Finnish Blog

JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 12. B /13
116. JEESUS VALMISTELEE APOSTOLEITA POISLÄHTÖÄÄN VARTEN
117. TUSKAN HETKIÄ PUUTARHASSA
118. KAVALTAMINEN JA PIDÄTTÄMINEN
119. ENSIN HANNAAN, SITTEN KAIFAAN LUO
120. JEESUS KIELLETÄÄN SISÄPIHALLA
121. SANHEDRININ ETENN, SITTEN PILATUKSEN LUO
JEESUS VALMISTELEE APOSTOLEITA POIS LÄHTÖÄÄN VARTEN
Muistoateria on ohi, mutta Jeesus ja hänen apostolinsa ovat yhä yläkerran huoneessa. Vaikka Jeesus on pian poissa, hänellä on vielä paljon sanottavaa. “Älköön sydämenne tulko levottomaksi”, hän lohduttaa heitä. “uskokaa Jumalaan.” Mutta hän lisää: “Uskokaa myös minuun.”
“Isäni talossa on monta asuntoa”, Jeesus jatkaa. “Olen menossa valmistamaan teille sijaa, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen. Minne minä olen menossa, tien sinne te tiedätte.” Apostolit eivät ymmärrä, että Jeesus puhuu taivaaseen menemisestä ja niinpä Tuomas kysyy: “Herra, emme tiedä, mihin olet menossa. Kuinka tiedämme tien?”
“Minä olen tie ja totuus ja elämä”, Jeesus vastaa. Kukaan ei tosiaankaan voi päästä Isän taivaalliseen taloon muutoin kuin tunnustamalla Jeesuksen ja jäljittelemällä hänen elämäntapaansa, koska kuten Jeesus sanoo: “Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
“Herra, näytä meille Isä”, Filippus pyytää, “Niin se riittää meille.” Filippus ilmeisesti haluaa Jeesuksen antavan jonkin näkyvän merkin jumalasta, kuten muinaisina aikoina annettiin näyissä Moosekselle, Elialle ja Jesajalle. Mutta apostoleilla on todellisuudessa jotakin paljon parempaa kuin tuollaisia näkyjä, kuten Jeesus huomauttaa: “Niin kauan aikaa olen ollut teidän kanssanne ja etkö ole kuitenkaan tullut tuntemaan minua, Filippus? Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.”
Jeesus heijastaa niin täydellisesti Isänsä persoonallisuutta, että hänen kanssaan eläminen ja hänen tarkkailemisensa on itse asiassa samaa kuin Isän näkeminen. Isä on kuitenkin Poikaa korkeampi, niin kuin Jeesus myöntää: “Niitä asioita, jotka minä sanon teille, en puhu omasta aloitteestani.” Jeesus antaa aivan oikein kaiken kunnian opetuksistaan taivaalliselle Isälleen.
Apostoleista on varmasti erittäin kannustavaa kuulla, kun Jeesus nyt sanoo heille: “Joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä.” Jeesus ei tarkoita sitä, että hänen seuraajillaan tulee olemaan kyky tehdä suurempia ihmeitä kuin hän teki. Hän tarkoittaa sen sijaan sitä, että he jatkavat sananpalvelusta paljon pitemmän aikaa, paljon laajemmalla alueella ja tavoittavat paljon useampia ihmisiä.
Jeesus ei hylkää opetuslapsiaan poislähtönsä jälkeen. Hän lupaa: “Mitä pyydättekin minun nimessäni, sen minä teen.” Lisäksi hän sanoo: “Minä pyydän Isältä ja hän antaa teille toisen auttajan olemaan kanssanne ikuisesti, totuuden hengen.” Taivaaseen noustuaan Jeesus myöhemmin vuodattaa opetuslastensa päälle Pyhän Hengen, tämän toisen auttajan.
Jeesuksen poislähtö on lähellä, kuten hän sanoo: “Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe.” Jeesus tulee olemaan henkiluomus, jota ei kukaan ihminen voi nähdä. Mutta jälleen Jeesus lupaa uskollisille apostoleilleen: “Te näette minut, koska minä elän ja te tulette elämään:” Jeesus todellakin paitsi näyttäytyy heille ihmisen muodossa ylösnousemuksensa jälkeen, myös aikanaan herättää heidät elämään kanssaan taivaassa henkiluomuksina.
Jeesus esittää nyt yksinkertaisen säännön: “Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, on se, joka rakastaa minua. Joka taas rakastaa minua, sitä minun Isäni rakastaa ja minä rakastan häntä ja näytän itseni hänelle selvästi.”
Tämän kuultuaan apostoli Juudas, jota kutsutaan myös Taddeukseksi, keskeyttää: “Herra, mitä on tapahtunut, niin että sinä aiot näyttää itsesi selvästi meille etkä maailmalle?” !Jos joku rakastaa minua”, Jeesus vastaa, “niin hän noudattaa minun sanaani ja minun Isäni rakastaa häntä. Joka ei rakasta minua, se ei noudata minun sanojani.” Toisin kuin Jeesuksen tottelevaiset seuraajat, maailman ihmiset jättävät Kristuksen opetukset huomiotta. Niinpä hän ei paljasta itseään heille.
Maallisen palveluksensa aikana Jeesus on opettanut apostoleilleen monia asioita. Miten he muistavat ne kaikki, varsinkin kun heiltä tähän hetkeen asti on jäänyt niin moni asia ymmärtämättä? Onneksi Jeesus lupaa: “Auttaja, Pyhä henki, jonka Isä tulee lähettämään minun nimessäni, se opettaa teille kaikki ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut.”
Lohduttaen heitä jälleen Jeesus sanoo: “Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani. Älköön sydämenne tulko levottomaksi.” Jeesus on tosin lähdössä pois, mutta hän selittää: “Jos rakastaisitte minua, niin te iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, koska Isä on minua suurempi.”
Jeesus voi olla heidän kanssaan enää vähän aikaa . “En puhu enää paljon teidän kanssanne”, hän sanoo, “sillä maailman hallitsija on tulossa. Hänellä ei ole mitään otetta minuun.” Saatana Panettelija, joka kykeni menemään Juudakseen ja saamaan hänestä otteen, on maailman hallitsija. Mutta Jeesuksen ei ole mitään syntistä heikkoutta, jota Saatana voisi käyttää kääntääkseen hänet pois palvelemasta jumalaa.
LÄHEISESTÄ SUHTEESTA NAUTTIMINEN: Muistoaterian jälkeen Jeesus on kannustanut apostoleiltaan pitämällä välittömän, läheisen puheen. On Ehkä yli puolenyön ja niinpä Jeesus kehottaa: “Nouskaa, lähdetään täältä.” Mutta ennen kuin he lähtevät, rakkaudesta heitä kohtaan Jeesus jatkaa vielä puhumista esittäen toimintaa kannustavan kuvauksen.
“Minä olen tosi viiniköynnös ja Isäni on viljelijä”, hän aloittaa. Suuri Viljelijä, Jumala, istutti tämän vertauskuvallisen viiniköynnöksen, kun hän voiteli Jeesuksen pyhällä hengellä tämän kasteen yhteydessä, syksyllä vuonna 29. Mutta Jeesus jatkaa osoittaakseen, että viiniköynnös vertauskuvaa muutakin kuin vain häntä. Hän huomauttaa: “Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän ottaa pois ja jokaisen joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kannattaisi enemmän hedelmää. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viiniköynnöksessä, niin ette tekään voi, ellette pysy minun yhteydessäni. Minä olen viiniköynnös, te olette oksat.”
Helluntaina, 51 päivää myöhemmin, apostoleista ja muista tulee viiniköynnöksen oksia, kun pyhä Henki vuodatetaan heidän päälleen. Lopulta 144 000 ihmisestä tulee kuvaannollisen viiniköynnöksen oksia. Yhdessä viiniköynnöksen rungon, Jeesuksen Kristuksen, kanssa nämä muodostavat vertauskuvallisen viiniköynnöksen, joka tuottaa jumalan valtakunnan hedelmiä.
Jeesus selittää, mikä on hedelmän tuottamisen avain: “Joka pysyy minun yhteydessäni ja jonka yhteydessä minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä minusta erossa ette voi tehdä yhtään mitään.” Jos joku ei kuitenkaan tuota hedelmää, Jeesus sanoo, että “hänet heitetään pois kuin oksa ja hän kuivettuu ja nuo oksat kootaan ja heitetään tuleen ja ne palavat.” Toisaalta Jeesus lupaa: “Jos pysytte minun yhteydessäni ja minun sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää mitä hyvänsä tahdotte ja se tapahtuu teille.”
Lisäksi Jeesus sanoo apostoleilleen: “Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.” Hedelmä, jota Jumala haluaa noiden oksien tuottavan, on se, että he ilmaisevat samoja ominaisuuksia kuin Kristus, erityisesti rakkautta. Koska Kristus oli lisäksi Jumalan valtakunnan julistaja, toivottuun hedelmään sisältyy myös se, että he tekevät opetuslapsia, niin kuin hänkin teki.
“Pysykää minun rakkaudessani”, Jeesus kehottaa nyt. Mutta miten hänen apostolinsa voivat tehdä sen? “Jos noudatatte minun käskyni”, hän sanoo, “niin te pysytte minun rakkaudessani.” Jeesus jatkaa selittämällä: “Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne niin kuin minä ole rakastanut teitä. Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.”
Muutamaa tuntia myöhemmin Jeesus osoittaa tämän oivallisen rakkauden antamalla henkensä apostoliensa sekä kaikkien muiden puolesta, joka uskovat häneen. Hänen esimerkkinsä tulisi saada hänen seuraajansa osoittamaan samanlaista uhrautuvaa rakkautta toinen toisiaan kohtaan. Heidät tunnistetaan tästä rakkaudesta, niin kuin Jeesus aiemmin sanoi: “Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”
Jeesus sanoo, ketkä ovat hänen ystäviään: “Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään. En sano teitä enää orjiksi, koska orja ei tiedä, mitä hänen isäntänsä tekee. Mutta olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen tehnyt teille tunnetuksi kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.”
Läheinen ystävyys Jeesuksen kanssa on todella kallisarvoinen suhde! Mutta voidakseen edelleen nauttia tästä suhteesta hänen seuraajiensa täytyy “kantaa jatkuvasti hedelmää.” Jos he tekevät niin, Jeesus sanoo, että “mitä pyydättekin Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille.” Se on varmasti suurenmoinen palkinto Valtakunnan hedelmän kantamisesta! Kehotettuaan jälleen apostoleita “rakastamaan toisiaan” Jeesus selittää, että maailman tulee vihaamaan heitä. Hän kuitenkin lohduttaa heitä: “Jos maailma vihaa teitä.” Jeesus paljastaa seuraavaksi, miksi maailma vihaa hänen seuraajiaan, sanoen: “Koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa.”
Selittäen edelleen syytä maailman vihamielisyyteen Jeesus jatkaa; “He tekevät tämän kaiken teitä vastaan minun nimeni vuoksi, koska he eivät tunne häntä (Jumalaa), joka on minut lähettänyt.” Jeesuksen ihmeet itse asiassa tuomitsevat ne, jotka vihaavat häntä, niin kuin hän huomauttaa: “Ellen olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, heille ei olisi syntiä, mutta nyt he ovat sekä nähneet että vihanneet minua samoin kuin Isääni.” Niinpä kuten Jeesus sanoo, seuraava raamatunkohta täyttyy: “He vihasivat minua syyttä.”
Niin kuin aiemminkin Jeesus lohduttaa heitä jälleen lupaamalla lähettää auttajan, Pyhän Hengen, joka on jumalan mahtava vaikuttava voima. “Se todistaa minusta ja teidän on vuorostanne määrä todistaa.”
LISÄÄ NEUVOJA ERON HETKELLÄL: Jeesus ja apostolit ovat valmiina lähtemään ylähuoneesta. “Olen puhunut nämä asiat teille, jollette kompastuisi”, hän jatkaa. Sitten hän esittää vakavan varoituksen: “Ihmiset tulevat erottamaan teidät synagogasta. Onpa tulossa hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittele suorittaneensa pyhän palveluksensa Jumalalle.”
Tämä varoitus ilmeisesti tekee apostolit levottomiksi. Vaikka Jeesus oli aikaisemmin sanonut, että maailma vihaisi heitä, hän ei ollut paljastanut näin suoraan, että heitä tapettaisiin. “En sanonut ttätä teille aluksi”, Jeesus selittää, “koska olin teidän kanssanne.” Heidän on silti hyvä saada tietää tämä etukäteen, ennen kuin hän poistuu heidän keskuudestaan!
“Mutta nyt”, Jeesus jatkaa, “olen menossa hänen luokseen, joka on minut lähettänyt ja kuitenkaan ei kukaan teistä kysy minulta: “Mihin olet menossa?” Aiemmin illalla he olivat tiedustelleet, mihin hän oli menossa, mutta nyt he ovat niin poissa tolaltaan sen vuoksi, mitä hän on kertonut heille, etteivät he kysy häneltä tästä enää enempää. Jeesus sanookin: “Koska olen puhunut teille nämä asiat, on murhe täyttänyt sydämenne.” Apostolit ovat murheellisia paitsi siksi, että he ovat saaneet tietää, että he tulevat kärsimään kauheaa vainoa ja että heitä tapetaan, myös siksi, että heidän Herransa on jättämässä heidät.
Niinpä Jeesus selittää: “Teidän hyödyksenne minä menen pois. Sillä jos en mene pois, ei auttaja missään tapauksessa tule luoksenne, mutta jos menen, niin minä lähetän sen teille.” Ihmisenä Jeesus voi olla ainoastaan yhdessä paikassa kerrallaan, mutta kun hän on taivaassa, hän voi lähettää auttajan, Jumalan Pyhän Hengen, seuraajilleen, ovatpa nämä missä tahansa maapallolla. Näin Jeesuksen lähtö on hyödyllinen.
Jeesus sanoo, että pyhä Henki “antaa maailmalle vakuuttavan todisteen synnistä ja vanhurskaudesta ja tuomiosta.” Maailman synti, se että maailma ei usko Jumalan Poikaan, tullaan paljastamaan. Lisäksi Jeesuksen vanhurskaudesta saadaan vakuuttava todiste, kun hän nousee Isän luo. Se että Saatana ja hänen paha maailmansa eivät ole pystyneet murtamaan Jeesuksen nuhteettomuutta, on vakuuttava todiste siitä, että maailman hallitsija on saanut epäsuotuisan tuomion.
“Minulla on vielä paljon sanottavaa teille”, Jeesus jatkaa, “Mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” Sen vuoksi Jeesus lupaa, että kun hän vuodattaa Pyhän Hengen, joka on Jumalan vaikuttava voima, se tulee opastamaan heitä näiden asioiden ymmärtämiseen sitä mukaa kuin he kykenevät käsittämään niitä.
Apostolien on erityisen vaikea ymmärtää sitä, että Jeesus kuolee ja näyttäytyy sitten heille ylösnousemuksensa jälkeen. Niinpä he kysyvät toisiltaan: “Mitä tämä tarkoittaa, kun hän sanoo meille: “Vähän aikaa, niin ette näe minua ja taas vähän aikaa, niin näette minut” ja “Koska minä menen Isän luo?”
Jeesus tajuaa, että he tahtovat vielä kysellä häneltä, joten hän selittää: “Totta totisesti, minä sanon teille: te tulette itkemään ja vaikeroimaan, mutta maailma tulee iloitsemaan, te tulette olemaan murheellisia, mutta murheenne muuttuu iloksi.” Myöhemmin tuona samana päivänä, iltapäivällä, kun Jeesus tapetaan, maailman uskonnolliset johtajat iloitsevat, mutta opetuslapset murehtivat. Heidän murheensa vaihtuu kuitenkin iloksi, kun Jeesus saa ylösnousemuksen! Heidän ilonsa jatkuu, kun hän valtuuttaa heidät helluntaina olemaan hänen todistajiaan vuodattamalla heidän päälleen Jumalan Pyhän hengen.
Verraten apostolien tilannetta synnytystuskissa olevan naisen tilaan Jeesus sanoo: “Kun nainen synnyttää, hänellä on murhe, koska hänen hetkensä on tullut.” Mutta Jeesus huomauttaa, että tuo nainen ei enää muista ahdistustaan, kun hänen lapsensa on syntynyt ja rohkaisee apostoleitaan sanoen: “Teilläkin on sen tähden tosin nyt murhe, mutta minä tulen näkemään teidät jälleen (saatuani ylösnousemuksen) ja teidän sydämenne tulee iloitsemaan, eikä kukaan vie teiltä iloanne.”
Tähän mennessä apostolit eivät ole koskaan esittäneet pyyntöä Jeesuksen nimessä. Mutta hän sanoo nyt: “Jos pyydätte Isältä mitä tahansa, niin hän antaa sen teille minun nimessäni.
Sillä Isä itse on kiintynyt teihin, koska te olette olleet kiintyneitä minuun ja olette uskoneet minun tulleen Isän edustajana. Minä tulin Isän luota”, he sanovat. “Uskotko nyt?” Jeesus kysyy. “Katso! tulee hetki ja on jo tullut, jolloin teidät hajotetaan kukin taholleen ja te jätätte minut yksin.” “Niin uskomattomalta kuin se saattaa tuntuakin, tämä tapahtuu ennen aamun valkenemista!
“Olen sanonut teille nämä asiat, jotta teillä olisi minun avullani Rauha.” Lopuksi Jeesus sanoo: “Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” Jeesus voitti maailman saattamalla uskollisesti päätökseen Jumalan tahdon huolimatta kaikesta siitä, mitä Saatana ja hänen maailmansa yrittivät tehdä murtaakseen Jeesuksen nuhteettomuuden.
LOPPURUOKOUS YLÄHUONEESSA: Syvä rakkaus, jota Jeesus tuntee apostoleitaan kohtaan, on saanut hänet valmistelemaan heitä edessä olevaan poislähtöönsä. Neuvottuaan ja lohdutettuaan heitä pitkään hän kohottaa nyt silmänsä taivasta kohti ja anoo Isältään: “Kirkasta Poikasi, jotta poikasi kirkastaisi sinut, sen mukaan kuin olet antanut hänelle vallan kaikkeen lihaan, jotta hän antaisi ikuisen elämän niiden koko joukolle, jotka olet hänelle antanut.”
Miten sävähdyttävän aiheen Jeesus tuokaan esiin: ikuisen elämän! Saatuaan “vallan kaikkeen lihaan” Jeesus voi lunastusuhrillaan hyödyntää koko kuolevaa ihmiskuntaa. Hän suo “ikusen elämän” kuitenkin vain niille, jotka Isä hyväksyy. Kehitellen tätä ikuista elämää koskevaa teemaa Jeesus jatkaa rukoustaan:
“Tämä merkitsee ikuista elämää, että hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi jumalan ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Pelastus on tosiaan sen varassa, että hankimme sekä Jumalan että hänen Poikansa tuntemusta. Mutta tarvitaan muutakin kuin vain pään tietoa.
Ihmisen täytyy noppia tuntemaan heidät läheisesti ja kehittää harmoninen ystävyys heidän kanssaan. Hänen täytyy ajatella asioista samoin kuin he ajattelevat ja nähdä ne heidän tavallaan. Ihmisen täytyy ennen kaikkea pyrkiä jäljittelemään heidän verrattomia ominaisuuksiaan ollessaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa.
Seuraavaksi Jeesus rukoilee: “Minä olen kirkastanut sinut maan päällä vietyäni päätökseen sen työn, jonka olet antanut minun tehtäväkseni.” Täytettyään näin tehtävänsä tähän saakka ja tulevaan onnistumiseensa luottaen hän anoo: “Kirkasta, Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan.” Hän pyytää nyt tulevansa korotetuksi ylösnousemuksen välityksellä takaisin aikaisempaan taivaalliseen kirkkauteensa.
Luoden katsauksensa tärkeimpään maan päällä suorittamaansa työhön Jeesus sanoo: “Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun ja sinä annoit heidät minulle ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi.” Jeesus käytti palveluksessaan Jumalan nimeä Jahve ja osoitti, mikä on sen oikea lausumistapa, mutta hän teki sen lisäksi muutakin ilmaistakseen Jumalan nimen apostoleilleen. Hän laajensi sitä tuntemusta, joka heillä oli Jumalasta, hänen persoonallisuudestaan ja tarkoituksistaan, sekä kehitti heidän arvostustaan niitä kohtaan.
Jeesus antaa Jumalalle kunnian itseään korkeampana Persoona, jonka alaisuudessa hän palvelee ja tunnustaa nöyrästi: “Olen antanut heille ne sanat, jotka annoit minulle ja he ovat ottaneet ne vastaan ja ovat tulleet varmasti tietämään, että olen tullut sinun edustajanasi ja he ovat uskoneet, että sinä olet lähettänyt minut.”
Tehden eron seuraajiensa ja muun ihmiskunnan välillä Jeesus rukoilee seuraavaksi: “En pyydä maailman puolesta, vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle. Kun oli heidän kanssaan, minä valvoin heitä ja olen varjellut heidät, eikä heistä ole tuhoutunut kukaan muu kuin se tuhon poika”, nimittäin Juudas Iskariot. Juuri tällä hetkellä Juudas on suorittamassa halveksittavaa tehtäväänsä pettääkseen Jeesuksen. Näin Juudas tietämättään täyttää Raamatun kirjoituksia.
“Maailma on vihannut heitä”, Jeesus rukoilee edelleen. “En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Jeesuksen seuraajat ovat maailmassa, tässä Saatanan hallitsemassa järjestäytyneessä ihmisyhteiskunnassa, mutta he ovat ja heidän täytyy aina pysyä erossa siitä ja sen pahuudesta.
“Pyhitä heidät totuudella”, Jeesus jatkaa: “Sinun sanasi on totuus.” Jeesus kutsuu tässä henkeytettyä Raamatun heprealaisia kirjoituksia, joita hän toistuvasti lainasi, “totuudeksi.” Mutta se, mitä hän opetti opetuslapsilleen ja mitä he myöhemmin henkeytettyinä kirjoittivat Kreikkalaisiin kirjoituksiin, on myös “totuus.” Tämä totuus voi pyhittää ihmisen, muuttaa täysin hänen elämänsä ja saada hänet erottumaan maailmasta.
Jeesus rukoilee nyt “ei ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat häneen heidän sanansa kautta.” Jeesus siis rukoilee niiden puolesta, joista tulee hänen voideltuja seuraajiaan ja muiden tulevien opetuslasten puolesta, jotka tullaan vielä kokoamaan “yhteen laumaan.” Mitä hän pyytää näiden kaikkien puolesta?
“Jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, jotta he olisivat yhä, niin kuin me olemme yhtä.” Jeesus ja hänen Isänsä eivät ole kirjaimellisesti yksi persoona, mutta he ovat samaa mieltä kaikesta. Jeesus rukoilee, että hänen seuraajansa saisivat tuntea tämän saman ykseyden, niin että “maailma tietäisi sinun lähettäneen minut ja rakastaneen heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
Jeesus esittää nyt taivaalliselle Isälleen pyynnön voideltujen seuraajiensa puolesta. Mitä hän pyytää? “Että hekin olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen, nähdäkseen minun kirkkauteni, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista” eli ennen kuin Aadam ja Eeva saivat jälkeläisiä. Kauan ennen sitä Jumala rakasti aino-syntyistä Poikaansa ´, josta tuli Jeesus Kristus.
Rukouksensa lopuksi Jeesus tähdentää jälleen: “Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.” jumalan nimen oppiminen on merkinnyt apostoleille sitä, että he ovat henkilökohtaisesti tulleet tuntemaan Jumalan rakkauden.
Johannes 14:1 – 31, Johannes 15:1 – 27, Johannes 16:1 – 33, Johannes 17:1 – 26, Johannes 13:27
Johannes 13:35 – 36, Johannes 10:16, Luukas 22:3 – 4, 2. Mooseksen kirja 24:10
1. Kuningasten kirja19:9 – 13, Jesaja 6:1 – 5, Galatalaisille 6:16, Psalmit 35:19
Psalmi 69:5, Sananlaskut 8:22 ja 30
TUSKAN HETKIÄ PUUTARHASSA
Kun Jeesus lopettaa rukoilemisen, hän ja hänen 11 uskollista apostoliaan laulavat ylistyslauluja Jumalalle. Sitten he laskeutuvat ylähuoneesta, astuvat yön viileään pimeyteen ja suuntaavat kulkunsa takaisin Kidronin laaksoon toiselle puolelle kohti Betaniaa. Matkalla he kuitenkin pysähtyvät mielipaikkaansa Getsemanen puutarhaan. Se sijaitsee öljyvuorella tai sen läheisyydessä. Jeesus on usein tavannut apostolinsa täällä oliivipuiden keskellä.
Jättäessään kahdeksan apostolia, ehkä lähelle puutarhan sisäänkäyntiä, hän käskee heitä: “Istukaa tässä sillä aikaa kun menen tuonne ja rukoilen.” Sitten hän ottaa mukaansa kolme apostolia. Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja jatkaa edemmäs puutarhaan. Jeesus tulee murheelliseksi ja tuskaisan levottomaksi. “Sieluni on syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti”, hän sanoo heille. “Jääkää tähän ja pysykää valveilla minun kanssani.”
Mentyään vähän matkaa eteenpäin Jeesus vaipuu maahan ja kasvot maata kohti alkaa hartaasti rukoilla: “Isäni, jos on mahdollista, niin menköön minulta pois tämä malja. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Mitä hän tarkoittaa? Miksi hän on “syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti?” Onko hän perääntymässä päätöksestään kuolla ja antaa lunnaat?
Ei suinkaan! Jeesus ei pyydä, että hänet säästetään kuolemalta. Jo pelkkä ajatus uhrikuoleman välttämisestä, mitä Pietari kerran ehdotti, on hänestä vastenmielinen. Hän kärsii pikemminkin siksi, että hän pelkää sen tavan, jolla hän pian kuolee, halveksittavana rikollisena, tuottavan häpeää Isänsä nimelle. Hän aavistaa nyt, että muutaman tunnin kuluttua hänet naulataan paaluun pahimman laatuisena ihmisenä: jumalanpilkkaajana! Tästä syystä hän on tuskaisen levoton.
Rukoiltuaan pitkään Jeesus palaa ja tapaa nuo kolme apostolia nukkumasta. Puhuen Pietarille hän sanoo: “Ettekö voineet edes yhtä tuntia valvoa minun kanssani? Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jollette joutuisi kiusaukseen.” Ymmärrän kuitenkin sen, että he ovat olleet paineen alaisina ja että ajankohta on myöhäinen, hän sanoo: “Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.”
Sitten Jeesus menee pois kolmannen kerran noin kivenheiton päähän ja polvistuneena rukoilee voimakkain huudoin ja kyynelin: “Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta.” Jeesus tuntee todella ankaria tuskia sen häpeän vuoksi, jota hänen kuolemansa rikollisena tulee tuottamaan hänen Isänsä nimelle. Onhan sitä, että häntä syytetään jumalanpilkkaajaksi, sellaiseksi, joka kiroaa Jumalan, miltei mahdotonta kestää!
Siitä huolimatta Jeesus rukoilee edelleen: “Ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä.” Jeesus tottelevaisesti alistaa oman tahtonsa Jumalan tahtoon. Tämän jälkeen hänelle näyttäytyy taivaasta enkeli ja vahvistaa häntä rohkaisevin sanoin. Todennäköisesti enkeli kertoo Jeesukselle, että hänen Isänsä hyväksymyksen hymy lepää hänen yllään.
Jeesuksen harteilla on kuitenkin todella raskas taakka! Hänen oma ikuinen elämänsä ja koko ihmissuvun ikuinen elämä ovat vaakalaudalla. Henkinen paine on valtava. Niinpä Jeesus rukoilee rukoilemistaan yhä hartaammin ja hänen hikensä tulee kuin vesipisaroiksi, jotka putoavat maahan. “Vaikka tämä on hyvin harvinainen ilmiö”,, huomautetaan Yhdysvaltain lääkäriliiton lehdessä, “verensekaista hikeä, voi erittyä äärimmäisissä tunnetiloissa.
Tämän Jälkeen Jeesus palaa kolmannen kerran apostoliensa luo ja tapaa heidät jälleen kerran nukkumasta. He ovat uupuneita pelkästä surusta. “Tällaisena aikana te nukutte ja lepäätte!” hän huudahtaa. “Riittää! Hetki on tullut! Katso! Ihmisen Poika kavalletaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähdetään. Katso! Kavaltajani on tullut lähelle.”
Hänen vielä puhuessaan Juudas Iskariot lähestyy soihtuja, lamppuja ja aseita mukanaan kantavan suuren ihmisjoukon kanssa.
Matteus 26:30, Matteus 26:36 -47, Matteus 16:21 – 23, Markus 14:26, Markus 14:32 – 43,
Luukas 22:39 – 47, Johannes 18:1 – 3, Heprealaisille 5:7
KAVALTAMINEN JA PIDÄTTÄMINEN
On kulunut pitkälti yli puolenyön, kun Juudas johdattaa sotilaita, ylipapeista, fariseuksista ja muista koostuvan suuren joukon Getsemanen puutarhaan. Papit ovat sitoutuneet maksamaan Juudaalle 30 hopearahaa Jeesuksen kavaltamisesta.
Aikaisemmin, kun Juudas oli lähetetty pois pääsiäisaterialta, hän on mennyt ilmeisesti suoraan ylipappien luo. Nämä kutsuivat heti koolle omat virkailijansa samoin kuin sotilasosaston. Juudas oli vienyt heidät ehkä ensin sinne, missä Jeesus ja hänen apostolinsa olivat viettäneet pääsiäistä. Havaittuaan heidän lähteneen suuri aseista sekä lamppuja ja soihtuja kantava ihmisjoukko seurasi Juudasta Jerusalemin ulkopuolelle Kidrinin laaksoon poikki.
Johdattaessaan kulkuetta öljyvuorelle Juudas uskoo tietävänsä varmasti, mistä Jeesus löytyy. Menneen viikon aikana, kun Jeesus ja apostolit matkustivat edestakaisin Betanian ja Jerusalemin väliä, he pysähtyivät usein Getsemanen puutarhaan lepäämään ja keskustelemaan. Mutta miten sotilaat tunnistavat Jeesuksen nyt, kun hän on mahdollisesti öljypuiden alla pimeyden kätkössä? He eivät ole ehkä koskaan aikaisemmin nähneet häntä. Siksi Juudas antaa tunnusmerkin sanoen: “Ketä minä suutelen, hän se on, ottakaa kiinni ja viekää hänet turvallisesti pois.”
Juudas johdattaa suuren ihmisjoukon puutarhaan, näkee Jeesuksen apostoleineen ja menee suoraan hänen luokseen. “Päivää, Rabbi!” hän sanoo ja suutelee häntä hyvin hellästi. “Ystävä, mitä varten olet täällä?” kysyy Jeesus tiukasti. Sitten hän vastaa omaan kysymykseensä sanoen: “Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?” Mutta tämä riittäköön hänen kavaltajastaan! Jeesus astuu esiin palavien soihtujen ja lamppujen valoon ja kysyy: “Ketä te etsitte?” “Jeesus Nasaretilaista”, kuuluu vastaus. “Minä se olen”, Jeesus vastaa seisoessaan rohkeana heidän kaikkien edessä. Hämmästyneinä hänen pelottomuudestaan ja epätietoisina siitä, mitä on odotettavissa, miehet peräytyvät ja kaatuvat maahan.
“Sanoin teille, että minä se olen”, Jeesus jatkaa rauhallisesti. “Jos siis etsitte minua, niin antakaa näiden mennä:” Hiukan aiemmin ylähuoneessa Jeesus oli kertonut Isälleen rukouksessa, että hän oli varjellut uskolliset apostolinsa, eikä heistä ollut joutunut turmioon kukaan muu “kuin se tuhon poika.” Niinpä hän pyytää että hänen seuraajiensa annetaan mennä, jotta hänen sanansa täyttyisivät.
Kun sotilaat rauhoittuvat, nousevat seisomaan ja alkavat sitoa Jeesusta, apostolit tajuavat, mitä on tapahtumassa. “Herra, iskemmekö miekalla?” he kysyvät. Ennen kuin Jeesus ehtii vastata, Pietari hyökkää Markuksen, ylimmäisen papin orjan, kimppuun käyttäen toista apostolien mukanaan tuomista miekoista. Pietarin isku menee orjan pään ohi, mutta sivaltaa pois hänen oikean korvansa.
“Antakaa mennä tähän asti”, Jeesus sanoo tullessaan väliin. Koskettaen Markuksen korvaa hän parantaa vamman. Sitten hän opettaa tärkeän läksyn käskien Pietaria: “Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jota miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat. Vai luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?”
Jeesus on halukas tulemaan pidätetyksi, sillä hän selittää; Kuinka, täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, että näin täytyy tapahtua? Hän lisää: “Eikö minun tulisi toki juoda se malja, jonka Isä on minulle antanut?” Hän on täysin sopusoinnussa jumalan häntä koskevan tahdon kanssa.
Sitten Jeesus kohdistaa sanansa ihmisjoukolle. “Kuin ryöstäjää vastaanko te olette lähteneet miekat ja nuijat mukananne pidättämään minua?” hän kysyy. “Päivä toisensa jälkeen minulla oli tapana istua temppelissä opettamassa ja kuitenkin ette ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset täyttyisivät.”
Tässä vaiheessa sotilasosasto, sotapäällikkö ja juutalaisten virkailijat ottavat Jeesuksen kiinni ja sitovat hänet. Nähdessään tämän apostolit jättävät Jeesuksen ja pakenevat. Mutta muuan nuori mies, kenties opetuslapsi Markus, pysyttelee ihmisjoukossa. Hän on saattanut olla siinä kodissa, jossa Jeesus vietti pääsiäistä ja myöhemmin tullut sieltä ihmisjoukon mukana. Nyt hänet kuitenkin tunnistetaan ja yritetään saada kiinni. Mutta hän jättää taakseen pellavavaatteensa ja pääsee pakenemaan.
Matteus 26:47 – 56, Markus 14:43 – 52, Luukas 22:47 – 53, Johannes 17:12, Johannes 18:3 – 12
ENSIN HANNAN, SITTEN KAIFAAN LUO
Tavallisen rikollisen tavoin sidottuna Jeesus viedään Hannaan, vaikutusvaltaisen entisen ylimmäisen papin, luo. Hannas oli ylimmäinen pappi silloin, kun Jeesus 12-vuotiaana poikasena hämmästytti juutalaisia opettajia temppelissä. Useat Hannaan pojista palvelivat myöhemmin ylimmäisenä pappina ja parhaillaan hänen vävynsä Kaifas on tuossa asemassa.
Jeesus viedään luultavasti ensin Hannaan kotiin, koska tuolla ylipapilla on ollut pitkään vaikutusvaltaa juutalaisessa uskonnollisessa elämässä. Tämä pysähdys Hannasta tapaamaan suo ylimmäiselle papille Kaifaalle aikaa kutsua koolle sanhedrin 71-jäseninen juutalainen korkein oikeus, sekä koota vääriä todistajia.
Ylipappi Hannas kyselee sitten Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Mutta Jeesus sanoo vastaukseksi: “Minä olen puhunut maailmalle julkisesti. Minä opetin aina synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset tulevat koolle, enkä puhunut mitään salassa. Miksi kyselet minulta? Kysele niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä olen heille puhunut. Katso! Nämä tietävät, mitä minä olen sanonut:”
Tämän kultuaan yksi Jeesuksen vieressä seisovista virkailijoista läimäyttää häntä kasvoihin ja sanoo: “Tuolla tavallako sinä vastaat ylipapille?” “Jos puhuin väärin”, Jeesus vastaa, “Niin todista siitä väärästä, mutta jos oikein, niin miksi lyöt minua?” Tämän sananvaihdon jälkeen Hannas lähettää Jeesuksen sidottuna Kaifaan luo.
Tähän aikaan kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet toisiaankin koko sanhedrin, alkavat tulla koolle. He kokoontuvat ilmeisesti Kaifaan kotiin. Sellaisen oikeudenkäynnin järjestäminen pääsiäisyönä on selvästi vastoin juutalaisten lakia. Tämä ei kuitenkaan saa uskonnollisia johtajia luopumaan pahasta aikomuksestaan.
Viikkoja ennen kuin Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, sanhedrin oli jo päättänyt keskuudessaan, että Jeesuksen on kuoltava. Vain kaksi päivää aiemmin, keskiviikkona, uskonnolliset vallanpitäjät neuvottelivat yhdessä ottaakseen Jeesuksen kiinni viekkaan juonen avulla ja tappaakseen hänet. Kuvittelehan, että hänet oli todellisuudessa tuomittu ennen hänen oikeudenkäyntiään.!
Nyt yritetään löytää sellaisia todistajia, jotka antavat väärän todistuksen, niin että Jeesusta vastaan voidaan nostaa syyte. Ei voida kuitenkaan löytää todistajia, joiden todistukset ovat yhtäpitäviä. Lopulta esiin astuu kaksi todistajaa ja he vakuuttavat: “Me kuulimme hänen sanovan: “Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakenna kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty-”
“Etkö sano mitään vastaukseksi?” Kaifas kysyy. “Mitä nämä todistavat sinua vastaan?” Mutta Jeesus pysyy vaiti. Sanhedrinin nöyryytykseksi todistajat eivät pysty esittämään tätäkään väärää syytöstä yhtäpitävästi. Niinpä ylimmäinen pappi yrittää erilaista taktiikkaa.
Kaifas tietää, kuinka herkkätunteisesti juutalaiset suhtautuvat jokaiseen sellaiseen, joka väittää olevansa itse Jumalan Poika: Kahdesti aiemmin he olivat äkkipikaisesti leimanneet Jeesuksen kuoleman ansaitsevaksi jumalanpilkkaajaksi, koska he olivat erheellisesti kuvitelleet, että hän väitti olevansa yhdenvertainen Jumalan kanssa: Kaifas vaatii nyt viekkaasti saada tietää: “Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!”
Ajattelevatpa juutalaiset mitä tahansa, Jeesus on todella Jumalan Poika. Vaiti pysyminen voitaisiin tulkita sen kieltämiseksi, että hän on Kristus. Niinpä Jeesus vastaa rohkeasti: “Olen ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien mukana:” Tällöin Kaifas repäisee dramaattisin elein vaatteensa ja huudahtaa: “Hän on pilkannut Jumalaa! Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso! Nyt olette kuulleet jumalanpilkan. Mikä on mielipiteenne?”
“Hän on ansainnut kuoleman”, sanhedrin julistaa. Sitten he rupeavat tekemään hänestä pilaa ja sanovat pilkatessaan paljon häntä vastaan. He läimäyttävät häntä kasvoihin ja sylkevät niille. Toiset peittävät hänen kasvonsa kokonaan ja lyövät häntä nyrkeillään ja sanovat ivallisesti: “Profetoi meille, Kristus. Kuka se on, joka löi sinua?” Näin yöllinen oikeudenkäynnin aikana käyttäydytään karkeasti ja laittomasti.
Matteus 26:57 – 68, Matteus 26: 3 – 4, Markus 14:53 – 65, Luukas 22:54 , Luukas 22:63 – 65
Johannes 18:13 – 24, Johannes 11:45 – 53, Johannes 10:31 – 39, Johannes 5:16 – 18
JEESUS KIELLETÄÄN SISÄPIHALLA
Pietari Johannes ovat jättäneet Jeesuksen Getsemanen puutarhaan ja paenneet peloissaan muiden apostolien kanssa. Nyt he keskeyttävät pakonsa. Kenties he saavuttavat Jeesuksen, kun häntä ollaan viemässä Hannaan kotiin. Kun Hannas lähettää Jeesuksen ylimmäisen papin Kaifaan luo, Pietari ja Johannes seuraavat hyvän matkan päässä tuntien nähtävästi pelkoa oman henkensä puolesta ja toisaalta syvää huolta siitä, mitä heidän Herralleen tapahtuu.
Saapuessaan Kaifaan tilavalle asunnolle Johannes pääsee kulkemaan sisäpihaan, koska ylimmäinen pappi tuntee hänet. Pietari jätetään kuitenkin seisomaan oven ulkopuolelle. Mutta Johannes palaa pian ja puhuu ovenavaajalle, palvelustytölle ja Pietari päästetään sisään.
Nyt on jo kylmä ja ylimmäisen papin palvelija ja virkailijat ovat tehneet hiilitulen. Pietari liittyy heidän seuraansa pysyäkseen lämpimänä odotellessaan Jeesuksen oikeudenkäynnin lopputulosta. Siinä kirkkaan tulen valossa ovenavaaja, joka oli päästänyt Pietarin sisään, näkee hänet paremmin. “Sinäkin olit Jeesus Galilealaisen kanssa!” tyttö huudahtaa.
Hämmästyneenä siitä, että hänet on tunnistettu, Pietari kieltää heidän kaikkien edessä koskaan tunteneensa Jeesusta. !En tunne häntä enkä ymmärrä, mitä sinä sanot”, hän toteaa. Sen jälkeen Pietari menee ulos lähelle porttikäytävää. Siellä toinen tyttö huomaa hänet ja hänkin sanoo lähellä seisoville: “Tämä mies oli Jeesus Nasaretilaisen kanssa.” Jälleen kerran Pietari kieltää sen vannoen: “En tunne sitä miestä!”
Pietari jää sisäpihaan yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. Kenties tässä vaiheessa aamuhämärissä kuuluva kukon kiekaisu säpsähdyttää hänet. Sillä välin Jeesuksen oikeudenkäynti on meneillään, se pidetään ilmeisesti talon siinä osassa, joka on sisäpihan yläpuolella. Pietari ja muut alhaalla odottavat epäilemättä näkevät niiden eri todistajien tulemiset ja menemiset, joita tuodaan todistamaan.
On kulunut noin tunti siitä, kun Pietari viimeksi tunnistettiin Jeesuksen seuralaiseksi. Nyt jotkut ympärillä seisoskelevista tulevat hänen lähelleen ja sanovat: “Varmasti sinäkin olet yksi heistä, sillä sinun murteesihan paljastaa sinut.” Yksi ryhmään kuuluvista on sen Malkuksen sukulainen, jonka korvan Pietari sivalsi pois. “Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan ?” hän sanoo.
“En tunne sitä miestä!” vakuuttaa Pietari kiivaasti. Hän yrittää itse asiassa saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että he kaikki ovat erehtyneet, kiroamalla ja vannomalla asian puolesta, oikeastaan toivottamalla itselleen onnettomuutta, ellei hän kerro totuutta.
Juuri kun Pietari kieltää Jeesuksen kolmannen kerran, kukko kiekuu. Sillä hetkellä Jeesus, joka nähtävästi on tullut ulos sisäpihan yläpuolelle parvekkeelle, kääntyy ja katsoo häntä. Pietari muistaa heti, mitä Jeesus oli sanonut vain muutamaa tuntia aiemmin ylähuoneessa. “Ennen kuin kukko kiekuu kahdesti, juuri sinä kieltäydyt kolmasti tunnustamasta minua.” Syntinsä taakan musertaman Pietari menee ulos ja itkee katkerasti.
Miten tämä saattoi tapahtua? Miten Pietari saattoi lyhyessä ajassa kieltää Herransa kolme kertaa peräkkäin oltuaan niin vakuuttunut omasta hengellisestä voimastaan? Olosuhteet epäilemättä yllättävät Pietarin. Totuutta vääristellään ja Jeesus kuvataan halpamaiseksi rikolliseksi. Oikea saadaan näyttämään väärältä, syytön syylliseltä. Niinpä tilanteeseen liittyvien paineiden vuoksi Pietari joutuu pois tasapainosta. Yhtäkkiä hänen oikea uskollisuuden tajunsa häiriintyy, hänen surukseen ihmispelko lamaannuttaa hänet. Älköön meille koskaan käykö niin!
Matteus 26:57 – 58 , Matteus 26:69 – 75, Markus 14:30 , Markus 14:53 – 54, Markus 14:66 – 72
Luukas 22:54 – 62, Johannes 18:15 – 18, Johannes 18:25 – 27
SANHEDRININ ETEEN, SITTEN PILATUKSEN LUO
Aamu on valkenemassa. Pietari on kieltänyt Jeesuksen kolmannen kerran ja sanhedrinin jäsenet ovat päättäneet pilaoikeudenkäyntinsä ja hajaantuneet. Heti perjantaiaamun sarastaessa he kokoontuvat kuitenkin uudelleen, tällä kertaa sanhedrininsaliinsa. Heidän tarkoituksenaan on todennäköisesti antaa yölliselle oikeudenkäynnille jonkinlainen laillisuuden leima. Kun Jeesus tuodaan heidän eteensä, he sanovat samoin kuin yölläkin: “Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille.”
“Jos sanoisinkin teille, niin te ette uskoisi sitä”, Jeesus vastaa. “Sitä paitsi jos kysyisin teiltä, niin te ette vastaisi.” Jeesus kiinnittää kuitenkin rohkeasti huomiota siihen, kuka hän on, sanoen: “Tästä lähtien Ihmisen Poika on istuva Jumalan voimallisella oikealla puolella.”
“Oletko sinä siis Jumalan Poika” he haluavat kaikki tietää. “Te itse sanotte, että minä olen”, Jeesus vastaa. Näille murha aikeissa oleville miehille tämä vastaus riittää. He pitävät sitä jumalanpilkkana. “Miksi me enää todistusta tarvitsemme?” he kysyvät. “Sillä itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan.” Niinpä he sitovat Jeesuksen, vievät hänet pois ja luovuttavat hänet roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle.
Juudas, Jeesuksen kavaltaja, on tarkkaillut oikeudenkäyntiä. Kun hän näkee, että Jeesukselle on langetettu tuomio, hän saa tunnonvaivoja. Niinpä hän menee ylipappien ja vanhinten luo palauttamaan 30 hopearahaa ja selittää: “Tein syntiä, kun kavalsin vanhurskaan veren.”
“Mitä se meille kuuluu? vastaa siitä itse!” he sanovat tunteettomasti. Niin Juudas viskaa hopearahat temppeliin, menee pois ja yrittää hirttäytyä. Mutta oksa, johon Juudas sitoo köyden, nähtävästi katkeaa, ja hänen ruumiinsa putoaa alla olevaan kivikkoon, missä se halkeaa kahtia.
Ylipapit eivät oikein tiedä, mitä heidän pitäisi tehdä hopearahoille. “Ei ole luvallista pudottaa niitä pyhään rahastoon”, he päättelevät, “koska ne ovat veren hinta.” Niinpä neuvoteltuaan yhdessä he ostavat rahalla savenvalajan pellon muukalaisten hautaamista varten. Peltoa aletaan sen vuoksi kutsu “Veripelloksi.”
On vielä aamuvarhainen, kun Jeesus viedään maaherran palatsiin. Mutta häntä seuranneet juutalaiset kieltäytyivät menemästä sisään, koska he uskovat sellaisen yhteydenpidon pakanoiden kanssa saastuttavan heidät. Niinpä mukautuakseen heidän ajattelutapaansa Pilatus tulee ulos. !Minkä syytöksen te esitätte tätä miestä vastaan?” hän kysyy. “Jos tämä ei olisi väärintekijä, emme olisi luovuttaneet häntä sinulle”, he vastaavat.
Haluten välttää sekaantumasta asiaan Pilatus vastaa: “Ottakaa hänet itse ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan.” Paljastaen murhanhimoisen aikeensa juutalaiset väittävät: “Meidän ei ole lupa tappaa ketään.” Jos he tosiaan tappaisivat Jeesuksen pääsiäisjuhlan aikana, se todennäköisesti aiheuttaisi yleisen mellakan, koska monet pitävät Jeesusta suuressa arvossa. Mutta jos he voivat saada roomalaiset teloittamaan hänet jonkin poliittisen syytöksen nojalla, se on omiaan vapauttamaan heidät vastuusta ihmisten edessä.
Niinpä jättäen mainitsematta aiemman oikeudenkäynnin, jonka kuluessa Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta, uskonnolliset johtajat sepittävät nyt erilaisia syytöksiä. He esittävät kolmiosaisen syytöksen: “Tämän miehen olemme todenneet 1. villitsevän kansaamme ja 2. kieltävän maksamaasta veroja keisarille ja 3. sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.”
Se syytös, että Jeesus väittää olevansa kuningas, askarruttaa Pilatusta. Sen tähden hän menee jälleen palatsiin, kutsuu Jeesuksen luokseen ja kysyy: “Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Toisin sanoen: oletko rikkonut lakia julistautumalla keisaria vastustavaksi kuninkaaksi?
Jeesus haluaa tietää, kuinka paljon Pilatus on jo kuullut hänestä ja niinpä hän kysyy: “Sanotko sinä tämän omasta aloitteestasi, vai ovatko toiset puhuneet sinulle minusta?”
Pilatus tunnustaa, ettei hän tiedä Jeesuksesta paljoakaan ja ilmaisee haluavansa tietää tosiasiat. “En suinkaan minä ole juutalainen?” hän sanoo. “Oma kansasi ja ylipapit luovuttivat sinut minulle. Mitä olet tehnyt?” Jeesus ei yritä millään tavalla kiertää kuninkuutta koskevaa kysymystä. Vastaus, jonka Jeesus nyt antaa, epäilemättä hämmästyttää Pilatusta.
Luukas 22:66 – 71
Luukas 23:1 – 3
Matteus 27:1 – 11
Markus 15:1
Johannes 18:28 – 35
Apostolien teot 1:16 – 20
Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 13. A /13 jatkuu seuraavalla 6. uudella tapahtumalla.
122. PILATUKSEN LUOTA HERODEKSEN LUO JA JÄLLEEN TAKAISIN
123. “KATSO! IHMINEN!”
124. JEESUS LUOVUTETAAN JA VIEDÄÄN POIS
125. TUSKA KIDUTUSPAALUSSA
126. “VARMASTI TÄMÄ OLI JUMALAN POIKA”
127. HAUDATAAN PERJANTAINA….TYHJÄ HAUTA SUNNUNTAINA
Siunausterveisin
Ari

 

JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 12. B /13
116. JEESUS VALMISTELEE APOSTOLEITA POISLÄHTÖÄÄN VARTEN
117. TUSKAN HETKIÄ PUUTARHASSA
118. KAVALTAMINEN JA PIDÄTTÄMINEN
119. ENSIN HANNAAN, SITTEN KAIFAAN LUO
120. JEESUS KIELLETÄÄN SISÄPIHALLA
121. SANHEDRININ ETENN, SITTEN PILATUKSEN LUO
JEESUS VALMISTELEE APOSTOLEITA POIS LÄHTÖÄÄN VARTEN
Muistoateria on ohi, mutta Jeesus ja hänen apostolinsa ovat yhä yläkerran huoneessa. Vaikka Jeesus on pian poissa, hänellä on vielä paljon sanottavaa. “Älköön sydämenne tulko levottomaksi”, hän lohduttaa heitä. “uskokaa Jumalaan.” Mutta hän lisää: “Uskokaa myös minuun.”
“Isäni talossa on monta asuntoa”, Jeesus jatkaa. “Olen menossa valmistamaan teille sijaa, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen. Minne minä olen menossa, tien sinne te tiedätte.” Apostolit eivät ymmärrä, että Jeesus puhuu taivaaseen menemisestä ja niinpä Tuomas kysyy: “Herra, emme tiedä, mihin olet menossa. Kuinka tiedämme tien?”
“Minä olen tie ja totuus ja elämä”, Jeesus vastaa. Kukaan ei tosiaankaan voi päästä Isän taivaalliseen taloon muutoin kuin tunnustamalla Jeesuksen ja jäljittelemällä hänen elämäntapaansa, koska kuten Jeesus sanoo: “Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
“Herra, näytä meille Isä”, Filippus pyytää, “Niin se riittää meille.” Filippus ilmeisesti haluaa Jeesuksen antavan jonkin näkyvän merkin jumalasta, kuten muinaisina aikoina annettiin näyissä Moosekselle, Elialle ja Jesajalle. Mutta apostoleilla on todellisuudessa jotakin paljon parempaa kuin tuollaisia näkyjä, kuten Jeesus huomauttaa: “Niin kauan aikaa olen ollut teidän kanssanne ja etkö ole kuitenkaan tullut tuntemaan minua, Filippus? Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.”
Jeesus heijastaa niin täydellisesti Isänsä persoonallisuutta, että hänen kanssaan eläminen ja hänen tarkkailemisensa on itse asiassa samaa kuin Isän näkeminen. Isä on kuitenkin Poikaa korkeampi, niin kuin Jeesus myöntää: “Niitä asioita, jotka minä sanon teille, en puhu omasta aloitteestani.” Jeesus antaa aivan oikein kaiken kunnian opetuksistaan taivaalliselle Isälleen.
Apostoleista on varmasti erittäin kannustavaa kuulla, kun Jeesus nyt sanoo heille: “Joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä.” Jeesus ei tarkoita sitä, että hänen seuraajillaan tulee olemaan kyky tehdä suurempia ihmeitä kuin hän teki. Hän tarkoittaa sen sijaan sitä, että he jatkavat sananpalvelusta paljon pitemmän aikaa, paljon laajemmalla alueella ja tavoittavat paljon useampia ihmisiä.
Jeesus ei hylkää opetuslapsiaan poislähtönsä jälkeen. Hän lupaa: “Mitä pyydättekin minun nimessäni, sen minä teen.” Lisäksi hän sanoo: “Minä pyydän Isältä ja hän antaa teille toisen auttajan olemaan kanssanne ikuisesti, totuuden hengen.” Taivaaseen noustuaan Jeesus myöhemmin vuodattaa opetuslastensa päälle Pyhän Hengen, tämän toisen auttajan.
Jeesuksen poislähtö on lähellä, kuten hän sanoo: “Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe.” Jeesus tulee olemaan henkiluomus, jota ei kukaan ihminen voi nähdä. Mutta jälleen Jeesus lupaa uskollisille apostoleilleen: “Te näette minut, koska minä elän ja te tulette elämään:” Jeesus todellakin paitsi näyttäytyy heille ihmisen muodossa ylösnousemuksensa jälkeen, myös aikanaan herättää heidät elämään kanssaan taivaassa henkiluomuksina.
Jeesus esittää nyt yksinkertaisen säännön: “Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, on se, joka rakastaa minua. Joka taas rakastaa minua, sitä minun Isäni rakastaa ja minä rakastan häntä ja näytän itseni hänelle selvästi.”
Tämän kuultuaan apostoli Juudas, jota kutsutaan myös Taddeukseksi, keskeyttää: “Herra, mitä on tapahtunut, niin että sinä aiot näyttää itsesi selvästi meille etkä maailmalle?” !Jos joku rakastaa minua”, Jeesus vastaa, “niin hän noudattaa minun sanaani ja minun Isäni rakastaa häntä. Joka ei rakasta minua, se ei noudata minun sanojani.” Toisin kuin Jeesuksen tottelevaiset seuraajat, maailman ihmiset jättävät Kristuksen opetukset huomiotta. Niinpä hän ei paljasta itseään heille.
Maallisen palveluksensa aikana Jeesus on opettanut apostoleilleen monia asioita. Miten he muistavat ne kaikki, varsinkin kun heiltä tähän hetkeen asti on jäänyt niin moni asia ymmärtämättä? Onneksi Jeesus lupaa: “Auttaja, Pyhä henki, jonka Isä tulee lähettämään minun nimessäni, se opettaa teille kaikki ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut.”
Lohduttaen heitä jälleen Jeesus sanoo: “Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani. Älköön sydämenne tulko levottomaksi.” Jeesus on tosin lähdössä pois, mutta hän selittää: “Jos rakastaisitte minua, niin te iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, koska Isä on minua suurempi.”
Jeesus voi olla heidän kanssaan enää vähän aikaa . “En puhu enää paljon teidän kanssanne”, hän sanoo, “sillä maailman hallitsija on tulossa. Hänellä ei ole mitään otetta minuun.” Saatana Panettelija, joka kykeni menemään Juudakseen ja saamaan hänestä otteen, on maailman hallitsija. Mutta Jeesuksen ei ole mitään syntistä heikkoutta, jota Saatana voisi käyttää kääntääkseen hänet pois palvelemasta jumalaa.
LÄHEISESTÄ SUHTEESTA NAUTTIMINEN: Muistoaterian jälkeen Jeesus on kannustanut apostoleiltaan pitämällä välittömän, läheisen puheen. On Ehkä yli puolenyön ja niinpä Jeesus kehottaa: “Nouskaa, lähdetään täältä.” Mutta ennen kuin he lähtevät, rakkaudesta heitä kohtaan Jeesus jatkaa vielä puhumista esittäen toimintaa kannustavan kuvauksen.
“Minä olen tosi viiniköynnös ja Isäni on viljelijä”, hän aloittaa. Suuri Viljelijä, Jumala, istutti tämän vertauskuvallisen viiniköynnöksen, kun hän voiteli Jeesuksen pyhällä hengellä tämän kasteen yhteydessä, syksyllä vuonna 29. Mutta Jeesus jatkaa osoittaakseen, että viiniköynnös vertauskuvaa muutakin kuin vain häntä. Hän huomauttaa: “Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän ottaa pois ja jokaisen joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kannattaisi enemmän hedelmää. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viiniköynnöksessä, niin ette tekään voi, ellette pysy minun yhteydessäni. Minä olen viiniköynnös, te olette oksat.”
Helluntaina, 51 päivää myöhemmin, apostoleista ja muista tulee viiniköynnöksen oksia, kun pyhä Henki vuodatetaan heidän päälleen. Lopulta 144 000 ihmisestä tulee kuvaannollisen viiniköynnöksen oksia. Yhdessä viiniköynnöksen rungon, Jeesuksen Kristuksen, kanssa nämä muodostavat vertauskuvallisen viiniköynnöksen, joka tuottaa jumalan valtakunnan hedelmiä.
Jeesus selittää, mikä on hedelmän tuottamisen avain: “Joka pysyy minun yhteydessäni ja jonka yhteydessä minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä minusta erossa ette voi tehdä yhtään mitään.” Jos joku ei kuitenkaan tuota hedelmää, Jeesus sanoo, että “hänet heitetään pois kuin oksa ja hän kuivettuu ja nuo oksat kootaan ja heitetään tuleen ja ne palavat.” Toisaalta Jeesus lupaa: “Jos pysytte minun yhteydessäni ja minun sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää mitä hyvänsä tahdotte ja se tapahtuu teille.”
Lisäksi Jeesus sanoo apostoleilleen: “Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.” Hedelmä, jota Jumala haluaa noiden oksien tuottavan, on se, että he ilmaisevat samoja ominaisuuksia kuin Kristus, erityisesti rakkautta. Koska Kristus oli lisäksi Jumalan valtakunnan julistaja, toivottuun hedelmään sisältyy myös se, että he tekevät opetuslapsia, niin kuin hänkin teki.
“Pysykää minun rakkaudessani”, Jeesus kehottaa nyt. Mutta miten hänen apostolinsa voivat tehdä sen? “Jos noudatatte minun käskyni”, hän sanoo, “niin te pysytte minun rakkaudessani.” Jeesus jatkaa selittämällä: “Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne niin kuin minä ole rakastanut teitä. Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.”
Muutamaa tuntia myöhemmin Jeesus osoittaa tämän oivallisen rakkauden antamalla henkensä apostoliensa sekä kaikkien muiden puolesta, joka uskovat häneen. Hänen esimerkkinsä tulisi saada hänen seuraajansa osoittamaan samanlaista uhrautuvaa rakkautta toinen toisiaan kohtaan. Heidät tunnistetaan tästä rakkaudesta, niin kuin Jeesus aiemmin sanoi: “Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”
Jeesus sanoo, ketkä ovat hänen ystäviään: “Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään. En sano teitä enää orjiksi, koska orja ei tiedä, mitä hänen isäntänsä tekee. Mutta olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen tehnyt teille tunnetuksi kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.”
Läheinen ystävyys Jeesuksen kanssa on todella kallisarvoinen suhde! Mutta voidakseen edelleen nauttia tästä suhteesta hänen seuraajiensa täytyy “kantaa jatkuvasti hedelmää.” Jos he tekevät niin, Jeesus sanoo, että “mitä pyydättekin Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille.” Se on varmasti suurenmoinen palkinto Valtakunnan hedelmän kantamisesta! Kehotettuaan jälleen apostoleita “rakastamaan toisiaan” Jeesus selittää, että maailman tulee vihaamaan heitä. Hän kuitenkin lohduttaa heitä: “Jos maailma vihaa teitä.” Jeesus paljastaa seuraavaksi, miksi maailma vihaa hänen seuraajiaan, sanoen: “Koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa.”
Selittäen edelleen syytä maailman vihamielisyyteen Jeesus jatkaa; “He tekevät tämän kaiken teitä vastaan minun nimeni vuoksi, koska he eivät tunne häntä (Jumalaa), joka on minut lähettänyt.” Jeesuksen ihmeet itse asiassa tuomitsevat ne, jotka vihaavat häntä, niin kuin hän huomauttaa: “Ellen olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, heille ei olisi syntiä, mutta nyt he ovat sekä nähneet että vihanneet minua samoin kuin Isääni.” Niinpä kuten Jeesus sanoo, seuraava raamatunkohta täyttyy: “He vihasivat minua syyttä.”
Niin kuin aiemminkin Jeesus lohduttaa heitä jälleen lupaamalla lähettää auttajan, Pyhän Hengen, joka on jumalan mahtava vaikuttava voima. “Se todistaa minusta ja teidän on vuorostanne määrä todistaa.”
LISÄÄ NEUVOJA ERON HETKELLÄL: Jeesus ja apostolit ovat valmiina lähtemään ylähuoneesta. “Olen puhunut nämä asiat teille, jollette kompastuisi”, hän jatkaa. Sitten hän esittää vakavan varoituksen: “Ihmiset tulevat erottamaan teidät synagogasta. Onpa tulossa hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittele suorittaneensa pyhän palveluksensa Jumalalle.”
Tämä varoitus ilmeisesti tekee apostolit levottomiksi. Vaikka Jeesus oli aikaisemmin sanonut, että maailma vihaisi heitä, hän ei ollut paljastanut näin suoraan, että heitä tapettaisiin. “En sanonut ttätä teille aluksi”, Jeesus selittää, “koska olin teidän kanssanne.” Heidän on silti hyvä saada tietää tämä etukäteen, ennen kuin hän poistuu heidän keskuudestaan!
“Mutta nyt”, Jeesus jatkaa, “olen menossa hänen luokseen, joka on minut lähettänyt ja kuitenkaan ei kukaan teistä kysy minulta: “Mihin olet menossa?” Aiemmin illalla he olivat tiedustelleet, mihin hän oli menossa, mutta nyt he ovat niin poissa tolaltaan sen vuoksi, mitä hän on kertonut heille, etteivät he kysy häneltä tästä enää enempää. Jeesus sanookin: “Koska olen puhunut teille nämä asiat, on murhe täyttänyt sydämenne.” Apostolit ovat murheellisia paitsi siksi, että he ovat saaneet tietää, että he tulevat kärsimään kauheaa vainoa ja että heitä tapetaan, myös siksi, että heidän Herransa on jättämässä heidät.
Niinpä Jeesus selittää: “Teidän hyödyksenne minä menen pois. Sillä jos en mene pois, ei auttaja missään tapauksessa tule luoksenne, mutta jos menen, niin minä lähetän sen teille.” Ihmisenä Jeesus voi olla ainoastaan yhdessä paikassa kerrallaan, mutta kun hän on taivaassa, hän voi lähettää auttajan, Jumalan Pyhän Hengen, seuraajilleen, ovatpa nämä missä tahansa maapallolla. Näin Jeesuksen lähtö on hyödyllinen.
Jeesus sanoo, että pyhä Henki “antaa maailmalle vakuuttavan todisteen synnistä ja vanhurskaudesta ja tuomiosta.” Maailman synti, se että maailma ei usko Jumalan Poikaan, tullaan paljastamaan. Lisäksi Jeesuksen vanhurskaudesta saadaan vakuuttava todiste, kun hän nousee Isän luo. Se että Saatana ja hänen paha maailmansa eivät ole pystyneet murtamaan Jeesuksen nuhteettomuutta, on vakuuttava todiste siitä, että maailman hallitsija on saanut epäsuotuisan tuomion.
“Minulla on vielä paljon sanottavaa teille”, Jeesus jatkaa, “Mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” Sen vuoksi Jeesus lupaa, että kun hän vuodattaa Pyhän Hengen, joka on Jumalan vaikuttava voima, se tulee opastamaan heitä näiden asioiden ymmärtämiseen sitä mukaa kuin he kykenevät käsittämään niitä.
Apostolien on erityisen vaikea ymmärtää sitä, että Jeesus kuolee ja näyttäytyy sitten heille ylösnousemuksensa jälkeen. Niinpä he kysyvät toisiltaan: “Mitä tämä tarkoittaa, kun hän sanoo meille: “Vähän aikaa, niin ette näe minua ja taas vähän aikaa, niin näette minut” ja “Koska minä menen Isän luo?”
Jeesus tajuaa, että he tahtovat vielä kysellä häneltä, joten hän selittää: “Totta totisesti, minä sanon teille: te tulette itkemään ja vaikeroimaan, mutta maailma tulee iloitsemaan, te tulette olemaan murheellisia, mutta murheenne muuttuu iloksi.” Myöhemmin tuona samana päivänä, iltapäivällä, kun Jeesus tapetaan, maailman uskonnolliset johtajat iloitsevat, mutta opetuslapset murehtivat. Heidän murheensa vaihtuu kuitenkin iloksi, kun Jeesus saa ylösnousemuksen! Heidän ilonsa jatkuu, kun hän valtuuttaa heidät helluntaina olemaan hänen todistajiaan vuodattamalla heidän päälleen Jumalan Pyhän hengen.
Verraten apostolien tilannetta synnytystuskissa olevan naisen tilaan Jeesus sanoo: “Kun nainen synnyttää, hänellä on murhe, koska hänen hetkensä on tullut.” Mutta Jeesus huomauttaa, että tuo nainen ei enää muista ahdistustaan, kun hänen lapsensa on syntynyt ja rohkaisee apostoleitaan sanoen: “Teilläkin on sen tähden tosin nyt murhe, mutta minä tulen näkemään teidät jälleen (saatuani ylösnousemuksen) ja teidän sydämenne tulee iloitsemaan, eikä kukaan vie teiltä iloanne.”
Tähän mennessä apostolit eivät ole koskaan esittäneet pyyntöä Jeesuksen nimessä. Mutta hän sanoo nyt: “Jos pyydätte Isältä mitä tahansa, niin hän antaa sen teille minun nimessäni.
Sillä Isä itse on kiintynyt teihin, koska te olette olleet kiintyneitä minuun ja olette uskoneet minun tulleen Isän edustajana. Minä tulin Isän luota”, he sanovat. “Uskotko nyt?” Jeesus kysyy. “Katso! tulee hetki ja on jo tullut, jolloin teidät hajotetaan kukin taholleen ja te jätätte minut yksin.” “Niin uskomattomalta kuin se saattaa tuntuakin, tämä tapahtuu ennen aamun valkenemista!
“Olen sanonut teille nämä asiat, jotta teillä olisi minun avullani Rauha.” Lopuksi Jeesus sanoo: “Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” Jeesus voitti maailman saattamalla uskollisesti päätökseen Jumalan tahdon huolimatta kaikesta siitä, mitä Saatana ja hänen maailmansa yrittivät tehdä murtaakseen Jeesuksen nuhteettomuuden.
LOPPURUOKOUS YLÄHUONEESSA: Syvä rakkaus, jota Jeesus tuntee apostoleitaan kohtaan, on saanut hänet valmistelemaan heitä edessä olevaan poislähtöönsä. Neuvottuaan ja lohdutettuaan heitä pitkään hän kohottaa nyt silmänsä taivasta kohti ja anoo Isältään: “Kirkasta Poikasi, jotta poikasi kirkastaisi sinut, sen mukaan kuin olet antanut hänelle vallan kaikkeen lihaan, jotta hän antaisi ikuisen elämän niiden koko joukolle, jotka olet hänelle antanut.”
Miten sävähdyttävän aiheen Jeesus tuokaan esiin: ikuisen elämän! Saatuaan “vallan kaikkeen lihaan” Jeesus voi lunastusuhrillaan hyödyntää koko kuolevaa ihmiskuntaa. Hän suo “ikusen elämän” kuitenkin vain niille, jotka Isä hyväksyy. Kehitellen tätä ikuista elämää koskevaa teemaa Jeesus jatkaa rukoustaan:
“Tämä merkitsee ikuista elämää, että hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi jumalan ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Pelastus on tosiaan sen varassa, että hankimme sekä Jumalan että hänen Poikansa tuntemusta. Mutta tarvitaan muutakin kuin vain pään tietoa.
Ihmisen täytyy noppia tuntemaan heidät läheisesti ja kehittää harmoninen ystävyys heidän kanssaan. Hänen täytyy ajatella asioista samoin kuin he ajattelevat ja nähdä ne heidän tavallaan. Ihmisen täytyy ennen kaikkea pyrkiä jäljittelemään heidän verrattomia ominaisuuksiaan ollessaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa.
Seuraavaksi Jeesus rukoilee: “Minä olen kirkastanut sinut maan päällä vietyäni päätökseen sen työn, jonka olet antanut minun tehtäväkseni.” Täytettyään näin tehtävänsä tähän saakka ja tulevaan onnistumiseensa luottaen hän anoo: “Kirkasta, Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan.” Hän pyytää nyt tulevansa korotetuksi ylösnousemuksen välityksellä takaisin aikaisempaan taivaalliseen kirkkauteensa.
Luoden katsauksensa tärkeimpään maan päällä suorittamaansa työhön Jeesus sanoo: “Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun ja sinä annoit heidät minulle ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi.” Jeesus käytti palveluksessaan Jumalan nimeä Jahve ja osoitti, mikä on sen oikea lausumistapa, mutta hän teki sen lisäksi muutakin ilmaistakseen Jumalan nimen apostoleilleen. Hän laajensi sitä tuntemusta, joka heillä oli Jumalasta, hänen persoonallisuudestaan ja tarkoituksistaan, sekä kehitti heidän arvostustaan niitä kohtaan.
Jeesus antaa Jumalalle kunnian itseään korkeampana Persoona, jonka alaisuudessa hän palvelee ja tunnustaa nöyrästi: “Olen antanut heille ne sanat, jotka annoit minulle ja he ovat ottaneet ne vastaan ja ovat tulleet varmasti tietämään, että olen tullut sinun edustajanasi ja he ovat uskoneet, että sinä olet lähettänyt minut.”
Tehden eron seuraajiensa ja muun ihmiskunnan välillä Jeesus rukoilee seuraavaksi: “En pyydä maailman puolesta, vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle. Kun oli heidän kanssaan, minä valvoin heitä ja olen varjellut heidät, eikä heistä ole tuhoutunut kukaan muu kuin se tuhon poika”, nimittäin Juudas Iskariot. Juuri tällä hetkellä Juudas on suorittamassa halveksittavaa tehtäväänsä pettääkseen Jeesuksen. Näin Juudas tietämättään täyttää Raamatun kirjoituksia.
“Maailma on vihannut heitä”, Jeesus rukoilee edelleen. “En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Jeesuksen seuraajat ovat maailmassa, tässä Saatanan hallitsemassa järjestäytyneessä ihmisyhteiskunnassa, mutta he ovat ja heidän täytyy aina pysyä erossa siitä ja sen pahuudesta.
“Pyhitä heidät totuudella”, Jeesus jatkaa: “Sinun sanasi on totuus.” Jeesus kutsuu tässä henkeytettyä Raamatun heprealaisia kirjoituksia, joita hän toistuvasti lainasi, “totuudeksi.” Mutta se, mitä hän opetti opetuslapsilleen ja mitä he myöhemmin henkeytettyinä kirjoittivat Kreikkalaisiin kirjoituksiin, on myös “totuus.” Tämä totuus voi pyhittää ihmisen, muuttaa täysin hänen elämänsä ja saada hänet erottumaan maailmasta.
Jeesus rukoilee nyt “ei ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat häneen heidän sanansa kautta.” Jeesus siis rukoilee niiden puolesta, joista tulee hänen voideltuja seuraajiaan ja muiden tulevien opetuslasten puolesta, jotka tullaan vielä kokoamaan “yhteen laumaan.” Mitä hän pyytää näiden kaikkien puolesta?
“Jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, jotta he olisivat yhä, niin kuin me olemme yhtä.” Jeesus ja hänen Isänsä eivät ole kirjaimellisesti yksi persoona, mutta he ovat samaa mieltä kaikesta. Jeesus rukoilee, että hänen seuraajansa saisivat tuntea tämän saman ykseyden, niin että “maailma tietäisi sinun lähettäneen minut ja rakastaneen heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
Jeesus esittää nyt taivaalliselle Isälleen pyynnön voideltujen seuraajiensa puolesta. Mitä hän pyytää? “Että hekin olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen, nähdäkseen minun kirkkauteni, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista” eli ennen kuin Aadam ja Eeva saivat jälkeläisiä. Kauan ennen sitä Jumala rakasti aino-syntyistä Poikaansa ´, josta tuli Jeesus Kristus.
Rukouksensa lopuksi Jeesus tähdentää jälleen: “Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.” jumalan nimen oppiminen on merkinnyt apostoleille sitä, että he ovat henkilökohtaisesti tulleet tuntemaan Jumalan rakkauden.
Johannes 14:1 – 31, Johannes 15:1 – 27, Johannes 16:1 – 33, Johannes 17:1 – 26, Johannes 13:27
Johannes 13:35 – 36, Johannes 10:16, Luukas 22:3 – 4, 2. Mooseksen kirja 24:10
1. Kuningasten kirja19:9 – 13, Jesaja 6:1 – 5, Galatalaisille 6:16, Psalmit 35:19
Psalmi 69:5, Sananlaskut 8:22 ja 30
TUSKAN HETKIÄ PUUTARHASSA
Kun Jeesus lopettaa rukoilemisen, hän ja hänen 11 uskollista apostoliaan laulavat ylistyslauluja Jumalalle. Sitten he laskeutuvat ylähuoneesta, astuvat yön viileään pimeyteen ja suuntaavat kulkunsa takaisin Kidronin laaksoon toiselle puolelle kohti Betaniaa. Matkalla he kuitenkin pysähtyvät mielipaikkaansa Getsemanen puutarhaan. Se sijaitsee öljyvuorella tai sen läheisyydessä. Jeesus on usein tavannut apostolinsa täällä oliivipuiden keskellä.
Jättäessään kahdeksan apostolia, ehkä lähelle puutarhan sisäänkäyntiä, hän käskee heitä: “Istukaa tässä sillä aikaa kun menen tuonne ja rukoilen.” Sitten hän ottaa mukaansa kolme apostolia. Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja jatkaa edemmäs puutarhaan. Jeesus tulee murheelliseksi ja tuskaisan levottomaksi. “Sieluni on syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti”, hän sanoo heille. “Jääkää tähän ja pysykää valveilla minun kanssani.”
Mentyään vähän matkaa eteenpäin Jeesus vaipuu maahan ja kasvot maata kohti alkaa hartaasti rukoilla: “Isäni, jos on mahdollista, niin menköön minulta pois tämä malja. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Mitä hän tarkoittaa? Miksi hän on “syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti?” Onko hän perääntymässä päätöksestään kuolla ja antaa lunnaat?
Ei suinkaan! Jeesus ei pyydä, että hänet säästetään kuolemalta. Jo pelkkä ajatus uhrikuoleman välttämisestä, mitä Pietari kerran ehdotti, on hänestä vastenmielinen. Hän kärsii pikemminkin siksi, että hän pelkää sen tavan, jolla hän pian kuolee, halveksittavana rikollisena, tuottavan häpeää Isänsä nimelle. Hän aavistaa nyt, että muutaman tunnin kuluttua hänet naulataan paaluun pahimman laatuisena ihmisenä: jumalanpilkkaajana! Tästä syystä hän on tuskaisen levoton.
Rukoiltuaan pitkään Jeesus palaa ja tapaa nuo kolme apostolia nukkumasta. Puhuen Pietarille hän sanoo: “Ettekö voineet edes yhtä tuntia valvoa minun kanssani? Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jollette joutuisi kiusaukseen.” Ymmärrän kuitenkin sen, että he ovat olleet paineen alaisina ja että ajankohta on myöhäinen, hän sanoo: “Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.”
Sitten Jeesus menee pois kolmannen kerran noin kivenheiton päähän ja polvistuneena rukoilee voimakkain huudoin ja kyynelin: “Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta.” Jeesus tuntee todella ankaria tuskia sen häpeän vuoksi, jota hänen kuolemansa rikollisena tulee tuottamaan hänen Isänsä nimelle. Onhan sitä, että häntä syytetään jumalanpilkkaajaksi, sellaiseksi, joka kiroaa Jumalan, miltei mahdotonta kestää!
Siitä huolimatta Jeesus rukoilee edelleen: “Ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä.” Jeesus tottelevaisesti alistaa oman tahtonsa Jumalan tahtoon. Tämän jälkeen hänelle näyttäytyy taivaasta enkeli ja vahvistaa häntä rohkaisevin sanoin. Todennäköisesti enkeli kertoo Jeesukselle, että hänen Isänsä hyväksymyksen hymy lepää hänen yllään.
Jeesuksen harteilla on kuitenkin todella raskas taakka! Hänen oma ikuinen elämänsä ja koko ihmissuvun ikuinen elämä ovat vaakalaudalla. Henkinen paine on valtava. Niinpä Jeesus rukoilee rukoilemistaan yhä hartaammin ja hänen hikensä tulee kuin vesipisaroiksi, jotka putoavat maahan. “Vaikka tämä on hyvin harvinainen ilmiö”,, huomautetaan Yhdysvaltain lääkäriliiton lehdessä, “verensekaista hikeä, voi erittyä äärimmäisissä tunnetiloissa.
Tämän Jälkeen Jeesus palaa kolmannen kerran apostoliensa luo ja tapaa heidät jälleen kerran nukkumasta. He ovat uupuneita pelkästä surusta. “Tällaisena aikana te nukutte ja lepäätte!” hän huudahtaa. “Riittää! Hetki on tullut! Katso! Ihmisen Poika kavalletaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähdetään. Katso! Kavaltajani on tullut lähelle.”
Hänen vielä puhuessaan Juudas Iskariot lähestyy soihtuja, lamppuja ja aseita mukanaan kantavan suuren ihmisjoukon kanssa.
Matteus 26:30, Matteus 26:36 -47, Matteus 16:21 – 23, Markus 14:26, Markus 14:32 – 43,
Luukas 22:39 – 47, Johannes 18:1 – 3, Heprealaisille 5:7
KAVALTAMINEN JA PIDÄTTÄMINEN
On kulunut pitkälti yli puolenyön, kun Juudas johdattaa sotilaita, ylipapeista, fariseuksista ja muista koostuvan suuren joukon Getsemanen puutarhaan. Papit ovat sitoutuneet maksamaan Juudaalle 30 hopearahaa Jeesuksen kavaltamisesta.
Aikaisemmin, kun Juudas oli lähetetty pois pääsiäisaterialta, hän on mennyt ilmeisesti suoraan ylipappien luo. Nämä kutsuivat heti koolle omat virkailijansa samoin kuin sotilasosaston. Juudas oli vienyt heidät ehkä ensin sinne, missä Jeesus ja hänen apostolinsa olivat viettäneet pääsiäistä. Havaittuaan heidän lähteneen suuri aseista sekä lamppuja ja soihtuja kantava ihmisjoukko seurasi Juudasta Jerusalemin ulkopuolelle Kidrinin laaksoon poikki.
Johdattaessaan kulkuetta öljyvuorelle Juudas uskoo tietävänsä varmasti, mistä Jeesus löytyy. Menneen viikon aikana, kun Jeesus ja apostolit matkustivat edestakaisin Betanian ja Jerusalemin väliä, he pysähtyivät usein Getsemanen puutarhaan lepäämään ja keskustelemaan. Mutta miten sotilaat tunnistavat Jeesuksen nyt, kun hän on mahdollisesti öljypuiden alla pimeyden kätkössä? He eivät ole ehkä koskaan aikaisemmin nähneet häntä. Siksi Juudas antaa tunnusmerkin sanoen: “Ketä minä suutelen, hän se on, ottakaa kiinni ja viekää hänet turvallisesti pois.”
Juudas johdattaa suuren ihmisjoukon puutarhaan, näkee Jeesuksen apostoleineen ja menee suoraan hänen luokseen. “Päivää, Rabbi!” hän sanoo ja suutelee häntä hyvin hellästi. “Ystävä, mitä varten olet täällä?” kysyy Jeesus tiukasti. Sitten hän vastaa omaan kysymykseensä sanoen: “Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?” Mutta tämä riittäköön hänen kavaltajastaan! Jeesus astuu esiin palavien soihtujen ja lamppujen valoon ja kysyy: “Ketä te etsitte?” “Jeesus Nasaretilaista”, kuuluu vastaus. “Minä se olen”, Jeesus vastaa seisoessaan rohkeana heidän kaikkien edessä. Hämmästyneinä hänen pelottomuudestaan ja epätietoisina siitä, mitä on odotettavissa, miehet peräytyvät ja kaatuvat maahan.
“Sanoin teille, että minä se olen”, Jeesus jatkaa rauhallisesti. “Jos siis etsitte minua, niin antakaa näiden mennä:” Hiukan aiemmin ylähuoneessa Jeesus oli kertonut Isälleen rukouksessa, että hän oli varjellut uskolliset apostolinsa, eikä heistä ollut joutunut turmioon kukaan muu “kuin se tuhon poika.” Niinpä hän pyytää että hänen seuraajiensa annetaan mennä, jotta hänen sanansa täyttyisivät.
Kun sotilaat rauhoittuvat, nousevat seisomaan ja alkavat sitoa Jeesusta, apostolit tajuavat, mitä on tapahtumassa. “Herra, iskemmekö miekalla?” he kysyvät. Ennen kuin Jeesus ehtii vastata, Pietari hyökkää Markuksen, ylimmäisen papin orjan, kimppuun käyttäen toista apostolien mukanaan tuomista miekoista. Pietarin isku menee orjan pään ohi, mutta sivaltaa pois hänen oikean korvansa.
“Antakaa mennä tähän asti”, Jeesus sanoo tullessaan väliin. Koskettaen Markuksen korvaa hän parantaa vamman. Sitten hän opettaa tärkeän läksyn käskien Pietaria: “Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jota miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat. Vai luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?”
Jeesus on halukas tulemaan pidätetyksi, sillä hän selittää; Kuinka, täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, että näin täytyy tapahtua? Hän lisää: “Eikö minun tulisi toki juoda se malja, jonka Isä on minulle antanut?” Hän on täysin sopusoinnussa jumalan häntä koskevan tahdon kanssa.
Sitten Jeesus kohdistaa sanansa ihmisjoukolle. “Kuin ryöstäjää vastaanko te olette lähteneet miekat ja nuijat mukananne pidättämään minua?” hän kysyy. “Päivä toisensa jälkeen minulla oli tapana istua temppelissä opettamassa ja kuitenkin ette ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset täyttyisivät.”
Tässä vaiheessa sotilasosasto, sotapäällikkö ja juutalaisten virkailijat ottavat Jeesuksen kiinni ja sitovat hänet. Nähdessään tämän apostolit jättävät Jeesuksen ja pakenevat. Mutta muuan nuori mies, kenties opetuslapsi Markus, pysyttelee ihmisjoukossa. Hän on saattanut olla siinä kodissa, jossa Jeesus vietti pääsiäistä ja myöhemmin tullut sieltä ihmisjoukon mukana. Nyt hänet kuitenkin tunnistetaan ja yritetään saada kiinni. Mutta hän jättää taakseen pellavavaatteensa ja pääsee pakenemaan.
Matteus 26:47 – 56, Markus 14:43 – 52, Luukas 22:47 – 53, Johannes 17:12, Johannes 18:3 – 12
ENSIN HANNAN, SITTEN KAIFAAN LUO
Tavallisen rikollisen tavoin sidottuna Jeesus viedään Hannaan, vaikutusvaltaisen entisen ylimmäisen papin, luo. Hannas oli ylimmäinen pappi silloin, kun Jeesus 12-vuotiaana poikasena hämmästytti juutalaisia opettajia temppelissä. Useat Hannaan pojista palvelivat myöhemmin ylimmäisenä pappina ja parhaillaan hänen vävynsä Kaifas on tuossa asemassa.
Jeesus viedään luultavasti ensin Hannaan kotiin, koska tuolla ylipapilla on ollut pitkään vaikutusvaltaa juutalaisessa uskonnollisessa elämässä. Tämä pysähdys Hannasta tapaamaan suo ylimmäiselle papille Kaifaalle aikaa kutsua koolle sanhedrin 71-jäseninen juutalainen korkein oikeus, sekä koota vääriä todistajia.
Ylipappi Hannas kyselee sitten Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Mutta Jeesus sanoo vastaukseksi: “Minä olen puhunut maailmalle julkisesti. Minä opetin aina synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset tulevat koolle, enkä puhunut mitään salassa. Miksi kyselet minulta? Kysele niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä olen heille puhunut. Katso! Nämä tietävät, mitä minä olen sanonut:”
Tämän kultuaan yksi Jeesuksen vieressä seisovista virkailijoista läimäyttää häntä kasvoihin ja sanoo: “Tuolla tavallako sinä vastaat ylipapille?” “Jos puhuin väärin”, Jeesus vastaa, “Niin todista siitä väärästä, mutta jos oikein, niin miksi lyöt minua?” Tämän sananvaihdon jälkeen Hannas lähettää Jeesuksen sidottuna Kaifaan luo.
Tähän aikaan kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet toisiaankin koko sanhedrin, alkavat tulla koolle. He kokoontuvat ilmeisesti Kaifaan kotiin. Sellaisen oikeudenkäynnin järjestäminen pääsiäisyönä on selvästi vastoin juutalaisten lakia. Tämä ei kuitenkaan saa uskonnollisia johtajia luopumaan pahasta aikomuksestaan.
Viikkoja ennen kuin Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, sanhedrin oli jo päättänyt keskuudessaan, että Jeesuksen on kuoltava. Vain kaksi päivää aiemmin, keskiviikkona, uskonnolliset vallanpitäjät neuvottelivat yhdessä ottaakseen Jeesuksen kiinni viekkaan juonen avulla ja tappaakseen hänet. Kuvittelehan, että hänet oli todellisuudessa tuomittu ennen hänen oikeudenkäyntiään.!
Nyt yritetään löytää sellaisia todistajia, jotka antavat väärän todistuksen, niin että Jeesusta vastaan voidaan nostaa syyte. Ei voida kuitenkaan löytää todistajia, joiden todistukset ovat yhtäpitäviä. Lopulta esiin astuu kaksi todistajaa ja he vakuuttavat: “Me kuulimme hänen sanovan: “Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakenna kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty-”
“Etkö sano mitään vastaukseksi?” Kaifas kysyy. “Mitä nämä todistavat sinua vastaan?” Mutta Jeesus pysyy vaiti. Sanhedrinin nöyryytykseksi todistajat eivät pysty esittämään tätäkään väärää syytöstä yhtäpitävästi. Niinpä ylimmäinen pappi yrittää erilaista taktiikkaa.
Kaifas tietää, kuinka herkkätunteisesti juutalaiset suhtautuvat jokaiseen sellaiseen, joka väittää olevansa itse Jumalan Poika: Kahdesti aiemmin he olivat äkkipikaisesti leimanneet Jeesuksen kuoleman ansaitsevaksi jumalanpilkkaajaksi, koska he olivat erheellisesti kuvitelleet, että hän väitti olevansa yhdenvertainen Jumalan kanssa: Kaifas vaatii nyt viekkaasti saada tietää: “Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!”
Ajattelevatpa juutalaiset mitä tahansa, Jeesus on todella Jumalan Poika. Vaiti pysyminen voitaisiin tulkita sen kieltämiseksi, että hän on Kristus. Niinpä Jeesus vastaa rohkeasti: “Olen ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien mukana:” Tällöin Kaifas repäisee dramaattisin elein vaatteensa ja huudahtaa: “Hän on pilkannut Jumalaa! Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso! Nyt olette kuulleet jumalanpilkan. Mikä on mielipiteenne?”
“Hän on ansainnut kuoleman”, sanhedrin julistaa. Sitten he rupeavat tekemään hänestä pilaa ja sanovat pilkatessaan paljon häntä vastaan. He läimäyttävät häntä kasvoihin ja sylkevät niille. Toiset peittävät hänen kasvonsa kokonaan ja lyövät häntä nyrkeillään ja sanovat ivallisesti: “Profetoi meille, Kristus. Kuka se on, joka löi sinua?” Näin yöllinen oikeudenkäynnin aikana käyttäydytään karkeasti ja laittomasti.
Matteus 26:57 – 68, Matteus 26: 3 – 4, Markus 14:53 – 65, Luukas 22:54 , Luukas 22:63 – 65
Johannes 18:13 – 24, Johannes 11:45 – 53, Johannes 10:31 – 39, Johannes 5:16 – 18
JEESUS KIELLETÄÄN SISÄPIHALLA
Pietari Johannes ovat jättäneet Jeesuksen Getsemanen puutarhaan ja paenneet peloissaan muiden apostolien kanssa. Nyt he keskeyttävät pakonsa. Kenties he saavuttavat Jeesuksen, kun häntä ollaan viemässä Hannaan kotiin. Kun Hannas lähettää Jeesuksen ylimmäisen papin Kaifaan luo, Pietari ja Johannes seuraavat hyvän matkan päässä tuntien nähtävästi pelkoa oman henkensä puolesta ja toisaalta syvää huolta siitä, mitä heidän Herralleen tapahtuu.
Saapuessaan Kaifaan tilavalle asunnolle Johannes pääsee kulkemaan sisäpihaan, koska ylimmäinen pappi tuntee hänet. Pietari jätetään kuitenkin seisomaan oven ulkopuolelle. Mutta Johannes palaa pian ja puhuu ovenavaajalle, palvelustytölle ja Pietari päästetään sisään.
Nyt on jo kylmä ja ylimmäisen papin palvelija ja virkailijat ovat tehneet hiilitulen. Pietari liittyy heidän seuraansa pysyäkseen lämpimänä odotellessaan Jeesuksen oikeudenkäynnin lopputulosta. Siinä kirkkaan tulen valossa ovenavaaja, joka oli päästänyt Pietarin sisään, näkee hänet paremmin. “Sinäkin olit Jeesus Galilealaisen kanssa!” tyttö huudahtaa.
Hämmästyneenä siitä, että hänet on tunnistettu, Pietari kieltää heidän kaikkien edessä koskaan tunteneensa Jeesusta. !En tunne häntä enkä ymmärrä, mitä sinä sanot”, hän toteaa. Sen jälkeen Pietari menee ulos lähelle porttikäytävää. Siellä toinen tyttö huomaa hänet ja hänkin sanoo lähellä seisoville: “Tämä mies oli Jeesus Nasaretilaisen kanssa.” Jälleen kerran Pietari kieltää sen vannoen: “En tunne sitä miestä!”
Pietari jää sisäpihaan yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. Kenties tässä vaiheessa aamuhämärissä kuuluva kukon kiekaisu säpsähdyttää hänet. Sillä välin Jeesuksen oikeudenkäynti on meneillään, se pidetään ilmeisesti talon siinä osassa, joka on sisäpihan yläpuolella. Pietari ja muut alhaalla odottavat epäilemättä näkevät niiden eri todistajien tulemiset ja menemiset, joita tuodaan todistamaan.
On kulunut noin tunti siitä, kun Pietari viimeksi tunnistettiin Jeesuksen seuralaiseksi. Nyt jotkut ympärillä seisoskelevista tulevat hänen lähelleen ja sanovat: “Varmasti sinäkin olet yksi heistä, sillä sinun murteesihan paljastaa sinut.” Yksi ryhmään kuuluvista on sen Malkuksen sukulainen, jonka korvan Pietari sivalsi pois. “Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan ?” hän sanoo.
“En tunne sitä miestä!” vakuuttaa Pietari kiivaasti. Hän yrittää itse asiassa saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että he kaikki ovat erehtyneet, kiroamalla ja vannomalla asian puolesta, oikeastaan toivottamalla itselleen onnettomuutta, ellei hän kerro totuutta.
Juuri kun Pietari kieltää Jeesuksen kolmannen kerran, kukko kiekuu. Sillä hetkellä Jeesus, joka nähtävästi on tullut ulos sisäpihan yläpuolelle parvekkeelle, kääntyy ja katsoo häntä. Pietari muistaa heti, mitä Jeesus oli sanonut vain muutamaa tuntia aiemmin ylähuoneessa. “Ennen kuin kukko kiekuu kahdesti, juuri sinä kieltäydyt kolmasti tunnustamasta minua.” Syntinsä taakan musertaman Pietari menee ulos ja itkee katkerasti.
Miten tämä saattoi tapahtua? Miten Pietari saattoi lyhyessä ajassa kieltää Herransa kolme kertaa peräkkäin oltuaan niin vakuuttunut omasta hengellisestä voimastaan? Olosuhteet epäilemättä yllättävät Pietarin. Totuutta vääristellään ja Jeesus kuvataan halpamaiseksi rikolliseksi. Oikea saadaan näyttämään väärältä, syytön syylliseltä. Niinpä tilanteeseen liittyvien paineiden vuoksi Pietari joutuu pois tasapainosta. Yhtäkkiä hänen oikea uskollisuuden tajunsa häiriintyy, hänen surukseen ihmispelko lamaannuttaa hänet. Älköön meille koskaan käykö niin!
Matteus 26:57 – 58 , Matteus 26:69 – 75, Markus 14:30 , Markus 14:53 – 54, Markus 14:66 – 72
Luukas 22:54 – 62, Johannes 18:15 – 18, Johannes 18:25 – 27
SANHEDRININ ETEEN, SITTEN PILATUKSEN LUO
Aamu on valkenemassa. Pietari on kieltänyt Jeesuksen kolmannen kerran ja sanhedrinin jäsenet ovat päättäneet pilaoikeudenkäyntinsä ja hajaantuneet. Heti perjantaiaamun sarastaessa he kokoontuvat kuitenkin uudelleen, tällä kertaa sanhedrininsaliinsa. Heidän tarkoituksenaan on todennäköisesti antaa yölliselle oikeudenkäynnille jonkinlainen laillisuuden leima. Kun Jeesus tuodaan heidän eteensä, he sanovat samoin kuin yölläkin: “Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille.”
“Jos sanoisinkin teille, niin te ette uskoisi sitä”, Jeesus vastaa. “Sitä paitsi jos kysyisin teiltä, niin te ette vastaisi.” Jeesus kiinnittää kuitenkin rohkeasti huomiota siihen, kuka hän on, sanoen: “Tästä lähtien Ihmisen Poika on istuva Jumalan voimallisella oikealla puolella.”
“Oletko sinä siis Jumalan Poika” he haluavat kaikki tietää. “Te itse sanotte, että minä olen”, Jeesus vastaa. Näille murha aikeissa oleville miehille tämä vastaus riittää. He pitävät sitä jumalanpilkkana. “Miksi me enää todistusta tarvitsemme?” he kysyvät. “Sillä itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan.” Niinpä he sitovat Jeesuksen, vievät hänet pois ja luovuttavat hänet roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle.
Juudas, Jeesuksen kavaltaja, on tarkkaillut oikeudenkäyntiä. Kun hän näkee, että Jeesukselle on langetettu tuomio, hän saa tunnonvaivoja. Niinpä hän menee ylipappien ja vanhinten luo palauttamaan 30 hopearahaa ja selittää: “Tein syntiä, kun kavalsin vanhurskaan veren.”
“Mitä se meille kuuluu? vastaa siitä itse!” he sanovat tunteettomasti. Niin Juudas viskaa hopearahat temppeliin, menee pois ja yrittää hirttäytyä. Mutta oksa, johon Juudas sitoo köyden, nähtävästi katkeaa, ja hänen ruumiinsa putoaa alla olevaan kivikkoon, missä se halkeaa kahtia.
Ylipapit eivät oikein tiedä, mitä heidän pitäisi tehdä hopearahoille. “Ei ole luvallista pudottaa niitä pyhään rahastoon”, he päättelevät, “koska ne ovat veren hinta.” Niinpä neuvoteltuaan yhdessä he ostavat rahalla savenvalajan pellon muukalaisten hautaamista varten. Peltoa aletaan sen vuoksi kutsu “Veripelloksi.”
On vielä aamuvarhainen, kun Jeesus viedään maaherran palatsiin. Mutta häntä seuranneet juutalaiset kieltäytyivät menemästä sisään, koska he uskovat sellaisen yhteydenpidon pakanoiden kanssa saastuttavan heidät. Niinpä mukautuakseen heidän ajattelutapaansa Pilatus tulee ulos. !Minkä syytöksen te esitätte tätä miestä vastaan?” hän kysyy. “Jos tämä ei olisi väärintekijä, emme olisi luovuttaneet häntä sinulle”, he vastaavat.
Haluten välttää sekaantumasta asiaan Pilatus vastaa: “Ottakaa hänet itse ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan.” Paljastaen murhanhimoisen aikeensa juutalaiset väittävät: “Meidän ei ole lupa tappaa ketään.” Jos he tosiaan tappaisivat Jeesuksen pääsiäisjuhlan aikana, se todennäköisesti aiheuttaisi yleisen mellakan, koska monet pitävät Jeesusta suuressa arvossa. Mutta jos he voivat saada roomalaiset teloittamaan hänet jonkin poliittisen syytöksen nojalla, se on omiaan vapauttamaan heidät vastuusta ihmisten edessä.
Niinpä jättäen mainitsematta aiemman oikeudenkäynnin, jonka kuluessa Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta, uskonnolliset johtajat sepittävät nyt erilaisia syytöksiä. He esittävät kolmiosaisen syytöksen: “Tämän miehen olemme todenneet 1. villitsevän kansaamme ja 2. kieltävän maksamaasta veroja keisarille ja 3. sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.”
Se syytös, että Jeesus väittää olevansa kuningas, askarruttaa Pilatusta. Sen tähden hän menee jälleen palatsiin, kutsuu Jeesuksen luokseen ja kysyy: “Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Toisin sanoen: oletko rikkonut lakia julistautumalla keisaria vastustavaksi kuninkaaksi?
Jeesus haluaa tietää, kuinka paljon Pilatus on jo kuullut hänestä ja niinpä hän kysyy: “Sanotko sinä tämän omasta aloitteestasi, vai ovatko toiset puhuneet sinulle minusta?”
Pilatus tunnustaa, ettei hän tiedä Jeesuksesta paljoakaan ja ilmaisee haluavansa tietää tosiasiat. “En suinkaan minä ole juutalainen?” hän sanoo. “Oma kansasi ja ylipapit luovuttivat sinut minulle. Mitä olet tehnyt?” Jeesus ei yritä millään tavalla kiertää kuninkuutta koskevaa kysymystä. Vastaus, jonka Jeesus nyt antaa, epäilemättä hämmästyttää Pilatusta.
Luukas 22:66 – 71
Luukas 23:1 – 3
Matteus 27:1 – 11
Markus 15:1
Johannes 18:28 – 35
Apostolien teot 1:16 – 20
Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 13. A /13 jatkuu seuraavalla 6. uudella tapahtumalla.
122. PILATUKSEN LUOTA HERODEKSEN LUO JA JÄLLEEN TAKAISIN
123. “KATSO! IHMINEN!”
124. JEESUS LUOVUTETAAN JA VIEDÄÄN POIS
125. TUSKA KIDUTUSPAALUSSA
126. “VARMASTI TÄMÄ OLI JUMALAN POIKA”
127. HAUDATAAN PERJANTAINA….TYHJÄ HAUTA SUNNUNTAINA
Siunausterveisin
Ari

 

JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 6 B /13

51. MURHA SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAN AIKANA
52. JEESUS RUOKKII IHMEEN AVULLA TUHANSIA
53. HALUTTU YLI-INHIMILLINEN HALLITSIJA
54. “TOSI LEIPÄ TAIVAASTA”
55. MONET OPETUSLAPSET LAKKAAVAT SEURAAMASTA JEESUSTA

MURHA SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAN AIKANA

Annettuaan apostoleilleen ohjeita Jeesus lähettää heidät alueelle pareittain. Todennäköisesti veljekset Pietari ja Andreas menevät yhdessä samoin kuin Jaakob ja Johannes, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, Jaakob jaTaddeus sekä Simon ja Juudas Iskariot. Nuo kuusi evankelistaparia julistavat Valtakunnan hyvää uutista ja tekevät ihmeparannuksia kaikkialla, minne he menevätkin.
Sillä välin Johannes Kastaja on yhä vankilassa. Hän on ollut siellä nyt melkein kaksi vuotta. Saatat muistaa, miten Johannes oli julistanut julkisesti, että Herodes Antipaan oli väärin ottaa veljensä Filippuksen vaimo Herodias omakseen. Koska Herodes Atipas väitti noudattavansa Mooseksen lakia, oli aivan oikein, että johannes oli paljastanut tämän liiton merkitsevän aviorikoksessa elämistä. Niinpä Herodes heitätti Johanneksen vankilaan mahdollisesti Herodiaan yllyttämänä.
Herodes Antipas tajua Johanneksen olevan vanhurskas mies ja kuunteleekin häntä mielellään. Hän ei siksi tiedä, mitä Johannekselle pitäisi tehdä. Herodias puolestaan vihaa johannesta ja etsii jatkuvasti tilaisuutta surmauttaakseen hänet. Lopulta hänen odottamansa tilaisuus tulee.
Vähän ennen vuoden 32 pääsiäistä Herodes järjestää syntymäpäivänsä kunniaksi suuren juhlan. juhlassa ovat koolla kaikki Herodeksen korkea arvoisimmat virkailijat ja upseerit sekä Galilean huomattavimmat asukkaat. Illan kuluessa Salome, Herodiaan ja tämän entinen aviomiehen Filippuksen nuori tytär, lähetetään tanssimaan vieraille. Hänen esityksensä lumoaa mieskatsojat.
Herodes on erittäin tyytyväinen Salomeen. “pyydä minulta mitä ikinä tahdot, niin minä annan sen sinulle”, hän julistaa. Hän jopa vannoo: “Mitä ikinä pyydät minulta, sen minä annan sinulle, aina puoleen valtakuntaani asti.” Ennen kuin Salome vastaa, hän menee ulos neuvottelemaan äitinsä kanssa. “Mitä minä pyytäisi?” hän kysyy. Lopulta tilaisuus on koittanut! “Johanneksen, sen Kastajan päätä”, Herodias vastaa epäröimättä Salome palaa nopeasti Herodeksen luo ja esittää pyynnön: “Tahdon, että nyt heti annat minulle lautaselle Johannes Kastajan pään.” Herodes on hyvin kiusaantunut. Mutta koska hänen vieraansa ovat kuulleet hänen valansa, hänen on vaikea olla suostumatta pyyntöön, vaikka se merkitseekin viattoman miehen murhaamista. Heti Herodeksen annettua hirvittävät ohjeet teloittaja lähetetään vankilaan. Pian hän palaa kantaen Johanneksen päätä lautasella ja hän antaa sen Salomelle. Salome puolestaan vie sen äidilleen. Kun Johanneksen opetuslapset kuulevat, mitä on tapahtunut, he tulevat ja vievät Johanneksen ruumiin pois, hautaavat sen ja ilmoittavat sitten tapahtuneesta Jeesukselle.
Myöhemmin kun Herodes kuulee Jeesuksen parantavan ihmisiä ja ajavan ulos demoneja, hän säikähtää, koska hän pelkää, että Jeesus on todellisuudessa kuolleista herätetty Johannes. Siitä lähtien hän haluaa kovasti nähdä Jeesuksen, ei niinkään kuullakseen Jeesuksen saarnaavan vaan varmistuakseen siitä, ovatko hänen pelkonsa perusteltuja vai eivät.
Matteus 10:1 – 5
Matteus 11:1
Matteus 14:1 – 12
Markus 6:14 – 29
Luukas 9:7 – 9

JEESUS RUOKKII IHMEEN AVULLA TUHANSIA

Kaksitoista apostolia ovat saaneet olla merkittävällä koko Galileaan suuntautuneella saarnaamismatkalla . Nyt, pian Johanneksen teloituksen jälkeen, palaavat Jeesuksen luo kertomaan suurenmoisia kokemuksiaan. Kun Jeesus näkee, että he ovat väsyneitä ja että paljon ihmisiä tulee ja menee, niin ettei heillä ole aikaa edes syödä, hän sanoo: “Menkäämme keskenämme syrjäiseen paikkaan, jossa voitte levähtää.”
Noustaan veneeseensä todennäköisesti lähellä Kapernaumia he suuntaavat kulkunsa kohti syrjäistä paikkaa, joka ilmeisesti sijaitsee Jordanista itään Betsaidan ulkopuolella. Monet ihmiset kuitenkin näkevät heidän lähtevän ja toiset saavat kuulla siitä. Nämä kaikki ihmiset juoksevat heidän edellään rantaa pitkin ja kun vene tulee rantaan, he ovat siellä vastassa heitä.
Astuessaan veneestä ja nähdessään suuren ihmisjoukon Jeesuksen tulee ihmisiä sääli, koska he ovat sairaana ja rupeaa opettamaan heille monia asioita. Aika kuluu nopeasti ja Jeesuksen opetuslapset tulevat sanomaan hänelle: “Paikka on syrjäinen ja hetki on jo myöhäinen. Lähetä heidät pois, jotta he menisivät ympärillä olevalle maaseudulle ja kyliin ja ostaisivat itselleen jotakin syötävää.”
Jeesus sanoo kuitenkin vastaukseksi: “Antakaa te heille syötävää.” Koska Jeesus kuitenkin jo silloin tietää, mitä hän aikoo tehdä, hän koettelee Filippusta kysymällä tältä: “Mistä me ostamme leipiä näille syötäväksi?” Filippuksen mielestä tilanne näyttää mahdottomalta. Onhan paikalla noin 5000 miestä ja naiset ja lapset mukaan luettuina todennäköisesti yli 10 000 henkeä! Filippus vastaa, että “kahdensadan denaarin (yksi denaari oli tuolloin päivän palkka) leivät eivät riittäisi heille, niin että kukin saisi edes vähän.”
Ehkäpä osoittaakseen, että niin monen ihmisen ruokkiminen on mahdotonta. Andreas sanoo omasta aloitteestaan: “Tässä on pikkupoika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa.” Sitten hän lisää: “Mutta mitä nämä ovat niin monille?” Koska on kevätaika juuri ennen vuoden 32 pääsiäistä, ruoho viheriöi kaikkialla. Niinpä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan sanomaan ihmisille, että nämä asettuvat pitkälleen ruohikolle 50 ja 100 hengen ryhmiin. Hän ottaa ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoo taivaaseen ja esittää siunauksen. Sitten hän rupeaa taittamaan leipiä ja jakamaan kaloja. Hän antaa ne opetuslapsilleen, jotka puolestaan jakelevat ne ihmisille. On hämmästyttävää, että kaikki ihmiset saavat syödä kylläkseen!
Jälkeenpäin Jeesus käskee opetuslapsiaan: “Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, niin ettei mitään mene hukkaan.” Kun he tekevät sen, he täyttävät 12 koria ihmisiltä tähteeksi jääneillä ruoilla!
Matteus 14:13 – 21
Markus 6:30 – 44
Luukas 9:10 – 17
Johannes 6:1 – 13

HALUTTU YLI-INHIMILLINEN HALLITSIJA

Ihmiset ovat hämmästyneitä Jeesuksen ruokkiessa ihmeen avulla tuhansia. “Tämä on varmasti se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan”, he sanovat. He eivät ajattele ainoastaan, että Jeesuksen täytyy olla tuo Moosesta suurempi profeetta, vaan päättelevät myös, että hänestä tulisi mitä halutuin hallitsija. Niinpä he aikovat tarttua häneen ja tehdä hänestä kuninkaan.
Jeesus on kuitenkin selvillä siitä, mitä ihmiset suunnittelevat. Niinpä hän toimii nopeasti, jotteivät he asettaisi häntä pakolla tuohon tehtävään. Hän lähettää ihmisjoukot pois ja vaatii opetuslapsiaan menemään veneeseensä ja suuntaamaan takaisin kohti Kapernaumia. Hän poistuu sitten vuorelle rukoilemaan. Tuon yön Jeesus viettää siellä yksinäisyydessä.
Vähän ennen aamunkoittoa Jeesus katsoo korkealta tähystyspaikaltaan ja huomaa voimakkaan tuulen nostattavan aaltoja järvellä. Koska pääsiäinen on lähellä, on melkein täysikuu ja sen valossa Jeesus näkee veneen, jossa hänen opetuslapsensa koettavat epätoivoisesti päästä eteenpäin aallokossa. Miehet soutavat kaikin voimin.
Nähdessään tämän Jeesus laskeutuu vuorelta ja rupeaa kävelemään venettä kohti aallokon poikki. Vene on kulkenut noin viisi tai kuusi kilometriä, kun Jeesus saavuttaa sen. Hän kuitenkin jatkaa eteenpäin, ikään kuin hän olisi menossa sen ohi. Kun opetuslapset näkevät hänet, he huutavat: “Se on aave!” Jeesus vastaa lohduttavasti: “Minä se olen, älkää pelätkö.” Mutta Pietari sanoo: “Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” “Tule!” Jeesus vastaa.
Silloin Pietari astuu pois veneestä ja kävelee vettä pitkin kohti Jeesusta. Mutta katsellessaan myrskytuulta Pietari pelästyy ja alkaessaan vajota hän huutaa: “Herra, pelasta minut!” Jeesus ojentaa heti kätensä ja tarttuu häneen sanoen: “Sinä vähäuskoinen, miksi vaivut epäilyyn?”
Sen jälkeen kun Pietari ja Jeesus pääsevät veneeseen, tuuli vaimenee ja opetuslapset ovat hämmästyneitä. Mutta pitäisikö heidän olla? Jos he olisivat tajunneet “leipien merkityksen” ymmärtämällä sen suuren ihmeen, jonka Jeesus oli tehnyt muutamia tunteja aikaisemmin ruokkiessaan tuhansia ihmisiä vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla, silloin ei olisi pitänyt tuntua kovin hämmästyttävältä, että hän pystyisi kävelemään vettä pitkin ja samaan tuulen laantumaan. Nyt opetuslapset kuitenkin kumartavat Jeesusta ja sanovat: “Sinä olet todella Jumalan Poika.”
Vähän ajan kuluttua he saapuvat Gennesaretiin, joka on lähellä Kapernaumia sijaitseva kaunis hedelmäinen tasanko. Siellä he ankkuroivat veneen. Muuta kun nhe nousevat maihin, ihmiset tuntevat Jeesuksen ja lähtevät ympäristöseutuun etsimään ne, jotka ovat sairaita. kun nämä tuodaan vuodematoillaan ja kun he vain koskettavat Jeesuksen päällysvaipan reunusta, he tulevat täysin terveiksi.
Sillä välin se ihmisjoukko, joka oli todistamassa tuhansien ruokkimisen ihmeen avulla, havaitsee Jeesuksen lähteneen. Kun sitten Tiberiaasta saapuu pieniä veneitä, ihmiset astuvat näihin ja purjehtivat Kapernaumiin etsimään Jeesusta. Kun he löytävät hänet, he kysyvät: “Rabbi, milloin sinä tänne pääsit?” Jeesus nuhtelee heitä, kuten pian tulemme näkemään.
Johannes 6:14 – 25
Matteus 14:22 – 36
Markus 6:45 – 56

“TOSI LEIPÄ TAIVAASTA”

Edellinen päivä oli ollut todella monivaiheinen. Jeesus ruokki ihmeen avulla tuhansia ja pakeni sen jälkeen ihmisten yrittäessä tehdä hänestä kuninkaan. Tuona iltana Jeesus käveli myrskyisellä Galileanjärvellä, pelasti Pietarin, joka alkoi vajota kävellessään myrskyn myllertämää vettä pitkin ja tyynnytti aallot pelastaakseen opetuslapsensa haaksirikolta.
Ne ihmiset, jotka Jeesus oli ihmeen avulla ruokkinut Galileanjärven koillispuolelta, löytävät hänet läheltä Kapernaumia ja tiedustelevat: “milloin sinä tänne pääsit?” Jeesus nuhtelee heitä sanoen, että he ovat tulleet etsimään häntä ainoastaan siksi, että he odottavat saavansa jälleen ilmai0sen ateria. Hän kehottaa heitä työskentelemään, ei sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ikuiseen elämään. Niinpä ihmiset tiedustelevat. “Mitä meidän pitää tehdä suorittaaksemme Jumalan tekoja?” Jeesus mainitsee vain yhden erittäin arvokkaan teon. “Tämä on Jumalan teko”; hän selittää, “että uskotte siihen, jonka Hän on lähettänyt.”
Kaikista Jeesuksen tekemistä ihmeistä huolimatta ihmiset eivät kuitenkaan usko häneen. Yllättävää kyllä, vielä kaikkien niiden ihmetöiden jälkeenkin, joita hän on tehnyt, he kysyvät: “Mitä sitten sinä teet tunnusmerkiksi, jotta näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän esi-isämme söivät mannaa erämaassa, niin kuin on kirjoitettu: “Hän antoi heille leipää taivaasta syötäväksi.”
Vastaukseksi heidän pyyntöönsä saada tunnusmerkki Jeesus tekee selväksi, kuka on ihmeellisten antien Lähde, sanoessaan: “Ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan minun isäni antaa teille tosi leivän taivaasta. Sillä jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa elämän maailmalle.” Ihmiset sanovat: “Herra, anna meille aina sitä leipää.” “Minä olen elämän leipä”, Jeesus selittää. “Joka tulee minun luokseni, sen ei tule lainkaan nälkä ja joka uskoo minuun, sen ei tule milloinkaan. jano. Mutta olen sanonut teille: te olette nähneetkin minut ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun luokseni ja sitä, joka tulee minun luokseni, en suinkaan aja pois, sillä minä olen tullut alas taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut. Tämä on hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, etten kadottaisi mitään kaikesta siitä, mitä hän on antanut minulle, vaan että herättäisin sen viimeisenä päivänä. Sillä tämä on Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi ikuinen elämä.”
Tämän kuultuaan juutalaiset rupeavat nurisemaan Jeesukselle, koska hän sanoi: “Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta:” He pitävät häntä pelkästään ihmisvanhempien poikana ja Nasaretin asukkaiden tavoin he siksi vastustavat ja sanovat: “Eikö tämä ole Jeesus, se Joosefin poika, jonka Isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän nyt sanoo: “Minä olen tullut taivaasta?”
“Lakatkaa nurisemasta keskenänne”, Jeesus vastaa. “Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: “He tulevat kaikki olemaan Jumalan opettamia.” Jokainen, joka on kuullut Isältä ja on oppinut, tulee minun luokseni. Ei niin, että kukaan ihminen on nähnyt Isän. Totta totisesti minä sanon teille: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.”
Jeesus jatkaa puhettaan toistaen: “Minä olen elämän leipä. Teidän esi-isänne söivät mannaa erämaassa ja silti kuolivat. Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, jotta kuka tahansa voisi syödä sitä ja olla kuolematta. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta, jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti.” Uskomalla Jeesukseen, jonka Jumala on lähettänyt, ihmiset voivat saada ikuisen elämän. Sitä ei voi antaa manna eikä mikään muukaan leipä!
Tämä taivaallista leipää käsittelevä keskustelu alkoi nähtävästi pian sen jälkeen, kun ihmiset löysivät Jeesuksen läheltä Kapernaumia. Mutta se jatkuu ja saavuttaa huippunsa myöhemmin, kun Jeesus opettaa Kapernaumin synagogassa.
Johannes 6:25 – 51
Psalmi 78:24
Jesaja 54:13
Matteus 13:55 – 57

MONET OPETUSLAPSET LAKKAAVAT SEURAAMASTA JEESUSTA

Jeesus opettaa parhaillaan Kapernaumin synagogassa ja kertoo osastaan taivaasta tulleena tosi leipänä. Hänen puheensa on ilmeisesti jatkoa keskustelulle, joka alkoi silloin, kun ihmiset löysivät hänet paluumatkallaan Galileanjärven itäpuolelta, missä he olivat syöneet ihmeen avulla saamiaan leipiä ja kaloja.
Jeesus jatkaa selittämistä: “Se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” Vain kaksi vuotta aikaisemmin vuoden 30 keväällä Jeesus sanoi Nikodeemukselle Jumalan rakastaneen maailmaa niin paljon, että hän antoi Poikansa Pelastajaksi. Siksi Jeesus nyt osoittaa, että jokainen ihmismaailmaan kuuluva, joka vertauskuvallisesti syö hänen lihaansa, uskomalla siihen uhriin, jonka hän pian antaa, voi saada ikuisen elämän.
Ihmiset kumminkin kompastuvat Jeesuksen sanoihin. “Kuinka tämä voi antaa meille lihansa syötäväksi?” he kysyvät. Jeesus haluaa kuulijoidensa ymmärtävän, että hänen lihansa syöminen tapahtuisi kuvaannollisella tavalla. Niinpä tähdentääkseen tätä hän sanoo sellaista, mikä kirjaimellisesti ymmärrettynä on vielä vastenmielisempää.
“Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan”, Jeesus julistaa, “teillä ei ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on ikuinen elämä ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä, sillä minun lihani on tosi ruoka ja minun vereni on tosi juoma. Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, se pysyy minun yhteydessäni ja minä hänen yhteydessään.”
On totta, että jos Jeesus puhuisi tässä kannibalismista, hänen opetuksensa kuulostaisi erittäin vastenmieliseltä. Mutta Jeesus ei tietenkään puolla tässä kirjaimellista lihan syömistä tai veren juomista. Hän vain tähdentää sitä, että kaikkien, jotka saavat ikuisen elämän, täytyy uskoa siihen uhriin, joka hänen on määrä antaa uhraamalla täydellinen ihmisruumiinsa ja vuodattamalla elämänverensä. Silti eivät monet hänen opetuslapsistaankaan yritä ymmärtää hänen opetustaan vaan vastustavat sanoen: “Tämä puhe on järkyttävä, kuka voi kuunnella sitä?”
Koska Jeesus tietää, että monet hänen opetuslapsistaan nurisevat, hän sanoo: “Kompastuttaako tämä teitä? Entä sitten jos näkisitte Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen? Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henkeä ja ovat elämää. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.”
Jeesus jatkaa: “Tämän vuoksi olen sanonut teille: kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä suo sitä hänelle.” Sen jälkeen monet hänen opetuslapsistaan lähtivät eivätkä enää seuraa häntä. Niinpä Jeesus kääntyy 12 apostolinsa puoleen ja kysyy: “Ette kai te tahdo mennä myös?”
Pietari vastaa: Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen nelämän sanat ja me olemme tulleet uskomaan ja tietämään, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Tämä on todella oivallinen osoitus uskollisuudesta, vaikkeivät Pietari ja muut apostolit kenties olekkaan täysin ymmärtäneet tätä Jeesuksen opetusta.
Vaikka Pietarin vastaus ilahduttaa Jeesusta, hän huomauttaa: “Enkö minä valinnut teidät kaksitoista? Silti yksi teistä on panettelija.” Hän puhuu juudas Iskariotista. Ehkä Jeesus tässä vaiheessa havaitsee Juudaan olevan väärän menettelyyn johtavan tien “alussa.”
Jeesus on juuri tuottanut ihmisille pettymyksen vastustaessaan heidän yrityksestään tehdä hänestä kuningas ja he saattavat järkeillä: “Miten tämä voi olla Messias, kun hän ei ota vastaan Messiaalle kuuluvaa asemaa?” Myös tämä tapaus olisi ihmisillä tuoreessa muistissa.
Johannes 6:51 – 71

Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat jatkuu 5 uudella eri tapahtumalla, siis 7 A / 13.

56. MIKÄ SAASTUTTAA IHMISEN?
57. SÄÄLIÄ AHDISTUNEILLE
58. LEIVÄT JA HAPATUS
59. KUKA JEESUS TODELLA ON?
60. ENNAKKOVÄLÄYS KRISTUKSEN VALTAKUNNAN KIRKKAUDESTA

Siunausterveisin
Ari

 

 

JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 5. B /13
40. OPETUSTA ARMON OSOITTAMISESTA
41. KIISTOJEN KESKIPISTEENÄ
42. JEESUS NUHTELEE FARISEUKSIA
43. OPETTAMISTA KUVAUKSIN
44. PELOTTAVAN MYRSKYN VAIMENTAMINEN
OPETUSTA ARMON OSOITTAMISESTA
Jeesus saattaa olla vielä Nainissa, missä hän äskettäin herätti kuolleista lesken pojan tai hän on ehkä käymässä jossain lähistöllä sijaitsevassa kaupungissa. Simon-niminen fariseus haluaa tutustua lähemmin tähän mieheen, joka tekee näin huomattavia tekoja. Niinpä hän pyytää Jeesusta aterioimaan kanssaan. Pitäessään tätä tilaisuutta mahdollisuutena auttaa läsnä olevia Jeesus noudattaa kutsua, kuten hän on noudattanut kutsuja syödä veronkantajien ja syntisten kanssa. Kun Jeesus menee Simonin taloon, hän ei kuitenkaan saa vieraille yleensä suotua sydämellistä huolenpitoa. Jalat hiostuvat ja likaantuvat kuljettaessa sandaalit jalassa pölyisillä teillä ja vieraiden jalkojen peseminen viileällä vedellä on yleinen vieraanvaraisuutta osoittava tapa. Mutta kun Jeesus saapuu, hänen jalkojaan ei pestä. Hän ei saa myöskään tervetuliaissuudelmaa, jonka antaminen tavallisesti kuuluu hyviin tapoihin, eikä hänen hiuksilleen vuodateta totuttuun tapaan öljyä vieraanvaraisuuden osoittamiseksi. Aterian aikana, kun vieraat ovat pitkällään pöydän ääressä, muuan kutsumaton nainen tulee hiljaa huoneeseen. Kaupungilla tiedetään, että hän viettää moraalitonta elämää. Nainen on todennäköisesti kuullut Jeesuksen opetuksia, myös hänen esittämänsä kutsun “kaikille niille, jotka ovat kuormitettuja, tulla hänen luokseen saamaan virvoitusta”: Syvästi liikuttuneena näkemästään ja kuulemastaan hän on nyt etsinyt käsiinsä Jeesuksen. Nainen lähestyy takaapäin pöydän ääressä olevaa Jeesusta ja polvistuu hänen jalkojensa juureen. `Kun hänen kyyneleensä putoilevat Jeesuksen jaloille, hän pyyhkii niitä pois hiuksillaan. Hän ottaa myös hyvänhajuista öljyä pullostaan ja suudellessaan hellästi Jeesuksen jalkoja hän vuodattaa niille öljyä. Simon katselee tätä paheksuen. “Jos tämä mies olisi profeetta” hän järkeilee, “niin hän tietäisi, kuka ja millainen nainen tuo on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” Havaitessaan hänen ajatuksensa Jeesus sanoo: “Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle:” “Opettaja, sano!” hän vastaa. “Kaksi miestä oli erään lainaajan velallisia”, aloittaa Jeesus. “Toinen oli velkaa 500 denaaria, mutta toinen 50. Kun heillä ei ollut mitään millä maksaa takaisin, hän antoi heille molemmille auliista anteeksi. Kumpi siis rakastaa häntä enemmän?” Kysymys tuntuu Simonista asiaankuulumattomalta, joten hän sanoo ehkä häivähdys välinpitämättömyyttä äänessään: “Luullakseni se, jolle hän antoi auliisti anteeksi enemmän:” “Oikein ratkaisit”, Jeesus sanoo. Kääntyen sitten naiseen päin hän sanoo Simonille: “näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi, sinä et antanut vettä minun jaloilleni. Mutta tämä nainen kasteli jalkani kyynelillään ja pyyhki nämä pois hiuksillaan. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä nainen ei ole lakannut hellästi suutelemasta jalkojani siitä hetkestä lähtien, kun tulin sisään. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä nainen voiteli jalkani hyvänhajuisella öljyllä.” Nainen on näin todistanut syvästi katuvansa moraalitonta menneisyyttään. Niinpä Jeesus toteaa lopuksi: “Tämän nojalla, sanon sinulle, hänen syntinsä, niin monet kuin ne ovatkin, ovat anteeksi annetut, koska hän rakasti paljon, mutta se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.” Jeesus ei millään tavoin puolustele tai suvaitse moraalittomuutta . Tämä tapaus pikemminkin paljastaa, että hän on sääliväinen ja ymmärtäväinen niitä ihmisiä kohtaa, jotka tekevät virheitä elämässä, mutta jotka sitten osoittavat selvästi katuvansa niitä ja tulevat siksi Kristuksen luokse saadakseen huojennusta. Antaen naiselle todellista virvoitusta Jeesus sanoo: “Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Sinun uskosi on pelastanut sinut, lähde matkaasi rauhassa.
Luukas 7:36 – 50 Matteus 11:28 – 30
KIISTOJEN KESKIPISTEENÄ
Pian sen jälkeen kun Jeesus on ollut vieraana Simonin kodissa, hän aloittaa toisen saarnaamismatkansa Galileassa. Ollessaan edellisen kerran tällä alueella hänen ensimmäiset opetuslapsensa, Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes, seurasivat häntä. Mutta nyt 12 apostolia sekä jotkut naiset muiden muassa Maria Magdaleena, Susanna ja Johanna, jonka aviomies on kuningas Herodeksen virkailija, ovat hänen mukanaan. Samalla kun Jeesuksen palveluksen tahti kiihtyy, lisääntyvät myös hänen toimintaansa koskevat kiistat. Jeesuksen luokse tuodaan demonien riivaama mies, joka on lisäksi sokea eikä pysty puhumaan. Kun Jeesus parantaa hänet, niin että hän on vapaa demonien vallasta ja voi sekä puhua että nähdä, ihmisjoukot ovat aivan haltioissaan. Ihmiset rupeavat sanomaan: “Eihän tämä vain liene Daavidin Poika?” Sen talon ympärillä, jossa Jeesus on, kokoontuu niin paljon ihmisiä, ettei hän eivätkä hänen opetuslapsensa voi edes syödä ateriaa. Niiden ihmisten lisäksi, jotka ajattelevat hänen olevan ehkä luvattu “Daavidin Poika”, joukossa on kirjanoppineita ja fariseuksia, jotka ovat tulleet aina Jerusalemista saakka esittääkseen hänet epäedullisessa valossa. Kun Jeesuksen omaiset saavat kuulla Jeesuksen synnyttämästä hälinästä, he tulevat ottamaan häntä huostaansa. Minkä vuoksi? Jeesuksen omat veljetkään eivät vielä usko, että hän on Jumalan Poika. Lisäksi Jeesuksen herättämä yleinen meteli ja riita ei ole lainkaan tunnusomaista sille Jeesukselle, jonka he tunsivat silloin, kun hän varttui Nasaretissa. Sen vuoksi he arvelevat, että Jeesus on mieleltään jotenkin häiriintynyt. “Hän on järjiltään”, he päättelevät ja haluavat ottaa hänet kiinni ja viedä hänet pois. On kuitenkin selvät todisteet siitä, Jeesus paransi demonien riivaaman miehen. Kirjanoppineet ja fariseukset tietävät, että he eivät voi kieltää tämän todella tapahtuneen. Niinpä pilatakseen Jeesuksen maineen he sanovat ihmisille: “Tämä ei aja ulos demoneja kuin Beelsebubin =(demonien hallitsijan) avulla.” Tietäen, mitä kirjanoppineet ja fariseukset ajattelevat, Jeesus kutsuu heidät luokseen ja sanoo: “Jokainen valtakunta, joka on jakautunut itseään vastaan, autioituu, eikä yksikään kaupunki tai talo, joka on jakautunut itseään vastaan, ole pysyvä pystyssä. Samoin jos Saatana ajaa ulos Saatanan, niin hän on jakautunut itseään vastaan, kuinka siis hänen valtakuntansa on pysyvä pystyssä.” Todella musertavan johdonmukaista! Koska fariseukset väittävät, että jotkut heidän keskuudestaan ovat ajaneet ulos demoneja, Jeesus kysyy lisäksi: “Jos minä ajan demonit ulos Beelsebubin avulla, niin kenen avulla teidän poikanne ajavat niitä ulos?” Toisin sanoen heidän Jeesusta vastaan kohdistamansa syytös pitäisi aivan yhtä lailla soveltaa heihin itseensä kuin häneen. Sitten Jeesus varoittaa: “Mutta jos minä Jumalan hengellä ajan demonit ulos, niin Jumalan valtakunta on todellakin tavoittanut teidät.” Jeesus valaisee sitä, että hänen kykynsä ajaa ulos demoneja todistaa hänellä olevan valtaa Saatanaan ja sanoo: “Kuinka voi kukaan tunkeutua voimakkaan miehen taloon ja anastaa hänen irtaimistoaan, ellei hän ensin sido tuota voimakasta miestä? Sitten hän ryöstää hänen talonsa. Joka ei ole minun puolellani, se on minua vastaan ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Fariseukset ovat selvästi Jeesusta vastaan ja osoittavat näin olevansa Saatanan asiamiehiä. He karkottavat israelilaisia pois Jeesuksen luota. Niin muodoin Jeesus varoittaa näitä Saatanan tukemia vastustajia, että “pilkkaa henkeä vastaan ei anneta anteeksi.” Hän selittää: “Sille, joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan anteeksi, mutta sille, joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi, ei tässä asiajärjestelmässä eikä tulevassa.” Nuo kirjanoppineet ja fariseukset ovat tehneet tuon anteeksiantamattoman synnin sanoessaan harkitusti Saatanan ansioksi sitä, mikä on selvästi Jumalan Pyhän Hengen ihmeellistä toimintaa.
Matteus 12:22 – 32
Markus 3:19 – 30
Johannes 7:5
JEESUS NUHTELEE FARISEUKSIA
Jeesus todistelee, että jos ajaa ulos demoneja Saatanan voimalla, niin silloin Saatana on jakautunut itseään vastaan. “Joko te teette puusta hyvän ja sen hedelmästä hyvän”, hän jatkaa, “tai teette puusta huonon ja sen hedelmästä huonon, sillä hedelmästään puu tunnetaan.” On typerää väittää, että Jeesus palvelemalla Saatanaa saa aikaan hyvää hedelmää, ajaa ulos demoneja. Jos hedelmä on hyvä, puu ei voi olla huono. Toisaalta fariseusten huonot hedelmät Jeesusta vastaan esitetyt järjettömät syytökset ja hänen perusteeton vastustamisensa, todistavat heidän itsensä olevan huonoja. “Kyykäärmeitten jälkeläiset”, Jeesus huudahtaa, “kuinka te voitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Koska sanamme heijastavat sydämentilaamme, meidät tuomitaan sen perusteella, mitä sanomme. “Minä sanon teille”, lausuu Jeesus, “että jokaisesta hyödyttömästä sanasta, jonka lausuu Jeesus, “että jokaisesta hyödyttömästä sanasta , jonka ihmiset puhuvat, he tekevät tilin tuomiopäivänä, sillä sanoistasi sinut tullaan julistamaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinulle tullaan langettamaan tuomio.” Kaikista Jeesuksen voimateoista huolimatta kirjanoppineet ja fariseukset pyytävät: “Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta tunnusmerkin.” Vaikka juuri nämä Jerusalemista tulleet miehet eivät ehkä olekaan itse nähneet hänen ihmeitä, silminnäkijät voivat kuitenkin kiistattomasti todistaa niiden tapahtuneen. Niinpä Jeesus sanoo juutalaisille johtajille: “Paha ja aviorikkonut sukupolvi etsiskelee tunnusmerkkejä, mutta muuta tunnusmerkkiä ei sille anneta kuin profeetta Joonan tunnusmerkki.” Selittäen sanojensa merkitystä Jeesus jatkaa: “Niin kuin Joona oli suunnattoman kalan vatsassa 3 päivää ja 3 yötä, niin tulee Ihmisen Poika olemaan maan sydämessä 3 päivää ja 3 yötä.” Niin kuin Joona kalan nielaistua hänet tuli ulos ikään kuin ylösnousemuksen saaneena, niin Jeesuskin ennustaa kuolevasta ja tulevasta herätetyksi henkiin kolmantena päivänä. Juutalaiset johtajat kuitenkin hylkäävät “Joonan tunnusmerkin” vielä silloinkin, kun Jeesus myöhemmin herätetään kuolleista. Siksi Jeesus sanoo, että Niniven miehet, jotka katuivat Joonan saarnaamisen ansiosta, nousevat tuomioon ja tulevat tuomioksi niille juutalaisille, jotka hylkäävät Jeesuksen. Samalla tavoin Jeesus vertaa tilannetta siihen, kun Saban kuningatar tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta ja ihmetteli näkemäänsä ja kuulemaansa. “Mutta katso”, huomauttaa Jeesus, “tässä on enemmän kuin Salomo.” Sitten Jeesus kertoo kuvauksen ihmisestä, josta epäpuhdas henki tulee. Tuo ihminen ei kuitenkaan täytä tyhjiötä hyvillä asioilla ja niin seitsemän pahempaa henkeä saa hänet valtaansa. “Näin käy myös tälle pahalle sukupolvelle”, Jeesus sanoo. Israel kansaa oli puhdistettu ja se oli kokenut parannuksen, oli kuin epäpuhdas henki olisi väliaikaisesti lähtenyt tiehensä. Mutta se, että kansa hylkää Jumalan profeetat, mikä huipentuu itse Kristuksen vastustamiseen, paljastaa kansan pahan tilan olevan paljon kehnompi kuin se oli alun alkaen. Jeesuksen puhuessa hänen äitinsä ja veljensä saapuvat ja asettuvat ihmisjoukon laitamille. Niin joku sanoo: “Katso! Äitisi ja veljesi seisovat ulkopuolella ja pyrkivät puheillesi.” “kuka on äitini ja ketkä ovat veljeni?” Jeesus kysyy. Äitini ja veljeni! Sillä joka tekee taivaissa olevan Isän tahdon, hän on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Tällä tavoin Jeesus osoittaa, että ovatpa hänen siteensä sukulaisiin kuinka lämpimät tahansa, hänen suhteensa opetuslapsiin on vielä lämpimämpi.
Matteus 12:33 – 50
Markus 3:31 – 35
Luukas 8:19 – 21
OPETTAMISTA KUVAUKSIN
Jeesus on nähtävästi Kapernaumissa nuhdellessaan fariseuksia. Myöhemmin samana päivänä hän lähtee talosta ja kävelee läheisen Galileanjärven rannalle, minne kokoontuu ihmisjoukkoja. Siellä hän nousee veneeseen, vetäytyy jonkun matkan päähän rannasta ja rupeaa opettamaan rannalla oleville ihmisille taivasten Valtakuntaa koskevia asioita. Hän opettaa heitä kertomalla sarjan vertauksia eli kuvauksia, joista kunkin aihepiiri on heille tutu. Jeesus kertoo ensiksi kylväjästä, joka kylvää siementä. Jotkin siemenet putoavat tienviereen ja linnut syövät ne. Toiset siemenet putoavat kalliopohjaiseen maahan. Koska juurilla ei ole syvää maata, hennot taimet kuihtuvat auringonpaahteessa. Vielä toiset siemenet putoavat orjantappuroiden sekaan, jotka tukahduttavat taimet näiden noustessa esiin. Lopulta jotkin siemenet putoavat hyvään maahan ja tuottavat hedelmää satakertaisesti, jotkin kuusikymmen ja jotkin kolmekymmenkertaisesti. Toisessa Kuvauksessa Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa mieheen, joka kylvää siementä. Kun päivät kuluvat miehen nukkuessa ja valvoessa, siemen kasvaa miehen tietämättä miten. Se kasvaa itsestään ja tuottaa jyviä . Kun vilja kypsyy, mies korjaa sadon. Jeesus kertoo kolmannen kuvauksen miehestä, joka kylvää hyvää siementä, mutta “ihmisten nukkuessa” tulee vihollinen ja kylvää vehnän sekaan rikkaruohoja. Miehen palvelijat kysyvät, pitäisikö heidän kitkeä rikkaruohot. Mutta hän vastaa: “Älkää, sillä sen tehdessänne nyhdätte myös vehnää. Antakaa niiden molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Sitten käsken elonkorjaajia erottelemaan ensin rikkaruohot, polttamaan ne ja panemaan sitten vehnän vilja-aittaan.” Jatkaessaan puhumista rannalla oleville ihmisjoukoille Jeesus kertoo vielä kaksi kuvausta. Hän selittää, että “taivasten valtakunta” on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies kylvää. Jeesus sanoo, että vaikka se on pienin kaikista siemenistä, siitä kasvaa suurin kaikista vihanneskasveista. Siitä tulee puu, johon linnut tulevat ja löytävät turvapaikan sen oksilta. Jotkut esittävät nykyään sellaisen vastaväitteen, että on olemassa sinapinsiementä pienempiä siemeniä. Mutta Jeesus ei pidäkään kasviopin oppituntia. Sinapinsiemen on todella pienin niistä siemenistä, jotka hänen aikansa Galilealaiset tuntevat. Näin he voivat ymmärtää sen tavattoman kasvun, jota Jeesus valaisee. Lopuksi Jeesus vertaa “taivasten valtakuntaa” hapatukseen, jonka nainen ottaa ja sekoittaa kolmeen suureen mitalliseen jauhoja. Jeesus sanoo, että aikanaan hapatus leviää koko taikinaan. Kerrottuaan nämä 5 kuvausta Jeesus päästää ihmisjoukot luotaan ja palaa taloon, jossa hän majailee. Pian hänen 12 apostoliaan ja jotkut toiset tulevat sinne hänen luokseen. Jeesuksen kuvauksista hyötyminen Kun opetuslapset tulevat Jeesuksen luokse hänen puhuttuaan rannalla olleille ihmisjoukoille, he haluavat saada tietää lisää hänen uudesta opetusmenetelmästään. He ovat kyllä kuulleet hänen käyttävän kuvauksia aikaisemminkin, mutta eivät koskaan näin laajalti. Siksi he tiedustelevat: “Minkä vuoksi sinä puhut heille kuvauksia?” Yksi syy siihen on se, että näin hän täyttää profeetan sanat: “minä avaan suuni kuvauksiin, minä julistan sitä, mikä on ollut kätkettynä perustamisesta lähtien.” Mutta tämä ei ole ainoa tekosyy. Hänen tapansa käyttää kuvauksia auttaa saamaan selville ihmisten sydämentilan. Itse asiassa useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita Jeesuksesta pelkästään sen vuoksi, että hän on mestarillinen tarinankertoja ja ihmeidentekijä, eivätkä siksi, että häntä tulisi palvella Herrana ja seurata epäitsekkäästi. He eivät halua näkökantansa tai elämäntapansa järkkyvän. He eivät halua sanoman vaikuttavan niin syvästi. Niinpä Jeesus sanoo: “Tämän vuoiksi minä puhun heille kuvauksin, koska katsoessaan he katsovat turhaan ja kuullessaan he kuulevat turhaan eivätkä tajua sen merkitystä ja heissä täyttyy Jesajan profetia, joka sanoo: “Sillä tämän kansan sydän on käynyt vastaanottamattomaksi.” “Mutta “, Jeesus jatkaa, “onnelliset ovat teidän silmänne, koska ne näkevät ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat haluisivat nähdä mitä te näette, eivätkä nähneet ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä kuulleet.” 12 apostolia ja heidän kanssaan olevilla on todellakin vastaanottavainen sydän. Sen tähden Jeesus sanoo: “Teidän on suotu ymmärtää taivasten valtakunnan pyhät salaisuudet, mutta noiden ihmisten ei ole suotu.” Koska Jeesuksen opetuslapsilla on halu ymmärtää. Jeesus selittää heille kuvauksen kylväjästä. “Siemen on Jumalan sana “, Jeesus sanoo ja maaperä on sydän. Tienviereen kovalle pinnalle kylvetyistä siemenistä hän selittää: “Panettelija tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.” Toisaalta siemenen kylvämisellä kalliopohjaiseen maahan viitataan niiden ihmisten sydämeen, jotka ottavat sanan iloiten vastaan. Koska sana ei kuitenkaan voi juurtua syvälle sellaiseen sydämeen, nämä ihmiset luopuvat koetuksen tai vainon tullen. Siemeniä putosi orjantappuroiden sekaan ja Jeesus kertoo edelleen, että tämä viittaa ihmisiin, jotka ovat kuulleet sanan. Tämän elämän huolet ja rikkaus ja nautinnot vievät heidät kuitenkin mukanaan ja siksi he tukahtuvat kokonaan eivätkä saata mitään täydellisyyteen. Lopuksi Jeesus sanoo hyvään maahan kylvetyistä siemenistä, että sellaiset ihmiset kuultuaan sanan vilpittömin ja hyvin sydämin säilyttävät sen ja kantavat hedelmää kestävinä. Nämä opetuslapset, jotka ovat etsineet Jeesuksen käsiinsä saadakseen selityksen hänen opetuksiinsa, ovat todella onnellisia! Jeesuksen tarkoituksena on, että hänen kuvauksensa ymmärretään, jotta totuutta voidaan kertoa edelleen muille. “Ei kai lamppua tuoda vakan tai vuoteen alle pantavaksi?” hän kysyy. Ei, vaan “se tuodaan lampunjalkaan pantavaksi.” Siksi Jeesus lisää: “Kiinnittäkää sen tähden huomiota siihen, miten kuuntelette.” Opetuslapsia siunataan lisäopetuksella Kuultuaan Jeesuksen selityksen kylväjää koskeneeseen kuvaukseen opetuslapset haluavat oppia lisää. He pyytävät: “Selitä meille kuvaus pellon rikkaruohoista.” Opetuslapsilla on aivan erilainen asenne kuin muilla rannalla olleilla ihmisillä. Noilta ihmisiltä puuttuu harras halu oppia kuvausten merkitys ja he tyytyvät vain niissä esitettyjen asioiden pinnalliseen tarkasteluun. Jeesus vertaa rannalla ollutta kuulijakuntaa tiedonhaluisiin opetuslapsiinsa, jotka ovat tulleet hänen luokseen taloon, sanoen: “Millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla teille, vieläpä teille lisätään.” Opetuslapset ovat vilpittömän kiinnostuneita ja tarkkaavaisia ja niinpä Jeesus siunaa heitä antamalla lisää opetusta. Vastaukseksi opetuslastensa tiedusteluun Jeesus siksi selittää: “Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika, pelto on maailma, hyvä siemen taas on valtakunnan lapset, mutta rikkaruohot ovat paholaisen lapset ja vihollinen, joka kylvi ne, on panettelija. Elonkorjuu on maailman järjestelmän päättyminen ja elonkorjaajat ovat enkeleitä.” Tehtyään selkoa kuvauksensa jokaisesta piirteestä Jeesus kuvailee lopputulosta. Hän sanoo, että maailman järjestelmän päättymisessä elonkorjaajat eli enkelit erottavat rikkaruohojen kaltaiset epäaidot kristityt todellisista “valtakunnan lapsista”. Sitten “paholaisen lapset” merkitään tuhottaviksi,. mutta Jumalan valtakunnan lapset, “vanhurskaat”, loistavat kirkkaasti Isänsä valtakunnassa. Seuraavaksi Jeesus siunaa tiedonhaluisia opetuslapsiaan kertomalla heille vielä kolme kuvausta. Ensiksi hän sanoo: “Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki ja ilonsa tähden hän menee ja myy, mitä hänellä on ja ostaa sen pellon.” Hän jatkaa: “Vielä taivasten valtakunta on matkustavan kauppiaan kaltainen, joka etsii hyviä helmiä. löydettyään yhden hyvin kallisarvoisen helmen hän meni ja myi heti kaikki, mitä hänellä oli ja osti sen.” Jeesus itse on sen miehen kaltainen, joka löytää kätketyn aarteen ja sen kauppiaan kaltainen, joka löytää hyvin kallisarvoisen helmen. Hän ikään kuin myi kaiken luopuessaan kunnioitetusta asemasta taivaassa voidakseen tulla vaatimattomaksi ihmiseksi. Sitten hän ihmisenä maan päällä kärsii soimausta ja vihamielistä vainoa osoittaen näin olevansa arvollinen tulemaan Jumalan valtakunnan Hallitsijaksi. Jeesuksen seuraajien eteen asetetaan samoin haaste myydä kaikki voidakseen saada suurenmoisen palkinnon: päästä joko Kristuksen hallitsijatoveriksi tai Valtakunnan maalliseksi alamaiseksi. Pidämmekö me osaamme Jumalan valtakunnassa kallisarvoisempana kuin mitään muuta elämässä, ikään kuin mittaamattoman arvokkaana aarteena tai kallisarvoisena helmenä? Lopuksi Jeesus vertaa “taivasten valtakuntaa” nuottaan, joka kokoa kaikenlaista kalaa. Kun kalat erotellaan, kelpaamattomat heitetään pois, mutta hyvät otetaan talteen. Jeesus sanoo, että samoin tulee olemaan maailman järjestelmän päättymisessä, enkelit erottavat pahat vanhurskaista ja säilyttävät pahat tuhoa varten. Jeesus itse aloittaa tämän kalastuksen kutsumalla ensimmäisiä opetuslapsiaan tulemaan “ihmisten kalastajiksi”. Enkelien valvonnassa kalastustyö jatkuu vuosisatojen ajan. Lopulta tulee aika vetää ylös “nuotta”, joka kuvaa maan päällä olevia kristillisiksi tunnustautuvia seurakuntia. Vaikka kelpaamattomat kalat heitetään tuhoon, onneksi meitä voidaan pitää talteen otettavina “hyviin kaloihin” kuuluvina. Kun ilmaisemme Jeesuksen opetuslasten tavoin harrasta halua saada lisää tietoa ja ymmärrystä, meitä siunataan paitsi lisäopetuksilla myös Jumalan antamalla ikuisen elämän lahjalla
Matteus 13:1 – 52
Markus 4:1 – 34
Luukas 8:4 – 18
Psalmi 78:2
Jesaja 6:9 – 10
PELOTTAVAN MYRSKYN VAIMENTAMINEN
Jeesuksella on ollut työntäyteinen päivä. Hän on opettanut rannalla olleita ihmisjoukkoja ja selittänyt jälkeenpäin kuvaukset yksityisesti opetuslapsilleen. Kun tulee ilta, hän sanoo: “Lähdetään yli toiselle rannalle”. Toisella puolella Galileanjärven itärannalla on alue, jota kutsutaan Dekapoliiksi. Nimi juontuu kreikan kielen sanoista de’ka, joka merkitsee “kymmentä”, ja po’lis, joka merkitsee “kaupunkia.” Dekapoliin kaupungit ovat kreikkalaisen kulttuurin keskuksia, vaikka ne epäilemättä ovat myös monien juutalaisten kotikaupunkeja. Jeesus toimii alueella kuitenkin erittäin vähän. kuten myöhemmin tulemme näkemään, tälläkin vierailulla häntä estetään viipymästä pitkään. Kun Jeesus ehdottaa lähtöä toiselle rannalle, opetuslapset ottavat hänet veneeseen. heidän lähtönsä ei jää kuitenkaan huomaamatta. Pian muutkin astuvat veneisiinsä seuratakseen heitä. Matka toiselle rannalle ei ole kovin pitkä. Galileanjärvi on vain noin 20 kilometriä pitkä ja leveimmillään 12 kilometriä. Jeesus on ymmärrettävästi väsynyt. Siksi pian heidän lähdettyään liikkeelle hän käy pitkälleen veneen perään, panee päänsä tyynyyn ja nukahtaa nopeasti. Useat apostoleista ovat kokeneita kalastajia, sillä he ovat kalastelleet paljon Galileanjärvellä. Niinpä he huolehtivat veneen ohjaamisesta. Tässä ei kuitenkaan tule mikään helppo matka. Pian aallot syöksähtelevät venettä vasten ja roiskivat siihen vettä, niin se on täyttymäisillään. Mutta Jeesus nukkuu yhä! Kokeneet kalastajat työskentelevät kuumeisesti ohjatakseen venettä. he ovat epäilemättä aikaisemminkin selviytyneet taitavasti myrkyistä. Mutta tällä kertaa he ovat voimiensa äärirajoilla. Henkensä hädässä he herättävät Jeesuksen. “Mestari, etkö sinä välitä? Me uppoamme!” he huudahtavat. “pelasta meidät, me hukumme kohta!” Havahduttuaan Jeesus käskee tuulta ja järveä: “Vaikene! Ole hiljaa!” raivoisa tuuli lakkaa ja järvi tyyntyy. Kääntyen opetuslastensa puoleen hän kysyy: “Miksi olette niin pelokkaita? Eikö teillä vielä ole uskoa?” Tuolloin epätavallinen pelko valtaa opetuslapset. He kysyvät toisiltaan: “Kuka tämä mies oikein on, sillä hän käskee jopa tuulia ja vettä ne tottelevat häntä?” Millaista voimaa Jeesus osoittaakaan! On todella rauhoittavaa tietää että Kuninkaallamme on valtaa luonnonvoimiin ja että kun hän kohdistaa täyden huomionsa maapallomme Valtakunnan hallintonsa aikana, kaikki ihmiset saavat elää turvassa kauhistuttavilta luonnononnettomuuksilta. Myrskyn asetuttua Jeesus ja hänen opetuslapsensa saapuvat turvallisesti itärannalle. Muut veneet luultavasti säästyivät myrskyn voimalta ja palasivat turvallisesti takaisin.
Markus 4:35
Markus 5:1
Matteus 8:18
Matteus 8:23 – 27
Luukas 8:22 – 26
Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat jatkuu seuraavalla kerralla 6. A /13 osalla ja 6. seuraavaa tapahtumaa ovat:
45. TULISIKO HÄNESTÄ OPETUSLAPSI
46. NAINEN KOSKETTI JEESUKSEN VAATETTA
47. KYYNELEET VAIHTUVAT SUUREEN ILOON
48. LÄHTÖ JAIRUKSEN LUOTA JA PALUU NASARETIIN
49. JÄLLEEN SAARNAAMISMATKALLA GALILEASSA
50. VALMISTAMISTA EDESSÄ OLEVAAN VAINOON
Siunausterveisin Ari
Reply

 

 

PYRI OPETTAESSASI RAAMATUN SANAA TAVOITTAMAAN SYDÄN

Otetaan aluksi käytännön esimerkki, vaikka voisit nopeastikin kyhätä kokoon jonkinlaisen majan, niin palatsia et varmastikaan pysty rakentamaan yhdessä päivässä. Sama pitää paikkansa opetuslasten tekemisessä. Ei ole mikään pieni tehtävä rakentaa toisissa syvää arvostusta Jumalaa ja hänen mittapuitaan kohtaan. Sellaisten “palatsien” aikaansaaminen vaatii melkoisesti aikaa ja taitoa. Tähän sisältyy enemmän kuin tiedon välittäminen.
Sananlaskut 3:1

Oppilaille täytyy opettaa, mitä Raamattu sanoo. Mutta sen lisäksi Raamatun totuus täytyy juurruttaa heidän sydämeensä. Niin, meidän täytyy tavoittaa niiden sydän, joita opetamme, voidaksemme rakentaa heissä tulenkestäviä ominaisuuksia ja auttaa heitä kehittämään lujan suhteen Jumalaan. On selvää, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Sydämen tavoittamiseksi meidän täytyy oikeitten rakennusaineitten lisäksi käyttää myös “opetustaitoa”.
2. Timoteukselle 4:2

Ei riitä, että kerromme totuuden oppilaillemme. “Opetustaitoon” sisältyy pikemminkin heidän auttamisensa ajattelemaan ja pohtimaan sitä, mitä he oppivat. Hengellistä kasvua eivät tosin aikaansaa meidän nerokkuutemme tai menetelmämme, JUMALAN SIUNAUS SAA SEN AIKAAN.
1. Korinttolaisille 3:5 – 6

Muutamat ehdotukset voivat kuitenkin auttaa meitä toisten sydämen tavoittamisessa. Tarkastellessamme näitä kohtia ajattele niitä, joita opetat, niitä joiden kanssa tutkit Raamattua.

ANNA OIKEA ESIMERKKI

Voisimmeko löytää parempaa esimerkkiä toisten sydämen tavoittamisessa kuin on se, jonka Jeesus Kristus itse antoi? Miksi hän sai niin tehokkaasti kosketuksen ihmisiin? Ensiksikin Jeesus noudatti käytännössä sit, mitä hän saarnasi ja antoi siten erinomaisen esimerkin seuraajiensa jäljiteltäväksi.
Johannes 13:15
1. Pietarin kirje 2:21

Tämä on siis ensimmäinen ehdotus, ANNA OIKEA ESIMERKKI. Eikö olekin johdonmukaista, että meillä pitäisi olla samat kestävät kristilliset ominaisuudet, joita haluamme rakentaa toisissa? Jeesus sanoikin:
Luukas 6:40

Raamattu osoittaa toistuvasti oikean esimerkin antamisen ja toisten sydämen tavoittamisen välisen yhteyden.
5. Mooseksen kirja 6:4 – 6

Se osoittaa, että rakkauden Jumalaa kohtaan täytyy olla vanhempien “sydämessä”, ennen kuin he voivat juurruttaa sitä lastensa sydämeen.
Sananlaskut 20:7

Toisaalta Jeesus nuhteli aikansa ulkokultaisia fariseuksia, koska he sanoivat, mutta eivät tehneet. Onko siksi ihme, että kansan sydän oli käynyt vastaanottamattomaksi?
Matteus 23:3
Matteus 13:13 – 15

Opetuksesi täytyy siis olla sopusoinnussa elämäntapasi kanssa. Jos esimerkiksi haluat rakentaa oppilaissasi tai lapsissasi rakkautta Jumalaa kohtaan ja halua miellyttää häntä, niin eikö heidän tuli voida nähdä rukouksistasi, puheestasi ja toimistasi todisteita siitä, että sinulla on sellainen rakkaus ja halu? Jos haluat juurruttaa syvää uskollisuutta Raamatun periaatteille, eikö heidän tulisi ensiksi nähdä, että sinä et sanoillasi etkä teoillasi yritä poiketa pois noista periaatteista? Ne joita opetamme, varsinkin lapsiamme, kiinnittävät usein enemmän huomiota siihen, mitä teemme, kuin siihen, mitä sanomme. Kun toiset näkevät, että me elämme opetuksemme mukaan, voimme paremmin tavoittaa heidän sydämensä.

ESITÄ KYSYMYKSIÄ

Toinen ehdotus, toinen seikka, jonka ansiosta Jeesus oli niin TEHOKAS opettaja, on kysymysten käyttö. Jeesuksella oli erinomainen kyky saada ihmiset ajattelemaan ja pohtimaan.
Matteus 17:24 – 27

Onnistumisesi niiden sydämen tavoittamisessa, joita opetat, riippuu paljolti kysymysten käytöstäsi. Miksi? Ensinnäkin esittämällä kysymyksiä voit päätellä, ymmärtääkö oppilaasi tosiaan sen, mitä hän oppii. Ellei hän ymmärrä ja hyväksy tietoa, niin miten se voisi juurtua hänen sydämeensä.
Luukas 8:15

Toinen syy on se, että sydämen tavoittamiseksi on hyvä tietää, mitä sydämessä on. Aikaisemmin omaksutut ajatukset ja väärät uskonnolliset opetukset ovat saattaneet juurtua syvään. Koska me emme voi lukea sydäntä, meidän on tarpeellista tehdä nimenomaan sellaisia kysymyksiä, jotka saavat tutkijan ilmaisemaan omin sanoin, mitä hän tuntee sydämessään. Otetaan muutama esimerkki:
” Olettakaamme että keskustelette Raamatun aiheesta, kuinka pahat henget ovat voimakkaita. Mitä Efesoksessa asuneitten varhaiskristittyjen esimerkki on hyvä seurata, jos haluaa vapautua spiritismistä. Oppilaasi saattaa vastata aivan oikein Raamatun ohjeen mukaisesti, mutta hän todellisuudessa ajattelee? Hän saattanut harjoittaa spiritismiä useiden vuosien ajan ja ehkä alkaa uskoa vahvasti siihen. Jos tilanne on sellainen, niin onko hän nyt vakuuttunut siitä, että hänen tulisi vapautua tuosta tavasta? Sinun on ehkä kysyttävä: Mitä ajattelet tästä? Miten voit soveltaa tätä tietoa elämääsi? Se miten hän nyt vastaa, voi paljastaa, missä määrin tieto on koskettanut hänen sydäntään.”
Otetaan toinen esimerkki:
” Taistelu oikein tekemiseksi. Mitä jos lapsesi koulussa jotkut nuoret tupakoitsevat ja tarjoaisivat lapsellesi savuketta? Jos monet muut katselisivat ja alkaisivat pilkata lastasi siksi, että lapsesi ei ota sitä vastaan. Mitä lapsesi tekisi silloin siinä tilanteessa? Kun sellaisia kysymyksiä esitetään esimerkein hienovaraisesti, ne voivat auttaa sinua saamaan selville, mitä on lapsesi sydämessä.”
Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Joskus voit saada sellaisiin kysymyksiin vastauksia, jotka aiheuttavat sinulle yllätyksen tai pettymyksen. Miten sinun tulisi silloin menetellä? Jos kysymyksessä on arka aihe, voi olla parempi olla kärjistämättä kysymystä ja sanoa sen sijaan: Jatketaan nyt sanan tutkimista. Voimme puhua tästä joskus uudelleen.
Johannes 16:12

Varsinkin vanhemmilta vaaditaan tuollaista varovaisuutta. Kun lapset ilmaisevat vääriä näkemyksiä, pidä tunteesi kurissa. Sinä et halua vahingoittaa yhteydenpitokanavia. Jos lapsesi alkaa pelätä ajatustensa ilmaisemista, niin miten voit tietää, mitä on hänen sydämessään, niin että voisit auttaa häntä.

KOROSTA JUMALAN LAKIEN TOTTELEMISEN VIISAUTTA

Kolmanneksi ehdotan, että autat oppilaitasi ymmärtämään Jumalan lakien tottelemisen viisauden.
5. Mooseksen kirja 4:5 – 6
5. Mooseksen kirja 10:12 – 13

Tämä voi koskettaa hänen sydäntään. Kuinka niin? Jos hän on vakuuttunut siitä, että Jumala lakien noudattaminen on hänen parhaitten etujensa mukaista, se voi saada hänet rakastamaan Jumalaa ja haluamaan miellyttää häntä.
Psalmit 112:1

Miten voit auttaa niitä, joita opetat, ymmärtämään Jumalan lakien tottelemisen viisauden? Voisimme valaista tätä vertaamalla Jumalan lakeja “Pääsy kielletty” kilpiin. Sellainen kilpi on jo itsessään varoitus, mutta etkö olekin samaa mieltä siitä, että kun sellaiseen kilpeen sisältyy varoituksen syy, niin sitä totellaan auliimmin? Jos kilvessä esimerkiksi sanotaan: “Pääsy kielletty”, suurjännitejohto, niin ymmärtäessämme saatavansa itse joutua vaaraan alueelle aikonut on taipuvaisempi noudattamaan varoitusta.
Sama pitää paikkansa Jumalan laeista. Älä tyydy vain kertomaan oppilaillesi, mikä on Raamatun mukaan oikein ja mikä väärin, auta häntä ymmärtämään, miksi jokin menettely on viisasta tai tyhmää. Auta häntä näkemään noiden vaatimusten huomiotta jättämisen seuraukset. Toisinaan Raamattu itse menettelee näin.
Sananlaskut 22:24 – 25
Sananlaskut 23:4 – 5
Sananlaskut 24:15 – 16
Sananlaskut 24:19 – 20

Pane merkille, että jokaisessa kohdassa Raamattu esittää syyn siihen, miksi jokin menettely on hyvä tai paha. Ajattele esimerkiksi sitä, miten seuraavat kysymykset ja raamatunkohdat korostavat Jumalan lakien tottelemisen viisautta.
Valehteleminen ja varastaminen: Miksi epärehellisyys on vahingollista?
Sananlaskut 15:27
Sananlaskut 20:10
Johanneksen ilmestys 21:8

Miksi kannattaa olla rehellinen ollessaan tekemisissä toisten kanssa?
Sananlaskut 3:3 – 4
Sananlaskut 12:19
Heprealaisille 13:18

Haureus: Miten moraalittomuus voi vahingoittaa meitä?
Sananlaskut 5:9
Sananlaskut 7:21 – 23
1. Korinttolaisille 6:18

Miten sillä voi olla vahingollinen vaikutus toisiin?
1 Tessalonikalaisille 4:6
1: Korinttolaisille 5:6
Heprealaisille 12:15 – 16

Mitä hyötyä sinulle on siitä, että noudatat Raamatun moraalimittapuita?
Sananlaskut 5:18 – 19
Heprealaisille 13:4

Pohdittuasi näin Raamatun lakia saattaisit kysyä: “Ajatteletko, että Jumalalla on meidän parhaat etumme sydämellään. ? Oletko samaa mieltä siitä, että hänen lakinsa eivät todellisuudessa riistä meiltä mitään hyvää”. Pohdi samalla tavoin tutkistelun kuluessa Jumalan lakia, joka koskee juoppoutta, verojen maksamista, tupakoimista jne. Näin autat oppilastasi tai lastasi ymmärtämään, että kaikki Jumalan lait ovat meidän parhaaksemme. Kysymys ei ole siitä, että tutkijan pitäisi aina tietää syyt Jumalan tottelemiseen. Muutamat esimerkit saattavat kuitenkin auttaa hänen sydämensä tavoittamisessa ja saada hänet haluamaan mielyttää Jumalaa: Kun sitten “tuli” eli koetus kohtaa häntä, hän tottelee auliimmin Jumalan sanaa.
1. Korinttolaisille 3:13

AUTA HEITÄ TUNTEMAAN JUMALA

Neljäs ehdotus on seuraava: Auta oppilasta Jumalan tuntemuksessa.
Johannes 17:3

Sen lisäksi että vain auttaisit oppilastasi tietämään, että Jumala on olemassa ja että auta häntä tuntemaan hänet läheisesti. Tämä koskettaa hänen sydäntään, koska Jumalan tunteminen merkitsee hänen rakastamistaan.
Miten voit auttaa oppilastasi tuntemaan Jumalan läheisesti? Ensinnäkään et voi rakastaa jotakuta, ellet tunne hänen ominaisuuksiaan ja hänen menettelytapojaan. Muista siksi aina tutkistelun aikana kiinnittää huomio Jumalan verrattomiin ominaisuuksiin. Tämä voidaan usein tehdä riippumatta tarkasteltava olevasta aiheesta. Esimerkiksi keskusteltaessa Lunnaista voisit sopivassa kohdassa pysähtyä ja kysyä: Miten lunastusjärjestely ilmaisee Jumalan meitä kohtaan tunteman rakkauden syvyyttä? Tai tarkasteltaessa Jumalan pahuudensallintaa voisit kysyä: Miten jumala on osoittanut suurta pitkämielisyyttä ihmisen pahuudesta huolimatta tai: Miten Jumala ilmaisi verratonta viisautta tavassa, jolla hän hoiti Eedenin kapinan? Se että pohdit asioita tällä tavoin oppilaasi kanssa, auttaa rakentamaan hänessä lujan antaumuksen Jumalaa kohtaan. Hän alkaa pitää Jumalaa persoonana, jonka ominaisuudet ovat hänestä rakastettavia ja puoleensavetäviä.
Lisäksi toista ihmistä ei voi todellisuudessa oppia tuntemaan hyvin, ellei ole jollakin tavoin kanssakäymisissä hänen kanssaan. Samoin oppilaasi ei voi nauttia läheisestä suhteesta Jumalaan olematta kanssakäymisissä hänen kanssaan. Koska ymmärrät tämän, opeta oppilastasi rukoilemaan. Auta häntä ymmärtämään niiden asioiden moninaisuus, jotka ovat sopivia rukouksen aiheita.
1. Johannekselle 5:14

Rakenna hänessä arvostusta Jumala kohtaan sellaisena, joka sekä kuulee rukoukset että vastaa niihin.
Psalmit 65:3

Kannusta häntä ilmaisemaan sisimmät tunteensa, vuodattamaan sydämensä Jumalalle.
Psalmit 62:9

Tässä on oma esimerkkisi jälleen tärkeä. Heijastavatko rukouksesi Jumalaa kohtaan tuntemasi antaumuksen syvyyttä? Tällä voi olla hyvin terve vaikutus niihin, joita opetat, myös lapsiisi. Ajattele seuraavaa esimerkkiä:
Jos kristitty aviopari opetti , vaikka 5-vuotiasta poikaansa rukoilemaan. Kun tuo poika sitten rukoilee eräänä iltana Jumalaa siunaamaan äitiä ja isää. Tärkeintä oli, että tuo poika oli kuullut vanhempien rukoilevan tällä tavoin hänen puolestaan ja hän jäljitteli heidän hyvää esimerkkiään. Kuvittelehan, miltä noista vanhemmista tuntuikaan!
Eikö tämä valaisekin sitä, miten tärkeää on antaa oikea esimerkki, kun on kysymys toisten opettamisesta rukoilemaan.

MIKÄ ON PALKKA

Voidaksemme siis rakentaa toisissa tulenkestäviä ominaisuuksia ja auttaa heitä kehittämään hyvän suhteen Jumalaan meidän täytyy tavoittaa heidän sydämensä. Se ei ehkä ole helppoa, mutta se on palkitsevaa. Paavali osoitti tämän sanoessaan: Jos jonkun työ, jonka hän on sille rakentanut, pysyy, hän saa palkan, jos jonkun työ palaa (koska hän on rakentanut huonosti käyttämättä tulenkestäviä aineksia), hän karsii menetyksen (toisin sanoen “tuli” kuluttaa sen, mitä hän on rakentanut), mutta hän itse pelastuu, kuitenkin, jos niin käy, ikään kuin tulen läpi. Mikä on palkka? Ilmeisesti Paavalilla oli mielessään jotakin muuta kuin Jumalan Uudessa maailman ajassa saatavan ikuisen elämän palkinto, sillä huomaa, että huonosti rakentanut menettää “palkan”, vaikka hän itse voi pelastua, jos hän selviytyy “tulen läpi”
1. Korinttolaisille 3:14 – 15

Mikä tämä “palkka” sitten on? Paavali sanoi tessalonikalaisille jotakin sellaista, mikä valaisee tätä. Hän kirjoitti noille vainotuille kristityille:
1. Tessalonikalaisille 2:19 – 20

Paavali oli auttanut noita Tessalonikalaisia totuuden tielle, vaikka he olivat alusta lähtien kokeneet vainoa, he pysyivät lujina. Paavalin palkka oli se ilo, jonka hän sai nähdessään heidän kestävän vastustuksesta huolimatta. Tämä todisti, että Paavali oli rakentanut hyvin.
Sama pitää paikkansa meissä. Etkö haluakin sydämestäsi auttaa niitä, joita opetat, kehittämään kestäviä kristillisiä ominaisuuksia, jotka auttavat heitä pysymään lujina kiusauksissa ja paineissa, jotka saattavat kohdata heitä. Niin, kuinka palkitsevaa onkaan nähdä raamatuntutkijoittesi ja lastesi kestävän sellaisia tulisia koetuksia! Tämä todistaa, että olet rakentanut hyvin. Olkoon se sinun palkkasi, kun rakennat oikealle perustukselle tulenkestävistä aineksista ja odotat Jumalan siunaavan ponnistelusi.

Siunausta

T. Ari

FiLand1 (2)

PYRI OPETTAESSASI RAAMATUN SANAA

TAVOITTAMAAN SYDÄN

Otetaan aluksi käytännön esimerkki, vaikka voisit nopeastikin kyhätä kokoon jonkinlaisen majan, niin palatsia et varmastikaan pysty rakentamaan yhdessä päivässä. Sama pitää paikkansa opetuslasten tekemisessä. Ei ole mikään pieni tehtävä rakentaa toisissa syvää arvostusta Jumalaa ja hänen mittapuitaan kohtaan. Sellaisten “palatsien” aikaansaaminen vaatii melkoisesti aikaa ja taitoa. Tähän sisältyy enemmän kuin tiedon välittäminen.
Sananlaskut 3:1

Oppilaille täytyy opettaa, mitä Raamattu sanoo. Mutta sen lisäksi Raamatun totuus täytyy juurruttaa heidän sydämeensä. Niin, meidän täytyy tavoittaa niiden sydän, joita opetamme, voidaksemme rakentaa heissä tulenkestäviä ominaisuuksia ja auttaa heitä kehittämään lujan suhteen Jumalaan. On selvää, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Sydämen tavoittamiseksi meidän täytyy oikeitten rakennusaineitten lisäksi käyttää myös “opetustaitoa”.
2. Timoteukselle 4:2

Ei riitä, että kerromme totuuden oppilaillemme. “Opetustaitoon” sisältyy pikemminkin heidän auttamisensa ajattelemaan ja pohtimaan sitä, mitä he oppivat. Hengellistä kasvua eivät tosin aikaansaa meidän nerokkuutemme tai menetelmämme, JUMALAN SIUNAUS SAA SEN AIKAAN.
1. Korinttolaisille 3:5 – 6

Muutamat ehdotukset voivat kuitenkin auttaa meitä toisten sydämen tavoittamisessa. Tarkastellessamme näitä kohtia ajattele niitä, joita opetat, niitä joiden kanssa tutkit Raamattua.

ANNA OIKEA ESIMERKKI

Voisimmeko löytää parempaa esimerkkiä toisten sydämen tavoittamisessa kuin on se, jonka Jeesus Kristus itse antoi? Miksi hän sai niin tehokkaasti kosketuksen ihmisiin? Ensiksikin Jeesus noudatti käytännössä sit, mitä hän saarnasi ja antoi siten erinomaisen esimerkin seuraajiensa jäljiteltäväksi.
Johannes 13:15
1. Pietarin kirje 2:21

Tämä on siis ensimmäinen ehdotus, ANNA OIKEA ESIMERKKI. Eikö olekin johdonmukaista, että meillä pitäisi olla samat kestävät kristilliset ominaisuudet, joita haluamme rakentaa toisissa? Jeesus sanoikin:
Luukas 6:40

Raamattu osoittaa toistuvasti oikean esimerkin antamisen ja toisten sydämen tavoittamisen välisen yhteyden.
5. Mooseksen kirja 6:4 – 6

Se osoittaa, että rakkauden Jumalaa kohtaan täytyy olla vanhempien “sydämessä”, ennen kuin he voivat juurruttaa sitä lastensa sydämeen.
Sananlaskut 20:7

Toisaalta Jeesus nuhteli aikansa ulkokultaisia fariseuksia, koska he sanoivat, mutta eivät tehneet. Onko siksi ihme, että kansan sydän oli käynyt vastaanottamattomaksi?
Matteus 23:3
Matteus 13:13 – 15

Opetuksesi täytyy siis olla sopusoinnussa elämäntapasi kanssa. Jos esimerkiksi haluat rakentaa oppilaissasi tai lapsissasi rakkautta Jumalaa kohtaan ja halua miellyttää häntä, niin eikö heidän tuli voida nähdä rukouksistasi, puheestasi ja toimistasi todisteita siitä, että sinulla on sellainen rakkaus ja halu? Jos haluat juurruttaa syvää uskollisuutta Raamatun periaatteille, eikö heidän tulisi ensiksi nähdä, että sinä et sanoillasi etkä teoillasi yritä poiketa pois noista periaatteista? Ne joita opetamme, varsinkin lapsiamme, kiinnittävät usein enemmän huomiota siihen, mitä teemme, kuin siihen, mitä sanomme. Kun toiset näkevät, että me elämme opetuksemme mukaan, voimme paremmin tavoittaa heidän sydämensä.

ESITÄ KYSYMYKSIÄ

Toinen ehdotus, toinen seikka, jonka ansiosta Jeesus oli niin TEHOKAS opettaja, on kysymysten käyttö. Jeesuksella oli erinomainen kyky saada ihmiset ajattelemaan ja pohtimaan.
Matteus 17:24 – 27

Onnistumisesi niiden sydämen tavoittamisessa, joita opetat, riippuu paljolti kysymysten käytöstäsi. Miksi? Ensinnäkin esittämällä kysymyksiä voit päätellä, ymmärtääkö oppilaasi tosiaan sen, mitä hän oppii. Ellei hän ymmärrä ja hyväksy tietoa, niin miten se voisi juurtua hänen sydämeensä.
Luukas 8:15

Toinen syy on se, että sydämen tavoittamiseksi on hyvä tietää, mitä sydämessä on. Aikaisemmin omaksutut ajatukset ja väärät uskonnolliset opetukset ovat saattaneet juurtua syvään. Koska me emme voi lukea sydäntä, meidän on tarpeellista tehdä nimenomaan sellaisia kysymyksiä, jotka saavat tutkijan ilmaisemaan omin sanoin, mitä hän tuntee sydämessään. Otetaan muutama esimerkki:
” Olettakaamme että keskustelette Raamatun aiheesta, kuinka pahat henget ovat voimakkaita. Mitä Efesoksessa asuneitten varhaiskristittyjen esimerkki on hyvä seurata, jos haluaa vapautua spiritismistä. Oppilaasi saattaa vastata aivan oikein Raamatun ohjeen mukaisesti, mutta hän todellisuudessa ajattelee? Hän saattanut harjoittaa spiritismiä useiden vuosien ajan ja ehkä alkaa uskoa vahvasti siihen. Jos tilanne on sellainen, niin onko hän nyt vakuuttunut siitä, että hänen tulisi vapautua tuosta tavasta? Sinun on ehkä kysyttävä: Mitä ajattelet tästä? Miten voit soveltaa tätä tietoa elämääsi? Se miten hän nyt vastaa, voi paljastaa, missä määrin tieto on koskettanut hänen sydäntään.”
Otetaan toinen esimerkki:
” Taistelu oikein tekemiseksi. Mitä jos lapsesi koulussa jotkut nuoret tupakoitsevat ja tarjoaisivat lapsellesi savuketta? Jos monet muut katselisivat ja alkaisivat pilkata lastasi siksi, että lapsesi ei ota sitä vastaan. Mitä lapsesi tekisi silloin siinä tilanteessa? Kun sellaisia kysymyksiä esitetään esimerkein hienovaraisesti, ne voivat auttaa sinua saamaan selville, mitä on lapsesi sydämessä.”
Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Joskus voit saada sellaisiin kysymyksiin vastauksia, jotka aiheuttavat sinulle yllätyksen tai pettymyksen. Miten sinun tulisi silloin menetellä? Jos kysymyksessä on arka aihe, voi olla parempi olla kärjistämättä kysymystä ja sanoa sen sijaan: Jatketaan nyt sanan tutkimista. Voimme puhua tästä joskus uudelleen.
Johannes 16:12

Varsinkin vanhemmilta vaaditaan tuollaista varovaisuutta. Kun lapset ilmaisevat vääriä näkemyksiä, pidä tunteesi kurissa. Sinä et halua vahingoittaa yhteydenpitokanavia. Jos lapsesi alkaa pelätä ajatustensa ilmaisemista, niin miten voit tietää, mitä on hänen sydämessään, niin että voisit auttaa häntä.

KOROSTA JUMALAN LAKIEN TOTTELEMISEN VIISAUTTA

Kolmanneksi ehdotan, että autat oppilaitasi ymmärtämään Jumalan lakien tottelemisen viisauden.
5. Mooseksen kirja 4:5 – 6
5. Mooseksen kirja 10:12 – 13

Tämä voi koskettaa hänen sydäntään. Kuinka niin? Jos hän on vakuuttunut siitä, että Jumala lakien noudattaminen on hänen parhaitten etujensa mukaista, se voi saada hänet rakastamaan Jumalaa ja haluamaan miellyttää häntä.
Psalmit 112:1

Miten voit auttaa niitä, joita opetat, ymmärtämään Jumalan lakien tottelemisen viisauden? Voisimme valaista tätä vertaamalla Jumalan lakeja “Pääsy kielletty” kilpiin. Sellainen kilpi on jo itsessään varoitus, mutta etkö olekin samaa mieltä siitä, että kun sellaiseen kilpeen sisältyy varoituksen syy, niin sitä totellaan auliimmin? Jos kilvessä esimerkiksi sanotaan: “Pääsy kielletty”, suurjännitejohto, niin ymmärtäessämme saatavansa itse joutua vaaraan alueelle aikonut on taipuvaisempi noudattamaan varoitusta.
Sama pitää paikkansa Jumalan laeista. Älä tyydy vain kertomaan oppilaillesi, mikä on Raamatun mukaan oikein ja mikä väärin, auta häntä ymmärtämään, miksi jokin menettely on viisasta tai tyhmää. Auta häntä näkemään noiden vaatimusten huomiotta jättämisen seuraukset. Toisinaan Raamattu itse menettelee näin.
Sananlaskut 22:24 – 25
Sananlaskut 23:4 – 5
Sananlaskut 24:15 – 16
Sananlaskut 24:19 – 20

Pane merkille, että jokaisessa kohdassa Raamattu esittää syyn siihen, miksi jokin menettely on hyvä tai paha. Ajattele esimerkiksi sitä, miten seuraavat kysymykset ja raamatunkohdat korostavat Jumalan lakien tottelemisen viisautta.
Valehteleminen ja varastaminen: Miksi epärehellisyys on vahingollista?
Sananlaskut 15:27
Sananlaskut 20:10
Johanneksen ilmestys 21:8

Miksi kannattaa olla rehellinen ollessaan tekemisissä toisten kanssa?
Sananlaskut 3:3 – 4
Sananlaskut 12:19
Heprealaisille 13:18

Haureus: Miten moraalittomuus voi vahingoittaa meitä?
Sananlaskut 5:9
Sananlaskut 7:21 – 23
1. Korinttolaisille 6:18

Miten sillä voi olla vahingollinen vaikutus toisiin?
1 Tessalonikalaisille 4:6
1: Korinttolaisille 5:6
Heprealaisille 12:15 – 16

Mitä hyötyä sinulle on siitä, että noudatat Raamatun moraalimittapuita?
Sananlaskut 5:18 – 19
Heprealaisille 13:4

Pohdittuasi näin Raamatun lakia saattaisit kysyä: “Ajatteletko, että Jumalalla on meidän parhaat etumme sydämellään. ? Oletko samaa mieltä siitä, että hänen lakinsa eivät todellisuudessa riistä meiltä mitään hyvää”. Pohdi samalla tavoin tutkistelun kuluessa Jumalan lakia, joka koskee juoppoutta, verojen maksamista, tupakoimista jne. Näin autat oppilastasi tai lastasi ymmärtämään, että kaikki Jumalan lait ovat meidän parhaaksemme. Kysymys ei ole siitä, että tutkijan pitäisi aina tietää syyt Jumalan tottelemiseen. Muutamat esimerkit saattavat kuitenkin auttaa hänen sydämensä tavoittamisessa ja saada hänet haluamaan mielyttää Jumalaa: Kun sitten “tuli” eli koetus kohtaa häntä, hän tottelee auliimmin Jumalan sanaa.
1. Korinttolaisille 3:13

AUTA HEITÄ TUNTEMAAN JUMALA

Neljäs ehdotus on seuraava: Auta oppilasta Jumalan tuntemuksessa.
Johannes 17:3

Sen lisäksi että vain auttaisit oppilastasi tietämään, että Jumala on olemassa ja että auta häntä tuntemaan hänet läheisesti. Tämä koskettaa hänen sydäntään, koska Jumalan tunteminen merkitsee hänen rakastamistaan.
Miten voit auttaa oppilastasi tuntemaan Jumalan läheisesti? Ensinnäkään et voi rakastaa jotakuta, ellet tunne hänen ominaisuuksiaan ja hänen menettelytapojaan. Muista siksi aina tutkistelun aikana kiinnittää huomio Jumalan verrattomiin ominaisuuksiin. Tämä voidaan usein tehdä riippumatta tarkasteltava olevasta aiheesta. Esimerkiksi keskusteltaessa Lunnaista voisit sopivassa kohdassa pysähtyä ja kysyä: Miten lunastusjärjestely ilmaisee Jumalan meitä kohtaan tunteman rakkauden syvyyttä? Tai tarkasteltaessa Jumalan pahuudensallintaa voisit kysyä: Miten jumala on osoittanut suurta pitkämielisyyttä ihmisen pahuudesta huolimatta tai: Miten Jumala ilmaisi verratonta viisautta tavassa, jolla hän hoiti Eedenin kapinan? Se että pohdit asioita tällä tavoin oppilaasi kanssa, auttaa rakentamaan hänessä lujan antaumuksen Jumalaa kohtaan. Hän alkaa pitää Jumalaa persoonana, jonka ominaisuudet ovat hänestä rakastettavia ja puoleensavetäviä.
Lisäksi toista ihmistä ei voi todellisuudessa oppia tuntemaan hyvin, ellei ole jollakin tavoin kanssakäymisissä hänen kanssaan. Samoin oppilaasi ei voi nauttia läheisestä suhteesta Jumalaan olematta kanssakäymisissä hänen kanssaan. Koska ymmärrät tämän, opeta oppilastasi rukoilemaan. Auta häntä ymmärtämään niiden asioiden moninaisuus, jotka ovat sopivia rukouksen aiheita.
1. Johannekselle 5:14

Rakenna hänessä arvostusta Jumala kohtaan sellaisena, joka sekä kuulee rukoukset että vastaa niihin.
Psalmit 65:3

Kannusta häntä ilmaisemaan sisimmät tunteensa, vuodattamaan sydämensä Jumalalle.
Psalmit 62:9

Tässä on oma esimerkkisi jälleen tärkeä. Heijastavatko rukouksesi Jumalaa kohtaan tuntemasi antaumuksen syvyyttä? Tällä voi olla hyvin terve vaikutus niihin, joita opetat, myös lapsiisi. Ajattele seuraavaa esimerkkiä:
Jos kristitty aviopari opetti , vaikka 5-vuotiasta poikaansa rukoilemaan. Kun tuo poika sitten rukoilee eräänä iltana Jumalaa siunaamaan äitiä ja isää. Tärkeintä oli, että tuo poika oli kuullut vanhempien rukoilevan tällä tavoin hänen puolestaan ja hän jäljitteli heidän hyvää esimerkkiään. Kuvittelehan, miltä noista vanhemmista tuntuikaan!
Eikö tämä valaisekin sitä, miten tärkeää on antaa oikea esimerkki, kun on kysymys toisten opettamisesta rukoilemaan.

MIKÄ ON PALKKA

Voidaksemme siis rakentaa toisissa tulenkestäviä ominaisuuksia ja auttaa heitä kehittämään hyvän suhteen Jumalaan meidän täytyy tavoittaa heidän sydämensä. Se ei ehkä ole helppoa, mutta se on palkitsevaa. Paavali osoitti tämän sanoessaan: Jos jonkun työ, jonka hän on sille rakentanut, pysyy, hän saa palkan, jos jonkun työ palaa (koska hän on rakentanut huonosti käyttämättä tulenkestäviä aineksia), hän karsii menetyksen (toisin sanoen “tuli” kuluttaa sen, mitä hän on rakentanut), mutta hän itse pelastuu, kuitenkin, jos niin käy, ikään kuin tulen läpi. Mikä on palkka? Ilmeisesti Paavalilla oli mielessään jotakin muuta kuin Jumalan Uudessa maailman ajassa saatavan ikuisen elämän palkinto, sillä huomaa, että huonosti rakentanut menettää “palkan”, vaikka hän itse voi pelastua, jos hän selviytyy “tulen läpi”
1. Korinttolaisille 3:14 – 15

Mikä tämä “palkka” sitten on? Paavali sanoi tessalonikalaisille jotakin sellaista, mikä valaisee tätä. Hän kirjoitti noille vainotuille kristityille:
1. Tessalonikalaisille 2:19 – 20

Paavali oli auttanut noita Tessalonikalaisia totuuden tielle, vaikka he olivat alusta lähtien kokeneet vainoa, he pysyivät lujina. Paavalin palkka oli se ilo, jonka hän sai nähdessään heidän kestävän vastustuksesta huolimatta. Tämä todisti, että Paavali oli rakentanut hyvin.
Sama pitää paikkansa meissä. Etkö haluakin sydämestäsi auttaa niitä, joita opetat, kehittämään kestäviä kristillisiä ominaisuuksia, jotka auttavat heitä pysymään lujina kiusauksissa ja paineissa, jotka saattavat kohdata heitä. Niin, kuinka palkitsevaa onkaan nähdä raamatuntutkijoittesi ja lastesi kestävän sellaisia tulisia koetuksia! Tämä todistaa, että olet rakentanut hyvin. Olkoon se sinun palkkasi, kun rakennat oikealle perustukselle tulenkestävistä aineksista ja odotat Jumalan siunaavan ponnistelusi.

Siunausta

T. Ari

TOSI PALVONTA ON ELÄMÄN TIE

Edessäsi on mahdollisuus saada ikuinen elämä Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Kuten olet nähnyt, tämä mahdollisuus perustuu vankasti Jumalan oman sanan totuuteen. Se on saavutettavissasi, jos todella rakastat Jumalaa ja palvot häntä VAELTAMALLA TOTUUDESSA.
2 . Johannes 1 – 4

Tosi palvonta merkitsee enemmän kuin vain totuuden tuntemista. Se merkitsee myös enemmän kuin totuuden puhumista ja julistamista toisille. Se merkitsee USKOMISTA ja TOIMIMISTA totuuden mukaisesti, “totuudessa vaeltamista”, soveltamalla sitä käyttöön JOKAPÄIVÄISESSÄ elämässämme.
Jaakobin kirje 1:22 – 25

Tosi palvonta vaikutti niin suuresti varhaiskristittyjen jokapäiväiseen elämään, että se tuli tunnetuksi “sinä tienä” ja “totuuden tienä”.
Apostolien teot 9:2
2. Pietarin kirje 2:2

Se on “tie”, jonka Jumala on neuvonut KAIKILLE tosi palvojille elettäväksi heidän pyrkiessään ikuisen elämän päämäärää kohti
Jumala palvontamme ei siis voi olla erillään muusta elämästämme. Meidän täytyy sen sijaan soveltaa hänen sanansa totuutta kaikkiin elämämme toimiin. “Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää KAIKKI Jumalan kunniaksi.”
1 Korinttolaisille 10:31
Kolossalaisille 3:17

KAIKEN toimintamme tulee olla sopusoinnussa Jumalan sanan totuuden kanssa ja tuottaa siten kunniaa Jumalalle. Tämä koituu pysyväksi onneksemme. Hänen sanansa vanhurskaat periaatteet EIVÄT MUUTU asuinpaikan tai henkilökohtaisten olosuhteiden mukaan. Ne ovat aina tosia, aina oikeita.
Psalmit 119:142

Jos todella harjoitat tosi palvontaa, niin mitä se merkitsee sinulle nyt? Se saattaa koko elämäsi sopusointuun Jumalan tien kanssa. Hänen Sanansa käskee meitä:
Efesolaisille 4:22 – 24

Uuden persoonallisuuden päälle pukeminen merkitsee rivon, valheellisen puheen pois panemista puhtaan, totuudellisen kielenkäytön tieltä. Se merkitsee juoppouden ja sukupuolisen moraalittomuuden korvaamista rehellisellä, kunniallisella käytöksellä. Se merkitsee epäitsekkyyden ja anteliaisuuden, ei ahneuden, kehittämistä.
Kolossalaisille 3:5 – 10

Miten virkistävää onkaan, kun jokapäiväisessä kosketuksessa toisiin ihmisiin, perheenjäseniin, liiketovereihin, läheisiin tuttaviin ja vieraisiin, ilmaistaan jumalisia ominaisuuksia!
Kolossalaisille 3:12 – 14
Kolossalaisille 3:18 – 23

Mutta onko sinusta vaikeata tehdä tätä muutosta ja ylläpitää sitä joka päivä? Sinä pystyt siihen Jumalan hengen avulla. Tosi palvonnan välityksellä voit tuottaa Jumalan hengen ihmeellistä hedelmää elämässäsi.
Galatalaisille 5:19 – 24

Kun tosi palvonnasta tulee elämäntapasi, se on alituisena oppaanasi. Tehdessäsi päätöksiä, pieniä tai suuria, opit kysymään itseltäsi: ” Mikä miellyttää Jumalaa? Mikä hänen Sanansa periaatteet osoittavat oikeiksi ja viisaaksi menettelyksi?”
Psalmit 119:105
Sananlaskut 3:1 – 6

Tosi kristitty pitää esimerkiksi huolta siitä, ettei hänen maallinen työnsä häiritse hänen Jumalalle suorittamaansa palvelusta tai sisällä työtä tai tapoja, jotka Raamattu tuomitsee.
Heprealaisille 13:5 ja 18
Jesaja 2:3 – 4
Johanneksen ilmestys 18:4

Rentoutumisessakin Jumalan sanan tulee antaa opastaa valitsemaan rakentavia ja terveitä muotoja.
Filippiläisille 4:8

Elämässäsi ei ole mitään, mihin tosi palvonta ei vaikuttaisi hyödyllisellä tavalla.

KESTÄVYYDEN ONNEA TUOTTAVA PALKINTO

Sen paineen vuoksi, minkä maailma kohdistaa aitoihin kristittyihin, ei ole ehkä kuitenkaan helppoa vaeltaa aina uskollisesti “totuuden tietä”. Jeesus varoitti, että tosi palvojia vihattaisiin ja vainottaisiin niin kuin häntäkin.
Job. 15:18 – 20
2. Timoteukselle 3:12

Saattaa muodostua olosuhteita, jotka uhkaavat häiritä säännöllistä raamatuntutkisteluasi tai seurusteluasi kristittyjen tovereittesi kanssa seurakunnan kokouksissa. Vastustus voi tehdä saarnaamistyön vaikeaksi, jopa vaaralliseksi. Mitä teet? Raamattu neuvoo:
Heprealaisille 10:36

Ainoa oikea tapa on siis ponnistella rohkeasti eteenpäin Jumalan palveluksessa luottaen siihen, että hän tukee sinua.
Psalmit 55:23
Heprealaisille 6:11 – 12

Opetuslapsi Jaakob kirjoitti varhaiskristityille
Jaakobin kirje 1:2 – 3

Meillä voi tosiaankin olla todellista iloa, jos me vastustuksen aikana kestämme uskomme koetuksen. Miksi? Koska kestämällä kannatamme taivaallisen Isämme puolta koko kaikkeuden edessä olevassa suuressa kiistakysymyksessä. Lisäksi Jumalan Poika vakuuttaa meille:
Luukkaan 21:16 – 19
1 Pietarin kirje 2:21 – 23
2 Tessalonikalaisille 1:4 – 5

Me elämme koko ihmiskunnan siunatuinta aikaa. Pian Jumala ja hänen Poikansa Kristus Jeesus vapauttavat kaikkeuden Jumalan valtakunnan kaikista vihollisista. Mikä ilo onkaan tuon sodan jälkeen elää vanhurskaissa olosuhteissa paratiisimaassa vapaana kärsimyksestä, surusta ja kuolemasta! Voit täysin luottaa tähän toivoon, koska “Jumala EI VALEHTELE”.
Tiitukselle 1:2

Katso siis eteenpäin tähän siunattuun odotteeseen äläkä koskaan hylkää Jumalan , tosi jumalan, palvontaa. Jatka totuuden tiellä, sillä “maailma katoaa ja sen himo, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti”.
1. Johannes 2:17

Siunausta Ari

FiLand1 (2)

KRISTITYN LAINKUULIAISUUS

Laittomuus on levinnyt laajalle nykymaailmassa, mutta ne, jotka todella elävä sopusoinnussa Raamatun kanssa, eivät edistä sitä. He ovat kätkeneet sydämeensä Jumalan sanan neuvon, joka käskee:
Tiitukselle 3:1

On totta, että jotkut, jotka nyt harjoittavat tosi palvontaa, menettelivät aikaisemmin laittomasti. He ovat saattaneet varastaa toiselle kuuluvaa. Kenties he pitivät joiotakin lakeja tärkeinä vain silloin, kun poliisi oli näkyvissä. He eivät luultavasti olleet tässä suhteessa sen pahempia kuin muutkaan paikkakunnan asukkaat. Mutta Raamattu selvitti heille, että jos he aikovat omaksua tosi palvonnan, he tarvitsivat aivan erillaisen elämänkatsomuksen.
Efesolaisille 4:22 – 29

Apostoli Paavali sanoi kristityn suhtautumisesta poliittisiin hallituksiin:
Roomalaisille 13:1

Tämä merkitsee sitä, että Jumala olisi perustanut nämä hallitukset tai että hän hyväksyisi niiden menettelyn. Toiset niistä sanovat suoraan olevan ateisteja. Siitä huolimatta Jumala sallii niiden olla olemassa. Ne eivät pystyisi käyttämään minkäänlaista valtaa, ellei Jumala sitä sallisi.
Johannes 19:11

Jos kerran Jumala sallii niiden hallita, niin miksi kenenkään kristityn pitäisi sekaantua niiden hallitsemiseen.? Vaikka joku ei hyväksyisikään sitä, mitä hallitus tekee, niin miksi hänen pitäisi osallistua mellakkaan tai passiiviseen vastarintaan yrittääkseen setää valtiota suorittamasta tehtäväänsä? Jokainen niin menettelevä saattaa itsensä vaikeuksiin ei vain maallisen hallituksen vaan myös Jumalan kanssa.
Roomalaisille 13:2

On hyvä osoittaa SOPIVAA kunnioitusta hallitusta kohtaan ja arvostaa sen hyödyllisiä palveluksia. Meillä kaikilla on syytä iloita siitä, että hallitukset joiden alaisuudessa me elämme, varaavat teitä matkustamista varten ja kouluja opetuksen saamiseksi ja että ne pitävät huolta palosuojelusta ja elintarvikkeiden tarkastuksesta. Oikeusistuimet ja rikosten ehkäisemistyö ovat myös suuriarvoisia. Näissä ja muissa asioissa “esivalta” osoittautuu “Jumalan palvelijaksi”, koska se varaa palveluksia, jotka hyödyttävät hänen kansaansa. Kun siis meitä pyydetään maksamaan kaikista näistä julkisista palveluksista veroja, niin meidän on hyvä palauttaa mieliin raamatunkohta, joka sanoo:
Roomalaisille 13:5 – 7

Mutta kuinka pitkälle tämä alamaisuus poliittisille valloille menee? Onko se rajaton? Onko kuuliaisuus ihmisten lakia kohtaa vielä tärkeämpää kuin kuuliaisuus Jumalan lakia kohtaan? Ei suinkaan! Huomaa, että juuri lainatussa raamatunkohdassa sanotaan “omantunnon” olevan yhtenä syynä kuuliaisuuteen. Omaatuntoa ei siis tule syrjäyttää, varsinkin jos tämä omatunto on valmennettu Jumalan sanalla. Jeesus Kristus osoitti, että harkittavana on kaksi näkökulmaa. Viitaten siihen, että oli oikein maksaa veroa Rooman valtiolle, hän sanoi:
Markus 12:17

Jokaisen meistä on siis elintärkeätä tutkia elämäntapansa ollakseen varma siitä, ettei hän osallistu laajalle levinneeseen Jumalan lain halveksimiseen.
Psalmit 1:1 – 3

KUULIAISUUS KORKEINTA LAKIA KOHTAAN

Pian Jeesuksen Kristuksen kuoleman jälkeen hänen apostolinsa piti näyttää, mikä heidän kantansa oli tässä asiassa. Jerusalemissa olevat hallitsijat käskivät heitä lopettamaan Jeesuksen Kristuksen nimessä suoritetun saarnaamisen. Tottelivatko he? Olisitko sinä totellut? Apostolit vastasivat päättäväisesti:
Apostolien teot 4:18 – 20
Apostolien teot 5:29

He eivät suhtautuneet kevyesti velvollisuuksiinsa maallista lakia kohtaan, mutta kun ihmisen lain ja Jumalan lain välille nousi suoranainen ristiriita, he tunnustivat Jumalan lain korkeammaksi. Nähdessään tämän eräs sen oikeusistuimen kunnioitetuista jäsenistä, jonka edessä he olivat, neuvoi viisaasti tuomaritovereitaan olemaan häiritsemättä näitä kristittyjä, jotteivät he viranomaisina joutuisi taistelemaan Jumalaa vastaan.
Apostolien teot 5:33 – 39

Mutta tärkeintä eivät ole ainoastaan saarnaamista koskevat Jumalan käskyt. On muitakin asioita. Korostaen yhtä niistä Jumala sanoi kansalleen Mooseksen päivinä:
2. Mooseksen kirja 20: 4 – 5

Tästä huolimatta ihmiset ovat tehneet monia palvonnan kohteita. Toiset niistä on tehty metallista ja puusta. Toiset on tehty kankaasta, johon ommeltu tai maalattu kuva jostakin taivaassa tai maan päällä olevasta kohteesta. Joissakin tapauksissa näiden edessä suoritetut palvontateot ovat olleet vapaaehtoisia, mutta toisissa tapauksissa maallinen laki on vaatinut niitä. Onko tässä eroa? Jos maallinen laki vaatii joitakin palvontatekoja suoritettavaksi jonkin kuvan tai vertauskuvan edessä, niin vapautuuko se yksilöt velvollisuudesta totella Jumalan lakia tässä asiassa? Babylonin alueella olleet Jumalan uskolliset eivät uskoneet niihin. Raamattu kertoo meille että kolme nuorta heprealaista, Sadrak,, meesak ja Abednego, kieltäytyivät osallistumasta kuninkaan määräämään menoon. Miksi? Koska kysymyksessä oli palvonta, ja heidän palvontansa kuului vain Jumalalle. Jumala hyväksyi sen, mitä he tekivät. Mutta miten Babylonian kuningas suhtautui asiaan? Aluksi hän oli raivoissaan. Mutta aikanaan hän näki Jumalan käden asiassa. Tajuten etteivät he olleet valtiolle vaarallisia, hän antoi käskyn, joka suojeli heidän vapauttaan.
Daniel 3:1 – 30

Etkö ihailekin heidän uskollisuuttaan Jumalaa kohtaan? Etkö haluaisi yhtä päättäväisesti kuin hekin omistaa palvontasi yksinomaan Jumalalle.
Sama palvontakysymys oli Rooman valtakunnassa eläneiden kristittyjen edessä. Valtio vaati, että jokaisen piti polttaa suitsutusta keisarille uskollisuudelle todisteeksi. Sitä kristityt eivät voineet tehdä, vaikka he tottelevatkin muita lakeja. He ymmärsivät, että kysymyksessä oli palvonta, riippumatta siitä, suoritettiinko teko jokin vertauskuvan vai ihmisen kunniaksi.
Matteus 4:10

Toisella vuosisadalla elänyt Justinus Marttyyri esitti näiden kristittyjen näkökannan sanoessaan: “Me annamme palvontamme yksin Jumalalle, mutta muissa asioissa me palvelemme teitä (poliittisia hallitsijoita) iloiten, tunnustaen teidät ihmisten kuninkaiksi ja hallitsijoiksi”. Näitä kristittyjä ymmärrettiin usein väärin, mutta todellisuudessahan he eivät osoittaneet halveksuntaa teoillaan. Se ei liioin tehnyt heitä vaarillisiksi muille roomalaisille. Kuten roomalainen maaherra Plinius nuorempi kertoi kirjeessään keisari Trajanukselle, he kieltäytyivät petoksesta, varkaudesta ja aviorikoksesta. Tällaisia ihmisiä kuka tahansa haluaisi naapureikseen, ja juuri heidän uskontonsa teki heistä sellaisia.
Palvontamme lisäksi me olemme Jumalalle velkaa muutakin. Eräs Jeesuksen Kristuksen apostoli viittasi tähän sanoessaan:
Apostolien teot 17:24 – 25

Kukaan meistä ei olisi ELOSSA, ellei Jumala olisi ANTANUT meille elämää. Hän on ELÄMÄN LÄHDE..
Psalmit 36:10

Mutta mitä me teemme sillä elämällä, josta hän sallii meidän nauttia?
Tosi kristityt tunnustavat, että säilyttääkseen Jumalan hyväksynnän heidän täytyy välttää käyttämästä elämäänsä Jumalan vastaiseen toimintaan. Siksi he karttavat niiden ihmisluokkien menettelyä, joiden Raamattu kuvailee olevan menossa kohti tuhoa, minkä Jumalan tuomion toimeenpanija toteuttaa tämän jumalattoman järjestelmän päättyessä.
Johanneksen ilmestys 19:17 – 21

He ymmärtävät, että Jumalan tuomio on tosi ja vanhurskas, ja he pyrkivät nyt elämään sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. He tietävät hyvin, että ne, jotka ovat kiinnostuneita ainoastaan nykyisestä maailman ajasta, voivat paheksua, jopa vainotakin heitä. Koska he kuitenkin uskovat täysin siihen, että Jumalan tie on oikea, he kohottavat korkealle hänen lakinsa ja palvontansa antaen sille ensi sijan elämässään.
Miika 4:1 – 3

Noudattaen Jumalan oman Pojan Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä he eivät elä itsekkäitten päämäärien eivätkä itsekkäitten ihmisten tahdon hyväksi, vaan sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.
1. Korinttolaisille 7:23
1. Pietarin kirje 4:1 – 2

Näin he todella antavat Jumalalle sen, mikä hänelle kuuluu.
Haluatko saada Jumalan hyväksytyksen? Jos haluat, niin lainkuuliaisuus on elämässä vakava asia. Se saa sinut osoittamaan asianmukaista kunnioitusta lähimmäisiäsi ja heidän omaisuuttaan kohtaan. Se saa sinut kunnioittamaan valtion viranomaisia. Mutta ennen kaikkea se panee sinut saattamaan elämäsi TÄYTEEN SOPUSOINTUUN Jumalan, Kaikkein suurimman Lainantajan, tuomiopäätösten kanssa.

Siunauksia

Ari

FiLand1 (2)

ONNELLISEN PERHE-ELÄMÄN RAKENTAMINEN

Raamattu ilmaisee totuuden opillisissa kysymyksissä, se antaa myös paljon terveitä neuvoja perhe-elämästä. Se osoittaa meille, miten voimme menestyksellisesti ratkaista jokapäiväisen elämän ongelmia. Mistään muualta emme voi saada parempia neuvoja, koska Jumala, Raamatun Tekijä, on myös avioliiton alkuunpanija ja perhe-elämän järjestäjä.

1. Mooseksen kirja 2:18 ja 22

Yhdistäessään ensimmäisen miehen ja naisen aviomieheksi ja vaimoksi Jumala korosti ykseyttä, jonka piti vallita heidän välillään. Jeesus Kristus kiinnitti tähän huomion sanoessaan:
Matteus 19:4 – 6

Heidän ei pitänyt olla kilpailijoita. Heidän ei liioin pitänyt olla vain tuttavia, jotka asuivat samassa paikassa. Ei, heidän piti olla “yhtä lihaa”. Aviopuolisoiden tulee siis kehittää syvä keskinäinen rakkaus ja antaa yhteisen päämäärän yhdistää heidät

AVIOMIEHEN JA VAIMON SUHDE

Ennen kuin avioelämä voi olla todella onnellista, sekä aviomiehen että vaimon täytyy ymmärtää oma asemansa. Näitä asemia ei määrää pelkästään paikallinen tapa. Ne on hahmoteltu Jumalan omassa sanassa Raamatussa, ja ne ovat SOPUSOINNUSSA niiden ominaisuuksien kanssa, jotka Jumala istutti mieheen ja naiseen luodessaan heidät. Jumala, joka tiesi, miten hän teki miehen ja mikä päätös hänellä oli mielessään, kirjoitti Sanaansa.
Efesolaisille 5:23

Tämä merkitsee sitä, että aviomiehen on otettava johto kotona, suunniteltava perheen toiminnat ja tehtävä lopulliset ratkaisut ja kannettava niistä vastuu. Mutta se ei oikeuta häntä olemaan KOVA tai JULMA hallitsija huonekunnassa.
Kolossalaisille 3:19

Vaikka monet miehet ovat toimineet perheen päämiehinä rakkaudettomalla tavalla, kristittyjen aviomiesten tulee välttää sellaista. Heidän pitäisi tutkia huolellisesti, miten Jeesus Kristus on toiminut kristillisen seurakunnan päänä ja noudattaa sitten hänen erinomaista esimerkkiään. Aviomiehiä neuvotaan:
Efesolaisille 5:25

NOUDATTAMALLA tätä neuvoa he eivät ole vaimolleen liian vaativaisia, vaan käsittelevät perheen asiat kaikkia perheen jäseniä virkistävällä tavalla.
Matteus 11:28 – 30

Toisaalta “vaimo kunnioittakoon (syvästi) miestänsä.
Efesolaisille 5:33

Koska Jumala on VALTUUTTANUT miehen ottamaan johdon, niin vaimo voi auttaa suuresti perheen onnea alistumalla halukkaasti hänen johtoonsa.
Kolossalaisille 3:18

Jos hän on miestään älykkäämpi, kuten joskus on laita, niin hän voi käyttää tätä ominaisuutta tukeakseen miestään hänen johtoasemassaan, sen sijaan että kilpailisi hänen kanssa tai väheksyisi hänen tekojaan.
Sananlaskut12:4

Vaimolla on paljon tehtävää perhe-elämässä. Raamattu kehottaa sopivasti aviovaimoja “rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemalla siveitä, tervejärkisiä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tuli”
Tiitukselle 2:4 – 5

Vaimo ja äiti joka täyttää nämä velvollisuudet, saa osakseen perheensä pysyvän rakkauden ja kunnioituksen.
Sananlaskut 31:10 – 11
Sananlaskut 31:26 – 28

Monissa kodeissa syntyy vaikeuksia, kun aviomies ei ota HUOMIOON vaimonsa naisellista luonteenlaatua, tunne-elämän rakennetta. Miehen on ymmärrettävä, että suhtautuu asioihin eri tavalla. Hänen tunteensa reagoivat toisin kuin miehen. Hänellä ei ole miehensä voimia. Siksi henkeytetty neuvo aviomiehille kuuluu
1. Pietarin kirje 3:7

Näin tekemällä aviomies edistää ymmärtämyksen hengen ja turvallisuudentunteen kehittymistä kodissa.
Maailmallisten ihmisten keskuudessa on yleistä, että aviositeen ulkopuolelle suuntautuva sukupuolinen kiinnostus alkaa jäytää kodin turvallisuudentunnetta. Jumalan sanan mukaan elävät ovat kuitenkin turvassa sellaisen käytöksen aikaansaamilta sydänkivuilta ja murheilta. Raamattu varoittaa helposti ymmärrettävällä kielellä:
Heprealaisille 13:4

Moraalitonta käytöstä ei sallita. Niiden, jotka haluavat olla Jumalan palvelijoita, täytyy elää puhdasta elämää.
1 Tessalonikalaisille 4:3 – 8

Heidän täytyy rajoittaa sukupuolisuhteensa omaan lailliseen aviopuolisoonsa ja he ovat siitä tilivelvollisia Jumalan edessä.
Sananlaskut 5:15 – 21

Sekä aviomiehen että vaimon pitäisi vilpittömästi haluta auttaa toinen toistaan väärintekoon johtavan kiusauksen välttämisessä. He voivat onnistua tässä osoittamalla epäitsekästä huomaavaisuutta toisiaan kohtaan
1. Korinttolaisille 7:3 – 5

Ennen kuin avioliitto voi todella kuitenkaan olla sopusoinnussa käsittelemiemme jumalisten periaatteitten kanssa, on myös kiinnitettävä säännöllistä huomiota hengellisiin asioihin. Jumala palvonnan tulee olla kodissa TÄRKEIMMÄLLÄ sijalla. Sitä ei tule syrjäyttää vain siksi, että voitaisiin hankkia enemmän aineellista omaisuutta tai saada lisää aikaa huvituksiin.
Luukkaan 8:11
Luukkaan 8:14 – 15

Perherukouksen ja säännöllisten perheen raamatuntutkisteluhetkien tulisi kuulua jokaisen perheen elämäntapaan. Huolehditko tästä omassa kodissasi.

LASTEN KASVATTAMINEN JUMALAA MIELYTTÄVÄLLÄ TAVALLA

Kun lapsia syntyy, niin rakastavien vanhempien vilpittömänä haluna on pitää huolta siitä, että nämä nuoret selviytyvät hyvin myöhemmässä elämässään. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Matkan varrella syntyy monia ongelmia. Ne voidaan ratkaista menestyksellisesti VAIN soveltamalla Jumalan sanan neuvoja.
Sananlaskut 22:6
5. Mooseksen kirja 11:18 – 21

Sopivan ruoan, puhtaan vaatetuksen ja miellyttävän kodin varaaminen vaatii tavallisesti paljon aikaa ja vaivaa. Raamattu osoittaa kuitenkin tämän tästä, ettei vanhempien vastuu suinkaan pääty siihen. On myös tärkeää ottaa lapset säännöllisesti mukaan Jumalan sanaan perustuvaan perheen opetusohjelmaan.
Psalmit 78:5 -7

Eikä vanhempien tule puhua lapsilleen Jumalasta ja hänen teistään vain säännöllisinä tutkisteluhetkinä vaan muinakin aikoina.
5 Mooseksen kirja 6:6 – 7

Kun näin tehdään, niin lapset oppivat ajattelemaan Jumalan suhdetta kaikkiin elämänsä toimiin.
Raamattu osoittaa, että ensi sijassa ISÄN VASTUU on huonekunnan päänä katsoa, että opetusta annetaan. Kun hän pitää siitä huolta ja ottaa henkilökohtaisesti johdon sen antamisessa, niin se lähentää kaikkia perheenjäseniä toisiinsa. Samalla lapsille annetaan sellaista valmennusta, mitä he niin kipeästi tarvitsevat. On siis tärkeätä ottaa sydänasiakseen, mitä Paavali Efesolaiskirjeessä sanoo:
Efesolaisille 6:4
Sananlaskut 4:1

Jumalan kuriin, mikä täytyy opettaa, sisältyy lapsen velvollisuus totella vanhempiaan. Tähän ei tule suhtautua kevyesti, koska lapsen ikuisen elämän odotteet ovat kysymyksessä.
Efesolaisille 6:1 – 3

Jumala vaatii, että lapset tottelevat vanhempiaan. Vanhempien viisautta osoittaa, jos he kärsivällisesti ja alituisesti painavat tämän läksyn lastensa mieliin ja sydämeen.
Kolossalaisille 3:20 ja 23

Aina ei riitä, että lapselle vain sanotaan, mikä on oikein. Kun hän tahallaan tekee sellaista, minkä hän tietää vääräksi, niin tarvitaan voimakkaampia otteita, jotta asian vakavuus kävisi hänelle selväksi. Raamattu huomauttaa viisaasti:
Sananlaskut 22:15

Perityn epätäydellisyyden vuoksi lapsilla on synnynnäinen taipumus tehdä pahaa, joten he tarvitsevat oikaisua. Rakastava isä ja äiti ei laiminlyö tätä.
Sananlaskut 13:24

Rakkaudessa annetun kurituksen avulla lasta pyritään auttamaan pysyvästi. Sitä ei anneta rajussa vihanpuuskassa eikä uhkauksia huudellen. Se ei ole kristillinen tapa.
Efesolaisille 4:31 – 32

Hallitsevana piirteenä täytyy olla lujuus, mutta myös tervejärkisyys. Vanhempien on itse annettava hyvä esimerkki, ei vain näytelläkseen vanhurskasta, lapset näkevät nopeasti sellaisen läpi, vaan rehellisesti, vilpittömästi. Jos niin tapahtuu, niin lapsia autetaan tajuamaan, että perhettä hallitsevat Jumalan vanhurskaat periaatteet eivätkä vain kohtuuttomat oikut tai tilapäiset mielialat. Nuoret eivät pelkää joutuvansa epäoikeudenmukaisen rangaistuksen uhreiksi. He yhdistävät sen sijaan rangaistukset hyvää käytöstä koskevien sopivien sääntöjen rikkomiseen
Jumalisia moraalimittapuita koskevat Raamatun vanhurskaat periaatteet ansaitsevat vakaavaa keskustelua perhepiirissä. Lapsille on esimerkiksi opetettava että “kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät”, ovat inhottavia Jumalan silmissä.
Johanneksen ilmestys 22:15
Sananlaskut 6:16 – 19

Varkauskin on kaikissa muodoissaan nähtävä Jumalan moraalisen mittapuun rikkomiseksi.
Efesolaisille 4:28
Roomalaisille 13:9 -10

Nuorta väkeä on varoitettava tavalla, minkä se ymmärtää, sukupuolisesta moraalittomuudesta ja kaikesta, mikä voi johtaa siihen.
Efesolaisille 5:5
Sananlaskut5:3 – 14

Keskustelkaa yhdessä perheen erilaisista pulmista, joita syntyy kotona, koulussa ja leikittäessä. Pohtikaa yhdessä niitä raamatunkohtia, jotka osoittavat, millainen on jumalan miellyttävä käytös. Tällä tavoin lapset oppivat soveltamaan Raamattua omaan elämäänsä. Se on heille suojaksi, sillä heidän saamansa neuvot opastavat heitä silloinkin, kun he ovat poissa vanhempiensa luota.
Sananlaskut 6:20 – 23

Tovereiden valintaa on niin ikään ajateltava huolellisesti. Seura vaikuttaa syvästi ihmisen elämään. Hyvillä tovereilla on hyvä vaikutus, mutta “huono seura hyvät tavat turmelee”
1. Korinttolaisille 15:33

Raamatun kertomus valaisee tätä moneen otteeseen
1 Mooseksen kirja 34:1 – 2
4. Mooseksen kirja 25:1 – 2

Lapset eivät ehkä ymmärrä tämän vakavuutta, mutta vanhempien pitäisi ymmärtää se. He osoittavat siksi viisautta valvoessaan rakkaudellisesti lastensa tovereiden valintaa. Näihin tovereihin eivät kuulu ne, joiden kanssa lapset leikkivät, vaan myös ne, joista he lukevat ja jopa he katsovat elokuvista ja televisiosta.
Filippiläisille 4:8

Ennen kuin perhe-elämä voi tuottaa todellista tyydytystä, ei kuitenkaan riitä, että pyritään välttämään sitä, mikä on vahingollista. Perheen tulee myös yhdessä tehdä sellaista, mistä on kaikille hyötyä ja iloa. Perhe-elämän todellinen ilo menetetään, kun jokainen kulkee omaa tietään toisista välittämättä. Mutta kun perhe keskustelee asioista rakentavalla tavalla, kun suunnitelmia laaditaan yhdessä ja kaikki työskentelevät niiden toteuttamiseksi, niin perheykseys lujittuu.
Sananlaskut 15:22

Tämä ei ole vaikeata, kun kodissa vallitsee rakkaus. Rakkaus on normaalia niiden keskuudessa, jotka todella tuntevat Jumalan ja joilla on hänen henkensä.
1 Johannes 4:7 – 8
Galatalaisille 5:22 – 23

VAIKEUKSIEN VOITTAMINEN PERHEESSÄ

Sellaisissakin perheissä, jotka yleensä ovat onnellisia, voi toisinaan syntyä vaikeuksia. Ne johtuvat usein inhimillisestä epätäydellisyydestä tai sen maailman paineesta, missä me elämme. Mitä tulisi tehdä, kun perheenjäsenten välille kehittyy kitkaa? Ratkaisua ei ole liian vaikea löytää, jos muistamme, että me kaikki olemme epätäydellisiä. Henkeytetty neuvo, jota meidän ei tule soveltaa vain kodin ulkopuolelle, vaan myös perhepiirissä.
Kolossalaisille 3:12 – 14
Sananlaskut 10:12
Sananlaskut 19:11

Kun vaikeus näyttää olevan erityisen vakavaa laatua, niin on askeleita, jotka voivat valmistella tietä rakkaudelliselle anteeksiannolle. Kun esimerkiksi lasten kesken syntyy riitaa, niin isä tai äiti voi ottaa heidät viereensä istumaa, kuunnella heidän pulmansa ja sitten kehottaa esittämään sopivat anteeksipyynnöt ja tarvittavan anteeksiannon. Tällaisessa tilanteessa juuri lukemamme kaltaisia raamatunkohtia voidaan kerrata hyödyllisin tuloksin.
Kun vaikeus esiintyy miehen ja vaimon välillä, niin on varmasti parasta olla kiistelemättä siitä lasten kuulen. Tilanne ei liioin parane vuodattamalla valituksia ystäville ja naapureille. Vaikka tuntisit itsesi syvästi loukatuksi, niin huutaminen ei paranna asiaa vähänkään.
Sananlaskut 29:22

Riita vain laajenee, jos kummatkin eivät puhu toisilleen päiväkausiin. kristillinen tapa ratkaista pulma on keskustella siitä yhdessä lujana päätöksenä rauhan palauttaminen. Vaikka toinen olisikin rikkoja, niin helpota sovintoa omalla ystävällisyydelläsi. Jos syy on sinussa, niin pyydä nöyrästi anteeksi. Älä lykkää sitä vaan käsittele ongelma viipymättä. Raamattu antaa tähänkin hyvän neuvon:
Efesolaisille 4:26
Matteus 18:21 – 35

Vaikka avioero onkin maailmassa yleinen, niin Raamattu ei suosittele sitä ongelmien ratkaisukeinoksi. Avioliitto on ELINIKÄINEN side, eikä siihen pidä suhtautua kevyesti.
Roomalaisille 7:2

Jumalan sana sallii vain yhdellä perusteella kristitylle avioeron, joka vapauttaa hänet menemään uudelleen naimisiin. Mikä se on? Se on aviorikos. Tässä tapauksessa viattoman osapuolen on RATKAISTAVA, hakeako avioeroa vai ei.
Matteus 5:32

Avioeron hakemiseen ei pidä kuitenkaan koskaan ryhtyä pelkän epäluulon perusteella, pitää olla selvät todisteet.
Jotkut ovat voineet menneisyydessä, ennen Jumalan vanhurskaitten vaatimusten tuntemistaan, hankkia hätäisesti avioeron ja ottaa sittemmin itselleen toisen puolison. Mitä he voivat tehdä asialle? He eivät voi palata elämään elämäänsä uudelleen. Mutta jos he haluavat osallistua Jumalan palvelukseen ja asuvat puolisonsa kanssa, niin heidän tulee varmistua siitä, että heidät on vihitty
avioliittoon. Heidän tulisi Lähestyä Jumalaa rukouksessa ja pyytää anteeksi aikaisempaa elämäntapaansa. Sitten heidän tulee tästä eteenpäin pyrkiä tunnollisesti elämään avioliittoa koskevien Jumalan vaatimusten mukaisesti.
Entä jos aviopuoliso on kieltäytynyt tutkimasta Jumalan sanaa kanssasi? Entä jos ette voi keskustella pulmista yhdessä Raamatun periaatteiden pohjalla? Raamattu kehottaa silti teitä pysymään yhdessä eikä pitämään asumuseroa ongelmienne helppona ratkaisukeinona. Tee henkilökohtaisesti mitä suinkin voit parantaaksesi tilannetta kodissasi soveltamalla sitä, mitä Raamattu sanoo, omaan käytökseesi. Aikanaan voit kristillisen käytöksesi ansiosta voittaa puolisosi.
1. Korinttolaisille 7:10 – 16
1. Pietarin kirje 3:1 – 2

Mikä siunaus sinulle koituukaan, jos rakkaudellinen kärsivällisyytesi palkitaan tällä tavoin!
Jokaisen kodissa voidaan tehdä paljon onnellisemman perhe-elämän rakentamiseksi. Sovella Raamatun neuvoja, niin tulokset ovat hyvät! Pyrkiköön jokainen huonekuntaan kuuluva rakkaudellisesti huolehtimaan toisten hyvinvoinnista ja siten vahvistamaan perhesiteitä.
Kolossalaisille 3:14

Ennen kaikkea osallistukaa yksimielisesti tosi palvontaan, jotta te kaikki yhdessä nauttisitte Jumalan runsaasta siunauksesta, Hänen, joka voi kruunata onnemme ikuisella elämällä.
Sananlaskut 3:11 – 18

Siunauksia

Ari

FiLand1 (2)

MISSÄ KUOLLEET OVAT ?

Olet ehkä kokenut sen tyhjän tunteen, jonka rakkaan omaisen kuolema aiheuttaa. Sellaisessa tilanteessa useimmat ihmiset tuntevat murheen lisäksi suurta avuttomuutta. On hyvin luonnollista kysellä: Mitä ihmisille tapahtuu, kun hän kuolee ? Onko hän yhä tietoisena jossakin ? Onko syytä toivoa, että kuolleet palaisivat eloon? Raamatusta löytyy lohduttava vastaus näihin kysymyksiin.

Yksinkertaisesti sanoen kuolema on elämän vastakohta. Lausuessaan ensimmäiselle ihmiselle Aadamille tuomion hänen tahallisesta tottelemattomuudestaan Jumala sanoi:

1. Mooseksen kirja 3:19

Ajattelehan nyt: missä Aadam oli, ennen kuin Jumala muodosti hänet tomusta ja antoi hänelle elämän ? Eihän häntä ollut olemassakaan. Kuollessaan Aadam palasi samaan elottomaan, tiedottomaan tilaan. Hän ei mennyt tuliseen helvettiin enempää kuin taivaan autuuteenkaan, vaan hän kuoli, niin kuin Jumala oli sanonutkin.

1. Mooseksen kirja 2:17

Raamattu opettaa selvästi, että kuolleet ovat HAUDASSA tiedottomia ja elottomia. Huomaa vielä mitä Saarnaajan kirja sanoo kuolleitten tilasta:

Saarnaaja 9:5 ja 10

Tämä merkitsee sitä, että kuolleet EIVÄT voi tehdä mitään, eivätkä TUNTEA mitään. Heidän ajatuksensa ovat LAKANNEET, kuten Raamattu sanoo:

Psalmit 146:3 – 4

ONKO IHMISELLÄ KUOLEMATON SIELU ?

Mikä on sielu? Eikö se ole se ihmisen osa, joka eroaa hänen ruumistaan kuolemassa ja jatkaa elämäänsä, niin kuin jotkut kirkot ja seurakunnat opettaa ? Vastataksemme tähän OIKEIN meidän on otettavaa selville, mikä sielu on. Hämmästynet saadessasi tietää, henkeytetyssä Raamatussa kutsutaan niin eläimiä kuin ihmisiäkin SIELUIKSI, esimerkiksi Mooseksen kirjassa kehottaa ottamaan aina viidestä sadasta yhden sielun ihmisistä, eläimistä, aaseista ja lampaista. 4. Mooseksen kirja 31:28

Myös ilmestyksessä sana sanoo olento eli sielu Johanneksen ilmestys 16:3

Mikä sielu sitten on näitten jakeitten mukaan ? Katsokaamme mitä Luojan oma kirjoitettu sana sanoo siitä: 1. Mooseksen kirja 2:7 Huomaa, että kun Jumala oli pannut ihmisen hengittämään, niin ihmisestä tuli ELÄVÄ SIELU. Ihminen siis on oli sielu samoin kuin ihminen, josta on tullut lääkäri, on lääkäri. 1. Korinttolaisille 15:45

Koska ihmissielu on ihminen itse, se ei voi olla mikään varjomainen olio, joka pelkästään asustaa ruumiissa tai voi olla olemassa ihmisestä erillään. Raamattu osoittaa tämän kanssa yhtäpitävästi, että ihmissielulla on ruumiillisia ominaisuuksia. Raamattu puhuu esimerkiksi, miten sielu kaipaa aineellista ravintoa, sanoessaan: 3. Mooseksen kirja 17:12 5. Mooseksen kirja 12:20

Raamattu sanoo myös, että sielussa on verta, joka kulkee sielujen suonissa, sillä se puhuu vaivaisten ja viattomain sielun verestä. Jeremia 2:34

Näin ollen, sielusi, se olet todellakin sinä ITSE, sinä kaikkineen ruumiillisineen ja henkisineen ominaisuuksinesi Sananlaskut 2:10

Mitä on sitten sanottava kohdista, joissa käytetään sellaisia sanontoja kuin minun sieluni, tai kohdista, joissa puhutaan ihmisen sielusta ikään kuin se olisi hänen sisässään? Näiden kohtien täytyy tietenkin olla sopusoinnussa jo tarkasteltujen raamatunkohtien kanssa, sillä Jumalan sanassa ei voi olla ristiriitainen. On siten selvää, että sana sielu voidaan käyttää eri merkityksessä. Toisinaan se tarkoittaa ihmistä itseään sieluna. Sana minä sijasta voidaan siis myös sanoa minun sieluni, mikä pohjimmiltaan tarkoittaa samaa. Psalmit 119:28

Sielu voi tarkoittaa myös elämää, mikä jollakulla on elävänä sieluna eli ihmisenä., Mehän voimme sanoa, että joku on elossa, ja tarkoitamme, että hän on elävä ihminen. Me voimme myös sanoa, että hänellä on elämä, ja tarkoitamme, että hänellä on elämä ihmisenä. Samoin Raamatun mukaan ihminen on sielu, mutta niin kauan kuin hän on elossa, voimme sanoa, että hänellä on sielu. Samoin kuin me voimme puhua elämän eli hengen menettämisestä me voimme siis puhua sielu menettämisestä. Jeesus sanoi: Matteus 16:26

Kun Raakel synnytti Benjaminin, hänen tuskansa olivat niin kovat, että hänen sielunsa (eli elämänsä sieluna) lähti hänestä ja hän kuoli. Hän lakkasi olemasta elävä ihminen ja hänestä tuli ruumis. 1. Mooseksen kirja 35:16 – 19 (henkensä = sielunsa)

Kun profeetta Elia suoritti ihmeen kuolleen lapsen tapauksessa, niin lapsen sielu (eli elämä sieluna) palasi häneen ja hän virkosi eloon. Hän oli jälleen elävä sielu 1. Kuningasten kirja 17:17 – 23

Koska sielu on ihminen itse, niin mitä tapahtuu sielulle kuolemassa ? Raamattu osoittaa hyvin selvästi, että sielu on KUOLEVAINEN, Raamatun sanoessa: Hesekiel 18:4  ja  19

Puhuessaan Jeesuksesta apostoli Pietari lainasi Mooseksen kirjoituksista sanoen: Apostolien teot 3:23 Tämän PERUSTOTUUDEN mukaisesti Raamattu ei sano YHDESSÄKÄÄN JAKEESSA että ihmis- tai eläinsielut olisivat kuolemattomia, katoamattomia tai tuhoutumattomia. Toisaalta on kymmeniä raamatunkohtia, jotka osoittavat, että sielu voi kuolla tai että se voidaan tappaa. 3. Mooseksen kirja 23:30 Jaakobin kirje 5:20

Jeesuksesta Kristuksestakin Raamattu sanoo: Jesaja 53:12

Näemme siten, että ihmissielu on ihminen itse ja että kun ihminen kuolee, niin ihmissielu KUOLEE. Suurin osa kuolemaa koskevista väärinkäsityksistä  on aiheutunut siitä, etteivät monet ole ymmärtäneet sielun ja hengen VÄLISTÄ MERKITYSEROA. Raamattu osoittaa, etteivät ne ole sama asia.

MIKÄ ON ELÄVIEN LUOMUSTEN HENKI

Job 34:14 – 15 Saamme tietää, että ihminen (tai minkä tahansa muun tietoisen maallisen luomuksen) täytyy omata kaksi edelletystä ollakseen ja pysyäkseen elossa (henki ja henkäys eli hengitys). ” Jos Jumala ajattelisi vain itseään ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.” Me tiedämme, että Jumala muodosti ensimmäisen ihmisen MAAN TOMUSTA, toisin sanoen maan aineksista. Luodessaan Aadamin Jumala pani hänen ruumiinsa miljardit solut elämään, omaamaan itsessään elämänvoiman. Tätä toimivaa elämänvoimaa tarkoitetaan sanalla HENKI. Mutta Adamin miljardeissa soluissa olevan elämänvoiman säilyminen edellytti happea, ja se piti varata hengityksen avulla. Niinpä Jumala seuraavaksi PUHALSI hänen sieraimiinsa ELÄMÄN HENGEN, täsmällisemmin sanoen hengityksen. Silloin Aadamin keuhkot alkoivat toimia ja ylläpitää siten hengittämällä hänen ruumistaan soluissa olevaa elämänvoimaa. 1: Mooseksen kirja 2:7

Tämä muistuttaa mieliimme eräiden vastasyntyneiden tapauksia. Vaikka lapsessa onkin elämän sen syntyessä, niin joskus sattuu, ettei se ala hengittää heti synnyttyään. Lääkärin on silloin LÄIMÄYTETTÄVÄ lasta, jotta se alkaisi hengittää, sillä hengittämätön lapsi kuolisi pian. Samoin Adaminkin ruumiin soluissa olevaa elämää täytyi ylläpitää hengittämisellä, jotta Aadam olisi voinut toimia elävänä ihmisenä. Kun ihmissielu on elävä ihminen itse, niin henki on sitä vastoin vain elämänvoima, joka AUTTAA ihmistä pysymään elossa. Hengellä ei ole PERSOONALLISUUTTA eikä se voi tehdä sitä, mitä IHMINEN VOI. Se ei voi AJATELLA, PUHUA, KUULLA, NÄHDÄ, eikä TUNTEA. Otetaan käytännön esimerkki: ” Tässä suhteessa sitä voitaisiin verrata auton akussa olevaan sähkövirtaan. Tämä virta voi sytyttää polttoaineen, joka panee moottorin tuottamaan voimaa, sytyttää virran ja valot autoon, soittaa äänitorvea tai saada autoradion välittämään puhetta ja musiikkia. Mutta ellei moottoria, valoja, äänitorvea tai radiota olisi, niin voisiko tuon akun virta aikaan saada mitään tälläistä itse? Ei, sillä se on pelkästään voima, jonka avulla nämä laitteet voivat toimia tällä tavalla.” Tämä henki eli elämänvoima on kaikissa elävissä luomuksissa, koska se siirtyy vanhemmilta jälkeläisille hedelmöitymisen hetkellä. Niinpä Jumala sanoi Nooalle, että hän panisi vedenpaisumuksen hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken jossa on elämän henki eli toimiva voima, sekä eläimet että ihmiset 1: Mooseksen kirja 7:15  ja  22 Koska ihmisillä ja eläimillä on tämä sama elämänvoima eli henki, niin kaikki kuolevat samalla tavalla. Tästä syystä Raamattu sanoo: Saarnaaja 3:19 – 20

Koska Jumala on elämän antaja, niin hänen Sanansa sanoo: Saarnaaja 12:7

Kuolinhetkellä elämänvoima lopulta lähtee kaikista ruumiin soluista ja ruumis alkaa hajota. Kaikki tietoinen ajattelu ja toiminta lakkaa Psalmit 104:29

Miten sitten henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin? Lähteekö elämänvoima kirjaimellisesti maapallolta kulkien sitten avaruuden läpi Jumalan luo ? Ei, vaan se palaa Jumalan tykö siinä mielessä, että ihmisen tulevan elämän odotteet riippuu nyt kokonaan Jumalasta. Vain Jumala voi palauttaa hengen ja herättää ihmisen jälleen eloon. Jotkut ihmiset pelkäävät kuolleita ja uhraavat kuolleitten esi-isien lepyttämiseksi. Me voimme kuitenkin saada lohdutusta tietäessämme, että koska kuolleet ovat tiedottomia, niin ne eivät voi vahingoittaa eläviä millään tavalla. Vaikka joku on saattanut rakastaa hyvin paljon kuollutta henkilöä, niin Jumalan sana osoittaa, ettemme voi AUTTAA kuollutta antamalla toimittaa hänen hyväkseen uskonnollisia menoja, joista saattaa lisäksi koitua eloon jääneille suuriakin kustannuksia. 2: Samuelin kirja 12:21 – 23

Tieto kuolleitten todellisesta tilasta ehkäisee meitä myös yrittämästä puhua kuolleitten kanssa. Raamattu varoittaa, että ne, jotka väittävät puhuvansa kuolleitten kanssa, ovat todellisuudessa joutumassa kosketuksiin demonien eli pahojen henkien kanssa, jotka valheellisesti tekeytyvät kuolleiksi henkilöiksi. 5: Mooseksen kirja 18:10 – 12

MIKÄ ON HELVETTI ?

Monet uskonnolliset järjestöt OPETTAVAT, että pahoja kidutetaan loputtomasti helvetin tulessa. Mutta opettaako Jumalan sana tälläistä ? Saatat tietää mitä oma seurakuntasi / kirkkojärjestösi tarkoittaa ” helvetillä “, mutta oletko koskaan TUTKINUT, mitä Raamattu tarkoittaa sillä ? Mikä on helvetti Raamatun mukaan. Siveysopin ja Raamatun historian kirja kertoo: Sikäli kun sana helvetti esiintyy Raamatussa heprealaisissa kirjoituksissa, se on käännetty heprealaisesta sanasta SEOL. Tämä sana esiintyy kaikkiaan 65 kertaa. Vanha kirkkoraamattu kääntää kuitenkin  seolin 49 kertaa “helvetiksi”, 13 kertaa “haudaksi”, 2 kertaa “tuonelaksi” ja kerran “ahdistukseksi”. Laajalle levinnyt englanninkielinen Hyväksytty käännös kääntää seolin 31 kertaa “helvetiksi”. 31 kertaa “haudaksi” ja 3 kertaa “kuopaksi”. Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa sana “helvetti” on toisinaan käännetty Kreikkalaisesta sanasta haades. Kaikissa 10 kohdassa, joissa haades  esiintyy, vanha kirkkoraamattu kääntää sen “helvetiksi”.

Onko helvetti kuuma? Viittaavatko seol ja haades paikkaan, missä pahat kärsivät kuoleman jälkeen ? Varmasti eivät, sillä olemme jo nähneet etteivät kuolleet ole tietoisia eivätkä siksi voi kärsiä. Raamattu ei ole ristiriitainen puhuessaan helvetissä olevien tilasta. Tämä käy ilmi siitä, että Raamattu sanoo Jeesuksen olleen helvetissä Apostolien teot 2:31

Kun apostoli Pietari mainitsi tämän helluntaipäivänä, niin hän tarkoitti selvästi, että Jeesus oli ollut haudassa eikä tulisessa kidutuspaikassa 1. Korinttolaisille 15:3 – 4

Sanoessaan tämän apostoli lainasi Psalmista: Psalmit 16:10

Siinä on käytetty heprealaista sana seol ja…….. Apostolien teot 2:31 ……tämä sana on käännetty kreikkalaisella sanalla haades. Tämä osoittaa, että seol ja haades tarkoittavat samaa. Raamatun “helvetti” on TODELLISUUDESSA ihmiskunnan hauta.

Ajattele tämä lisätodisteeksi, Jobin tapausta, Jumalan vanhurskaan palvelijan, joka kärsi paljon. Hän rukoili Jumalaa: Job 14:13

Miten järjetöntä olisikaan ajatella, että Job halusi Jumalan piilottavan hänet helvettiin, JOS se olisi tulikuuma paikka ! On täysin selvää, että tämä “helvetti” on yksinkertaisesti HAUTA, ja Job halusi päästä sinne, jotta hänen kärsimyksensä LAKKAISIVAT.. Niin hyvät kuin pahatkin ihmiset menevät Raamatun “helvettiin”, siis koko ihmiskunnan yhteiseen hautaan.

RIKAS MIES JA LASARUS

On kuitenkin yksi “haadeksen” sisältävä kohta, joka on saanut jotkut USKOMAAN, että Raamatun helvetti on ruumiillisen kidutuksen paikka. Jeesus puhui siinä rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ja sanoi, että rikas mies kuoli ja koki vaivaa “haadeksessa. Luukkaan 16:22 – 31

Miksi “haadesta” käytetään tässä niin eri tavalla kuin muissa paikoissa ? Koska Jeesus esitti VERTAUKSEN eli kuvauksen eikä puhunut kirjaimellisesta kidutuksen paikasta. Matteus 13:34

AJATTELEHAN: Onko järkevää tai raamatullista uskoa, että joku kärsii kidutusta vain siksi, että hän on RIKAS, käyttää hyviä VAATTEITA ja SYÖ runsaasti ? Onko raamatullista uskoa, että jotakuta siunataan taivaallisella elämällä vain siksi, että hän on KÖYHÄ ? Ajattele myös seuraavaa: Onko “helvetti” kirjaimellisesti vain PUHE – ETÄISYYDELLÄ taivaasta, niin että todellista keskustelua voitiin käydä ? Jos rikas mies oli kirjaimellisessa palavassa järvessä, niin miten Aabraham saattoi lähettää Lasaruksen jäähdyttämään hänen kieltään vain hänen sormensa päässä olleella vesipisaralla ? Mitä sitten Jeesus halusi kuvata ? Tässä vertauksessa rikas mies edusti sitä uskonnollisten johtajien luokkaa, joka hylkäsi ja myöhemmin tappoi Jeesuksen. Lasarus kuvasi yhteistä kansaa, joka otti Jumalan Pojan vastaa. Raamattu osoittaa, että kuolemaa voidaan käyttää “vertauskuvana” edustamaan suurta muutosta ihmisen elämässä tai toimintatavassa Roomalaisille 6:2  ja 11 – 13 Roomalaisille 7:4 – 6

Kuolema eli aikaisempien olosuhteiden muutos tapahtui, kun Jeesus ruokki Lasarus-luokkaa hengellisesti ja se sitten pääsi suuremman Aabrahamin Jumalan suosioon. Samaan aikaan väärät uskonnolliset johtajat “kuolivat” pois Jumalan suosiosta. Koska heidät oli hylätty, he kärsivät vaivaa, kun Kristuksen seuraajat helluntain jälkeen voimakkaasti paljastivat heidän pahat työnsä. Apostolien teot 7:51 – 57

Tämä vertaus ei siis opeta, että joitakin kuolleita ihmisiä kidutetaan kirjaimellisessa tulisessa helvetissä. GEHENNA JA KIIRASTULI Jokuhan voi esittää nyt VASTALAUSEEN ja sanoa, että Raamattuhan puhuu “helvetin tulesta”. Matteus 5:22

Mitä tähän sanoo “Siveysopin ja Raamatun historian kirja: ” Jotkut käännökset käyttävät tätä sanontaa, mutta sellaisissa tapauksissa alkuperäinen kreikkalainen sana, joka on täten käännetty helvetiksi on Geena eikä haades. Gehena esiintyy kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa 12 kertaa ja viittaa Jerusalemin muurien ulkopuolella olevaan Hinnomin laaksoon.  Jeesuksen maan päällä ollessaan tätä laaksoa käytettiin suunnattomana kaatopaikkana, missä pidettiin yllä jatkuvaa tulta lisäämällä tulikiveä (rikkiä) jätteiden polttamiseksi. ” Raamatun sanakirja selittää seuraavaa: ” Gehenna = Siitä tuli kaupungin yleinen kaatopaikka, mihin heitettiin rikollisten kuolleet ruumiit ja eläinten raadot ja kaikenlainen muu törky ” Kun siis Jeesus sanoi, että ihmisiä heitettäisiin GEHENNAAN heidän pahojen tekojensa tähden, niin mitä hän tarkoitti ? Ei suinkaan sitä, että heitä KIDUTETTAISIIN iankaikkisesti. Jeesus käytti tätä tuli ja tulikivilaaksoa (Gehennaa) sopivana vertauskuvana iankaikkisesta hävityksestä. Sitä hänen ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kuulijansa ymmärsivät sen merkitsevän. Ilmestyskirjassa mainitulla ” tulisella järvellä ” on samanlainen merkitys: ” ei tietoinen kidutus, vaan TOINEN KUOLEMA, iankaikkinen kuolema eli hävitys. On selvää, että tämä JÄRVI on vertauskuva, koska kuolema ja helvetti (haades) heitettiin siihen. Sellaisia ei voi kirjaimellisesti polttaa, mutta ne voidaan poistaa eli hävittää. Johanneksen ilmestys 20:14 Johanneksen ilmestys 21:8

Entä mitä on sanottava ” kiirastulesta”, mitä monet kirkot opettaa ? Siveysopin ja Raamatun historian kirja selittää seuraavaa tästä asiasta: ” Sen sanotaan olevan paikka, missä ihmissielut ovat tietoisia ja läpikäyvät tulisen puhdistuksen kuoleman jälkeen. ” Todellisuudessa Raamatussa EI ESIINNY enempää ” kiirastuli “-sanaa kuin ” kiirastuli ”  AJATUSTAKAAN ” Koska Raamattu selvästi osoittaa että kuolleet ovat tiedottomia, niin miten Jumala voisi kiduttaa ketään sellaisessa paikassa ? Psalmit 146:4

Raamatun opetus kuolleitten todellisesta tilasta poistaa ihmisten mielestä paljon tarpeetonta PELKOA ja MURHETTA kuolleitten suhteen. Tietoisuus siitä, että kuolleet eivät kärsi, auttaa meitä arvostamaan PAL JON enemmän Jumalan rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Moni voi silti aprikoida, mitä toivoa kuolleilla on, jos kerran ihminen kuoltuaan menee vain hautaan. Raamattu paljastaa suurenmoisen toivon, toivon herätä jälleen eloon ! Jeesus Kristus osoitti maallisen palveluksen aikana mahtinsa kuoleman suhteen herättämällä kuolleita eloon Luukaan. 7: 11 – 16 Johanneksen  11: 39 – 44

Hän antoi siten ennakkovälähdyksen siitä, mitä hän tulee tekemään suuremmassa mitassa Jumalan uudessa ajassa. Sydäntä sykähdyttävänä odotteena on, että helvetti, (ihmiskunnan hauta) tyhjennetään silloin tiedottomista kuolleistaan. Johanneksen ilmestys 20:13

Jotkut saavat ylösnousemuksen taivaalliseen kirkkauteen henkiluomuksiksi, kuten Jeesus Kristuskin. Roomalaisille  6:5

Ihmiskunnan suuri enemmistö palautetaan kuitenkin nauttimaan elämästä ennallistetussa maallisessa paratiisissa. Apostolien teot 24:15 Luukaan 23:43

Jos kuolleista herätetyt noudattavat Jumalan uudessa ajassa hänen vanhurskaita lakejaan, niin heidän ei tarvitse koskaan enää kuolla. Jesaja 25:8

Koska ihmiskunnan siunaamiseksi on varattu näin suurenmoinen tulevaisuus, niin meillä on totisesti syytä hankkia lisää tietoa Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Jos niin teemme, se voi johtaa meidät ikuiseen elämään ja siunauksiin.

Jumalan iloa ja johdatusta jokaiseen päivään!

Ari

FiLand1 (2)

KUKA ON JUMALA ?

Elämämme riippuu hänen tuntemisestaan. Mutta kummallista kyllä, on olemassa pajon hämmennystä sen suhteen kuka hän on, sillä nykyään niin kuin menneisyydessäkin eri maissa palvotaan MONIA jumalia. Raamattu osoittaa kuintenkin selvästi, että on vain TKSI tosi Jumala 1. korinttolaisille 8: 5 – 6

JUMALAN OMINAISUUDET JA MIKSI MEIDÄN TULEE PALVOA YKSIN HÄNTÄ

Mitä Raamattu itse kertoo meille Jumalasta? Se kertoo meille, että Jumala on HENKI Johanneksen 4:24

Henki koostuu lihasta eikä verestä eikä muustakaan aineesta, jonka ihminen voisi aistiensa välityksellä nähdä tai tuntea. 1. korinttolaisille 15:44  ja 50

Jumalaa ei ole siksi koskaan nähty ihmissilmin. Johannes 1:18

Hän on paljon ylempänä kaikkea, mitä silmillämme voimme nähdä. Vuorten majesteettisuus, auringon kirkkaus ja edes tähtitaivaitten loistokaan ei ole mitään häneen verrattuna. Jesaja 40: 25 – 26

Ei ihme, että taivaissa lauletaan laulua: Johanneksen ilmestys 15: 3 – 4

Jumala, iankaikkisuuden kuningas on kaiken Luojana ollut olemassa ennen kaikkia muita. Hän on iankaikkisesta iankaikkiseen, joten hänellä ei ole ollut alkua eikä  hänellä koskaan tule olemaan loppua. 1. Timoteukselle 1:17 Psalmit 90:2

Miten oikein niin ollen onkaan, että meidän palvontamme tulee kohdistua ainoastaan häneen ! Tarkatessamme hänen luomistöitään mekin voimme sanoa: Johanneksen ilmestys 4:11

Hän ei suorittanut luomistyötään senlaatuisilla työkaluilla, joita ihmiset käyttävät, vaan pyhän henkensä välityksellä, mikä on hänen näkymätön voimansa 1. Mooseksen kirja 1:2 Psalmit 104:30

Saman pyhän hengen välityksellä hän kirjoitutti myöhemmin Raamatun, jota me voisimme tietää hänen tahtonsa ja päätöksensä maan päällä olevien ihmisten suhteen. 2. Pietärin kirje 1:21

Koska siis kaikki luotiin Jumalasta JUMALAN TAHDOSTA, niin silloin kaiken ymmärryksen mukaan kaikkien täytyy palvella Jumalan päätöksiä. Jumala ilmoitti ensimmäiselle miehelle (Aadam)ja naiselle (Eeva), mikä hänen päätöksensä oli heidän suhteensa, ja hän piti heitä vastuullisina siitä, että he toimisivat sopusoinnussa sen kanssa. Olemmeko mekin vastuussa Jumalalle ? Olemme, koska Jumala on elämämme Lähde, ei vain siksi, että me polveudumme ensimmäisestä ihmisparista, jolle Jumala antoi elämän, vaan myös siksi, että jatkuva elämämme riippuu JOKA PÄIVÄ auringosta, sateesta, ilmasta ja ravinnosta, mistä Jumala jatkuvasti antaa meidän NAUTTIA. Psalmit 36:10 Matteus 5:45

Missä määrin me sitten elämme sopusoinnussa sen päätöksen kanssa, joka Jumalalla on meidän suhteemme ? Meidän tulisi ajatella tätä vakavasti, koska tilaisuutemme ikuisen elämän saamiseksi on kysymyksessä. Onko meidän todellisuudessa pelättävä Jumalaa ? On, mutta terveellä tavalla, pelättävä, ettemme vain KAPINOISI hänen tahtoaan vastaan, koska hänen tahtonsa on OIKEA. Emmekö tavallisissakin asioissa pelkää ottaa riskejä, jotka voisivat aiheuttaa vahinkoa tai hengen menetyksen? Kuinka paljon enemmän meidän tulisikaan pelätä olla miellyttämättä jumalaa, Kaikkivaltiasta ! Me voimme olla ILOSIA siitä, että hän on kaikkivaltias, sillä Jumalan “silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämmellä antaneet hänelle 2 Aikakirja 16:9 Jesaja 40:29 – 31

Jumala käyttää AINA voimaansa oikeaan tarkoitukseen ja niiden hyväksi, jotka rakastavat sitä, mikä on oikein, sillä Jumala on rakkaus 1 Johannes 4:8

Jumala ei sen tähden ole sortava Jumala, kaikki hänen tiensä ovat oikeat 5. Mooseksen kirja 32:4

On totta, että hän on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala, mutta hän on myös laupia ja armahtavainen jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa 2. Mooseksen kirja 20:5 2. Mooseksen kirja 34:6

Sillä me tietää minkälaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomusksi Psalmit 103:14

Voimme siis olla todella ONNELLISIA siitä, että meillä on niin oikeudenmukainen ja kuitenkin myötätuntoinen Jumala ylimpänä Tuomarinamme, Lainantajanamme ja kuninkaanamme. Jesaja 33:22

Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys Job 12:13

Todistus hänen viisaudestaan on nähtävissä hänen kaikissa luomistöissään niin taivaassa kuin maassa. Voimme siis hyvällä syyllä Kysyä: Miksi kukaan EPÄILISI koskaan Jumalan viisautta ? Raamattu osoittaa, että hänen vaatimuksensa koituvat meidän HYÖDYKSEMME, sillä niiden silmämääränä on Iankaikkinen HYVINVOINTIMME. On totta, ettemme ehkä toisinaan tiedoiltamme ja kokemukseltamme puutteellisina ihmisinä täysin ymmärrä, miksi jokin Jumalaa säätämä laki on niin tärkeä tai miten se todella koituu hyväksemme. Mutta luja uskomme siihen, että Jumala tietää paljon enemmän kuin me, että hänen kokemuksensa on niin paljon suurempi kuin meidän ja että hänen tekonsa koituvat Iankaikkiseksi hyödyksemme, saa meidät halukkain sydämin TOTTELEMAAN häntä. Psalmit 19:8 – 12 Miika 6:8

ONKO JUMALA KOLMIYHTEINEN

Iso Tietosanakirja sanoo: ” Tämä oppi oli tuntematon heprealaisille profeetoille ja kristityille apostoleille. Iso Tietosanakirjan myöntää hakusanan ” kolminaisuus ” kohdalla: ” Varsinaista kolminaisuus oppia EI OLE Raamatussa. Kolminaisuusdogmin kehittäminen suoritettiin pääasiallisesti loppuun 300-luvulla. Länsimailla se valettiin Athanasiuksen tunnustuksen kaavoihin. ” Niin ikään katollinen tietosanakirja myöntää, että tämä oppi SYNTYI vasta noin 350 vuotta Jeesuksen Kristuksen kuoleman jälkeen. Jeesuksen suoranaisesti opettamat varhaiskristityt eivät siis uskoneet siihen, että Jumala olisi ” kolmiyhteinen “. Maan päällä ollessaan Jeesus ei varmastikaan ollut yhdenvertainen Isänsä kanssa, sillä hän sanoi, että on asioita, joita ei hän eivätkä enkelit tienneet, ainoastaan Jumala tiesi ne Markuksen 13:32

Lisäksi hän rukoili Isältään APUA k oetuksessa ollessaan. Luukkaan 22:41 – 42

Hän itse sanoi myös Isästään: Johannes 14:28

Tämän vuoksi Jeesus puhui Isästään: Johannes 20:17 Johannes 17:3

Jeesuksen kuoleman jälkeen Jumala herätti hänet jälleen eloon ja antoi hänelle suuremman kirkkauden kuin hänellä oli ollut aikaisemmin. Mutta vieläkään hän ei ollut yhdenvertainen Isänsä kanssa. Mistä me sen tiedämme? Koska Myöhemmin henkeytetyt Kirjoitukset sanovat, että Jumala on yhä KRISTUKSEN PÄÄ. 1. Korinttolaisille 11:3

Raamattu sanoo myös, että Jeesus on hallitseva Jumalan määräämänä kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle, ja että silloin ” itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa ” 1. Korinttolaisille 15:28

On siis selvä, ettei Jeesus Kristus ole ylösnousemuksensa jälkeenkään yhdenvertainen Isänsä kanssa. Mutta eikö Jeesus sanonut eräässä tilaisuudessa ” Minä ja Isä olemme yhtä ” ? Johannes 10:30

Sanoi kyllä. Mutta tässä lausunnossa ei ole vihjaustakaan ” kolminaisuuteen “, koska hän puhui vain kahden yhteydestä, ei kolmiyhteydestä .Jeesus ei varmasti puhunut vastoin niitä raamatunkohtia, jotka olen jo tässä aikaisemmin tuonut esille. Myöhemmin hän itse selvitti, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti, rukoillessaan seuraajiensa puolesta, että ” he olisivat yhtä ” niin kuin me olemme yhtä ” Johannes 17:22

Jeesus ja hänen Isänsä ovat ” yhtä ” siinä mielessä, että Jeesus on täysin sopusoinnussa Isänsä kanssa. Ja Jeesus rukoili, että kaikki hänen SEURAAJANSA olisivat samoin sopusoinnussa hänen Isänsä, hänen ja toistensa kanssa. Entä mitä on sanottava: Johannes 1:1

Joka puhuu Jeesuksesta ” Sanana “. Eikö tämä todista ” kolminaisuuden puolesta ? EI. On HUOMATTAVA ensiksikin, että vain KAKSI persoonaa mainitaan jakeessa, ei kolmea. Saman luvun toisessa jakeessa sanotaan lisäksi, että Sana oli ” alussa Jumalan tykönä ” jae sanoo, että ” ei kukaan Ihminen ole Jumalaa milloinkaan nähnyt ” ja kuitenkin ihmiset ovat nähneet Jeesuksen Kristuksen. Johannes 1:18 1. Mooseksen kirja 1:26 ( Jumala puhui Sanan kanssa, TEHKÄÄMME….) Sananlaskut 8: 22 – 36 2. Mooseksen kirja 6:3 Apostolien teot 2:36 Matteus  6:9 Johannes 12:28 Johannes 16:28 Kolossalaisille 1:15 – 19

Näistä SYISTÄ se on TÄYSIN sopusoinnussa kreikkalaisen tekstin kanssa, se ei opeta kolminaisuutta.

PYHÄ HENKI EI OLE PERSOONA

Totesin jo aikaisemmin, että Pyhä Henki ei ole niin sanottu ” kolminaisuuden kolmas persoona “, vaan Jumalan toimiva voima: Tuomarien kirja 14:6

Johannes kastaja sanoi, että Jeesus kastaisi pyhällä hengellä samoin kuin Johannes oli kastanut vedellä. VESI ei ole persoona, eikä pyhä henkikään ole persoona Matteus 3:11

Johanneksen ennustus täyttyi, kun Jumala pani Poikansa Kristuksen vuodattamaan pyhän hengen apostoleihin ja opetuslapsiin helluntaipäivänä vuonna 33, niin että ” he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi “, ” Täytyivätkö ” he persoonalla ? EIVÄT, vaan Jumalan toimivalla voimalla, Apostolien teot 2:4  ja 33

Mitä nämä edellä esitetyt siis osoittavat ” kolminaisuudesta ” ? Raamatussa EI OLE tälläistä sanaa enempää kuin tälläista AJATUSTAKAAN. Tämä oppi ei ole Jumalasta. Iso tietosanakirja tietää kertoa: ” Babylonian pakanat uskoivat sellaiseen, jopa palvoivat useita jumalten kolminaisuuksia. ”

JUMALAN PALVOMINEN HENGESSÄ JA TOTUUDESSA

Ennen kuin kukaan voi rakastaa ja kunnioittaa mitään persoonaa, hänen on tiedettävä, millainen tämä todellisuudessa on. Voidaksesi omistaa Jumalalle hänen ansaitsemansa yksinomaisen antaumuksen sinun on TUTKITTAVA hänen Sanaansa ja VARMISTAUDUTTAVA siitä, mikä on Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto. Roomalaisille 12:2

Tärkeää ei ole se miten IHMISET haluavat palvoa Jumalaa, vaan MITEN Jumala haluaa itseään palvottavan. Uskonnolliset menot ja ” hartaudenharjoituksen apuvälineet ” voivat näyttää kauniilta niiden silmissä, jotka niitä käyttävät, mutta miten Jumala suhtautuu niihin ? Haluat varmasti tietää sen, koska HALUT saada siihen Jumalan hyväksynnän.  Jumalan oma Poika sanoo meille, että ” tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa ” Johanneksen 4:23

Onko esimerkiksi niin sanottu jumalankuvien käyttö palvontaa ” hengessä ja totuudessa ? Miellyttääkö se jumalaa ? Yhdessä kymmenessä käskyssä, Jumala itse sanoo: 2 Mooseksen kirja 20:4 – 5

Jotkut ihmiset pitävät jumalankuvia vain APUVÄLINEINÄ Jumalan palvomisessa, koska he voivat kuvan ja koskettaa sitä. Mutta Jumala henkeytti apostoli Paavalin kirjoittamaan: 2 Korinttolaisille 5:7

Jumala on hyvin suora tässä asiassa. Hän sanoo meille, että jumalan kuvien käyttö ei millään tavoin kuulu tosi palvontaan, vaan että sellaiset kuvat ovat PETOSTA. Jesaja 44:14 – 20 Psalmit 115:4 – 8

Vaikka joku voisikin sanoa, että jumalankuvalle annettu kunnia on vähempiarvoista kuin jumalalle annettu, jumala ei jaa kunniaansa ja ylistystään sellaisten kuvien kanssa. Jesaja 42:8

Apostoli Johannes varoittaa meitä rakkaudellisesti, kavahtakaa epäjumalia: 1. Johannes 5:21

Miksi et siis silmäilisi ympärillesi kodissasi ja kysyisi itseltäsi, teetkö sinä näin 5. Mooseksen kirja 7:25

Saattamalla elämäsi ja palvontatapasi sopusointuun Jumalan kanssa voit saada hänen iankaikkiset siunauksensa. 1. Korinttolaisille 10:14

Siunauksia ja Jumalan ohjausta kaikille lukijoille

Ari

FiLand1 (2)

Tämän pitäisi ihmistä kiinnostaa heti kun tulee uskoon, muuta asia tahtoo mennä juuri toisin päin
Meillä on hyvät syyt suhtautua vakavasti asemaamme Jumalan edessä.
Miksi ?
Koska todisteet osoittavat, että Jumala hävittää ajallaan pahat ja perustaa vanhurskaan uuden maailman ajan. Siksi meidän on syytä kysyä:
Palvonko minä Jumalaa, jonka hän hyväksyy ?
Sitä mikä miellyttää Jumalaa, ei ratkaise yksikään ihminen vaan Jumala. Saadaksemme Jumalan näkökannan meidän on käännyttävä aina Raamatun puoleen. Jumala esittää siinä selvästi meille sen tien, mitä on kuljettava, mikäli haluamme saada ikuisen elämän.
Sananlaskut 3: 1 ja 2

Jos painamme sydämeemme sen, mitä Jumala sanoo, ja sovellamme sitä omassa elämässämme, niin tuloksena on, että saamme ihmeellisiä siunauksia sekä nyt että tulevina aikoina.
Kun tutkimme, mitä Raamattu sanoo tästä asiasta, niin mitä me löydämme ?
Opettaako se, että kaikki ne sadat miljoonat ihmiset, jotka harjoittavat uskontoaan niin monin erin tavoin, miellyttävät Jumalaa ?
Osoittaako se, että kaikki uskonto on hyvää ?
Auttaakseen meitä tuntemaan näkökantansa asiassa Jumala antoi kirjoittaa Sanaansa seuraavan selvän lausunnon.
Matteus 7: 13  ja 14.

Miten selvästi nuo sanat vastaavatkaan kysymyksiimme !
Ne soittavat, että monet ihmiset EIVÄT PALVO Jumalaa tavalla, joka miellyttää häntä. Vain harvat ovat elämään johtavalla tiellä.
Sinun on luultavasti helppo myöntää, ettei Jumala hyväksy yli 6000 eri uskontoa mitä maailmassa on tällä hetkellä. Uskonnon nimessä tehdään epäilemättä paljon sellaista, mitä et hyväksy. Jos esimerkiksi katsahdat ympärillesi kirkoissa ja havaitset moraalitonta elämää viettäviä ihmisiä, jotka silti teeskentelevät olevansa vanhurskaita, niin tiedät jonkin olevan vinossa.
2. Timoteukselle 3: 4  ja  5

Ja kun luet sanomalehdistä, että jotkut papit hyväksyvät julkisesti naimattomien väliset sukupuoliyhteydet ja sanovat, että homoseksuaalisuus on sopivaa tietyissä olosuhteissa, niin tiedät varsin hyvin, ettei Jumala sano sellaista. Muistanet , että jumala hävitti muinaiset Sodoman ja Gomorran kaupungit.
Miksi ?
Koska niissä harjoitettiin sellaista ! Tiedät siis, ettei Jumala hyväksy uskontoa, joka sanoo ihmisille, että on täysin oikein toimia sillä tavoin
Juudaan kirje 7.

Epäilemättä olet kuitenkin kuullut sanottavan:
“Ei sillä ole niin väliä, mitä uskoo, kunhan vain elää puhdasta moraalista elämää ja kohtelee lähimmäisiään ystävällisesti.” Mutta riittääkö se Jumalan palvomiseksi otollisella tavalla ? Kaikki se on välttämätöntä, mutta Jumala vaatii enemmän. Opit on otettava myös huomioon. Raamattu ilmoittaa meille, että tosi palvojat palvovat ISÄÄ HENGESSÄ JA TOTUUDESSA.
Johannes 4: 23

Jotta palvontamme olisi Jumalalle otollista, sen täytyy perustua lujasti Jumalan totuuden sanaan. Jeesus nuhteli niitä, jotka väittivät palvelevansa Jumalaa mutta luottivat enemmän ihmisten perinnäissääntöihin kuin Jumalan sanaan.
Jesajan 29: 13
Matteus 15:9

Koska me emme halua palvontamme olevan turhaa, niin on tärkeää, että jokainen meistä tutkii uskontoaan.
Meidän ei tule tutkia vain henkilökohtaisia uskomuksiamme vaan myös sitä, mitä se uskonnollinen järjestö opettaa, jonka yhteydessä saatamme olla. Ovatko sen opetukset täysin sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa vai perustuvatko ne ihmisten perinnäissääntöihin ? Jos rakastamme totuutta, niin tällaisessa tutkimisessa ei ole mitään pelättävää. Meillä kaikillahan pitäisi olla vilpitön halu oppia, mikä Jumalan tahto meidän suhteemme on ja sitten tehdä se.
Johannes 8:32

Pelkästään se seikka, että kirkon jäsenillä on Raamattu tai että siitä silloin tällöin luetaan heille saarnastuolissa, ei itsessään todista, että kaikki se, mitä heille opetetaan, on Raamatusta.
On hyvä omistaa Raamattu, KAIKILLA PITÄISI OLLA SE. Mutta meidän täytyy myös tietää, mitä se sanoo, ja USKOA SIIHEN. Jos uskonto todella hyväksyy Raamatun jumalan sanaksi, niin se ei käytä joitakin osia siitä ja hylkää tosia.
2. Timoteukselle 3:16

Koska näin on, niin Jumala hyväksymän uskonnon täytyy olla sopusoinnussa Raamatun kanssa yksityiskohtia myöten.
> Ihmisen, joka haluaa miellyttää Jumalaa, täytyy olla vilpitön. Mutta jumala ei hyväksy uskontoa pelkän vilpittömyyden perusteella. Jumalan henki pani Apostoli Paavalin kirjoittamaan eräistä hänen aikansa ihmisistä:
Roomalaisille 10: 2  ja  3

Heidän vilpittömyytensä oli siis harhaanjohdettua. Vika oli siinä, että he etsivät opetusta väärältä taholta. He pitivät kiinni juutalaisesta uskonnollisesta järjestelmästä, joka oli hylännyt Jumalan pojan ja joka itse joutui siksi Jumalan hylkäämäksi.
Apostolien teot 2: 36  ja 40
Sananlaskut 14:12

Mikä sitten on sanottava uskonnosta, jotka omaksuvat Kristuksen nimen ja tunnustavat hyväksyvänsä hänet Herrakseen ?
Takaako niiden saarnaaminen hänen nimessään sen, että Jumala hyväksyy ne ?
Tarkasteltujen raamatunkohtien valossa olet kenties jo päätellyt, että niin ei ole.
Jos olet tullut tällaiseen johtopäätökseen, niin olet tässä asiassa yhtä mieltä Jeesuksen Kristuksen kanssa, jonka Jumala on määrännyt taivaalliseksi tuomariksi. Jeesus varoittaa meitä sanoen:
Matteus 7: 21 – 23

Raamatun ja Jumalan tahdon tuntemus on välttämätöntä Jumalan hyväksynnän saamiseksi. Mutta vasta tämän tahdon TEKEMINEN ratkaisee asian, kuten Jeesus sanoi.
Jaakobille 2:26
Luukkaan 6:46 – 49

Jeesus sanoi, että tosi uskonnon harjoittaja voidaan tuntea hänen hedelmistään, toisin sanoen siitä, mitä hän tekee.
Matteus 7:20

Uskontokin voidaan tuntea siitä, millaisia ihmisiä se tuottaa. Tosi uskonnon pitäisi tuottaa parempia ihmisiä:
Parempia aviomiehiä ja isiä, parempia aviovaimoja ja äitejä. Sen tulisi tuottaa Ihmisiä jotka ovat rehellisiä, jotka ovat erilaisia kuin muut siksi, että he tekevät sitä, mikä on oikein. Eikö sitä pitäisi odottaakin uskonnolta, joka todella vetää ihmisiä lähemmäksi jumalaa ? Jumalakin vaatii näitä asioita, ja ne ratkaisevat, onko uskonto Jumalan hyväksymä vai ei.
Et varmaankaan haluaisi, että sinut luokiteltaisiin niiden joukkoon, joilta evätään pääsy Jumalan valtakuntaan, koska he eivät tee Jumalan tahtoa. Jos perehdyt hyvin Raamattuun, niin se koituu siis omaksi hyödyksesi. Raamattu, jota parhaillaan luet, on tarkoitettu auttamaan sinua tässä suhteessa. Noudata niiden muinaisten Berealaisten esimerkkiä, jotka Jumalan sana hyväksyy, koska he OTTIVAT SANAN VASTAAN HYVIN HALUKKAASTI JA TUTKIVAT JOKA PÄIVÄ KIRJOITUKSIA.
Apostolien teot 17:11

Tutkiessasi Jumalan sanaa opit tietämään, että rakkautesi Jumalaan pannaan koetukselle. Saattaa olla yksilöitä, ehkäpä läheisiäkin sukulaisia tai tuttavia, jotka eivät hyväksy sitä, että tutkit Raamattua.
1. Pietarin kirje 4:4
Matteus 10:36 – 37

He voivat yrittää lannistaa sinua. He voivat yrittää sitä täysin vilpittömästi, koska eivät tunne Raamatusta löytyviä ihmeellisiä totuuksia. Ehkä sinä voit auttaa heitä. Toisissa tapauksissa vastustus voi taas tulla niiden taholta, jotka eivät rakasta Jumalaa. Jos tällaista tapahtuu, niin muista, että Jumalan hyväksytys on paljon tärkeämpi kuin ihmisten hyväksytys. Ikuista elämää ei anna sinulle ihminen vaan Jumala, ja hän antaa sen vain, jos rakastat Jumalaa enemmän kuin ketään tai mitään muuta.
Matteus 22: 37 – 39

Käänny aina Jumalan puoleen avun ja opastuksen saamiseksi.
Rukoile jatkuvasti niin kuin Psalmista:
Psalmit 143:1  ja  10

Jos vilpittömästi haluat TUNTEA SEN OIKEAN uskonnon, minkä Jumala hyväksyy, ja harjoittaa sitä, niin Jumala varmasti vastaa rukouksiisi.
Jumala johdattaa sinut niiden seuraan / tai sinun luokse, koska huomaavat sinun todella palvovan Isää hengessä ja totuudessa.
Johannes 4: 23
Matteus 7:7  ja  8

Jumalan ohjausta ja siunausta kaikille

Ari

FiLand1 (2)

MISTÄ TOSI RAAMATUN MUKAINEN USKONTO VOIDAAN TUNNISTAA:

Johdonmukaisesti ajatellen täytyy olla vain yksi tosi Raamatun mukainen uskonto, jota viedään eteenpäin ympäri maailmaa. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että tosi Jumala ei ole “epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”

1. Korinttolaisille 14:33

Lisäksi Jeesus Kristus sanoi sellaista uskontoa harjoittavien palvovan Jumalaa “hengessä ja totuudessa”, eikä totuus ole koskaan ristiriidassa itsensä kanssa.

Johannes 4: 23 – 24

Tätä ei voida ratkaista pelkästään sillä perusteella, mitä ihmiset ja seurakunnat väittävät olevansa. Jeesus osoitti vuorisaarnassaan, että monet sanoisivat hänelle:

Matteus 7: 15 – 23

Apostoli Paavali osoitti myös varovaisuuden tarpeen. Hän varoitti, että jotkut näyttäisivät vanhurskauden palvelijoilta, mutta olisivatkin valhekristittyjä. He eivät ehkä näytä pahoilta ulkoisesti. Mutta kun heidät mitataan jumalan sanan, Raamatun, valossa, niin he osoittautuvat Jumalan vihollisen Saatanan, palvelijoiksi, sillä heidän tekonsa ovat todellisuudessa Jumalan tahtoa vastaan.

2. Korinttolaisille 11: 13 – 15

Jos seuraisimme sellaisen valhekristittyjen johtoa, se veisi vain meitä kohti turmioon.

MITKÄ SITTEN OVAT JUMALAN TOSI PALVOJIEN TUNNUSMERKKEJÄ:

Raamattu sanoo, että jumala on rakkaus. Jeesus osoitti tämän mukaisesti, että niiden huomattavimpana tuntomerkkinä, jotka noudattaisivat hänen esimerkkiään Jumalan palvonnassa, olisi se, että HEILLÄ OLISI KESKINÄINEN RAKKAUS

1. Johannes 4:8; 1. Johannes 13:35

Jos rakkaus on kerran tuntomerkkinä, niin se ei varmasti voisi olla pelkästään pinnallista kohteliaisuutta.

Sen täytyy olla rakkautta, joka syvästi vaikuttaa jokapäiväiseen elämän kaikkiin puoliin.

Se tulee vaikuttaa siihen, miten kukin kohtelee toisia perheensä jäseniä.

Sen pitäisi vaikuttaa hänen asenteeseensa toista rotua tai kansallisuuta olevia ihmisiä kohtaan.

Jumalan tosi palvojat eivät osoita rakkautta vain sanoissa vaan myös teoissa.

He koettavat tehdä sitä, mikä koituu todella toisten parhaaksi

1 Johannes 3: 18

ONKO TUNTEMILLASI SEURAKUNNILLA TÄMÄ TUNTOMERKKI ?

Juurruttavatko ne seurakunnan ihmisiin voimakkaan rakkauden, että se pysyy aitona vaikeinakin aikoina ?

Mitä ne tekevät, kun maailman kansojen välinen jännitys johtaa sotaan ?

Tosiasiat osoittavat, että niiden valtava enemmistö haluaa ihmisten lähtevän taistelukentälle ja tappavan toiseen kansaan kuuluvia uskonveljiään maailmallisten miesten käskystä. Luuletko sellaisen menettelyn olevan jumalan henkeä ?

1 Johannes 3: 10 – 12; Matteus 5: 44

Kaikki eivät kuitenkaan ole menetelleet tällä tavoin, kuten moni tietääkin. Jotkut ovat pystyneet sanomaan Apostoli Paavalin tavoin:

2. korinttolaisille 10: 3 – 4

He eivät ole syyllistyneet valheeseen sanomalla: Minä rakastan Jumalaa ja kuitenkin vihaamalla toiseen kansaan kuuluvaa veljeään.

1. Johannes 4: 20 – 21

Ne jotka todella noudattavat Jeesuksen esimerkkiä, eivät ainoastaan kieltäydy vahingoittamasta muita vaan myös ilmaisevat rakkautta muilla tavoin.

MITEN ?

Olemalla yhtä kaikissa maissa olevien kristittyjen tovereittensa kanssa, kohtelemalla lähimmäisiään rakkaudellisesti ja pyrkimällä auttamaan muita saamaan tietoa Jumalasta.

Galantalaisille 6.10

Yksi tosi uskonnon ja sitä harjoittavien tuntomerkki on JUMALAN SANAN KUNNIOITTAMINEN.

Kun jumalan poika oli maan päällä, hän oli esikuva tässä suhteessa osoittamalla mitä SUURINTA kunnioitusta henkeytettyjä Kirjoituksia kohtaa. Hän Lainasi niitä pitäen niitä ratkaisevana auktoriteettina. Hän kiinnitti kuulijoittensa huomion jatkuvasti jumalan sanaan kehottaen heitä lukemaan ja soveltamaan sitä

Matteus 19: 4 – 6; Luukkas 24: 44 – 45

Jeesus osoitti syvää kunnioitusta Raamattua kohtaan elämällä sen opetusten mukaisesti joka päivä. Jumalan sanan täyttymys merkitsi hänelle jopa enemmän kuin hänen oma henkensä

Matteus 26: 53 – 56

Hän ei koskaan väheksynyt Raamattua: sen sijaan hän tuomitsi ne, jotka eivät opettaneet sen mukaisesti ja ne, jotka yrittivät heikentää sen voimaa omilla opetuksillaan.

Markus 7: 9 – 13

Mitä voimme sanoa tässä suhteessa monista kristikunnan seurakunnista nykyään ?

Kun kuulet tai luet sellaisten pappien lausuntoja, jotka väittävät Raamatun joitakin osia “taruiksi”, kuten esimerkiksi vedenpaisumusta, tai jotka suosivat kehitysteoriaa raamatun luomisopetuksen sijasta, niin sanoisitko, että he herättävät kunnioitusta Jumalan sanaa kohtaan ? Tai kun luet lausuntoja, joissa nämä seurakunnan johtajat väittävät, että avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet eivät välttämättä ole vääriä tai että jopa homoseksuaalisuus voi olla täysin sopivaa (niin kuin täällä jo monet kirkot ja seurakunnat ovat tehneet) niin sanoisitko, että he kehottavat ihmisiä käyttämään Raamattua oppaanaan ?

He eivät varmasti seuraa Jumalan pojan ja hänen apostoleittansa esimerkkiä

Matteus 15: 18 – 19; Galantalaisille 5: 19 – 21; Roomalaisille 1: 24 – 27

Osoittavatko näiden seurakuntien /kirkkojen ihmiset elämässä ilmenevät hedelmät heidän todella kunnioittava Jumalan sanaa ?

Voisitko omasta vuosien kokemuksestasi sanoa, että useimmat niistä, jotka sunnuntaisin käyvät kirkossa, soveltavat raamatun periaatteita perhe-elämissään ja ollessaan tekemisissä toisten kanssa myös maanantaina ja muina arkipäivänä ?

Jumalan sana osoittaa olevan ihmisiä, joilla voi olla Raamattu ja jotka saattavat tutkiakin sitä, mutta joiden teot osoittavat heidän kieltävän sen jumalan, jonka he väittävät tuntevansa.

Tiitukselle 1:16; Johannes 5: 39 – 40

Heidän palvontamuotonsa ei miellytä jumalaa, loska he eivät anna hänen Sanastaan lähtevän voiman vaikuttaa elämässään.

2. Timoteukselle 3:5

Aluksi saattaisi ajatella, että kysymyksessä on vain yksi pappi, joka on väärässä, tai että jotkut seurakunnan / kirkon ihmiset eivät tee oikein. Mutta entä jos tämä Raamattua väheksyvä pappi pysyy jatkuvasti virassaan ?

Ja entä jos näitä seurakunnan / kirkon ihmisiä, jotka tekevät väärin, pidetään edelleenkin hyvämaineisena ?

Silloin on aika todeta se kylmä tosiasia, että huonot hedelmät paljastavat itse uskonnollisen seurakunnan / kirkon.

Jos näin on, niin havaitset poikkeuksetta, että tämän Seurakunnan / kirkon opetukset eivät kaikki pidä yhtä Raamatun kanssa.

Jos niin on, niin edessäsi on vakava ongelma. Ongelmana on ratkaista, hyväksyäkö Raamatun totuudellisuus vai hylätäkö se ja antaa etusija opetuksille, joita Raamattu ei tue

Apostolien teot 17:11

Ratkaisu on tietysti sinun itsesi tehtävä. Sinun tulisi kuitenkin punnita asioita huolellisesti, koska ratkaisusi vaikuttaa asemaasi jumalan edessä ja odotteisiisi ikuisen elämän saamisesta hänen uudessa maailman ajassa.

Tosi palvojat julistavat myös JUMALAN VALTAKUNTAA IHMISEN TODELLISENA TOIVONA. He eivät voisi tehdä toisin ja samalla miellyttää Jumalaa, koska hän on selvästi sanonut, että Valtakunta on hänen välikappaleensa maan hallitsemiseksi.

Daniel 2: 44; Daniel 7:13 – 14

Jeesus antoi tästä esimerkin:

Luukas 8:1

Jeesus ja hänen apostolinsa tekivät tätä työtä kulkemalla kylästä kylään ja talosta taloon

Apostolien teot 20:20

Jeesus ennusti myös, että näinä viimeisinä päivinä tämä valtakunnan evankeliumi saarnattaisiin kaikessa maailmassa todistukseksi

Matteus 24:14

Tosi uskonto tunnetaan myös siitä, että se pysyy EROSSA MAAILMASTA JA SEN ASIOISTA.

Raamattu osoittaa sen:

Jaakobin kirje 1:27

Ennen kuin palvontamme voi olla puhdasta ja tahratonta Jumalan silmissä, meidän täytyy varjella itsemme niin, ettei maailma saastuta. Tämä on tärkeä seikka, sillä joka tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen

Jaakobin kirje 4:4

Voit ymmärtää, miksi tämä on niin vakava asia, kun muistat, että Raamattu osoittaa maailman hallitsijan olevan Jumalan päävastustaja Saatana.

Johannes 12:31

Osoittavatko tosiasiat, että asuinpaikkasi seurakunnat /kirkot suhtautuvat vakavasti tähän asiaan ? Voidaanko niiden papeista / seurakunnan johtajista samoin kuin niiden ihmisistäkin sanoa: Te ette ole maailmasta, niin kuin Jeesus sanoi tosi seuraajistaan

Johannes 15:19

Vai ovatko ne syvästi kietoutuneet maailman asioihin, sen kansallismielisyyteen, sen politiikkaan ja sen luokkataisteluihin ?

Monien seurakuntien /kirkkojen toiminta on laajalti tunnettua ja sinä tiedät mitä niissä tapahtuu. Jos asuinpaikkakunnallasi on ihmisiä, jotka uskontonsa vuoksi kieltäytyvät sellaisesta toiminnasta, niin epäilemättäpä liityt heihin tai jos välimatka on liian suuri niin perustat oman seurakunnan paikkakunnallesi.

Kun olemme nyt tarkastelleet näitä tosi uskonnon TUNTOMERKKEJÄ, jotka jumala varannut meille Sanassaan, niin mihin tulokseen päädymme ?

Kysymys ei ole siitä, näyttääkö jokin uskonnollinen ryhmä täyttävän yhden tai kaksi näistä vaatimuksista, eikä siitä, pitävätkö muutamat sen opeista yhtä Raamatun kanssa. Tosi uskonnolta vaaditaan paljon enemmän: sen täytyy täyttää vaatimukset kaikissa näissä suhteissa, ja sen kaikkien opetusten täytyy olla täydessä sopusoinnussa jumalan sanan kanssa. Vain tällä tavoin voi sellainen uskonto todella miellyttää Jumalaa. Ei ole monia uskontoja, jotka täyttäisivät nämä vaatimukset. Raamattu osoittaa selvästi, että maailmassa pitäisi olla vain YKSI USKO.

Efesolaisille 4:5

Jumala vakuuttaa Raamatussa meille, että tosi uskonnon harjoittaminen tuo suuren tyydytyksen nyt ja avaa tien ikuiseen elämään hänen uudessa maailman ajassa.

5. Moos. 30: 19 – 20

Siunauksia kaikille lukijoille

Ari

FiLand1 (2)

ONKO JEESUS UNOHTUNUT JOULUSTA ?

Tässä faktatietoa miten maailma juhlii joulua. Joulu on levinnyt ympäri maailmaa kaikenlaisiin kulttuureihin. Joka joulukuu se tuntuu tunkeutuvan kaikkialle. Esim. n 145 milj. aasialaista viettää joulua, 40 milj. enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Ja jos Gandhi tarkoitti “juhlimisella” nykyajan joulun maallista puolta eli kaikkien nähtävillä olevaa kiihkeää kulutusjuhlaa, on vaikea kieltää, että tämä puoli on usein se kaikkien huomattavin. Asiaweek-aikakauslehdessä todettiin: Aasian joulu – Hongkongin juhlavaloista Pekingin hotellien jättiläimäisiin joulukuusiin ja Singaporen keskustassa olevaan seimiasetelmaan – on suurelta osin maallinen ( pääasiassa myynti-) tapahtuma

Onko Jeesus unohtunut nykyajan joulunvietosta? Virallisesti joulukuun 25. päivää on vietetty 300-luvulta lähtien, jolloin roomalaiskatollinen kirkko määräsi tuon päivän Jeesuksen syntymän uskonnolliseksi juhlaksi. Yhdysvalloissa 2000-luvulla tehdyn mielipidetutkimuksen mukaan vain 33 % osallistuneista piti Jeesuksen syntymää joulun tärkeimpänä puolena.

Mitä sinä ajattelet ? Tuntuuko sinusta välillä, että kaiken tämä lakkaamattoman mainonnan våsyttävän lahjojen ostaminen, kuusien koristeleminen, juhlien järjestämisen ja niihin osallistumisen ja joulukorttien lähettämisen keskellä Jeesus on jotenkin jätetty pois kuvasta ?

Näyttää siltä, että monien mielestä yksi tapa saada Jeesus takaisin mukaan jouluun on laittaa esille seimiasetelma. Olet todennäköisesti nähnyt tällaisia pienoisveistosryhmiä, jotka esittävät seimessä makaavaa Jeesus-lasta ympärillään Maria, Joosef, paimenia, ” kolme tietäjää” eli “kolme kunigasta”, tallin eläimiä ja joitakin katselijoita. Näiden seimiasetelmien ajatellaan yleisesti muistuttavan ihmisiä joulun todellisesta merkityksestä.

U.S. Catholic-lehden mukaan “seimiasetelma antaa laajemman kuvan kuin yksikään evankeliumi voi antaa, vaikkakin se myös korostaa sitä, että nämä kertomukset eivät ole historiallisia”

Miten seimiasetelma oikein saisi ajattelemaan, että Raamatun evankeliumit eivät ole historiallisia ? Täytyy myöntää, että kauniisti maalatut pienet veistokset antavat Kristuksen syntymälle legendan tai sadun tunnun. Seimiasetelma, jonka alun alkaen teki suosituksi eräs munkki 1200-luvulla, oli aikoinaan melko vaatimaton Nykyisin seimiasetelmista on tullut suurta liiketoimintaa niinkuin paljosta muustakin tähän juhlaan liittyvistä Napolissa Italiassa on rivettäin kauppoja, jotka myyvät henkilöhahmoja seimiasetelmia eli presepioita varten ympäri vuoden. Jotkin suosituimmista hahmoista eivät esitä evankeliumien henkilöitä vaan nykyajan kuuluisuuksia, kuten prinsessa Dianaa, Äiti Teresaa ja vvatesuunittelijaa Gianni Versacea. Muualla Presepioita valmistetaa suklaasta, pastasta ja jopa simpukankuorista. Ymmärrät varmaankin, miksi niitä on vaikea mieltää historialliseksi.

Miten tälläinen seimiasetelma voisi sitten antaa ” laajemman kuvan kuin yksikään evankeliumi” ? Eivätkö evankeliumien kertomukset ole todella historiallisia ?

Paatuneiden epäilijöidenkin täytyy tunnustaa, Että Jeesus oli todellinen, historiallinen henkilö. Hänen on siis joskus täytynyt olla todellinen lapsi, joka syntyi todellisessa paikassa. Täytyy olla olemassa parempi tapa saada laaja kuva hänen syntymäänsä liittyneistä tapahtumista kuin se, että pelkästään katselee seimiasetelmaa !

Itse asiassa onkin. Kaksi historioitsijaa kirjoitti Jeesuksen syntymästä itsenäiset kertomuksensa. Jos sinusta tuntuu toisinaan siltä, että Jeesus jätetään joulunaikaan laajalti huomiotta, mikset tarkastelisi näitä kertomuksia itse ? Niistä et löydä legendoja etkä myyttejä vaan kiehtovan kertomuksen siitä, mitä Jeesuksen syntymän aikaan TODELLISUUDESSA  tapahtui.

JEESUKSEN SYNTYMÄ, mitä todellisuudessa tapahtui.

Mietitäänpä jotakin maasi historian laajalti tunnettua tapahtumaa. Se on hyvin dokumentoitu, siitä on kertonut useampi kuin yksi historioitsija. Entä jos joku sanoisi sinulle, ettei sellaista tapahtumaa ole sattunutkaan, että se on pelkkä myytti ? Tai jos teemme asiasta henkilökohtaisemman, entä jos joku väittäisi, että suuri osa siitä, mitä sukuilaisesi ovat kertoneet sinulle oman isoisäsi syntymästä ja lapsuudesta, ei pidäkkään paikkansa? Molemmissa tapauksissa pelkkä vihjauskin voisi saada sinut närkästymään. Et varmastikaan uskoisi väitteisiin oikopäätä.

Nykyään kriitikot kuitenkin hylkäävät yleisesti Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kertomukset Jeesuksen syntymästä He sanovat, että nämä kertomukset ovat keskenään toivottoman ristiriitaiset ja yhteen sovittamattomat ja että molemmat sisältävät räikeitä valheita ja pahoja historiallisia virheitä. Voisiko tämä olla totta? Sen sijaan että uskoisimme näihin väitteisiin, tarkastellaampa evankeliumikertomuksia itse. Katsotaan samalla, mitä voimme oppia niistä tänä aikana.

Kirjioittamisen tarkoitus, aluksi on hyödyllistä muistaa näiden Raamatun kertomusten TARKOITUS. Ne eivät ole  elämänkertoja, vaan evankeliumeja. Tämä eron tekeminen on TÄRKEÄÄ. Elämänkerran kirjoittaja saattaa täyttää satoja sivuja pyrkiessään osoittamaan, miten hänen kuvaamastaan henkilöstä kehittyi tunnettu hahmo. Niinpä joissakin elämänkerroissa menee kymmenittäin sivuja hänen syntyperänsä, syntymänsä ja lapsuutensa käsittelemiseen. Evankeliumien laita on toisin. Neljästä evankeliumista vain Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit kertovat Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta. Niiden tavoite ei kuitenkaan ole osoittaa, miten Jeesus kehittyi siksi mieheksi, joka hän oli. MUISTA, että Jeesuksen seuraajat tunnustivat Hänen olleen henkiolento ennen kuin hän edes tuli maan päälle ( JOHANNES 8:23 ja 58) Matteus ja Luukas eivät siis selittäneet Jeesuksen lapsuuden avulla, millainen mies hänestä tuli. Sen sijaan he kertoivat tapahtumista, jotka sopivat heidän evankeliumiensa tarkoitukseen. Missä tarkoituksessa he sitten kirjoittivat ne ? Sana “evankeliumi” tarkoittaa ” hyvää uutista”.  Molemmilla miehillä oli sama sanoma: Jeesus on luvattu Messias eli Kristus, hän kuoli ihmiskunnan syntien vuoksi ja hänet herätettiin taivaaseen. Mutta noilla kahdella kirjoittajalla oli aivan erillaiset taustat ja he kirjoittivat erillaisille lukijakunnalle. Veronkantaja Matteus muokkasi kertomuksensa pääosin juutalaisia lukijoita varten. Lääkäri Luukas kirjoitti “arvoisalle Teofilokselle joka kenties oli korkeassa asemassa ja siten laajemmalle lukijakunnalle, joka koostui juutalaisista ja pakanoista

(Luukas 1:1-3) Kumpikin kirjoittaja valitsi sellaisia tapahtumia, jotka olivat heidän lukijoidensa kannalta olennaisia ja mahdollisimman vakuuttavia. Siksi Matteuksen kertomukset korostavat Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustukset, jotka täyttyivät Jeesuksen yhteydessä. Toisaalta Luukas noudattaa Klassisempaa historiallista lähestymistapaa, jota hänen ei-juutalainen lukijakuntansa saattoi ymmärtää. Ei ihme, että heidän kertomuksensa eroavat toisistaan. Ne eivät kuitenkaan ole RISTIRIIDASSA KESKENÄÄN, kuten kriitikot väittävät. Ne täydentävät toisiaan sopivasti ja muodostavat yhdessä kokonaisemman kuvan.

Jeesuksen syntymä Beetlehemissä, sekä Matteus ett luukas liittivät Jeesuksen syntymään merkittävän ihmeen: HÄN SYNTYI NEITSYESTÄ. Matteus, osoittaa että tämä ihme täytti Jesajan satoja vuosia aiemmin lausuman ennustuksen Jesaja 7:14, Matteus 1:22 ja 23. Luukas selittää, että Jeesus syntyi Beetlehemissä, koska keisarin määräämä henkikirjoitus pakotti Joosefin ja Marian matkustamaan sinne.

(OLIKO LUUKAS VÄÄRÄSSÄ ? Fakta todistaa seuraavaa:
Miten jeesus, joka varttui Nasaretissa ja joka tunnettiin yleisesti Nasarettilaisena, saattoi olla syntynyt Beetlehemissä, 150 km päässä? Luukas selittää: ” noina päivinä lähti nyt keisari Augustukselta säädös, että koko asuttu maa oli henkikirjoitettava ( tämä ensimmäinen henkikirjoitus tapahtui Quiriniuksen olessa Syyrian käskynhaltijana), ja kaikki matkasivat henkikirjoitettavaksi, kukin omaan kaupunkiinsa”. Luukas 1:1 ja 2:1-3

Monet kriitikopt hyökkäävät tätä Raamatunkohtaa vastaan våittäen sitä karkeaksi virheeksi tai, vielä pahemmin, valheeksi. He sittävät kivenkovaa, että tämä henkikirjoitus ja Quiriniuksen kausi käskynhaltijana sijoittuvat vuoteen 6 ja 7 ya. Jos he ovat oikeassa, Luukkaan kertomus joutuu vakavan epäilyksen alaiseksi, sillä todisteiden perusteella Jeesus syntyi vuonna 2 eaa. Kriitikoilta jää kuitenkin huomaamatta kaksi ratkaisevaa seikkaa. Ensinnäkin Luukas tunnustaa, että henkikirjoituksia oli usemampia kuin yksi, HUOMAA  että hän puhuu ” tästä ensimmäisestä henkikirjoituksesta ( Apostolien teot 5:37). Historioitsija Josefus kuvailee juuri tätä myöhempää luettelointia, joka suoritettiin vuonna 6. Toiseksi Quiriniuksen kausi käskynhaltijana ei välttämättä siirrä Jeesuksen syntymäämtuohon myöhempäänmajankohtaan. Miksi ? Koska hän ilmeisesti toimi tuossa tehtävässä kahdesti. Monien oppineiden mielestä hänen ensimmäinen kautensa ajoittuu vuoden 2 eaa, tietämille.

Eräiden kriitikoden mukaan Luukas keksi henkikirjoituksen saadaksen Jeesuksen syntymäpaikaksi Beetlehemin, jolloin Miikan 5:2:n ennustus täyttyisi. Tämä teoria tekee Luukkaasta tahallisen valehtelijan, eikä kukaan kriitikko voi saada sellaista väitettä sopimaan siihen tunnontarkkaan historioitsijaan, joka kirjoitti nimeään kantavan evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjan. Yksikään kriitikko ei liioin voi selittää sitä, että itse henkikirjoitus täytti ennustuksen! Danielin profetoi 500-luvull eaa. hallitsijasta, joka “panee voudin kulkemaan loistavan valtakunnan halki” Täyttyikö tämä Augustuksessa ja hänen käskyssään suorittaa henkikirjoitus Israelissa? Ennustuksen jatko kertoo, että tämän hallitsijan seuraaja hallituskaudella Messias eli ” Liiton Johtaja” ” murretaan “. Jeesus todellakin ” Murrettiin”, teloitettiin, Augustuksen seuraajan Tiberiuksen hállituskaudella. (Daniel 11:20-22)*********

Jeesuksen syntyminen juuri Beetlehemissä on merkityksellinen. Profeetta Miika oli satoja vuosia aiemmin ennustanut, että Messias tulisi tästä Jerusalemin lähellä sijaitsevasta ulkoisesti merkityksettömästä kaupungista (Miika 5:2)

Yö, jona Jeesus syntyi, on tullut kuuluisaksi seimiasetelmien perustana. Todelliset tapahtumat eroavat kuitenkin hyvin suuresti siitä, millaisiksi ne usein kuvataan. Historioitsija Luukas, joka kertoo Joosefin ja Marian Beetlehemin tuoneesta henkikirjoituksesta, kertoo myös paimenista, jotka viettivät tuon TÄRKEÄN YÖN  TAIVASALLA LAUMOJENSA PARISSA. Nämä kaksi seikkaa ovat saaneet monet raamatunoppineet päättelemään, ettei Jeesus ole voinut syntyä Joulukuussa. Heidän mielestään on epätodennäköista, että keisari olisi pakottanut herkästi tulistuvat juutalaiset kulkemaan kotikaupunkeihinsa kylmään ja sateiseen vuodenaikaan, mikä olisi voinut vimmastuttaa jo valmiiksi kapinallisen kansan. Yhtä epätodennäköistä on oppineiden mukaan se, että paimenet olisivat oleskelleet ulkosalla laumojensa keskuudessa noin kolealla ilmalla (Luukas 2:8-14)

Huomaa, että jumala ei päättänyt ilmoittaa Poikansa syntymästä tuon ajan koulutetuille, vaikutusvaltaisille uskonnollisille johtajille, vaan karaistuneille ulkotuontekijöille. Kirjanoppineet ja farisekset eivät luultavasti olleet paljonkaan tekemisissä paimenten kanssa, joiden epåsäännölliset työajat estivät heitä noudattamasta joitakin suullisen lain yksityiskohtia. Jumala kuitenkin soi näille nöyrille, uskollisille miehille suuren kunnian, kun enkeleiden lähetystö ilmoitti heille, että Messias. jota Jumalan kansa oli odottanut tuhansia vuosia, oli juuri syntynyt Beetlehemissä. Nämä miehet eivät ne ” kolme kunigasta” jotka usein esiintyvät seimiasetelmissa, kävivät Marian ja Joosefin luona ja näkivät tuon viattoman pienokaisen seimessä ( Luukas 2:15-20)

Jumala suosii nöyriä totuuden etsijöitä. Jumala suosii nöyriä ihmisiä, jotka rakastavat häntä ja ovat vilpittömästi kiinostuneita näkemään, miten hänen tarkoituksensa täytyvät. Tämä teema toistuu Jeesuksen syntymään liittyvissä tapahtumissa. Kun Joosef ja Maria noin kuukauden kuluttua lapsen syntymästä esittävät hänet temppelissä Mooseksen lain mukaisesti, he uhraavat siellä “parin tunturikyyhkyjä tai kaksi kyyhkysenpoikaa”

(Luukas 2:22-24) Oikeastaan Laki vaati uhraamaan pässin, mutta se salli köyhille tämän halvemman vaihtoehdon (3. Mooseksen kirja 12:1-8) Ajattelehan tätä, Jumala, kaikkeuden suvereeni, ei valinnut rikasta perhettä vaan köyhän siksi huonekunnaksi, jossa hänen ainosyntyinen Poikansa kasvatettaisiin. Jos sinulla on lapsia, tämän tulisi muistuttaa koskettavasti siitä, että paras lahja lapsille paljon parempi kuin aineellinen hyvinvointi tai arvostettu koulutus on sellainen koti, jossa hengelliset arvot ovat etusijalla.

Tempelissä Jumala suosii kahta muuta uskollista, nöyrää palvojaa. Toinen heistä on Anna, 84 vuotias leski, joka “ei ollut koskaan poissa temppelistä” ( Luukas 2:36 ja 37) Toinen on uskollinen vanha mies nimeltä Simeon. He ovat molemmat haltioissaan jumalan heille suomasta etuoikeudesta: he saavat ennen kuolemaansa nähdä hänet, josta tulee luvattu Messias. Simeon esittää lapsesta ennustuksen. Se on täynnä toivoa, mutta sitä sävyttää suru. Hän ennustaa, että jonain päiväna murhe lävistää tämän nuoren äidin, Marian, sydämmen hänen rakkaan poikansa takia. (Luukas 2:25-35)

Simeonin ennustus muistuttaa armotta siitä, että tämä viaton lapsi joutuu vihan kohteeksi. Tuo viha vaikuttaa jo hänen ollessaan imeväisiässä. Matteus kertoo siitä yksityiskohtia. On kulunut muutamia kuukausia ja Joosef, Maria ja Jeesus asuvat nyt talossa Beetlehemissä. Heidän luokseen tulee odottamattomia vieraita ulkomailta. Siitä huolimatta, miten tilanne lukemattomissa seimiasetelmissa kuvataan, Matteus ei tarkenna, kuinka monta näitä miehiä on, eikä sano heitä ” tietäjiksi”, saati sitten ” kolmeksi kuninkaaksi”. Hän käyttää Kreikkalaista sanaa ma’goi, joka tarkoittaa “tähdistäennustajaa”. Jo tämän pitäisi vihjata lukijalle, että jotain pahaa on tekeillä, siilä astrologia tuomittiin Jumalan sanassa ja uskolliset juutalaiset karttoivat sitä tunnontarkasti (5. Mooseksen kirja 18:10-12  ja Jesaja 47:13 ja 14)

Nämä tähdistäennustajat ovat seuranneet erästä tähteä idästä saakka, ja heille on mukanaan lahjoja ” sille, joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi” ( Matteus 2:2). Tähti ei kuitenkaan johda heitä Beetlehemiin. Se johdattaa heitä Jerusalemiin Herodes Suuren luo. Yhdelläkään ihmisellä maailmassa ei ole yhtä mahtavia keinoja ja yhtä voimakasta motiivia vahinkoittaa pientä Jeesusta kuin hänellä.  Tämä kunniahimoinen, murhanhimoinen mies on tappanut useita lähisukulaisiaan, joita hän piti uhkana itselleen Uuutinen tulevan ” juutalaisten kuninkaan ” syntymästä tekee hänet levottomaksi, ja hän lähettää tähdistäennustajat nopeasti etsimään tuota lasta Beetlehemistä. Heidän lähtiessään tapahtuu jotain outoa. ” Tähti”, joka johti heidät Jerusalemiin, Näyttää liikkuvan! (Matteus 2:1-9)

Emme tiedä, oliko kyseessä todellinen valo taivaalla vai pelkkä näky. Sen kuitenkin tiedämme, että tuo “tähti” ei ollut Jumalasta. Pahaenteisen tarkasti se johtaa nämä pakanapalvojat suoraan Jeesuksen luo, tuon haavoittuvan, avuttoman lapsen jota suojelevat vain köyhä puuseppä ja hänen vaimonsa. Tähdistäennustajat, joita Herodes petkuttaa heidän tietämättään, olisivat todennäköisesti ilmoittaneet löytämästään kostonhimoiselle kuninkaalle , ja lapsi olisi surmattu. Jumala kuitenkin puuttuu asiaan unen välityksellä ja lähettää heidät takaisin kotiin toista kautta. “Tähden” on siten täytynyt olla Jumalan vihollisen Saatanan juoni, hänen joka oli valmis tekemään mitä tahansa vahinkoittaakseen Messiasta. On todella ironista, että tuo tähti ja tähdistäennustajat kuvataan seimiasetelmissa Jumalan lähettiläinä! ( Matteus 2:9-12

Saatanan ei kuitenkaan luovuta. Hänen pelinappulansa kuningas Herodes määrää, että kaikki Beetlehemin alle kaksivuotiaat lapset tapetaan. Mutta Saatana ei voi voittaa taistelua  Jumalaa vastaan. Matteus huomauttaa, että Jumala oli kauan sitten nähnyt ennalta jopa tämän viattomien lasten raakalaismaisen joukkosurman. Jumala antoi Saatanalle jälleen vastaiskun käskemällä Joosefia enkelin välityksellä pakenemaan Egyptiin turvaan. Matteus kertoo, että jokin ajan kuluttua Joosef muutti pienen perheensä kanssa jälleen ja asettui lopulta Nasarettiin, missä Jeesus kasvoi nuorempien veljiensä ja sisartensa keskellä. ( Matteus 2:13-23 ja 13:55,56)

Mitä Kristuksen syntymä merkitsee meille ? Tuntuuko tämä tiivistelmä Jeesuksen syntymän ja varhaislapsuuden tapahtumista meistä hiukan yllättävältä ? MONISTA TUNTUU.

Heistä on yllättävää, että kertomukset ovatkin keskenään sopusointuisia ja TARKKOJA huolimatta joidenkin ihmisten julkeista päinvastaisista väitteistä. Heistä on yllättävää kuulla, että jotkin tapahtumat ennustettiin satoja vuosia etukäteen. Heistä on yllättävää myös se. että jotkin tärkeät kohdat evankeliumeissa eroavat selvästi siitä, miten tapahtumat kuvataan perinteisissä tarinoissa ja seimiasetelmissa. Ehkä kaikkein yllättävintä on kuitenkin se, että evankeliumien kertomusten olennaiset piirteet puuttuvat hyvin monista jouluviettoperinteistä. Vähälle huomiolle jää esim. Jeesuksen Isä, ei Joosef vaan Jumala. Kuvittele, miltä  hänestä on tuntunut uskoa rakkaan Poikansa kasvatus ja huolenpito Joosefille ja Marialle. Kuvittele, miten tuskallista tuon taivaallisen Isän on ollut antaa Poikansa kasvaa maailmassa, jossa vihaa hehkuva kuningas punoisi juonia hänen murhaamisekseen hänen ollessaan vasta lapsi! Jumala teki tämän uhrauksen syvästä rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. ( Johannes 3:16)9  Todellinen Jeesus on usein unohdettu joulunvietosta. Eihän missään edes kerrota, että hän olisi kertonut opetuslapsilleen synnyinpäiväänsä, eikä mikään viittaa siihen, että hänen seuraajansa olisivat viettäneet hänen syntymäpäiväänsä.

Jeesus ei käskenyt seuraajiaan muistelemaan hänen syntymäänsä vaan kuolemaansa ja sen käänteentekevää historiallista merkitystä. ( Luukas 22:19-20) Jeesus ei tosiaan halunut tulla muistetuksi seimen avuttomana pienokaisena, sillä hän ei muistuta sellaista enään lainkaan. Yli 60 vuotta teloituksensa jälkeen Jeesus ilmestyi näyssä apostoli Johanekselle väkevänä Kuninkaana, joka ratsastaa taisteluun (Ilmestys 19:11-16 . Tuo Jeesus, Jumalan taivaallisen valtakunnan Hallitsija, meidän täytyy oppia tuntemaan nykyään, sillä hän on kuningas, joka tulee muuttamaan maailman.

Minä en uskonut ennen vuotta 1995 minkäänlaisiin uskonasioihin, pidin sitä kokonaan keksittynä juttuna, jonkun henkilön alkuun panemana, joka oli vaan elänyt tuhansia vuosia meidän päiviin asti..
Tämä johtui vuodesta toiseen siitä, että kuuntelin toisten mielipiteitä vuodesta toiseen ymmärtämättä niistä mitään. Aina vei voiton ne mielipiteet jotka olivat uskoa vastaan, olin niissä porukoissa itse ilkkumassa uskovaisia höyrähtäneiksi ja perustin sen siihen, kun koskaan en nähnyt ja kuullut mitään todisteita Jumalan olemassa olosta, vaikka ne oli koko ajan silmieni edessä.

Mietitäänpä esimerkiksi kaikkea hyvää mitä näemme ympärillämme, luontoa, erilaiset miljoonat eläimet, ihmiset jne. Kaikessa näkyy Jumalan ihmeellinen kosketus. Se on asia jota on vaikea selittää ja ymmärtää järjellä, mutta kuitenkin sen huomaa kaikessa ympärillämme. Meidän ei tarvitse kuin ottaa se vastaan.

Ne ei voi millään olla alkuräjähdyksen aikaansaamia, mitä monet ateisti tiedemiehet yrittävät syöttää ihmisille kaikilla eri tavoin vuodesta toiseen.. Lähes vuosittain tulee aina jostain jonkun uuden tutkijan esittämä teoria tästä alkurähjäyksestä.

Ennen kuin tulin itse uskoon kävin -80 lopulla muutamia kertoja hengellisissä tilaisuuksissa ja raamattupiireissä. Niissä tilaisuuksissa ajattelin pääni puhki miten nämä ihmiset voivat olla noin tyhmiä että antavat toisten huijata itseään noin pahoin että uskovat tuollaiseen hölynpölyyn ja kuinka tämä sama kierre, ihmisten käännyttäminen jatkuu vuodesta toiseen.

Olin väärässä, vuonna 1995 helmikuussa lopulla päätin tosissaan itse ottaa asiasta selvää YKSIN, vain minä, raamattu ja rukoukseni Jeesuksen nimessä.

Olin sitä ennen lukenut jo kuukauden päivät raamattua, Uutta Testamenttia. Luin sitä ihan yksikseni, minuun ei päässyt kukaan ulkopuolinen vaikuttamaan. En ollut käynyt seurakunnan kokouksissa moneen vuoteen, kun päädyin tähän tilanteeseen, mutta usein vuosien aikana etenkin yksin ollessani putkahti mieleen uskon asiat, onkohan se totta vai ei, miten ihmiset voi uskoa tuollaiseen jota ei edes näy eikä kuuluu millään lailla.

Kuten jo mainitsinkin, helmikuun lopulla -95 aloitin rukoilemisen, koska halusin saada yhteyden tuohon todelliseen uskoon. Olin siis tilanteessa, että minua ei kukaan ulkopuolinen ollut manipuloimassa suuntaan tai toiseen. Tällä pyrin siihen, että kukaan ei voi, enkä itsekkään vedota jälkeenpäin siihen, että minutkin oli saatu manipuloimalla uskomaan uskon asioihin. Minulla oli vain se, että minut oli saatu kiinnostumaan ja etsimään totuutta muitten uskovaisten toimesta 80-luvulla, kun kävin niissä tilaisuuksissa.
Rukoilin toista viikkoa omin sanoin, rukoilin kaikkia syntejä jotka muistin silloin, että saisin ne anteeksi ja korostaen sitä asiaa, että minä en usko uskonasioihin ja Jumalan olemassa oloon ennekuin saan siitä itse ilmoituksen henkilökohtaisesti jollain tapaa, koska en tiennyt miten se voisi tapahtua.

Menin taas seuraavana päivänä töihin ihan normaalisti kuin ennenkin, mutta kun se työpäivä oli päättymässä, menin työmaan taukotupaan n. puoli tuntia ennen klo 16.00 kun työaika päättyi. Olin työmaakopissa yksin, keskityin vain riisumaan työvaatteita pois ja silloin yhtäkkiä koin Jumalan olemassa olon kehossani niin voimakkaana, että oli mennä jalat alta.

Se ääni jonka kuulin, tuli suustani, oli miehen ääni, ääni joka tuli suustani ulos, oli lyhykäisyydessään: MENE KERTOMAAN TYÖKAVEREILLESI, ETTÄ OLET TULLUT USKOON.

Jokaisen sanan tavun kohdalla joka tuli suustani, vatsani pomppi edestakaisin sisään ja ulos, aivan kuin olisin hengittänyt samoin kuin maraton juoksija 2 km ennen maalia, jota en itse tehnyt.
Se oli niin voimakasta, että minun piti ottaa tukea peltisestä vaatekaapista, että pysyin pystyssä, enkä näin kiini pitäessä seljälleni lattialle.

Kun se loppui hengitin taas ihan normaalisti, mutta olin todella pelokas. Ihmettelin, mitä minussa oikein tapahtui ja silloin ymmärsin pienen ajan kuluttua, että nyt olen saanut kokea henkilökohtaisesti yhteyden uskon asioihin, jota olin Jeesuksen nimessä pyytänyt rukouksessani useiden päivien ajan.

Jumala ymmärtää ja tietää kun rukoilet mikä on sydämesi tila sillä hetkellä kun rukoilet. Valheelliseen mielen tilaan Jumala ei varmasti vastaa, siis rukoilla ja kumminkin epäillä heti 5 sekunnin päästä. Sinun täytyy luottaa ja uskoa 100 % siihen mitä rukoillessasi sanot, sinun pitää rukoilla raamatun mukaisesti, ei sillä tavalla, esim. että anna minulle suurempia liikevoittoja jne.

Meidän tarvitsee vain haluta ottaa usko vastaan, ja sen saavuttaa varmasti jokainen, joka on tosissaan asialla ja raamatun mukaisesti. Yksinkertaista, mutta kumminkin niin monelle vaikeaa.

Nyt toivon, että tämä kokemukseni rohkaisee monia ottamaan Jeesuksen elämänsä opettajaksi ja annat Hänen ohjata elämääsi. Tässä maailmassa ei ole yhtään niin hyvää ja varmaa asiaa kuin Raamatun sana, se ei petä ja se on totta joka sana.

Aina kun ollaan uskon asioitten kanssa tekemisissä, aina pitää tarkistaa mitä siihen raamattu sanoo, koska kaikki oikeat vastaukset löytyvät sieltä.

Siunausterveisin
Ari Rautanen

 

 

SUOSITTUJA TAPOJA JOTKA EIVÄT MIELYTÄ JUMALAA

Viikko on taas vierähtänyt otsikon sisältävän aiheen parissa, Raamatun lisäksi aiheeseen liittyvien kirjojen kanssa. Vielä kun onnistuisin sen kirjoittamaan ymmärrettävään muotoon. Sen olen huomannut aikaisemmissa kirjoituksissani, että aika paljon on tullut kirjoitusvirheitä, kirjaimia on puuttunut monista sanoista, että yritän panostaa siihen jatkossa enemmän.

Meillä on voitettavana kaikki arvokas eikä menetettävänä mitään todella arvokasta, jos koetamme miellyttää Jumalaa kaikessa.
Psalmit 16:11

Mutta Saatana yrittää kääntää ihmisiä pois tosi palvonnasta ja ohjata heidät teille, jotka eivät miellytä Jumalaa. Tämän aikaansaamiseksi hän käyttää muun muassa raamatunvastaisia suosittuja tapoja.
Kaikki suositut tavat eivät ole vääriä. Mutta jos niiden juuret ovat väärässä uskonnossa tai jos ne jollain muulla tavalla ovat ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa, niin ne eivät miellytä Jumalaa.
Matteus 15:6

On kiinnostavaa todeta, että useimmat meidän aikaamme säilyneet suositut tavat ovat luonteeltaan uskonnollisia. Koska olemme jo nähneet, että maailmallinen uskonto on poikennut pois Raamatun määrittelemästä puhtaasta palvonnasta, niin meidän ei pitäisi hämmästyä havaitessamme, että monet sen tavoista perustuvat pakanallisiin uskonnollisiin menoihin.
Varoittaessaan israelilaisia ympärillä olevien kansojen uskonnollisista tavoista Jumala käski kansaansa.
Jeremia 10:2

Tämä on rakkaudellinen varoitus, koska nuo pakanalliset tavat perustuivat valheelle ja esittivät jumalan ja hänen päätöksensä väärässä valossa. Noilla tavoilla oli usein huono vaikutus niitä harjoittavien moraaliin. Siksi Raamattu neuvoo meitä nykyään. Vilpitön halu miellyttää Jumalaa auttaa meitä siinä.
Roomalaisille 12:2

RISTIN KÄYTTÖSTÄ

Monet kirkossakävijät kantavat kaulassaan ristiä tai heillä on kotonaan krusifiksi ja ristejä nähdään myös monissa kirkkorakennuksissa. Mutta tiedätkö, että risti on todellisuudessa pakanallista alkuperää ? Tosiasiat osoittavat, että risti, jota on pidetty vain kristillisyydelle tunnusomaisena vertauskuvana, oli käytössä jo satoja vuosia ennen Kristusta.
Mutta eikö Jeesusta naulittu kahdesta hirrestä tehtyyn ristiin. Raamattu osoittaa selvästi ettei näin tapahtunut, vaan että Jeesus kuoli puussa.
Apostolien teot 5:30    ja  10:39

Mitä Suuri Raamatun Tietosanakirja sanoo tähän:
” Ristimerkki, jota yksinkertaisimmassa muodossaan edustaa kaksi suorassa kulmassa toisiaan leikkaavaa viivaa, oli sekä idässä ja lännessä olemassa jo kauan ennen kristillisyyden ilmaantumista. Sen synty ulottuu hyvin kauas menneisyyteen inhimillisessä kulttuurissa. Ristiä on kunnioitettu Egyptissä ja Syyriassa ikimuistoisista ajoista asti. Idän buddhalaiset pitivät sitä yhtä suuressa kunniassa. Ajanlaskumme alussa pakanoilla oli tapana tehdä ristinmerkki otsaansa viettäessään eräitä pyhiä salamenoja. ”
Yllä mainittu tietosanakirja osoittaa myös, miten ja milloin nimikristityt alkoivat käyttää ristejä, sanoen:
” Ajanlaskumme kolmannen vuosisadan puoliväliin mennessä kirkot olivat joko poikennet eräistä lristillisen uskon opeista tai tehneet niistä vääristeltyjä muunnoksia. Kirkollisen luopiojärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoihin, vaikkeivät he olleetkaan uudestisyntyneet uskossa, ja heidän sallittiin suurelta osalta pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. Siksi TAU eli T…… jonka poikkipuu oli alennettu, omaksuttiin edustamaan Kristuksen ristiä ”
On epänormaalia vaalia ja kunnioittaa välineitä, joita on käytetty jonkun rakkaamme murhaamiseen. Otetaan esimerkki: Kenen mieleen tulisi suudella revolveria, jota on käytetty jonkun omaisen murhaamiseen tai pitää sitä kaulakoruna. ?
Koska näin on ja koska risti on todistettu Pakanalliseksi uskonnolliseksi vertauskuvaksi, niin niillä, jotka ovat pitäneet sellaista esinettä tai joilla on krusifikseja kodissaan, koska he ovat ajatelleet sen osoittavan kunnioitusta Jumalaa ja hänen poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan, on edessään TÄRKEÄ RATKAISU.
Jatkavatko he niiden käyttöä ?
Aikovatko he jopa säilyttää ne ?
Totuudenrakkaus ja halu miellyttää Jumalaa KAIKESSA auttaa oikean ratkaisun tekemisessä.
5. Mooseksen kirja. 7:26

USKONNOLLISET VEISTOKSET JA KUVAT

Uskonnollisten veistosten, pyhäinjäännösten ja kuvien käyttö kodissa on ollut suosittua aina muinaisen egyptin ja Babylonian ajoista saakka. Niitä ovat vaalineet ihmiset, jotka ovat uskoneet niiden suojelevan heidän kotejaan ja tuottavan niille suojausta.
Mutta miellyttävätkö tällaiset tavat Jumalaa ?
Hyväksyykö hän ne, ne jotka luottavat aineelliseen hartaudenharjoitukseen kohteisiin, sen sijaan että panisivat täyden luottamuksen häneen, elävään tosi jumalaan ?
Osoittaen paheksuvansa uskonnollisia kuvia hartaudenharjoitusvälineenä Jumala antoi israelilaisille lakinsa, jossa hän kielsi niiden käytön. lisäksi hän varoitti heitä himoitsemasta niiden kuvien kultaa ja hopeaa, joita he löysivät pakanakansojen keskuudesta.
2. Mooseksen kirja 20:4, 5
5. Mooseksen kirja 7:25

Muuttuiko Jumalan suhtautumistapa kristillisyyden tultua? EI, sillä Raamattu osoittaa kristittyjenkin välttäneen kuvien käytön
Apostolien teot 17:29

Noudattaen apostoli Johanneksen neuvoa.
1. Johanneksen kirje 5:21
2. Korinttolaisille 5:7

Maallinen historia vahvistaa tämän. Aikaisemmin mainitsemani tietosanakirja kertoo:
” Jumalankuvat olivat tuntemattomia alkukristittyjen palvonnassa ”
Koska varhaiskristityt eivät pitäneet kodeissaan uskonnollisia kuvia, niin mistä Kristuksen kuvat saivat alkunsa?
Toinen kirja nimeltään ” Kristillinen uskonnon ja kirkon yleinen historia”  vastaa:
” Pakanat kuten (kolmannella vuosisadalla elänyt Rooman keisari) Aleksanteri severus, jotka näkivät Kristuksen jotain jumalallista, ja lahkot jotka sekoittivat pakanuuden ja kristillisyyden keskenään, käyttivät ensimmäisinä Kristuksen kuvia. ”
Koska siis varhaiskristityt eivät käyttäneet minkäänlaisia kuvia Kristuksesta, niin on myös täysin selvää, ettei heillä ollut myöskään Jeesuksen äidin Mariankaan kuvia.
Merkitseekö tämä sitä, että on väärin pitää kodissaan minkäänlaisia taide-esineitä, kuten kuvia ja veistoksia ? Ei, sillä taide-esineillä ja uskonnolliseen hartaudenharjoitukseen omistetuilla esineillä on ero. Mikä ratkaisee sen, onko jokin veistos tai kuva epämieluinen Jumalalle ?
Tämä: Kunnioitetaanko tai palvotaanko sitä kenties asettamalla kynttilöitä sen eteen, kuten paljon näkee ?
esittääkö se Raamatun väärässä valossa ?
Esiintyykö siinä pakanallisia vertauskuvia ?
Olet ehkä todennut, että joissakin Jeesusta Kristusta esittävissä kuvissa on sädekehä eli pyhimyskehä hänen päänsä päällä. Jos katsot sanaa ” sädekehä ” tietosanakirjasta, niin saat tietää, että muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät sitä pakanallisuskonnollisessa taiteessa. Pyhimyskehä juontuu aina babylonilaisesta auringonpalvonnasta saakka, ja se esiintyy Babylonin jumalaa esittävissä kuvissa.
Onko meillä menneisyydessä mitään esimerkkiä siitä, mitä meidän tulisi tehdä, jos havaitsemme sellaisia uskonnollisia kuvia keskuudessamme ?
Mitä teki uskollinen Jaakob, kun hän löysi vääriä jumalia huonekunnastaan ? Hän poisti ne.
1. Mooseksen kirja 35: 2 – 4

Ja mitä teki nuori kuningas Joosia aloitettuaan tosi jumalan etsimisen ? Hän poisti veistetyt kuvat Juudasta ja murskasi ne.
2. Aikakirja 34: 3 – 4

Mitä erinomaisia INNON ESIMERKKEJÄ kunnian antamisesta Jumalalle.
Psalmit 115: 1 – 8  ja 18.

IHMISTEN JA LAITOSTEN KUNNIOITTAMINEN

Monin paikoin on tapana varata päiviä ” pyhimysten ” tai kuuluisien henkilöitten, joko kuolleitten tai elävien, kunnioittamiseen.
Miellyttääkö tämä Jumalaa ? Raamattu varoittaa osoittamasta palvovaa kunnioitusta luomuksille, joten sensuuntaiset pyhäpäivät eivät ole sopusoinnussa jumalan tahdon kanssa.
Apostolien teot 10:25 – 26
Apostolien teot 14: 11 – 15
Roomalaisille 1: 25
Johanneksen ilmestys 19:10

Perustuvatpa ” vainajien muistopäivät ” todellisuudessa väärään oppiin ihmissielun kuolemattomuudesta. Ei ole siksi hämmästyttävää lukea, että ” vainajien muistopäivät palautuvat pakanallisiin vainajainpalvontamuotoihin., kuten esimerkiksi pyhäinpäivä. Totuuden tietä rakastavat välttävät huolellisesti sellaisia juhlia.
Toisina juhlapäivinä ylistetään ja kunnioitetaan kansoja tai maailmallisia laitoksia. tässä tavassa on väärää se, että siinä annetaan kunnia sellaiselle järjestöille  hyödystä, josta kunnia kuuluu todellisuudessa Jumalalle, tai että näitten laitosten väitetään pystyvän pelastamaan ja suojelemaan tavalla, mihin vain jumala pystyy.
Jeremia 17: 5 – 7

Näihin juhliin osallistuvat ovat siis vilpillisiä jumalaa kohtaan. Tosi kristittyjä OHJAA periaate:
” Te ette ole maailmasta ”
Johannes 15:19

Sen sijaan että he jäljittelisivät  maailmaa, he ” eivät mukaudu tämän maailmanajan mukaan ”
Roomalaisille 12:2

Eräät varsin viattomilta näyttävät tavat vaikuttavat samaan suuntaan kuin edellä mainitutkin tavat. vaikka esimerkiksi syntymäpäivien vietto voi näyttää vähämerkitykseltä, niissä ylistetään luomusta ja tehdään hänestä huomion keskipiste Jumalan sijasta. On myös syytä panna merkille, että Raamatussa on mainittu VAIN KAKSI syntymäpäivän viettoa:
Egyptin faaraon ja Herodes Anmtipaan ja molemmat hallitsijat noudattivat väärää uskontoa.
1. Mooseksen kirja 40:20 – 22
Matteus 14:6 – 10

Entä varhaiskristityt ?
Kirjassa” Kristillinen uskonnon ja kirkon yleinen historia ” Neander sanoo:
” Syntypäivänjuhlan ajatus oli tämän aikakauden kristityillä yleensä vieras. He karttoivat syntymäpäiväjuhlia, koska ne olivat pakanallista alkuperää.”
Ne, jotka vakavasti yrittävät miellyttää Jumalaa, välttävät viisaasti tapoja, jotka korottavat ihmisiä tai jotka ovat peräisin väärästä uskonnosta.
Johannes 5.44

MITEN ON PÄÄSIÄISEN JA JOULUN KANSSA

Pääsiäinen on kristikunnan suurimpia uskonnollisia juhlia, ja sitä sanotaan vietettävän Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi.
ONKO NÄIN ?
Antoiko Kristus käskyn viettää ylösnousemustaan, EI
Tietosanakirja kertoo, että varhaiskristityt eivät viettäneet tälläistä pääsiäistä ja että se perustuu pakanallisiin tapoihin. Tietosanakirja sanoo:
Uudessa testamentissa ei ole MERKKIÄKÄÄN (kristikunnan) pääsiäisjuhlan vietosta. Ajatus joidenkin erikoisaikojen pyhyydestä oli ensimmäisille KRISTITYILLE VIERAS.
Tietosanakirjassa Tohtori Alexander Hislop sanoo pääsiäistavoilta:
” Sen viettoon yhä liittyvät suositut tavat vahvistavat riittävästi historian todistuksen sen babylonilaisesta luonteesta. Pitkäperjantain lämpimillä ristisämpylöillä ja pääsiäissunnuntain värjätyillä kananmunilla oli kahdenlaisissa (babylonilaisissa) menoissa samanlainen osuus kuin nykyäänkin. ”
Kun vuoden 1933 /1938 Raamattukäännös  (suomalainen) puhuu ” pääsiäisestä “, se tarkoittaa aina ” juutalaisten ” pääsiäistä. Kristikunnan pääsiäisjuhlalla ei siis ole mitään tukea Raamatussa. Se on pakanallista alkuperää. eikä se siksi miellytä jumalaa.

ENTÄ JOULU ?

Sitä kirjoitinkin jo aikaisemmin, mutta otetaan se uudestaan muutamalla sanalla.
Kun selailee eri hakuteoksia yleisessä kirjastossa, joutuu toteamaan, että se oli tuntematon varhaiskristittyjen keskuudessa. Jeesus opetti seuraajiaan viettämään hänen kuolemansa muistoa, eikä hänen syntymäänsä
1. korinttolaisille 11:24 – 26

Katollinen tietosana kirja sanoo:
Joulu ei kuulunut kirkon varhaisimpiin juhliin. Ensimmäinen todiste tästä juhlasta on peräisin Egyptistä.
Mitä on sitten sanottava joulukuun 25 päivästä, jota valtaosa maailmasta viettää Kristuksen syntymäpäivänä. Raamattu osoittaa, että paimenet olivat siihen aikaan vielä kedolla yöllä.
Tietosanakirjassa tunnustaa, HE eivät olisi voineet olla siellä kylmänä sateisena talviaikana
Luukkaan 2:8 – 12

Tietosanakirja mainitsee tämän ajankohdan alkuperästä seuraavaa:
” Rooman piispa Liberius määräsi vuonna 354 kansan viettämään joulukuun 25 päivää. Hän valitsi tämän päivän luultavasti siksi, että Rooman asukkaat viettäisivät jo sitä saturnaliajuhlana viettäessään auringon syntymäpäivää. ”
Koska joulun juhla on pakannallista alkuperää, niin ei pitäisi näyttää oudolta, että joulutavatkin ovat pakanallista alkuperää.
Uskonnon ja siveysopin tietosanakirja kertoo seuraavaa:
” Useimmat nykyään vallitsevista joulutavoista, eivät ole aitoja kristillisiä tapoja vaan pakanallisia tapoja, jotka kirkko on omaksunut tai joita se on suvainnut. Rooman saturnalia oli mallina useimmille rattoisille jouluajan tavoille. ”
Americana tietosanakirja osoittaa lisäksi, että pakanallisesta roomalaisesta saturnaliajuhlasta lainattuihin tapoihin kuului ” lahjojen antaminen.
Ei ole EPÄILYSTÄKÄÄN  siitä, että joulu on pakanallista alkuperää. Tietäessämme tämän meidän tulisi kiinnittää huomiota apostoli Paavalin sanoihin, joissa hän varoittaa sekoittamasta totuutta valheeseen
Galilealaisille 5:9

Hän nuhteli eräitä varhaiskristittyjä siitä, että he juhlivat päiviä, joita ei vietetty Mooseksen lain alaisuudessa, mutta jotka Jumala oli poistanut kristityiltä
Galatalaisille 4:1 – 11

Kuinka paljon onkaan tärkeämpää tosi kristityllä nykyään välttää juhlaa, jota Jumala ei ole MILLOINKAAN valtuuttanut, joka on peräisin pakanallisesta Babylonista ja jota väärin sanotaan kristilliseksi juhlaksi !

MITKÄ OVAT PAREMPIA KUIN PAKANALLISET JUHLAT ?

Tosi kristityillä on parempaa kuin pakanalliset juhlat. Heillä ” Hengen hedelmä “, mitkä ovat
Galatalaisille 5:22

Nämä hedelmät aikaansaa anteliaisuutta, joka on paljon kauniimpaa ja aidonpaa kuin se ” “joulun henki ” mikä kukoistaa vain kerran vuodessa. Jumalan henki aikaansaa ystävällisyyttä ja epäitsekkyyttä, joka on selväst nähtävissä vuoden JOKAISENA  PÄIVÄNÄ. Tämä kannustaa kristittyä antamaan aidosta kristillisestä rakkaudesta, eikä siksi, että he toivoisivat saavansa takaisin tai että heitä olisi painostettu antamiseen
Luukkaan 6:35 – 36
Apostolien teot 20:35

Aidot kristityt voivat antaa lahjoja ja iloita keskenään KAUTTA VUODEN.
Luukkaan 6:38

Vanhempien ei tarvitse odottaa syntymäpäiviä eikä joulua, vaan he voivat antaa lahjoja lapsilleen VUODEN ERI AIKOINA. Tämä johtaa yhden tai kahden sijasta MONIIN onnellisiin tilaisuuksiin. Lapset tietävät myös, että lahjat ovat heidän VANHEMMILTAAN ja että he antavat ne rakkaudesta heitä kohtaan. Tämä lujittaa enemmän vanhempien ja lasten välisiä rakkauden siteitä kuin kerran vuodessa tapahtuva lahjojen anto. Lapsia ei  myöskään johdeta KIITTÄMÄTTÖMYYTEEN ihmistä eikä Jumalaa kohtaan opettamalla heitä ajattelemaan, että heillä on oikeus saada lahjoja  tiettyinä aikoina.
Kolossalaisille  3:14

Nyt kun olemme käyneet läpi TOTUUDEN, suosittujen tapojen pakanallisesta alkuperästä, sillä on suureammoisen vapauttava vaikutus, itse ainakin koen näin. Me emme enää tunne velvollisuudeksemme noudattaa tapoja, jotka maailman ihmisille ovat osoittautuneet taakaksi niin taloudellisesti kuin muutoinkin. MIKÄ TÄRKEINTÄ, totuuden tuntemuksemme vapauttaa meidät kulkemaan tietä, joka miellyttää Jumalaa ja voi johtaa iankaikkiseen elämään hänen vanhurskaassa uudessa maailman ajassa
Johannes 8:32
Roomalaisille 6: 21 – 22

Olkaa kaikki siunattuja

Ari

83 thoughts on “Finnish Blog

  1. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 2/13

    Tässä käyn läpi evankeliumin 11 ensimmäistä tapahtumaa, jotka ovat seuraavat:

    1. JUMALAN SANAA TULEE TAIVAASTA
    2. KUNNIOITETTU ENNEN SYNTYMää
    3. TIEN VALMISTAJA SYNTYY
    4. RASKAANA MUTTA EI AVIOLIITOSSA
    5. MISSÄ JA MILLOIN JEESUS SYNTYY
    6. LUPAUKSEN LAPSI
    7. JEESUS JA TÄHDISTÄENNUSTAJAT
    8. TYRANNIAA PAOSSA
    9. JEESUKSEN LAPSUUS
    10. MATKAT JERUSALEMIIN
    11. JOHANNES VALMISTAA TIEN
    .
    JUMALAN SANAA TULEE TAIVAASTA
    Koko Raamattu on itse asiassa YKSI TAIVAASTA TULLUT SANOMA, jonka taivaallinen Isämme on antanut meille opastuksemme. Muuan enkeli, joka “seisoo lähellä Jumalan edessä”, välitti kuitenkin melkein 2000 vuotta sitten kaksi erikoissanomaa. Enkelin nimi on Gabriel. Millaiset olivat olosuhteet, jotka vallitsivat silloin, kun enkeli teki nuo kaksi tärkeä vierailua maan päällä.
    Oli meidän ajanlaskumme ensimmäinen vuosi 1, toiset taas olettaa arvioissaan, että silloin elettiin aikaa 2 eaa. Oli miten oli, joka tapauksessa noin 200 vuotta sitten. Melko lähellä Jerusalemia olevilla Juudean kukkuloilla asuu Sakarja-niminen jumalan pappi. Hän on ikääntynyt samoin kuin hänen vaimonsa Elisabet. Heillä ei ole lapsia. Sakarja on vuorollaan suorittamassa papillista palvelusta Jumalan temppelissä Jerusalemissa. Yhtäkkiä enkeli Gabriel ilmestyy suitsutusalttarin oikealla puolella.
    Sakarja pelästyy kovasti. Mutta enkeli Gabriel tyynnyttää häntä sanoen: “älä pelkää, Sakarja, sillä rukouksesi on kuultu suosiollisesti ja vaimostasi Elisabetista on tuleva sinun poikasi äiti ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.” Enkeli Gabriel ilmoittaa edelleen, että Johannes “on oleva suuri jumalan edessä” ja “toimittava Jumalalle valmistetun kansan.”
    Sakarja ei voi kuitenkaan uskoa tätä. Tuntuu aivan mahdottomalta, että hän ja Elisabet voisivat saada lapsen sen ikäisinä. Niinpä enkeli Gabriel sanoo hänelle: “Sinä tulet olemaan vaiti etkä kykene puhumaan siihen päivään saakka, jona nämä tapahtuvat, koska et uskonut m inun sanojani.”
    Sillä välin ulkopuolella olevat ihmiset ihmettelevät, miksi Sakarja viipyy niin kauan temppelissä. Kun hän lopulta tulee ulos, hän ei pysty puhumaan vaan voi ainoastaan tehdä merkkejä käsillään ja ihmiset tajuavat, että hän on nähnyt jotakin yliluonnollista.
    Kun Sakarja temppelipalvelusaika päättyy, hän palaa kotiin. pian tämän jälkeen Elisabet todella tulee raskaaksi! Odottaessaan lapsensa syntymää Elisabet pysyttelee kotona poissa ihmisten parista viisi kuukautta.
    Myöhemmin enkeli Gabriel näyttäytyy jälleen. Kenelle hän puhuu? Maria-nimiselle nuorelle naimattomalle naiselle, joka asuu Nasaretin kaupungissa. Minkä sanoman hän välittää tällä kertaa: Kuuntele! “Sinä olet saanut suosion Jumalan edessä”, enkeli Gabriel kertoo Marialle. “Katso, kohdussasi tapahtuu sikiäminen ja sinä synnytät pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.” Enkeli Gabriel lisää: “Tämä on oleva suuri ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.”
    Voimme olla varmoja siitä, että enkeli Gabrielin mielessä on etu välittää nämä sanomat. Kun luemme lisää Johanneksesta ja Jeesuksesta , ymmärrämme selvemmin, miksi nämä taivaasta tulleet sanomat ovat niin tärkeitä.
    2. Timoteukselle 3:16
    Luukas 1:5 – 33

    KUNNIOITETTU ENNEN SYNTYMää
    Sen jälkeen kun enkeli Gabriel on kertonut nuorelle Maria-nimiselle naiselle, että tämä synnyttää poikalapsen, josta tulee ikuinen kuningas, Maria kysyy: “Kuinka tämä tapahtuu, koska minulla ei ole suhdetta mieheen?”
    “Pyhää henkeä tulee päällesi!, enkeli Gabriel selittää, “ja korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Siksi myös sitä, mikä syntyy, kutsutaan pyhäksi, Jumalan pojaksi:”
    Auttaakseen Mariaa uskomaan tuon sanoman enkeli Gabriel jatkaa: “Ja katso, vieläpä sukulaisesi Elisabetillekin on siinnyt poika hänen vanhalle iällään ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanotiin hedelmättömäksi naiseksi, sillä jumalalle ei mikään julistus ole mahdotonta.”
    Maria ottaa enkeli Gabrielin sanan vastaan. Entä, miten hän suhtautuu siihen? “Katso: Jumalan orjatar!” hän huudahtaa. “Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan”
    Pian enkeli Gabrielin lähdettyä Maria valmistautuu menemään vierailulle Elisabetin luo, joka asuu miehensä kanssa Juudean vuorimaassa. Marian kotoa Nasaretista sinne on pitkä matka, joka kestää 3 tai 4 päivää.
    Kun Maria lopulta saapuu Sakarjan taloon, hän astuu sisään ja sanoo tervehdyksen. Silloin Elisabet täyttyy pyhällä hengellä ja sanoo Marialle: “Siunattu olet sinä naisten joukossa ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä! Miten sitten minulla on tämä etu, että Herrani äiti tulee minuun luokseni? Sillä katso, kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, niin pienokainen kohdussani hypähti riemusta:”
    Tämän kuullessaan Maria vastaa syvää kiitollisuutta tuntien: “Sieluni julistaa Jumalan suuruutta, eikä henkeni voi olla riemuitsematta Jumalasta. Pelastajastani, koska hän on katsonut orjattarensa alhaiseen asemaan. Sillä katso, tästä lähtien kaikki sukupolvet sanovat minua onnelliseksi, koska voimallinen on tehnyt minulle suuria:” Osakseen tulleesta suosiosta huolimatta Maria antaa kaiken kunnian jumalalle. Hän sanoo: “Pyhä on hänen nimensä ja sukupolvista sukupolviin on hänen armonsa niillä, jotka pelkäävät häntä.”
    Maria ylistää edelleen Jumalaa henkeytetyn profeetallisen lauluin sanoin: “Hän on käyttänyt väkevästi käsivarttaan, hän on hajottanut joka taholle niitä, jotka sydämensä aikomukselta ovat kopeita. Hän on syössyt mahtimiehiä valtaistuimilta ja korottanut alhaisia, hän on täysin tyydyttänyt nälkäisiä hyvyyksillä ja lähettänyt rikkaita tyhjinä pois. Hän on tullut palvelijansa Israelin avuksi palauttaakseen mieleensä armon , niin kuin hän puhui esi-isillemme, Aabrahamille ja hänen siemenelleen, ikuisesti.”
    Maria viipyy Elisabethin luona kolmisen kuukautta ja epäilemättä hän on suureksi avuksi Elisabetin raskauden viimeisinä viikkoina. On todella suurenmoista, että nämä kaksi uskollista naista, jotka molemmat kantavat jumalan avulla saamaansa lasta, voivat olla yhdessä tässä elämänsä vaiheessa, kun saavat siunauksia osakseen!
    Huomasitko, millaista kunniaa Jeesukselle osoitettiin jo ennen hänen syntymäänsä? Elisabet kutsui häntä “Herrakseen”, hänen syntymätön lapsensa hypähti riemusta heti Marian saapuessa. Toisaalta muut ihmiset eivät myöhemmin kohdelleet Mariaa ja hänen nyt vielä syntymätöntä lastaan kunnioittavasti, kuten tulemme näkemään.
    Luukas 1:26 – 56

    TIEN VALMISTAJA SYNTYY
    Elisabetin synnyttämisen aika alkaa olla lähellä. Maria on tullut hänen luonaan viimeksi kuluneet 3 kuukautta. Mutta nyt Marian on lausuttava jäähyväiset ja lähdettävä pitkälle matkalle takaisin kotiinsa Nasaretiin. Hänkin saa vauvan noin 6 kuukauden kuluttua.
    Pian Maria lähdettyä Elisabet synnyttää. Ilo on ylimmillään, kun synnytys sujuu erinomaisesti ja Elisabet ja vauva ovat hyvässä kunnossa! Kun Elisabet näyttää pienokaista naapureilleen ja sukulaisilleen, he kaikki iloitsevat hänen kanssaan.
    Jumalan lain mukaan täytyy Israelissa poikalapsi ympärileikata kahdeksantena päivänä syntymästään. Tällöin ystävät ja sukulaiset tulevat käymään. He sanovat, että pojalle tulisi antaa nimi isänsä Sakarjan mukaan. Mutta Elisabet puuttuu puheeseen. “Ei toki”, hän sanoo, “vaan hänelle on annettava nimi Johannes:” Muistathan, että tämä on se nimi, jonka enkeli Gabriel käski lapselle antaa.
    Mutta heidän ystävänsä vastustelevat: “Sukulaisissasi ei ole ketään, jota kutsutaan sillä nimellä:” Sitten he kysyvät viittomakielellä hänen isältään, minkä nimen hän haluaa antaa pojalle. Sakarja pyytää kirjoitustaulua ja kirjoittaa siihen kaikkien hämmästykseksi: “Johannes on sen nimi:”
    Sen jälkeen Sakarjan puhekyky palautuu ihmeen avulla ennalleen. Muistat kai, että hän menetti puhekykynsä, kun hän ei uskonut sitä enkelin ilmoitusta, että Elisabet saisi lapsen. Kun Sakarja puhuu, kaikki heidän naapuristossaan asuvat ovat yllättyneitä ja sanovat itsekseen: “Mikä tästä lapsukaisesta oikein tulee?”
    Sakarja täyttyy nyt pyhällä hengellä ja riemuitsee: Siunattu olkoon jumala, Israelin jumala, koska hän on kääntänyt huomionsa omaan kansaansa ja toteuttanut sille vapautuksen. Hän on herättänyt meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta:” Tämä “pelastuksen sarvi” on tietenkin Herra Jeesus, jonka syntymä on vielä edessä. Sakarja sanoo, että hänen välityksellään jumala suo, “meille, sen jälkeen kun meidät on pelastettu vihollisen kädestä, edun pelottomasti suorittaa hänelle pyhää palvelusta uskollisesti ja vanhurskaasti hänen edessään kaikki päivämme:”
    Sitten Sakarja ennustaa pojastaan Johanneksesta: “Mutta sinua, lapsukainen, sinua tullaan kutsumaan Korkeimman profeetaksi, sillä sinä tulet kulkemaan ennakolta Jumalan edessä valmistaaksesi hänen tiensä, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemusta sen syntien anteeksi antamisen välityksellä meidän Jumalamme hellän sääliväisyyden vuoksi. Tämän sääliväisyyden myötä on päivänkoitto vieraileva luonamme korkeudesta antaakseen valoa pimeydessä ja kuoleman varjossa istuville, ohjatakseen jalkamme menestyksellisesti rauhan tielle:”
    Tähän mennessä Maria, joka ilmeisesti on yhä naimaton nainen on saapunut kotiinsa Nasaretiin. mitä hänelle tapahtuu, kun käy ilmi, että hän on raskaana?
    Luukas 1:56 – 80
    3. Mooseksen kirja 12:2 – 3

    RASKAANA MUTTA EI AVIOLIITOSSA
    Maria on Raskaana kolmatta kuukautta. Muistat varmaan, että hän vietti raskautensa alkuajan Elisabetin luona, mutta nyt hän on palanut kotiinsa Nasaretiin. Pian hänen tilansa tulee kaikkien tietoon hänen kotikaupungissaan. Hän on todella vaikeassa tilanteessa!
    Vielä vaikeammaksi tilanteen tekee se, että Maria on kihloissa puusepän Joosefin kanssa ja hänestä on määrä tulla tämän vaimo. Hän tietää, että jollekulle miehelle kihlattu nainen, joka on vapaaehtoisesti sukupuolisuhteissa jonkun toisen miehen kanssa, tulee Jumalan Israelille antaman lain mukaan kivittää kuoliaaksi. Kuinka hän voi selittää raskautensa Joosefille?
    Koska Maria on ollut poissa kolme kuukautta, voimme olla varmoja siitä, että Joosef haluaa kovasti nähdä hänet. Heidän tavatessaan Maria todennäköisesti kertoo uutisen hänelle. Maria saattaa tehdä parhaansa selittääkseen olevansa raskaana Jumalan Pyhästä Hengestä. Mutta kuten kuvitella saattaa, Joosefista on hyvin vaikea uskoa tätä.
    Joosef tietää, että Marialla on hyvä maine. Nähtävästi hän myös rakastaa Mariaa syvästi. Mutta siitä huolimatta, mitä Maria saattaa väittää, näyttää todella siltä, että hän on tullut raskaaksi jostakusta toisesta miehestä. Siinäkään tapauksessa Joosef ei halua, että Maria kivitetään kuoliaaksi tai häväistään julkisesti. Niinpä hän päättää erota Mariasta salaa. Kihlautuneita pidettiin tuohon aikaa ikään kuin naimisissa olevina ja kihlauksen purkamiseksi täytyy ottaa ero.
    Myöhemmin kun Joosef yhä harkitsee näitä asioita, hän nukahtaa. Jumalan enkeli näyttäytyy hänelle unessa ja sanoo: “Älä pelkää ottaa luoksesi ottaa Mariaa, vaimoasi, sillä ae, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Hän on synnyttävä pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on pelastava kansansa sen synneistä.”
    Kun Joosef herää, hän on hyvin kiitollinen. Viivyttelemättä hän tekee juuri niin kuin enkeli käski häntä tekemään. Hän ottaa Marian luokseen. Tämä julkinen teko on itse asiassa vihkimisseremonia, joka osoittaa, että Joosef ja Maria ovat nyt virallisesti naimisissa. Joosef ei ole kuitenkaan sukupuolisuhteissa Marian kanssa, ennen kuin tämä on synnyttänyt Jeesuksen.
    Katso tätä! Maria odottaa lasta, mutta siitä huolimatta Joosef panee hänet aasin selkään. Mihin he ovat menossa ja miksi he lähtevät matkalle, vaikka Marian on pian määrä synnyttää?
    Luukas 1:39 – 41
    Matteus 1:18 – 25
    5. Mooseksen kirja 22:23 – 24

    MISSÄ JA MILLOIN JEESUS SYNTYY
    Rooman valtakunnan hallitsija, keisari Augustus on säätänyt, että jokaisen on palattava synnyinkaupunkiinsa henkikirjoitettavaksi. Niinpä Joosef matkustaa omaan synnyinkaupunkiinsa, Betlehemin kaupunkiin.
    Paljon ihmisiä on tullut Betlehemiin henkikirjoitettavaksi, eivätkä Joosef ja Maria voi löytää muuta kuin tallin asunnokseen. Täällä aasien ja muiden eläinten keskellä, Jeesus syntyy. Maria kietoo hänet kapaloihin ja asettaa hänet seimeen, jossa on tavallisesti ruokaa eläimille.
    Keisari Augustus sääti tämän henkikirjoitusta koskevan lain varmasti jumalan ohjauksessa. Näin Jeesus saattoi syntyä Betlehemissä, juuri siinä kaupungissa, jonka Raamattu oli kauan etukäteen ennustanut luvatun hallitsijan synnyinpaikaksi.
    Tässä on todella tärkeä yö. Ulkona pelloilla loistaa kirkas valo paimenten ryhmän ympärillä. Se on Jumalan kirkkaus! Jumalan enkeli sanoo heille: “älkää pelätkö, sillä katso, minä julistan teille hyvää uutista suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikelle kansalle, koska teille on syntynyt tänään Daavidin kaupungissa Pelastaja, joka on Kristus, Herra. Tämä on teille tunnusmerkkinä: te löydätte pienokaisen, joka on kapaloitu ja makaa seimessä.” Yhtäkkiä ilmaantuu paljon lisää enkeleitä ja he laulavat: “Kunnia ylimmissä korkeuksissa jumalalle ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.”
    Kun enkelit poistuivat, paimenet sanovat toisilleen: “Mennään toki suoraan Beetlehmiin ja katsotaan tätä, mikä on tapahtunut ja minkä Jumala on meille tiedottanut.” He kiiruhtavat ja löytävät Jeesuksen juuri sieltä, mistä enkeli sanoikin heidän löytävän hänet. Kun paimenet kertovat, mitä enkeli sanoi heille, kaikki, jotka kuulevat sen, ihmettelevät. Maria tallettaa kaikki nämä sanat ja vaalii niitä sydämessään.
    Monet nykyään elävät ihmiset uskovat Jeesuksen syntyneen Joulukuun 25. päivänä. Mutta joulukuu on Betlehemissä sateista ja kylmää vuodenaikaa. Paimenet eivät olisi laumoineen yötä pelloilla tuohon aikaan vuodesta. Rooman keisarikaan ei todennäköisesti olisi käskenyt ihmisiä, jotka olivat jo muutenkin taipuvaisia kapinoimaan häntä vastaan, matkustamaan sydäntalvella henkikirjoitettavaksi. Jeesus syntyi ilmeisesti jolloinkin alkusyksyllä.
    Luukas 2:1 – 20
    Miika 5:1

    LUPAUKSEN LAPSI
    Sen sijaan, että Joosef ja Maria palaisivat Nasaretiin, he jäävätkin Betlehemiin. Kun Jeesus on 8 päivän ikäinen, he ympärileikkauttavat hänet, niin kuin Jumalan Moosekselle antama laki vaati. Nähtävästi poikalapselle on tapana antaa myös nimi tuona kahdeksantena päivänä. Niinpä he antavat lapselleen nimeksi Jeesus, kuten enkeli Gabriel oli aiemmin käskenyt.
    Kuluu yli kuukausia ja Jeesus on 40 päivän ikäinen. Mihin hänen vanhempansa nyt vievät hänet? Jerusalemin temppeliin, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä sieltä, missä he asuvat. Jumalan Moosekselle antaman lain mukaan äidin täytyy esittää puhdistusuhri temppelissä 40 päivään kuluttua siitä, kun hän on synnyttänyt pojan.
    Maria tekee juuri näin. Uhrikseen hän tuo kaksi pientä lintua. Tämä paljastaa jotakin Joosefin ja Marian taloudellisesta tilanteesta. Mooseksen laki osoittaa, että pitäisi uhrata nuori pässi, jok on paljon arvokkaampi kuin linnut. Mutta jos äidillä ei olisi varaa tähän, kaksi tunturikyyhkyä tai kaksi kyyhkystä riittäisivät.
    Muuan vanha mies ottaa Jeesuksen syliinsä temppelissä. Miehen nimi on Simeon. Jumala on paljastanut hänelle, ettei hän kuole, ennen kuin hän on nähnyt jumalan lupaaman Kristuksen eli Messiaan. Kun Simeon tulee temppeliin tuona päivänä, Pyhähenki ohjaa hänet Joosefin ja Marian mukanaan tuoman lapsen luo.
    Pitäessään Jeesusta sylissään Simeon kiittää Jumalaa sanoen: “Nyt, Suvereeni Herra, sinä annat orjasi mennä vapaasti rauhassa julistuksesi mukaan, koska silmäni ovat nähneet sinun pelastuskeinosi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähden, valon verhon poistamiseksi kansoilta ja kansasi Israelin kirkkauden.”
    Joosef ja Maria hämmästyvät kuullessaan tämän. Sitten Simeon siunaa heitä ja sanoo Marialle, että hänen poikansa “on pantu monille lankeemukseksi ja uudelleennousemukseksi Israelissa”ja että terävän miekan kaltainen suru lävistää Marian sielun.
    Tässä tilaisuudessa on läsnä myös 84-vuotias naisprofeetta Hanna. Hän ei ole itse asiassa koskaan poissa temppelistä. Juuri sillä hetkellä hän tulee lähelle ja rupeaa kiittämään Jumalaa ja puhumaan Jeesuksesta kaikille, jotka kuuntelevat.
    Joosef ja Maria todella iloitsevat näistä temppelissä sattuvista tapahtumista! Varmasti tämä kaikki vahvistaa heille sen, että lapsi on Jumalan Luvattu.
    Luukas 2:21 – 38
    3. Mooseksen kirja 12:1 – 8

    JEESUS JA TÄHDISTÄENNUSTAJAT
    Joukko miehiä tulee idästä. He ovat astrologeja eli tähdistäennustajia, jotka väittävät voivansa tulkita tähtien asentoja. Kun he olivat kotonaan idässä, he näkivät uuden tähden ja nyt ovat seuranneet sitä satoja kilometrejä Jerusalemiin.
    Kun tähdistäennustajat saapuvat Jerusalemiin, he kysyvät: “Missä on se , joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi? Sillä me näimme hänen tähtensä, kun olimme idässä ja olemme tulleet häntä kumartamaan.”
    Kun Jerusalemissa oleva kuningas Herodes kuulee tästä, hän on hyvin tyrmistynyt. Niinpä hän kutsuu koolle ylipapit ja kysyy, missä Kristuksen on määrä syntyä. Perustaen vastauksensa Raamattuun he sanovat: “Betlehemissä”.” Sen kuultuaan Herodes haetuttaa tähdistäennustajat luokseen ja käskee heitä: “Menkää ja etsikää tarkoin lapsukaista ja kun olette löytäneet sen, ilmoittakaa minulle, jotta minäkin menisin kumartamaan sitä.” Mutta todellisuudessa Herodes haluaa löytää lapsen tappaakseen hänet!
    Heidän lähdettyään tapahtuu jotakin hämmästyttävää. Tähti, jonka he olivat nähneet ollessaan idässä, kulkee heidän edellään. Tämä ei selvästikään ole mikään tavallinen tähti, vaan se on erityisesti järjestetty opastamaan heitä. Tähdistäennustajat seuraavat sitä, kunnes se pysähtyy juuri sen talon yläpuolelle, jossa Joosef ja Maria asuvat.
    Kun Tähdistäennustajat menevät taloon, he kaikki kumartavat lasta. He ottavat laukuistaan lahjoja: kultaa, suitsutuspihkaa ja mirhaa. Kun he ovat myöhemmin aikeissa palata kertomaan Herodekselle, missä lapsi on, Jumala varoittaa heitä unessa tekemästä sitä. Niin he lähtevät toista kautta omaan maahansa.
    Kenen arvelet järjestäneen tuon tähden kulkemaan taivaalla ja opastamaan tähdistäennustajat? Muista, että tähti ei ohjannut heitä suoraan Jeesuksen luo Betlehemiin. Heidät johdatettiin sen sijaan Jerusalemiin, missä he joutuivat kosketuksiin kuningas Herodeksen kanssa, joka halusi tappaa Jeesuksen. Hän olisikin tehnyt niin, jollei Jumala olisi puuttunut asioiden kulkuun ja varoittanut tähdistäennustajia, kertomasta Herodekselle , missä Jeesus oli. Jumalan vihollinen, Saatana Panettelija, halusi, että Jeesus tapettaisiin ja hän käytti tuota tähteä yrittäessään toteuttaa tarkoituksensa.
    Matteus 2:1 – 12
    Miika 5:1

    TYRANNIAA PAOSSA
    Joosef herättää Marian kertoakseen hänelle kiireellisen uutisen. Jumalan enkeli on juuri näyttäytynyt Joosefille ja sanonut: “Nouse, ota lapsukainen ja sen äiti ja pakene Egyptiin ja pysy siellä, kunnes annan sinulle sanan, sillä Herodes aikoo etsiä lapsukaista surmatakseen sen:”
    Nopeasti nuo kolme pakenevat juuri oikeaan aikaan, sillä Herodes on saanut tietää, että tähdistäennustajat ovat petkuttaneet häntä ja lähteneet maasta.. Muistathan, että heidän piti ilmoittaa hänelle, kun he löytäisivät Jeesuksen. Herodes on raivoissaan. Niin yrittäessään tappaa Jeesuksen hän määrää kaikki Betlehemin ja sen seutuvilla olevat kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat surmattaviksi. hänen ikäarvionsa perustuu, mitä hän oli aikaisemmin saanut tietää idästä tulleilta tähdistäennustajilta.
    Kaikkien poikalasten murhaaminen on kauhea katseltavaa! Herodeksen sotilaat murtautuivat kotiin toisensa jälkeen ja löytäessään poikalapsen sieppaavat sen äitinsä sylistä. Emme tiedä, kuinka monta lasta he tappavat, mutta äitien suuri itku ja vaikerointi täyttää Raamatun ennustuksen, jonka jumalan profeetta Jeremia esitti.
    Tällä välin Joosef ja hänen perheensä ovat paenneet turvallisesti Egyptiin ja asuvat nyt siellä. Mutta eräänä yönä Jumalan enkeli näyttäytyy jälleen Joosefille unessa. Enkeli sanoo: “Nouse, ota lapsukainen ja sen äiti ja lähde matkalle Israelin maahan, sillä ne, jotka tavoittelivat lapsukaisen sielua, ovat kuolleet.” Niin perhe palaa kotimaahansa erään toisen Raamatun ennustuksen täyttymykseksi. tuossa ennustuksessa sanotaan, että jumalan poika kutsuttaisiin Egyptissä.
    Joosef aikoo nähtävästi asettua Juudeaan, missä he asuivat Betlehemin kaupungissa, ennen kuin he pakenivat Egyptiin. Mutta hän saa tietää, että Herodeksen paha poika Arkhelaos on nyt Juudean kuningas ja eräässä toisessa unessa Jumala varoittaa häntä vaarasta. Niin Joosef ja hänen perheensä matkustavat pohjoiseen ja asettuvat Nasaretin kaupunkiin Galileaan. Tässä yhdyskunnassa, kaukana juutalaisten uskonnollisen elämän keskuksesta, Jeesus kasvaa aikuiseksi.
    Matteus 2:13 – 23
    Jeremia 31:15
    Hoosea 11:1

    JEESUKSEN LAPSUUS
    Nasaret on melko pieni merkityksetön kaupunki siihen aikaan, kun Jeesus varttuu siellä. Se sijaitsee Galileaksi kutsutulla vuoristoseudulla aika lähellä kaunista Jisreelin laaksoa.
    Kun Joosef ja Maria tuovat parivuotiaan Jeesuksen tänne Egyptistä, hän on ilmeisesti Marian ainoa lapsi. Mutta ei kauan. Aikanaan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas syntyvät ja Maria ja Joosef saavat myös tyttäriä. Lopulta Jeesuksella on ainakin kuusi nuorempaa veljeä ja sisarta.
    Jeesuksella on myös muita sukulaisia. Tiedämme jo jotakin hänen vanhemmasta serkustaan Johanneksesta, joka asuu useiden kilometrien päässä Juudeassa. Mutta lähempänä, Galileassa, asuu Salome, joka on todennäköisesti Marian sisar. Salome on naimisissa Sebedeuksen kanssa ja näin ollen heidän kaksi poikaansa, Jaakob ja Johannes, olisivat Jeesuksen serkkuja. Emme tiedä, viettääkö Jeesus varttuessaan paljon aikaa näiden poikien kanssa, mutta myöhemmin heistä tulee läheisiä toveruksia.
    Joosefin täytyy tehdä kovasti työtä elättääkseen kasvavaa perhettään. Hän on puuseppä. Joosef kasvattaa Jeesuksen omana poikanaan ja niinpä Jeesusta kutsutaan “puusepän pojaksi”. Joosef opettaa myös Jeesukselle puusepän ammatin, jonka hän oppiikin hyvin. Sen vuoksi ihmiset sanovat myöhemmin Jeesuksesta: “Tämä on se puuseppä.”
    Joosefin perheen elämä keskittyy Jumalan palvonnan ympärille. Sopusoinnussa Jumalan lain kanssa Joosef ja Maria antavat lapsilleen hengellistä opetusta “kotona istuessaan, tietä käydessään, maate pannessaan ja ylös noustessaan:” Nasaretissa on synagoga ja voimme olla varmoja siitä, että myös Joosef vie säännöllisesti perheensä sinne palvomaan. Mutta epäilemättä he nauttivat eniten Jerusalemissa sijaitsevaan jumalan temppeliin säännöllisesti tekemistään matkoistaan.
    Matteus 13:55 – 56
    Matteus 27:56
    Markus 15:40
    Markus 6:3 ja 5
    5. Mooseksen kirja 6:6 – 9

    MATKAT JERUSALEMIIN
    Kevät on tullut. Joosefin on aika lähteä perheineen yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa vuosittaiselle kevääseen ajoittuvalle matkalleen Jerusalemiin viettämään pääsiäistä. Ilmassa on taas jännitystä, kun he lähtevät tälle noin 100 kilometrin matkalle. Jeesus on nyt 12-vuotias ja hän odottaa hyvin innoissaan tätä juhlaa.
    Jeesukselle ja hänen perheelleen pääsiäinen ei ole vain yhden päivän tapahtuma. He jäävät myös sen jälkeen vietettävään seitsenpäiväiseen happamattomien leipien juhlaan, jotka he katsovat kuuluvan pääsiäisaikaan. Niinpä koko matka heidän kodistaan Nasaretista, Jerusalemissa vietettävä aika mukaan lukien, kestää noin kaksi viikkoa. Mutta tänä vuonna se kestää kauemmin erään Jeesukseen liittyvän tapauksen vuoksi.
    Ongelma tulee ilmi paluumatkalla Jerusalemista. Joosef ja Maria luulevat Jeesuksen olevan matkaseurueessa sukulaisten ja ystävien joukossa. Mutta kun he pysähtyvät yöksi eikä hän ilmaanukkaan paikalle, he alkavat perinpohjaisesti etsiä häntä matkakumppaniensa joukosta. Häntä ei löydy mistään. Niinpä Joosef ja Maria palaavat koko matkan takaisin Jerusalemiin etsimään häntä.
    He etsivät koko päivän tuloksetta. He eivät löydä häntä vielä seuraavanakaan päivänä. Lopulta kolmantena päivänä he menevät temppeliin. Siellä yhdessä sen saleissa he näkevät Jeesuksen kuunnellen heitä ja tehden kysymyksiä.
    “Lapsi, minkä tähden sinä kohtelit meitä tällä tavalla?” Maria kysyy. “Isäsi ja minä olemme tässä tuskaisina etsiskelleet sinua.”
    Jeesus on yllättynyt siitä, etteivät he tienneet, mistä he voisivat löytää hänet. “Miksi teidän on lähdettävä minua etsimään?” “Ettekö tienneet, että minun täytyy olla isäni huoneessa?”
    Jeesus ei voi ymmärtää, mikseivät hänen vanhempansa tiedä tätä. Sen jälkeen Jeesus palaa kotiin vanhempiensa kanssa ja pysyy heille alamaisena. Hän edistyy yhä viisaudessaan ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa jumalan ja ihmisten edessä. Jeesus antaa siis lapsuudesta lähtien erinomaisen esimerkin paitsi hengellisten etujen etsimisestä, myös vanhempiensa kunnioittamisesta.
    Luukas 2:40 – 52
    Luukas 22:7

    JOHANNES VALMISTAA TIEN
    On kulunut 17 vuotta siitä, kun Jeesus 12-vuotiaana lapsena teki kysymyksiä opettajille temppelissä. On vuoden 29 kevät ja tuntuu siltä, että kaikki puhuvat Jeesuksen pikkuserkusta Johanneksesta, joka saarnaa kaikkialla Jordanin ympäristöseudulla.
    Johannes on todella vaikuttava mies sekä ulkonäöltään että puhetaidoiltaan. Hänen vaatteensa ovat kamelinkarvoista ja hän käyttää nahkavyötä kupeillaan. Hänen ruokanaan ovat heinäsirkat ja luonnonhunaja. Entä mikä on hänen sanomansa? “Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.”‘
    Tämä sanoma innostaa hänen kuulijoitaan. Monet tajuavat, että heidän on tarpeellista katua eli muuttaa asennettaan ja hylätä entinen elämäntapansa epämieluisana. Niinpä koko Jordanin alueelta ja jopa Jerusalemista tulee sankoin joukoin ihmisiä Johanneksen luo ja hän kastaa heidät upottamalla heidät Jordanin vesiin. Miksi?
    Johannes kastaa ihmisiä sen vertauskuvaksi eli merkiksi , että he katuvat sydämestään jumalan lakiliittoa vastaan tekemiään syntejä. Niinpä kun joitakuita fariseuksia ja saddukeuksia tulee Jordanille, Johannes tuomitsee heidät. “Te kyykäärmeitten jälkeläiset”, hän sanoo. “Tuottakaa katumukseen sopivaa hedelmää älkääkö juljetko sanoa itseksenne: “Meillä on isänä Aabraham.” Sillä minä sanon teille, että Jumala kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille. Jo on kirves paikallaan puitten juurella: niinpä jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”
    Johanneksen saaman suuren huomion vuoksi juutalaiset lähettävät hänen luokseen pappeja ja leeviläisiä. Nämä Kysyvät: “Kuka sinä olet.”
    “Minä en ole Kristus”, Johannes tunnustaa.
    “Mikä sitten?” he tiedustelevat. “Oletko sinä Elia?” “En ole”, hän vastaa. “Oletko sinä se Profeetta?” “En!”
    Itsepintaisesti he vain haluavat tietää: “Kuka olet, jotta voisimme antaa vastauksen niille, jotka lähettivät meidät? Mitä sanot itsestäsi?
    Johannes selittää: “Minä olen sellaisen ääni, joka huutaa erämaassa: “Tehkää Jumalan tie suoraksi”, niin kuin profeetta Jesaja sanoi.”
    “Miksi sitten kastat, ellet sinä ole Kristus etkä Elia etkä se profeetta?” he haluavat tietää.
    “Minä kastan vedessä”, hän vastaa. “Teidän keskellänne seisoo se, jota te ette tunne, joka tulee minun jälkeeni:”
    Johannes valmistaa tien saattamalla ihmiset oikeaan sydämentilaan, jotta he hyväksyisivät Messiaan, josta tulee Kuningas. Hänestä Johannes sanoo:” Se, joka tulee minun jälkeeni, on minua voimakkaampi, jonka sandaaleja en ole kelvollinen ottamaan pois.” Itse asiassa Johannes sanoo jopa: “Se, joka tulee minun jälkeeni, on mennyt minun edelleni, koska hän oli olemassa ennen minua.
    Johanneksen sanoman…..”taivasten valtakunta on tullut lähelle”…..on siis ikään kuin julkinen ilmoitus siitä, että Jumalan nimittämän Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, palvelus on alkamaisillaan.
    Johannes 1:6 – 8
    Johannes 1:15 – 28
    Matteus 3:1 – 12
    Luukas 3:1 – 18
    Apostolien teot 19:4

    Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat jatkuu seuraavalla kerralla seuraavilla 11 tapahtumalla:

    12. JEESUKSEN KASTE
    13. MITÄ JEESUKSEN KOHTAAMAT KIUSAUKSET OPETTAVAT?
    14. JEESUKSEN ENSIMMÄISET OPETUSLAPSET
    15. JEESUKSEN ENSIMMÄINEN IHME
    16. INTO JUMALAN PALVONNAN PUOLESTA
    17. NIKODEEMUKSEN OPETTAMINEN
    18. JOHANNES VÄHENEE, JEESUS KASVAA
    19. SAMARIALAINEN NAINEN SAA OPETUSTA
    20. TOINEN IHME KAANASSA
    21. JEESUKSEN KOTIKAUPUNGISSA SYNAGOGASSA
    22. NELJÄ OPETUSTA KUTSUTAAN

    Siunausterveisin

    Ari

  2. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 3/13

    12. JEESUKSEN KASTE
    13. MITÄ JEESUKSEN KOHTAAMAT KIUSAUKSET OPETTAVAT?
    14. JEESUKSEN ENSIMMÄISET OPETUSLAPSET
    15. JEESUKSEN ENSIMMÄINEN IHME
    16. INTO JUMALAN PALVONNAN PUOLESTA
    17. NIKODEEMUKSEN OPETTAMINEN
    18. JOHANNES VÄHENEE, JEESUS KASVAA
    19. SAMARIALAINEN NAINEN SAA OPETUSTA
    20. TOINEN IHME KAANASSA
    21. JEESUKSEN KOTIKAUPUNGISSA SYNAGOGASSA
    22. NELJÄ OPETUSTA KUTSUTAAN

    JEESUKSEN KASTE
    Noin puoli vuotta sen jälkeen, kun Johannes alkaa saarnata, Jeesus joka on nyt 30-vuotias, tulee hänen luokseen Jordanille. Minkä tähden? Tuleeko hän vierailulle? Onko Jeesus pelkästään kiinnostunut siitä miten Johanneksen työ edistyy? Ei, vaan Jeesus pyytää Johannesta kastamaan hänet. Johannes on suoralta kädeltä ajatusta vastaan: “Minunhan tarvitsee saada sinulta kaste ja sinäkö tulet minun luokseni?” Johannes tietää, että hänen pikkuserkkunsa Jeesus on Jumalan erikoispoika. Johanneshan oli hypähtänyt riemusta äitinsä kohdussa, kun Maria, joka odotti Jeesusta, kävi heidän luonaan! Johanneksen äiti Elisabet epäilemättä kertoi hänelle tästä myöhemmin. Hän on ehkä kertonut Johannekselle myös Jeesuksen syntymästä koskeneesta enkelin ilmoituksesta sekä enkelien näyttäytymisestä paimenille sinä yönä, jona Jeesus syntyi.
    Johannes siis tuntee Jeesuksen. Johannes tietää, ettei hänen kasteensa ole Jeesusta varten. Hänen kasteensa on niitä varten, jotka katuvat syntejään, mutta Jeesus on synnitön. Johanneksen vastustelusta huolimatta Jeesus kuitenkin vaatimalla vaatii: “Salli se tällä kertaa, sillä siten meidän on sopivaa panna täytäntöön kaikki, mikä on vanhurskasta:”
    Miksi on oikein, että Jeesus kastetaan? Koska Jeesuksen kaste on vertauskuva, ei syntien katumisesta, vaan siitä, että hän tarjoutuu tekemään Isänsä tahdon. Jeesus on ollut puuseppä, mutta nyt hänen on aika aloittaa palvelus, jota suorittamaan Jumala lähetti hänet maan päälle. Luuletko, että Johannes odottaa jotakin epätavallista tapahtuvan, kun hän kastaa Jeesuksen?
    Johannes kertoo myöhemmin: “Juuri Hän, joka lähetti minut kastamaan vedessä, sanoi minulle: “Kuka se onkin, jonka päälle näet hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhässä hengessä:” Johannes siis odottaa Jumalan hengen laskeutuvan jonkun päälle, jonka hän kastaisi. Ehkä hän ei ole siksi oikeastaan yllättynyt nähdessään, että kun Jeesus nousee vedestä, “Jumalan henki tulee kyyhkysen tavoin hänen päälleen:”
    Mutta Jeesuksen kasteen yhteydessä tapahtuu muutakin. “taivaat aukenevat” hänelle. Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee ilmeisesti sitä, että Jeesusta kastettaessa hänen mieleensä palaa muisto hänen ennen ihmiseksi tuloaan viettämästään taivaallisesta elämästä. Jeesus näin ollen muistaa nyt täysin elämänsä Jumalan henkipoikana, mukaan lukien kaikki ne asiat, jotka Jumala puhui hänelle taivaassa ennen hänen ihmiseksi tuloaan.
    Lisäksi hänen kasteensa hetkellä ääni taivaasta julistaa: “Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt:” Kenen ääni se on? Jeesuksenko oma äänikö? Ei tietenkään! Se on Jumalan ääni. Jeesus on selvästi Jumalan Poika, ei itse Jumala, kuten jotkut väittävät????
    Jeesus on kuitenkin Jumalan ihmispoika, samoin kuin ensimmäinen ihminen Aadamkin oli. Kuvailtuaan Jeesuksen kastetta opetuslapsi Luukas kirjoittaa: “Jeesus itse oli työnsä aloittaessaan noin 30-vuotias ja oli, niin kuin luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika…….tämä Daavidin…..tämä Aabrahamin…..tämä Nooan…….tämä Aadamin, tämä Jumalan poika.”
    Koska ihminen Aadam oli “Jumalan poika”, Jeesuskin on Hänen ihmispoikansa. Jeesus on Ihmeellisin ihminen, joka koskaan on elänyt. Tämä käy selvästi ilmi, kun tutkimme Jeesuksen elämää. Kasteensa yhteydessä Jeesus astuu kuitenkin uuteen suhteeseen Jumalan kanssa, kun hänestä tulee myös Jumalan hengellinen Poika. Jumala kutsuu hänet nyt ikään kuin takaisin taivaaseen panemalla hänet kulkemaan tietä, joka johtaa siihen, että hän antaa ikuisiksi ajoiksi ihmiselämänsä uhriksi tuomitun ihmiskunnan puolesta.
    Matteus 3:13 – 17
    Luukas 1:34 – 36 ja 44
    Luukas 2:10 – 14
    Luukas 3:21 – 38
    Johannes 1:32 – 34
    Heprealaisille 10:5 – 9

    MITÄ JEESUKSEN KOHTAAMAT KIUSAUKSET OPETTAVAT?

    Heti Jeesuksen kasteen jälkeen Jumalan henki johdattaa hänet Juudean erämaahan. Hänellä on paljon ajateltavaa, sillä hänen kasteensa yhteydessä “taivaat aukenevat”, niin että hän saattoi ymmärtää taivaallisia asioita. Hänellä on todellakin kyllin mietiskeltävää!
    Jeesus viettää erämaassa 40 päivää ja 40 yötä, eikä hän tuona aikana syö mitään. Sitten kun Jeesus on hyvin nälkäinen, Panettelija tulee kiusaamaan häntä sanoen: “Jos olet Jumalan poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus tietää, että hänen on väärin käyttää kykyään tehdä ihmeitä omien halujen tyydyttämiseen. Niinpä hän torjuu kiusauksen.
    Mutta Panettelija ei anna periksi. Hän yrittää toista keinoa. Hän kehottaa Jeesusta hyppäämään alas temppelin muurilta, niin että Jumalan enkelien on pelastettava hänet. Mutta Jeesusta ei saada antamaan tällaista dramaattista näytöstä. Lainaten Raamatun kirjoituksista Jeesus osoittaa, että se on väärin panna Jumala koetukselle tällä tavoin.
    Panettelija kiusaa Jeesusta kolmannen kerran näyttäen hänelle jollakin yliluonnollisella tavalla kaikki maailman valtakunnat ja sanoen: “Nämä kaikki minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja teet palvontateon minulle.” Mutta jälleen Jeesus torjuu kiusauksen tehdä väärin ja päättää pysyä uskollisena Jumalalle.
    Me voimme oppia jotakin näistä Jeesuksen kohtaamista kiusauksista. Ne osoittavat esimerkiksi sen, ettei panettelija ole pelkkä paha ominaisuus, kuten jotkut väittävät, vaan että hän on todellinen, näkymätön persoona. Yksi Jeesuksen kohtaamista kiusauksista osoittaa myös, että kaikki Maailman hallitukset ovat Panettelijan omaisuutta. Miten Panettelijan Kristukselle esittämä tarjous olisi voinut olla todellinen kiusaus, elleivät nuo hallitukset olisi todella kuuluneet hänelle?
    Ajattelehan vielä hyvä lukija tätä: Panettelija sanoi olevansa halukas jopa antamaan Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat palkaksi yhdestä palvontateosta. Panettelija voi hyvinkin yrittää kiusata meitä samaan tapaan, vaikkapa asettamalla eteemme houkuttelevia mahdollisuuksia hankkia maallista rikkautta, valtaa tai huomattavan aseman. Mutta me olemme todella viisaita, jos noudatamme Jeesuksen esimerkkiä ja pysymme uskollisina Jumalalle, joudummepa millaiseen kiusaukseen tahansa!
    Matteus 3:16
    Matteus 4:1 – 11
    Markus 1:12 – 13
    Luukas 4:1 – 13

    JEESUKSEN ENSIMMÄISET OPETUSLAPSET

    Vietettyään 40 päivää erämaassa Jeesus palaa Johanneksen luo, joka oli kastanut hänet. Hänen lähestyessään Johannes nähtävästi osoittaa häntä ja huudahtaa läsnä oleville: “Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: minun jälkeeni tulee mies, joka on mennyt minun edelleni, koska hän oli olemassa ennen minua:” Vaikka Johannes on vanhempi kuin serkkunsa Jeesus, hän tietää, että Jeesus oli olemassa ennen häntä henkipersoonana taivaassa.
    Muutamaa viikkoa aikaisemmin , kun Jeesus tuli kastettavaksi. Johannes ei nähtävästi kuitenkaan tiennyt aivan varmasti, että Jeesuksesta oli tuleva Messias. “Minäkään en tuntenut häntä”, Johannes myöntää, “mutta juuri sen vuoksi minä tulin kastamaan vedessä, että hänet tehtäisiin ilmeiseksi Israelille.”
    Johannes jatkaa selittäen kuulijoilleen, mitä tapahtui, kun hän kastoi Jeesuksen: “Minä näin hengen laskeutuvan kuin kyyhkynen taivaasta ja se jäi hänen päälleen. Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri hän, joka lähetti minut kastamaan vedessä, sanoi minulle: “Kuka se onkin, jonka päälle, näet hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhässä hengessä. Minä olen nähnyt sen ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.”
    Seuraava päivänä Johannes on seisomassa kahden opetuslapsen kanssa. Kun Jeesus lähestyy, Johannes sanoo taas: “Katso, Jumalan Karitsa!” Tämän kuultuaan nämä kaksi Johannes kastajan opetuslasta seuraavat Jeesusta. Toinen heistä on Andreas ja toinen on ilmeisesti se sama mies, joka kirjoitti nämä asiat muistiin ja joka myös oli nimeltään Johannes. Näyttää siltä, että tämä Johannes on Jeesuksen serkku, sillä hän on todennäköisesti Marian sisaren, Salomen, poika.
    Kun Jeesus kääntyy ja näkee Andreaan ja Johanneksen seuraavan häntä, hän kysyy: “Mitä te etsitte?” “Rabbi, missä sinä majailet?” he kysyvät. “Tulkaa, niin näette”, vastaa Jeesus.
    Tämä tapahtuu iltapäivällä ja Andreas ja Johannes viipyvät Jeesuksen seurassa koko tuon loppupäivän. Myöhemmin Andreas on niin innostunut, että hän kiirehtii etsimään veljeään, jota kutsutaan Pietariksi. “Olemme löytäneet Messiaan”, Andreas sanoo Pietarille ja opastaa hänet sitten Jeesuksen luo. Ehkä Johannes samaan aikaa tapaa veljensä Jaakobin ja tuo hänet Jeesuksen luo. Johanneksella on kuitenkin tunnusomaista jättää tällainen hänelle itselleen sattunut tapaus mainitsematta evankeliumissaan.
    Seuraavana päivänä Jeesus tapaa Filippuksen, joka on Betsaidasta. Andreas ja Pietari ovat myös kotoisin tuosta samasta kaupungista. Jeesus pyytää Filippusta: “Ole minun seuraajani.” Sitten Filippus tapaa Natanaelin, jota kutsutaan myös Bartolomeukseksi ja sanoo: “Olemme löytäneet sen, josta Mooses Laissa ja Profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojat Nasaretista.” Natanael epäilee:” Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” hän kysyy.”Tule ja katso”, Filippus kehottaa. Kun he tulevat Jeesusta kohti, Jeesus sanoo Natanaelista: “Katso, varmasti israelilainen, jossa ei ole vilppiä.” “Mistä minut tunnet?” Natanael kysyy? “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit viikunapuun alla,. minä näin sinut”, Jeesus vastaa.
    Natanael on ihmeissään. “Rabbi (merkitsee opettajaa), sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”, hän sanoo.
    “Uskotko sinä siksi, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla?” Jeesus kysyy: “Sinä tulet näkemään suurempia kuin nämä.” Sitten hän lupaa: “Totta totisesti minä sanon teille: “te tulette näkemään taivaan auenneena ja Jumalan enkelien nousevan ja laskeutuvan Ihmisen Pojan luokse.” Hyvin pian tämän jälkeen Jeesus lähtee Jordanin laaksosta ja matkustaa Galileaan vasta hankkimiensa opetuslasten kanssa.
    Johannes 1:29 – 51

    JEESUKSEN ENSIMMÄINEN IHME

    Vain päivää tai paria aikaisemmin Andreaasta, Johanneksesta, Filippuksesta, Natanaelista ja ehkä Jaakobista on tullut Jeesuksen ensimmäisiä opetuslapsia. He ovat nyt matkalla Galileaan alueelle, missä he kaikki ovat kotoisin. Heidän päämääränsä on Natanaelin kotikaupunki Kaana, joka sijaitsee lähellä Nasaretia, missä Jeesus itse varttui aikuiseksi. Heidät on kutsuttu Kaanassa pidettäviin hääjuhlaan.
    Jeesuksen äitikin on tullut häihin. Koska Maria on hääparin perhetuttava, näyttää siltä, että hän ollut mukana huolehtimassa monista vieraista. Hän panee siksi nopeasti merkille, että jotakin puuttuu ja ilmoittaa siitä Jeesukselle: “Heillä ei ole viiniä:”
    Jeesus on ensin vastahakoinen, kun Maria näin itse asiassa ehdottaa, että Jeesus tekisi jotakin asian hyväksi. “mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi?” hän kysyy. Jumalan nimittämänä kuninkaana hänen ei tule antaa perheen tai ystävien määräillä toimiaan. Niinpä Maria jättää viisaasti asian poikansa käsiin sanoen vain palvelijoille: “Mitä hän teille sanookin, se tehkää.” Tilaisuudessa on kuusi suurta kivistä vesiruukkua, joista kuhunkin mahtuu noin 40 litraa nestettä. Jeesus antaa ohjeen palvelijoille: “Täyttäkää vesiruukut vedellä.” palvelijat täyttävät ne reunoja myöten. Sitten Jeesus sanoo: “Ammentakaa nyt sitä ja viekää pitojen ohjaajalle.”
    Viinin hyvä laatu tekee vaikutuksen pitojen ohjaajaan, eikä hän tajua, että viini on saatu aikaan ihmeen avulla. Hän kutsuu sulhasen ja sanoo: “Jokainen muu ihminen panee esille hyvän viinin ja huonompilaatuisen sitten, kun väki päihtyy. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” Tämä on Jeesuksen ensimmäinen ihme ja sen näkeminen vahvistaa hänen uusien opetuslastensa uskoa. Myöhemmin he matkustavat hänen äitinsä ja velipuoliensa kanssa Galileanjärven tuntumassa sijaitsevaan Kapernaumin kaupunkiin.
    Johannes 2:1 – 12

    INTO JUMALAN PALVONNAN PUOLESTA

    Jeesuksen velipuolet, Marian muut pojat ovat Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas. Ennen kuin nämä kaikki matkustavat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa Kapernaumiin, Galieameren lähellä sijaitsevaan kaupunkiin, he saattavat poiketa Nasaretissa olevan kotiinsa, niin että kaikki perheenjäsenet voivat pakata mukaan tarvitsemansa tavarat. Mutta miksi Jeesus menee Kapernaumiin sen sijaan, että hän jatkaisi palvelustaan Kaanassa, Nasaretissa tai jossakin muussa paikassa Galilean alueellalla? Ensinnäkin Kapernaumin sijainti on edullisempi ja se on ilmeisesti suurehko kaupunki. Lisäksi useimmat Jeesuksen vasta hankkimista opetuslapsista asuvat Kapernaumissa tai sen lähistöllä, joten heidän ei tarvitse lähteä kotoaan saadakseen häneltä valmennusta.
    Kapernaumissa ollessaan Jeesus suorittaa ihmeellisiä tekoja, kuten hän itse muutamaa kuukautta myöhemmin kertoo. Mutta pian Jeesus ja hänen seuralaisensa ovat jälleen matkalla. On vuoden 30 menossa ja he ovat matkalla Jerusalemiin viettämään pääsiäistä. Siellä Jeesuksen opetuslapset näkevät hänestä jotakin sellaista, mitä he eivät ole ehkä ennen nähneet.
    Jumalan laki vaatii Israelilaisia uhraamaan eläinuhreja. Niinpä heidän mukavuudekseen kauppiaat myyvät Jerusalemissa uhrieläimiä ja lintuja. Mutta he käyvät kauppaa itse temppelissä ja petkuttavat ihmisiä ottamalla heiltä liikaa hintaa.
    Hyvin närkästyneenä Jeesus tekee köysistä ruoskan ja ajaa kaupustelijat pois. Hän kaataa pois rahanvaihtajien kolikot ja kumoaa heidän pöytänsä. “Viekää nämä pois täältä!” hän huutaa kyyhkysten myyjille. “Lakatkaa tekemästä minun Isäni huoneesta kauppahuonetta.”
    Kun Jeesuksen opetuslapset näkevät tämän, he muistavat Jumalan Poikaa koskevan profetian: “Into sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut.” Mutta juutalaiset kysyvät: “Mikä tunnusmerkki sinulla on näytettävänä meille, koska teet näitä?” Jeesus vastaa: “Hajottakaa tämä temppeli, niin pystytän sen kolmessa päivässä.”
    Juutalaiset luulevat Jeesuksen puhuvan kirjaimellisesta temppelistä ja niinpä he kysyvät: “Tätä temppeliä rakennettiin 46 vuotta ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä:?” Jeesus puhuu kuitenkin ruumiinsa temppelistä. Kolme vuotta myöhemmin, kun hänet herätetään kuolleista, hänen opetuslapsensa muistavat nämä hänen sanansa.
    Matteus 13:55
    Johannes 2:12 – 22
    Luukas 4:23

    NIKODEEMUKSEN OPETTAMINEN

    Kun Jeesus viettää vuoden 30 pääsiäistä, hän tekee huomattavia tunnusmerkkejä eli ihmeitä. Sen vuoksi monet ihmiset uskovat häneen. Nikodeemukseen, joka on sanhedrinin, juutalaisen korkeimman oikeuden, jäsen ja haluaa oppia lisää. Niinpä hän vierailee Jeesuksen luona yön pimeydessä luultavasti pelätessään, että jos hänet nähtäisiin, hänen maineensa muiden juutalaisten johtajien silmissä vahingoittuisi.
    “Rabbi”, hän sanoo, “me tiedämme, että sinä opettaja olet tullut Jumalan luota, sillä kukaan ei voi tehdä näitä tunnusmerkkejä, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Vastaukseksi Jeesus kertoo Nikodeemukselle, että päästäkseen Jumalan valtakuntaan ihmisen täytyy “syntyä uudelleen:”
    Miten ihminen voi sitten syntyä uudelleen? “Eihän hän voi mennä äitinsä kohtuun toista kertaa ja syntyä?” Nikodeemus kysyy. Uudelleen syntyminen ei tosiaankaan tarkoita sitä. “Jos joku ei synny vedestä ja hengestä”, Jeesus selittää, “hän ei voi mennä Jumalan valtakuntaan:” Kun Jeesus kastettiin ja Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen, hän syntyi näin “vedestä ja hengestä:” Julistamalla samalla taivaasta, että “tämä on minun poikani, jonka olen hyväksynyt.” Jumala ilmoitti, että hän oli tuottanut hengellisen pojan, jolla oli odotteena päästä taivaalliseen Valtakuntaa. Myöhemmin helluntaina vuonna 33, toiset kastetut tulevat saamaan Pyhän Hengen ja siten myös he syntyvät uudelleen Jumalan hengellisiksi pojiksi.
    Erityisasemassa olevalla Jumalan ihmispojalla on kuitenkin hyvin tärkeä osa. “Niin kuin Mooses kohotti käärmeen erämaassa”, Jeesus sanoo Nikodeemukselle, “Niin täytyy Ihmisen pojankin kohottaa, jotta jokaisella häneen uskovalla olisi ikuinen elämä.” Niin kuin Israelilaisten, joita myrkkykäärmeet purivat, täytyi katsoa kuparikäärmettä pelastuakseen, niin myös kaikkien ihmisten täytyy uskoa Jumalan poikaan pelastuakseen kuolevasta tilastaan.
    Tähdentäen Jumalan rakkaudellista osaa tässä Jeesus sanoo seuraavaksi Nikodeemukselle: “Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” Niinpä Jeesus täällä Jerusalemissa vain puoli vuotta palveluksensa aloittamisen jälkeen tekee selväksi se, että hän on Jumalan välikappale ihmiskunnan pelastamiseksi.
    Jeesus selittää vielä Nikodeemukselle: “Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta hän tuomitsisi maailman” eli jotta hän langettaisi sille epäsuotuisan tuomion tuomitsemalla ihmissuvun tuhoon. Sen sijaan, kuten Jeesus sanoo, hänet lähetettiin, “jotta maailma pelastuisi hänen välityksellään.”
    Nikodeemus on pelokkaana tullut Jeesuksen luo pimeän turvin. On siksi kiinnostavaa että Jeesus päättää keskustelunsa hänen kanssaan sanomalla: “Tämä on tuomion peruste, että valo ( josta Jeesuksen elämä ja opetukset olivat esimerkkinä) on tullut maailmaan, mutta ihmiset ovat rakastaneet ennemmin pimeyttä kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja. Sillä joka harjoittaa inhottavuuksia, se vihaa valoa eikä tule valoon, jottei häntä ojennettaisi teoistaan. Mutta joka tekee sitä, mikä on totta, se tulee valoon, jotta tulisi ilmeiseksi, että hänen tekonsa on suoritettu sopusoinnussa Jumalan kanssa.”
    Matteus 3:16 – 17
    Johannes 2:23
    Johannes 3:21
    Apostolien teot 2:1 – 4
    4. Mooseksen kirja 21:9

    JOHANNES VÄHENEE, JEESUS KASVAA

    Keväällä vuonna 30 pääsiäisen jälkeen Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtevät Jerusalemista. He eivät kuitenkaan palaa koteihinsa Galileaan vaan menevät Juudean maaseudulle, missä he kastavat ihmisiä. Johannes kastaja on tehnyt tätä samaa työtä jo noin 1 vuoden ajan ja hänen kanssaan on yhä opetuslapsia. Jeesus ei todellisuudessa itse kasta, vaan hänen opetuslapsensa kastavat hänen ohjauksessaan. Heidän suorittamallaan kasteella on sama merkitys kuin Johanneksen kasteella: se on vertauskuvaa sitä, että juutalainen katuu Jumalan asettamaa lakiliittoa vastaan tekemiään syntejä. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kuitenkin neuvoo opetuslapsiaan suorittamaan kasteen, jolla on eri merkitys. Nykyisin kristillinen kaste vertauskuvaa sitä, että ihminen vihkiytyy palvelemaan Jumalaa.
    Tässä Jeesuksen palveluksen alkuvaiheessa kuitenkin, sekä Johannes että Jeesus opettavat ja kastavat katuvia, vaikka he työskentelevätkin erikseen. Mutta Johanneksen opetuslapset tulevat kateellisiksi ja valittavat hänelle Jeesuksesta: “Rabbi, katso, tämä kastaa ja kaikki menevät hänen luokseen.”
    Johannes ei ole kuitenkaan kateellinen, vaan sen sijaan iloitsee Jeesuksen menestyksestä ja haluaa myös opetuslastensa iloitsevan siitä. Hän muistuttaa heitä: “Te itse todistatte minusta, että minä sanoin: minä en ole Kristus, vaan minut on lähetetty hänen edellään:” Sitten hän esittää kauniin kuvauksen: “Se jolla on morsian, on sulhanen. Kuitenkin sulhasen ystävällä, kun hän seisoo ja kuulee häntä, on paljon iloa sulhasen äänestä. Sen tähden tämä minun iloni on tullut täydeksi.”
    Sulhasen ystävänä Johannes iloitsi esitellessään noin puoli vuotta aikaisemmin opetuslapsensa Jeesukselle. Joillakuilla heistä on mahdollisuus tulla sen Kristuksen taivaallisen morsianluokan jäseniksi, joka koostuu hengellä voidelluista kristityistä. Johannes haluaa myös näiden nykyisten opetuslastensa seuraavan Jeesusta, sillä hänen tarkoituksensa on valmistaa tie Kristuksen menestyksellistä palvelusta varten. Johannes Kastaja selittääkin: “Hänen täytyy edelleen kasvaa, mutta minun edelleen vähetä.”
    Jeesuksen uusi opetuslapsi Johannes, joka oli aikaisemmin ollut myös Johannes Kastajan opetuslapsi, kirjoittaa Jeesuksen alkuperästä ja hänen tärkeästä osastaan ihmiskunnan pelastuksessa sanoen: “Joka tulee taivaasta, on kaikkien muiden yläpuolella. Isä Rakastaa poikaa ja on antanut kaiken hänen käteensä. Joka uskoo poikaan, sillä on ikuinen elämä, joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihan alaisina.”
    Pian sen jälkeen kun Johannes Kastaja on puhunut oman toimintansa vähenemisestä, kuningas Herodes pidättää hänet. Herodes on ottanut Herodiaan, veljensä Filippuksen vaimon, omakseen ja kun Johannes paljastaa julkisesti Herodeksen tekojen olevan sopimattomia, niin tämä heitättää hänet vankilaan. Kun Jeesus kuulee Johanneksen pidätyksestä, hän lähtee opetuslastensa kanssa Juudeasta ja menee Galileaan.
    Matteus 28:19
    Markus 1:14
    Markus 6:17 – 20
    Johannes 3:22
    Johannes 4:3
    Apostolien teot 19.4
    2. Korinttolaisille 11:2

    SAMARIALAINEN NAINEN SAA OPETUSTA

    Matkallaan Juudeasta Galileaan Jeesus ja hänen opetuslapsensa kulkevat Samarian alueen halki. Noin puolenpäivän aikoihin he pysähtyvät matkasta väsyneinä lepäämään Sykarin kaupungin lähelle sijaitsevan kaivon luo. Jaakob kaivoi tämän kaivon satoja vuosia aikaisemmin.
    Sillä aikaa kun Jeesus lepää siellä, hänen opetuslapsensa menevät kaupunkiin ostamaan ruokaa. Kun eräs samarialainen nainen tulee ammentamaan vettä, Jeesus pyytää: “Anna minulle juotavaa:” Juutalaiset ja samarialaiset eivät yleensä ole missään tekemisissä toistensa kanssa syvään juurtuneiden ennakkoluulojen vuoksi. Niinpä nainen kysyy hämmästyneenä: “kuinka sinä, vaikka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, kun olen samarialainen nainen?” “Jos olisit tiennyt”, Jeesus vastaa, “kuka se on, joka sanoo sinulle: “Anna minulle juotavaa”, niin sinä olisit pyytänyt häneltä ja hän olisi antanut sinulle elävää vettä.”
    “Herra, eihän sinulla ole edes sankoa ammentaaksesi vettä ja kaivo on syvä”, nainen vastaa. ” Mistä siis sinulla on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin esi-isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joka joi siitä itse poikineen ja karjoineen?” “Jokainen joka juo tätä vettä, tulee jälleen jano”, Jeesus huomauttaa. “Joka juo sitä vettä, jota minä annan hänelle, tulee hänessä vesilähteeksi, joka pulppuaa välittämään ikuista elämää.””Herra, anna minulle sitä vettä, jottei minun tulisi jano ja jotten alati tulisi tänne ammentamaan vettä”, nainen vastaa. Jeesus sanoo nyt hänelle: “mene kutsumaan miehesi ja tule tänne.” “Ei minulla ole miestä!, vastaa nainen. Jeesus vahvistaa hänen sanansa. “Sanoit hyvin: “Miestä ei minulla ole:” Sillä viisi miestä sinulla on ollut ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.”
    “Herra, näen, että sinä olet profeetta”, sanoo nainen ihmeissään. Paljastaen kiinnostuksensa hengellisiin asioihin hän kiinnittää huomiota siihen, että samarialaiset “palvoivat tällä vuorella, mutta te (juutalaiset) sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa pitäisi palvoa:”
    Jeesus osoittaa kuitenkin, ettei palvontapaikalla ole merkitystä. “tulee hetki”, hän sanoo, “jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä. Jumala on Henki ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.”
    Tämä tekee naiseen syvän vaikutuksen. “Tiedän, että tulee Messias, hän jota kutsutaan Kristukseksi”, nainen sanoo. “Minä, joka puhun sinulle, olen se”, julistaa Jeesus. Ajattelehan sitä! Jeesus suosii suurenmoisella tavalla tätä naista, joka tulee keskipäivällä ammentamaan vettä ehkä välttääkseen tapaamasta kaupungin muita naisia, nämä halveksivat häntä hänen elämäntapansa vuoksi. Jeesus kertoo hänelle suoraan sen, mitä hän ei ole tunnustanut avoimesti kenellekään muulle. Mitä siitä seuraa?
    Monet samarialaiset uskovat: Palattuaan Sykarista ruokaa mukanaan opetuslapset tapaavat Jeesuksen Jaakobin kaivon luona, minne he jättivät hänet ja missä hän nyt puhuu samarialaisen naisen kanssa. Kun opetuslapset saapuvat, nainen lähtee, jättää vesiruukkunsa ja suuntaa kulkunsa kohti kaupunkia.
    Jeesuksen kertomat asiat kiinnostavat naista kovasti ja hän sanoo kaupunkilaisille: “Tulkaa tänne katsomaan miestä, joka sanoi minulle kaikki, mitä olen tehnyt.” Sitten hän kysyy kuin herättääkseen uteliaisuutta: “Ei kai tämä vain ole Kristus?” Kysymys täyttää tarkoituksensa, ihmiset lähtevät itse katsomaan.
    Sillä välin opetuslapset pyytelevät Jeesusta syömään ruokaa, jota he ovat tuoneet kaupungista. Mutta hän vastaa: “Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä:” “Ei kai kukaan ole tuonut hänelle syötävää?” kyselevät opetuslapset toisiltaan. Jeesus selittää: “Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut ja vien päätökseen hänen työnsä. Ettekö te sano, että on vielä 4 kuukautta, ennen kuin elonkorjuu tulee?” Jeesus viittaa kuitenkin hengelliseen elonkorjuuseen sanoessaan: “Nostakaa silmänne ja katselkaa peltoja, kuinka ne ovat vaaleita elonkorjuuta varten. Jo saa korjaaja palkkaa ja kokoaa hedelmää ikuiseen elämään, niin että kylväjä korjaaja voivat iloita yhdessä.”
    Jeesus voi kenties jo nähdä, miten suuri vaikutus tällä hänen tapaamisellaan samarialaisen naisen kanssa on, monet uskovat häneen tuon naisen todistuksen johdosta. Nainen todistaa kaupungin asukkaille sanoen. “Hän sanoi minulle kaikki, mitä olen tehnyt.” Sen tähden kun Sykarin asukkaat tulevat hänen luokseen kaivolle, he pyytävät häntä jäämään ja kertomaan heille lisää. Jeesus noudattaa kutsua ja jää kahdeksi päiväksi.
    Kun samarialaiset kuuntelevat Jeesusta, yhä useammat heistä uskovat. Sitten he sanovat naiselle: “Emme usko enää sinun puheesi johdosta, sillä olemme itse kuulleet ja tiedämme, että tämä mies on varmasti maailman pelastaja.” Samarialainen nainen antaa varmasti erinomaisen esimerkin siitä, miten me voimme todistaa Kristuksesta herättämällä uteliaisuutta, niin että kuulijat haluavat hankkia lisää tietoa!
    Muista, että nämä tapahtumat sattuvat neljä kuukautta ennen elonkorjuuta, ilmeisesti ohrankorjuuta. On siis luultavasti marras- tai joulukuu. Tämä merkitsee sitä, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa viettivät vuoden 30 pääsiäisen jälkeen noin 8 kuukautta Juudeassa opettaen ja kastaen. Nyt he lähtevät kotiseudulleen Galileaan. Mikä heitä odottaa siellä?
    Johannes 4:3 – 43

    TOINEN IHME KAANASSA
    Juudeassa järjestämänsä laajan saarnaamisrynnistyksen jälkeen Jeesus ei palaa kotiseudulleen lepäämään. Se sijaan hän aloittaa vielä mittavamman toiminnan Galileassa, missä hän vietti lapsuutensa. Mutta Hänen opetuslapsensa eivät jää hänen luokseen vaan palaavat sen sijaan kotiin perheensä pariin ja ryhtyvät harjoittamaan entisiä ammattejaan.
    Millaista sanomaa Jeesus rupeaa saarnaamaan? Tällaista: “Jumalan valtakunta on tullut lähelle. katukaa ja uskokaa hyvään uutiseen.” Entä miten ihmiset suhtautuvat siihen? Galilealaiset ottavat Jeesuksen vastaan. kaikki pitävät häntä kunniassa. Tämä ei ole kuitenkaan varsinaisesti hänen sanomansa ansiota, vaan se johtuu pikemminkin siitä, että monet heistä olivat kuukausia aikaisemmin pääsiäisen aikaan Jerusalemissa ja näkivät hänen tekevän siellä monia huomattavia tunnusmerkkejä. Jeesus aloittaa nähtävästi Kaanasta laajan Galileassa suorittamansa palveluksen. Saatat muistaa, että aiemmin Juudeassa palattuaan hän muutti Kaanassa veden viiniksi eräässä hääjuhlassa. Tällä toisella kerralla Kuningas Herodes Antipaan erään hallitusviranomaisen lapsi on hyvin sairas. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta takaisin Kaanaan tämä viranomainen matkustaa pitkän matkan kotoaan Kapernaumista löytääkseen Jeesuksen. Surun murtamana tuo mies pyytää: “Tule heti, ennen kuin lapseni kuolee:”
    Jeesus vastaa: “Mene takaisin kotiin. Poika paranee!” Herodeksen palveluksessa oleva viranomainen uskoo tämän ja aloittaa pitkän kotimatkansa. Matkalla hän kohtaa palvelijansa, jotka ovat kiiruhtaneet häntä vastaan kertoakseen hänelle, että kaikki on hyvin: hänen poikansa on tervehtynyt! “Milloin poika parani?” hän kysyy.
    “eilen iltapäivällä”, he vastaavat. Hallitusviranomainen tajuaa, että se oli juuri sillä hetkellä, jona Jeesus sanoi: “Poikasi paranee!” Tämän jälkeen tuo mies sekä koko hänen huonekuntansa tulevat Kristuksen opetuslapsiksi. Kaanaa näin ollen suosittiin paikkana, jossa Jeesus Juudeasta paluunsa merkiksi teki kahdesti ihmeen. Ne eivät tietenkään ole ainoat ihmeet, jotka hän on tehnyt tähän mennessä, mutta ne ovat merkittäviä, koska ne osoittavat hänen palanneen Galileaan. Nyt Jeesus suuntaa kulkunsa kotiinsa Nasaretiin. Mikä odottaa häntä siellä?
    Johannes 4:43 – 54
    Markus 1:14 – 15
    Luukas 4:14 – 15

    JEESUKSEN KOTIKAUPUNGISSA SYNAGOGASSA

    Epäilemättä Nasaretissa jännitys väreilee ilmassa, kun Jeesus palaa kotiin. Jeesus tunnettiin puuseppänä, ennen kuin hän runsas vuosi sitten lähti Johanneksen kastettavaksi. Mutta nyt hänet tunnetaan laajalti ihmeiden tekijänä. Paikalliset asukkaat palavat halusta nähdä hänen suorittavan joitakin näistä ihmeellisistä teoista heidän keskuudessaan.
    Heidän odotuksensa kasvavat, kun Jeesus tapansa mukaan menee paikallisen synagogaan. Palvontamenojen aikana hän nousee lukemaan ja hänelle ojennetaan profeetta Jesajan kirjakäärö. Hän löytää kohdan, jossa kerrotaan Jumalan hengellä voidellusta. Tuo kohta on nykyään Raamatuimme Jesajan 61. luvussa.
    Luettuaan sitä, miten tämä Voideltu saarnaisi vangeille vapautusta, sokeille näön palautusta ja Jumalan otollista vuotta, Jeesus ojentaa kirjakäärön takaisin palvelijalle ja istuutuu. Kaikki silmät ovat kiinteästi kohdistuneet häneen. Sitten hän puhuu luultavasti jonkin aikaa selittäen: “Tänään tämä Raamatunkohta, jonka juuri kuulitte, on täyttynyt.”
    Ihmiset ihmettelevät hänen “miellyttäviä sanoja” ja kysyvät toisiltaan: “Eikö tämä ole Joosefin poikia?” Mutta koska Jeesus tietää, että he haluavat nähdä hänen tekevän ihmeitä, hän sanoo edelleen: “Epäilemättä tulette soveltamaan minuun tämän kuvauksen: “lääkäri, paranna itsesi, tee myös täällä kotiseudullasi sitä, minkä kuulimme tapahtuneen Kapernaumissa.” Jeesuksen entiset naapurit ovat ilmeisesti sitä mieltä, että parantamisen pitäisi alkaa kotikulmilta ja että sen pitäisi ensin koitua sikäläisten ihmisten hyväksi. Heistä tuntuu siksi siltä, että Jeesus on syrjinyt heitä.
    Tajutessaan, mitä he ajattelevat, Jeesus kertoo joitakin tilanteeseen sopivia historiallisia tapahtumia. Israelissa oli monia leskiä Elian päivänä, hän huomauttaa, mutta Eliaa ei lähetetty kenenkään luo noista leskistä. Hän meni sen sijaan erään ei-israelilaisen lesken luo Sidoniin, missä hän teki pelastavan ihmeen. Elisan päivänä oli monia lepratautisia, mutta Elisa puhdisti vain syyrialaisen Naemanin.
    Synagogassa olevat vihastuvat näistä epäsuotuisista historiallisista vertailusta, jotka paljastavat heidän itsekkyytensä ja epäuskonsa ja he nousevat ja vievät Jeesuksen kiireesti kaupungin ulkopuolelle. He yrittävät syöstä hänet alas sen vuoren jyrkänteen reunalta, jolle Nasaret on rakennettu. Mutta Jeesus pääsee heiltä pakoon ja jatkaa matkaansa turvallisesti.
    Luukas 4:16 – 30
    1. Kuningasten kirja 17:8 – 16
    2. Kuningasten kirja 5:8 – 14

    NELJÄ OPETUSTA KUTSUTAAN

    Sen jälkeen kun Jeesus on yritetty murhata kotikaupungissaan Nasaretissa, hän siirtyy Kapernaumin kaupunkiin. Tämä täyttää erään toisen Jesajan ennustuksen. Tuo ennustus kertoi, että Galilean asukkaat, jotka elävät meren rannalla, näkisivät suuren valon.
    Jatkaessaan valoa antavaa valtakunnan saarnaamistyötään täällä Jeesus ottaa selvää siitä, missä hänen neljä opetuslastaan ovat. Nämä olivat matkustaneet Jeesuksen kanssa aikaisemmin, mutta Juudeasta paluunsa jälkeen he ryhtyivät kalastamaan. Jeesus etsii heidät todennäköisesti nyt käsiinsä, koska on aika löytää vakaita, luotettavia auttajia, jotka hän voi valmentaa jatkamaan palvelusta poismenonsa jälkeen.
    Niinpä kun Jeesus kävelee merenrannalla ja näkee Simon Pietarin ja hänen kalastuskumppaninsa huuhtomassa verkkoja, hän menee heidän luokseen. Hän nousee Pietarin veneeseen ja pyytää tätä lähtemään liikkeelle. Kun he pääsevät vähän matkan päähän rannasta, Jeesus istuutuu veneeseen ja rupeaa opettamaan rannalla olevia ihmisjoukkoja.
    Myöhemmin Jeesus sanoo Pietarille: “Lähde liikkeelle sinne missä on syvää ja laskekaa verkkonne apajalle.” Opettaja, koko yön me olemme uurastaneet emmekä ole saaneet mitään, mutta sinun käskystäsi minä lasken verkot”, Pietari vastaa.
    Kun verkot on Laskettu, he saavat suuren joukon kaloja, että verkot rupeavat repeilemään. Miehet viittovat kiireesti viereisessä veneessä oleville tovereilleen, jotta nämä tulisivat auttamaan heitä. pian molemmat veneet ovat niin täynnä kaloja, että ne alkavat upota. Tämän nähdessään Pietari lankeaa Jeesuksen eteen ja sanoo: “Lähde minun luotani, Herra, koska minä olen syntinen mies.” “Lakkaa pelkäämästä”, Jeesus vastaa. “Tästä lähtien tulet saamaan elävinä saaliiksi ihmisiä.”
    Jeesus kutsuu myös Pietarin veljen Andreaan. “Tulkaa minun perässäni”, hän kehottaa heitä, “niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Heidän kalastajatovereilleen Jaakobille ja Johannekselle., Sebedeuksen pojille, esitetään sama kutsu ja hekin vastaavat siihen empimättä. Niinpä nämä neljä jättävät kalastajan ammattinsa ja heistä tulee neljä ensimmäistä Jeesuksen vakaata ja luotettavaa seuraajaa.
    Matteus 4:13 – 22
    Markus 1:16 -20 Luukas 5:1 – 11
    Markus 1:16 – 20
    Jesaja 8:23
    Jesaja 9:1

    Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat jatkuu seuraavalla 11. tapahtumalla

    23. Lisää ihmeitä kapernaumissa
    24. Miksi Jeesus tuli maan päälle
    25. Lepratautisella osoitetaan sääliä
    26. Jälleen kotona Kapernaumissa
    27. Matteus kutsutaan
    28. Paastoamisesta kysellään
    29. Hyvän tekemistä sapattina
    30. Jeesus vastaa syyttäjilleen
    31. Tähkäpäiden katkomista sapattina
    32. Mikä on luvallista sapattina
    33. Jeesus täyttää Jesajan ennustuksen

    Siunausterveisin

    Ari

  3. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 4/13

    23. LISÄÄ IHMEITÄ KAPERNAUMISSA
    24. MIKSI JEESUS TULI MAAN PÄÄLLE
    25. LEPRATAUTISELLE OSOITETAAN SÄÄLIÄ
    26. JÄLLEEN KOTONA KAPERNAUMISSA
    27. MATTEUS KUTSUTAAN
    28. PAASTOAMISESTA KYSELLÄÄN
    29. HYVÄN TEKEMISTÄ SAPATTINA
    30. JEESUS VASTAA SYYTTÄJILLEEN
    31. TÄHKÄPÄIDEN KATKOMISTA SAPATTINA
    32. MIKÄ ON LUVALLISTA SAPATTINA
    33. JEESUS TÄYTTÄÄ JESAJAN ENNUSTUKSEN

    LISÄÄ IHMEITÄ KAPERNAUMISSA

    Kun Jeesus on kutsunut neljä ensimmäistä opetuslastaan Pietarin, Andreaan, Jaakobin ja Johanneksen, he kaikki menevät seuraavana sapattina Kapernaumiin synagogaan. Jeesus rupeaa opettamaan siellä ja ihmiset ovat perin pohjin hämmästyneitä, koska hän opettaa heitä niin kuin sellainen, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet.
    Sinä sapattina on läsnä on läsnä eräs demonin riivaama mies. Jonkin ajan kuluttua hän huutaa suurella äänellä: “Mitä tekemistä meillä on sinun kanssasi, Jeesus Nasaretilainen? Tulitko tuhoamaan meitä? Tiedän tarkalleen kuka olet, Jumalan poika.”
    Tuota miestä vallassaan pitävä demoni on todellisuudessa yksi Saatanan enkeleistä. Nuhdellen demonia Jeesus sanoo: “Ole vaiti ja tule ulos hänestä!”
    Demoni syöksee miehen kouristukseen ja huutaa kovalla äänellä. Se tulee kuitenkin ulos miehestä vahingoittamatta häntä. Kaikki ovat kerrassaan hämmästyneitä! “mitä tämä on?” he kysyvät. “Hän käskee arvovaltaisesti epäpuhtaita henkiäkin ja ne tottelevat häntä.” Uutinen leviää kaikkialle ympäristöseutuun.
    Lähdettyään synagogasta Jeesus ja hänen opetuslapsensa menevät Simonin eli Pietarin kotiin. Pietarin anoppi on hyvin sairaana ja kovassa kuumeessa. “Autathan häntä”, he pyytävät hartaasti. Niinpä Jeesus menee hänen luokseen, ottaa häntä kädestä ja nostaa hänet ylös. Hän paranee heti ja rupeaa heti valmistamaan heille ateriaa.
    Myöhemmin, kun aurinko on laskenut, kaikkialta alkaa tulla ihmisiä Pietarin taloon tuoden sairaita mukanaan. Pian koko kaupunki on kokoontunut oven eteen! Jeesus parantaa kaikki heidän sairaansa, onpa näiden sairaus mikä tahansa. Hän vapauttaa jopa demonien riivaamat. Tullessaan ulos Jeesuksen ajamina demonit huutavat: “Sinä olet Jumalan Poika.” Mutta Jeesus nuhtelee niitä eikä anna niiden puhua, koska ne tietävät hänen olevan Kristus.
    Markus 1:21 – 34
    Luukas 4:31 – 41
    Matteus 8:14 – 17

    MIKSI JEESUS TULI MAAN PÄÄLLE?

    Jeesuksella on ollut kiireinen päivä neljän opetuslapsensa kanssa Kapernaumissa. päivän päätteeksi Kapernaumin asukkaat ovat tuoneet illalla hänen luokseen kaikki sairaansa parannettavaksi. Jeesuksella ei ole ollut aikaa olla omissa oloissaan.
    Varhain seuraavana aamuna, kun on vielä pimeä, Jeesus nousee ja menee ulos yksin. Hän matkaa syrjäiseen paikkaan, missä hän voi rukoilla Isäänsä kaikessa rauhassa. Jeesus saa kuitenkin olla yksin vain vähän aikaa, sillä kun Pietari ja muut huomaavat hänen n oleva poissa, he lähtevät etsimään häntä.
    Kun he löytävät Jeesuksen, Pietari sanoo: “Kaikki etsivät sinua.” Kapernaumissa asuvat ihmiset haluavat Jeesuksen jäävän heidän luokseen. He todella arvostavat sitä, mitä hän on tehnyt heidän hyväkseen! Mutta tuliko Jeesus maan päälle pääasiassa vain tekemään sellaisia ihmeparannuksia? Mitä hän itse sanoo tästä?
    Erään Raamatun kertomuksen mukaan Jeesus vastaa opetuslapsilleen: “Mennään jonnekin muualle, läheisiin pikkukaupunkeihin, jotta minä sielläkin saarnaisin, sillä tätä tarkoitusta varten olen lähtenyt.” Vaikka ihmiset pyytävätkin Jeesusta jäämään, hän sanoo heille: “Minun täytyy julistaa muillekin kaupungeille Jumalan valtakunnan hyvää uutista, koska sitä varten minut on lähetetty.”
    Jeesus tuli maan päälle nimenomaan saarnaamaan Jumalan valtakunnasta, joka tulee saattamaan kunniaan hänen Isänsä nimen ja parantamaan pysyvästi kaikki ihmisten vaivat. Jeesus kuitenkin tekee ihmeparannuksia todistaakseen olevansa jumalan lähettämä. Vuosisatoja aikaisemmin Mooses teki samalla tavoin ihmeitä osoittaakseen olevansa Jumalan valtuuttama palvelija.
    Kun Jeesus nyt lähtee Kapernaumista saarnatakseen muissa kaupungeissa, hänen neljä opetuslastaan menevät hänen mukaansa. Nämä neljä ovat Pietari ja hänen veljensä Andreas sekä Johannes ja hänen veljensä Jaakob. Muistat varmaan, että heidät oli kutsuttu Jeesuksen ensimmäisiksi matkustaviksi työtovereiksi vain viikkoa aikaisemmin.
    Jeesuksen ja hänen neljä opetuslapsensa saarnaamismatka Galileaan onnistuu loistavasti! Sanoma hänen teoistaan leviää itse asiassa jopa koko Syyriaan. Suuret ihmisjoukot Galileasta, Juudeasta ja Jordanvirran toiselta puolelta seuraavat Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan.
    Markus 1:35 – 39
    Luukas 4:42 – 43
    Matteus 4:23 – 25
    2. Mooseksen kirja 4:1 – 9
    2. Mooseksen kirja 4:30 – 31

    LEPRATAUTISELLE OSOITETAAN SÄÄLIÄ

    Kun Jeesus ja hänen neljä opetuslastaan käyvät Galilean kaupungeissa, uutinen niistä ihmeistä, joita Jeesus tekee, leviää kautta koko alueen. Tieto hänen teoistaan saavuttaa erään kaupungin, jossa on muuan lepraa sairastava mies. Lääkäri Luukas kertoo, että hän on “täynnä lepraa”. Pitkälle edenneenä tämä kauhea sairaus pilaa hitaasti ruumiin eri osat. Tämän lepratautisen tila on siis säälittävä.
    Kun Jeesus saapuu kaupunkiin, lepratautinen lähestyy häntä. Estääkseen toisia tulemasta liian lähelle ja suojellakseen heitä tartuntavaaralta lepratautinen on Jumalan lain mukaan huudettava varoitusta: “Saastainen, saastainen!” Lepratautinen lankeaa nyt kasvoilleen ja pyytää Jeesusta hartaasti: “Herra, jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut:”
    Millainen usko tuolla miehellä onkaan Jeesukseen! Kuinka kurjalta tuo tauti saakaan hänet näyttämään! Mitä Jeesus tekee? Mitä sinä tekisit? Säälistä liikuttuneena Jeesus ojentaa kätensä ja koskettaa tuota miestä sanoen: “Minä haluan. Puhdistu.” Lepra häviää hänestä heti.
    Haluaisitko sinä kuninkaaksesi jonkun näin myötätuntoisen? Se tapa, jolla Jeesus kohtelee tätä lepratautista, antaa meille luottamusta siihen, että Hänen valtakuntansa hallinnon aikana seuraava Raamatun ennustus täyttyy: “Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun..” Silloin Jeesus tulee tosiaan täyttämään sydämensä halun auttaa kaikkia ahdistettuja.
    Jo ennen lepratautisen parantumista Jeesuksen palvelus on kuohuttanut kovasti ihmisten mieliä. Jesajan ennustuksen täyttymykseksi Jeesus nyt kieltää parantunutta miestä: “Katso, ettet kerro kenellekään mitään.” Sen jälkeen hän neuvoo häntä: “Mene, näytä itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi, mitä Mooses on käskenyt, todistukseksi heille.”
    Tuo mies on kuitenkin niin onnellinen, ettei hän pysty pitämään ihmettä omana tietonaan. Hän menee pois ja rupeaa levittämään uutista kaikkialla herättäen nähtävästi niin paljon kiinnostusta ja uteliaisuutta kansan keskuudessa, ettei Jeesus enää voi mennä avoimesti kaupunkiin. Siksi Jeesus pysyttelee syrjäisissä, asumattomissa paikoissa ja kaikkialta tulee ihmisiä kuuntelemaan häntä ja parantumaan sairauksistaan.
    Luukas 5:12 – 16
    Markus 1:40 – 45
    Matteus 8:2 – 4
    3. Mooseksen kirja 13:45
    3. Mooseksen kirja 14:10 – 13
    Psalmi 72:13
    Jesaja 42:1 – 2

    JÄLLEEN KOTONA KAPERNAUMISSA

    Jeesuksen maine on nyt kantautunut laajalle ja monet ihmiset matkustavat niihin syrjäisiin paikkoihin, joissa hän oleskelee. Muutamien päivien kuluttua hän kuitenkin palaa lähelle Galileanmerta sijaitsevaan Kapernaumiin. Uutinen siitä, että hän on jälleen kotona, leviää nopeasti koko kaupunkiin ja monet tulevat taloon, jossa hän on. Fariseuksia ja lainopettajia tulee aina Jerusalemista saakka.
    Ihmisjoukko on niin suuri, että se tukkii oviaukon, eikä sisälle mahdu enää ketään. kaikki on valmiina erästä todella merkittävää tapahtumaa varten. Se mitä tässä tilaisuudessa tapahtuu on erittäin tärkeää, sillä se auttaa meitä arvostamaan sitä, että Jeesuksella on valta poistaa inhimillisen kärsimyksen syy ja palauttaa terveys kaikille niille, jotka hän haluaa parantaa.
    Samalla kun Jeesus opettaa ihmisjoukkoa, neljä miestä tuo talon ulkopuolelle vuodematolla makaavan halvaantuneen miehen. He haluavat Jeesuksen parantavan heidän ystävänsä, mutta ihmisjoukon vuoksi he eivät pääse sisään. Mikä pettymys! He eivät kuitenkaan anna periksi, vaan kiipeävät tasakatolle, tekevät siihen reiän ja laskevat vuodematon, jolla halvaantunut mies makaa, alas Jeesuksen viereen.
    Onko Jeesus vihainen tämän keskeytyksen vuoksi? Ei suinkaan! Heidän uskonsa tekee sen sijaan syvän vaikutuksen häneen. Hän sanoo halvaantuneelle: “Synti ovat anteeksi annetut.” Mutta voiko Jeesus tosiaan antaa anteeksi syntejä? Kirjanoppineiden ja fariseusten mielestä hän ei voi. He järkeilevät sydämessään. ” Miksi tämä mies puhuu tällä tavoin? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka muu voi antaa syntejä anteeksi kuin yksi Jumala?”
    Jeesus joka tietää heidän ajatuksensa, sanoo heille: ” Miksi järkeilette tätä sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: “Syntisi ovat anteeksi annetut vai sanoa: “Nouse ja ota vuodemattosi ja kävele?”
    Sitten Jeesus sallii ihmisjoukon, arvostelijansa mukaan lukien, nähdä huomattavan osoituksen siitä, että hänellä on valta antaa syntejä anteeksi maan päällä ja että hän on tosiaan ihmeellisin ihminen, joka on koskaan elänyt. Hän kääntyy halvaantuneen puoleen ja käskee: “Nouse, ota vuodemattosi ja mene kotiisi.” Halvaantunut tekee heti niin ja kävelee ulos kaikkien editse vuodemattoaan kantaen! Ihmeissään ihmiset kirkastavat Jumalaa ja huudahtavat: “Tällaista emme ole koskaan nähneet”!
    Panitko merkille, että Jeesus mainitsee synnit sairauden yhteydessä ja että syntien anteeksianto liittyy fyysisen terveyden saamiseen? Raamattu kertoo, että ensimmäinen isämme Aadam teki syntiä ja että me kaikki olemme perineet tuon synnin seuraukset, nimittäin sairauden ja kuoleman. Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa Jeesus tulee kuitenkin antamaan synnit anteeksi kaikille niille, jotka rakastavat Jumalaa ja palvelevat Häntä ja siten kaikki sairaudet tullaan poistamaan. Miten suurenmoista se tulekaan olemaan!
    Markus 2:1 – 12
    Luukas 5:17 – 26
    Matteus 9:1 – 8
    Roomalaisille 5:12
    Roomalaisille 5:17 – 19

    MATTEUS KUTSUTAAN

    Pian sen jälkeen kun Jeesus on parantanut halvaantuneen miehen, hän lähtee Kapernaumista Galileanmeren rannalle. Jälleen kerran ihmisjoukot tulevat hänen luokseen ja hän rupeaa opettamaan niitä. Kävellessään eteenpäin hän näkee Matteuksen, jota kutsutaan myös Leeviksi, istumassa veroasemalla. “Ole minun seuraajani”, kuului Jeesuksen kutsu.
    Matteus on todennäköisesti jo perehtynyt Jeesuksen opetuksiin, niin kuin Pietari, Andreas, Jaakob ja Johanneskin olivat silloin, kun heidät kutsuttiin. Heidän tavallaan Matteus vastaa heti kutsuun. Hän nousee, jättää taakseen vastuullisen tehtävän veronkantajana ja seuraa Jeesusta.
    Myöhemmin Matteus järjestää suuret vastaanottopidot talossaan ehkäpä juhliakseen sitä, että hänet on kutsuttu. Jeesuksen ja hänen opetuslastensa lisäksi läsnä on Matteuksen entisiä työtovereita. Muuta juutalaiset yleensä halveksivat näitä miehiä, koska he keräävät veroja vihatuille Rooman viranomaisille. Lisäksi he perivät ihmisiltä usein epärehellisesti enemmän rahaa kuin varsinainen veroprosentti edellyttää.
    Fariseusten havaitessa, että Jeesus on mukana juhlissa tällaisten ihmisten kanssa, he kysyvät hänen opetuslapsiltaan: “Minkä vuoksi teidän opettajanne syö veronkantajien ja syntisten kanssa?” Jeesus sattuu kuulemaan fariseusten kysymyksen ja vastaa heille: “Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat. Menkää siis ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: “Armoa minä tahdon enkä uhria. Sillä minä en tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”
    Matteus on nähtävästi kutsunut nämä veronkantajat kotiinsa, jotta he voivat kuunnella Jeesusta ja parantua hengellisesti. Niinpä Jeesus seurustelee heidän kanssaan auttaakseen heitä pääsemään hyvään suhteeseen Jumalan kanssa. Jeesus ei halveksi heitä niin kuin omavanhurskaat fariseukset halveksivat. Sen sijaan hän säälistä liikuttuneena toimii itse asiassa heidän hengellisenä parantajana.
    Jeesuksen armollisuus syntisiä kohtaan ei siksi merkitse heidän syntejään, vaan osoittaa hänen olevan yhtä helläsydämisen heitä kohtaan kuin hän oli fyysisesti sairaita kohtaan. Palauta mieleesi esimerkki, kun hän myötätuntoisesti ojensi kätensä ja kosketti lepratautista miestä sanoen: “Minä haluan. Puhdistu.” Osoittakaamme samalla tavoin armoa auttamalla tarpeessa olevia ihmisiä, varsinkin antamalla heille hengellistä apua.
    Matteus 8:3
    Matteus 9:9 – 13
    Markus 2:13 – 17
    Luukas 5:27 – 32

    PAASTOAMISESTA KYSELLÄÄN

    Lähes vuosi on vierähtänyt siitä, kun Jeesus oli läsnä vuoden 30 pääsiäisjuhlassa. Tähän mennessä Johannes Kastaja on ollut vangittuna useita kuukausia. Kaikista Johanneksen opetuslapsista ei ole tullut Kristuksen seuraajia, vaikka Johannes niin toivoikin.
    Jotkut näistä vangitun Johanneksen opetuslapsista tulevat nyt Jeesuksen luo ja kysyvät: “Minkä vuoksi meillä ja fariseuksilla on tapana paastota, mutta sinun opetuslapsesi eivät paastoa?” Fariseukset paastoavat kahdesti viikossa, koska se on heidän uskonnollinen rituaalinsa. Johanneksen opetuslapset noudattavat ehkä samaa tapaa. Voi myös olla, että he paastoavat osoittaakseen surevansa Johanneksen vankeutta ja he ihmettelevät, miksi Jeesuksen opetuslapset eivät ilmaise heidän kanssaan samalla tavoin murhetta.
    Vastaukseksi Jeesus selittää: “Ei kai sulhasen ystävillä ole syytä surra, niin kauan kuin sulhanen on heidän kanssaan? Muut päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois ja silloin he paastoavat.”
    Johanneksen opetuslasten pitäisi muistaa, että Johannes itse puhui Jeesuksesta Sulhasena. Kun Jeesus siis on läsnä, ei Johanneksen eikä Jeesuksen opetuslastenkaan mielestä olisi sopivaa paastota. Myöhemmin, kun Jeesus kuolee, hänen opetuslastensa kyllä surevat ja paastoavat. Mutta kun hänet herätetään ylös ja hän nousee taivaaseen, heillä ei ole enää syytä ilmaista surua paastoamalla.
    Tämän jälkeen Jeesus esittää seuraavat kuvaukset: “Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan päällysvaippaan, sillä sen täysi voima repisi päällysvaippaa ja repeämä tulisi pahemmaksi. Eikä uutta viiniä kaadeta vanhoihin viinileileihin, muutoin viinileilit halkeavat ja viini valuu ulos ja viinileilit turmeltuvat, vaan uusi viini kaadetaan uusiin viinileileihin.” Miten nämä kuvaukset liittyvät paastoamiseen?
    Jeesus auttoi Johannes Kastajan opetuslapsia ymmärtämään, ettei kenenkään tulisi odottaa hänen seuraajiensa mukautuvan vanhoihin juutalaisuuteen liittyviin tapoihin, esimerkiksi paastoamisrituaaliin. Hän ei tullut paikkaamaan eikä jatkamaan vanhoja kuluneita palvontajärjestelmiä, jotka olivat valmiita hylättäviksi. Kristillisyydessä ei tehtäisi samanlaista kuin tuon ajan juutalaisuus, johon liittyi ihmisten perinteitä. Siitä ei tulisi kuin uutta paikkaa vanhaan vaatteeseen tai kuin uutta viiniä vanhaan viinileiliin.
    Matteus 9:14 – 17
    Markus 2:18 – 22
    Luukas 5: 33 – 39
    Johannes 3:27 – 29

    HYVÄN TEKEMISTÄ SAPATTINA

    On vuoden 31 kevät. Muutamia kuukausia aiemmin matkallaan Juudeasta Galileaan Jeesus puhui kaivolla olevalle naiselle Samariassa. Opetettuaan laajalti koko Galileassa Jeesus lähtee nyt jälleen Juudeaan, missä hän saarnaa synagogissa. Raamattu kiinnittää enemmän huomiota Jeesuksen Galileassa suorittamaan palvelukseen kuin hänen toimintansa Juudeassa tämän vierailun aikana, sekä niinä kuukausina, jotka hän vietti täällä edellisenä pääsiäisen jälkeen. Hänen palveluksensa ei ilmeisestikään saanut yhtä suotuisaa vastaanottoa Juudeassa kuin se oli saanut Galileassa.
    Jeesus on pian matkalla Juudeaan pääkaupunkiin Jerusalemiin vuoden 31 pääsiäisjuhlaan. Täällä lähellä kaupungin lammasporttia on Betsataksi kutsuttu lammikko, jonne tulee monia sairaita, he voivat parantua menemällä lammikon vesiin silloin, kun niitä kuohutetaan.
    On sapatti. Jeesus näkee lammikon äärellä erään miehen, joka on ollut sairaana 38 vuotta. Jeesus tietää miehen sairauden kestäneen pitkän aikaa ja kysyy: “Tahdotko tulla Terveeksi?”
    Mies vastaa Jeesukselle: “Herra, minulla ei ole ketään ihmistä, joka panisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu, vaan kun minä olen tulossa, joku toinen astuu alas ennen minua.”
    Jeesus sanoo hänelle: “Nouse, ota vuodemattosi ja kävele.” silloin mies tulee heti ruumiiltaan terveeksi, ottaa vuodemattonsa ja rupeaa kävelemään!
    Mutta kun juutalaiset näkevät miehen, he sanovat: “On sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodemattoa.”
    Mies vastaa heille: “Juuri se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulla: “Ota vuodemattosi ja kävele.”
    “Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: “Ota se ja kävele?” he kysyvät. Jeesus oli väistynyt syrjään ihmisjoukon vuoksi, eikä parantunut mies tiennyt Jeesuksen nimeä. Myöhemmin Jeesus ja tuo mies kuitenkin tapaavat toisensa temppelissä ja mies saa tietää, kuka hänet paransi.
    Niinpä parantunut mies etsii juutalaiset kertoakseen heille, että Jeesus hänet on terveeksi tehnyt. Saatuaan tietää tämän juutalaiset menevät Jeesuksen luo. Mistä syystä? Haluavatko he saada tietää, millä keinoin hän kykenee tekemään näitä ihmeitä? Eivät, vaan heidän tarkoituksensa on moittia häntä siksi, että hän tekee jotakin näin hyvää sapattina. He ryhtyvät jopa vainoamaan häntä!
    Luukas 4:44
    Johannes 5:1 – 16

    JEESUS VASTAA SYYTTÄJILLEEN

    Kun juutalaiset uskonnolliset johtajat syyttävät Jeesusta sapatin rikkomisesta, hän vastaa: Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti ja minä teen jatkuvasti työtä.”
    Fariseusten väitteestä huolimatta Jeesuksen työ ei ole sellaista, että sapattilaki kieltäisi sen. Hänen saarnaamistyönsä ja parantamistyönsä on jumalalta saatu tehtävä ja Jumalan esimerkkiä jäljitellen hän tekee sitä päivittäin. Juutalaiset vihastuvat kuitenkin entistä enemmän kuultuaan hänen vastauksensa ja he tavoittelevat häntä tappaakseen. Miksi?
    Siksi, että nyt Jeesus heidän mielestään sapatin rikkomisen lisäksi pilkkaa Jumalaa väittäessään olevansa Jumalan oma poika. Jeesus ei kuitenkaan pelkää, vaan kertoo heille lisää suositusta suhteestaan jumalaan. “Isä on kiintynyt Poikaan”, hän sanoo, “ja näyttää hänelle kaiken, mitä hän itse tekee:”
    “Niin kuin Isä herättää kuolleita”,, Jeesus jatkaa, “niin Poikakin tekee eläviksi ne, jotka hän tahtoo.” Poika tosiaankin jo herättää kuolleita hengellisellä tavalla! “Joka kuulee minun sanani ja uskoo häntä, joka on lähettänyt minut”, Jeesus sanoo, “on siirtynyt kuolemasta elämään.” Hän jatkaa: “Tulee hetki, ja se on nyt, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan pojan äänen ja ne, jotka ovat ottaneet vaarin, tulevat elämään.”
    Vaikka ei olekaan mitään muistiin merkintöjä siitä, että Jeesus olisi vielä kirjaimellisesti herättänyt ketään kuolleista, hän kertoo syyttäjilleen, että sellainen kirjaimellinen kuolleiden ylösnousemus tulee tapahtumaan. “Älkää ihmetelkö tätä”, hän sanoo, ”
    koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.”
    Jeesus ei ole tähän mennessä ilmeisesti kertaakaan julkisesti kuvaillut näin selvästi ja yksityiskohtaisesti tärkeää osaansa jumalan tarkoituksessa. Mutta Jeesuksen oman todistuksen lisäksi hänen syyttäjänsä ovat saaneet muutakin tietoa näistä asioista. “Te olette lähettäneet miehiä Johanneksen luo”, Jeesus muistuttaa heitä, “ja hän on todistanut totuudesta.”
    Vain kaksi vuotta aikaisemmin Johannes Kastaja kertoi näille juutalaisille uskonnollisille johtajille siitä, joka tulisi hänen jälkeensä. Muistuttaen heitä siitä syvästä kunnioituksesta, jota he kerran tunsivat nyt vangittua olevaa Johannesta kohtaan, Jeesus sanoo: “Te tahdotte hetken suuresti iloita hänen valossaan.” Jeesus palauttaa tämän heidän mieleensä toivoessaan voivansa auttaa heitä , pelastaa heidät. Hän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse Johanneksen todistusta.
    “Ne teot itsessään, joita teen (hänen juuri äsken tekemänsä ihme mukaan lukien), todistavat minusta, että Isä on lähettänyt minut, on itse todistanut minusta.” jumala todisti Jeesuksesta esimerkiksi tämän kasteen yhteydessä sanoen: “Tämä on minun rakas poikani.”
    Jeesuksen syyttäjät eivät todellakaan voi mitenkään puolustella sitä, että he hylkäävät hänet. Juuri ne raamatun kirjoitukset, joita he väittävät tutkivansa, todistavat hänestä! “Jos uskoisitte……Moosesta, uskoisitte minua”, Jeesus sanoo lopuksi, “sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jops ette usko hänen kirjoituksiaan, niin kuinka tulette uskomaan minun sanojani?”
    Johannes 5:17 – 47
    Johannes 1:19 – 27
    Matteus 3:17

    TÄHKÄPÄIDEN KATKOMISTA SAPATTINA

    Jeesus ja hänen opetuslasten lähtevät pian Jerusalemista palatakseen Galileaan. On kevät ja vilja kasvaa pelloilla. Opetuslapsilla on nälkä. Niinpä he katkovat tähkäpäitä ja syövät. Mutta koska on sapatti, heidän tekonsa ei jää huomaamatta.
    Jerusalemissa olevat uskonnolliset johtajat olivat juuri tavoitelleet Jeesusta tappaakseen hänet sapatin rikkomista koskeneen väitteen perusteella. Fariseukset esittivät nyt syytöksen. “katso! sinun opetuslapsesi tekevät sitä, mitä ei ole lupa tehdä sapattina”, he moittivat.
    Fariseukset väittävät, että tähkien poimiminen ja niiden hiertäminen käsissä syömistä varten on sadon korjaamista ja puimista. Mutta heidän ankara tulkintansa siitä, minkä katsotaan olevan työtä, on tehnyt sapatista rasittavan, vaikka sen tarkoitus oli olla oloista, hengellisesti rakentavaa aikaa. Niinpä Jeesus vastaa kertoen Raamatullisia esimerkkejä sapattilakiin sovellettavan niin kohtuuttoman jyrkästi.
    Jeesus sanoo, että Daavid ja hänen miehensä olivat nälkäisiä, he poikkesivat tabernaakkeliin ja söivät esillepanoleivät. Nuo leivät oli jo siirretty pois jumalan edestä ja niiden tilalle oli pantu tuoreet leivät. Tavallisesti esillepanoleivät säästettiin pappien syötäväksi. tässä tilanteessa Daavidia ja hänen miehiään ei kuitenkaan tuomittu niiden syömisestä.
    Jeesus kertoo toisenkin esimerkin: “Ettekö ole lukeneet Laista, että sapatteina papit toimivat temppelissä ikään kuin sapatti ei olisi pyhä ja pysyvät syyttöminä?” Papit tosiaan jatkavat teurastamista ja muiden töiden tekemistä temppelissä sapattinakin valmistaessaan eläinuhreja. “Mutta minä sanon teille”, Jeesus toteaa, “että tässä on jotakin temppeliä suurempaa.”
    Fariseuksia neuvoen Jeesus jatkaa: “Jos olisitte ymmärtäneet, mitä tarkoittaa: “armoa minä tahdon enkä uhria!, niin ette olisi langettaneet tuomiota syyttömille.” Sitten hän sanoo lopuksi: “Sillä ihmisen Poika on sapatin Herra.” Mitä Jeesus tarkoittaa tällä? Jeesus puhuu rauhaisasta tuhatvuotisesta valtakunnan hallinnostaan.
    Ihmiskunta on nyt 6000 vuoden ajan kärsinyt raskaasta orjuudesta saatana panettelijan alaisuudessa väkivallan ja sodan kuuluessa jokapäiväiseen elämään. Toisaalta Kristuksen suurenmoinen sapattihallinto tulee olemaan lepoa kaikesta sellaisesta kärsimyksestä ja sorrosta.
    Matteus 12:1 – 8
    3. Mooseksen kirja 24:5 – 9
    Samuelin kirja 21:1 – 6
    4. Mooseksen kirja 28:9
    Hoosea 6:6

    MIKÄ ON LUVALLISTA SAPATTINA?

    Eräänä toisena sapattina Jeesus menee lähelle Galileanjärveä sijaitsevaan synagogaan. Siellä on mies, jonka oikea käsi on surkastunut. kirjanoppineet ja fariseukset tarkkailevat valppaasti tilannetta nähdäkseen, parantaako Jeesus hänet. Lopulta he kysyvät: “Onko luvallista parantaa sapattina?”
    Juutalaiset uskonnolliset johtajat uskovat, että parantaminen on luvallista sapattina vain, jos on kyse hengenvaarasta. he opettavat esimerkiksi, että sapattina ei ole lupa panna luuta paikoilleen eikä sitoa nyrjähtänyttä jäsentä. Kirjanoppineet ja fariseukset siis tekevät Jeesukselle tuon kysymyksen yrittäessään saada syytöksen häntä vastaan.
    Jeesus kuitenkin tietää heidän järkeilynsä. samalla hän käsittää, että he ovat omaksuneet äärimmäisen ja epäraamatullisen näkemyksen siitä, mikä työn kieltävän sapattikäskyn rikkomista. Siksi Jeesus tekee mahdolliseksi dramaattisen vastakkainasettelun kehottamalla miestä, jolla on surkastunut käsi: “Nouse ja tule keskelle.”
    Kääntyen sitten kirjanoppineiden ja fariseusten puoleen Jeesus sanoo: “Kuka teistä on se mies, jolla on yksi lammas ja joka , jos tämä putoaa kuoppaan sapattina, ei tartu siihen ja nosta sitä ylös?” Koska lampaalla on rahallista arvoa, he eivät jättäisi sitä kuoppaan seuraavaan päivään saakka, se voisi sairastua ja aiheuttaa heille tappiota. Lisäksi raamattu sanoo: “Vanhurskas pitää huolta kotieläimensä sielusta.”
    Jeesus jatkaa esittäen vertailun. Kun otamme kaiken huomioon, niin kuinka paljon arvokkaampaa onkaan ihminen kuin lammas! Sapattina on siis lupa tehdä hyvää.” Uskonnolliset johtajat eivät pysty kumoamaan tällaista johdonmukaista ja sääliä ilmaisevaa todistelua ja he pysyvät vaiti.
    Närkästyneenä sekä murheellisena heidän uppiniskaisesta typeryydestään Jeesus katsoo ympärilleen. Sitten hän sanoo miehelle: “ojenna kätesi.” Hän ojentaa kätensä ja se paranee. Sen sijaan että fariseukset olisivat iloisia siitä, että miehen käsi on palautunut ennalleen, he menevät ulos ja suunnittelevat heti salaa Herodeksen puoluelaisten kanssa Jeesuksen tappamista. Tähän poliittiseen puolueeseen kuuluu ilmeisesti uskonnollisia saddukeuksia. Tavallisesti tämän poliittisen puolueen jäsenet ja fariseukset vastustavat toisiaan avoimesti, muuta Jeesuksen vastustamisessa he ovat täysin yksimielisiä.
    Matteus 12:9 – 14
    Markus 3:1 – 6
    Luukas 6:6 – 11
    Sananlaskut 12:10
    2. Mooseksen kirja 20:8 – 10

    JEESUS TÄYTTÄÄ JESAJAN ENNUSTUKSEN

    Kun Jeesus saa tietää fariseusten ja Herodeksen puoluelaisten suunnittelevan hänen tappamistaan, hän poistuu opetuslastensa kanssa Galileanmeren rannalle Täällä hänen luokseen kerääntyy suuria ihmisjoukkoja kaikkialta Palestiinasta ja jopa sen rajojen ulkopuolelta. Hän parantaa monia, ja seurauksena on, että kaikki ne, joilla on tuskallisia tauteja, tunkeutuvat eteenpäin koskettaakseen häntä.
    Koska ihmisjoukko on niin suuri, Jeesus käskee opetuslapsiaan pitämään jatkuvasti venettä hänen saatavissaan. Vetäytymällä jonkin matkaa päähän rannasta hän voi estää ihmisiä tungeksimasta päälleen. Hän voi opettaa heitä veneestä tai matkustaa johonkin toiseen rannikolle olevaan paikkaan auttamaan siellä olevia ihmisiä.
    Opetuslapsi Matteus mainitsee, että Jeesuksen toiminta täyttää “sen, mikä oli puhuttu profeetta Jesajan välityksellä.” Sitten Matteus lainaa ennustetta, jonka Jeesus täyttää: “Katso! Palvelijani, jonka olen valinnut, rakkaani, jonka sieluni on hyväksynyt! Minä panen henkeni hänen päälleen ja hän on selvittävä kansoille mitä oikeus on. Ei hän riitele eikä huuda, eikä kukaan kuule hänen ääntään valtakaduilla. Runneltua ruokaa hän ei muserra ja kytevää lampunsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Tosiaankin hänen nimeensä kansat tulevat panemaan toivonsa..”
    Jeesus on tietenkin tuo rakas palvelija, jonka jumala hyväksyy. Jeesus selvittää, mitä on tosi oikeus, jota väärät uskonnolliset perinteet sumentavat. koska fariseukset soveltavat jumalan lakia epäoikeudenmukaisesti, he eivät edes auta sairasta ihmistä sapattina! Selvittämällä Jumalan oikeuden Jeesus vapauttaa ihmiset epäoikeudenmukaisten perinteiden taakan alta ja tästä syystä uskonnolliset johtajat yrittävät tappaa hänet.
    Mitä tarkoittaa se, ettei riitele eikä korota ääntään tullakseen kuulluksi valtakaduilla? Parantaessaan ihmisiä Jeesus “kieltää jyrkästi heitä saattamasta häntä julki.” Hän ei halua, että häntä mainostetaan kovaäänisesti kaduilla tai että vääristeltyjä huhuja levitetään innokkaasti suusta suuhun.
    Lisäksi Jeesus vie lohduttavan sanomansa ihmisille, jotka ovat kuvaannollisesti kuin runneltuja, taivutettuja ja jalkoihin poljettuja ruokoja. He ovat kuin kyteviä lampunsydämiä, joiden viimeinenkin elonkipinä on miltei tukahtunut. Jeesus ei muserra näitä runneltuja ruokoja eikä sammuta näitä lapattavia ja savuavia lampunsydämiä, vaan hellyyden ja rakkauden avulla hän taitavasti nostaa nöyrät. kansat voivat todellakin panna toivonsa Jeesukseen!
    Matteus 12:15 – 21
    Markus 3:7 – 12
    Jesaja 42:1 – 4

    Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat jatkuu seuraavalla kerralla 11. uudella tapahtumalla:

    34. JEESUS VALITSEE APOSTOLINSA
    35. KUULUISIN KOSKAAN PIDETTY SAARNA
    36. UPSEERIN LUJA USKO
    37. JEESUS POISTAA LESKEN SURUN
    38. PUUTTUIKO JOHANNEKSELTA USKO?
    39. YLPEÄT JA NÖYRÄT
    40. OPETUSTA ARMON OSOITTAMISESTA
    41. KIISTOJEN KESKIPISTEENÄ
    42. JEESUS NUHTELEE FARISEUKSIA
    43. OPETTAMISTA KUVAUKSIN
    44. PELOTTAVAN MYRSKYN VAIMENTAMINEN

    Siunausterveisin
    Ari

    • JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 5/13 34. JEESUS VALITSEE APOSTOLINSA 35. KUULUISIN KOSKAAN PIDETTY SAARNA 36. UPSEERIN LUJA USKO 37. JEESUS POISTAA LESKEN SURUN 38. PUUTTUIKO JOHANNEKSELTA USKO? 39. YLPEÄT JA NÖYRÄT 40. OPETUSTA ARMON OSOITTAMISESTA 41. KIISTOJEN KESKIPISTEENÄ 42. JEESUS NUHTELEE FARISEUKSIA 43. OPETTAMISTA KUVAUKSIN 44. PELOTTAVAN MYRSKYN VAIMENTAMINEN JEESUS VALITSEE APOSTOLINSA On kulunut noin puolitoista vuotta siitä, kun Johannes Kastaja esitteli Jeesuksen Jumalan Karitsana ja Jeesus aloitti julkisen palveluksensa. Tuohon aikaan Andreasta, Simon Pietarista, Johanneksesta ja kenties Jaakobista (Johanneksen veljestä) sekä Filippuksesta ja Natanaelista (jota kutsuttiin myös Bartolomeukseksi) oli tullut hänen ensimmäisiä opetuslapsiaan. Aikanaan monet muutkin liittyivät heidän kanssaan seuraamaan Kristusta. Jeesus on nyt valmis valitsemaan apostolinsa. Näistä tulee hänen läheisiä työtovereitaan, joille annetaan erikoisvalmennusta. Mutta ennen kuin Jeesus valitsee heidät, hän menee vuorelle ja viettää siellä koko yön rukoillen, todennäköisesti pyytäen viisautta ja Jumalan siunausta. Kun tulee päivä, hän kutsuu opetuslapsensa ja valitsee heidän joukostaan 12. Mutta koska he ovat edelleen Jeesuksen oppilaita, heitä kutsutaan yhä myös opetuslapsiksi. Ne kuusi mainittua, jotka Jeesus valitsee, olivat hänen ensimmäisiä opetuslapsiaan. Matteus, jonka Jeesus kutsui veroasemalta, valittiin myös. Viisi muuta valittua ovat Juudas Iskariot, Simon Kananeus, Tuomas ja Jaakob, Alfeuksen poika. Tätä Jaakobia sanotaan myös Jaakob Vähäisemmäksi, kenties siksi, että hän on joko pienikokoisempi tai nuorempi kuin toinen apostoli Jaakob. Nämä 12 ovat tähän mennessä olleet Jeesuksen kanssa jo jonkin aikaa, ja hän tuntee heidät hyvin. Jotkut heistä ovat itse asiassa hänen omia sukulaisiaan. Jaakob ja hänen veljensä Johannes ovat ilmeisesti Jeesuksen serkkuja. On todennäköistä, että Alfeus oli Jeesuksen kasvatusisän Joosefin veli. Näin ollen Alfeuksen poika, apostoli Jaakob, olisi myös Jeesuksen serkku. Jeesuksen ei tietenkään ole vaikea muistaa apostoliensa nimiä. Mutta muistatko sinä ne? Paina mieleesi vain, että on kaksi Simonia, Kaksi Jaakobia, kaksi Juudasta ja että Simonilla on Andreas-niminen veli ja että Jaakobin veli on nimeltään Johannes. Näin voit muistaa 8 apostolia. Neljä muuta apostolia ovat veronkantaja (Matteus), se joka myöhemmin epäili (Tuomas), se joka oli puun alla kun hänet kutsuttiin (Natanael) ja hänen ystävänsä filippus. Apostoleista 11 on kotoisin Galileasta, Jeesuksen kotiseudulta. Natanael on Kaanasta, Filippus, Pietari ja Andreas ovat alun perin Betsaidasta. Pietari ja Andreas muuttavat myöhemmin Kapernaumiin, missä Matteus nähtävästi asui. Jaakob ja Johannes harjoittivat kalastusta ja asuivat todennäköisesti myös Kapernaumissa tai sen lähettyvillä. Näyttää siltä, että Juudas Iskariot, joka myöhemmin kavalsi Jeesuksen, on ainoa Juudeasta oleva apostoli. Markus 3:13 – 19 Luukas 6:12 – 16 KUULUISIN KOSKAAN PIDETTY SAARNA Tämä on mieleenpainuvimpia näkymiä Raamatun historiassa: Jeesus istuu vuorenrinteellä pitämässä ihmeellistä vuorisaarnaansa. Tapahtumapaikka sijaitsee lähellä Galileanjärveä, luultavasti vähän matkan päässä Kapernaumista. Vietettyään koko yön rukoillen Jeesus on juuri valinnut opetuslapsistaan 12 apostoleiksi. Sen jälkeen hän tulee heidän kanssaan alas tälle vuorelle sijaitsevalle tasaiselle paikalle. Saattaisit ajatella, että Jeesus olisi nyt hyvin väsynyt ja haluaisi nukkua. Suuret ihmisjoukot ovat kuitenkin saapuneet tänne, jotkut näistä ihmisistä ovat tulleet jopa 100 kilometrin päästä Juudeasta ja Jerusalemista asti. Toiset ovat tulleet rannikolta, pohjoisessa sijaitsevista Tyroksesta ja Sidonista. He ovat tulleet kuulemaan Jeesusta ja paranemaan sairauksistaan. Läsnä on jopa demonien, Saatanan pahojen enkelien, vaivaamia ihmisiä. Kun Jeesus tulee alas, sairaat lähestyvät voidakseen koskettaa häntä ja hän parantaa heidät kaikki. Myöhemmin Jeesus nähtävästi kiipeää korkeammalle paikalle vuorelle. Siellä hän istuutuu ja rupeaa opettamaan ihmisjoukkoja, jotka ovat levittäytyneet tasaiselle paikalle hänen eteensä. Ajattelehan, että nyt ei koko kuulijakunnassa ole ainuttakaan, joka kärsii jostain vakavasta sairaudesta! Ihmiset ovat innokkaita kuulemaan tätä opettajaa, joka kykenee tekemään näitä hämmästyttäviä ihmeitä. Jeesus pitää saarnansa kuitenkin pääasiassa opetuslasten hyödyksi, he ovat luultavasti kerääntyneet kaikkein lähimmäksi häntä. Mutta jotta mekin voisimme hyötyä tuosta saarnasta, sekä Matteus että Luukas ovat kirjoittaneet sen muistiin. Matteuksen kertomus saarnasta on noin neljä kertaa pitempi kuin Luukkaan kertomus. Lisäksi osia siitä, mitä Matteus on merkinnyt muistiin, Luukas esittää Jeesuksen sanoneen jollloinkin muulloin palveluksensa aikana. Se voidaan havaita vertaamalla Matteukseen 6:9 – 13:a Luukkaan 11:1 – 4:ään ja Matteuksen 6:25 – 34:ää Luukkaan 12:22 – 31:een. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla mitenkään yllättävää. Jeesus aivan ilmeisesti opetti samoja asioita useammin kuin kerran ja Luukas halusi esittää joitakin näistä opetuksista eri yhteydessä. Jeesuksen saarna on hyvin arvokas hengellisen sisältönsä syvällisyyden vuoksi ja lisäksi sen helppotajuisuuden ja selkeyden takia, jolla hän esittää nämä totuudet. Jeesus käyttää tavallisia kokemuksia ja ihmisille tuttuja asioita ja näin kaikkien niiden, jotka haluavat Jumalan viitoittamaa parempaa elämää, on helppo ymmärtää hänen ajatuksiaan. Ketkä ovat todella onnellisia? Jokainen haluaa olla onnellinen. Jeesus tajuaa tämän ja aloittaa vuorisaarnansa kuvailemalla niitä, jotka ovat todella onnellisia. Kuten voimme kuvitella, tämä vangitsee heti hänen laajan kuulijakuntansa huomion. Silti hänen alkusanansa varmasti tuntuvat monien mielestä epäjohdonmukaisilta. Kohdistaen puheensa opetuslapsilleen Jeesus aloittaa: onnellisia olette te köyhät, koska teidän on Jumalan valtakunta. Onnellisia olette te, jotka nyt tunnette nälkää, koska te tulette kylläisiksi. Onnellisia olette te, jotka nyt itkette, koska te tulette nauramaan. onnellisia olette te , aina kun ihmiset vihaavat teitä. Iloitkaa sinä päivänä ja hypelkää, sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa.” Tämä on Luukkaan kertomus Jeesuksen saarnan johdannosta.. Mutta Matteuksen kertomuksen mukaan Jeesus sanoo myös, että lempeämieliset, armolliset, puhdassydämiset ja rauhantekijät ovat onnellisia, koska he tulevat perimään maan, heille tullaan osoittamaan armoa, he tulevat näkemään Jumalan ja heitä tullaan kutsumaan Jumalan lapsiksi. Jeesus ei kuitenkaan tarkoita onnellisena olemisella pelkästään sitä, että on hilpeä tai iloinen, kuten silloin kun jollakulla on hauskaa. Tosi onnellisuus on syvällisempää ja siihen sisältyy ajatus tyytyväisyydestä, elämässä saavutettu tyydytyksen ja aikaansaamisen tunne. Jeesus siis osoittaa, että todella onnellisia ovat ihmiset, jotka tajuavat hengellisen tarpeensa, ovat murheellisia syntisen tilansa vuoksi ja oppivat tuntemaan Jumalan ja palvelevat häntä. Silloin he ovat onnellisia, vaikka heitä vihattaisiin tai vainottaisiin Jumalan tahdon tekemisen vuoksi, koska he tietävät miellyttävänsä Jumalaa ja saavansa häneltä palkinnoksi ikuisen elämän. Mutta monet Jeesuksen kuulijat aivan samoin kuin jotkut ihmiset nykyään uskovat, että rikkaudet ja nautinnot tekevät ihmisen onnelliseksi. Jeesus tietää asian olevan toisin, tuoden esiin vastakohdan , jonka täytyy hämmästyttää monia hänen kuulijoitaan, hän sanoo: “Voi teitä, te rikkaat, koska teillä on jo lohdutuksenne täysimääräisenä. Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, koska te tulette olemaan nälkäisiä. Voi, te jotka nyt nauratte, koska te tulette suremaan ja itkemään. Voi, aina kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää, sillä tällaista heidän esi-isänsä tekivät väärille profeetoille.” Mitä Jeesus tarkoittaa? Miksi se että jollakin on rikkautta, että hän iloiten tavoittelee nautintoja ja että hän saa mielihyvää ihmisten suosionosoituksista, tuo murhetta? Kun ihmisellä on kaikkea tätä ja kun hän pitää sitä tärkeänä, hänen elämässään ei ole tilaa Jumalan palvelukselle, joka ainoastaan tuo tosi onnellisuuden. Toisaalta Jeesus ei tarkoittanut, että pelkästään köyhänä, nälkäisenä ja surullisena oleminen tekee ihmisestä onnellisen. Usein sellaiset epäedullisessa asemassa olevat ihmiset voivat kuitenkin ottaa vastaan Jeesuksen opetukset ja sen vuoksi heitä siunataan tosi onnellisuudella. Puhutellen sitten opetuslapsiaan Jeesus sanoo: “Te olette maan suola.” Hän ei tietenkään tarkoita sitä, että he ovat kirjaimellista suolaa. Suolahan on säilöntäaine. Jumalan temppelissä alttarin vieressä oli suuri kasa suolaa ja siellä tehtäviään hoitaneet papit käyttivät sitä uhrien suolaamiseen. Jeesuksen opetuslapset ovat “maan suola” siinä mielessä, että heillä on säilyttävä vaikutus ihmisiin. Heidän kertomansa sanoma tosiaankin säilyttää kaikkien niiden elämän, jotka ottavat sen vastaan! Se tuo näiden ihmisten elämään kestävyyden, luotettavuuden ja uskollisuuden ominaisuudet ja estää heissä kaiken hengellisen ja moraalisen pilaantumisen. “Te olette maailman valo”, Jeesus kertoo opetuslapsilleen. Koska lamppua ei panna vakan alle vaan asetetaan lampunjalkaan, Jeesus sanoo: “Samoin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.” Jeesuksen opetuslapset tekevät juuri näin todistamalla julkisesti sekä antamalla loistavan esimerkin raamatun periaatteiden mukaisesta käytöksestä. Korkea normi Jeesuksen seuraajille Uskonnolliset johtajat pitävät Jeesusta Jumalan lain rikkojana ja ovat hiljattain jopa suunnitelleet salaa hänen tappamistaan. Niinpä jatkaessaan vuorisaarnaansa Jeesus selittää: “Älkää luulko, että olen tullut hävittämään lakia tai Profeettoja. En ole tullut hävittämään, vaan täyttämään.” Jeesus pitää Jumalan lakia erittäin suuressa arvossa ja kannustaa muitakin suhtautumaan siihen samalla tavoin. Itse asiassa hän sanoo: “Sen tähden sitä, joka rikkoo yhden näistä vähäisimmistä käskyistä ja opettaa ihmisiä siihen suuntaan, tullaan kutsumaan “vähäisimmäksi” taivasten valtakuntaa nähden”, mikä tarkoittaa sitä, että sellainen ihminen ei pääsisi lainkaan Valtakuntaan. Jeesus ei suinkaan halveksi Jumalan lakia, vaan hän tuomitsee jopa sellaiset asenteet, jotka edistävät sen rikkomista. Huomautettuaan, että Laissa sanotaan: “Sinä et saa murhata”; Jeesus lisää: “Kuitenkin minä sanon teille, että jokainen, joka pysyy veljeensä vihastuneena, on tilivelvollinen tuomioistuimelle.” Koska vihan hautominen toista uskovaa kohtaan on niin vakavaa, että se saattaa johtaa jopa murhaan, Jeesus valaisee sitä, miten paljon pitäisi ponnistella rauhan saavuttamiseksi. Hän neuvoo: “Jos siis tuot (uhri) lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois, tee ensin sovinto veljesi kanssa ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” Kiinnittäen huomion kymmenen käskyn seitsemänteen käskyyn Jeesus jatkaa: “Te olette kuulleet sanotun: “Sinä et saa tehdä aviorikosta.” Jeesus tuomitsee kuitenkin jopa aviorikoksen ajattelemisen. “Minä sanon teille, että jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Jeesus ei puhu tässä vain ohimenevästä moraalittomasta ajatuksesta vaan “katsomisesta jatkuvasti.” Sellainen jatkuva katsominen herättää intohimoisia tunteita, jotka voivat tilaisuuden tullen johtaa lopuksi aviorikokseen. Miten tämä tapahtuminen voidaan estää? Jeesus valaisee sitä, miten äärimmäiset toimet voivat olla tarpeen, sanoessaan: “Jos nyt oikea silmäsi on kompastuttamassa sinua, repäise se pois ja heitä luotasi. Jos oikea kätesi on kompastuttamassa sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi.” Ihmiset ovat usein halukkaita uhraamaan sairaan ruumiinjäsenen pelastaakseen elämänsä. Jeesuksen mukaan on kuitenkin vielä tärkeämpää “heittää luotaan” mitä tahansa, jopa niinkin arvokasta kuin silmä tai käsi, voidakseen välttää moraalittomia ajatuksia ja tekoja. Jeesus selittää, että muuten sellaiset ihmiset heitetään Gehennaan (Jerusalemin lähellä sijaitseva jätteiden polttopaikka), joka kuvaa ikuista tuhoa. Jeesus tarkastelee myös sitä, miten pitäisi menetellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuottavat vahinkoa ja loukkaavat. “Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha”, kuuluu hänen neuvonsa. “Vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” Jeesus ei tarkoita sitä, että ihminen ei saisi puolustautua, jos hänen tai perheensä kimppuun hyökätään. Läimäyksen tarkoitus ei ole vahingoittaa toista fyysisesti vaan pikemminkin loukata. Jeesus haluaa siis sanoa, että jos joku yrittää saada aikaan tappelun tai väittelyn joko läimäyttämällä tai haavoittamalla loukkaavilla sanoilla, olisi väärin maksaa takaisin samalla mitalla. Kiinnitettyään huomiota siihen Jumalan lain piirteeseen, että tulee rakastaa lähimmäistään, Jeesus sanoo: “Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” Esittäen voimakkaan syyn tehdä niin hän jatkaa: “Näin osoittaudutte taivaissa olevan isänne lapsiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville.” Jeesus päättää tämän osan saarnastaan neuvoon: “Teidän tulee siis olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Jeesus ei tarkoita, että ihmiset voivat olla aivan ehdottoman täydellisiä. He voivat sen sijaan Jumalaa jäljittelemällä ulottaa rakkautensa käsittämään jopa vihollisensa. Luukkaan rinnakkaiskertomuksessa mainitaan Jeesuksen sanat: “Tulkaa jatkuvasti armollisiksi, niin kuin teidän Isänne on armollinen.” Rukous ja luottamus Jumalaan Jatkaessaan saarnaansa Jeesus tuomitsee niiden ihmisten ulkokultaisuuden, jotka näyttelevät oletettua jumalisuuttaan. “Kun siis lähdet antamaan (lahjoja), hän sanoo, “älä toitota torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät.” “Silloinkaan”, Jeesus jatkaa, “kun rukoilette, ette saa olla niin kuin ulkokullatut, koska he rukoilevat mielellään seisten synagogissa ja valtakatujen kulmissa ollakseen ihmisten nähtävillä.” Hän neuvoo sen sijaan: “Kun rukoilet, mene yksityishuoneeseesi ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi, joka on salassa.”Jeesus itse esitti julkisia rukouksia, joten hän ei tuomitse niitä. Hän pikemminkin arvostelee ankarasti sellaisia rukouksia, jotka esitetään vaikutuksen tekemiseksi kuulijoihin sekä ihailun ja kohteliaisuuksien saamiseksi heiltä. Jeesus neuvoo edelleen: “Rukoillessanne älkää sanoko samoja asioita yhä uudelleen niin kuin kansojen ihmiset.” Jeesus ei tarkoita, että toistaminen itsessään on väärin. Erään kerran hän itse käytti toistuvasti “samoja sanoja” rukoillessaan. Mutta hän ei hyväksy ulkoa opittujen korulauseiden sanomista “yhä uudelleen”, kuten ne ihmiset tekevät, jotka sormeilevat rukousnauhaa toistaessaan rukouksiaan ulkomuistista. Auttaakseen kuulijoitaan rukoilemaan Jeesus esittää mallirukouksen, jossa on seitsemän anomusta. Kolmessa ensimmäisessä anomuksessa tunnustetaan oikeutetusti Jumalan suvereenisuus ja hänen tarkoituksensa. Niissä pyydetään Jumalan nimen pyhittämistä, hänen Valtakuntansa tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista. Loput neljä pyyntöä koskevat henkilökohtaisia asioita, nimittäin päivittäistä ruokaa, syntien anteeksiantoa, sitä ettei joutuisi kiusatuksi yli kestokykynsä ja että saisi vapautuksen paholaisesta. Seuraavaksi Jeesus puhuu ansasta, joka piilee aineellisen omaisuuden liiallisessa korostamisessa. Hän kehottaa: “Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” Sellaiset aarteet ovat paitsi katoavia, myös arvottomia Jumalan silmissä. Tästä syystä Jeesus sanoo: “Kerätkää se sijaan itsellenne aarteita taivaaseen.” Näin tehdään panemalla Jumalan palvelus ensi sijalle elämässä. Kukaan ei voi ottaa pois tällä tavoin Jumalan luokse karttunutta ansiota tai siitä saatavaa suurta palkintoa. Sitten Jeesus lisää: “Missä on aarteesi, siellä on oleva sydämesi.” Puhuessaan edelleen materialismin ansasta Jeesus kertoo kuvauksen: “Ruumiin lamppu on silmä. Jos siis silmäsi on viaton, niin koko ruumiisi on valoisa, mutta jos silmäsi on paha, niin koko ruumiisi on pimeä.” Virheettömästi toimiva silmä on ruumiille kuin pimeässä paikassa valaiseva lamppu. Mutta nähdäkseen moitteettomasta silmän täytyy olla viaton eli sen täytyy keskittyä yhteen asiaan, taitaa oikein. Väärin kohdistava, taittovikainen, silmä saa ihmisen asettamaan asiat väärään arvojärjestykseen ja panemaan aineellisen tavoittelun Jumalan palveluksen edelle ja silloin “koko ruumista” tulee pimeä. Jeesus huipentaa tämän asian voimakkaaseen kuvaukseen: “Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän on joko vihaava toista ja rakastava toista tai liittyvä toiseen ja halveksiva toista. Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” Annettuaan nämä neuvot Jeesus vakuuttaa kuulijoilleen, että heidän ei tarvitse olla huolissaan aineellisista tarpeistaan, jos he asettavat Jumalan palveluksen ensi sijalle. “Tarkkailkaa kiinteästi vaan lintuja”, hän sanoo, “koska ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.” Sitten hän kysyy: “Ettekö te ole arvokkaampia kuin ne?” Seuraavaksi Jeesus osoittaa kedon liljoja ja huomauttaa, “ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin kasvillisuuden, eikö paljon enemmin teitä , te vähäuskoiset?” Siksi Jeesus sanoo lopuksi: “älkää koskaan olko huolissanne ja sanoko: “Mitä me syömme?” tai: “Mitä me juomme?” tai: “Mitä me puemme yllemme?” Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” Elämään vievä tie Elämään vievällä teillä on noudatettava Jeesuksen opetuksia. Mutta sen tekeminen ei ole helppoa. Esimerkiksi fariseukset ovat taipuvaisia tuomitsemaan toisia ankarasti ja todennäköisesti monet jäljittelevät heitä. Niinpä jatkaessaan vuorisaarnaansa Jeesus antaa seuraavan neuvon: “Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät.” Kohtuuttoman kriittisten fariseusten seuraaminen on vaarallista. Luukkaan kertomuksen mukaan Jeesus valaisee tätä vaaraa sanomalla: “Eihän sokea voi opastaa sokeaa? Eivätkö molemmat suistu kuoppaan?” Liiallinen kriittisyys toisia kohtaan sekä heidän virheidensä suurentaminen ja niistä piikitteleminen on vakava rikkomus. Niinpä Jeesus kysyy: “Kuinka voit sanoa veljellesi: Salli minun ottaa pois oljenkorsi silmästäsi”, kun katso: orsi on omassa silmässäsi? Ulkokullattu! Ota ensin orsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ottaa pois oljenkorren veljesi silmästä.” Tämä ei tarkoita sitä, ettei Jeesuksen opetuslasten tule ilmaista lainkaan tarkkanäköisyyttä ollessaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa, sillä hän sanoo: “älkää antako pyhää koirille älkääkö heittäkö helmiänne sikojen eteen.” Jumalan sanan totuudet ovat pyhiä. Ne ovat kuin kuvaannollisia helmiä. Mutta jos jotkut yksilöt, jotka ovat kuin koiria tai sikoja, eivät arvosta lainkaan näitä kallisarvoisia totuuksia, Jeesuksen opetuslasten pitäisi lähteä pois noiden ihmisten luota ja etsiä vastaanottavaisempia ihmisiä. Vaikka Jeesus on käsitellyt rukousta aiemminkin vuorisaarnassaan, hän korostaa nyt hellittämättömyyden tarvetta rukouksessa. “Pyytäkää jatkuvasti”, hän kehottaa, “niin teille annetaan.” Valaistakseen Jumalan halukkuutta vastata rukouksiin Jeesus kysyy: “Kuka teistä on mies, jolta hänen poikansa pyytää leipää, ei kai hän ojenna hänelle kiveä? Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaakaan hyvää niille, jotka pyytävät häneltä?” Seuraavaksi Jeesus esittää kuuluisaksi tulleen käyttäytymissäännön, jota kutsutaan yleensä kultaiseksi säännöksi. Hän sanoo.” Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” Tämän säännön mukaan elämiseen sisältyy myönteistä toimintaa: tulee tehdä hyvää toisille ja kohdella heitä niin kuin haluaa itseään kohdeltavan. Jeesuksen antama ohje paljastaa, ettei elämään vievä tie ole helppokulkuinen: “Menkää sisään kapeasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon ja monet ovat ne, jotka menevät siitä sisään, kun taas se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen.” On suuri vaara tulla harhaan johdetuksi ja siksi Jeesus varoittaa: “Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia.” Jeesus huomauttaa, että aivan kuten hyvät ja huonot puut voidaan tuntea niiden hedelmistä, väärät profeetatkin voidaan tuntea käytöksestään ja opetuksistaan. Seuraavaksi Jeesus selittää, että ihmistä ei tee hänen opetuslapsekseen vain se mitä ihminen sanoo, vaan se mitä hän tekee. Jotkut ihmiset väittävät Jeesuksen olevan heidän Herransa, mutta jos he eivät tee hänen Isänsä tahtoa, hän sanoo: “Minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” Jeesus lopettaa saarnansa mieleenpainuvalla tavalla. Hän sanoo: “Jokaista, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, tullaan vertaamaan ymmärtäväiseen mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Sade virtasi ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä taloa vasten, mutta se ei luhistunut, silla se oli perustettu kalliolle.” Toisaalta Jeesus julistaa: “Jokaista, joka kuulee nämä minun sanani, eikä tee niiden mukaan, tullaan vertaamaan tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Sade virtasi ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja iskivät sitä taloa vasten ja se luhistui ja sen luhistuminen oli suuri.” Kun Jeesus päättää saarnansa, ihmisjoukot ovat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan, sillä hän opettaa näitä ihmisiä niin kuin sellainen, jolla on valta, eikä niin kuin heidän uskonnolliset johtajansa. Luukas 6:12 – 23 Matteus 5:1 – 12 Luukas 6:24 – 26 Matteus 5:13 – 48 Matteus 6:1 – 34 Matteus 26:36 – 45 Matteus 7:1 – 29 Luukas 6:27 – 49 UPSEERIN LUJA USKO Pitäessään vuorisaarnansa Jeesus on julkisen palveluksensa miltei puolivälissä. Tämä merkitsee sitä, että hänellä on alle 2 v. aikaa saattaa päätökseen työnsä maan päällä. Jeesus menee nyt Kapernaumin kaupunkiin, joka on hänen toimintansa eräänlainen keskuspaikka. Täällä eräät juutalaisten vanhimmat lähestyvät häntä ja pyytävät häneltä jotakin. Heidät on lähettänyt eräs Rooman armeijan upseeri, joka on pakana, ei juutalainen. Upseerin rakas palvelija on kuolemaisillaan vakavaan sairauteen ja upseeri halua Jeesuksen parantavan hänen palvelijansa. Juutalaiset anovat hartaasti upseerin puolesta sanoen: “Hän on sen arvoinen, että suot hänelle tämän, sillä hän rakastaa kansaamme ja juuri hän rakensi meille synagogan.” Jeesus lähtee epäröimättä miesten kanssa. Mutta kun he pääsevät lähelle taloa, upseeri lähettää ystäviä sanomaan: “Herra, älä vaivaudu, sillä en ole kelvollinen siihen, että tulisit kattoni alle. Siksi en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin tullut luoksesi.” Upseeri, joka on tottunut itse käskemään toisia, ilmaisee todella suurta nöyryyttä! Mutta hän ajattelee luultavasti myös Jeesusta ja on selvillä siitä, ettei juutalaisen sovi pitää yhteyttä ei-juutalaisiin. Pietarikin sanoi: “Te tiedätte hyvin, kuinka lainvastaista juutalaisen on liittyä toisheimoisen miehen seuraan tai lähestyä häntä.” Upseeri ei ehkä halua Jeesuksen joutuvan kärsimään siitä, mitä tämän tavan rikkomisesta seuraa ja siksi hän lähettää ystävänsä pyytämään Jeesukselta: “Sano sana ja palvelijani parantukoon. Sillä minäkin olen vallanalaisuuteen asetettu ihminen ja minulla on sotilaita alaisinani ja minä sanon tälle: “Lähde matkaan!”, ja hän lähtee matkaan ja toiselle: “Tule!”, ja hän tulee ja orjalleni: “Tee tämä!” ja hän tekee.” Tämän kuullessaan Jeesus ihmettelee. “Minä sanon teille totuuden”, hän toteaa, “Kenestäkään Israelissa en ole tavannut näin suurta uskoa.” Parannettuaan upseerin palvelijan Jeesus käyttää tilaisuutta hyväkseen kertoakseen, miten uskollisia ei-juutalaisia suositaan siunauksilla, jotka uskottomat juutalaiset hylkäävät. Jeesus sanoo: “Monet tulevat itäisiltä seuduilta ja läntisiltä seuduilta ja ovat pitkällään pöydän ääressä Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa, kun taas valtakunnan lapset heitetään ulkopuolelle pimeyteen. Siellä tulee heille olemaan itku ja hampaiden kiristely.” “Valtakunnan lapset”, jotka “heitetään ulkopuolelle pimeyteen”, ovat luonnollisia juutalaisia, jotka eivät ota vastaan ensiksi heille tarjottua tilaisuutta päästä hallitsemaan Kristuksen kanssa. Aabraham, IIsak ja Jaakob edustavat Jumalan valtakuntajärjestelyä. Näin Jeesus osoittaa, miten pakanat toivotetaan tervetulleiksi ikään kuin olemaan pitkällään taivaallisen pöydän ääressä “taivasten valtakunnassa.” Luukas 7:1 – 10 Matteus 8:5 – 13 Apostolien teot 10:28 JEESUS POISTAA LESKEN SURUN Pian sen jälkeen kun Jeesus on parantanut upseerin palvelijan, hän lähtee Nainin kaupunkiin, joka sijaitsee muutamia kymmeniä kilometriä Kapernaumista. Hänen opetuslastensa ja suuri ihmisjoukko ovat hänen mukanaan. He saapuvat Nainin kaupugin laitamille, luultavasti illansuussa. Täällä he kohtaavat hautajaissaattueen. Erään nuoren miehen kuollutta ruumista kannetaan ulos kaupungista hautausta varten. Äidin tilanne on järkyttävän surullinen, koska hän on leski ja tämä on hänen ainoa lapsensa. Kun hänen aviomiehensä kuoli, hän saattoi lohduttautua sillä, että hänellä oli poika. Hänen toiveensa, kaipauksensa ja pyrkimyksensä nivoutuivat tämän pojan tulevaisuuteen. Mutta nyt hänellä ei ole ketään jolta hän saisi lohdutusta. Hän kulkee hautauspaikalle murheen murtamana kaupungin asukkaiden seuratessa häntä. Kun Jeesus näkee naisen, hän liikuttuu syvästi tämän äärimmäisestä surusta. Niinpä Jeesus sanoo naiselle hellästi, mutta osoittaen kuitenkin luottamusta herättävää lujuutta: “Lakkaa itkemästä.” Hänen käytöstapansa ja toimintansa kiinnittävät ihmisjoukon huomion. Siksi, kun hän lähestyy ja koskettaa paareja, joilla kuollutta kannetaan, kantajat seisahtuvat. Kaikki varmaankin ihmettelevät, mitä hän aikoo tehdä. Ne jotka ovat Jeesuksen mukana, ovat tosin nähneet hänen parantavan ihmeen avulla monia sairaita. Mutta ilmeisestikään he eivät ole koskaan nähneet hänen herättävän ketään kuolleista. Pystyykö hän siihen? Puhuttelen ruumista Jeesus käskee: “Nuori mies, minä sanon sinulle: “nouse!” Mies nousee istumaan! Hän rupeaa puhumaan ja Jeesus antaa hänet hänen äidilleen, Kun ihmiset näkevät, että nuori mies on todella elossa, he alkavat sanoa: “Suuri profeetta on herätetty keskuuteemme.” Toiset sanovat: “Jumala on kääntänyt huomionsa kansaansa.” Tätä hämmästyttävää tekoa koskeva uutinen leviää nopeasti koko Juudeaan ja kaikkeen ympäristöseutuun. Johannes kastaja on yhä vankilassa ja hän haluaa saada tietää enemmän niistä teoista, joita Jeesus pystyy tekemään. Johanneksen opetuslapset kertovat näistä ihmeistä. Miten hän suhtautuu siihen? Luukas 7:11 – 18 PUUTTUIKO JOHANNEKSELTA USKOA? Johannes Kastaja, joka on nyt ollut noin vuoden verran vankilassa, saa kuulla Nainin lesken pojan ylösnousemuksesta. Mutta koska Johannes haluaa kuulla, mitä Jeesus itse sanoo tapauksen merkittävyydestä, hän lähettää kaksi opetuslastaan tiedustelemaan: “oletko sinä se tuleva, vai onko meidän odotettava jotakuta toista`” Se saattaa kuulostaa oudolta kysymykseltä, varsinkin kun Johannes näki Jumalan hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle ja kuuli Jumalan hyväksymyksen äänen kastaessaan Jeesuksen lähes kaksi vuotta aiemmin. Johanneksen kysymys saa jotkut ehkä päättelemään, että hänen uskonsa on heikentynyt. Näin ei kuitenkaan ole. Jeesus ei puhuisi tässä tilanteessa niin arvostavasti Johanneksesta, jos tämä olisi alkanut epäillä. Miksi Johannes sitten tekee tämän kysymyksen? Johannes kenties vain haluaa Jeesuksen vahvistavan sen, että hän on Messias. Se lujittaisi suuresti vankilassa riutuvaa Johannesta. Mutta Johanneksen kysymykseen liittyy nähtävästi jotain muutakin. Hän haluaa selvästikin tietää, onko tulossa joku toinen, ikään kuin seuraaja, joka täyttää kaiken sen, minkä Messiaan ennustettiin tekevän. Raamatun ennustusten mukaan, jotka Johannes tuntee, Jumalan voidellun on määrä olla kuningas, vapauttaja. Johannes on kuitenkin yhä vankina, vaikka Jeesuksen kasteesta on kulunut jo monta kuukautta. Siksi Johannes ilmeisesti kysyy Jeesukselta: “Sinäkö tosiaan perustat näkyvän Jumalan valtakunnan, vai tuleeko joku toinen, seuraaja, jonka meidän pitäisi odottaa täyttävän kaikki Messiaan loistosta kertovat suurenmoiset ennustukset?” Jeesus ei sano Johanneksen opetuslapsille: “Tietysti minä olen se, jonka oli määrä tulla!”, vaan parantamalla monia ihmisiä kaikenlaisista taudeista ja vaivoista hän antaa juuri silloin huomattavan näytteen siitä, kuka hän on. Sitten hän kehottaa opetuslapsia: “Lähtekää matkaan ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät , lepratautiset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille kerrotaan hyvää uutista.” Toisin sanoen Johanneksen kysymys saattaa viitata sen odottamiseen, että Jeesus tulee tekemään enemmän kuin hän nyt tekee ja että hän kenties vapauttaa Johanneksenkin. Jeesus kuitenkin kehottaa Johannesta olemaan odottamatta muuta kuin niitä ihmeitä, joita Jeesus parhaillaan tekee. Kun Johanneksen opetuslapset lähtevät, Jeesus kääntyy ihmisjoukkojen puoleen ja kertoo niille, että Johannes on Malakian 3:1:ssä ennustettu Jumalan “sanansaattaja” ja myös Malakian 4:5 – 6:ssa ennustettu profeetta Elia. Näin Jeesus ylistää Johannesta ja sanoo, että Johannes on kaikkien ennen häntä eläneiden profeettojen vertainen: “Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisempikin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti on taivasten valtakunta ollut se päämäärä, jota kohti ihmiset voimakkaasti ponnistelevat.” Jeesus osoittaa tässä, että Johannes ei tule olemaan taivaallisessa valtakunnassa, koska vähäisempikin siellä on suurempi kuin Johannes. Johannes valmisti tien Jeesukselle, mutta hän kuolee ennen kuin Kristus sinetöi opetuslastensa kanssa liiton eli sopimuksen siitä, että he tulevat olemaan hänen hallitsijatovereitaan hänen Valtakunnassaan. Siitä syystä Jeesus sanoo, ettei Johannes tule olemaan taivaallisessa Valtakunnassa. Johanneksesta tulee sen sijaan Jumalan valtakunnan maallinen alamainen. Luukas 7:18 – 30 Matteus 11.2 – 15 YLPEÄT JA NÖYRÄT Mainittuaan Johannes Kastajan hyvät puolet Jeesus suuntaa huomionsa ympärilleen oleviin ylpeisiin ja oikullisiin ihmisiin. “Tämä sukupolvi”, hän julistaa, “on toreilla istuvien lapsukaisten kaltainen, jotka huutavat leikkitovereilleen sanoen: “Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me vaikeroimme, mutta te ette lyöneet itseänne murheesta.” Mitä Jeesus tarkoittaa? Hän selittää: “Johannes tuli , ei syö eikä juo ja silti sanotaan: “Hänessä on demoni, Ihmisen Poika tuli, syö ja juo ja kuitenkin sanotaan: “Katso! Syömäri ja viininjuoja, veronkantajien ja syntisten ystävä.” On mahdotonta olla ihmisten mieleen, mikään ei miellytä heitä. Johannes on viettänyt ankaran yksinkertaista elämää itse kieltäymyksessä (vihittynä, erilleen asetettuna) sopusoinnussa enkelin julistuksen kanssa, että “hän ei saa juoda lainkaan viiniä ja väkijuomia .” Silti ihmiset sanovat hänen olevan demonin riivaama. Jeesus taas elää niin kuin muutkin ihmiset eikä harjoita ankaraa pidättävyyttä ja häntä syytetään kohtuuttomuudesta. Miten vaikeaa ihmisiä onkaan miellyttää! He ovat kuin leikkitovereita, joista jotkut kieltäytyvät tanssimasta toisten lasten soittaessa huilua tai murehtimasta tovereidensa vaikeroidessa. Siitä huolimatta Jeesus sanoo: “Viisauden todistavat vanhurskaaksi sen teot.” Todisteet…. teot…. osoittavat selvästi sekä Johannesta, että Jeesusta vastaan esitetyt syytökset vääriksi. Jeesus jatkaa moittimalla kolmea kaupunkia Korasinia, Betsaidaa ja Kapernaumia, joissa on tehnyt useimmat voimatekonsa. Jeesus sanoo, että jos hän olisi tehnyt ne Foinikin kaupungeissa, Tyyroksessa ja Sidonissa, nämä kaupungit olisivat katuneet säkkipuvussa ja tuhassa (Jesaja 44:20). Tuomiten Kapernaumin, joka on nähtävästi jonkin aikaa ollut hänen palveluksensa keskuspaikka, hän julistaa: “Sodoman maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sinulla.” Seuraavaksi Jeesus ylistää julkista taivaallista Isäänsä. Hän haluaa tehdä niin, koska Jumala kätkee arvokkaita hengellisiä totuuksia viisailta ja älykkäiltä mutta paljastaa nämä ihmeelliset totuudet nöyrille, ikään kuin lapsille. Lopuksi Jeesus esittää vetoavan kutsun: “Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on kevyt.” Miten Jeesus tarjoaa virvoitusta? Hän antaa sitä vapauttamalla ihmiset orjuuttavista perinteistä, joilla uskonnolliset johtajat ovat kuormittaneet heidät. Näihin kuuluvat esimerkiksi rajoittavat sapatin viettoa koskevat säännökset. Hän tuo huojennusta myös niille, jotka tuntevat olevansa poliittisten vallanpitäjien murskaavan herruuden alla ja niille, jotka tuntevat syntiensä painon omantunnon soimatessa heitä. Hän paljastaa tällaisille ahdistuneille, miten he voivat saada syntinsä anteeksi ja miten heillä voi olla kallisarvoinen suhde Jumalaan. Jeesuksen tarjoama miellyttävä ies tarkoittaa sitä, että vihkiydymme täysin Jumalalle. Näin voimme palvella sääliväistä ja armollista taivaallista Isäämme. Kevyt kuorma, jonka Jeesus tarjoaa luokseen tuleville, merkitsee niiden Jumalan vaatimusten tottelemista, jotka hän on antanut elämää varten. Nämä hänen käskynsä on merkitty muistiin Raamattuun. Niiden totteleminen ei ole lainkaan rasittavaa. Matteus 11:16 – 30 Luukas 1:15 Luukas 7:31 – 35 1. Johannes 5:3 OPETUSTA ARMON OSOITTAMISESTA Jeesus saattaa olla vielä Nainissa, missä hän äskettäin herätti kuolleista lesken pojan tai hän on ehkä käymässä jossain lähistöllä sijaitsevassa kaupungissa. Simon-niminen fariseus haluaa tutustua lähemmin tähän mieheen, joka tekee näin huomattavia tekoja. Niinpä hän pyytää Jeesusta aterioimaan kanssaan. Pitäessään tätä tilaisuutta mahdollisuutena auttaa läsnä olevia Jeesus noudattaa kutsua, kuten hän on noudattanut kutsuja syödä veronkantajien ja syntisten kanssa. Kun Jeesus menee Simonin taloon, hän ei kuitenkaan saa vieraille yleensä suotua sydämellistä huolenpitoa. Jalat hiostuvat ja likaantuvat kuljettaessa sandaalit jalassa pölyisillä teillä ja vieraiden jalkojen peseminen viileällä vedellä on yleinen vieraanvaraisuutta osoittava tapa. Mutta kun Jeesus saapuu, hänen jalkojaan ei pestä. Hän ei saa myöskään tervetuliaissuudelmaa, jonka antaminen tavallisesti kuuluu hyviin tapoihin, eikä hänen hiuksilleen vuodateta totuttuun tapaan öljyä vieraanvaraisuuden osoittamiseksi. Aterian aikana, kun vieraat ovat pitkällään pöydän ääressä, muuan kutsumaton nainen tulee hiljaa huoneeseen. Kaupungilla tiedetään, että hän viettää moraalitonta elämää. Nainen on todennäköisesti kuullut Jeesuksen opetuksia, myös hänen esittämänsä kutsun “kaikille niille, jotka ovat kuormitettuja, tulla hänen luokseen saamaan virvoitusta”: Syvästi liikuttuneena näkemästään ja kuulemastaan hän on nyt etsinyt käsiinsä Jeesuksen. Nainen lähestyy takaapäin pöydän ääressä olevaa Jeesusta ja polvistuu hänen jalkojensa juureen. `Kun hänen kyyneleensä putoilevat Jeesuksen jaloille, hän pyyhkii niitä pois hiuksillaan. Hän ottaa myös hyvänhajuista öljyä pullostaan ja suudellessaan hellästi Jeesuksen jalkoja hän vuodattaa niille öljyä. Simon katselee tätä paheksuen. “Jos tämä mies olisi profeetta” hän järkeilee, “niin hän tietäisi, kuka ja millainen nainen tuo on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” Havaitessaan hänen ajatuksensa Jeesus sanoo: “Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle:” “Opettaja, sano!” hän vastaa. “Kaksi miestä oli erään lainaajan velallisia”, aloittaa Jeesus. “Toinen oli velkaa 500 denaaria, mutta toinen 50. Kun heillä ei ollut mitään millä maksaa takaisin, hän antoi heille molemmille auliista anteeksi. Kumpi siis rakastaa häntä enemmän?” Kysymys tuntuu Simonista asiaankuulumattomalta, joten hän sanoo ehkä häivähdys välinpitämättömyyttä äänessään: “Luullakseni se, jolle hän antoi auliisti anteeksi enemmän:” “Oikein ratkaisit”, Jeesus sanoo. Kääntyen sitten naiseen päin hän sanoo Simonille: “näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi, sinä et antanut vettä minun jaloilleni. Mutta tämä nainen kasteli jalkani kyynelillään ja pyyhki nämä pois hiuksillaan. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä nainen ei ole lakannut hellästi suutelemasta jalkojani siitä hetkestä lähtien, kun tulin sisään. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä nainen voiteli jalkani hyvänhajuisella öljyllä.” Nainen on näin todistanut syvästi katuvansa moraalitonta menneisyyttään. Niinpä Jeesus toteaa lopuksi: “Tämän nojalla, sanon sinulle, hänen syntinsä, niin monet kuin ne ovatkin, ovat anteeksi annetut, koska hän rakasti paljon, mutta se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.” Jeesus ei millään tavoin puolustele tai suvaitse moraalittomuutta . Tämä tapaus pikemminkin paljastaa, että hän on sääliväinen ja ymmärtäväinen niitä ihmisiä kohtaa, jotka tekevät virheitä elämässä, mutta jotka sitten osoittavat selvästi katuvansa niitä ja tulevat siksi Kristuksen luokse saadakseen huojennusta. Antaen naiselle todellista virvoitusta Jeesus sanoo: “Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Sinun uskosi on pelastanut sinut, lähde matkaasi rauhassa. Luukas 7:36 – 50 Matteus 11:28 – 30 KIISTOJEN KESKIPISTEENÄ Pian sen jälkeen kun Jeesus on ollut vieraana Simonin kodissa, hän aloittaa toisen saarnaamismatkansa Galileassa. Ollessaan edellisen kerran tällä alueella hänen ensimmäiset opetuslapsensa, Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes, seurasivat häntä. Mutta nyt 12 apostolia sekä jotkut naiset muiden muassa Maria Magdaleena, Susanna ja Johanna, jonka aviomies on kuningas Herodeksen virkailija, ovat hänen mukanaan. Samalla kun Jeesuksen palveluksen tahti kiihtyy, lisääntyvät myös hänen toimintaansa koskevat kiistat. Jeesuksen luokse tuodaan demonien riivaama mies, joka on lisäksi sokea eikä pysty puhumaan. Kun Jeesus parantaa hänet, niin että hän on vapaa demonien vallasta ja voi sekä puhua että nähdä, ihmisjoukot ovat aivan haltioissaan. Ihmiset rupeavat sanomaan: “Eihän tämä vain liene Daavidin Poika?” Sen talon ympärillä, jossa Jeesus on, kokoontuu niin paljon ihmisiä, ettei hän eivätkä hänen opetuslapsensa voi edes syödä ateriaa. Niiden ihmisten lisäksi, jotka ajattelevat hänen olevan ehkä luvattu “Daavidin Poika”, joukossa on kirjanoppineita ja fariseuksia, jotka ovat tulleet aina Jerusalemista saakka esittääkseen hänet epäedullisessa valossa. Kun Jeesuksen omaiset saavat kuulla Jeesuksen synnyttämästä hälinästä, he tulevat ottamaan häntä huostaansa. Minkä vuoksi? Jeesuksen omat veljetkään eivät vielä usko, että hän on Jumalan Poika. Lisäksi Jeesuksen herättämä yleinen meteli ja riita ei ole lainkaan tunnusomaista sille Jeesukselle, jonka he tunsivat silloin, kun hän varttui Nasaretissa. Sen vuoksi he arvelevat, että Jeesus on mieleltään jotenkin häiriintynyt. “Hän on järjiltään”, he päättelevät ja haluavat ottaa hänet kiinni ja viedä hänet pois. On kuitenkin selvät todisteet siitä, Jeesus paransi demonien riivaaman miehen. Kirjanoppineet ja fariseukset tietävät, että he eivät voi kieltää tämän todella tapahtuneen. Niinpä pilatakseen Jeesuksen maineen he sanovat ihmisille: “Tämä ei aja ulos demoneja kuin Beelsebubin =(demonien hallitsijan) avulla.” Tietäen, mitä kirjanoppineet ja fariseukset ajattelevat, Jeesus kutsuu heidät luokseen ja sanoo: “Jokainen valtakunta, joka on jakautunut itseään vastaan, autioituu, eikä yksikään kaupunki tai talo, joka on jakautunut itseään vastaan, ole pysyvä pystyssä. Samoin jos Saatana ajaa ulos Saatanan, niin hän on jakautunut itseään vastaan, kuinka siis hänen valtakuntansa on pysyvä pystyssä.” Todella musertavan johdonmukaista! Koska fariseukset väittävät, että jotkut heidän keskuudestaan ovat ajaneet ulos demoneja, Jeesus kysyy lisäksi: “Jos minä ajan demonit ulos Beelsebubin avulla, niin kenen avulla teidän poikanne ajavat niitä ulos?” Toisin sanoen heidän Jeesusta vastaan kohdistamansa syytös pitäisi aivan yhtä lailla soveltaa heihin itseensä kuin häneen. Sitten Jeesus varoittaa: “Mutta jos minä Jumalan hengellä ajan demonit ulos, niin Jumalan valtakunta on todellakin tavoittanut teidät.” Jeesus valaisee sitä, että hänen kykynsä ajaa ulos demoneja todistaa hänellä olevan valtaa Saatanaan ja sanoo: “Kuinka voi kukaan tunkeutua voimakkaan miehen taloon ja anastaa hänen irtaimistoaan, ellei hän ensin sido tuota voimakasta miestä? Sitten hän ryöstää hänen talonsa. Joka ei ole minun puolellani, se on minua vastaan ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Fariseukset ovat selvästi Jeesusta vastaan ja osoittavat näin olevansa Saatanan asiamiehiä. He karkottavat israelilaisia pois Jeesuksen luota. Niin muodoin Jeesus varoittaa näitä Saatanan tukemia vastustajia, että “pilkkaa henkeä vastaan ei anneta anteeksi.” Hän selittää: “Sille, joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan anteeksi, mutta sille, joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi, ei tässä asiajärjestelmässä eikä tulevassa.” Nuo kirjanoppineet ja fariseukset ovat tehneet tuon anteeksiantamattoman synnin sanoessaan harkitusti Saatanan ansioksi sitä, mikä on selvästi Jumalan Pyhän Hengen ihmeellistä toimintaa. Matteus 12:22 – 32 Markus 3:19 – 30 Johannes 7:5 JEESUS NUHTELEE FARISEUKSIA Jeesus todistelee, että jos ajaa ulos demoneja Saatanan voimalla, niin silloin Saatana on jakautunut itseään vastaan. “Joko te teette puusta hyvän ja sen hedelmästä hyvän”, hän jatkaa, “tai teette puusta huonon ja sen hedelmästä huonon, sillä hedelmästään puu tunnetaan.” On typerää väittää, että Jeesus palvelemalla Saatanaa saa aikaan hyvää hedelmää, ajaa ulos demoneja. Jos hedelmä on hyvä, puu ei voi olla huono. Toisaalta fariseusten huonot hedelmät Jeesusta vastaan esitetyt järjettömät syytökset ja hänen perusteeton vastustamisensa, todistavat heidän itsensä olevan huonoja. “Kyykäärmeitten jälkeläiset”, Jeesus huudahtaa, “kuinka te voitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Koska sanamme heijastavat sydämentilaamme, meidät tuomitaan sen perusteella, mitä sanomme. “Minä sanon teille”, lausuu Jeesus, “että jokaisesta hyödyttömästä sanasta, jonka lausuu Jeesus, “että jokaisesta hyödyttömästä sanasta , jonka ihmiset puhuvat, he tekevät tilin tuomiopäivänä, sillä sanoistasi sinut tullaan julistamaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinulle tullaan langettamaan tuomio.” Kaikista Jeesuksen voimateoista huolimatta kirjanoppineet ja fariseukset pyytävät: “Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta tunnusmerkin.” Vaikka juuri nämä Jerusalemista tulleet miehet eivät ehkä olekaan itse nähneet hänen ihmeitä, silminnäkijät voivat kuitenkin kiistattomasti todistaa niiden tapahtuneen. Niinpä Jeesus sanoo juutalaisille johtajille: “Paha ja aviorikkonut sukupolvi etsiskelee tunnusmerkkejä, mutta muuta tunnusmerkkiä ei sille anneta kuin profeetta Joonan tunnusmerkki.” Selittäen sanojensa merkitystä Jeesus jatkaa: “Niin kuin Joona oli suunnattoman kalan vatsassa 3 päivää ja 3 yötä, niin tulee Ihmisen Poika olemaan maan sydämessä 3 päivää ja 3 yötä.” Niin kuin Joona kalan nielaistua hänet tuli ulos ikään kuin ylösnousemuksen saaneena, niin Jeesuskin ennustaa kuolevasta ja tulevasta herätetyksi henkiin kolmantena päivänä. Juutalaiset johtajat kuitenkin hylkäävät “Joonan tunnusmerkin” vielä silloinkin, kun Jeesus myöhemmin herätetään kuolleista. Siksi Jeesus sanoo, että Niniven miehet, jotka katuivat Joonan saarnaamisen ansiosta, nousevat tuomioon ja tulevat tuomioksi niille juutalaisille, jotka hylkäävät Jeesuksen. Samalla tavoin Jeesus vertaa tilannetta siihen, kun Saban kuningatar tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta ja ihmetteli näkemäänsä ja kuulemaansa. “Mutta katso”, huomauttaa Jeesus, “tässä on enemmän kuin Salomo.” Sitten Jeesus kertoo kuvauksen ihmisestä, josta epäpuhdas henki tulee. Tuo ihminen ei kuitenkaan täytä tyhjiötä hyvillä asioilla ja niin seitsemän pahempaa henkeä saa hänet valtaansa. “Näin käy myös tälle pahalle sukupolvelle”, Jeesus sanoo. Israel kansaa oli puhdistettu ja se oli kokenut parannuksen, oli kuin epäpuhdas henki olisi väliaikaisesti lähtenyt tiehensä. Mutta se, että kansa hylkää Jumalan profeetat, mikä huipentuu itse Kristuksen vastustamiseen, paljastaa kansan pahan tilan olevan paljon kehnompi kuin se oli alun alkaen. Jeesuksen puhuessa hänen äitinsä ja veljensä saapuvat ja asettuvat ihmisjoukon laitamille. Niin joku sanoo: “Katso! Äitisi ja veljesi seisovat ulkopuolella ja pyrkivät puheillesi.” “kuka on äitini ja ketkä ovat veljeni?” Jeesus kysyy. Äitini ja veljeni! Sillä joka tekee taivaissa olevan Isän tahdon, hän on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Tällä tavoin Jeesus osoittaa, että ovatpa hänen siteensä sukulaisiin kuinka lämpimät tahansa, hänen suhteensa opetuslapsiin on vielä lämpimämpi. Matteus 12:33 – 50 Markus 3:31 – 35 Luukas 8:19 – 21 OPETTAMISTA KUVAUKSIN Jeesus on nähtävästi Kapernaumissa nuhdellessaan fariseuksia. Myöhemmin samana päivänä hän lähtee talosta ja kävelee läheisen Galileanjärven rannalle, minne kokoontuu ihmisjoukkoja. Siellä hän nousee veneeseen, vetäytyy jonkun matkan päähän rannasta ja rupeaa opettamaan rannalla oleville ihmisille taivasten Valtakuntaa koskevia asioita. Hän opettaa heitä kertomalla sarjan vertauksia eli kuvauksia, joista kunkin aihepiiri on heille tutu. Jeesus kertoo ensiksi kylväjästä, joka kylvää siementä. Jotkin siemenet putoavat tienviereen ja linnut syövät ne. Toiset siemenet putoavat kalliopohjaiseen maahan. Koska juurilla ei ole syvää maata, hennot taimet kuihtuvat auringonpaahteessa. Vielä toiset siemenet putoavat orjantappuroiden sekaan, jotka tukahduttavat taimet näiden noustessa esiin. Lopulta jotkin siemenet putoavat hyvään maahan ja tuottavat hedelmää satakertaisesti, jotkin kuusikymmen ja jotkin kolmekymmenkertaisesti. Toisessa Kuvauksessa Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa mieheen, joka kylvää siementä. Kun päivät kuluvat miehen nukkuessa ja valvoessa, siemen kasvaa miehen tietämättä miten. Se kasvaa itsestään ja tuottaa jyviä . Kun vilja kypsyy, mies korjaa sadon. Jeesus kertoo kolmannen kuvauksen miehestä, joka kylvää hyvää siementä, mutta “ihmisten nukkuessa” tulee vihollinen ja kylvää vehnän sekaan rikkaruohoja. Miehen palvelijat kysyvät, pitäisikö heidän kitkeä rikkaruohot. Mutta hän vastaa: “Älkää, sillä sen tehdessänne nyhdätte myös vehnää. Antakaa niiden molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Sitten käsken elonkorjaajia erottelemaan ensin rikkaruohot, polttamaan ne ja panemaan sitten vehnän vilja-aittaan.” Jatkaessaan puhumista rannalla oleville ihmisjoukoille Jeesus kertoo vielä kaksi kuvausta. Hän selittää, että “taivasten valtakunta” on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies kylvää. Jeesus sanoo, että vaikka se on pienin kaikista siemenistä, siitä kasvaa suurin kaikista vihanneskasveista. Siitä tulee puu, johon linnut tulevat ja löytävät turvapaikan sen oksilta. Jotkut esittävät nykyään sellaisen vastaväitteen, että on olemassa sinapinsiementä pienempiä siemeniä. Mutta Jeesus ei pidäkään kasviopin oppituntia. Sinapinsiemen on todella pienin niistä siemenistä, jotka hänen aikansa Galilealaiset tuntevat. Näin he voivat ymmärtää sen tavattoman kasvun, jota Jeesus valaisee. Lopuksi Jeesus vertaa “taivasten valtakuntaa” hapatukseen, jonka nainen ottaa ja sekoittaa kolmeen suureen mitalliseen jauhoja. Jeesus sanoo, että aikanaan hapatus leviää koko taikinaan. Kerrottuaan nämä 5 kuvausta Jeesus päästää ihmisjoukot luotaan ja palaa taloon, jossa hän majailee. Pian hänen 12 apostoliaan ja jotkut toiset tulevat sinne hänen luokseen. Jeesuksen kuvauksista hyötyminen Kun opetuslapset tulevat Jeesuksen luokse hänen puhuttuaan rannalla olleille ihmisjoukoille, he haluavat saada tietää lisää hänen uudesta opetusmenetelmästään. He ovat kyllä kuulleet hänen käyttävän kuvauksia aikaisemminkin, mutta eivät koskaan näin laajalti. Siksi he tiedustelevat: “Minkä vuoksi sinä puhut heille kuvauksia?” Yksi syy siihen on se, että näin hän täyttää profeetan sanat: “minä avaan suuni kuvauksiin, minä julistan sitä, mikä on ollut kätkettynä perustamisesta lähtien.” Mutta tämä ei ole ainoa tekosyy. Hänen tapansa käyttää kuvauksia auttaa saamaan selville ihmisten sydämentilan. Itse asiassa useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita Jeesuksesta pelkästään sen vuoksi, että hän on mestarillinen tarinankertoja ja ihmeidentekijä, eivätkä siksi, että häntä tulisi palvella Herrana ja seurata epäitsekkäästi. He eivät halua näkökantansa tai elämäntapansa järkkyvän. He eivät halua sanoman vaikuttavan niin syvästi. Niinpä Jeesus sanoo: “Tämän vuoiksi minä puhun heille kuvauksin, koska katsoessaan he katsovat turhaan ja kuullessaan he kuulevat turhaan eivätkä tajua sen merkitystä ja heissä täyttyy Jesajan profetia, joka sanoo: “Sillä tämän kansan sydän on käynyt vastaanottamattomaksi.” “Mutta “, Jeesus jatkaa, “onnelliset ovat teidän silmänne, koska ne näkevät ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat haluisivat nähdä mitä te näette, eivätkä nähneet ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä kuulleet.” 12 apostolia ja heidän kanssaan olevilla on todellakin vastaanottavainen sydän. Sen tähden Jeesus sanoo: “Teidän on suotu ymmärtää taivasten valtakunnan pyhät salaisuudet, mutta noiden ihmisten ei ole suotu.” Koska Jeesuksen opetuslapsilla on halu ymmärtää. Jeesus selittää heille kuvauksen kylväjästä. “Siemen on Jumalan sana “, Jeesus sanoo ja maaperä on sydän. Tienviereen kovalle pinnalle kylvetyistä siemenistä hän selittää: “Panettelija tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.” Toisaalta siemenen kylvämisellä kalliopohjaiseen maahan viitataan niiden ihmisten sydämeen, jotka ottavat sanan iloiten vastaan. Koska sana ei kuitenkaan voi juurtua syvälle sellaiseen sydämeen, nämä ihmiset luopuvat koetuksen tai vainon tullen. Siemeniä putosi orjantappuroiden sekaan ja Jeesus kertoo edelleen, että tämä viittaa ihmisiin, jotka ovat kuulleet sanan. Tämän elämän huolet ja rikkaus ja nautinnot vievät heidät kuitenkin mukanaan ja siksi he tukahtuvat kokonaan eivätkä saata mitään täydellisyyteen. Lopuksi Jeesus sanoo hyvään maahan kylvetyistä siemenistä, että sellaiset ihmiset kuultuaan sanan vilpittömin ja hyvin sydämin säilyttävät sen ja kantavat hedelmää kestävinä. Nämä opetuslapset, jotka ovat etsineet Jeesuksen käsiinsä saadakseen selityksen hänen opetuksiinsa, ovat todella onnellisia! Jeesuksen tarkoituksena on, että hänen kuvauksensa ymmärretään, jotta totuutta voidaan kertoa edelleen muille. “Ei kai lamppua tuoda vakan tai vuoteen alle pantavaksi?” hän kysyy. Ei, vaan “se tuodaan lampunjalkaan pantavaksi.” Siksi Jeesus lisää: “Kiinnittäkää sen tähden huomiota siihen, miten kuuntelette.” Opetuslapsia siunataan lisäopetuksella Kuultuaan Jeesuksen selityksen kylväjää koskeneeseen kuvaukseen opetuslapset haluavat oppia lisää. He pyytävät: “Selitä meille kuvaus pellon rikkaruohoista.” Opetuslapsilla on aivan erilainen asenne kuin muilla rannalla olleilla ihmisillä. Noilta ihmisiltä puuttuu harras halu oppia kuvausten merkitys ja he tyytyvät vain niissä esitettyjen asioiden pinnalliseen tarkasteluun. Jeesus vertaa rannalla ollutta kuulijakuntaa tiedonhaluisiin opetuslapsiinsa, jotka ovat tulleet hänen luokseen taloon, sanoen: “Millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla teille, vieläpä teille lisätään.” Opetuslapset ovat vilpittömän kiinnostuneita ja tarkkaavaisia ja niinpä Jeesus siunaa heitä antamalla lisää opetusta. Vastaukseksi opetuslastensa tiedusteluun Jeesus siksi selittää: “Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika, pelto on maailma, hyvä siemen taas on valtakunnan lapset, mutta rikkaruohot ovat paholaisen lapset ja vihollinen, joka kylvi ne, on panettelija. Elonkorjuu on maailman järjestelmän päättyminen ja elonkorjaajat ovat enkeleitä.” Tehtyään selkoa kuvauksensa jokaisesta piirteestä Jeesus kuvailee lopputulosta. Hän sanoo, että maailman järjestelmän päättymisessä elonkorjaajat eli enkelit erottavat rikkaruohojen kaltaiset epäaidot kristityt todellisista “valtakunnan lapsista”. Sitten “paholaisen lapset” merkitään tuhottaviksi,. mutta Jumalan valtakunnan lapset, “vanhurskaat”, loistavat kirkkaasti Isänsä valtakunnassa. Seuraavaksi Jeesus siunaa tiedonhaluisia opetuslapsiaan kertomalla heille vielä kolme kuvausta. Ensiksi hän sanoo: “Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki ja ilonsa tähden hän menee ja myy, mitä hänellä on ja ostaa sen pellon.” Hän jatkaa: “Vielä taivasten valtakunta on matkustavan kauppiaan kaltainen, joka etsii hyviä helmiä. löydettyään yhden hyvin kallisarvoisen helmen hän meni ja myi heti kaikki, mitä hänellä oli ja osti sen.” Jeesus itse on sen miehen kaltainen, joka löytää kätketyn aarteen ja sen kauppiaan kaltainen, joka löytää hyvin kallisarvoisen helmen. Hän ikään kuin myi kaiken luopuessaan kunnioitetusta asemasta taivaassa voidakseen tulla vaatimattomaksi ihmiseksi. Sitten hän ihmisenä maan päällä kärsii soimausta ja vihamielistä vainoa osoittaen näin olevansa arvollinen tulemaan Jumalan valtakunnan Hallitsijaksi. Jeesuksen seuraajien eteen asetetaan samoin haaste myydä kaikki voidakseen saada suurenmoisen palkinnon: päästä joko Kristuksen hallitsijatoveriksi tai Valtakunnan maalliseksi alamaiseksi. Pidämmekö me osaamme Jumalan valtakunnassa kallisarvoisempana kuin mitään muuta elämässä, ikään kuin mittaamattoman arvokkaana aarteena tai kallisarvoisena helmenä? Lopuksi Jeesus vertaa “taivasten valtakuntaa” nuottaan, joka kokoa kaikenlaista kalaa. Kun kalat erotellaan, kelpaamattomat heitetään pois, mutta hyvät otetaan talteen. Jeesus sanoo, että samoin tulee olemaan maailman järjestelmän päättymisessä, enkelit erottavat pahat vanhurskaista ja säilyttävät pahat tuhoa varten. Jeesus itse aloittaa tämän kalastuksen kutsumalla ensimmäisiä opetuslapsiaan tulemaan “ihmisten kalastajiksi”. Enkelien valvonnassa kalastustyö jatkuu vuosisatojen ajan. Lopulta tulee aika vetää ylös “nuotta”, joka kuvaa maan päällä olevia kristillisiksi tunnustautuvia seurakuntia. Vaikka kelpaamattomat kalat heitetään tuhoon, onneksi meitä voidaan pitää talteen otettavina “hyviin kaloihin” kuuluvina. Kun ilmaisemme Jeesuksen opetuslasten tavoin harrasta halua saada lisää tietoa ja ymmärrystä, meitä siunataan paitsi lisäopetuksilla myös Jumalan antamalla ikuisen elämän lahjalla Matteus 13:1 – 52 Markus 4:1 – 34 Luukas 8:4 – 18 Psalmi 78:2 Jesaja 6:9 – 10 PELOTTAVAN MYRSKYN VAIMENTAMINEN Jeesuksella on ollut työntäyteinen päivä. Hän on opettanut rannalla olleita ihmisjoukkoja ja selittänyt jälkeenpäin kuvaukset yksityisesti opetuslapsilleen. Kun tulee ilta, hän sanoo: “Lähdetään yli toiselle rannalle”. Toisella puolella Galileanjärven itärannalla on alue, jota kutsutaan Dekapoliiksi. Nimi juontuu kreikan kielen sanoista de’ka, joka merkitsee “kymmentä”, ja po’lis, joka merkitsee “kaupunkia.” Dekapoliin kaupungit ovat kreikkalaisen kulttuurin keskuksia, vaikka ne epäilemättä ovat myös monien juutalaisten kotikaupunkeja. Jeesus toimii alueella kuitenkin erittäin vähän. kuten myöhemmin tulemme näkemään, tälläkin vierailulla häntä estetään viipymästä pitkään. Kun Jeesus ehdottaa lähtöä toiselle rannalle, opetuslapset ottavat hänet veneeseen. heidän lähtönsä ei jää kuitenkaan huomaamatta. Pian muutkin astuvat veneisiinsä seuratakseen heitä. Matka toiselle rannalle ei ole kovin pitkä. Galileanjärvi on vain noin 20 kilometriä pitkä ja leveimmillään 12 kilometriä. Jeesus on ymmärrettävästi väsynyt. Siksi pian heidän lähdettyään liikkeelle hän käy pitkälleen veneen perään, panee päänsä tyynyyn ja nukahtaa nopeasti. Useat apostoleista ovat kokeneita kalastajia, sillä he ovat kalastelleet paljon Galileanjärvellä. Niinpä he huolehtivat veneen ohjaamisesta. Tässä ei kuitenkaan tule mikään helppo matka. Pian aallot syöksähtelevät venettä vasten ja roiskivat siihen vettä, niin se on täyttymäisillään. Mutta Jeesus nukkuu yhä! Kokeneet kalastajat työskentelevät kuumeisesti ohjatakseen venettä. he ovat epäilemättä aikaisemminkin selviytyneet taitavasti myrkyistä. Mutta tällä kertaa he ovat voimiensa äärirajoilla. Henkensä hädässä he herättävät Jeesuksen. “Mestari, etkö sinä välitä? Me uppoamme!” he huudahtavat. “pelasta meidät, me hukumme kohta!” Havahduttuaan Jeesus käskee tuulta ja järveä: “Vaikene! Ole hiljaa!” raivoisa tuuli lakkaa ja järvi tyyntyy. Kääntyen opetuslastensa puoleen hän kysyy: “Miksi olette niin pelokkaita? Eikö teillä vielä ole uskoa?” Tuolloin epätavallinen pelko valtaa opetuslapset. He kysyvät toisiltaan: “Kuka tämä mies oikein on, sillä hän käskee jopa tuulia ja vettä ne tottelevat häntä?” Millaista voimaa Jeesus osoittaakaan! On todella rauhoittavaa tietää että Kuninkaallamme on valtaa luonnonvoimiin ja että kun hän kohdistaa täyden huomionsa maapallomme Valtakunnan hallintonsa aikana, kaikki ihmiset saavat elää turvassa kauhistuttavilta luonnononnettomuuksilta. Myrskyn asetuttua Jeesus ja hänen opetuslapsensa saapuvat turvallisesti itärannalle. Muut veneet luultavasti säästyivät myrskyn voimalta ja palasivat turvallisesti takaisin. Markus 4:35 Markus 5:1 Matteus 8:18 Matteus 8:23 – 27 Luukas 8:22 – 26 Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat jatkuu seuraavalla kerralla 11. uudella tapahtumalla: 45. TULISIKO HÄNESTÄ OPETUSLAPSI 46. NAINEN KOSKETTI JEESUKSEN VAATETTA 47. KYYNELEET VAIHTUVAT SUUREEN ILOON 48. LÄHTÖ JAIRUKSEN LUOTA JA PALUU NASARETIIN 49. JÄLLEEN SAARNAAMISMATKALLA GALILEASSA 50. VALMISTAMISTA EDESSÄ OLEVAAN VAINOON 51. MURHA SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAN AIKANA 52. JEESUS RUOKKII IHMEEN AVULLA TUHANSIA 53. HALUTTU YLI-INHIMILLINEN HALLITSIJA 54. TOSI LEIPÄ TAIVAASTA 55. MONET OPETUSLAPSET LAKKAAVAT SEURAAMASTA JEESUSTA Siunausterveisin Ari
  4. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 5. A /13

    34. JEESUS VALITSEE APOSTOLINSA
    35. KUULUISIN KOSKAAN PIDETTY SAARNA
    36. UPSEERIN LUJA USKO
    37. JEESUS POISTAA LESKEN SURUN
    38. PUUTTUIKO JOHANNEKSELTA USKO?
    39. YLPEÄT JA NÖYRÄT

    JEESUS VALITSEE APOSTOLINSA

    On kulunut noin puolitoista vuotta siitä, kun Johannes Kastaja esitteli Jeesuksen Jumalan Karitsana ja Jeesus aloitti julkisen palveluksensa. Tuohon aikaan Andreasta, Simon Pietarista, Johanneksesta ja kenties Jaakobista (Johanneksen veljestä) sekä Filippuksesta ja Natanaelista (jota kutsuttiin myös Bartolomeukseksi) oli tullut hänen ensimmäisiä opetuslapsiaan. Aikanaan monet muutkin liittyivät heidän kanssaan seuraamaan Kristusta. Jeesus on nyt valmis valitsemaan apostolinsa. Näistä tulee hänen läheisiä työtovereitaan, joille annetaan erikoisvalmennusta. Mutta ennen kuin Jeesus valitsee heidät, hän menee vuorelle ja viettää siellä koko yön rukoillen, todennäköisesti pyytäen viisautta ja Jumalan siunausta. Kun tulee päivä, hän kutsuu opetuslapsensa ja valitsee heidän joukostaan 12. Mutta koska he ovat edelleen Jeesuksen oppilaita, heitä kutsutaan yhä myös opetuslapsiksi. Ne kuusi mainittua, jotka Jeesus valitsee, olivat hänen ensimmäisiä opetuslapsiaan. Matteus, jonka Jeesus kutsui veroasemalta, valittiin myös. Viisi muuta valittua ovat Juudas Iskariot, Simon Kananeus, Tuomas ja Jaakob, Alfeuksen poika. Tätä Jaakobia sanotaan myös Jaakob Vähäisemmäksi, kenties siksi, että hän on joko pienikokoisempi tai nuorempi kuin toinen apostoli Jaakob. Nämä 12 ovat tähän mennessä olleet Jeesuksen kanssa jo jonkin aikaa, ja hän tuntee heidät hyvin. Jotkut heistä ovat itse asiassa hänen omia sukulaisiaan. Jaakob ja hänen veljensä Johannes ovat ilmeisesti Jeesuksen serkkuja. On todennäköistä, että Alfeus oli Jeesuksen kasvatusisän Joosefin veli. Näin ollen Alfeuksen poika, apostoli Jaakob, olisi myös Jeesuksen serkku. Jeesuksen ei tietenkään ole vaikea muistaa apostoliensa nimiä. Mutta muistatko sinä ne? Paina mieleesi vain, että on kaksi Simonia, Kaksi Jaakobia, kaksi Juudasta ja että Simonilla on Andreas-niminen veli ja että Jaakobin veli on nimeltään Johannes. Näin voit muistaa 8 apostolia. Neljä muuta apostolia ovat veronkantaja (Matteus), se joka myöhemmin epäili (Tuomas), se joka oli puun alla kun hänet kutsuttiin (Natanael) ja hänen ystävänsä filippus. Apostoleista 11 on kotoisin Galileasta, Jeesuksen kotiseudulta. Natanael on Kaanasta, Filippus, Pietari ja Andreas ovat alun perin Betsaidasta. Pietari ja Andreas muuttavat myöhemmin Kapernaumiin, missä Matteus nähtävästi asui. Jaakob ja Johannes harjoittivat kalastusta ja asuivat todennäköisesti myös Kapernaumissa tai sen lähettyvillä. Näyttää siltä, että Juudas Iskariot, joka myöhemmin kavalsi Jeesuksen, on ainoa Juudeasta oleva apostoli.
    Markus 3:13 – 19
    Luukas 6:12 – 16

    KUULUISIN KOSKAAN PIDETTY SAARNA

    Tämä on mieleenpainuvimpia näkymiä Raamatun historiassa: Jeesus istuu vuorenrinteellä pitämässä ihmeellistä vuorisaarnaansa. Tapahtumapaikka sijaitsee lähellä Galileanjärveä, luultavasti vähän matkan päässä Kapernaumista. Vietettyään koko yön rukoillen Jeesus on juuri valinnut opetuslapsistaan 12 apostoleiksi. Sen jälkeen hän tulee heidän kanssaan alas tälle vuorelle sijaitsevalle tasaiselle paikalle. Saattaisit ajatella, että Jeesus olisi nyt hyvin väsynyt ja haluaisi nukkua. Suuret ihmisjoukot ovat kuitenkin saapuneet tänne, jotkut näistä ihmisistä ovat tulleet jopa 100 kilometrin päästä Juudeasta ja Jerusalemista asti. Toiset ovat tulleet rannikolta, pohjoisessa sijaitsevista Tyroksesta ja Sidonista. He ovat tulleet kuulemaan Jeesusta ja paranemaan sairauksistaan. Läsnä on jopa demonien, Saatanan pahojen enkelien, vaivaamia ihmisiä. Kun Jeesus tulee alas, sairaat lähestyvät voidakseen koskettaa häntä ja hän parantaa heidät kaikki. Myöhemmin Jeesus nähtävästi kiipeää korkeammalle paikalle vuorelle. Siellä hän istuutuu ja rupeaa opettamaan ihmisjoukkoja, jotka ovat levittäytyneet tasaiselle paikalle hänen eteensä. Ajattelehan, että nyt ei koko kuulijakunnassa ole ainuttakaan, joka kärsii jostain vakavasta sairaudesta! Ihmiset ovat innokkaita kuulemaan tätä opettajaa, joka kykenee tekemään näitä hämmästyttäviä ihmeitä. Jeesus pitää saarnansa kuitenkin pääasiassa opetuslasten hyödyksi, he ovat luultavasti kerääntyneet kaikkein lähimmäksi häntä. Mutta jotta mekin voisimme hyötyä tuosta saarnasta, sekä Matteus että Luukas ovat kirjoittaneet sen muistiin. Matteuksen kertomus saarnasta on noin neljä kertaa pitempi kuin Luukkaan kertomus. Lisäksi osia siitä, mitä Matteus on merkinnyt muistiin, Luukas esittää Jeesuksen sanoneen jollloinkin muulloin palveluksensa aikana. Se voidaan havaita vertaamalla Matteukseen 6:9 – 13:a Luukkaan 11:1 – 4:ään ja Matteuksen 6:25 – 34:ää Luukkaan 12:22 – 31:een. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla mitenkään yllättävää. Jeesus aivan ilmeisesti opetti samoja asioita useammin kuin kerran ja Luukas halusi esittää joitakin näistä opetuksista eri yhteydessä. Jeesuksen saarna on hyvin arvokas hengellisen sisältönsä syvällisyyden vuoksi ja lisäksi sen helppotajuisuuden ja selkeyden takia, jolla hän esittää nämä totuudet. Jeesus käyttää tavallisia kokemuksia ja ihmisille tuttuja asioita ja näin kaikkien niiden, jotka haluavat Jumalan viitoittamaa parempaa elämää, on helppo ymmärtää hänen ajatuksiaan. Ketkä ovat todella onnellisia? Jokainen haluaa olla onnellinen. Jeesus tajuaa tämän ja aloittaa vuorisaarnansa kuvailemalla niitä, jotka ovat todella onnellisia. Kuten voimme kuvitella, tämä vangitsee heti hänen laajan kuulijakuntansa huomion. Silti hänen alkusanansa varmasti tuntuvat monien mielestä epäjohdonmukaisilta. Kohdistaen puheensa opetuslapsilleen Jeesus aloittaa: onnellisia olette te köyhät, koska teidän on Jumalan valtakunta. Onnellisia olette te, jotka nyt tunnette nälkää, koska te tulette kylläisiksi. Onnellisia olette te, jotka nyt itkette, koska te tulette nauramaan. onnellisia olette te , aina kun ihmiset vihaavat teitä. Iloitkaa sinä päivänä ja hypelkää, sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa.” Tämä on Luukkaan kertomus Jeesuksen saarnan johdannosta.. Mutta Matteuksen kertomuksen mukaan Jeesus sanoo myös, että lempeämieliset, armolliset, puhdassydämiset ja rauhantekijät ovat onnellisia, koska he tulevat perimään maan, heille tullaan osoittamaan armoa, he tulevat näkemään Jumalan ja heitä tullaan kutsumaan Jumalan lapsiksi. Jeesus ei kuitenkaan tarkoita onnellisena olemisella pelkästään sitä, että on hilpeä tai iloinen, kuten silloin kun jollakulla on hauskaa. Tosi onnellisuus on syvällisempää ja siihen sisältyy ajatus tyytyväisyydestä, elämässä saavutettu tyydytyksen ja aikaansaamisen tunne. Jeesus siis osoittaa, että todella onnellisia ovat ihmiset, jotka tajuavat hengellisen tarpeensa, ovat murheellisia syntisen tilansa vuoksi ja oppivat tuntemaan Jumalan ja palvelevat häntä. Silloin he ovat onnellisia, vaikka heitä vihattaisiin tai vainottaisiin Jumalan tahdon tekemisen vuoksi, koska he tietävät miellyttävänsä Jumalaa ja saavansa häneltä palkinnoksi ikuisen elämän. Mutta monet Jeesuksen kuulijat aivan samoin kuin jotkut ihmiset nykyään uskovat, että rikkaudet ja nautinnot tekevät ihmisen onnelliseksi. Jeesus tietää asian olevan toisin, tuoden esiin vastakohdan , jonka täytyy hämmästyttää monia hänen kuulijoitaan, hän sanoo: “Voi teitä, te rikkaat, koska teillä on jo lohdutuksenne täysimääräisenä. Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, koska te tulette olemaan nälkäisiä. Voi, te jotka nyt nauratte, koska te tulette suremaan ja itkemään. Voi, aina kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää, sillä tällaista heidän esi-isänsä tekivät väärille profeetoille.” Mitä Jeesus tarkoittaa? Miksi se että jollakin on rikkautta, että hän iloiten tavoittelee nautintoja ja että hän saa mielihyvää ihmisten suosionosoituksista, tuo murhetta? Kun ihmisellä on kaikkea tätä ja kun hän pitää sitä tärkeänä, hänen elämässään ei ole tilaa Jumalan palvelukselle, joka ainoastaan tuo tosi onnellisuuden. Toisaalta Jeesus ei tarkoittanut, että pelkästään köyhänä, nälkäisenä ja surullisena oleminen tekee ihmisestä onnellisen. Usein sellaiset epäedullisessa asemassa olevat ihmiset voivat kuitenkin ottaa vastaan Jeesuksen opetukset ja sen vuoksi heitä siunataan tosi onnellisuudella. Puhutellen sitten opetuslapsiaan Jeesus sanoo: “Te olette maan suola.” Hän ei tietenkään tarkoita sitä, että he ovat kirjaimellista suolaa. Suolahan on säilöntäaine. Jumalan temppelissä alttarin vieressä oli suuri kasa suolaa ja siellä tehtäviään hoitaneet papit käyttivät sitä uhrien suolaamiseen. Jeesuksen opetuslapset ovat “maan suola” siinä mielessä, että heillä on säilyttävä vaikutus ihmisiin. Heidän kertomansa sanoma tosiaankin säilyttää kaikkien niiden elämän, jotka ottavat sen vastaan! Se tuo näiden ihmisten elämään kestävyyden, luotettavuuden ja uskollisuuden ominaisuudet ja estää heissä kaiken hengellisen ja moraalisen pilaantumisen. “Te olette maailman valo”, Jeesus kertoo opetuslapsilleen. Koska lamppua ei panna vakan alle vaan asetetaan lampunjalkaan, Jeesus sanoo: “Samoin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.” Jeesuksen opetuslapset tekevät juuri näin todistamalla julkisesti sekä antamalla loistavan esimerkin raamatun periaatteiden mukaisesta käytöksestä. Korkea normi Jeesuksen seuraajille Uskonnolliset johtajat pitävät Jeesusta Jumalan lain rikkojana ja ovat hiljattain jopa suunnitelleet salaa hänen tappamistaan. Niinpä jatkaessaan vuorisaarnaansa Jeesus selittää: “Älkää luulko, että olen tullut hävittämään lakia tai Profeettoja. En ole tullut hävittämään, vaan täyttämään.” Jeesus pitää Jumalan lakia erittäin suuressa arvossa ja kannustaa muitakin suhtautumaan siihen samalla tavoin. Itse asiassa hän sanoo: “Sen tähden sitä, joka rikkoo yhden näistä vähäisimmistä käskyistä ja opettaa ihmisiä siihen suuntaan, tullaan kutsumaan “vähäisimmäksi” taivasten valtakuntaa nähden”, mikä tarkoittaa sitä, että sellainen ihminen ei pääsisi lainkaan Valtakuntaan. Jeesus ei suinkaan halveksi Jumalan lakia, vaan hän tuomitsee jopa sellaiset asenteet, jotka edistävät sen rikkomista. Huomautettuaan, että Laissa sanotaan: “Sinä et saa murhata”; Jeesus lisää: “Kuitenkin minä sanon teille, että jokainen, joka pysyy veljeensä vihastuneena, on tilivelvollinen tuomioistuimelle.” Koska vihan hautominen toista uskovaa kohtaan on niin vakavaa, että se saattaa johtaa jopa murhaan, Jeesus valaisee sitä, miten paljon pitäisi ponnistella rauhan saavuttamiseksi. Hän neuvoo: “Jos siis tuot (uhri) lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois, tee ensin sovinto veljesi kanssa ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” Kiinnittäen huomion kymmenen käskyn seitsemänteen käskyyn Jeesus jatkaa: “Te olette kuulleet sanotun: “Sinä et saa tehdä aviorikosta.” Jeesus tuomitsee kuitenkin jopa aviorikoksen ajattelemisen. “Minä sanon teille, että jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Jeesus ei puhu tässä vain ohimenevästä moraalittomasta ajatuksesta vaan “katsomisesta jatkuvasti.” Sellainen jatkuva katsominen herättää intohimoisia tunteita, jotka voivat tilaisuuden tullen johtaa lopuksi aviorikokseen. Miten tämä tapahtuminen voidaan estää? Jeesus valaisee sitä, miten äärimmäiset toimet voivat olla tarpeen, sanoessaan: “Jos nyt oikea silmäsi on kompastuttamassa sinua, repäise se pois ja heitä luotasi. Jos oikea kätesi on kompastuttamassa sinua, hakkaa se pois ja heitä luotasi.” Ihmiset ovat usein halukkaita uhraamaan sairaan ruumiinjäsenen pelastaakseen elämänsä. Jeesuksen mukaan on kuitenkin vielä tärkeämpää “heittää luotaan” mitä tahansa, jopa niinkin arvokasta kuin silmä tai käsi, voidakseen välttää moraalittomia ajatuksia ja tekoja. Jeesus selittää, että muuten sellaiset ihmiset heitetään Gehennaan (Jerusalemin lähellä sijaitseva jätteiden polttopaikka), joka kuvaa ikuista tuhoa. Jeesus tarkastelee myös sitä, miten pitäisi menetellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuottavat vahinkoa ja loukkaavat. “Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha”, kuuluu hänen neuvonsa. “Vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” Jeesus ei tarkoita sitä, että ihminen ei saisi puolustautua, jos hänen tai perheensä kimppuun hyökätään. Läimäyksen tarkoitus ei ole vahingoittaa toista fyysisesti vaan pikemminkin loukata. Jeesus haluaa siis sanoa, että jos joku yrittää saada aikaan tappelun tai väittelyn joko läimäyttämällä tai haavoittamalla loukkaavilla sanoilla, olisi väärin maksaa takaisin samalla mitalla. Kiinnitettyään huomiota siihen Jumalan lain piirteeseen, että tulee rakastaa lähimmäistään, Jeesus sanoo: “Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” Esittäen voimakkaan syyn tehdä niin hän jatkaa: “Näin osoittaudutte taivaissa olevan isänne lapsiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville.” Jeesus päättää tämän osan saarnastaan neuvoon: “Teidän tulee siis olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Jeesus ei tarkoita, että ihmiset voivat olla aivan ehdottoman täydellisiä. He voivat sen sijaan Jumalaa jäljittelemällä ulottaa rakkautensa käsittämään jopa vihollisensa. Luukkaan rinnakkaiskertomuksessa mainitaan Jeesuksen sanat: “Tulkaa jatkuvasti armollisiksi, niin kuin teidän Isänne on armollinen.” Rukous ja luottamus Jumalaan Jatkaessaan saarnaansa Jeesus tuomitsee niiden ihmisten ulkokultaisuuden, jotka näyttelevät oletettua jumalisuuttaan. “Kun siis lähdet antamaan (lahjoja), hän sanoo, “älä toitota torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät.” “Silloinkaan”, Jeesus jatkaa, “kun rukoilette, ette saa olla niin kuin ulkokullatut, koska he rukoilevat mielellään seisten synagogissa ja valtakatujen kulmissa ollakseen ihmisten nähtävillä.” Hän neuvoo sen sijaan: “Kun rukoilet, mene yksityishuoneeseesi ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi, joka on salassa.” Jeesus itse esitti julkisia rukouksia, joten hän ei tuomitse niitä. Hän pikemminkin arvostelee ankarasti sellaisia rukouksia, jotka esitetään vaikutuksen tekemiseksi kuulijoihin sekä ihailun ja kohteliaisuuksien saamiseksi heiltä. Jeesus neuvoo edelleen: “Rukoillessanne älkää sanoko samoja asioita yhä uudelleen niin kuin kansojen ihmiset.” Jeesus ei tarkoita, että toistaminen itsessään on väärin. Erään kerran hän itse käytti toistuvasti “samoja sanoja” rukoillessaan. Mutta hän ei hyväksy ulkoa opittujen korulauseiden sanomista “yhä uudelleen”, kuten ne ihmiset tekevät, jotka sormeilevat rukousnauhaa toistaessaan rukouksiaan ulkomuistista. Auttaakseen kuulijoitaan rukoilemaan Jeesus esittää mallirukouksen, jossa on seitsemän anomusta. Kolmessa ensimmäisessä anomuksessa tunnustetaan oikeutetusti Jumalan suvereenisuus ja hänen tarkoituksensa. Niissä pyydetään Jumalan nimen pyhittämistä, hänen Valtakuntansa tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista. Loput neljä pyyntöä koskevat henkilökohtaisia asioita, nimittäin päivittäistä ruokaa, syntien anteeksiantoa, sitä ettei joutuisi kiusatuksi yli kestokykynsä ja että saisi vapautuksen paholaisesta. Seuraavaksi Jeesus puhuu ansasta, joka piilee aineellisen omaisuuden liiallisessa korostamisessa. Hän kehottaa: “Lakatkaa keräämästä itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste syövät ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” Sellaiset aarteet ovat paitsi katoavia, myös arvottomia Jumalan silmissä. Tästä syystä Jeesus sanoo: “Kerätkää se sijaan itsellenne aarteita taivaaseen.” Näin tehdään panemalla Jumalan palvelus ensi sijalle elämässä. Kukaan ei voi ottaa pois tällä tavoin Jumalan luokse karttunutta ansiota tai siitä saatavaa suurta palkintoa. Sitten Jeesus lisää: “Missä on aarteesi, siellä on oleva sydämesi.” Puhuessaan edelleen materialismin ansasta Jeesus kertoo kuvauksen: “Ruumiin lamppu on silmä. Jos siis silmäsi on viaton, niin koko ruumiisi on valoisa, mutta jos silmäsi on paha, niin koko ruumiisi on pimeä.” Virheettömästi toimiva silmä on ruumiille kuin pimeässä paikassa valaiseva lamppu. Mutta nähdäkseen moitteettomasta silmän täytyy olla viaton eli sen täytyy keskittyä yhteen asiaan, taitaa oikein. Väärin kohdistava, taittovikainen, silmä saa ihmisen asettamaan asiat väärään arvojärjestykseen ja panemaan aineellisen tavoittelun Jumalan palveluksen edelle ja silloin “koko ruumista” tulee pimeä. Jeesus huipentaa tämän asian voimakkaaseen kuvaukseen: “Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän on joko vihaava toista ja rakastava toista tai liittyvä toiseen ja halveksiva toista. Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” Annettuaan nämä neuvot Jeesus vakuuttaa kuulijoilleen, että heidän ei tarvitse olla huolissaan aineellisista tarpeistaan, jos he asettavat Jumalan palveluksen ensi sijalle. “Tarkkailkaa kiinteästi vaan lintuja”, hän sanoo, “koska ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.” Sitten hän kysyy: “Ettekö te ole arvokkaampia kuin ne?” Seuraavaksi Jeesus osoittaa kedon liljoja ja huomauttaa, “ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin kasvillisuuden, eikö paljon enemmin teitä , te vähäuskoiset?” Siksi Jeesus sanoo lopuksi: “älkää koskaan olko huolissanne ja sanoko: “Mitä me syömme?” tai: “Mitä me juomme?” tai: “Mitä me puemme yllemme?” Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” Elämään vievä tie Elämään vievällä teillä on noudatettava Jeesuksen opetuksia. Mutta sen tekeminen ei ole helppoa. Esimerkiksi fariseukset ovat taipuvaisia tuomitsemaan toisia ankarasti ja todennäköisesti monet jäljittelevät heitä. Niinpä jatkaessaan vuorisaarnaansa Jeesus antaa seuraavan neuvon: “Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät.” Kohtuuttoman kriittisten fariseusten seuraaminen on vaarallista. Luukkaan kertomuksen mukaan Jeesus valaisee tätä vaaraa sanomalla: “Eihän sokea voi opastaa sokeaa? Eivätkö molemmat suistu kuoppaan?” Liiallinen kriittisyys toisia kohtaan sekä heidän virheidensä suurentaminen ja niistä piikitteleminen on vakava rikkomus. Niinpä Jeesus kysyy: “Kuinka voit sanoa veljellesi: Salli minun ottaa pois oljenkorsi silmästäsi”, kun katso: orsi on omassa silmässäsi? Ulkokullattu! Ota ensin orsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ottaa pois oljenkorren veljesi silmästä.” Tämä ei tarkoita sitä, ettei Jeesuksen opetuslasten tule ilmaista lainkaan tarkkanäköisyyttä ollessaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa, sillä hän sanoo: “älkää antako pyhää koirille älkääkö heittäkö helmiänne sikojen eteen.” Jumalan sanan totuudet ovat pyhiä. Ne ovat kuin kuvaannollisia helmiä. Mutta jos jotkut yksilöt, jotka ovat kuin koiria tai sikoja, eivät arvosta lainkaan näitä kallisarvoisia totuuksia, Jeesuksen opetuslasten pitäisi lähteä pois noiden ihmisten luota ja etsiä vastaanottavaisempia ihmisiä. Vaikka Jeesus on käsitellyt rukousta aiemminkin vuorisaarnassaan, hän korostaa nyt hellittämättömyyden tarvetta rukouksessa. “Pyytäkää jatkuvasti”, hän kehottaa, “niin teille annetaan.” Valaistakseen Jumalan halukkuutta vastata rukouksiin Jeesus kysyy: “Kuka teistä on mies, jolta hänen poikansa pyytää leipää, ei kai hän ojenna hänelle kiveä? Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaakaan hyvää niille, jotka pyytävät häneltä?” Seuraavaksi Jeesus esittää kuuluisaksi tulleen käyttäytymissäännön, jota kutsutaan yleensä kultaiseksi säännöksi. Hän sanoo.” Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” Tämän säännön mukaan elämiseen sisältyy myönteistä toimintaa: tulee tehdä hyvää toisille ja kohdella heitä niin kuin haluaa itseään kohdeltavan. Jeesuksen antama ohje paljastaa, ettei elämään vievä tie ole helppokulkuinen: “Menkää sisään kapeasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon ja monet ovat ne, jotka menevät siitä sisään, kun taas se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen.” On suuri vaara tulla harhaan johdetuksi ja siksi Jeesus varoittaa: “Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia.” Jeesus huomauttaa, että aivan kuten hyvät ja huonot puut voidaan tuntea niiden hedelmistä, väärät profeetatkin voidaan tuntea käytöksestään ja opetuksistaan. Seuraavaksi Jeesus selittää, että ihmistä ei tee hänen opetuslapsekseen vain se mitä ihminen sanoo, vaan se mitä hän tekee. Jotkut ihmiset väittävät Jeesuksen olevan heidän Herransa, mutta jos he eivät tee hänen Isänsä tahtoa, hän sanoo: “Minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” Jeesus lopettaa saarnansa mieleenpainuvalla tavalla. Hän sanoo: “Jokaista, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, tullaan vertaamaan ymmärtäväiseen mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Sade virtasi ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä taloa vasten, mutta se ei luhistunut, silla se oli perustettu kalliolle.” Toisaalta Jeesus julistaa: “Jokaista, joka kuulee nämä minun sanani, eikä tee niiden mukaan, tullaan vertaamaan tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Sade virtasi ja tulvat tulivat ja tuulet puhalsivat ja iskivät sitä taloa vasten ja se luhistui ja sen luhistuminen oli suuri.” Kun Jeesus päättää saarnansa, ihmisjoukot ovat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan, sillä hän opettaa näitä ihmisiä niin kuin sellainen, jolla on valta, eikä niin kuin heidän uskonnolliset johtajansa.
    Luukas 6:12 – 23
    Matteus 5:1 – 12
    Luukas 6:24 – 26
    Matteus 5:13 – 48
    Matteus 6:1 – 34
    Matteus 26:36 – 45
    Matteus 7:1 – 29
    Luukas 6:27 – 49

    UPSEERIN LUJA USKO

    Pitäessään vuorisaarnansa Jeesus on julkisen palveluksensa miltei puolivälissä. Tämä merkitsee sitä, että hänellä on alle 2 v. aikaa saattaa päätökseen työnsä maan päällä. Jeesus menee nyt Kapernaumin kaupunkiin, joka on hänen toimintansa eräänlainen keskuspaikka. Täällä eräät juutalaisten vanhimmat lähestyvät häntä ja pyytävät häneltä jotakin. Heidät on lähettänyt eräs Rooman armeijan upseeri, joka on pakana, ei juutalainen. Upseerin rakas palvelija on kuolemaisillaan vakavaan sairauteen ja upseeri halua Jeesuksen parantavan hänen palvelijansa. Juutalaiset anovat hartaasti upseerin puolesta sanoen: “Hän on sen arvoinen, että suot hänelle tämän, sillä hän rakastaa kansaamme ja juuri hän rakensi meille synagogan.” Jeesus lähtee epäröimättä miesten kanssa. Mutta kun he pääsevät lähelle taloa, upseeri lähettää ystäviä sanomaan: “Herra, älä vaivaudu, sillä en ole kelvollinen siihen, että tulisit kattoni alle. Siksi en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin tullut luoksesi.” Upseeri, joka on tottunut itse käskemään toisia, ilmaisee todella suurta nöyryyttä! Mutta hän ajattelee luultavasti myös Jeesusta ja on selvillä siitä, ettei juutalaisen sovi pitää yhteyttä ei-juutalaisiin. Pietarikin sanoi: “Te tiedätte hyvin, kuinka lainvastaista juutalaisen on liittyä toisheimoisen miehen seuraan tai lähestyä häntä.” Upseeri ei ehkä halua Jeesuksen joutuvan kärsimään siitä, mitä tämän tavan rikkomisesta seuraa ja siksi hän lähettää ystävänsä pyytämään Jeesukselta: “Sano sana ja palvelijani parantukoon. Sillä minäkin olen vallanalaisuuteen asetettu ihminen ja minulla on sotilaita alaisinani ja minä sanon tälle: “Lähde matkaan!”, ja hän lähtee matkaan ja toiselle: “Tule!”, ja hän tulee ja orjalleni: “Tee tämä!” ja hän tekee.” Tämän kuullessaan Jeesus ihmettelee. “Minä sanon teille totuuden”, hän toteaa, “Kenestäkään Israelissa en ole tavannut näin suurta uskoa.” Parannettuaan upseerin palvelijan Jeesus käyttää tilaisuutta hyväkseen kertoakseen, miten uskollisia ei-juutalaisia suositaan siunauksilla, jotka uskottomat juutalaiset hylkäävät. Jeesus sanoo: “Monet tulevat itäisiltä seuduilta ja läntisiltä seuduilta ja ovat pitkällään pöydän ääressä Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa, kun taas valtakunnan lapset heitetään ulkopuolelle pimeyteen. Siellä tulee heille olemaan itku ja hampaiden kiristely.” “Valtakunnan lapset”, jotka “heitetään ulkopuolelle pimeyteen”, ovat luonnollisia juutalaisia, jotka eivät ota vastaan ensiksi heille tarjottua tilaisuutta päästä hallitsemaan Kristuksen kanssa. Aabraham, Iisak ja Jaakob edustavat Jumalan valtakuntajärjestelyä. Näin Jeesus osoittaa, miten pakanat toivotetaan tervetulleiksi ikään kuin olemaan pitkällään taivaallisen pöydän ääressä “taivasten valtakunnassa.” Luukas 7:1 – 10 Matteus 8:5 – 13 Apostolien teot 10:28

    JEESUS POISTAA LESKEN SURUN

    Pian sen jälkeen kun Jeesus on parantanut upseerin palvelijan, hän lähtee Nainin kaupunkiin, joka sijaitsee muutamia kymmeniä kilometriä Kapernaumista. Hänen opetuslastensa ja suuri ihmisjoukko ovat hänen mukanaan. He saapuvat Nainin kaupungin laitamille, luultavasti illansuussa. Täällä he kohtaavat hautajaissaattueen. Erään nuoren miehen kuollutta ruumista kannetaan ulos kaupungista hautausta varten. Äidin tilanne on järkyttävän surullinen, koska hän on leski ja tämä on hänen ainoa lapsensa. Kun hänen aviomiehensä kuoli, hän saattoi lohduttautua sillä, että hänellä oli poika. Hänen toiveensa, kaipauksensa ja pyrkimyksensä nivoutuivat tämän pojan tulevaisuuteen. Mutta nyt hänellä ei ole ketään jolta hän saisi lohdutusta. Hän kulkee hautauspaikalle murheen murtamana kaupungin asukkaiden seuratessa häntä. Kun Jeesus näkee naisen, hän liikuttuu syvästi tämän äärimmäisestä surusta. Niinpä Jeesus sanoo naiselle hellästi, mutta osoittaen kuitenkin luottamusta herättävää lujuutta: “Lakkaa itkemästä.” Hänen käytöstapansa ja toimintansa kiinnittävät ihmisjoukon huomion. Siksi, kun hän lähestyy ja koskettaa paareja, joilla kuollutta kannetaan, kantajat seisahtuvat. Kaikki varmaankin ihmettelevät, mitä hän aikoo tehdä. Ne jotka ovat Jeesuksen mukana, ovat tosin nähneet hänen parantavan ihmeen avulla monia sairaita. Mutta ilmeisestikään he eivät ole koskaan nähneet hänen herättävän ketään kuolleista. Pystyykö hän siihen? Puhuttelen ruumista Jeesus käskee: “Nuori mies, minä sanon sinulle: “nouse!” Mies nousee istumaan! Hän rupeaa puhumaan ja Jeesus antaa hänet hänen äidilleen, Kun ihmiset näkevät, että nuori mies on todella elossa, he alkavat sanoa: “Suuri profeetta on herätetty keskuuteemme.” Toiset sanovat: “Jumala on kääntänyt huomionsa kansaansa.” Tätä hämmästyttävää tekoa koskeva uutinen leviää nopeasti koko Juudeaan ja kaikkeen ympäristöseutuun. Johannes kastaja on yhä vankilassa ja hän haluaa saada tietää enemmän niistä teoista, joita Jeesus pystyy tekemään. Johanneksen opetuslapset kertovat näistä ihmeistä. Miten hän suhtautuu siihen?
    Luukas 7:11 – 18

    PUUTTUIKO JOHANNEKSELTA USKOA?

    Johannes Kastaja, joka on nyt ollut noin vuoden verran vankilassa, saa kuulla Nainin lesken pojan ylösnousemuksesta. Mutta koska Johannes haluaa kuulla, mitä Jeesus itse sanoo tapauksen merkittävyydestä, hän lähettää kaksi opetuslastaan tiedustelemaan: “oletko sinä se tuleva, vai onko meidän odotettava jotakuta toista`” Se saattaa kuulostaa oudolta kysymykseltä, varsinkin kun Johannes näki Jumalan hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle ja kuuli Jumalan hyväksymyksen äänen kastaessaan Jeesuksen lähes kaksi vuotta aiemmin. Johanneksen kysymys saa jotkut ehkä päättelemään, että hänen uskonsa on heikentynyt. Näin ei kuitenkaan ole. Jeesus ei puhuisi tässä tilanteessa niin arvostavasti Johanneksesta, jos tämä olisi alkanut epäillä. Miksi Johannes sitten tekee tämän kysymyksen? Johannes kenties vain haluaa Jeesuksen vahvistavan sen, että hän on Messias. Se lujittaisi suuresti vankilassa riutuvaa Johannesta. Mutta Johanneksen kysymykseen liittyy nähtävästi jotain muutakin. Hän haluaa selvästikin tietää, onko tulossa joku toinen, ikään kuin seuraaja, joka täyttää kaiken sen, minkä Messiaan ennustettiin tekevän. Raamatun ennustusten mukaan, jotka Johannes tuntee, Jumalan voidellun on määrä olla kuningas, vapauttaja. Johannes on kuitenkin yhä vankina, vaikka Jeesuksen kasteesta on kulunut jo monta kuukautta. Siksi Johannes ilmeisesti kysyy Jeesukselta: “Sinäkö tosiaan perustat näkyvän Jumalan valtakunnan, vai tuleeko joku toinen, seuraaja, jonka meidän pitäisi odottaa täyttävän kaikki Messiaan loistosta kertovat suurenmoiset ennustukset?” Jeesus ei sano Johanneksen opetuslapsille: “Tietysti minä olen se, jonka oli määrä tulla!”, vaan parantamalla monia ihmisiä kaikenlaisista taudeista ja vaivoista hän antaa juuri silloin huomattavan näytteen siitä, kuka hän on. Sitten hän kehottaa opetuslapsia: “Lähtekää matkaan ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät , lepratautiset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille kerrotaan hyvää uutista.” Toisin sanoen Johanneksen kysymys saattaa viitata sen odottamiseen, että Jeesus tulee tekemään enemmän kuin hän nyt tekee ja että hän kenties vapauttaa Johanneksenkin. Jeesus kuitenkin kehottaa Johannesta olemaan odottamatta muuta kuin niitä ihmeitä, joita Jeesus parhaillaan tekee. Kun Johanneksen opetuslapset lähtevät, Jeesus kääntyy ihmisjoukkojen puoleen ja kertoo niille, että Johannes on Malakian 3:1:ssä ennustettu Jumalan “sanansaattaja” ja myös Malakian 4:5 – 6:ssa ennustettu profeetta Elia. Näin Jeesus ylistää Johannesta ja sanoo, että Johannes on kaikkien ennen häntä eläneiden profeettojen vertainen: “Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisempikin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti on taivasten valtakunta ollut se päämäärä, jota kohti ihmiset voimakkaasti ponnistelevat.” Jeesus osoittaa tässä, että Johannes ei tule olemaan taivaallisessa valtakunnassa, koska vähäisempikin siellä on suurempi kuin Johannes. Johannes valmisti tien Jeesukselle, mutta hän kuolee ennen kuin Kristus sinetöi opetuslastensa kanssa liiton eli sopimuksen siitä, että he tulevat olemaan hänen hallitsijatovereitaan hänen Valtakunnassaan. Siitä syystä Jeesus sanoo, ettei Johannes tule olemaan taivaallisessa Valtakunnassa. Johanneksesta tulee sen sijaan Jumalan valtakunnan maallinen alamainen.
    Luukas 7:18 – 30
    Matteus 11.2 – 15

    YLPEÄT JA NÖYRÄT

    Mainittuaan Johannes Kastajan hyvät puolet Jeesus suuntaa huomionsa ympärilleen oleviin ylpeisiin ja oikullisiin ihmisiin. “Tämä sukupolvi”, hän julistaa, “on toreilla istuvien lapsukaisten kaltainen, jotka huutavat leikkitovereilleen sanoen: “Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me vaikeroimme, mutta te ette lyöneet itseänne murheesta.” Mitä Jeesus tarkoittaa? Hän selittää: “Johannes tuli , ei syö eikä juo ja silti sanotaan: “Hänessä on demoni, Ihmisen Poika tuli, syö ja juo ja kuitenkin sanotaan: “Katso! Syömäri ja viininjuoja, veronkantajien ja syntisten ystävä.” On mahdotonta olla ihmisten mieleen, mikään ei miellytä heitä. Johannes on viettänyt ankaran yksinkertaista elämää itse kieltäymyksessä (vihittynä, erilleen asetettuna) sopusoinnussa enkelin julistuksen kanssa, että “hän ei saa juoda lainkaan viiniä ja väkijuomia .” Silti ihmiset sanovat hänen olevan demonin riivaama. Jeesus taas elää niin kuin muutkin ihmiset eikä harjoita ankaraa pidättävyyttä ja häntä syytetään kohtuuttomuudesta. Miten vaikeaa ihmisiä onkaan miellyttää! He ovat kuin leikkitovereita, joista jotkut kieltäytyvät tanssimasta toisten lasten soittaessa huilua tai murehtimasta tovereidensa vaikeroidessa. Siitä huolimatta Jeesus sanoo: “Viisauden todistavat vanhurskaaksi sen teot.” Todisteet…. teot…. osoittavat selvästi sekä Johannesta, että Jeesusta vastaan esitetyt syytökset vääriksi. Jeesus jatkaa moittimalla kolmea kaupunkia Korasinia, Betsaidaa ja Kapernaumia, joissa on tehnyt useimmat voimatekonsa. Jeesus sanoo, että jos hän olisi tehnyt ne Foinikin kaupungeissa, Tyyroksessa ja Sidonissa, nämä kaupungit olisivat katuneet säkkipuvussa ja tuhassa (Jesaja 44:20). Tuomiten Kapernaumin, joka on nähtävästi jonkin aikaa ollut hänen palveluksensa keskuspaikka, hän julistaa: “Sodoman maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sinulla.” Seuraavaksi Jeesus ylistää julkista taivaallista Isäänsä. Hän haluaa tehdä niin, koska Jumala kätkee arvokkaita hengellisiä totuuksia viisailta ja älykkäiltä mutta paljastaa nämä ihmeelliset totuudet nöyrille, ikään kuin lapsille. Lopuksi Jeesus esittää vetoavan kutsun: “Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on kevyt.” Miten Jeesus tarjoaa virvoitusta? Hän antaa sitä vapauttamalla ihmiset orjuuttavista perinteistä, joilla uskonnolliset johtajat ovat kuormittaneet heidät. Näihin kuuluvat esimerkiksi rajoittavat sapatin viettoa koskevat säännökset. Hän tuo huojennusta myös niille, jotka tuntevat olevansa poliittisten vallanpitäjien murskaavan herruuden alla ja niille, jotka tuntevat syntiensä painon omantunnon soimatessa heitä. Hän paljastaa tällaisille ahdistuneille, miten he voivat saada syntinsä anteeksi ja miten heillä voi olla kallisarvoinen suhde Jumalaan. Jeesuksen tarjoama miellyttävä ies tarkoittaa sitä, että vihkiydymme täysin Jumalalle. Näin voimme palvella sääliväistä ja armollista taivaallista Isäämme. Kevyt kuorma, jonka Jeesus tarjoaa luokseen tuleville, merkitsee niiden Jumalan vaatimusten tottelemista, jotka hän on antanut elämää varten. Nämä hänen käskynsä on merkitty muistiin Raamattuun. Niiden totteleminen ei ole lainkaan rasittavaa.
    Matteus 11:16 – 30
    Luukas 1:15
    Luukas 7:31 – 35
    1. Johannes 5:3

    Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 5 B / 13 jatkuu seuraavalla kerralla 5. uudella tapahtumalla:

    40. OPETUSTA ARMON OSOITTAMISESTA
    41. KIISTOJEN KESKIPISTEENÄ
    42. JEESUS NUHTELEE FARISEUKSIA
    43. OPETTAMISTA KUVAUKSIN
    44. PELOTTAVAN MYRSKYN VAIMENTAMINEN

    Siunausterveisin Ari

  5. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 5. B /13

    40. OPETUSTA ARMON OSOITTAMISESTA
    41. KIISTOJEN KESKIPISTEENÄ
    42. JEESUS NUHTELEE FARISEUKSIA
    43. OPETTAMISTA KUVAUKSIN
    44. PELOTTAVAN MYRSKYN VAIMENTAMINEN

    OPETUSTA ARMON OSOITTAMISESTA

    Jeesus saattaa olla vielä Nainissa, missä hän äskettäin herätti kuolleista lesken pojan tai hän on ehkä käymässä jossain lähistöllä sijaitsevassa kaupungissa. Simon-niminen fariseus haluaa tutustua lähemmin tähän mieheen, joka tekee näin huomattavia tekoja. Niinpä hän pyytää Jeesusta aterioimaan kanssaan. Pitäessään tätä tilaisuutta mahdollisuutena auttaa läsnä olevia Jeesus noudattaa kutsua, kuten hän on noudattanut kutsuja syödä veronkantajien ja syntisten kanssa. Kun Jeesus menee Simonin taloon, hän ei kuitenkaan saa vieraille yleensä suotua sydämellistä huolenpitoa. Jalat hiostuvat ja likaantuvat kuljettaessa sandaalit jalassa pölyisillä teillä ja vieraiden jalkojen peseminen viileällä vedellä on yleinen vieraanvaraisuutta osoittava tapa. Mutta kun Jeesus saapuu, hänen jalkojaan ei pestä. Hän ei saa myöskään tervetuliaissuudelmaa, jonka antaminen tavallisesti kuuluu hyviin tapoihin, eikä hänen hiuksilleen vuodateta totuttuun tapaan öljyä vieraanvaraisuuden osoittamiseksi. Aterian aikana, kun vieraat ovat pitkällään pöydän ääressä, muuan kutsumaton nainen tulee hiljaa huoneeseen. Kaupungilla tiedetään, että hän viettää moraalitonta elämää. Nainen on todennäköisesti kuullut Jeesuksen opetuksia, myös hänen esittämänsä kutsun “kaikille niille, jotka ovat kuormitettuja, tulla hänen luokseen saamaan virvoitusta”: Syvästi liikuttuneena näkemästään ja kuulemastaan hän on nyt etsinyt käsiinsä Jeesuksen. Nainen lähestyy takaapäin pöydän ääressä olevaa Jeesusta ja polvistuu hänen jalkojensa juureen. `Kun hänen kyyneleensä putoilevat Jeesuksen jaloille, hän pyyhkii niitä pois hiuksillaan. Hän ottaa myös hyvänhajuista öljyä pullostaan ja suudellessaan hellästi Jeesuksen jalkoja hän vuodattaa niille öljyä. Simon katselee tätä paheksuen. “Jos tämä mies olisi profeetta” hän järkeilee, “niin hän tietäisi, kuka ja millainen nainen tuo on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” Havaitessaan hänen ajatuksensa Jeesus sanoo: “Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle:” “Opettaja, sano!” hän vastaa. “Kaksi miestä oli erään lainaajan velallisia”, aloittaa Jeesus. “Toinen oli velkaa 500 denaaria, mutta toinen 50. Kun heillä ei ollut mitään millä maksaa takaisin, hän antoi heille molemmille auliista anteeksi. Kumpi siis rakastaa häntä enemmän?” Kysymys tuntuu Simonista asiaankuulumattomalta, joten hän sanoo ehkä häivähdys välinpitämättömyyttä äänessään: “Luullakseni se, jolle hän antoi auliisti anteeksi enemmän:” “Oikein ratkaisit”, Jeesus sanoo. Kääntyen sitten naiseen päin hän sanoo Simonille: “näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi, sinä et antanut vettä minun jaloilleni. Mutta tämä nainen kasteli jalkani kyynelillään ja pyyhki nämä pois hiuksillaan. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä nainen ei ole lakannut hellästi suutelemasta jalkojani siitä hetkestä lähtien, kun tulin sisään. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä nainen voiteli jalkani hyvänhajuisella öljyllä.” Nainen on näin todistanut syvästi katuvansa moraalitonta menneisyyttään. Niinpä Jeesus toteaa lopuksi: “Tämän nojalla, sanon sinulle, hänen syntinsä, niin monet kuin ne ovatkin, ovat anteeksi annetut, koska hän rakasti paljon, mutta se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.” Jeesus ei millään tavoin puolustele tai suvaitse moraalittomuutta . Tämä tapaus pikemminkin paljastaa, että hän on sääliväinen ja ymmärtäväinen niitä ihmisiä kohtaa, jotka tekevät virheitä elämässä, mutta jotka sitten osoittavat selvästi katuvansa niitä ja tulevat siksi Kristuksen luokse saadakseen huojennusta. Antaen naiselle todellista virvoitusta Jeesus sanoo: “Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Sinun uskosi on pelastanut sinut, lähde matkaasi rauhassa.
    Luukas 7:36 – 50 Matteus 11:28 – 30

    KIISTOJEN KESKIPISTEENÄ

    Pian sen jälkeen kun Jeesus on ollut vieraana Simonin kodissa, hän aloittaa toisen saarnaamismatkansa Galileassa. Ollessaan edellisen kerran tällä alueella hänen ensimmäiset opetuslapsensa, Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes, seurasivat häntä. Mutta nyt 12 apostolia sekä jotkut naiset muiden muassa Maria Magdaleena, Susanna ja Johanna, jonka aviomies on kuningas Herodeksen virkailija, ovat hänen mukanaan. Samalla kun Jeesuksen palveluksen tahti kiihtyy, lisääntyvät myös hänen toimintaansa koskevat kiistat. Jeesuksen luokse tuodaan demonien riivaama mies, joka on lisäksi sokea eikä pysty puhumaan. Kun Jeesus parantaa hänet, niin että hän on vapaa demonien vallasta ja voi sekä puhua että nähdä, ihmisjoukot ovat aivan haltioissaan. Ihmiset rupeavat sanomaan: “Eihän tämä vain liene Daavidin Poika?” Sen talon ympärillä, jossa Jeesus on, kokoontuu niin paljon ihmisiä, ettei hän eivätkä hänen opetuslapsensa voi edes syödä ateriaa. Niiden ihmisten lisäksi, jotka ajattelevat hänen olevan ehkä luvattu “Daavidin Poika”, joukossa on kirjanoppineita ja fariseuksia, jotka ovat tulleet aina Jerusalemista saakka esittääkseen hänet epäedullisessa valossa. Kun Jeesuksen omaiset saavat kuulla Jeesuksen synnyttämästä hälinästä, he tulevat ottamaan häntä huostaansa. Minkä vuoksi? Jeesuksen omat veljetkään eivät vielä usko, että hän on Jumalan Poika. Lisäksi Jeesuksen herättämä yleinen meteli ja riita ei ole lainkaan tunnusomaista sille Jeesukselle, jonka he tunsivat silloin, kun hän varttui Nasaretissa. Sen vuoksi he arvelevat, että Jeesus on mieleltään jotenkin häiriintynyt. “Hän on järjiltään”, he päättelevät ja haluavat ottaa hänet kiinni ja viedä hänet pois. On kuitenkin selvät todisteet siitä, Jeesus paransi demonien riivaaman miehen. Kirjanoppineet ja fariseukset tietävät, että he eivät voi kieltää tämän todella tapahtuneen. Niinpä pilatakseen Jeesuksen maineen he sanovat ihmisille: “Tämä ei aja ulos demoneja kuin Beelsebubin =(demonien hallitsijan) avulla.” Tietäen, mitä kirjanoppineet ja fariseukset ajattelevat, Jeesus kutsuu heidät luokseen ja sanoo: “Jokainen valtakunta, joka on jakautunut itseään vastaan, autioituu, eikä yksikään kaupunki tai talo, joka on jakautunut itseään vastaan, ole pysyvä pystyssä. Samoin jos Saatana ajaa ulos Saatanan, niin hän on jakautunut itseään vastaan, kuinka siis hänen valtakuntansa on pysyvä pystyssä.” Todella musertavan johdonmukaista! Koska fariseukset väittävät, että jotkut heidän keskuudestaan ovat ajaneet ulos demoneja, Jeesus kysyy lisäksi: “Jos minä ajan demonit ulos Beelsebubin avulla, niin kenen avulla teidän poikanne ajavat niitä ulos?” Toisin sanoen heidän Jeesusta vastaan kohdistamansa syytös pitäisi aivan yhtä lailla soveltaa heihin itseensä kuin häneen. Sitten Jeesus varoittaa: “Mutta jos minä Jumalan hengellä ajan demonit ulos, niin Jumalan valtakunta on todellakin tavoittanut teidät.” Jeesus valaisee sitä, että hänen kykynsä ajaa ulos demoneja todistaa hänellä olevan valtaa Saatanaan ja sanoo: “Kuinka voi kukaan tunkeutua voimakkaan miehen taloon ja anastaa hänen irtaimistoaan, ellei hän ensin sido tuota voimakasta miestä? Sitten hän ryöstää hänen talonsa. Joka ei ole minun puolellani, se on minua vastaan ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Fariseukset ovat selvästi Jeesusta vastaan ja osoittavat näin olevansa Saatanan asiamiehiä. He karkottavat israelilaisia pois Jeesuksen luota. Niin muodoin Jeesus varoittaa näitä Saatanan tukemia vastustajia, että “pilkkaa henkeä vastaan ei anneta anteeksi.” Hän selittää: “Sille, joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan anteeksi, mutta sille, joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi, ei tässä asiajärjestelmässä eikä tulevassa.” Nuo kirjanoppineet ja fariseukset ovat tehneet tuon anteeksiantamattoman synnin sanoessaan harkitusti Saatanan ansioksi sitä, mikä on selvästi Jumalan Pyhän Hengen ihmeellistä toimintaa.
    Matteus 12:22 – 32
    Markus 3:19 – 30
    Johannes 7:5

    JEESUS NUHTELEE FARISEUKSIA

    Jeesus todistelee, että jos ajaa ulos demoneja Saatanan voimalla, niin silloin Saatana on jakautunut itseään vastaan. “Joko te teette puusta hyvän ja sen hedelmästä hyvän”, hän jatkaa, “tai teette puusta huonon ja sen hedelmästä huonon, sillä hedelmästään puu tunnetaan.” On typerää väittää, että Jeesus palvelemalla Saatanaa saa aikaan hyvää hedelmää, ajaa ulos demoneja. Jos hedelmä on hyvä, puu ei voi olla huono. Toisaalta fariseusten huonot hedelmät Jeesusta vastaan esitetyt järjettömät syytökset ja hänen perusteeton vastustamisensa, todistavat heidän itsensä olevan huonoja. “Kyykäärmeitten jälkeläiset”, Jeesus huudahtaa, “kuinka te voitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Koska sanamme heijastavat sydämentilaamme, meidät tuomitaan sen perusteella, mitä sanomme. “Minä sanon teille”, lausuu Jeesus, “että jokaisesta hyödyttömästä sanasta, jonka lausuu Jeesus, “että jokaisesta hyödyttömästä sanasta , jonka ihmiset puhuvat, he tekevät tilin tuomiopäivänä, sillä sanoistasi sinut tullaan julistamaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinulle tullaan langettamaan tuomio.” Kaikista Jeesuksen voimateoista huolimatta kirjanoppineet ja fariseukset pyytävät: “Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta tunnusmerkin.” Vaikka juuri nämä Jerusalemista tulleet miehet eivät ehkä olekaan itse nähneet hänen ihmeitä, silminnäkijät voivat kuitenkin kiistattomasti todistaa niiden tapahtuneen. Niinpä Jeesus sanoo juutalaisille johtajille: “Paha ja aviorikkonut sukupolvi etsiskelee tunnusmerkkejä, mutta muuta tunnusmerkkiä ei sille anneta kuin profeetta Joonan tunnusmerkki.” Selittäen sanojensa merkitystä Jeesus jatkaa: “Niin kuin Joona oli suunnattoman kalan vatsassa 3 päivää ja 3 yötä, niin tulee Ihmisen Poika olemaan maan sydämessä 3 päivää ja 3 yötä.” Niin kuin Joona kalan nielaistua hänet tuli ulos ikään kuin ylösnousemuksen saaneena, niin Jeesuskin ennustaa kuolevasta ja tulevasta herätetyksi henkiin kolmantena päivänä. Juutalaiset johtajat kuitenkin hylkäävät “Joonan tunnusmerkin” vielä silloinkin, kun Jeesus myöhemmin herätetään kuolleista. Siksi Jeesus sanoo, että Niniven miehet, jotka katuivat Joonan saarnaamisen ansiosta, nousevat tuomioon ja tulevat tuomioksi niille juutalaisille, jotka hylkäävät Jeesuksen. Samalla tavoin Jeesus vertaa tilannetta siihen, kun Saban kuningatar tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta ja ihmetteli näkemäänsä ja kuulemaansa. “Mutta katso”, huomauttaa Jeesus, “tässä on enemmän kuin Salomo.” Sitten Jeesus kertoo kuvauksen ihmisestä, josta epäpuhdas henki tulee. Tuo ihminen ei kuitenkaan täytä tyhjiötä hyvillä asioilla ja niin seitsemän pahempaa henkeä saa hänet valtaansa. “Näin käy myös tälle pahalle sukupolvelle”, Jeesus sanoo. Israel kansaa oli puhdistettu ja se oli kokenut parannuksen, oli kuin epäpuhdas henki olisi väliaikaisesti lähtenyt tiehensä. Mutta se, että kansa hylkää Jumalan profeetat, mikä huipentuu itse Kristuksen vastustamiseen, paljastaa kansan pahan tilan olevan paljon kehnompi kuin se oli alun alkaen. Jeesuksen puhuessa hänen äitinsä ja veljensä saapuvat ja asettuvat ihmisjoukon laitamille. Niin joku sanoo: “Katso! Äitisi ja veljesi seisovat ulkopuolella ja pyrkivät puheillesi.” “kuka on äitini ja ketkä ovat veljeni?” Jeesus kysyy. Äitini ja veljeni! Sillä joka tekee taivaissa olevan Isän tahdon, hän on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Tällä tavoin Jeesus osoittaa, että ovatpa hänen siteensä sukulaisiin kuinka lämpimät tahansa, hänen suhteensa opetuslapsiin on vielä lämpimämpi.
    Matteus 12:33 – 50
    Markus 3:31 – 35
    Luukas 8:19 – 21

    OPETTAMISTA KUVAUKSIN

    Jeesus on nähtävästi Kapernaumissa nuhdellessaan fariseuksia. Myöhemmin samana päivänä hän lähtee talosta ja kävelee läheisen Galileanjärven rannalle, minne kokoontuu ihmisjoukkoja. Siellä hän nousee veneeseen, vetäytyy jonkun matkan päähän rannasta ja rupeaa opettamaan rannalla oleville ihmisille taivasten Valtakuntaa koskevia asioita. Hän opettaa heitä kertomalla sarjan vertauksia eli kuvauksia, joista kunkin aihepiiri on heille tutu. Jeesus kertoo ensiksi kylväjästä, joka kylvää siementä. Jotkin siemenet putoavat tienviereen ja linnut syövät ne. Toiset siemenet putoavat kalliopohjaiseen maahan. Koska juurilla ei ole syvää maata, hennot taimet kuihtuvat auringonpaahteessa. Vielä toiset siemenet putoavat orjantappuroiden sekaan, jotka tukahduttavat taimet näiden noustessa esiin. Lopulta jotkin siemenet putoavat hyvään maahan ja tuottavat hedelmää satakertaisesti, jotkin kuusikymmen ja jotkin kolmekymmenkertaisesti. Toisessa Kuvauksessa Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa mieheen, joka kylvää siementä. Kun päivät kuluvat miehen nukkuessa ja valvoessa, siemen kasvaa miehen tietämättä miten. Se kasvaa itsestään ja tuottaa jyviä . Kun vilja kypsyy, mies korjaa sadon. Jeesus kertoo kolmannen kuvauksen miehestä, joka kylvää hyvää siementä, mutta “ihmisten nukkuessa” tulee vihollinen ja kylvää vehnän sekaan rikkaruohoja. Miehen palvelijat kysyvät, pitäisikö heidän kitkeä rikkaruohot. Mutta hän vastaa: “Älkää, sillä sen tehdessänne nyhdätte myös vehnää. Antakaa niiden molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Sitten käsken elonkorjaajia erottelemaan ensin rikkaruohot, polttamaan ne ja panemaan sitten vehnän vilja-aittaan.” Jatkaessaan puhumista rannalla oleville ihmisjoukoille Jeesus kertoo vielä kaksi kuvausta. Hän selittää, että “taivasten valtakunta” on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies kylvää. Jeesus sanoo, että vaikka se on pienin kaikista siemenistä, siitä kasvaa suurin kaikista vihanneskasveista. Siitä tulee puu, johon linnut tulevat ja löytävät turvapaikan sen oksilta. Jotkut esittävät nykyään sellaisen vastaväitteen, että on olemassa sinapinsiementä pienempiä siemeniä. Mutta Jeesus ei pidäkään kasviopin oppituntia. Sinapinsiemen on todella pienin niistä siemenistä, jotka hänen aikansa Galilealaiset tuntevat. Näin he voivat ymmärtää sen tavattoman kasvun, jota Jeesus valaisee. Lopuksi Jeesus vertaa “taivasten valtakuntaa” hapatukseen, jonka nainen ottaa ja sekoittaa kolmeen suureen mitalliseen jauhoja. Jeesus sanoo, että aikanaan hapatus leviää koko taikinaan. Kerrottuaan nämä 5 kuvausta Jeesus päästää ihmisjoukot luotaan ja palaa taloon, jossa hän majailee. Pian hänen 12 apostoliaan ja jotkut toiset tulevat sinne hänen luokseen. Jeesuksen kuvauksista hyötyminen Kun opetuslapset tulevat Jeesuksen luokse hänen puhuttuaan rannalla olleille ihmisjoukoille, he haluavat saada tietää lisää hänen uudesta opetusmenetelmästään. He ovat kyllä kuulleet hänen käyttävän kuvauksia aikaisemminkin, mutta eivät koskaan näin laajalti. Siksi he tiedustelevat: “Minkä vuoksi sinä puhut heille kuvauksia?” Yksi syy siihen on se, että näin hän täyttää profeetan sanat: “minä avaan suuni kuvauksiin, minä julistan sitä, mikä on ollut kätkettynä perustamisesta lähtien.” Mutta tämä ei ole ainoa tekosyy. Hänen tapansa käyttää kuvauksia auttaa saamaan selville ihmisten sydämentilan. Itse asiassa useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita Jeesuksesta pelkästään sen vuoksi, että hän on mestarillinen tarinankertoja ja ihmeidentekijä, eivätkä siksi, että häntä tulisi palvella Herrana ja seurata epäitsekkäästi. He eivät halua näkökantansa tai elämäntapansa järkkyvän. He eivät halua sanoman vaikuttavan niin syvästi. Niinpä Jeesus sanoo: “Tämän vuoiksi minä puhun heille kuvauksin, koska katsoessaan he katsovat turhaan ja kuullessaan he kuulevat turhaan eivätkä tajua sen merkitystä ja heissä täyttyy Jesajan profetia, joka sanoo: “Sillä tämän kansan sydän on käynyt vastaanottamattomaksi.” “Mutta “, Jeesus jatkaa, “onnelliset ovat teidän silmänne, koska ne näkevät ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat haluisivat nähdä mitä te näette, eivätkä nähneet ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä kuulleet.” 12 apostolia ja heidän kanssaan olevilla on todellakin vastaanottavainen sydän. Sen tähden Jeesus sanoo: “Teidän on suotu ymmärtää taivasten valtakunnan pyhät salaisuudet, mutta noiden ihmisten ei ole suotu.” Koska Jeesuksen opetuslapsilla on halu ymmärtää. Jeesus selittää heille kuvauksen kylväjästä. “Siemen on Jumalan sana “, Jeesus sanoo ja maaperä on sydän. Tienviereen kovalle pinnalle kylvetyistä siemenistä hän selittää: “Panettelija tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.” Toisaalta siemenen kylvämisellä kalliopohjaiseen maahan viitataan niiden ihmisten sydämeen, jotka ottavat sanan iloiten vastaan. Koska sana ei kuitenkaan voi juurtua syvälle sellaiseen sydämeen, nämä ihmiset luopuvat koetuksen tai vainon tullen. Siemeniä putosi orjantappuroiden sekaan ja Jeesus kertoo edelleen, että tämä viittaa ihmisiin, jotka ovat kuulleet sanan. Tämän elämän huolet ja rikkaus ja nautinnot vievät heidät kuitenkin mukanaan ja siksi he tukahtuvat kokonaan eivätkä saata mitään täydellisyyteen. Lopuksi Jeesus sanoo hyvään maahan kylvetyistä siemenistä, että sellaiset ihmiset kuultuaan sanan vilpittömin ja hyvin sydämin säilyttävät sen ja kantavat hedelmää kestävinä. Nämä opetuslapset, jotka ovat etsineet Jeesuksen käsiinsä saadakseen selityksen hänen opetuksiinsa, ovat todella onnellisia! Jeesuksen tarkoituksena on, että hänen kuvauksensa ymmärretään, jotta totuutta voidaan kertoa edelleen muille. “Ei kai lamppua tuoda vakan tai vuoteen alle pantavaksi?” hän kysyy. Ei, vaan “se tuodaan lampunjalkaan pantavaksi.” Siksi Jeesus lisää: “Kiinnittäkää sen tähden huomiota siihen, miten kuuntelette.” Opetuslapsia siunataan lisäopetuksella Kuultuaan Jeesuksen selityksen kylväjää koskeneeseen kuvaukseen opetuslapset haluavat oppia lisää. He pyytävät: “Selitä meille kuvaus pellon rikkaruohoista.” Opetuslapsilla on aivan erilainen asenne kuin muilla rannalla olleilla ihmisillä. Noilta ihmisiltä puuttuu harras halu oppia kuvausten merkitys ja he tyytyvät vain niissä esitettyjen asioiden pinnalliseen tarkasteluun. Jeesus vertaa rannalla ollutta kuulijakuntaa tiedonhaluisiin opetuslapsiinsa, jotka ovat tulleet hänen luokseen taloon, sanoen: “Millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla teille, vieläpä teille lisätään.” Opetuslapset ovat vilpittömän kiinnostuneita ja tarkkaavaisia ja niinpä Jeesus siunaa heitä antamalla lisää opetusta. Vastaukseksi opetuslastensa tiedusteluun Jeesus siksi selittää: “Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika, pelto on maailma, hyvä siemen taas on valtakunnan lapset, mutta rikkaruohot ovat paholaisen lapset ja vihollinen, joka kylvi ne, on panettelija. Elonkorjuu on maailman järjestelmän päättyminen ja elonkorjaajat ovat enkeleitä.” Tehtyään selkoa kuvauksensa jokaisesta piirteestä Jeesus kuvailee lopputulosta. Hän sanoo, että maailman järjestelmän päättymisessä elonkorjaajat eli enkelit erottavat rikkaruohojen kaltaiset epäaidot kristityt todellisista “valtakunnan lapsista”. Sitten “paholaisen lapset” merkitään tuhottaviksi,. mutta Jumalan valtakunnan lapset, “vanhurskaat”, loistavat kirkkaasti Isänsä valtakunnassa. Seuraavaksi Jeesus siunaa tiedonhaluisia opetuslapsiaan kertomalla heille vielä kolme kuvausta. Ensiksi hän sanoo: “Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki ja ilonsa tähden hän menee ja myy, mitä hänellä on ja ostaa sen pellon.” Hän jatkaa: “Vielä taivasten valtakunta on matkustavan kauppiaan kaltainen, joka etsii hyviä helmiä. löydettyään yhden hyvin kallisarvoisen helmen hän meni ja myi heti kaikki, mitä hänellä oli ja osti sen.” Jeesus itse on sen miehen kaltainen, joka löytää kätketyn aarteen ja sen kauppiaan kaltainen, joka löytää hyvin kallisarvoisen helmen. Hän ikään kuin myi kaiken luopuessaan kunnioitetusta asemasta taivaassa voidakseen tulla vaatimattomaksi ihmiseksi. Sitten hän ihmisenä maan päällä kärsii soimausta ja vihamielistä vainoa osoittaen näin olevansa arvollinen tulemaan Jumalan valtakunnan Hallitsijaksi. Jeesuksen seuraajien eteen asetetaan samoin haaste myydä kaikki voidakseen saada suurenmoisen palkinnon: päästä joko Kristuksen hallitsijatoveriksi tai Valtakunnan maalliseksi alamaiseksi. Pidämmekö me osaamme Jumalan valtakunnassa kallisarvoisempana kuin mitään muuta elämässä, ikään kuin mittaamattoman arvokkaana aarteena tai kallisarvoisena helmenä? Lopuksi Jeesus vertaa “taivasten valtakuntaa” nuottaan, joka kokoa kaikenlaista kalaa. Kun kalat erotellaan, kelpaamattomat heitetään pois, mutta hyvät otetaan talteen. Jeesus sanoo, että samoin tulee olemaan maailman järjestelmän päättymisessä, enkelit erottavat pahat vanhurskaista ja säilyttävät pahat tuhoa varten. Jeesus itse aloittaa tämän kalastuksen kutsumalla ensimmäisiä opetuslapsiaan tulemaan “ihmisten kalastajiksi”. Enkelien valvonnassa kalastustyö jatkuu vuosisatojen ajan. Lopulta tulee aika vetää ylös “nuotta”, joka kuvaa maan päällä olevia kristillisiksi tunnustautuvia seurakuntia. Vaikka kelpaamattomat kalat heitetään tuhoon, onneksi meitä voidaan pitää talteen otettavina “hyviin kaloihin” kuuluvina. Kun ilmaisemme Jeesuksen opetuslasten tavoin harrasta halua saada lisää tietoa ja ymmärrystä, meitä siunataan paitsi lisäopetuksilla myös Jumalan antamalla ikuisen elämän lahjalla
    Matteus 13:1 – 52
    Markus 4:1 – 34
    Luukas 8:4 – 18
    Psalmi 78:2
    Jesaja 6:9 – 10

    PELOTTAVAN MYRSKYN VAIMENTAMINEN

    Jeesuksella on ollut työntäyteinen päivä. Hän on opettanut rannalla olleita ihmisjoukkoja ja selittänyt jälkeenpäin kuvaukset yksityisesti opetuslapsilleen. Kun tulee ilta, hän sanoo: “Lähdetään yli toiselle rannalle”. Toisella puolella Galileanjärven itärannalla on alue, jota kutsutaan Dekapoliiksi. Nimi juontuu kreikan kielen sanoista de’ka, joka merkitsee “kymmentä”, ja po’lis, joka merkitsee “kaupunkia.” Dekapoliin kaupungit ovat kreikkalaisen kulttuurin keskuksia, vaikka ne epäilemättä ovat myös monien juutalaisten kotikaupunkeja. Jeesus toimii alueella kuitenkin erittäin vähän. kuten myöhemmin tulemme näkemään, tälläkin vierailulla häntä estetään viipymästä pitkään. Kun Jeesus ehdottaa lähtöä toiselle rannalle, opetuslapset ottavat hänet veneeseen. heidän lähtönsä ei jää kuitenkaan huomaamatta. Pian muutkin astuvat veneisiinsä seuratakseen heitä. Matka toiselle rannalle ei ole kovin pitkä. Galileanjärvi on vain noin 20 kilometriä pitkä ja leveimmillään 12 kilometriä. Jeesus on ymmärrettävästi väsynyt. Siksi pian heidän lähdettyään liikkeelle hän käy pitkälleen veneen perään, panee päänsä tyynyyn ja nukahtaa nopeasti. Useat apostoleista ovat kokeneita kalastajia, sillä he ovat kalastelleet paljon Galileanjärvellä. Niinpä he huolehtivat veneen ohjaamisesta. Tässä ei kuitenkaan tule mikään helppo matka. Pian aallot syöksähtelevät venettä vasten ja roiskivat siihen vettä, niin se on täyttymäisillään. Mutta Jeesus nukkuu yhä! Kokeneet kalastajat työskentelevät kuumeisesti ohjatakseen venettä. he ovat epäilemättä aikaisemminkin selviytyneet taitavasti myrkyistä. Mutta tällä kertaa he ovat voimiensa äärirajoilla. Henkensä hädässä he herättävät Jeesuksen. “Mestari, etkö sinä välitä? Me uppoamme!” he huudahtavat. “pelasta meidät, me hukumme kohta!” Havahduttuaan Jeesus käskee tuulta ja järveä: “Vaikene! Ole hiljaa!” raivoisa tuuli lakkaa ja järvi tyyntyy. Kääntyen opetuslastensa puoleen hän kysyy: “Miksi olette niin pelokkaita? Eikö teillä vielä ole uskoa?” Tuolloin epätavallinen pelko valtaa opetuslapset. He kysyvät toisiltaan: “Kuka tämä mies oikein on, sillä hän käskee jopa tuulia ja vettä ne tottelevat häntä?” Millaista voimaa Jeesus osoittaakaan! On todella rauhoittavaa tietää että Kuninkaallamme on valtaa luonnonvoimiin ja että kun hän kohdistaa täyden huomionsa maapallomme Valtakunnan hallintonsa aikana, kaikki ihmiset saavat elää turvassa kauhistuttavilta luonnononnettomuuksilta. Myrskyn asetuttua Jeesus ja hänen opetuslapsensa saapuvat turvallisesti itärannalle. Muut veneet luultavasti säästyivät myrskyn voimalta ja palasivat turvallisesti takaisin.
    Markus 4:35
    Markus 5:1
    Matteus 8:18
    Matteus 8:23 – 27
    Luukas 8:22 – 26

    Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat jatkuu seuraavalla kerralla 6. A /13 osalla ja 6. seuraavaa tapahtumaa ovat:

    45. TULISIKO HÄNESTÄ OPETUSLAPSI
    46. NAINEN KOSKETTI JEESUKSEN VAATETTA
    47. KYYNELEET VAIHTUVAT SUUREEN ILOON
    48. LÄHTÖ JAIRUKSEN LUOTA JA PALUU NASARETIIN
    49. JÄLLEEN SAARNAAMISMATKALLA GALILEASSA
    50. VALMISTAMISTA EDESSÄ OLEVAAN VAINOON

    Siunausterveisin Ari

    Reply

  6. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 6 A /13.

    45. TULISIKO HÄNESTÄ OPETUSLAPSI
    46. NAINEN KOSKETTI JEESUKSEN VAATETEITA
    47. KYYNELEET VAIHTUVAT SUUREEN ILOON
    48. LÄHTÖ JAIRUKSEN LUOTA JA PALUU NASARETIIN
    49. JÄLLEEN SAARNAAMISMATKALLA GALILEASSA
    50. VALMISTAMISTA EDESSÄ OLEVAAN VAINOON

    TULISIKO HÄNESTÄ OPETUSLAPSI
    Noustessaan maihin Jeesus näkee jotain todella pelottavaa. Kaksi tavattoman raivoisaa miestä tulee läheiseltä hautausmaalta ja juoksee häntä kohti. He ovat demonien riivaamia. Koska toinen heistä on mahdollisesti väkivaltaisempi kuin toinen ja on kärsinyt demonien vaikutuksen alaisena kauemmin, huomio keskittyy häneen.
    Tämä säälittävä mies on asunut alastomana haudoilla jo pitkään. Jatkuvasti, yötä päivää, hän huutelee ja viiltelee itseään kivillä. Hän on niin väkivaltainen ettei kenelläkään ole rohkeutta kulkea ohi sitä tietä. Hänet on yritetty sitoa, mutta hän riuhtaisee ketjut poikki ja katkaisee jalkakahleensa. Kenelläkään ei ole voimaa hillitä häntä.
    Kun mies lähestyy Jeesusta ja lankeaa hänen jalkojensa juureen, miestä vallassaan pitävät demonit panevat hänet huutamaan: “mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi, Jeesus, Korkeimman Jumalan Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta olemaan piinaamatta minua.”
    “Tule ulos miehestä, sinä epäpuhdas henki”, Jeesus toistelee. Mutta sitten Jeesus kysyy: “Mikä on nimesi?” “Nimeni on Legioona, koska meitä on monta”, kuuluu vastaus. Demonit nauttivat täysin siemauksin nähdessään niiden kärsimykset, jotka ne onnistuvat saamaan valtaansa ja todennäköisesti iloitsevat raukkamaisen roskajoukon tavoin liittoutumisesta näitä vastaan. Mutta kohdatessaan Jeesuksen ne anovat, ettei niitä lähetettäisi syvyyteen. Näemme Jälleen kerran, että Jeesuksella oli suuri voima, hän pystyi voittamaan jopa ilkeitä demoneja. Tämä paljastaa myös demonien tietävän, että Jumala lopulta tuomitsee ne heitettäväksi syvyyteen yhdessä niiden johtajan, Saatanan Panettelijan, kanssa.
    Läheisellä vuorella on laitumella noin 2000 sikaa käsittävä lauma. Niinpä demonit saavat sanovat: “Lähetä meidät sikoihin mennäksemme niihin.” Demonit saavat ilmeisesti jonkinlaista luonnotonta , sadistista nautintoa lihallisiin olentoihin tunkeutumisesta. Kun Jeesus sallii niiden mennä sikoihin, kaikki 2000 sikaa ryntäävät vauhkoina jyrkännettä alas ja hukkuvat järveen.
    Kun ne, jotka huolehtivat sioista, näkevät tämän, he kiiruhtavat kertomaan uutisen kaupungissa ja maaseudulle. Tämän kuultuaan ihmiset tulevat katsomaan, mitä on tapahtunut. Kun he saapuvat paikalle, he näkevät miehen, josta demonit tulivat ulos. Hän istuu pukeutuneena ja tervemielisenä Jeesuksen jalkojen juuressa.
    Silminnäkijät selostavat, kuinka mies tehtiin terveeksi. He kertovat ihmisille myös sikojen eriskummallisesta kuolemasta. Kun ihmiset kuulevat tämän, suuri pelko valtaa heidät ja he kehottavat hartaasti Jeesusta lähtemään pois heidän alueeltaan. Hän suostuukin heidän pyyntöönsä ja astuu veneeseen. . Entinen demonien riivaama mies pyytämällä pyytää, että Jeesus sallisi hänen tulla mukaan. Mutta Jeesus sanoo hänelle: “Mene kotiin omaistesi luo ja kerro heille kaikki, mitä Jumala on sinulle tehnyt ja mitä armoa hän osoitti sinulle:”
    Tavallisesti Jeesus kieltää niitä, jotka hän parantaa, kertomasta sitä kenellekään, sillä hän ei halua ihmisten tekevän päätelmiä sensaatiomaisten kertomusten perusteella. Mutta tällä kertaa on sopiva tehdä poikkeus, koska entinen demonien riivaama mies todistaa sellaisten ihmisten keskuudessa, joita Jeesus ei nyt pysty todennäköisesti tavoittamaan. Lisäksi miehen läsnäolo on todiste Jeesuksen voimasta tehdä hyvää ja se tekee tehottomiksi kaikki ne epäedulliset kertomukset, joita saatettaisiin panna liikkeelle sikojen menetyksen vuoksi.
    Jeesuksen ohjeita noudattaen demonien riivaama mies menee pois. Hän alkaa julistaa kautta Dekapoliin kaikkea, mitä Jeesus teki hänelle ja ihmiset ovat aivan hämmästyneitä.
    Matteus 8:28 – 34
    Markus 5:1 – 20
    Luukas 8:26 – 39
    Johanneksen ilmestys 20:1 – 3

    NAINEN KOSKETTI JEESUKSEN VAATETTA
    Tieto siitä, että Jeesus on palanut Dekapoliista, saapuu kapernaumiin ja suuri ihmisjoukko kokoontuu järven rannalle toivottamaan hänet tervetulleeksi takaisin. Ihmiset ovat epäilemättä kuulleet siitä, että hän tyynnytti myrskyn ja paransi demonien riivaamat miehet. Kun hän nyt astuu rannalle, he kokoontuvat hänen ympärilleen innokkaan odotuksen vallassa.
    Yksi näistä, jotka haluavat hartaasti nähdä Jeesuksen, on Jairus, synagogan esimies. Hän lankeaa Jeesuksen jalkoihin ja pyytää yhä uudelleen: “Pieni tyttäreni on menehtymäisillään. Tulisitko panemaan kätesi hänen päälleen, jotta hän tulisi terveeksi ja eläisi.” Koska tyttö on Jairuksen ainoa lapsi ja vasta 12-vuotia, hän on erityisen rakas Jairukselle.
    Jeesus suostuu pyyntöön ja ihmisjoukko mukanaan suuntaa kulkunsa kohti jairuksen kotia. Voimme kuvitella, miten jännittyneitä ihmiset ovat odottaessaan jälleen uutta ihmettä. Mutta erään ihmisjoukossa olevan naisen huomio keskittyy kokonaan hänen omaan vakavaan ongelmaan.
    Tämä nainen on 12 pitkää vuotta kärsinyt verenvuodosta. Hän on käynyt lääkärissä toisensa jälkeen ja kuluttanut kaikki rahansa erilaisiin hoitoihin. Hän ei ole kuitenkaan saanut apua, hänen sairautensa on pikemminkin tullut pahemmaksi.
    Kuten luultavasti voit ymmärtää, hänen sairautensa paitsi heikentää häntä suuresti, on myös kiusallinen ja nöyryyttävä. Sellaisesta vaivasta ei yleensä puhuta julkisesti. Lisäksi Mooseksen lain alaisuudessa verenvuoto tekee naisesta epäpuhtaan ja jokaista joka koskettaa häntä tai hänen veren tahraamia vaateita, vaaditaan peseytymään ja olemaan epäpuhdas iltaan asti.
    Tämä nainen on kuullut Jeesuksen ihmeistä ja on nyt etsinyt hänet käsiinsä. Epäpuhtautensa vuoksi hän kulkee ihmisjoukon läpi mahdollisimman huomaamattomasti sanoen itsekseen. “Jos kosketan edes hänen päällysvaippoihinsa, niin tulen terveeksi:” Kun hän tekee niin, hän tuntee heti verenvuotonsa kuivuneen.
    “Kuka se oli, joka kosketti minua?” Näiden Jeesuksen sanojen täytyy todella järkyttää naista! Miten Jeesus saattoi tietää? Pietari vastustelee: “opettaja, ihmisjoukot ympäröivät sinua ja pusertavat sinua tiukasti ja sanotko silti: “Kuka sinua kosketti?”
    Katsellen ympärilleen nähdäkseen naisen Jeesus selittää: “Joku kosketti minua, sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Se ei ole tosiaankaan mikään tavallinen kosketus, sillä sen aikaansaamassa paranemisessa käytetään hyväksi Jeesuksen elinvoimaa.
    Kun nainen näkee, ettei hän ole jäänyt huomaamatta, hän tulee ja lankeaa maahan Jeesuksen eteen pelästyneenä ja vapisten. Kaiken kansan edessä hän kertoo koko totuuden sairaudestaan ja siitä, miten hän on juuri nyt parantunut.
    Liikuttuneena hänen yksityiskohtaisesta tunnustuksestaan Jeesus lohduttaa häntä sääliä tuntien: “Tytär, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhassa ja ole terveenä tuskallisesta sairaudestasi:” On todella suurenmoista tietää, että Jumala on valinnut maan hallitsijaksi näin sydämellisen ja myötätuntisen Persoonan, joka sekä välittää ihmisistä että voi myös auttaa heitä!
    Matteus 9:18 – 22
    Markus 5:21 – 34
    Luukas 8:40 – 48
    3. Mooseksen kirja 15:25 – 27

    KYYNELEET VAIHTUVAT SUUREEN ILOON
    Kun Jairus näkee verenvuotoa sairastaneen naisen parantuneen, hänen luottamuksensa Jeesukseen yliluonnollisiin voimiin epäilemättä kasvaa. Aiemmin päivällä Jairus oli pyytänyt Jeesusta tulemaan ja auttamaan hänen 12-vuotiasta tytärtään, joka oli kuolemaisillaan. Nyt kuitenkin tapahtuu se, mitä Jairus pelkää eniten. Jeesuksen yhä puhuessa naisen kanssa tullaan Jairukselle kertomaan hiljaa: “tyttäresi kuoli” Miksi vaivata opettajaa enää kauempaa?”
    Miten musertavaa tuo uutinen onkaan! Ajattelehan: tämä mies jota kunnioitettiin yhdyskunnassa suuresti, on nyt täysin avuton saadessaan tietää tyttärensä kuolemasta. Jeesus kuitenkin sattuu kuulemaan keskustelun. Niinpä hän kääntyy jairuksen puoleen ja sanoo rohkaisevasti: “Älä pelkää, usko vain:”
    Jeesus seuraa tätä murheen murtamaa miestä hänen kotiinsa. Kun he saapuvat perille, he havaitsevat suuren itkemisestä ja valittamisesta syntyvän hälinän. Paikalle on kokoontunut joukko ihmisiä ja he lyövät itseään murheesta. Astuttuaan sisään Jeesus kysyy: “Miksi te hälisette ja itkette? Lapsukainen ei ole kuollut, vaan nukkuu.”
    Kuullessaan tämän ihmiset rupeavat pilkallisesti nauramaan Jeesukselle, koska he tietävät, että tyttö on todella kuollut. Jeesus kuitenkin sanoo, että tyttö vain nukkuu. Käyttämällä Jumalalta saamiaan voimia hän osoittaa, että ihmiset voidaan tuoda takaisin kuolemasta yhtä helposti kuin heidät voidaan herättää syvästä unesta.
    Jeesus lähettää nyt ulkopuolelle kaikki muut paitsi Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja kuolleen tytön äidin ja isän. Sitten hän vie nämä viisi sinne, missä nuori tyttö makaa. Tarttuen tyttöä kädestä Jeesus sanoo: “Talitha kuumi”, mikä merkitsee käännettynä: “Tyttönen, minä sanon sinulle, nouse!” Tyttö nousee heti ja rupeaa kävelemään! Näky saa hänen vanhempansa suuresta ihastuksesta melkein pois tolaltaan.
    Käskettyään Jairusta ja hänen vaimoaan antamaan lapselle jotakin syötävää Jeesus kieltää heitä kertomasta kenellekään mitä on tapahtunut. Mutta huolimatta siitä, mitä Jeesus sanoo, puhe tästä leviää koko siihen seutuun. Tämä on toinen kerta, kun Jeesus herättää jonkun kuolleista.
    Matteus 9:18 – 26
    Markus 5:35 – 43
    Luukas 8:41 – 56

    LÄHTÖ JAIRUKSEN LUOTA JA PALUU NASARETIIN
    Jeesuksella on ollut kiireinen päivä: siihen on sisältynyt venematka Dekapoliin, verenvuotoa sairastaneen naisen parantaminen ja Jairuksen tyttären herättäminen kuolleista. Mutta päivä ei ole päättynyt. Ilmeisesti Jeesuksen lähtiessä Jairuksen luota kaksi sokeaa miestä seuraa häntä huutaen: “Ole meille armollinen, Daavidin Poika:”
    Kutsumalla Jeesusta “Daavidin Pojaksi” nämä miehet ilmaisevat uskonsa, että Jeesus on Daavidin valtaistuimen perijä ja näin ollen luvattu Messias. Jeesus kuitenkin kaikesta päättäen jättää heidän avunhuutonsa huomioimatta ehkä koetellakseen heidän hellittämättömyyttään. Mutta miehet eivät anna periksi. He seuraavat Jeesusta hänen majapaikkaansa ja kun hän menee taloon, he seuraavat häntä sisälle.
    Siellä Jeesus kysyy: “uskotteko, että voin tehdä tämän?” “Uskomme , Herra”, he vastaavat luottavaisina. Niinpä Jeesus koskettaa heidän silmiään ja sanoo: Tapahtukoon teille uskonne mukaan.” Yhtäkkiä he pystyvät näkemään! Sitten Jeesus velvoittaa heitä ankarasti: “Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tätä.” Mutta ilon täyttäminä he jättävät Jeesuksen kehotuksen huomioimatta ja kertovat hänestä kautta koko maaseudun.
    Näiden miesten ollessa lähdössä tuodaan sisään demonien riivaama mies, jolta demoni on riistänyt puhekyvyn. Jeesus ajaa demonin ulos ja samalla mies rupeaa puhumaan. Ihmisjoukot hämmästelevät näitä ihmeitä sanoen: “Koskaan ei mitään tällaista ole nähty Israelissa.”
    Fariseuksetkin ovat läsnä. He eivät voi kiistää näitä ihmeitä, mutta ilkeässä epäuskossaan he toistavat syytteensä, joka koskee Jeesuksen voimatekojen lähdettä, sanoen: “Demonien hallitsijan avulla hän ajaa demonit ulos.”
    Pian näiden tapahtumien jälkeen Jeesus palaa kotikaupunkiinsa Nasaretiin, tällä kertaa opetuslastensa kanssa. Noin vuosi sitten hän oli käynyt synagogassa ja opettanut siellä. vaikka ihmiset aluksi ihmettelivät hänen miellyttäviä sanojaan, myöhemmin he loukkaantuivat hänen opetukseensa ja yrittivät tappaa hänet. Nyt Jeesus koettaa armollisesti auttaa uudelleen entisiä naapureitaan.
    Muissa paikoissa ihmisillä on tapana kerääntyä Jeesuksen ympärille, mutta täällä he eivät nähtävästi tee niin. Siksi hän menee sapattina synagogaan opettamaan. Useimmat hänen kuulijoistaan ovat perin pohjin hämmästyneitä. “Mistä tämä on saanut tällaisen viisauden ja nämä voimateot?” he kysyvät. “Eikös tämä ole se puusepän poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten tämä on saanut nämä kaikki?”
    Jeesus on vain paikallinen asukas niin kuin mekin”, he järkeilevät. “Me olemme nähneet hänen varttuvan aikuiseksi ja tunnemme hänen perheensä. Miten hän voi olla Messias?” Kaikista todisteista hänen suuresta viisaudestaan ja ihmeistään huolimatta he siis hylkäävät hänet. Jopa hänen omat sukulaisensa kompastuvat häneen läheisen tuttavuutensa takia ja saavat Jeesuksen sanomaan lopuksi: “Ei ole profeetta vailla kunnioitusta muualla kuin kotiseudullaan ja sukulaistensa keskuudessa ja omassa talossaan.”
    Jeesus tosiaankin ihmettelee heidän epäuskoaan. Niinpä hän ei tee siellä mitään muita ihmeitä kuin panee kätensä muutamien sairaiden päälle ja parantaa heidät.
    Matteus 9:27 – 34
    Matteus 13:54 – 58
    Markus 6:1 – 6 Jesaja 9.6

    JÄLLEEN SAARNAAMISMATKALLA GALILEASSA
    Kun Jeesus on noin kahden vuoden ajan saarnannut voimaperäisesti, aikooko hän nyt hellittää ja hidastaa vauhtiaan? Päinvastoin hän laajentaa saarnaamistoimintaansa lähtemällä vielä kolmannelle kiertomatkalle Galileassa. Hän käy kaikissa alueen kaupungeissa ja kylissä, opettaa synagogassa ja saarnaa Valtakunnan hyvää uutista. Se mitä hän tällä matkalla näkee, saa hänet entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että saarnaamistyötä on tehostettava.
    Minne tahansa Jeesus meneekin, hän näkee hengellisen parantamisen ja lohdutuksen tarpeessa olevia ihmisjoukkoja. Nämä ihmiset ovat kuin lampaat ilman paimenta, kiusattuja ja sysittyjä ja hän tuntee sääliä heitä kohtaan. Hän sanoo opetuslapsilleen: “Niin, eloa on paljon, mutta työtekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuuta Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseen.”
    Jeesuksella on toimintasuunnitelma. Hän kutsuu luokseen ne 12 apostolia, jotka hän oli lähes vuosi sitten valinnut. Hän jakaa heidät pareiksi, niin että muodostuu kuusi saarnaajaparia ja antaa heille ohjeita. Hän selittää: “Älkää lähtekö kansojen luo johtavalle tielle älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää sen sijaan jatkuvasti Israelin huoneen kaupunkiin kadonneitten lampaiden luo. kun menette saarnatkaa sanoen: “Taivasten valtakunta on tullut lähelle.”
    Tämä Valtakunta, josta heidän on määrä saarnata on sama valtakunta, jota Jeesus mallirukouksessa opetti heitä rukoilemaan. Valtakunta on tullut lähelle siinä merkityksessä, että Jumalan nimittämä Kuningas, Jeesus Kristus, on läsnä. Jeesus valtuuttaa opetuslapsensa parantamaan sairaita ja jopa oikeus edustaa tuota yli-inhimillistä hallitusta. Hän neuvoo heitä tekemään näitä palveluksia ilmaiseksi.
    Seuraavaksi hän kieltää opetuslapsiaan tekemästä aineellisiin asioihin liittyviä valmisteluja saarnaamismatkaansa varten. “Älkää hankkiko kultaa tai hopeaa tai kuparia vyökukkaroihinne tai eväslaukkua matkalle tai kahta aluspukinetta tai sandaaleja tai sauvaa, sillä työntekijä ansaitsee ruokansa.” Sanomaa arvostavat ihmiset ovat valmiita antamaan heille ruokaa ja majoituksen. Jeesus sanookin: “Mihin kaupunkiin tai kylään menettekin, etsikää, kuka siinä on arvollinen ja majailkaa siellä, kunnes lähdette..”
    Sitten Jeesus antaa ohjeita siitä, miten heidän tulee esittää Valtakunnan sanomaa tapaamilleen ihmisille: “Kun menette taloon”, hän opastaa, tervehtikää talonväkeä ja jos talo sen ansaitsee, tulkoon sille se rauha, mitä sille toivotatte, mutta jos se ei sitä ansaitse, palatkoon rauhanne teille. Missä joku ei ota teitä vastaa eikä kuuntele sanojanne, puhdistakaa tomu jaloistanne mennessänne ulos siitä talosta tai siitä kaupungista.”
    Jeesus paljastaa, että heidän sanomansa hylkäävän kaupungin tuomio tulee olemaan todella ankara. Hän selittää: “Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sillä kaupungilla.”
    Matteus 9:35
    Matteus 10:15
    Markus 6:6 – 12
    Luukas 9:1 – 5

    VALMISTAMISTA EDESSÄ OLEVAA VAINOON
    Annettuaan apostoleilleen ohjeita saarnaamistyössä käytettävistä menetelmistä Jeesus varoittaa heitä vastustajista. Hän sanoo: Katso! Minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle. Olkaa varuillanne ihmisten suhteen, sillä he luovuttavat teidät paikallisiin oikeusistuimiin ja he ruoskivat teitä synagogissaan. viedäänpä teitä maaherrojen ja kuninkaitten eteen minun tähteni.”
    Siitä ankarasta vainosta huolimatta, jota Jeesuksen seuraajat tulevat kohtaamaan, Jeesus lupaa vakuuttavasti: ” Kun he luovuttavat teidät, älkää huolestuko siitä, miten tai mitä teidän on puhuttava, sillä se, mitä teidän on puhuttava, annetaan teille puhuttava. sillä se, mitä teidän on puhuttava, annetaan teille sinä hetkenä, sillä puhumassa ette ole vain te, vaan Isänne henki puhuu teidän kauttanne.”
    Jeesus jatkaa: “Lisäksi veli luovuttaa veljen kuolemaan ja isä lapsensa ja lapset nousevat vanhempia vastaan ja surmauttavat heidät.” Hän lisää:” Te tulette olemaan kaikkien ihmisten vihaamia minun nimeni vuoksi, mutta joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.”
    Saarnaaminen on ensisijaisen tärkeää. Tästä syystä Jeesus korostaa tarvetta olla arvostelukykyinen, jotta voisi pysyä vapaana jatkamaan työtä. “Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen”, hän sanoo, “sillä totisesti minä sanon teille: te ette missään tapauksessa käy loppuun Israelin kaupunkeja, ennen kuin Ihmisen poika saapuu.”
    On totta, että Jeesus antoi nämä ohjeet ja varoitukset sekä rohkaisun 12 apostolilleen, mutta ne tarkoitettiin myös niille, jotka osallistuisivat maailmanlaajuiseen saarnaamiseen hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Tämä ilmenee siitä, että Jeesus sanoi opetuslastensa olevan “kaikkien ihmisten vihaamia”, eikä vain niiden israelilaisten vihaamia, joille apostolit lähetettiin saarnaamaan. Lisäksi apostoleita ei ilmeisesti viety maaherrojen eikä kuninkaiden eteen silloin, kun Jeesus lähetti heidät tuolle lyhyelle saarnaamisrynnistykselle . Sitä paitsi perheenjäsenet eivät tuolloin luovuttaneet uskovia kuolemaan.
    Jeesus sanoi, että hänen opetuslastensa eivät kävisi loppuun koko saarnaamisalueitaan, “ennen kuin Ihmisen Poika saapuu.” Näin hän kertoi meille profeetallisesti, että hänen opetuslapsensa eivät kävisi loppuun alueenaan olevaa koko asuttua maata saarnatessaan Jumalan perustetusta valtakunnasta, ennen kuin kirkastettu Kuningas Jeesus Kristus saapuisi Jumalan tuomion Täytäntöönpanijana harmagedonissa.
    Jeesus antaa lisää saarnaamista koskevia ohjeita: “Opetuslapsi ei ole opettajaansa ylempi eikä orja herransa ylempi.” Siksi Jeesuksen seuraajien täytyy odottaa saavansa osakseen samanlaista huonoa kohtelua ja vainoa kuin hän sai Jumalan valtakunnasta saarnaamisen vuoksi. Hän neuvoo vielä: “Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehenassa:”
    Jeesuksen oli määrä antaa esimerkki tästä. Hän kestäisi pelottomasti kuoleman sen sijaan että sovittelisi uskollisuudessaan hänelle, jolla on kaikki valta, Jumalalle. Vain jumala voi tuhota ihmisen “sielun” ….(tarkoittaa tässä yhteydessä ihmisen tulevaisuuden odotteita elävänä sieluna) tai sitten herättää hänet kuolleista nauttimaan ikuisesta elämästä. Jumala on todella rakkaudellinen ja sääliväinen taivaallinen Isä!
    Seuraavaksi Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan kuvauksella, joka korostaa sitä, kuinka Jumala rakkaudellisesti pitää heistä huolta. “Eikö kaksi varpusta myydä vähäarvoisena kolikosta?” hän kysyy. “Silti yksikään niistä ei putoa maahan Isänne tietämättä. Mutta teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut. Älkää siis pelätkö: te olette arvokkaammat kuin monta varpusta.”
    Valtakunnan sanoma, jonka julistamisen Jeesus antaa opetuslastensa tehtäväksi, jakaa huonekuntia, kun jotkut perheenjäsenet hyväksyvät ja toiset hylkäävät sen. “älkää luulko, että minä tulin tuomaan rauhaa maan päälle”, hän selittää. “En tullut n tuomaan rauhaa, vaan miekan.” Näin ollen Raamatun totuuden omaksuminen voi vaatia perheenjäseneltä rohkeutta. “Joka on kiintynyt isään tai äitiin enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni”, huomauttaa Jeesus, ja joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni.”
    Jeesus päättää ohjeiden antamisen selittämällä, että ne, jotka ottavat vastaan hänen opetuslastensa, ottavat vastaan hänetkin. “Joka antaa yhdelle näistä pienistä kupillisenkin kylmää vettä juotavaksi, koska hän on opetuslapsi, totisesti minä sanon teille, se ei suinkaan menetä palkkaansa.”
    Matteus 10:16 – 42

    Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat jatkuu seuraavalla kerralla 6. B /13 osalla ja 5. seuraavaa tapahtumaa ovat:

    51. MURHA SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAN AIKANA
    52. JEESUS RUOKKII IHMEEN AVULLA TUHANSIA
    53. HALUTTU YLI-INHIMILLINEN HALLITSIJA
    54. “TOSI LEIPÄ TAIVAASTA”
    55. MONET OPETUSLAPSET LAKKAAVAT SEURAAMASTA JEESUSTA

    Siunausterveisin
    Ari

  7. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 6 B /13

    51. MURHA SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAN AIKANA
    52. JEESUS RUOKKII IHMEEN AVULLA TUHANSIA
    53. HALUTTU YLI-INHIMILLINEN HALLITSIJA
    54. “TOSI LEIPÄ TAIVAASTA”
    55. MONET OPETUSLAPSET LAKKAAVAT SEURAAMASTA JEESUSTA

    MURHA SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAN AIKANA

    Annettuaan apostoleilleen ohjeita Jeesus lähettää heidät alueelle pareittain. Todennäköisesti veljekset Pietari ja Andreas menevät yhdessä samoin kuin Jaakob ja Johannes, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, Jaakob jaTaddeus sekä Simon ja Juudas Iskariot. Nuo kuusi evankelistaparia julistavat Valtakunnan hyvää uutista ja tekevät ihmeparannuksia kaikkialla, minne he menevätkin.
    Sillä välin Johannes Kastaja on yhä vankilassa. Hän on ollut siellä nyt melkein kaksi vuotta. Saatat muistaa, miten Johannes oli julistanut julkisesti, että Herodes Antipaan oli väärin ottaa veljensä Filippuksen vaimo Herodias omakseen. Koska Herodes Atipas väitti noudattavansa Mooseksen lakia, oli aivan oikein, että johannes oli paljastanut tämän liiton merkitsevän aviorikoksessa elämistä. Niinpä Herodes heitätti Johanneksen vankilaan mahdollisesti Herodiaan yllyttämänä.
    Herodes Antipas tajua Johanneksen olevan vanhurskas mies ja kuunteleekin häntä mielellään. Hän ei siksi tiedä, mitä Johannekselle pitäisi tehdä. Herodias puolestaan vihaa johannesta ja etsii jatkuvasti tilaisuutta surmauttaakseen hänet. Lopulta hänen odottamansa tilaisuus tulee.
    Vähän ennen vuoden 32 pääsiäistä Herodes järjestää syntymäpäivänsä kunniaksi suuren juhlan. juhlassa ovat koolla kaikki Herodeksen korkea arvoisimmat virkailijat ja upseerit sekä Galilean huomattavimmat asukkaat. Illan kuluessa Salome, Herodiaan ja tämän entinen aviomiehen Filippuksen nuori tytär, lähetetään tanssimaan vieraille. Hänen esityksensä lumoaa mieskatsojat.
    Herodes on erittäin tyytyväinen Salomeen. “pyydä minulta mitä ikinä tahdot, niin minä annan sen sinulle”, hän julistaa. Hän jopa vannoo: “Mitä ikinä pyydät minulta, sen minä annan sinulle, aina puoleen valtakuntaani asti.” Ennen kuin Salome vastaa, hän menee ulos neuvottelemaan äitinsä kanssa. “Mitä minä pyytäisi?” hän kysyy. Lopulta tilaisuus on koittanut! “Johanneksen, sen Kastajan päätä”, Herodias vastaa epäröimättä Salome palaa nopeasti Herodeksen luo ja esittää pyynnön: “Tahdon, että nyt heti annat minulle lautaselle Johannes Kastajan pään.” Herodes on hyvin kiusaantunut. Mutta koska hänen vieraansa ovat kuulleet hänen valansa, hänen on vaikea olla suostumatta pyyntöön, vaikka se merkitseekin viattoman miehen murhaamista. Heti Herodeksen annettua hirvittävät ohjeet teloittaja lähetetään vankilaan. Pian hän palaa kantaen Johanneksen päätä lautasella ja hän antaa sen Salomelle. Salome puolestaan vie sen äidilleen. Kun Johanneksen opetuslapset kuulevat, mitä on tapahtunut, he tulevat ja vievät Johanneksen ruumiin pois, hautaavat sen ja ilmoittavat sitten tapahtuneesta Jeesukselle.
    Myöhemmin kun Herodes kuulee Jeesuksen parantavan ihmisiä ja ajavan ulos demoneja, hän säikähtää, koska hän pelkää, että Jeesus on todellisuudessa kuolleista herätetty Johannes. Siitä lähtien hän haluaa kovasti nähdä Jeesuksen, ei niinkään kuullakseen Jeesuksen saarnaavan vaan varmistuakseen siitä, ovatko hänen pelkonsa perusteltuja vai eivät.
    Matteus 10:1 – 5
    Matteus 11:1
    Matteus 14:1 – 12
    Markus 6:14 – 29
    Luukas 9:7 – 9

    JEESUS RUOKKII IHMEEN AVULLA TUHANSIA

    Kaksitoista apostolia ovat saaneet olla merkittävällä koko Galileaan suuntautuneella saarnaamismatkalla . Nyt, pian Johanneksen teloituksen jälkeen, palaavat Jeesuksen luo kertomaan suurenmoisia kokemuksiaan. Kun Jeesus näkee, että he ovat väsyneitä ja että paljon ihmisiä tulee ja menee, niin ettei heillä ole aikaa edes syödä, hän sanoo: “Menkäämme keskenämme syrjäiseen paikkaan, jossa voitte levähtää.”
    Noustaan veneeseensä todennäköisesti lähellä Kapernaumia he suuntaavat kulkunsa kohti syrjäistä paikkaa, joka ilmeisesti sijaitsee Jordanista itään Betsaidan ulkopuolella. Monet ihmiset kuitenkin näkevät heidän lähtevän ja toiset saavat kuulla siitä. Nämä kaikki ihmiset juoksevat heidän edellään rantaa pitkin ja kun vene tulee rantaan, he ovat siellä vastassa heitä.
    Astuessaan veneestä ja nähdessään suuren ihmisjoukon Jeesuksen tulee ihmisiä sääli, koska he ovat sairaana ja rupeaa opettamaan heille monia asioita. Aika kuluu nopeasti ja Jeesuksen opetuslapset tulevat sanomaan hänelle: “Paikka on syrjäinen ja hetki on jo myöhäinen. Lähetä heidät pois, jotta he menisivät ympärillä olevalle maaseudulle ja kyliin ja ostaisivat itselleen jotakin syötävää.”
    Jeesus sanoo kuitenkin vastaukseksi: “Antakaa te heille syötävää.” Koska Jeesus kuitenkin jo silloin tietää, mitä hän aikoo tehdä, hän koettelee Filippusta kysymällä tältä: “Mistä me ostamme leipiä näille syötäväksi?” Filippuksen mielestä tilanne näyttää mahdottomalta. Onhan paikalla noin 5000 miestä ja naiset ja lapset mukaan luettuina todennäköisesti yli 10 000 henkeä! Filippus vastaa, että “kahdensadan denaarin (yksi denaari oli tuolloin päivän palkka) leivät eivät riittäisi heille, niin että kukin saisi edes vähän.”
    Ehkäpä osoittaakseen, että niin monen ihmisen ruokkiminen on mahdotonta. Andreas sanoo omasta aloitteestaan: “Tässä on pikkupoika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa.” Sitten hän lisää: “Mutta mitä nämä ovat niin monille?” Koska on kevätaika juuri ennen vuoden 32 pääsiäistä, ruoho viheriöi kaikkialla. Niinpä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan sanomaan ihmisille, että nämä asettuvat pitkälleen ruohikolle 50 ja 100 hengen ryhmiin. Hän ottaa ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoo taivaaseen ja esittää siunauksen. Sitten hän rupeaa taittamaan leipiä ja jakamaan kaloja. Hän antaa ne opetuslapsilleen, jotka puolestaan jakelevat ne ihmisille. On hämmästyttävää, että kaikki ihmiset saavat syödä kylläkseen!
    Jälkeenpäin Jeesus käskee opetuslapsiaan: “Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, niin ettei mitään mene hukkaan.” Kun he tekevät sen, he täyttävät 12 koria ihmisiltä tähteeksi jääneillä ruoilla!
    Matteus 14:13 – 21
    Markus 6:30 – 44
    Luukas 9:10 – 17
    Johannes 6:1 – 13

    HALUTTU YLI-INHIMILLINEN HALLITSIJA

    Ihmiset ovat hämmästyneitä Jeesuksen ruokkiessa ihmeen avulla tuhansia. “Tämä on varmasti se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan”, he sanovat. He eivät ajattele ainoastaan, että Jeesuksen täytyy olla tuo Moosesta suurempi profeetta, vaan päättelevät myös, että hänestä tulisi mitä halutuin hallitsija. Niinpä he aikovat tarttua häneen ja tehdä hänestä kuninkaan.
    Jeesus on kuitenkin selvillä siitä, mitä ihmiset suunnittelevat. Niinpä hän toimii nopeasti, jotteivät he asettaisi häntä pakolla tuohon tehtävään. Hän lähettää ihmisjoukot pois ja vaatii opetuslapsiaan menemään veneeseensä ja suuntaamaan takaisin kohti Kapernaumia. Hän poistuu sitten vuorelle rukoilemaan. Tuon yön Jeesus viettää siellä yksinäisyydessä.
    Vähän ennen aamunkoittoa Jeesus katsoo korkealta tähystyspaikaltaan ja huomaa voimakkaan tuulen nostattavan aaltoja järvellä. Koska pääsiäinen on lähellä, on melkein täysikuu ja sen valossa Jeesus näkee veneen, jossa hänen opetuslapsensa koettavat epätoivoisesti päästä eteenpäin aallokossa. Miehet soutavat kaikin voimin.
    Nähdessään tämän Jeesus laskeutuu vuorelta ja rupeaa kävelemään venettä kohti aallokon poikki. Vene on kulkenut noin viisi tai kuusi kilometriä, kun Jeesus saavuttaa sen. Hän kuitenkin jatkaa eteenpäin, ikään kuin hän olisi menossa sen ohi. Kun opetuslapset näkevät hänet, he huutavat: “Se on aave!” Jeesus vastaa lohduttavasti: “Minä se olen, älkää pelätkö.” Mutta Pietari sanoo: “Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” “Tule!” Jeesus vastaa.
    Silloin Pietari astuu pois veneestä ja kävelee vettä pitkin kohti Jeesusta. Mutta katsellessaan myrskytuulta Pietari pelästyy ja alkaessaan vajota hän huutaa: “Herra, pelasta minut!” Jeesus ojentaa heti kätensä ja tarttuu häneen sanoen: “Sinä vähäuskoinen, miksi vaivut epäilyyn?”
    Sen jälkeen kun Pietari ja Jeesus pääsevät veneeseen, tuuli vaimenee ja opetuslapset ovat hämmästyneitä. Mutta pitäisikö heidän olla? Jos he olisivat tajunneet “leipien merkityksen” ymmärtämällä sen suuren ihmeen, jonka Jeesus oli tehnyt muutamia tunteja aikaisemmin ruokkiessaan tuhansia ihmisiä vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla, silloin ei olisi pitänyt tuntua kovin hämmästyttävältä, että hän pystyisi kävelemään vettä pitkin ja samaan tuulen laantumaan. Nyt opetuslapset kuitenkin kumartavat Jeesusta ja sanovat: “Sinä olet todella Jumalan Poika.”
    Vähän ajan kuluttua he saapuvat Gennesaretiin, joka on lähellä Kapernaumia sijaitseva kaunis hedelmäinen tasanko. Siellä he ankkuroivat veneen. Muuta kun nhe nousevat maihin, ihmiset tuntevat Jeesuksen ja lähtevät ympäristöseutuun etsimään ne, jotka ovat sairaita. kun nämä tuodaan vuodematoillaan ja kun he vain koskettavat Jeesuksen päällysvaipan reunusta, he tulevat täysin terveiksi.
    Sillä välin se ihmisjoukko, joka oli todistamassa tuhansien ruokkimisen ihmeen avulla, havaitsee Jeesuksen lähteneen. Kun sitten Tiberiaasta saapuu pieniä veneitä, ihmiset astuvat näihin ja purjehtivat Kapernaumiin etsimään Jeesusta. Kun he löytävät hänet, he kysyvät: “Rabbi, milloin sinä tänne pääsit?” Jeesus nuhtelee heitä, kuten pian tulemme näkemään.
    Johannes 6:14 – 25
    Matteus 14:22 – 36
    Markus 6:45 – 56

    “TOSI LEIPÄ TAIVAASTA”

    Edellinen päivä oli ollut todella monivaiheinen. Jeesus ruokki ihmeen avulla tuhansia ja pakeni sen jälkeen ihmisten yrittäessä tehdä hänestä kuninkaan. Tuona iltana Jeesus käveli myrskyisellä Galileanjärvellä, pelasti Pietarin, joka alkoi vajota kävellessään myrskyn myllertämää vettä pitkin ja tyynnytti aallot pelastaakseen opetuslapsensa haaksirikolta.
    Ne ihmiset, jotka Jeesus oli ihmeen avulla ruokkinut Galileanjärven koillispuolelta, löytävät hänet läheltä Kapernaumia ja tiedustelevat: “milloin sinä tänne pääsit?” Jeesus nuhtelee heitä sanoen, että he ovat tulleet etsimään häntä ainoastaan siksi, että he odottavat saavansa jälleen ilmai0sen ateria. Hän kehottaa heitä työskentelemään, ei sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ikuiseen elämään. Niinpä ihmiset tiedustelevat. “Mitä meidän pitää tehdä suorittaaksemme Jumalan tekoja?” Jeesus mainitsee vain yhden erittäin arvokkaan teon. “Tämä on Jumalan teko”; hän selittää, “että uskotte siihen, jonka Hän on lähettänyt.”
    Kaikista Jeesuksen tekemistä ihmeistä huolimatta ihmiset eivät kuitenkaan usko häneen. Yllättävää kyllä, vielä kaikkien niiden ihmetöiden jälkeenkin, joita hän on tehnyt, he kysyvät: “Mitä sitten sinä teet tunnusmerkiksi, jotta näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän esi-isämme söivät mannaa erämaassa, niin kuin on kirjoitettu: “Hän antoi heille leipää taivaasta syötäväksi.”
    Vastaukseksi heidän pyyntöönsä saada tunnusmerkki Jeesus tekee selväksi, kuka on ihmeellisten antien Lähde, sanoessaan: “Ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan minun isäni antaa teille tosi leivän taivaasta. Sillä jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa elämän maailmalle.” Ihmiset sanovat: “Herra, anna meille aina sitä leipää.” “Minä olen elämän leipä”, Jeesus selittää. “Joka tulee minun luokseni, sen ei tule lainkaan nälkä ja joka uskoo minuun, sen ei tule milloinkaan. jano. Mutta olen sanonut teille: te olette nähneetkin minut ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun luokseni ja sitä, joka tulee minun luokseni, en suinkaan aja pois, sillä minä olen tullut alas taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut. Tämä on hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, etten kadottaisi mitään kaikesta siitä, mitä hän on antanut minulle, vaan että herättäisin sen viimeisenä päivänä. Sillä tämä on Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi ikuinen elämä.”
    Tämän kuultuaan juutalaiset rupeavat nurisemaan Jeesukselle, koska hän sanoi: “Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta:” He pitävät häntä pelkästään ihmisvanhempien poikana ja Nasaretin asukkaiden tavoin he siksi vastustavat ja sanovat: “Eikö tämä ole Jeesus, se Joosefin poika, jonka Isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän nyt sanoo: “Minä olen tullut taivaasta?”
    “Lakatkaa nurisemasta keskenänne”, Jeesus vastaa. “Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: “He tulevat kaikki olemaan Jumalan opettamia.” Jokainen, joka on kuullut Isältä ja on oppinut, tulee minun luokseni. Ei niin, että kukaan ihminen on nähnyt Isän. Totta totisesti minä sanon teille: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.”
    Jeesus jatkaa puhettaan toistaen: “Minä olen elämän leipä. Teidän esi-isänne söivät mannaa erämaassa ja silti kuolivat. Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, jotta kuka tahansa voisi syödä sitä ja olla kuolematta. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta, jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti.” Uskomalla Jeesukseen, jonka Jumala on lähettänyt, ihmiset voivat saada ikuisen elämän. Sitä ei voi antaa manna eikä mikään muukaan leipä!
    Tämä taivaallista leipää käsittelevä keskustelu alkoi nähtävästi pian sen jälkeen, kun ihmiset löysivät Jeesuksen läheltä Kapernaumia. Mutta se jatkuu ja saavuttaa huippunsa myöhemmin, kun Jeesus opettaa Kapernaumin synagogassa.
    Johannes 6:25 – 51
    Psalmi 78:24
    Jesaja 54:13
    Matteus 13:55 – 57

    MONET OPETUSLAPSET LAKKAAVAT SEURAAMASTA JEESUSTA

    Jeesus opettaa parhaillaan Kapernaumin synagogassa ja kertoo osastaan taivaasta tulleena tosi leipänä. Hänen puheensa on ilmeisesti jatkoa keskustelulle, joka alkoi silloin, kun ihmiset löysivät hänet paluumatkallaan Galileanjärven itäpuolelta, missä he olivat syöneet ihmeen avulla saamiaan leipiä ja kaloja.
    Jeesus jatkaa selittämistä: “Se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” Vain kaksi vuotta aikaisemmin vuoden 30 keväällä Jeesus sanoi Nikodeemukselle Jumalan rakastaneen maailmaa niin paljon, että hän antoi Poikansa Pelastajaksi. Siksi Jeesus nyt osoittaa, että jokainen ihmismaailmaan kuuluva, joka vertauskuvallisesti syö hänen lihaansa, uskomalla siihen uhriin, jonka hän pian antaa, voi saada ikuisen elämän.
    Ihmiset kumminkin kompastuvat Jeesuksen sanoihin. “Kuinka tämä voi antaa meille lihansa syötäväksi?” he kysyvät. Jeesus haluaa kuulijoidensa ymmärtävän, että hänen lihansa syöminen tapahtuisi kuvaannollisella tavalla. Niinpä tähdentääkseen tätä hän sanoo sellaista, mikä kirjaimellisesti ymmärrettynä on vielä vastenmielisempää.
    “Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan”, Jeesus julistaa, “teillä ei ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on ikuinen elämä ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä, sillä minun lihani on tosi ruoka ja minun vereni on tosi juoma. Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, se pysyy minun yhteydessäni ja minä hänen yhteydessään.”
    On totta, että jos Jeesus puhuisi tässä kannibalismista, hänen opetuksensa kuulostaisi erittäin vastenmieliseltä. Mutta Jeesus ei tietenkään puolla tässä kirjaimellista lihan syömistä tai veren juomista. Hän vain tähdentää sitä, että kaikkien, jotka saavat ikuisen elämän, täytyy uskoa siihen uhriin, joka hänen on määrä antaa uhraamalla täydellinen ihmisruumiinsa ja vuodattamalla elämänverensä. Silti eivät monet hänen opetuslapsistaankaan yritä ymmärtää hänen opetustaan vaan vastustavat sanoen: “Tämä puhe on järkyttävä, kuka voi kuunnella sitä?”
    Koska Jeesus tietää, että monet hänen opetuslapsistaan nurisevat, hän sanoo: “Kompastuttaako tämä teitä? Entä sitten jos näkisitte Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen? Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henkeä ja ovat elämää. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.”
    Jeesus jatkaa: “Tämän vuoksi olen sanonut teille: kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä suo sitä hänelle.” Sen jälkeen monet hänen opetuslapsistaan lähtivät eivätkä enää seuraa häntä. Niinpä Jeesus kääntyy 12 apostolinsa puoleen ja kysyy: “Ette kai te tahdo mennä myös?”
    Pietari vastaa: Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen nelämän sanat ja me olemme tulleet uskomaan ja tietämään, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Tämä on todella oivallinen osoitus uskollisuudesta, vaikkeivät Pietari ja muut apostolit kenties olekkaan täysin ymmärtäneet tätä Jeesuksen opetusta.
    Vaikka Pietarin vastaus ilahduttaa Jeesusta, hän huomauttaa: “Enkö minä valinnut teidät kaksitoista? Silti yksi teistä on panettelija.” Hän puhuu juudas Iskariotista. Ehkä Jeesus tässä vaiheessa havaitsee Juudaan olevan väärän menettelyyn johtavan tien “alussa.”
    Jeesus on juuri tuottanut ihmisille pettymyksen vastustaessaan heidän yrityksestään tehdä hänestä kuningas ja he saattavat järkeillä: “Miten tämä voi olla Messias, kun hän ei ota vastaan Messiaalle kuuluvaa asemaa?” Myös tämä tapaus olisi ihmisillä tuoreessa muistissa.
    Johannes 6:51 – 71

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat jatkuu 5 uudella eri tapahtumalla, siis 7 A / 13.

    56. MIKÄ SAASTUTTAA IHMISEN?
    57. SÄÄLIÄ AHDISTUNEILLE
    58. LEIVÄT JA HAPATUS
    59. KUKA JEESUS TODELLA ON?
    60. ENNAKKOVÄLÄYS KRISTUKSEN VALTAKUNNAN KIRKKAUDESTA

    Siunausterveisin
    Ari

  8. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 7 A / 13

    56. MIKÄ SAASTUTTAA IHMISEN?
    57. SÄÄLIÄ AHDISTUNEILLE
    58. LEIVÄT JA HAPATUS
    59. KUKA JEESUS TODELLA ON?
    60. ENNAKKOVÄLÄYS KRISTUKSEN VALTAKUNNAN KIRKKAUDESTA

    MIKÄ SAASTUTTAA IHMISEN?
    Jeesusta vastustetaan entistä voimakkaammin. Sen lisäksi monet hänen opetuslapsensa jättävät hänet, Juudeassa asuvat juutalaiset tavoittelevat silloinkin häntä tappaakseen, niin kuin he tavoittelivat silloinkin, kun hän oli Jerusalemissa, vuoden 31 pääsiäisen aikaan
    Nyt on vuoden 32 pääsiäinen. Jumala vaatimusta noudattaakseen Jeesus todennäköisesti menee Jerusalemiin viettämään pääsiäistä. Hän on sinne mennessään kuitenkin hyvin varovainen, koska hänen henkensä on vaarassa. Juhlan jälkeen hän palaa Galileaan.
    Jeesus on ehkä Kapernaunissa , kun fariseukset ja kirjanoppineet tulevat Jerusalemista hänen luokseen. He etsivät perusteita, joiden nojalla he voisivat syyttää häntä jonkin uskontonsa koskevan lain rikkomisesta. “Minkä vuoksi sinun opetuslapsesi rikkovat entisaikain miesten perinteen?” he tiedustelevat. “He eivät esimerkiksi pese käsiään aikoessaan syödä aterian.” Jumala ei vaadi tekemään näin, mutta fariseusten mielestä on vakava rikkomus olla noudattamatta tätä perinnettä rituaalia, johon sisältyi käsien peseminen kyynärpäitä myöten.
    Jeesus ei vastaa heidän syytökseensä, vaan hän kiinnittää huomiota siihen, että he rikkovat tahallisen törkeästi jumalan lakia. “Minkä vuoksi tekin rikotte Jumalan käskyä perinteenne takia?” hän haluaa tietää. “Esimerkiksi Jumala sanoi: “Kunnioita isääsi tai äitiäsi ja: “Olkoon sen loppuna kuolema, joka herjaa isää tai äitiä.” Mutta te sanotte: “Joka sanoo isälleen tai äidilleen: “Mitä minulla onkin, mistä voisit saada minulta hyötyä, on Jumalalle omistettu lahja”, sen ei tule lainkaan kunnioittaa isäänsä.”
    Fariseukset todellakin opettavat, että raha, omaisuus tai mikä tahansa muu Jumalalle omistettu lahja kuuluu temppelille, eikä sitä voida käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen. Todellisuudessa lahjan antaja kuitenkin pitää tuon antamansa lahjan itsellään. Tällä tavoin poika, joka vain sanoo rahansa tai omaisuutensa olevan “korban” = ( eläinuhri) Jumalalle tai temppelille omistettu lahja, onnistuu välttämään vastuunsa auttaa ikääntyneitä vanhempiaan, jotka saattavat elää äärimmäisessä ahdingossa.
    Asianmukaisen närkästyneenä siitä, fariseukset vääristävät räikeästi Jumalan lakia, Jeesus sanoo: “Te olette tehneet Jumalan sanan pätemättömäksi perinteenne takia. Te ulkokullatut, sattuvasti Jesaja profetoi teistä sanoessaan: “Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta. Turhaan nämä ihmiset jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat ihmisten käskyjä oppeina.”
    Ihmisjoukko oli kenties perääntynyt päästäkseen fariseukset tekemään Jeesukselle kysymyksiä. Nyt kun fariseuksilla ei ole mitään vastattavaa Jeesuksen heille esittämään voimakkaaseen arvosteluun, Jeesus kutsuu ihmisjoukkoa tulemaan lähemmäksi. “Kuunnelkaa minua”, hän sanoo “ja tajutkaa kuulemaanne merkitys. Ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolella menee hänen sisäänsä, voi saastuttaa häntä, vaan mikä ihmisestä tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.”
    Myöhemmin opetuslasten mentyä Jeesuksen kanssa erääseen taloon he kysyvät: “Tiedätkö, että fariseukset kompastuivat kuullessaan mitä sanoit?” “Jokainen kasvi, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, reväistään juurineen pois”, Jeesus vastaa. “Antakaa heidän olla. He ovat sokeita oppilaita. Jos siis sokea opastaa sokeaa, niin molemmat putoavat kuoppaan.”
    Jeesus vaikuttaa yllättyneeltä, kun Pietari pyytää toisten opetuslasten puolesta selvennystä siihen, mikä saastuttaa ihmisen. “vieläkö tekin olette vailla ymmärrystä.” Jeesus sanoo. “Ettekö ole selvillä siitä, että kaikki, mikä menee suusta sisään, etenee suolistoon ja ulostuu viemäriin? Mutta mikä tulee suusta ulos, lähtee sydämestä ja se saastuttaa ihmisen. Esimerkiksi sydämestä lähtee pahoja järkeilyjä, murhia, aviorikoksia, haureuksia, varkauksia, vääriä todistuksia, Jumalanpilkkaa. Nämä se saastuttavat ihmisen, mutta pesemättömin käsin aterioiminen ei saastuta ihmistä.”
    Jeesus ei tässä väheksy normaalin hygienian arvoa. Hän ei väitä, ettei ihmisen tarvitse pestä käsiään ennen ruoanlaittoa tai ateria syömistä. Jeesus pikemminkin tuomitsee uskonnollisten johtajien ulkokultaisuuden, kun he vilpillisesti yrittävät kiertää jumalan vanhurskaat lait pitämällä itsepintaisesti kiinni epäraamatullisista perinteistä. Nimenomaan pahat teot saastuttaa ihmisen ja Jeesus osoittaa niiden olevan lähtöisin ihmisen sydämestä.
    Johannes 7:1
    5. Mooseksen kirja 16:16
    Matteus 15:1 – 20
    Markus 7:1 – 23
    2. Mooseksen kirja 20:12
    2. Mooseksen kirja 21:17
    Jesaja 29:13

    SÄÄLIÄ AHDISTUNEILLE
    Arvosteltuaan ankarasti fariseuksia heidän itsekkäiden perinteidensä vuoksi Jeesus lähtee opetuslapsineen pois. Saatat muistaa, että kun Jeesus vähän aiemmin yritti opetuslastensa kanssa vetäytyä syrjäiseen paikkaan lepäämään, se ei onnistunut, koska ihmisjoukot löysivät heidät. Nyt hän ja opetuslapset lähtevät monen kilometrin päähän pohjoiseen Tyroksen ja Sidonin seudulle. Tämä on nähtävästi ainoa kerta, jolloin Jeesus matkustaa opetuslastensa kanssa Israelin rajojen ulkopuolelle.
    Löydettyään majapaikan Jeesus ilmoittaa, ettei hän halua kenenkään saavan tietää heidän olinpaikkaansa. Mutta hän ei voi jäädä huomaamatta edes tällä ei israelilaisella alueella. Muuan täällä Syyrian Foinikiassa syntynyt kreikkalainen nainen löytää hänet ja rupeaa hartaasti pyytämään: “Ole minulle armollinen, Herra, Daavidin Poika. Tyttäreni on pahoin demonin riivaama.” Jeesus ei kuitenkaan vastaa hänelle sanakaan.
    Lopulta opetuslapset sanovat Jeesukselle: “Lähetä hänet pois, koska hän huutaa jatkuvasti meidän peräämme.” Jeesus selittää, miksi hän jättää naisen huomiotta: “Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneitten lampaiden luo.”
    Nainen ei kuitenkaan anna periksi. Hän lähestyy Jeesusta ja heittäytyy tämän eteen. Nainen anoo: “Herra, auta minua!” Naisen hartaan anomuksen täytyy varmasti liikuttaa Jeesuksen sydäntä! Hän viittaa kuitenkin jälleen ensisijaiseen vastuuseensa palvella Jumalan kansaa Israelia. Nähtävästi koetellakseen samalla naisen uskoa Jeesus tuo esiin juutalaisten ennakkoluuloisuuden muita kansallisuuksia kohtaan sanoen: “Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.”
    Sääliä ilmaisevalla äänensävyllään ja kasvonilmeillään Jeesus varmasti paljastaa omat hellät tunteensa ei juutalaisia kohtaan. Hän jopa pehmentää pakanoiden vertaamista koiriin kutsumalla heitä “pieniksi koiriksi” eli koiranpennuiksi. Nainen ei loukkaannu vaan puuttuu siihen Jeesuksen mainintaan, joka koskee juutalaisten ennakkoluuloja ja esittää seuraavan nöyrän huomautuksen: “Niin, Herra, Mutta syöväthän pienet koirat niitä muruja, jotka putoavat niiden isäntie pöydältä.” “Oi nainen, suuri on sinun uskosi”, Jeesus vastaa. “Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Juuri niin tapahtuukin! Kotiin palattuaan nainen löytää tyttärensä vuoteella täysin parantuneena.
    Sidonin rannikko seudulla Jeesus ja hänen opetuslapsensa suuntaavat kulkunsa maan halki Jordanvirran alkulähteille päin. He nähtävästi kahlaavat Jordanin poikki jossakin Galileanjärven pohjoispuolella ja saapuvat järven itäpuolella sijaitsevalle Dekapoliin seudulle. Siellä he kiipeävät vuorelle, mutta ihmisjoukot löytävät heidät ja tuovat Jeesuksen luo keskuudessaan olevia rampoja, raajarikkoja, sokeita ja epämuodostuneita. He suorastaan heittävät heidät hänen jalkoihinsa ja hän parantaa heidät. Ihmiset ihmettelevät nähdessään mykkien puhuvan, rampojen kävelevän ja sokeiden näkevän ja ylistävät Israelin jumalaa.
    Jeesus kiinnittää erityishuomiota erääseen mieheen, joka on kuuro ja pystyy tuskin puhumaan. Kuurot joutuvat usein helposti hämilleen varsinkin ihmisjoukossa. Jeesus saattaa havaita tämän miehen olevan varsin hermostunut. Niinpä Jeesus sääliä tuntien ottaa hänet ihmisjoukosta erilleen. Kun he ovat kahden, Jeesus osoittaa, mitä hän aikoo tehdä hänelle. Hän panee sormensa miehen korviin ja sylkäistyään koskettaa hänen kieltään. Sitten Jeesus katsahtaa kohti taivasta, huokaisee syvään ja sanoo: “Avaudu.” Silloin miehen kuulo palautuu ja hän pystyy puhumaan normaalisti.
    Kun nJeesus on tehnyt nämä monet ihmeparannukset, ihmisjoukot ilmaisevat arvostuksensa. Ihmiset sanovat: ” Hän on tehnyt kaiken hyvin. Hän jopa saa kuurot kuulemaan ja puhumaan.”
    Matteus 15:21 – 31
    Markus 7:24 – 37

    LEIVÄT JA HAPATUS
    Suuret ihmisjoukot ovat kerääntyneet Jeesuksen luokse Dekapoliiseen. Monet tulivat kaukaa tälle enimmäkseen pakanoiden asuttamalle alueelle kuullakseen häntä ja parantuakseen raihnaisuudestaan. He ovat tuoneet mukanaan suuret eväskorit, joissa heillä on tapana kuljettaa elintarvikkeita matkustaessaan pakanaseutujen halki.
    Lopulta Jeesus kuitenkin kutsuu opetuslapsensa luokseen ja sanoo: ” Minä tunnen sääliä tätä ihmisjoukkoa kohtaan, koska he ovat viipyneet luonani jo kolme päivää eikä heillä ole mitään syötävää ja jos lähetän heidät kotiinsa paastoavina, niin he nääntyvät tiellä. Jotkuthan heistä ovat kaukaa.”
    “Mistä kukaan täällä syrjäisessä paikassa voi saada nämä leivillä kylläiseksi?” kysyvät opetuslapset. Jeesus tiedustelee: Montako leipää teillä on?” “Seitsemän”, he vastaavat “ja muutamia pikkukaloja.” Jeesus käskee ihmisten asettua pitkälleen maahan, ottaa leivät ja kalat, rukoilee jumalaa, taittaa ne ja rupeaa antamaan niitä opetuslapsilleen. He vuorostaan tarjoilevat ihmisille, jotka kaikkia tulevat kylläisiksi. Kun tähteet jälkeenpäin kerätään, niitä on seitsemän täyttä eväskorillista, vaikka syöjiä on ollut noin 4000 miestä sekä naisia ja lapsia.
    Jeesus lähettää ihmisjoukot pois, astuu opetuslapsineen veneeseen ja lähtee Galileanjärven poikki sen länsirannalle. Täällä fariseukset, joiden mukana on tällä kertaa saddukeusten uskonnollinen lahkon jäseniä, yrittävät kiusata Jeesusta pyytämällä häntä näyttämään tunnusmerkin taivaasta.
    Jeesus on selvillä siitä, että he yrittävät kiusata häntä ja hän vastaa: “Kun ilta saapuu, teillä on tapana sanoa: “Tulee kaunis ilma, sillä taivas on tulipunainen”, ja aamulla: “Tänään tulee talvinen, sateinen ilma, sillä taivas on tulipunainen mutta synkännäköinen.” Taivaan näön te osaatte tulkita, mutta määräaikojen tunnusmerkkejä ette kykene tulkitsemaan.”
    Sen jälkeen Jeesus kutsuu heitä pahaksi ja avion rikkoneeksi sukupolveksi ja varoittaa heitä samoin sanoin kuin fariseuksia aiemmin siitä, ettei heille anneta muuta tunnusmerkkiä kuin Joonan tunnusmerkki. Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtevät sieltä, nousevat veneeseen ja suuntaavat kulkunsa Galileanjärven koillisrannalle sijaitsevaan Betsaidaa kohti. Matkalla opetuslapset huomaavat unohtaneensa ottaa leipää mukaansa, heillä on vain yksi leipä.
    Mielessään äskeinen tapaaminen fariseusten ja Herodesta kannattavia saddukeusten kanssa Jeesus neuvoo: “Pitäkää silmänne auki, varokaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta.” Hapatuksen mainitseminen saa opetuslapset ilmeisesti luulemaan Jeesuksen viittaavan siihen, että he ovat unohtaneet ottaa mukaansa leipää, joten he rupeavat kiistelemään siitä. Huomatessaan heidän käsittäneen asian väärin Jeesus sanoo: “Miksi te kiistelette siitä, ettei teillä ole leipiä?”
    Jeesus oli äskettäin ihmeen avulla järjestänyt leipää tuhansille ihmisille, hän oli tehnyt tämän ihmeensä ehkä vain pari päivää aiemmin. Heidän pitäisi tietää, ettei hän hän ole huolissaan kirjaimellisten leipien puuttumisesta. “Ettekö muista”, hän muistuttaa heitä, “kun taitoin ne viisi leipää 5000 miehelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te keräsitte?” “Kaksitoista”, he vastasivat.
    “Kun taitoin ne seitsemän 4000 miehelle, kuinka montaa täyttä eväskorillista palasia te keräsitte?” “Seitsemän”, he sanoivat. “Ettekö vieläkään tajua merkitystä?” kysyy Jeesus. “kuinka ette havaitse, etten minä puhunut teille leivistä? Vaan varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta.”
    Lopulta opetuslapset ymmärtävät asian ytimen. Sanaa hapatus aine, joka aiheuttaa käymistä ja saa leivän nousemaan, käytettiin merkitsemään turmellusta. Niinpä opetuslapset ymmärtävät nyt, että Jeesus käyttää kuvakieltä varoittaessaan heitä “fariseusten ja saddukeusten opetuksesta”, jolla on turmeleva vaikutus.
    Markus 8:1 – 21
    Matteus 15:32
    Matteus 16:12

    KUKA JEESUS TODELLA ON?
    Kun vene, jossa Jeesus ja hänen opetuslapsensa ovat, tulee Betsaidaan , ihmiset tuovat luokseen sokean miehen ja pyytävät häntä koskettamaan miestä ja parantamaan hänet. Jeesus taluttaa miehen kädestä kylän ulkopuolelle ja sylkäistyään hänen silmiinsä kysyy häneltä: “Näetkö nitään?”
    “Näen ihmisiä”, vastaa mies, “koska havaitsen sellaista, mikä näyttää puilta, mutta ne kävelevät.” Pannen kätensä miehen silmille Jeesus palauttaa hänen näkönsä ennalleen, niin että hän näkee selvästi. Sitten Jeesus lähettää miehen kotiin kietäen häntä menemästä kaupunkiin.
    Jeesus lähtee nyt opetuslastensa kanssa aivan Palestiinan pohjoisosassa sijaitsevaan Filippuksen Kesarean kyliin. Kauniiseen Filippuksen Kesareaan, joka sijaitsee noin 350 metrin korkeudella merenpinnasta , on suunnilleen 50 kilometrin nousu.. Matka kestää luultavasti pari kolme päivää.
    Matkan varrella Jeesus menee yksin rukoilemaan. Hänen kuolemaansa on enää noin 9 – 10 kuukautta ja hän on huolissaan opetuslapsistaan. Monet ovat jo lakanneet seuraamasta häntä. Toiset ovat nähtävästi hämmentyneitä ja pettyneitä, koska hän torjui ihmisten yritykset tehdä hänestä kuningas ja koska hän ei vihollistensa haastamanakaan antanut tunnusmerkkejä taivaasta t todistukseksi kuninkuudestaan. Mitä hänen apostolinsa ajattelevat hänen henkilöllisyydestään? Kun he tulevat Jeesuksen luo paikkaan, jossa hän on rukoilemassa, hän tiedustelee: “Kenen ihmisjoukot sanovat minun olevan?”
    “Jotkut Johannes Kastajan”, he vastaavat, “toiset Elian, toiset taas Jeremian tai jonkun profeetoista”.” Ihmiset todellakin ajattelevat Jeesuksen olevan joku näistä miehistä ja saaneen ylösnousemuksen kuolleista! “Entä kenen te itse sanotte minun olevan+” Jeesus kysyy. Pietari vastaa nopeasti: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”
    Ilmaistuaan hyväksyvänsä Pietarin vastauksen Jeesus sanoo: “Minä sanon sinulle : Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani ja Haadeksen portit eivät saa sitä valtaansa.” Tässä Jeesus ensi kerran ilmoittaa, että hän aikoo rakentaa seurakunnan ja että edes kuolema ei pidä sen jäseniä vankeina heidän uskollisen maanpäällisen vaelluksensa jälkeen. Sitten hän sanoo Pietarille: “Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet:”
    Näin nJeesus paljastaa, että Pietari on saava erikoisetuja. Pietarille ei anneta ensimmäistä sijaa apostolien joukossa, eikä hänestä tehdä seurakunnan perustusta. Jeesus itse on se Kallio, jolle hänen seurakuntasa rakennetaan. Mutta Pietarille on määrä antaa kolme avainta, joilla hän voi ikään kuin avata ihmisryhmille tilaisuuden päästä taivasten valtakuntaan.
    Pietari käyttäisi ensimmäistä avainta helluntaina vuonna 33 osoittaakseen katuville juutalaisille, mitä heidän täytyy tehdä pelastuakseen. Hän käyttäisi toista avainta pian tämän jälkeen avatakseen uskoville samarialaisille tilaisuuden päästä Jumalan valtakuntaan. Sitten vuona 36 hän käyttäisi kolmatta avainta antaakseen ympärileikkaamattomille pakanoille, korneliukselle ja hänen ystävilleen saman tilaisuuden.
    Jeesus jatkaa keskusteluaan apostoliensa kanssa. Hän tuottaa heille pettymyksen kertomalla niistä kärsimyksistä ja kuolemasta, jotka hän tulee pian kohtaamaan Jerusalemissa. koska Pietari ei ymmärrä, että Jeesus saa ylösnousemuksen taivaalliseen elämään, hän vie Jeesuksen sivuun. “Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, herra,”, hän sanoo. “Ethän sinä toki saa lainkaan tällaista kohtaloa.” Kääntäen selkänsä Jeesus vastaa: “Väisty taakseni Saatana! Sinä olet minulle kompastumisen aihe, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.”
    Ilmeisesti Jeesuksen matkustaa apostolien lisäksi muitakin, joten hän kutsuu heidät nyt luokseen ja selittää, ettei hänen seuraamisensa tule olemaan helppoa. “Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti. Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa, tulee kadottamaan sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun tähteni ja hyvän uutisen tähden, tulee pelastamaan sen”, hän sanoo.
    osoittautuakseen Jeesuksen hyväksymyksen arvoisiksi hänen seuraajiensa täytyy tosiaankin olla rohkea ja uhrautuvaisia. Hän selostaa: “Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avion rikkoneessa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen poika häpeää, kun hän saapuu isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”
    Markus 8:22 – 38
    Matteus 16:13 – 28
    Luukas 9:18 – 27

    ENNAKKOVÄLÄYS KRISTUKSEN VALTAKUNNAN KIRKKAUDESTA
    Jeesus on saapunut Filippuksen Kesarean tienoille ja hän opettaa ihmisjoukkoa, jonka keskuudessa ovat myös hänen apostolinsa. Hän esittää heille seuraavan yllättävän ilmoituksen: “Totisesti minä sanon teille, että tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa, ennen kuin he näkevä Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan.”
    “Mitä Jeesus voi tarkoittaa?” ihmettelevät opetuslapset varmasti. Noin viikkoa myöhemmin Jeesus ottaa mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja he nousevat korkealle vuorelle. On mahdollisesti yö, koska opetuslapsia nukuttaa. Jeesuksen rukoilessa hänen muotonsa muuttui heidän edessään. Hänen kasvonsa alkavat loistaa kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulevat kirkkaiksi kui8n valo.
    Sitten kaksi “Moosekseksi ja Eliaksi” tunnistettavaa hahmoa näyttäytyy ja alkaa puhua Jeesukselle hänen “poislähdöstään, jonka on määrä tapahtua Jerusalemissa”. Poislähtö viittaa ilmeisesti Jeesuksen kuolemaan ja sitä seuraavaan ylösnousemukseen. Näin tämä keskustelu osoittaa, ettei hänen nöyryyttävä kuolemansa ole vältettävissä, niin kuin Pietari oli halunnut.
    Herättyään nyt täysin opetuslapset katselevat ja kuuntelevat ihmeissään. Vaikka tämä onkin näky, se tuntuu niin todelliselta, että Pietari alkaa eläytyä tapahtumaan ja sanoo: “Herra, on hyvä, että olemme täällä. Jos haluat niin minä pystytän tähän kolme telttaa, yhden sinulle ja yhden Moosekselle ja yhden Elialle.”
    Pietarin puhuessa valoisa pilvi peittää nheidät ja ääni pilvessä sanoo: “Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt, kuunnelkaa häntä.” Äänen kuullessaan opetuslapset lankeavat kasvoilleen. Mutta Jeesus sanoo: “Nouskaa älkääkä pelätkö.” Kun he nousevat, he eivät näe ketään muuta kuin Jeesuksen.
    Heidän tullessaan alas vuorelta seuraavana päivänä Jeesus kieltää heitä: “Älkää kertoko tätä näkyä kenellekään, ennen kuin Ihmisen Poika herätetään kuolleista.” Elian ilmestyminen näyssä herättää opetuslasten mielessä kysymyksen. “Miksi kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy tulla ensin?” he kysyvät.
    “Elia on jo tullut”, sanoo Jeesus, “eivätkä he tunteneet häntä.” Jeesus puhuu kuitenkin Johannes Kastajasta, joka täytti samanlaisen osan kuin Elia. Johannes valmisti tien Kristukselle, niin kuin Elia valmisti tien Elisalle. Tämä näky osoittautuu erittäin vahvistavaksi sekä Jeesukselle että opetuslapsille. Näky on tavallaan ennakkoväläys Kristuksen valtakunnan kirkkaudesta. opetuslapset näkivät itse asiassa “Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan”, juuri niin kuin Jeesus oli luvannut viikkoa aiemmin. Jeesuksen kuoleman jälkeen Pietari kirjoitti siitä, että heistä oli “tullut Kristuksen valtasuuruuden silminnäkijöitä heidän ollessaan hänen kanssaan pyhällä vuorella.”
    Fariseukset olivat vaatineet Jeesukselta tunnusmerkkejä, joka osoittaisi hänen olevan Raamatussa luvattu Jumalan valitsema tuleva Kuningas. Heille ei annettu mitään sellaista tunnusmerkkiä. Toisaalta Jeesuksen läheisten opetuslasten sallittiin nähdä Jeesuksen muodon muuttuvan Valtakuntaa koskevien ennustusten vahvistamiseksi. Siksi Pietari kirjoitti myöhemmin: ” Näin ollen meillä on profeetallinen sana varmempana.”
    Matteus 16:13
    Matteus 16:28
    Matteus 17:13
    Markus 9:1 – 13
    Luukas 9:27 – 37
    2. Pietarin kirje 1: 16 – 19

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 7 B / 13 jatkuu seuraavalla 6. uudella tapahtumalla.

    61. DEMONIEN RIIVAAMAN POJAN PARANTAMINEN
    62.NÖYRYYDEN OPPITUNTI
    63. LISÄÄ OIKAISEVAA NEUVONTAA
    64. OPETUSTA ANTEEKSI ANTAMISESTA
    65. SALAA MATKALLA JERUSALEMIIN
    66. LEHTIMAJAJUHLASSA

    Siunausterveisin
    Ari

  9. JEESUKSEN MAANPääLLISEN ELäMäN TAPAHTUMAT OSA 7 B / 13

    61. DEMONIEN RIIVAAMAN POJAN PARANTAMINEN
    62.NÖYRYYDEN OPPITUNTI
    63. LISÄÄ OIKAISEVAA NEUVONTAA
    64. OPETUSTA ANTEEKSI ANTAMISESTA
    65. SALAA MATKALLA JERUSALEMIIN
    66. LEHTIMAJAJUHLASSA

    DEMONIN RIIVAAMAN POJAN PARANTAMINEN
    Sillä aikaa kun Jeesus, Pietari, Jaakob ja Johannes ovat poissa, todennäköisesti Hermoninvuorella, muut opetuslapset joutuvat vaikeuksiin. Palatessaan Jeesus huomaa heti, että jotain on vinossa. Hänen opetuslastensa ympärille on kokoontunut ihmisjoukko ja kirjanoppineet väittelevät heidän kanssaan. Nähdessään Jeesuksen ihmiset ovat hyvin yllättyneitä ja juoksevat tervehtimään häntä. “mistä te väittelette heidän kanssaan?” hän kysyy.
    Ihmisjoukosta astuu esiin mies, joka polvistuu Jeesuksen eteen ja selittää: “Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi, koska hänessä on puhumaton henki ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, se paiskaa hänet maahan ja hän erittää vaahtoa ja kiristelee hampaitaan ja menettää voimansa. Minä sanoin opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät pystyneet.”
    Kirjanoppineet yrittävät nähtävästi ottaa kaiken irti siitä, etteivät opetuslapset kykene parantamaan poikaa ja kenties pilkkaavat heidän ponnistelujaan. Juuri tällä ratkaisevalla hetkellä Jeesus saapuu. “Oi uskoton sukupolvi”, hän sanoo, “kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan minun täytyy kestää teitä?”
    Vaikka Jeesus näyttää kohdistavan huomautuksensa kaikille läsnä oleville, ne on epäilemättä suunnattu varsinkin kirjanoppineille, jotka ovat aiheuttaneet ikävyyksiä hänen opetuslapsilleen. Seuraavaksi Jeesus sanoo pojasta: “Tuokaa hänet minun luokseni.” Mutta kun poika tulee Jeesuksen luo, häntäriivaavademoni lyö hänet maahan ja syöksee hänet rajuihin kouristuksiin. Poika kieriskelee maassa ja hänen suustaan tulee vaahtoa. “kauanko tätä on tapahtunut hänelle?” Jeesus kysyy.
    “Lapsuudesta asti”, isä vastaa. “Kerran toisensa jälkeen se demoni on heittänyt hänet sekä tuleen että veteen tuhotakseen hänet.” Sitten isä pyytää hartaasti: “Jos voit jotakin tehdä, niin sääli meitä ja auta meitä”. Tämä isä on jo ehkä vuosikausia etsinyt apua. Nyt Jeesuksen opetuslasten epäonnistuttua hän on suunnattoman epätoivoinen. Kohdistaen huomionsa miehen epätoivoiseen pyyntöön Jeesus sanoo rohkaisevasti: “Jos voit! sanoit. Kaikkihan on mahdollista sille, joka uskoo.” “Minä uskon!” isä huutaa heti mutta anoo: “Auta minua siinä, missä tarvitsen uskoa.”
    Huomatessaan, että paikalle on juosten kokoontumassa ihmisjoukko, Jeesus nuhtelee demonia: “Sinä puhumaton ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää mene häneen.” Lähtiessään demoni saa pojan taas huutamaan ja aiheuttaa hänelle monia kouristuksia. Sitten poika makaa liikkumattoman maassa, niin että suurin osa ihmisistä rupeaa sanomaan: “Hän on kuollut!” Mutta Jeesus ottaa poikaa kädestä ja tämä nousee.
    Aiemmin kun opetuslapset oli lähetetty saarnaamaan, he olivat ajaneet ulos demoneja. Niinpä kun he nyt menevät erääseen taloon, he kysyvät Jeesukselta yksityisesti: “Miksi me emme voineet ajaa sitä ulos?” Osoittaen, että syynä oli heidän epäuskonsa, Jeesus vastaa: “Tämä laji ei voi lähteä ulos millään muulla kuin rukouksella.” Tässä tapauksessa oli ilmeisesti kyseessä niin voimakas demoni, että sen ulos ajaminen vaati valmistautumista. Tarvittiin lujaa uskoa ja Jumalan puoleen kääntymistä rukouksessa sellaisen avun saamiseksi, joka tekisi kykeneväksi ajamaan demonin ulos.
    osoittaen, että syynä oli heidän epäuskonsa, Jeesus vastaa: “Tämä laji ei voi lähteä ulos millään muulla kuin rukouksella.” Tässä tapauksessa oli ilmeisesti kyseessä niin voimakas demoni, ettäsen ulos ajaminen vaati valmistautumista. Tarvittiin lujaa uskoa ja Jumalan puoleen kääntymistärukouksessa sellaisen avun saamiseksi, joka tekisi, kykeneväksi ajamaan demonin ulos.
    Sitten Jeesus lisää: “Totisesti minä sanon teille: jos teillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te sanotte tälle vuorelle: “siirry täältä tuonne” ja se siirtyy, eikä mikään ole teille mahdotonta.” Miten voimakas usko voikaan olla!
    Esteet ja vaikeudet, jotka ovat Jumalan palveluksessa edistymisen tiellä, voivat näyttää yhtä ylipääsemättömiltä ja järkähtämättömiltä kuin suuri kirjaimellinen vuori. Jeesus kuitenkin osoittaa, että jos me kehitämme sydämessämme uskoa, kastelemme sitä ja kannustamme sitä kasvamaan, se kasvaa kypsyyteen ja auttaa meitä voittamaan tällaisia vuorenkaltaisia esteitä ja vaikeuksia.
    Markus 9:14 – 29
    Matteus 17:19 – 20
    Luukas 9:37 – 43

    NÖYRYYDEN OPPITUNTI
    Parannettuaan demonin riivaaman pojan lähellä Filippuksen Kesaraa Jeesus tahtoo palata takaisin Kapernaumiin. Matkan ajan hän haluaa kuitenkin olla ainoastaan opetuslastensa kanssa voidakseen edelleen valmistaa heitä hänen kuolemaansa ja heitä odottaviin vastuisiin. “Ihmisen Poika luovutetaan ihmisen käsiin”, hän selittää heille “ja he tappavat hänet, mutta vaikka hänet on tapettu, hän nousee ylös kolme päivää myöhemmin.”
    Vaikka Jeesus puhui tästä jo aiemmin ja kolme apostolia itse asiassa näki Jeesuksen muodonmuutoksen eli kirkastumisen, jonka yhteydessä puhuttiin hänen “poislähdöstään”, hänen seuraajansa eivät vieläkään ymmärrä asiaa. Vaikkei kukaan heistä yritäkään kieltää sitä, että Jeesus tullaan tappamaan, niin kuin Pietari yritti aiemmin kieltää, he pelkäsivät kysellä häneltä siitä enempää.
    Lopulta he tulevat Kapernaumiin, joka on ollut eräänlainen Jeesuksen palveluksen keskuspaikka. Se on myös Pietarin ja muutamien muiden apostolien kotikaupunki. Siellä miehet, jotka perivät temppeliveroa, lähestyvät Pietaria. Yrittäen ehkä saada Jeesuksen jotenkin rikkomaan hyväksyttyä tapaa vastaan he kysyvät: “Eikö teidän opettajanne maksa kahta drakhmaa (temppeli) veroa?” “Maksaa”, Pietari vastaa.
    Jeesus, joka on saattanut saapua taloon hieman myöhemmin, on selvillä siitä, mitä on tapahtunut. Niinpä ennen kuin Pietari, ehtii ottaa asian puheeksi, Jeesus kysyy: “Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat saavat tulleja tai henkilöveroa? Pojiltaanko vai vierailta?” “Vierailta”, kuuluu Pietarin vastaus.
    “Niinpä siis pojat ovat verosta vapaat”, Jeesus toteaa. Koska Jeesuksen Isä on maailmankaikkeuden Kuningas ja Hän, jota temppelissä palvotaan laki ei tosiaankaan vaadi Jumalan Poikaa maksamaan temppeliveroa. “Mutta jottemme kompastuttaisi heitä”, Jeesus sanoo, “niin mene meren rantaan, heitä ongenkoukku ja ota ensimmäinen kala, joka tulee ylös ja kun avaat sen suun, löydät stateerin =(neljän drakhman) kolikon. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.”
    Kun opetuslapset Kapernaumiin palattuaan kokoontuvat yhteen mahdollisesti Pietarin taloon, he kysyvät: “Kuka oikein on suurin taivasten valtakunnassa?” Jeesus tietää, mikä saa heidät kysymään tällaista ja hän tietää myös sen, mistä he olivat keskenään keskustelleet, kun he kulkivat hänen takanaan heidän palatessaan Filippuksen Kesareasta. Niinpä hän kysyy: “Mistä te kiistelitte teillä?” Noloina opetuslapset pysyvät vaiti, sillä he olivat väitelleet keskenään siitä, kuka on suurin.
    Eikö tunnukin uskomattomalta, että saatuaan Jeesukselta opetusta lähes kolme vuotta opetuslapset kiistelevät tällaisesta asiasta? Se osoittaa, miten voimakkaasti inhimillinen epätäydellisyys ja uskonnollinen tausta vaikuttavat. Juutalaisessa uskonnossa, johon opetuslapset oli kasvatettu, painotettiin yhteiskunnallista asemaa kaikissa ihmisten välisissä yhteyksissä. Tämän lisäksi Pietari ehkä tunsi olevansa muiden yläpuolella, koska Jeesus oli luvannut hänelle “avaimet” valtakuntaan. Jaakobilla ja Johanneksella on saattanut olla samanlaisia ajatuksia, sillä heillä oli ollut etu todistaa Jeesuksen muodonmuutosta eli kirkastumista.
    Joka tapauksessa Jeesus järjestää liikuttavan havaintoesityksen yrittäessään oikaista heidän asenteitaan. Hän kutsuu luokseen lapsen, asettaa sen seisomaan heidän keskelleen, sulkee sen syliinsä ja sanoo: “Ellette käänny ja tule lapsukaisten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan. Sen tähden joka nöyrtyy tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa ja joka ottaa vastaan yhden tällaisen lapsukaisen minun nimeni perusteella, ottaa vastaan myös minut.”
    Jeesuksella on todella hämmästyttävä tapa oikaista opetuslapsiaan! Hän ei vihastu heihin eikä kutsu heitä kopeiksi, ahneiksi tai kunnianhimoisiksi. Ei, vaan hän valaisee oikaisevaa opetustaan käyttämällä esimerkkinä lapsukaisia, joille on luonteenomaista vaatimattomuus, joilla ei ole kunnianhimoa eikä yleensä aavistustakaan arvoasemista keskuudessaan. Tällä tavoin Jeesus osoittaa, että hänen opetuslastensa tulee kehittää näitä ominaisuuksia, jotka ovat tunnusomaisia nöyrille lapsille. Lopuksi Jeesus sanookin: “Joka käyttäytyy vähäisempänä teidän kaikkien keskuudessa, se on suurin.”
    Matteus 17:22 – 27
    Matteus 18:1 – 5
    Markus 9:30 – 37
    Luukas 9:43 – 48

    LISÄÄ OIKAISEVAA NEUVONTAA
    Ollessaan yhä Kapernaumissa sijaitsevassa talossa Jeesus ja hänen apostolinsa keskustelevat muustakin kuin apostolien kiistasta, joka koskee sitä, kuka heistä on suuri. Seuraava tapaus on voinut sattua myös heidän ollessaan paluumatkalla Kapernaumiin jolloinkin, kun Jeesus ei ollut itse saapuvilla. Apostoli Johannes selostaa: “Me näimme erään miehen ajavan ulos demoneja käyttämällä sinun nimeäsi ja me yritimme estää häntä, koska hän ei seurannut meitä.”
    Ilmeisesti Johannes ajattelee apostolien olevan ainoa ryhmä, jolla on oikeus parantaa. Niinpä hänen mielestään tuo mies teki voimatekoja väärällä tavalla, koska hän ei kuulunut heidän joukkoonsa. Jeesus kuitenkin neuvoo: “Älkää yrittäkö estää häntä, sillä ei ole ketään, joka tekee voimateon minun nimeni perusteella ja joka voi tuota pikaa herjata minua, sillä se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Sillä joka antaa teille kupillisen vettä juotavaksi sillä perusteella, että kuulutte Kristukselle, totisesti minä sanon teille: se ei suinkaan menetä palkkaansa.”
    Tämän miehen ei tarvinnut olla henkilökohtaisesti Jeesuksen seurassa ollakseen hänen puolellaan. Kristillistä seurakuntaa ei ollut vielä perustettu, joten se, että mies ei ollut heidän joukossaan, ei merkinnyt sitä, että hän kuului eri seurakuntaan. Mies todella uskoi Jeesuksen nimeen ja onnistui sen vuoksi ajamaan ulos demoneja. Hänen tekojaan verrattiin myönteisesti sellaiseen, minkä Jeesus sanoi ansaitsevan palkinnon. Jeesus osoittaa, että siten toimimalla mies ei menetä palkkaansa.
    Mutta entä jos apostolien sanat ja teot kompastuttaisivat miehen? Se olisi hyvin vakavaa! Jeesus huomauttaa: “Joka kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sille olisi parempi, jos hänen kaulaansa olisi pantu myllynkivi, jollaista aasi vääntää ja hänet olisi heitetty mereen.”
    Jeesus sanoo, että hänen seuraajiensa tulisi poistaa elämästään kaikki sellainen, mikä voisi kompastuttaa heidät, onpa se sitten jotakin yhtä rakasta heille kuin käsi, jalka tai silmä. Olisi parempi olla ilman jotain rakkaana pitämäänsä ja astua Jumalan valtakuntaan kuin pitää siitä kiinni ja tulla heitetyksi Gehennaan (Jerusalemin lähellä sijaitseva jätteiden polttopaikka, joka kuvaa ikuista tuhoa.
    Jeesus varoittaa myös: “Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä, sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa aina näkevät taivaissa olevan Isäni kasvot.” Sitten hän valaisee “pienten” kallisarvoisuutta, kun hän kertoo miehestä, joka omistaa 100 lammasta mutta kadottaa yhden lampaan. Jeesus selittää, että mies jättää ne 99 lammasta etsiäkseen kadonnutta ja löytäessään sen hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä 99:stä. Lopuksi Jeesus sitten sanoo: “Samoin ei Isästäni, joka on taivaissa, ole toivottavaa, että yksikään näistä pienistä menehtyy.”
    Jeesuksella on mahdollisesti mielessään apostoliensa keskinäinen kiista, kun hän kehottaa: Olkoon teillä suola itsessänne ja säilyttäkää rauha keskenänne.” Mauttomat ruoat saadaan maittavammaksi suolan avulla. Täten kuvaannollinen suola tekee jonkun puheesta helpommin hyväksyttävää. Sellaisen suolan käyttäminen auttaa säilyttämään rauhan.
    Toisinaan ilmenee kuitenkin vakavia riitoja ihmisten epätäydellisyyden vuoksi. “Jeesus esittää suuntaviivoja myös niiden käsittelemiseksi. ” Jos veljesi tekee synnin”, Jeesus sanoo, “mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua , olet voittanut veljesi.” Jos hän ei kuuntele, niin “ota mukaasi yksi ta kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla”, Jeesus neuvoo.
    Vasta viimeisenä keinona Jeesuksen mukaan on asian esittäminen “seurakunnalle”, toisin sanoen seurakunnan vastuullisille valvojille, jotka voivat tehdä oikeudellisen päätöksen. Jeesus sanoo lopuksi, että jos synnintekijä ei mukaudu heidän päätökseensä, “olkoon hän sinulle niin kuin kansojen ihminen ja kuin veronkantaja:”
    Ratkaistessaan sellaista asiaa valvojien tulee pitää tarkoin kiinni Jumalan sanassa annetuista ohjeista. Kun he siksi huomaavat jonkun olevan syyllinen ja ansaitsevan rangaistuksen, tuomio “on jo oleva sidottu taivaassa.” Kun he “päästävät maan päällä” eli toteavat jonkun syyttömäksi, se on jo oleva “päästetty taivaassa.” Jeesus sanoo, että kun sellaisissa oikeudellisissa neuvotteluisssa “kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
    Matteus 18:6 – 20
    Markus 9:38 – 50
    Luukas 9:49 – 50

    OPETUSTA ANTEEKSI ANTAMISESTA
    Jeesus on nähtävästi yhä Kapernaumissa sijaitsevassa talossa opetuslastensa kanssa. Hän on keskustellut heidän kanssaan siitä, miten veljien välisiä ongelmia tulisi käsitellä ja niinpä Pietari kysyy: “Herra, kuinka monta kertaa veljeni voi tehdä syntiä minua vastaan ja minun on annettava hänelle anteeksi?” Koska juutalaiset uskonnolliset opettajat esittävät, että tulisi antaa anteeksi jopa kolme kertaa, Pietari luultavasti ajattelee olevansa hyvin jaloa ehdottaa: “Aina seitsemäänkö kertaan asti?”
    Mutta koko ajatus siitä, että pitäisi kirjaa sellaisesta, on väärin. Jeesus oikaisee Pietaria: “Minä sanon sinulle, en: aina seitsemään kertaan asti, vaan: aina seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.” Hän osoittaa, ettei Pietarin tulisi asettaa mitään rajaa sille, kuinka monta kertaa tämä antaa anteeksi veljelleen.
    Juurruttaakseen opetuslastensa mieleen sen, että heidän velvollisuutensa on olla anteeksiantavaisia. Jeesus kertoo heille kuvauksen kuninkaasta, joka tahtoo selvittää tilit orjiensa kanssa. Kuninkaan luo tuodaan orja, joka on velkaa hänelle suunnattoman summan: 60 000 000 denaaria. Orja ei pysty mitenkään maksamaan sitä. Siksi, kuten Jeesus selittää, kuningas määrää, että orja ja hänen vaimonsa ja lapsensa myydään ja maksu suoritetaan. Silloin orja lankeaa maahan isäntänsä jalkoihin ja anoo: “Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaiken takaisin.”
    Jeesus kertoo, että isännän tulee orjaa sääli. Hän antaa armollisesti anteeksi orjan suunnattoman suuren velan. Mutta isäntä on tuskin ennättänyt tehdä niin, kun tämä orja menee ja tapaa orjatoverin, joka on hänelle velkaa 100 denaaria. Mies tarttuu orjatoveriaan kurkusta ja rupeaa kuristamaan häntä sanoen: “Maksa takaisin, minkä olet velkaa.” Mutta orjatoverilla ei ole tuota rahasummaa. Niinpä hän lankeaa sen orjan jalkoihin, jolle hän on velkaa, anoen: “Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle takaisin.” Orja ei ole isäntänsä tavoin armollinen, vaan heitättää orjatoverinsa vankilaan.
    Jeesus jatkaa kertoen, että muut orjat, jotka näkivät, mitä oli tapahtunut, menevät kertomaan siitä isännälle. Tämä kiukustuu ja kutsuu orjan luokseen. “Paha orja”, hän sanoo, “minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, kun hartaasti pyysit minua. Eikö sinun vuorostasi olisi pitänyt olla armollinen orjatoverillesi, niin kuin minäkin olin armollinen sinulle?” Vihastuneena isäntä luovuttaa armottoman orjan vanginvartijoille, kunnes hän maksaa takaisin kaiken, minkä hän on velkaa. Lopuksi Jeesus toteaa: “Samalla tavoin minun taivaallinen Isänikin tulee tekemään teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.”
    Todella erinomaista opetusta anteeksi antamisesta! Siihen valtavaan synninvelkaan verrattuna, jonka Jumala on antanut meille anteeksi, mikä tahansa kristityn veljen meitä vastaan tekemä rikkomus on todella vähäpätöinen. Sitä paitsi Jumala on antanut meille anteeksi tuhansia kertoja. Useinkaan me emme edes tiedä tehneemme syntiä häntä vastaan. Emmekö siksi voikin antaa anteeksi veljellemme muutamia kertoja, vaikka meillä olisikin oikeutetusti valituksen syytä häntä vastaan? Muista, että kuten Jeesus opetti vuorisaarnassaan, Jumala antaa “meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme.”
    Matteus 6:12
    Matteus 18:21 – 35
    Kolossalaisille 3:13

    SALAA MATKALLA JERUSALEMIIN
    On vuoden 32 syksy ja lehtimajajuhla on lähellä. Jeesus on rajoittanut toimintaansa pääasiassa Galileaan vuoden 31 pääsiäisen jälkeen, jolloin juutalaiset yrittivät tappaa hänet. Sen jälkeen Jeesus on todennäköisesti vain käynyt Jerusalemissa ollakseen läsnä juutalaisten kolmessa vuotuisessa juhlassa. Nyt Jeesuksen veljet kehottavat häntä: “Lähde täältä ja mene Juudeaan.” Jerusalem on Juudean tärkein kaupunki ja koko maan uskonnollinen keskus. Jeesuksen veljet järkeilevät: “Ei kukaan tee mitään salassa yrittäessään itse olla julkisesti tunnettu.”
    Vaikka Jaakob, Simon, Joosef ja Juudas eivät uskokaan vanhemman veljensä Jeesuksen todella olevan Messias, he haluavat hänen näyttävän yliluonnolliset voimansa kaikille juhlan kokoontuneille ihmisille. Mutta Jeesus on selvillä häntä uhkaavasta vaarasta. “Maailmalla ei ole mitään syytä vihata teitä”, hän sanoo, “mutta minua se vihaa, koska minä todistan siitä, että sen teot ovat pahat.” Niinpä Jeesus sanoo veljilleen: “Menkää te ylös juhlaan, minä en vielä mene ylös tähän juhlaan.”
    Lehtimajanjuhla on seitsenpäiväinen juhla. Kahdeksantena päivänä se saatetaan päätökseen juhlallisin menoin. Juhla on merkkinä maanviljelysvuoden päättymisestä ja se on suuren ilon ja kiitoksen aikaa. Useita päiviä sen jälkeen, kun Jeesuksen veljet ovat lähteneet juhlaan matkalaisten pääjoukon mukana, Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtevät salaa kaihtaen julkisuutta. He menevät Samarian kautta, sen sijaan että he kulkisivat läheltä Jordanvirtaa sellaista reittiä, jota useimmat ihmiset käyttävät.
    Koska Jeesuksen ja hänen mukanaan kulkevien on majoituttava erääseen samarialaiseen kylään, Jeesus lähettää sanansaattajia edeltä käsin tekemään valmisteluja. Mutta kylän asukkaat kieltäytyvät tekemästä mitään Jeesuksen hyväksi saatuaan tietää, että hän on matkalla Jerusalemiin. Närkästyneinä Jaakob ja Johannes kysyvät: “Herra, tahdotko että käskemme tulen syöksähtää taivaasta ja tehdä heistä lopun?” Jeesus nuhtelee heitä sellaisen ehdottamisesta ja he matkustavat toiseen kylään.
    Heidän kävellessään tietä pitkin eräs kirjanoppinut sanoo Jeesukselle: “Opettaja, minä seuraan sinua minne menetkin.” “Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla lepopaikat”, Jeesus vastaa, “mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Jeesus selittää, mettä kirjanoppinut joutuu kokemaan vastoinkäymisiä, jos hänestä tulee Jeesuksen seuraaja. Vaikuttaa siltä, että kirjanoppinut on liian ylpeä tyytyäkseen tällaiseen elämäntapaan.
    Jeesus sanoo eräälle toiselle miehelle: “Ole minun seuraajani.” “Salli minun ensin lähteä hautaamaan isäni”, mies pyytää. “Anna kuolleiden haudata kuolleensa”, Jeesus vastaa, “mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa.” Miehen isä ei ilmeisestikään ollut vielä kuollut, sillä jos hän olisi ollut, hänen poikansa tuskin olisi täällä kuuntelemassa Jeesusta. Poika nähtävästi pyytää aikaa odotellakseen isänsä kuolemaa. Hän ei ole valmis panemaan Jumalan valtakuntaa ensi sijalle elämässään.
    Kun he jatkavat matkaa Jerusalemiin vievällä tiellä, eräs toinen mies sanoo Jeesukselle: “Minä kyllä seuraan sinua, Herra, mutta salli minun ensin sanoa jäähyväiset huonekuntalaisilleni.” Jeesus sanoo vastaukseksi: “Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” Jeesuksen opetuslapsiksi tulevien täytyy kohdistaa katseensa Valtakunnan palvelukseen. Aivan kuten vaosta tulee helposti mutkikas, ellei kyntäjä katso jatkuvasti suoraan eteenpäin, samoin kuka tahansa, joka katsoo taakseen tähän vanhaan asiainjärjestelmään, saattaa hyvinkin hairahtua pois ikuisen elämän johtavalta tieltä.
    Johannes 7:2 – 10
    Luukas 9:51 – 62
    Matteus 8:19 – 22

    LEHTIMAJANJUHLASSA
    Kasteensa jälkeisten lähes kolmen vuoden aikana Jeesuksesta on tullut kuuluisa. Useita tuhannet ovat nähneet hänen ihmeitään ja sana hänen toiminnastaan on levinnyt kautta maan. Nyt kun ihmiset kokoontuvat Jerusalemiin lehtimajanjuhlaan, he etsivät häntä sieltä. “Missä se mies on?” he haluavat tietää.
    Jeesuksesta on tullut kiistanaihe. “Hän on hyvä mies”, jotkut sanovat. “Ei ole, vaan hän eksyttää ihmisjoukkoja”, väittävät toiset. Juhlan ensimmäisten päivien aikana supatellaan paljon tällaista. Kukaan ei kuitenkaan uskalla puhua julkisesti Jeesuksen puolesta, koska ihmiset pelkäävät juutalaisten johtajien kostotoimia.
    Kun juhla on puolivälissä, Jeesus saapuu. Hän menee ylös temppeliin, missä ihmiset hämmästelevät hänen ihmeellistä opetustaitoaan. Koska Jeesus ei ole koskaan käynyt rabbiinien kouluja, juutalaiset rupeavat ihmettelemään: “Kuinka tämä mies tuntee kirjoituksia, vaikka hän ei ole opiskellut kouluissa?”
    “Se, mitä minä opetan, ei ole minun”, Jeesus selittää, “vaan hänen, joka on lähettänyt minut. Jos joku haluaa tehdä Hänen tahtonsa, niin hän tulee tuntemaan tästä opetuksesta, onko se jumalasta vai puhunko minä omiani.” Jeesus pitää opettaessaan tiukasti kiinni jumalan laista. Pitäisi sen tähden olla selvää, että hän etsii Jumalan kunniaa, ei omaansa. “Eikö Mooses antanut teille Lain?” Jeesus kysyy. Nuhteeksi hän sanoo: “Kukaan teistä ei tottele lakia.” “Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?” kysyy Jeesus sitten.
    Ihmisjoukossa on sellaisia, jotka ovat todennäköisesti tulleet juhlaan muualta, eivätkä he tiedä mitään tällaisista yrityksistä. Heidän mielestään on käsittämätöntä, että joku haluaisi tappaa näin suurenmoisen opettajan. Niinpä he arvelevat, että Jeesus ei voi olla aivan järjissään, kun hän ajattelee tällaista. “Sinussa on demoni”, he sanovat. “Kuka sinua tavoittelee tappaakseen?”
    Juutalaiset johtajat haluavat, että Jeesus tapetaan, vaikkei ihmisjoukko sitä ehkä käsitäkään. Kun Jeesus paransi miehen sapattina puolitoista vuotta aiemmin, nuo johtajat yrittivät tappaa hänet. Niinpä Jeesus nyt korostaa heidän arvostelukyvyttömyyttään kysymällä heiltä: “Jos mies saa ympärileikkauksen sapattina, jotta Mooseksen lakia ei rikottaisi, niin oletteko kiihkeän vihaisia minulle, koska tein ihmisen täysin terveeksi sapattina? Älkää enää tuomitko ulkonäön mukaan, vaan tuomitkaa vanhurskas tuomio.”
    Jerusalemin asukkaat, jotka ovat selvillä tilanteesta, sanovat nyt: “Eikö tämä ole se, jota he tavoittelivat tappaakseen? Kuitenkin, katso, hän puhuu julkisesti, eivätkä he sano hänelle mitään. Eiväthän hallitusmiehet ole tulleet varmasti tietämään, että tämä on Kristus?” Nämä Jerusalemin asukkaat selittävät, mikseivät he usko Jeesuksen olevan Kristus: “Tiedämme, mistä tämä on, mutta kun Kristus tulee, kukaan ei tiedä, mistä hän on.”
    Jeesus vastaa: “Te sekä tunnette minut että tiedätte, mistä olen. Lisäksi en ole tullut omasta aloitteestani, vaan hän, joka on lähettänyt minut, on todellinen ja häntä te ette tunne. Minä tunnen hänet, koska olen hänen edustajansa ja Hän on lähettänyt minut.” Tämän jälkeen he yrittivät saada Jeesuksen kiinni mahdollisesti pannakseen hänet vankilaan tai tappaakseen hänet. He eivät kuitenkaan onnistu, sillä Jeesuksen ei ole vielä aika kuolla.
    Mutta monet uskovat Jeesukseen, aivan kuten heidän tuleekin uskoa. Onhan hän kävellyt veden päällä, vaimentanut tuulia, tyynnyttänyt myrskyävän meren, ruokkinut ihmeen avulla tuhansia muutamalla leivällä ja kalalla, parantanut sairaita, saanut rammat kävelemään, avannut sokeiden silmät, parantanut lepratautisia ja jopa herättänyt kuolleita. Niinpä he kysyvät: “Kun Kristus saapuu, niin ei kai hän tee enempää tunnusmerkkejä kuin tämä on tehnyt?” Kun fariseukset kuulevat ihmisjoukon supisevan tällaista, he ja ylipapit lähettävät virkailijoita pidättämään Jeesuksen.
    Johannes 7:11 – 32

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 8 A / 13 jatkuu seuraavalla 5 uudella tapahtumalla.

    67. JEESUSTA EI ONNISTUTA PIDÄTTÄMÄÄN
    68. LISÄÄ OPETUSTA SEITSEMÄNTENÄ PÄIVÄNÄ
    69. KYSYMYS ISYYDESTÄ
    70. SOKEANA SYNTYNEEN MIEHEN PARANTAMINEN
    71. FARISEUSTEN ITSEPINTAINEN EPÄUSKO

    Siunausterveisin
    Ari

  10. JEESUKSEN MAANPääLLISEN ELäMäN TAPAHTUMAT OSA 8 A /13

    67. JEESUSTA EI ONNISTUTA PIDÄTTÄMÄÄN
    68. LISÄÄ OPETUSTA SEITSEMÄNTENÄ PÄIVÄNÄ
    69. KYSYMYS ISYYDESTÄ
    70. SOKEANA SYNTYNEEN MIEHEN PARANTAMINEN
    71. FARISEUSTEN ITSEPINTAINEN EPÄUSKO

    JEESUSTA EI ONNISTUTA PIDÄTTÄMÄÄN
    Lehtimajanjuhla on yhä meneillään, kun uskonnolliset johtajat lähettävät poliisivirkailijoita pidättämään Jeesuksen. Jeesus ei yritä piiloutua. Hän jatkaa sen sijaan opettamista julkisesti sanoen: “Olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ennen kuin menen hänen luokseen, joka on lähettänyt minut. Te tulette etsimään minua, mutta ette löydä minua ja sinne missä minä olen, te ette voi tulla.”
    Juutalaiset eivät ymmärrä tätä ja niinpä he kyselevät toisiltaan: “Minne tämä aikoo mennä, niin että me emme löydä häntä? Ei kai hän aio mennä niiden juutalaisten luo, jotka ovat hajallaan kreikkalaisten keskuudessa ja opettaa kreikkalaisia? Mitä nämä sanat tarkoittavat , jotka hän sanoi: “Te tulette etsimään minua, mutta ette löydä minua ja sinne missä minä olen, te ette voi tulla?” Jeesus puhuu tietenkin lähestyvästä kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan elämään taivaassa, jonne hänen vihollisensa eivät voi seurata häntä.
    Koittaa juhlan seitsemäs ja viimeinen päivä. Juhlan jokaisena aamuna pappi on kaatanut Siloamin lammikosta ottamaansa vettä niin, että sitä on virrannut alttarin juurelle. Jeesus todennäköisesti muistuttaa ihmisiä tästä päivittäisestä seremoniasta, kun hän korottaa äänensä ja sanoo: “Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun “hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virtoja”, kuten Raamattu on sanonut.”
    Jeesus puhuu tässä itse asiassa siitä, mitä suurenmoista seuraisi pyhän hengen vuodattamisesta. Pyhä Henki vuodatetaan seuraavan vuoden helluntaina. Elävän veden virrat juoksevat, kun 120 opetuslasta alkaa saarnata ihmisille. Mutta sitä ennen henkeä ei ole siinä mielessä, että ketään Kristuksen opetuslasta ei voidella Pyhällä Hengellä eikä kutsuta taivaalliseen elämään.
    Jeesuksen opetuksen kuultuaan muutamat rupeavat sanomaan: “Tämä on varmasti se profeetta”, viitaten ilmeisesti siihen Moosesta suurempaan profeettaan, jonka luvattiin tulevan. Toiset sanovat: “Tämä on Kristus.” Mutta jotkut vastustavat: “Ei kai nyt Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu ole sanonut, että Kristus tulee Daavidin jälkeläisistä ja Betlehemistä, siitä kylästä, jossa Daavid oli.”
    Näin ihmisjoukossa syntyy jakauma. Jotkut haluavat, että Jeesus pidätetään, mutta kukaan ei käy häneen käsiksi. kun poliisivirkailijat palaavat ilman Jeesusta., ylipapit ja fariseukset kysyvät: “Minkä vuoksi ette tuoneet häntä tänne?” “Koskaan ei kukaan toinen ihminen ole puhunut sillä tavoin”, vastasivat virkailijat.
    Vihoissaan uskonnolliset johtajat alentuvat ilkkumaan, vääristelemään asioita ja haukkumaan. He ivaavat: “Ei kai teitäkin ole eksytetty? Eihän yksikään hallitusmiehistä ole uskonut häneen? Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne lakia, on kirottu.”
    Tämän kuultuaan Nikopdeemus fariseus ja juutalaisten hallitusmies (eli sanherinin jäsen), uskaltautuu puhumaan Jeesuksen puolesta. Saatat muistaa, että kaksi ja puoli vuotta aiemmin Nikodeemus tuli Jeesuksen luo yöllä ja ilmaisi uskoa häneen. Nyt Nikodeemus sanoo: “Eihän lakimme tuomitse ihmistä, ellei häntä ole ensin kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän tekee?”
    Fariseukset vihastuvat entisestäänkin siitä, että yksi heidän joukostaan puolustaa Jeesusta. “Et kai sinäkin ole Galileasta?” he huomauttavat pisteliäästi. “Tutki ja näe, ettei profeettaa herätetä Galileasta.”
    Vaikkei Raamattu suoraan sanokaan, että profeetta tulisi Galileasta, se kyllä viittaa Kristukseen tulevan sieltä, kun se sanoo, että tällä alueella nähtäisiin “suuri valo.” Sitä paitsi Jeesus syntyi Betlehemissä ja oli Daavidin jälkeläinen. Vaikka fariseukset mahdollisesti tietävät tämän, he ovat todennäköisesti syypäitä niiden väärien käsitysten levittämiseen, joita ihmisillä on Jeesuksesta.
    Johannes 7:32 – 52
    Jesaja 8:23
    Jesaja 9:1
    Matteus 4;13 – 17

    LISÄÄ OPETUSTA SEITSEMÄNTENÄ PÄIVÄNÄ
    Lehtimajanjuhlan viimeinen, seitsemäs, päivä on vielä meneillään. Jeesus opettaa siinä temppelin osassa, jota nimitetään “rahastohalliksi.” Se sijaitsee ilmeisesti naisten esipihaksi kutsutulla alueella ja siellä on lippaita, joihin ihmiset panevat lahjoituksiaan.
    Tällä temppelialueella esitetään joka ilta juhlan aikana erikoinen valonäytös. Sinne asetetaan neljä valtavan suurta lampunjalkaa, joissa kussakin on neljä isoa säiliötä täynnä öljyä. Näiden 16 säiliöstä öljyä polttavien lamppujen valo on niin voimakas, että se valaisee öistä ympäristöä pitkän matkan päähän. Jeesuksen seuraavat sanat saattavat muistuttaa hänen kuulijoitaan tästä näytöksestä. “Minä olen maailman valo”, Jeesus julistaa. “Joka seuraa minua, ei tule suinkaan vaeltamaan pimeydessä, vaan tulee omistamaan elämän valon.” Fariseukset väittävät puolestaan: “Sinä todistat itsestäsi, sinun todistuksesi ei ole tosi.”
    Jeesus sanoo vastaukseksi: “Joskin minä todistan itsestäni, niin minun todistukseni on tosi, koska tiedän, mistä olen tullut ja minne olen menossa. Mutta te ette tiedä, mistä olen tullut ja minne olen menossa.” Hän lisää: “Minä olen yksi, joka todistan itsestäni ja Isä, joka on lähettänyt minut, todistaa minusta.”
    “missä sinun Isäsi on?” haluavat fariseukset tietää. “Te ette tunne minua ettekä Isääni”, Jeesus vastaa. “Jos tuntisitte minut, niin tuntisitte Isänikin.” Vaikka fariseukset haluavat yhä pidättää Jeesuksen, kukaan ei koske häneen. “Minä olen menossa pois”, sanoo Jeesus jälleen. “Minne minä olen menossa, sinne te ette voi tulla.”
    Tämän kuultuaan juutalaiset rupeavat ihmettelemään: “Ei kai hän aio tappaa itseään, koska hän sanoo: “Minne minä olen menossa, sinne te ette voi tulla?” “Te olette siitä mikä on alhaalla”, Jeesus selittää. “Minä olen siitä mikä on ylhäällä. Te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.” Sitten hän lisää: “Ellette usko, että minä ole se, niin te tulette kuolemaan synneissänne.”
    Jeesus viittaa tietenkin olemassaoloonsa ennen ihmiseksi tuloaan ja siihen, että hän on luvattu Messias eli Kristus. Silti he kysyvät epäilemättä hyvin ylenkatseellisesti: “Kuka sinä olet?” Jeesus vastaa siitä huolimatta, että he hylkäävät hänet: “Miksi edes puhun teille?” Kuitenkin hän sanoo vielä: “Hän, joka on lähettänyt minut, on totuudellinen ja juuri sitä, mitä olen kuullut häneltä, minä puhun maailmassa.” Jeesus jatkaa: “Kun te kerran olette kohottaneet Ihmisen Pojan, silloin tiedätte, että minä olen se ja etten tee mitään omasta aloitteestani, vaan puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut. Hän, joka lähettänyt minut, on minun kanssani, hän ei ole jättänyt minua yksikseni, koska minä aina teen sitä, mikä on hänelle mieluista.”
    Kun Jeesus puhuu näin, monet uskovat häneen. Näille hän lausuu: “Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani ja te tulette tuntemaan totuuden ja totuus vapauttaa teidät.” Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä”, puuttuvat hänen vastustajansa puheeseen. “emmekä milloinkaan ole olleet kenenkään orjia. kuinka sinä sanot: “Te tulette vapaiksi?”
    Vaikka juutalaiset ovat usein olleet vieraan vallan alla, he eivät tunnusta ketään sortajaa herrakseen. He eivät hyväksy, että heitä kutsutaan orjiksi. Millä tavoin? “Totta totisesti minä sanon teille: jokainen synnin tekijä on synnin orja”, Jeesus toteaa. Se että juutalaiset kieltävät olevansa synnin orjuudessa, asettaa heidät vaaralliseen asemaan. “Orja ei pysty huonekunnassa ikuisesti”, Jeesus selittää. “Poika pysyy ikuisesti.” Koska orjalla ei ole mitään oikeutta perintöön, hän saattaa olla vaarassa tulla lähetetyksi pois milloin tahansa. Vain poika, joka on todella syntynyt tai adoptoitu huonekuntaan, pysyy “ikuisesti eli niin kauan kuin hän elää.
    “Jos siis Poika vapauttaa teidät”, Jeesus jatkaa, “niin te tulette olemaan todella vapaita.” Näin ollen juuri poikaa, Jeesusta Kristusta, koskeva totuus vapauttaa ihmiset. Vain hänen uhraamansa täydellinen ihmiselämän avulla kaikki voidaan vapauttaa kuoleman tuottavan synnin alaisuudesta.
    Johannes 8:12 – 36

    KYSYMYS ISYYDESTÄ
    Juhlan aikana Jeesuksen ja juutalaisten johtajien välinen keskustelu saa yhä kiivaamman sävyn, “Tiedän, että olette Aabrahamin jälkeläisiä”, Jeesus myöntää, “mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei menesty teidän keskuudessanne. Minä puhun, mitä olen nähnyt Isäni luona ja te siis teette sitä, mitä olette kuulleet omalta isältänne.”
    Vaikkei Jeesus kerrokaan, kuka heidän isänsä on, hän tekee selväksi, että heillä on eri isä kuin hänellä. Epätietoisina siitä, kuka Jeesuksella on mielessään, juutalaiset johtajat sanovat: “Meidän isämme on Aabraham.” Heidän mielestään heillä on samanlainen usko kuin Aabrahamilla, joka oli Jumalan ystävä.
    Jeesus kuitenkin järkyttää heitä vastaamalla: “Jos olette Aabrahamin lapsia, niin tehkää Aabrahamin tekoja.” Oikea poika todellakin jäljittelee isäänsä. “Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne”, sanoo Jeesus, “Ihmistä joka on puhunut teille totuuden, jonka olen kuullut jumalalta. Aabraham ei tehnyt näin.” Niinpä Jeesus sanoo taas: “Te teette isänne tekoja.”
    He eivät vieläkään tajua, kenestä Jeesus puhuu. He pitävät kiinni siitä kannastaan, että he ovat Aabrahamin laillisia jälkeläisiä, sanoen: “Me emme ole haureudesta syntyneitä.” Näin ollen väittäen olevansa kaltaisia tosi palvojia he vakuuttavat: “Meillä on yksi isä, Jumala.”
    Mutta onko jumala todella heidän isänsä? “Jos Jumala olisi teidän Isänne”, Jeesus toteaa, “niin te rakastaisitte minua, sillä jumalan luota minä tulin ja olen täällä. Enkä suinkaan ole tullut omasta aloitteestani, vaan Hän on lähettänyt minut. Minkä vuoksi ette ymmärrä minun puhettani?”
    Jeesus on yrittänyt osoittaa näille uskonnollisille johtajille, millaisia seurauksia koituu hänen hylkäämisestään. Mutta nyt hän sanoo purevasti: “Te olette isästänne panettelijasta ja tahdotte tehdä isänne halujen mukaan.” Millainen isä Panettelija on? Jeesus sanoo hänen olevan tappaja ja lisää: “Hän on valehtelija ja valheen isä.” Niinpä Jeesus sanoo lopuksi: “Joka on Jumalasta, kuuntelee Jumalan sanoja. tämän vuoksi ette kuuntele, koska ette ole Jumalasta.”
    Jeesuksen tuomiosta vihastuneina juutalaiset vastaavat: “Emmekö me sano oikein: sinä olet samarialainen ja sinussa on demoni?” Sanaa “samarialainen” käytetään ilmaisemaan ylenkatsetta ja moitetta, sillä juutalaiset vihaavat samarialaisia. vaikka Jeesusta nimitetään halveksien samarialaiseksi, hän ei välitä siitä vaan lausuu: “Minussa ei ole demonia, vaan minä kunnioitan Isääni ja te häpäisette minua.” Jeesus jatkaa ja antaa seuraavan yllättävän lupauksen: “Jos joku noudattaa minun sanaani, hän ei tule ikinä näkemään kuolemaa.” Jeesus ei tietenkään tarkoita sitä, ettei kukaan niistä, jotka seuraavat häntä, ikinä kirjaimellisesti näe kuolemaa. Hän tarkoittaa pikemminkin sitä, etteivät he ikinä näe ikuista tuhoa eli toista kuolemaa”, josta ei ole ylösnousemusta.
    Juutalaiset kuitenkin ymmärtävät Jeesuksen sanat kirjaimellisesti. Tästä syystä he sanovat: “Nyt me ainakin tiedämme, että sinussa on demoni. Aabraham on kuollut, profeetat niin ikään, mutta sinä sanot: “Jos joku noudattaa minun sanaani, hän ei tule ikinä maistamaan kuolemaa:” Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuollut? Myös profeetat ovat kuolleet. Kuka sinä väität olevasi?
    Koko tämän keskustelun ajan Jeesus korostaa näille ihmisille selvästikin sitä, että hän on luvattu Messias. Mutta Jeesus ei anna suoraa vastausta, kun he tiedustelevat hänen henkilöllisyyttään, vaan sanoo sen sijaan: “Jos minä kirkastan itseni, minun kunniani ei ole mitään. Isäni kirkastaa minut, hän jonka te sanotte olevan jumalanne ja kuitenkaan te ette ole tunteneet häntä. Mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne häntä, niin olisin teidän kaltaisenne, valehtelija.”
    Jeesus jatkaa ja viittaa jälleen uskolliseen Aabrahamiin sanoen: “Aabraham, teidän isänne, riemuitsi odottaessaan näkevänsä minun päiväni ja hän näki sen ja iloitsi.” Uskon silmin Aabraham edeltäkäsin näki luvatun Messiaan tulon. Epäuskoisina juutalaiset toteavat: “Et ole vielä viisikymmenvuotias ja silti olet nähnyt Aabrahamin?”
    “Totta totisesti minä sanoin teille”, Jeesus vastaa, “ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.” Jeesus tarkoittaa tietenkin olemassaoloaan mahtavana henkipersoonana taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan. Raivoissaan siitä, että Jeesus väittää olleensa olemassa ennen Aabrahamia, juutalaiset poimivat kiviä heittääkseen häntä niillä. Mutta Jeesus kätkeytyy ja menee vahingoittumattomana ulos temppelistä.
    Johannes 8:37 – 59
    Johanneksen ilmestys 3:14
    Johanneksen ilmestys 21:8

    SOKEANA SYNTYNEEN MIEHEN PARANTAMINEN
    Kun juutalaiset yrittävät kivittää Jeesuksen, hän ei lähde Jerusalemista. Myöhemmin sapattina hän ja hänen opetuslapsensa ovat kävelemässä kaupungilla, kun he näkevät miehen, joka on ollut sokea syntymästään saakka. Opetuslapset kysyvät Jeesukselta: “Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, niin hän syntyi sokeana?”
    Opetuslapset ehkä uskovat joidenkuiden rabbien tavoin, että ihminen voi tehdä syntiä äitinsä kohdussa. Mutta Jeesus vastaa: “”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin tapahtui, jotta jumalan teot tehtäisiin ilmeisiksi hänen tapauksessaan.” Miehen sokeus ei ole seuraus mistään nimenomaisesta erehdyksestä tai synnistä, jonka joko mies tai hänen vanhempansa ovat tehneet. Ensimmäisen ihmisen Aadamin synti sai aikaan sen, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja sen vuoksi alttiita vajavuuksille, kuten synnynnäiselle sokeudelle. Tämän miehen vajavuus antaa nyt Jeesukselle tilaisuuden tehdä ilmeiseksi Jumalan teot.
    Jeesus tähdentää näiden tekojen suorittamisen kiireellisyyttä. “Meidän täytyy suorittaa lähettäjäni tekoja, kun vielä on päivä”, hän sanoo. “Tulee yö, jolloin kukaan ihminen ei voi tehdä työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, olen maailman valo.” Jeesuksen kuolema syöksee hänet pian haudan pimeyteen, missä hän ei voi enää tehdä mitään. Siihen asti hän on valaistuksen lähteenä maailmalle.
    Tämän sanottuaan Jeesus sylkäisee maahan ja tekee syljen avulla savea. Hän panee sokean miehen silmille ja sanoo: “Mene peseytymään Siloamin lammikkoon.” Mies tottelee. Peseydyttyään hän näkee! Miten hän iloitseekaan palatessaan ja nähdessään ensimmäistä kertaa elämässään!
    Naapuri ja muut, jotka tuntevat hänet, ovat hämmästyneitä. “Eikö tämä ole se , jolla oli tapana istua ja kerjätä?” he kysyvät. “Hän on se”, jotkut vastaavat. Mutta toiset eivät voi uskoa sitä: “Ei suinkaan, vaan hän on hänen näköisensä.” Mies itse sanoo kuitenkin: “Minä se olen.” “Kuinka sitten silmäsi aukenivat?” haluavat ihmiset tietää. “Se mies, jota sanotaan Jeesukseksi, teki savea ja siveli sitä silmilleni ja sanoi minulle: “Mene Siloamiin ja peseydy.” Sen tähden minä menin ja peseydyin ja sain näköni.” “Missä se mies on?” he kysyvät. “En tiedä”, hän vastaa.
    Ihmiset vievät nyt tämän entisen sokean uskonnollisten johtajiensa, fariseusten luo. Nämäkin ryhtyvät kyselemään häneltä, miten hän sai näkönsä. “Hän pani savea silmilleni ja minä peseydyn ja näe”, mies selittää. Fariseusten pitäisi varmastikin iloita parantuneen kerjäläisen kanssa! Mutta sen sijaan he arvostelevat ankarasti Jeesusta. “Ei tämä ole ihminen jumalan luota”, he väittävät. Miksi he sanovat näin? Koska hän ei noudata sapattia.” Toiset fariseukset kuitenkin ihmettelevät: “Kuinka voi ihminen, joka on syntinen, tehdä tuollaisia tunnusmerkkejä?” Heidän keskuudessaan on siten jakauma. Niin ollen he kysyvät mieheltä: “Mitä sinä sanot hänestä, koskapa hän avasi silmäsi?” “Hän on profeetta”, mies vastaa.
    Fariseukset kieltäytyvät uskomasta tätä. He ovat vakuuttuneita siitä, että Jeesuksen ja tämän miehen välillä täytyy olla jokin salainen sopimus ihmisten petkuttamiseksi. Niinpä ratkaistakseen asian he kutsuvat kerjäläisen vanhemmat kuulustellakseen heitä.
    Johannes 8:59
    Johannes 9.1 – 18

    FARISEUSTEN ITSEPINTAINEN EPäUSKO
    Etisen sokean kerjäläisen vanhemmat ovat peloissaan, kun heidät kutsutaan fariseusten eteen. He tietävät päätetyn, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, erotetaan synagogasta. Tällainen yleisön ulkopuolella joutuminen voi olla hyvin koettelevaa varsinkin köyhälle perheelle. Niinpä nämä vanhemmat ovat varovaisia.
    “Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte syntyneen sokeana?” fariseukset kysyvät. “Kuinka hän sitten nyt näkee?” “Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän syntyi sokeana”, vanhemmat vahvistavat. “Mutta me emme tiedä, kuinka hän nyt näkee, emmekä tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä.” Varmasti heidän poikansa on täytynyt kertoa heille kaikki, mitä on tapahtunut, mutta vanhemmat sanovat varovaisesti: “Kysykää häneltä. Hän on täysi-ikäinen. Hänen on puhuttava itse.”
    Sen tähden fariseukset kutsuvat miehen uudelleen luokseen. Tällä kertaa he yrittävät pelotella häntä antamalla ymmärtää, että he ovat keränneet raskauttavia todisteita Jeesusta vastaan. “Anna kunnia Jumalalle”, he vaativat. “Me tiedämme, että tämä mies on syntinen.” Entinen sokea ei kiistä heidän syytöstään huomauttaessaan: “Onko hän syntinen, sitä en tiedä.” Hän lisää kuitenkin: “Sen vain tiedän, että vaikka olin sokea, niin nyt minä näen.”
    Yrittäessään löytää aukon hänen todistuksessaan fariseukset kysyvät jälleen: “Mitä hän teki sinulle? Kuinka hän avasi silmäsi?” “Johan minä sanoin teille, ettekä te kuunnellet, mies valittaa. “Miksi te taas tahdotte kuulla sitä?” Hän kysyy purevan ivallisesti: “Ette kai tekin tahdo tulla hänen opetuslapsikseen?”
    Tällainen vastaus raivostuttaa fariseukset. ” Sinä olet sen miehen opetuslapsi”, he väittävät, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta tästä miehestä emme tiedä, mistä hän on” Hämmästelen nöyrä kerjäläinen vastaa: “Sehän tässä onkin ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on ja kuitenkin hän avasi minun silmäni.” Mitä tästä tulisi päätellä? Kerjäläinen viittaa yleisesti hyväksyttyyn perusehtoon: “Me tiedämme, että jumala ei kuuntele syntisiä, mutta jos joku on Jumalaa pelkäävä ja tekee hänen tahtonsa, niin sitä hän kuuntelee. Vanhoista ajoista asti ei ole koskaan kuultu, että kukaan olisi avannut sokeana syntyneen silmiä.” Niinpä seuraavan päätelmän pitäisi olla päivänselvä: “Ellei tämä mies olisi Jumalan luota, niin hän ei voisi tehdä yhtään mitään.”
    Fariseukset ei ole mitään vastattavaa näin suorasukaiseen ja selkeään ajatteluun. He eivät pysty katsomaan totuutta silmästä silmään, joten he herjaavat miestä: “Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt ja sinäkö opetat meitä?” Tämän sanottuaan he heittivät miehen ulos ja nähtävästi erottavat hänet synagogasta.
    Kun Jeesus saa kuulla, mitä he ovat tehneet, hän sanoo tavatessaan miehen: “Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?” Vastaukseksi entinen sokea kerjäläinen kysyy: “Kuka hän on, herra, uskoakseni häneen?” “Hän on se joka parhaillaan puhuu kanssasi”, vastaa Jeesus. Mies kumartaa heti Jeesusta ja sanoo: “Minä uskon häneen, Herra.”
    Jeesus selittää sitten: “Tätä tuomiota varten minä olen tullut tähän maailmaan, jotta ne, jotka eivät näe, näkisivät ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi:” Sen jälkeen fariseukset, jotka kuuntelevat, kysyvät: “Emme kai mekin ole sokeita?” Jos fariseukset myöntäisivät olevansa henkisesti sokeita, , sitä että he vastustavat Jeesusta, voitaisiin puolustella. Jeesus sanookin heille: “Jos olisitte sokeita teillä ei olisi syntiä.” He väittävät kuitenkin kovasydämisesti, etteivät he ole sokeita eivätkä tarvitse hengellistä valistusta. Niinpä Jeesus huomauttaa: “Nyt te sanotte: “Me näemme.” Teidän syntinne pysyy:”
    Johannes 9:19 – 41

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 8 B /13 jatkuu seuraavalla 6 uudella tapahtumalla.

    72. JEESUS LÄHETTÄÄ NE 70
    73. LÄHIMMÄISTÄÄN RAKASTAVA SAMARIALAINEN
    74. NEUVOJA MARTALLE JA OHJEITA RUKOILEMISESTA
    75. ONNELLISUUDEN LÄHDE
    76. PÄIVÄLLISELLÄ FARISEUKSEN LUONA
    77. KYSYMYS PERINNÖNJAOSTA

    Siunausterveisin
    Ari

  11. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 8 B /13

    72. JEESUS LÄHETTÄÄ NE 70
    73. LÄHIMMÄISTÄÄN RAKASTAVA SAMARIALAINEN
    74. NEUVOJA MARTALLE JA OHJEITA RUKOILEMISESTA
    75. ONNELLISUUDEN LÄHDE
    76. PÄIVÄLLISELLÄ FARISEUKSEN LUONA
    77. KYSYMYS PERINNÖNJAOSTA
    JEESUS LÄHETTÄÄ NE 70

    On vuoden 32 syksy ja Jeesuksen kasteesta on kulunut täydet kolme vuotta. Hän ja hänen opetuslapsensa ovat hiljattain olleet läsnä lehtimajanjuhlassa Jerusalemissa ja nähtävästi he ovat yhä kaupungin lähistöllä. Jeesus viettää itse asiassa suurimman osan palveluksensa jäljellä olevasta puolesta vuodesta joko Juudeassa tai aivan Jordanvirran toisella puolella sijaitsevalla Perean seudulla. Tälläkin alueella täytyy saarnata.
    Vuoden 30 pääsiäisen jälkeen Jeesus tosin saarnasi noin 8 kuukauden ajan Juudeassa. Mutta sen jälkeen kun juutalaiset yrittivät tappaa hänet siellä pääsiäisenä vuonna 31, hän opetti seuraavat puolitoista vuotta melkein yksinomaan Galileassa. Tuona aikana hän muodosti suuren, hyvin valmennettujen saarnaajien järjestön, jota hänellä ei ollut aiemmin. Niinpä hän ryhtyy nyt viimeiseen, voimaperäiseen todistusrynnistykseen Juudeassa.
    Jeesus aloittaa tämän rynnistyksen valitsemalla 70 opetuslasta ja lähettämällä heidät matkaan kaksittain. Näin alueella työskentelee kaiken kaikkiaan 35 paria saarnaten valtakunnasta. Nämä saarnaajat menevät edeltä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, johon Jeesus suunnittelee menevänsä ilmeisesti apostoliensa kanssa.
    Sen sijaan että Jeesus neuvoisi niitä 70:tä menemään synagogaan, hän käskee heidän mennä yksityiskoteihin. Hän selittää: “Missä menettekin taloon, sanokaa ensiksi: “olkoon tällä talolla rauha.” Jos siellä on rauhan ystävä, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällään.” Millainen on oleva heidän sanomansa? Jeesus käskee: “Sanokaa ihmisille jatkuvasti: “Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” Siis, missä tahansa he kävivät he saarnasivat talosta taloon Mestarin tavoin.
    Jeesus antaa näille 70:lle samanlaiset ohjeet, kuin hän antoi niille 12:lle, jotka lähetti Galileaan saarnaamaan noin vuotta aikaisemmin. Hän varoittaa niitä 70:tä vastustuksesta jota he tulevat kohtaamaan ja valmentaa heitä esittämään sanomaa taloissa tapaamilleen ihmisille sekä lisäksi valtuuttaa heidät parantamaan sairaita. Kun Jeesus saapuu hieman myöhemmin, monet haluavat siksi mielellään tavata Mestarin, jonka opetuslapset kykenevät tekemään sellaisia ihmeitä.
    Niiden 70:n suorittama saarnaamistyö Jeesuksen sitä seuraava työ kestävät suhteellisen vähän aikaa. Pian nuo 35 valtakunnasta saarnaavaa paria alkavat palata takaisin Jeesuksen luo. Iloissaan saarnaajat sanovat: “Herra, sinun nimeäsi käyttämällä demonitkin tulevat meille alamaisiksi.” Sellainen erinomainen palveleminen sävähdyttää Jeesusta, sillä hän vastaa: “Minä aloin nähdä Saatanan jo pudonneen kuin salama taivaasta. Katso! Minä olen antanut teille vallan tallata jalkojenne alle käärmeitä ja skorpioneja.”
    Jeesus tietää, että lopun aikana tapahtuvan jumalan valtakunnan syntymän jälkeen Saatana ja hänen demoninsa on määrä karkottaa taivaasta. Mutta nyt se, että tavalliset ihmiset karkottavat näkymättömiä demoneja, on lisävakuutena tuosta edessäpäin olevasta tapahtumasta. Jeesus puhuukin siksi saatanan tulevasta taivaasta syöksemisestä ehdottoman varmana asiana. Näin ollen niille 70:lle annetaan kuvaannollisessa mielessä valta tallata käärmeitä ja skorpioneja. Jeesus sanoo kuitenkin: “älkää iloitko siitä, että henget tulevat teille alamaisiksi, vaan iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.”
    Jeesus on erittäin iloinen nja ylistää julkisesti Isäänsä siitä, että isä käyttää näitä hänen nöyriä palvelijoitaan perin vaikuttavalla tavalla. Kääntyen opetuslastensa puoleen hän sanoo: “Onnellisia ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kunikaat halusivat nähdä, mitä te näette, mutta eivät nähneet ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät kuulleet.”
    Luukas 10:1 – 24
    Matteus 10:1 – 42
    Johanneksen ilmestys 12:7 – 12

    LÄHIMMÄISTÄÄN RAKASTAVA SAMARIALINEN
    Jeesus on kenties lähellä Betanian kylää, joka sijaitsee noin 3 kilometrin päässä Jerusalemista. Eräs mies, joka tuntee hyvin Mooseksen lain, lähestyy häntä kysymys mielessään ja tiedustelee:: “Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän.”
    Jeesus huomaa, ettei tämä lakimies kysyn vain saadakseen tietoa, vaan pikemminkin siksi, että hän haluaa koetella Jeesusta: Lakimiehen tavoitteena voi olla saada Jeesus vastaamaan juutalaisten herkkätunteisuutta loukkaavalla tavalla. Niinpä Jeesus saa lakimiehen ilmaisemaan ajatuksensa, kun hän kysyy: “Mitä lakiin on kirjoitettu? Kuinka luet?”
    Osoittaen harvinaislaatuista ymmärryskykyä lakimies lainaa vastaukseksi Jumalan lakeja
    5. Mooseksen kirjan 6:5 ja
    3. Mooseksen kirjan 19:18

    ……….kohdalta ja sanoo: “Sinun tulee rakastaa Jumalaasi. koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi” ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
    “Oikein vastasit” , Jeesus sanoo. “Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.” Mutta lakimies ei ole tyytyväinen. Hänen mielestään Jeesuksen vastaus ei ole tarpeeksi yksityiskohtainen. Hän haluaa Jeesuksen vahvistavan, että hänen omat käsityksensä ovat oikeita ja että hän näin ollen kohtelee toisia vanhurskaasti. Sen vuoksi hän kysyy: “Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?”
    Juutalaiset uskovat, että sana “lähimmäinen” soveltuu ainoastaan toisiin juutalaisiin, kuten
    3. Mooseksen kirja 19:18

    ……..tekstiyhteys näyttää osoittavan. Itse asiassa jopa apostoli Pietari sanoi myöhemmin: “Te tiedätte hyvin, kuinka lainvastaista juutalaisen on liittyä toisheimoisen miehen seuraan tai lähestyä häntä.” Niinpä lakimies ja ehkä Jeesuskin opetuslapsetkin uskovat olevansa vanhurskaita, jos he kohtelevat pelkästään toisia juutalaisia ystävällisesti, koska heidän mielestään ei-juutalaiset eivät ole todellisuudessa heidän lähimmäisiään.
    Miten Jeesus voi oikaista kuulijoidensa näkemyksen loukkaamatta heitä? Hän esittää mahdollisesti tositapahtuman perustuvan kertomuksen. “Eräs (juutalainen) mies”, Jeesus selittää. “oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien käsiin, jotka sekä riisuivat hänet että antoivat hänelle iskuja ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.” Jeesus jatkaa: “Sattumalta eräs pappi oli menossa alast sitä teitä, mutta nähtyään hänet hän meni ohi vastakkaista puolta. Samoin muuan leeviläinenkin, kun hän tuli alas sille paikalle ja näki hänet, meni ohi vastakkaista puolta. Mutta eräs samarialainen, joka kulki sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä.”
    Monet Jerusalemin temppelissä palvelevat papit ja heidän avustajansa asuvat Jerikossa. Jerusalemista on laskeuduttava runsaan 20 kilometrin matka vaarallista tietä alas Jerikoon ja korkeuseroa tuolla välillä on yli 900 metriä. Papin ja leeviläisen odottaisi auttavan ahdingossa olevaa juutalaista. Mutta he eivät auta. Sen sijaan samarialainen auttaa. Juutalaiset vihaavat samarialaisia niin paljon, että he loukkasivat äskettäin Jeesusta mitä karkeimmalla tavalla kutsuen häntä “samarialaiseksi.”
    Mitä samarialainen tekee auttaakseen juutalaista? “Hän lähestyi häntä”, Jeesus sanoo: “ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana päivänä hän otti kaksi denaaria (noin kahden päivän palkan), antoi ne majatalonpitäjälle ja sanoi: “Pidä hänestä huolta ja mitä sinulta tämän lisäksi kuluukin, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.”
    Kerrottuaan tarinan Jeesus kysyy lakimieheltä: “Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjän käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?”
    Koska lakimies tuntee olonsa vaivaantuneeksi ajatellessaan sitä, että hänen pitäisi antaa tunnustusta samarialaiselle, hän vastaa vain: “Se joka toimi armollisesti häntä kohtaan:” “Lähde matkaan ja tee samoin”, Jeesus toteaa lopuksi.
    Jos Jeesus olisi sanonut lakimiehelle suoraan, että myös ei-juutalaiset olivat hänen lähimmäisiään, tuo mies ei olisi hyväksynyt sitä ja lisäksi monet kuulijat olisivat luultavasti olleet lakimiehen puolella tässä Jeesuksen kanssa käydyssä keskustelussa. Mutta tämä tosielämän perustuva kertomus osoitti kiistattoman selvästi, että lähimmäisiimme kuuluu muitakin kuin omaa rotuamme ja kansallissuuttamme edustavia ihmisiä. Jeesus opettaa todella hämmästyttävällä tavalla!
    Luukas 10:25 – 37
    Apostolien teot 10:28
    Johannes 4:9
    Johannes 8:48

    NEUVOJA MARTALLE JA OHJEITA RUKOILEMISESTA
    Kun Jeesus palvelee Juudeassa, hän menee Betanian kylään. Martta, Maria ja heidän veljensä Lasarus asuvat siellä. Jeesus on ehkä tavannut nämä kolme aiemmin palveluksensa aikana ja niinpä hän on jo heidän läheinen ystävänsä. Joka tapauksessa Jeesus menee nyt Martan kotiin ja tämä lausuu hänet tervetulleeksi.
    Martta haluaa tarjota Jeesukselle parastaan. Onhan todella suuri kunnia saada luvattu Messias vieraakseen! Niinpä Martta uppoutuu taidokkaan aterian valmistamiseen ja monista muista sellaisesta yksityiskohdista huolehtimiseen, joiden tarkoitus on tehdä Jeesuksen olo entistä miellyttäväksi ja mukavammaksi.
    Martan sisar Maria puolestaan istuutuu Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan häntä. Jonkin ajan kuluttua Martta lähestyy Jeesusta ja sanoo hänelle: “Herra, eikö sinulle merkitse mitään se, että sisareni on jättänyt minut yksin huolehtimaan palvelemisesta? Käske hänen siksi ryhtyä auttamaan minua.”
    Mutta Jeesus kieltäytyy sanomasta mitään Marialle. Hän sen sijaan neuvoo Marttaa, koska tämä on liian huolissaan aineellisista asioista. “Martta Martta, sinä olet huolissasi ja levoton monista asioista”, hän ojentaa ystävällisesti. “Vain muutamia kuitenkin tarvitaan, tai vain yhtä.” Jessus tarkoittaa sita, ettei ole tarpeellista käyttää paljon aikaa monien ruokalajien valmistamiseen ateriaa varten. Vain muutama tai vaikkapa vain yksi ruokalaji riittää.
    Martalla on hyvä tarkoitus, hän haluaa olla vieraanvarainen emäntä. Olemalla huolissaan aineellisista anneista hän kuitenkin menettää tilaisuuden saada henkilökohtaista opetusta jumalan Pojalta! Niinpä Jeesus toteaa lopuksi: “Maria puolestaan on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
    Myöhemmin eräässä toisessa tilaisuudessa muuan opetuslapsi pyytää Jeesukselta: “Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.” Tämä opetuslapsi ei ehkä ollut läsnä noin puolitoista vuotta sitten, kun Jeesus esitti mallirukouksen vuorisaarnassaan. Niinpä Jeesus toistaa ohjeensa mutta jatkaa sitten kertoen kuvauksen, joka tähdentää hellittämättömyyden tarvetta rukouksessa.
    “Kuka teistä omaa ystävän”, Jeesus aloittaa “ja menee hänen luokseen keskiyöllä ja sanoo hänelle. “Ystävä, lainaa minulle kolme leipää, koska eräs ystäväni on juuri tullut luokseni matkaltaan, eikä minulla ole mitä panna hänen eteensä+” Sisäpuolella toinen sanoo vastaukseksi: “lakkaa vaivaamasta minua. Ovi on jo lukittu ja lapsukaiseni ovat minun kanssani vuoteessa, en minä voi nousta antamaan sinulle mitään.” Minä sanon teille: Vaikkei hän nousekaan antamaan hänelle mitään sen vuoksi, että on hänen ystävä, niin varmasti hänen rohkean hellittämättömyytensä vuoksi hän nousee antamaan hänelle, mitä hän tarvitsee.”
    Jeesuksen tarkoitus ei ole tällä vertailulla vihjata, että Jumala on haluton vastaamaan anomuksiin, kuten hänen kertomuksensa ystävä oli. Hän valaisee sen sijaan sitä, että jos haluton ystävä vastaa hellittämättömiin pyyntöihin, niin kuinka paljon enemmin rakkaudellinen taivaallinen Isämme vastaa niihin! Siksi Jeesus jatkaa: “Niinpä minä sanon teille: pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan, etsikää herkeämättä niin te löydätte, kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsivä löytää ja jokaiselle kolkuttavalle avataan.”
    Sitten Jeesus viittaa epätäydellisiin, syntisiin ihmisiin sanoen: “Kuka onkaan teistä se isä, joka poikansa pyytäessä kalaa ojentaa kenties hänelle kalan sijasta käärmeen? Tai jos hän myös pyytää munaa, ojentaa hänelle skorpionin? Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon enemmin Isä, joka on taivaassa, antaakaan pyhää henkeä niille jotka pyytävät häneltä!” Jeesus kannustaa meitä todella perustellusti olemaan hellittämättömiä rukouksessa.
    Luukas 10:38
    Luukas 11:13

    ONNELLISUUDEN LÄHDE
    Palvellessaan Galileassa Jeesus teki ihmeitä ja nyt hän toistaa ne Juudeassa. Hän esimerkiksi ajaa eräästä miehestä ulos demonin, joka on estänyt tätä puhumasta. Ihmisjoukot ovat hämmästyneitä, mutta arvostelijat herättävät saman vastaväitteen kuin Galileassa. “Hän ajaa demonit ulos Beelsebubin, demonien hallitsijan, avulla”, he väittävät. Toiset haluavat Jeesuksen todistavan henkilöllisyytensä huomattavammalla tavalla ja he yrittävät kiusata häntä pyytämällä tunnusmerkkiä taivaasta.
    Tietäen heidän ajattelunsa Jeesus antaa Juudeassa oleville arvostelijoilleen saman vastauksen kuin hän antoi Galileassa olleille. Hän huomauttaa, että jokainen valtakunta, joka on jakautunut itseään vastaan, kaatuu. Hän kysyy: “Jos siis Saatanakin on jakautunut itseään vastaan, niin kuinka hänen valtakuntansa on pysyvä pystyssä?” Hän osoittaa, miten vaarallisessa asemassa hänen arvostelijansa ovat, sanomalla: “Jos minä Jumalan sormella ajan demonit ulos, niin Jumalan valtakunta on todellakin tavoittanut teidät.”
    Niiden, jotka näkevät Jeesuksen tekemät ihmeet, pitäisi suhtautua niihin samalla tavoin kuin suhtautuivat ne, jotka vuosisatoja aikaisemmin näkivät Mooseksen tekevän ihmeen. He huudahtavat: “Tämä on jumalan sormi.” “Jumalan sormi” kaiversi myös 10 käskyä kivitauluihin. Juuri tuo “Jumalan sormi”, hänen pyhä henkensä eli vaikuttava voimansa tekee Jeesuksen kykeneväksi ajamaan ulos demoneja ja parantamaan sairaita. Jumalan valtakunta on siis todellakin tavoittanut nämä arvostelijat, sillä Jeesus, tuon Valtakunnan virkaan määrätty kuningas, on siinä heidän keskellään.
    Jeesus valaisee sitten sitä, että hänen kykynsä ajaa ulos demoneja todistaa hänen olevan Saatana voimakkaampi, aivan samoin kuin voimakas mies tulee ja voittaa hyvin aseistautuneen palatsiaan vartioivan miehen. Hän myös toistaa Galileassa kermansa kuvauksen epäpuhtaasta hengestä. Henki lähtee pois ihmisestä, mutta kun ihminen ei täytä tyhjiötä hyvillä asioilla, henki palaa seitsemän muun hengen kanssa ja niin tuon ihmisen tila tulee pahemmaksi kuin se oli alun alkaen.
    Näiden opetusten kuunteleminen saa erään ihmisjoukossa olevan naisen huudahtamaan äänekkäästi: “Onnellinen on se kohtu, joka on kantanut sinut ja ne rinnat, joita olet imenyt!” Koska jokainen juutalaisnainen haluaa olla profeetta ja varsinkin Messiaan äiti, niin on ymmärrettävää, että tämä nainen sanoo näin. Nähtävästi hän ajatteli, että Maria voisi olla aivan erityisen onnellinen, koska hän on Jeesuksen äiti.
    Jeesus kuitenkin oikaisee nopeasti naisen käsityksen siitä, mikä on tosi onnellisuuden lähde: “Ei”, hän vastaa, vaan onnellisia ovat pikemminkin ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” Jeesus ei koskaan antanut ymmärtää, että hänen äitinsä Marian pitäisi saada osakseen erityistä kunniaa. Sen sijaan hän osoitti , että tosi onnellisuus tulee Jumalan uskollisena palvelijana olemisesta, ei mistään verisiteistä eikä kyvyistä.
    Samoin kuin Galileassa Jeesus nuhtelee myös Juudeassa olevia ihmisiä siitä, että he pyytävät häneltä tunnusmerkkiä taivaasta. Hän sanoo, ettei heille anneta muuta tunnusmerkkiä kuin Joonan tunnusmerkki. Joonasta tuli tunnusmerkki siksi, että hän oli kolme päivää kalan sisässä, sekä rohkean saarnaamisen vuoksi, mikä sai niniveläiset katumaan. “Mutta katso”, Jeesus sanoo, “tässä on enemmän kuin Joona.” “Samoin Saban kuningatar ihmetteli Salomon viisautta. “Mutta katso”, Jeesus sanoo myös, “tässä on enemmän kuin Salomo.”
    Jeesus selittää, että kun joku sytyttää lampun, hän ei pane sitä holviin eikä vakan alle, vaan lampunjalkaan, jotta ihmiset voivat nähdä valon. Ehkä hän antaa ymmärtää, että opettaminen ja ihmeiden tekeminen näiden kuulijoidensa joukossa olevien uppiniskaisten ihmisten edessä on verrattavissa lampun valon kätkemiseen. Tällaisten tarkkailijoiden silmät eivät ole viattomat eli niitä ei ole suunnattu oikeisiin asioihin, joten hänen tekemiensä ihmeiden aiottu tarkoitus jää saavuttamatta.
    Jeesus on juuri ajanut ulos demonin ja saanut mykän miehen puhumaan. Tämän tulisi saada sellaiset ihmiset joilla on viattomat ei oikeisiin asioihin kohdistetut silmät, ylistämään tätä loistavaa suoritusta ja julistamaan hyvää uutista! Näiden arvostelijoiden tapauksessa ei näin kuitenkaan tapahdu. Niinpä Jeesus sanoo lopuksi: “Ole siis valpas. Ehkä sinussa oleva valo on pimeyttä. Jos siis koko ruumiisi on valoisa eikä miltään osalta pimeä, niin se on kokonaan yhtä valoisa kuin lampun valaistessa sinua säteillään.”
    Luukas 11:14 – 36
    2. Mooseksen kirja 8:18 – 19
    2. Mooseksen kirja 31:18
    Matteus 12:22 ja 28

    PÄIVÄLLISELLÄ FARISEUKSEN LUONA
    Jeesuksen arvostelijat ovat asettaneet kyseenalaiseksi sen, mistä Jeesuksen voima puhekyvyttömän miehen parantamiseen on lähtöisin. Kun Jeesus on vastannut arvostelijoilleen, eräs fariseus kutsuu hänet päivälliselle. Ennen ruokailua fariseuksilla on tapana pestä kätensä kyynärpäähän saakka. He suorittavat tämän rituaalin ennen ateriaa ja sen jälkeen ja jopa ruokalajien välillä. Vaikkei tuo perinne rikokaan Jumalan kirjoitettua lakia, se menee yli sen puhtauden, jota Jumala vaatii palvontamenoihin liittyvissä asioissa.
    Kun Jeesus ei noudata tätä perinnettä, hänen isäntänsä yllättyy. Vaikkei hän ehkä ilmaisekaan hämmästystään sanoin, Jeesus huomaa sen ja sanoo: “Niin, te fariseukset te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta teidän sisäpuolenne on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Te mielettömät! Eikö se, joka teki ulkopuolen, tehnyt sisäpuoltakin.
    Jeesus paljastaa näin fariseusten ulkokultaisuuden, kun he pesevät kätensä rituaalin mukaan, mutta jättävät pesemättä sydämensä jumalattomuudesta. Hän neuvoo: “Antakaa armolahjoiksi se, mikä on sisäpuolella ja katso, kaikki muukin on puhdasta teissä.” Heidän antamisensa vaikuttimena pitäisi olla rakastava sydän eikä halu tehdä vaikutusta toisiin teeskentelemällä vanhurskasta.
    “Voi teitä fariseuksia”, Jeesus jatkaa, “koska te annatte kymmenesosan mintusta ja ruudasta ja jokaisesta muusta vihanneksesta, mutta sivuutatte Jumalan oikeuden ja rakkauden! Näitä te olitte velvolliset tekemään, mutta noita toisiakaan ei pitänyt jättää huomiotta.”Jumalan israelilaisille antama laki vaati maksamaan kymmenykset eli kymmenesosan peltojen tuotosta. Minttu ja ruuta ovat ruoan maustamiseen käytettäviä yrttejä. Fariseukset maksavat tunnollisesti kymmenesosan jopa näistä vähäpätöisistä yrteistä, mutta Jeesus tuomitsee heidät, koska he jättävät huomiotta tärkeimmät vaatimukset, kuten rakkauden osoittamisen, hyvyyden harjoittamisen ja vaatimattomana olemisen.
    Jeesus jatkaa heidän tuomitsemistaan sanoen: “Voi teitä fariseuksia, koska ta rakastatte etumaisia istuimia synagogassa ja tervehdyksiä toreilla! Voi teitä, koska te olette kuin nuo muistohaudat, jotka eivät ole näkyvissä, niin että ihmiset tietämättään kävelevät niiden päällä!” Heidän epäpuhtautensa ei ole näkyvää. Fariseusten uskonnossa on ulkonaista loistoa, mutta ei sisäistä arvoa! Se perustuu ulkokultaisuuteen.
    Kuunnellessaan tällaista tuomitsemista yksi lainoppineista valittaa: “Opettaja, tämän sanoessasi sinä solvaat myös meitä.” Jeesus pitää myös näitä laintuntijoita vastuullisina sanoessaan: “Voi teitä, jotka olette lainoppineita, koska te sälytätte ihmisille vaikeasti kannettavia kuormia, mutta itse ette koske kuormiin yhdellä sormellakaan! Voi teitä, koska te rakennatte profeettojen muistohautoja, mutta esi-isänne tappoivat heidät!”
    Jeesuksen mainitsemat kuormat ovat suullisia perinteitä, mutta nämä lakimiehet eivät poistaisi edes yhtä pientä sääntöä tehdäkseen kansan olon helpommaksi. Jeesus paljastaa, että he jopa antavat suostumuksensa profeettojen murhaamiseen ja hän varoittaa: “Kaikkien profeettojen veri, joka on vuodatettu maailman perustamisesta asti, (vaaditaan) tältä sukupolvelta, Aabelin verestä aina Sakarjan vereen asti, hänen joka surmattiin alttarin ja huoneen välillä. Niin, sanoen teille, se vaaditaan tältä sukupolvelta.”
    Lunastuskelpoinen ihmismaailma sai alkunsa silloin, kun Aadamille ja Eevalle syntyi lapsia, Aabel eli siis “maailman perustamisen” aikana. Sakarjan ilkeämielistä murhaa seurasi se, että syyrialainen sotajoukko ryösti Juudaan. Mutta Jeesus ennustaa pahemman riistämisen kohtaavan omaa sukupolveaan sen suuremman jumalattomuuden vuoksi. Tämän riistämisen tapahtuu 38 vuotta myöhemmin, vuonna 70.
    Jatkaen tuomitsemistaan Jeesus sanoo: “Voi teitä, jotka olette lainoppineita, koska olette ottaneet pois tiedon avaimen, itse te ette ole menneet sisälle ja sisällä meneviä te olette estäneet!” Lainlaatijoiden velvollisuus on selittää Jumalan sanaa kansalle ja osoittaa sen merkitys. Mutta he jättävät tämän tekemättä ja jopa ottavat kansalta pois tilaisuuden ymmärtää sitä,
    Fariseukset ja laintuntijat ovat raivoissaan Jeesukselle hänen paljastaessaan heidät. Kun hän lähtee talosta, he rupeavat vastustamaan häntä kiivaasti ja ahdistamaan häntä kysymyksillä. He yrittävät saada hänet ansaan jonkin sellaisen sanomisesta, minkä perusteella he voivat antaa pidättää hänet.
    Luukas 11:37 – 54
    5. Mooseksen kirja 14:22
    Miika 6:8
    2. Aikakirja 24:20 – 25

    KYSYMYS PERINNÖNJAOSTA.
    Ihmiset ilmeisesti tietävät, että Jeesus on ollut päivällisellä fariseuksen luona. Niinpä tuhansia ihmisiä kerääntyy talon ulkopuolelle odottamaan sitä, että Jeesus tulee ulos. Toisin kuin fariseukset, jotka vastustavat Jeesusta ja yrittävät saada hänet kiinni jostain vääristä sanoista, kansa arvostaen kuuntelee häntä halukkaasti.
    Kääntyen ensin opetuslastensa puoleen Jeesus sanoo: “Varokaa fariseusten hapatusta, joka on ulkokultaisuutta.” Kuten aterian aikana oli tullut esille, koko fariseusten uskonnolline järjestelmä on läpeensä ulkokultainen. Mutta vaikka fariseusten pahuus saattaakin olla kätkettynä hurskaan ulkokuoren taakse, lopulta se paljastetaan. “Ei ole mitään huolellisesti kätkettyä”, Jeesus sanoo, “Mikä ei tule paljastetuksi, eikä salaista, mikä ei tule tunnetuksi.”
    Jeesus jatkaa toistamalla ne rohkaisun sanat, jotka hän oli esittänyt niille 12:lle, kun hän lähetti heidät Galileasta saarnaamismatkalle. Hän sanoo: “älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin eivätkä sen jälkeen voi tehdä mitään enempää.” Koska Jumala ei unohda edes yhtä varpusta, Jeesus vakuuttaa seuraajilleen, että jumala ei unohda heitä. Hän selittää: “Kun he vievät teitä joukkokokousten ja hallitusviranomaisten ja vallanpitäjien eteen, pyhä Henki opettaa teille juuri sillä hetkellä sen, mitä teidän pitäisi sanoa.”
    Muuan mies ihmisjoukosta korottaa äänensä. “opettaja, Käske veljeni jakamaan perintö kanssani”, hän anoo. Mooseksen laissa määrätään, että esikoispojan on saatava kaksi osaa perinnöstä, joten ei pitäisi olla mitään syytä kiistelyyn. Mutta nähtävästi tuo mies haluaa enemmän kuin sen, mikä on hänen laillinen osuutensa perinnöstä.
    Jeesus kieltäytyy aivan oikein sekaantumasta kiistaan. “Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai osittajaksi?” hän kysyy. Sitten hän esittää tämän erittäin tärkeän neuvon ihmisjoukolle: “Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta, koska vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” Saapa ihminen siis kuinka paljon omaisuutta tahansa, niin normaalisti hän kuolee ja jättää sen kaiken taakseen. Jeesus käyttää kuvausta korostaakseen tätä tosiasiaa sekä osoittaakseen sen, kuinka typerää on laiminlyödä hyvän maineen luominen Jumalan edessä. Hän selittää: “Erään rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Niinpä hän rupeisi pohdiskelemaan itsekseen sanoen: “Mitä minä nyt teen, kun minulla ei ole mihin kokoaisin satoni?” Niinpä hän sanoi: “Minä teen näin: minä puran aittani ja rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken hyväni ja sanon sielulleni: “Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi, rentoudu syö, juo ja pidä hauskaa.” Mutta Jumala sanoi hänelle: “Sinä mieletön, tänä yönnä sinulta vaaditaan sielusi. Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?”
    Lopuksi Jeesus huomauttaa: “Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” Vaikkei typerä varallisuuden kokoaminen ehkä kertoisikaan opetuslapsia pauloihinsa, he saattaisivat helposti kääntää huomionsa pois kokosieluisesta Jumalan palvelemisesta jokapäiväisten elämän huolten vuoksi. Niinpä Jeesus katsoo tässä tilaisuudessa sopivaksi toistaa sen erinomaisen neuvon, jonka hän oli antanut vuorisaarnassaan noin puolitoista vuotta aiemmin. Kääntyen opetuslastensa puoleen hän sanoo: “Tämän johdosta minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne. Pankaa merkille, että korpit eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole latoa eikä aittaa ja kuitenkin jumala ruokkii ne. Pankaa merkille, kuinka liljat kasvavat, ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä.
    “Lakatkaa siis etsimästä, mitä söisitte ja mitä joisitte ja lakatkaa olemasta huolestuneessa jännityksessä, sillä näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat kiihkeästi, mutta teidän Isänne tietää, että te tarvitsette näitä. Etsikää kuitenkin jatkuvasti hänen valtakuntaansa, niin nämä lisätään teille.”
    Erityisesti taloudellisten vastoinkäymisten aikoina kannattaa todella harkita tarkkaan Jeesuksen sanoja. Ihminen, joka huolestuu liiaksi aineellisista tarpeistaan ja alkaa veltostua hengellisissä pyrkimyksissä, osoittaa itse asiassa, että häneltä puuttuu usko Jumalan kykyyn huolehtia palvelijoistaan.
    Luukas 12:1 – 31
    5. Mooseksen kirja 21:17

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 9 A /13 jatkuu seuraavalla 5. uudella tapahtumalla.
    78. PYSYKÄÄ VALMIINA
    79. KOKO KANSA EI TUHOUDU
    80. LAMMASTARHAT JA PAIMEN
    81. UUSIA YRITYKSIÄ JEESUKSEN TAPPAMISEKSI
    82. JEESUS LÄHTEE TAAS KOHTI JERUSALEMIA

    Siunausterveisin
    Ari

  12. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 9 A /13

    78. PYSYKÄÄ VALMIINA
    79. KOKO KANSA EI TUHOUDU
    80. LAMMASTARHAT JA PAIMEN
    81. UUSIA YRITYKSIÄ JEESUKSEN TAPPAMISEKSI
    82. JEESUS LÄHTEE TAAS KOHTI JERUSALEMIA

    PYSYKÄÄ VALMIINA
    Varoitettuaan ihmisjoukkoja ahneudesta ja opetuslapsiaan liiallisen huomion kiinnittämisestä aineelliseen Jeesus esittää seuraavan kannustuksen: “älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Näin hän paljastaa, että taivaallisessa Valtakunnassa tulee olemaan vain verrattain pieni joukko ihmisiä (myöhemmin määrä osoitetaan olevan 144 000). Suurin osa niistä, jotka saavat ikuisen elämän, on tuon Valtakunnan maallisia alamaisia.
    “Valtakunta” on todella suurenmoinen lahja! Jeesus kuvailee sitä, miten opetuslasten pitäisi suhtautua sen saamiseen oikealla tavalla ja kehottaa heitä: “Myykää, mitä teillä kuuluu ja antakaa armolahjoja.” Heidän ei tulisi todellakin käyttää varojaan hyödyttääkseen toisia hengellisesti ja näin koota “ehtymätön aarre taivaisiin.”
    Seuraavaksi Jeesus neuvoo vakavasti opetuslapsiaan pysymään valmiina hänen paluutaan varten. Hän sanoo: “Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa ja olkaa itse niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat isäntäänsä, kun hän palaa häistä, jotta hänen saapuessaan ja kolkuttaessaan voisivat heti avata hänelle. Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä saapuessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttää itsensä ja panee heidät asettumaan pitkälleen pöydän ääreen ja tulee vierelle ja palvelee heitä.”
    Tässä kuvauksessa se, että palvelijat vetävät pitkien viittojensa helmat ylös ja kiinnittävät ne vyöllä, osoittaa heidän olevan valmiina isäntänsä palatessa. Lisäksi tämä käy ilmi siitä, että he jatkavat velvollisuuksiensa hoitamista myöhään yöhön sellaisten lamppujen valossa, joissa on riittävästi polttoainetta. Jeesus selittää: “Jos isäntä saapuu toisella vartiolla (suunnilleen iltayhdeksästä puoleenyöhön), vieläpä jos kolmannellakin (puolestayöstä suunnilleen aamukolmeen), ja tapaa heidät valmiina, niin onnellisia he ovat!”
    Isäntä palkitsee palvelijansa poikkeuksellisella tavalla. Hän panee heidät asettumaan pitkälleen pöydän ääreen ja rupeaa palvelemaan heitä. Hän ei kohtele heitä kuin orjia vaan kuin uskollisia ystäviä. Tämä on todella erinomainen palkka siitä, ett he jatkavat työskentelemistä isäntänsä hyväksi läpi yön odottaessaan hänen paluutaan. Jeesus sanoo lopuksi; “Pysykää tekin valmiina, koska hetkenä, jota ette luule todennäköiseksi, Ihmisen Poika tulee.”
    Pietari kysyy nyt: “Herra, sanotko sinä tämän kuvauksen meille vai myös kaikille muille?” Suoran vastauksen asemasta Jeesus esittää vielä toisen kuvauksen. “Kuka oikeastaan on se uskollinen taloudenhoitaja”, hän kysyy; “jonka hänen isäntänsä asettaa huolehtimaan palvelijoittensa joukosta, antamaan heille jatkuvasti heidän ruokamääränsä oikeaan aikaan? Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet näin tekemästä! Minä sanon teille totuudenmukaisesti: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.”
    “Isäntä” on selvästikin Jeesus Kristus. “Taloudenhoitaja” kuvaa opetuslasten “pientä laumaa” ryhmänä ja “palvelijoitten joukko” viittaa tuohon samaan 144 000 opetuslapsen ryhmään, joka saa taivaallisen Valtakunnan, mutta tämä ilmaus tähdentää heidän työtään yksilöinä. “omaisuus”, josta uskollinen taloudenhoitaja määrätään huolehtimaan, kuvaa isännän kuninkaallisia etuja maan päällä, mukaan lukien Valtakunnan maalliset alamaiset.
    Kuvausta jatkaessaan Jeesus viittaa sellaiseen mahdollisuuteen, että tuon taloudenhoitaja eli orja-luokan kaikki jäsenet eivät olisikaan uskollisia. Hän selittää: “”Jos tuo orja joskus sanoisi sydämessään : “isäntä tulo viipyy” ja alkaisi piestä palvelijoita ja palvelijattaria sekä syödä ja juoda ja juopua niin tuon orjan isäntä tulee päivänä, jona hän ei odota häntä ja rohkaisee häntä mitä ankarammin.”
    Jeesus huomauttaa, että hänen tulonsa on aiheuttanut juutalaisille tuliset oltavat, kun jotkut hyväksyvät ja toiset hylkäävät hänen opetuksensa. Vähän yli kolme vuotta aikaisemmin hänet kastettiin vedessä, mutta nyt hänen kasteensa kuolemaan lähestyy koko ajan täyttymystään. Hän sanookin: “Minua ahdistaa, kunnes se on päättynyt!”
    Esitettyään nämä huomautukset opetuslapsilleen Jeesus kohdistaa sanansa jälleen ihmisjoukoille. Hän valittaa sitä, että ihmiset kieltäytyvät itsepäisesti hyväksymästä hänen henkilöllisyyttään ja sen merkitystä koskevat selvät todisteet. “Kun näette pilven nousevan läntisiltä seuduilta”, hän huomauttaa, “te sanotte heti: “Myrsky on tulossa ja niin tuleekin. Kun näette etelätuulen puhaltavan, te sanotte: “Tulee helleaalto” ja se tulee. Ulkokullatut, maan ja taivaan ulkonäköä te osaatte tarkastella, mutta kuinka ette osaa tarkastella tätä erityistä aikaa?”
    Luukas 12:32 – 59

    KOKO KANSA EI TUHOUDU
    Vähän sen jälkeen kun Jeesus oli keskustellut niiden kanssa, jotka olivat kokoontuneet fariseuksen talon ulkopuolelle, muutamat ihmiset kertovat hänelle “galilealaisista, joiden veren (roomalainen maaherra Pontius Pilatus) oli sekoittanut heidän uhreihinsa.” Nämä galilealaiset ovat kenties niitä, jotka tapettiin tuhansien juutalaisten noustessa vastustamaan sitä, että Pilatus käytti temppelirahaston varoja akveduktin = (on puusta, kivistä, tiilistä tai betonista rakennettu sillan kaltainen vesijohto, jossa vesi virtaa painovoimaisesti) rakennuttamiseen saadakseen vettä jerusalemiin. Ne jotka kertovat tästä Jeesukselle, antavat ehkä ymmärtää, että nuo galilealaiset kärsivät onnettomuuden omien pahojen tekojensa vuoksi.
    Mutta Jeesus oikaisee heitä kysymällä: “Kuvitteletteko, että nämä galilealaiset osoittautuivat pahemmiksi syntisiksi kuin kaikki muut galilealaiset, koska he ovat kärsineet tämän? Eivät toki”, Jeesus vastaa. Sitten hän tuon sattuneen tapauksen perusteella varoittaa juutalaisia: “Ellette kadu, niin te kaikki tuhoudutte samoin.”
    Jeesus jatkaa palauttaen mieleen erään toisen paikallisen murhenäytelmän, joka kenties myös liittyy vesijohdon rakentamiseen. Hän kysyy: “Tai ne 18, joiden päälle torni kaatui Siloamissa siten tappaen heidät, kuvitteletteko, että he osoittautuivat suuremmiksi velallisiksi kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa?” Jeesus sanoo, ettei kuolema tosiaankaan kohdannut näitä ihmisiä heidän pahuutensa vuoksi. Pikemminkin “aika ja aavistamattomat tapahtumat” ovat yleensä syynä tällaisiin murhenäytelmiin. Jälleen kerran Jeesus kuitenkin käyttää tapausta varoittavana esimerkkinä: “Mutta ellette kadu, niin te kaikki tuhoudutte samalla tavoin.”‘
    Sitten Jeesus jatkaa esittämällä erään sopivan kuvauksen. Hän selittää: “Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassa ja hän tuli etsimään siitä hedelmää, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi viinitarhurille: “Jo kolmena vuonna olen tullut etsimään hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se! Miksi sen tosiaankaan tulisi pitää maata hyödyttömänä?” Vastaukseksi hän sanoi hänelle: “Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi, kunnes minä kaivan sen ympärystää ja panen lantaa ja jos se sitten tuottaa hedelmää tulevaisuudessa, niin hyvä, mutta jos ei, niin voit kaataa sen.”
    Jeesus on yrittänyt yli 3 vuoden ajan kehittää uskoa juutalaisen kansan keskuudessa. Mutta hänen vaivannäkönsä voidaan laskea tuottaneen hedelmää vain muutama sata opetuslasta. Nyt palveluksensa neljännen vuoden aikana hän tehostaa ponnistelujaan ja näin saarnaamalla ja opettamalla innokkaasti Juudeassa ja Pereassa hän kuvaannollisesti ikään kuin kaivaa ja panee lantaa juutalaisen viikunapuun ympärille. Mutta se on turhaa! Kansa kieltäytyy katumasta ja niinpä sitä odottaa tuho. Ainoastaan jäännös tuosta kansasta osoittaa vastakaikua.
    Pian tämän jälkeen Jeesus on opettamassa synagogassa sapattina. Siellä hän näkee naisen, joka on ollut 18 vuotta koukistuneena kaksin kerroin häntä vaivaavan demonin vuoksi. Sääliä tuntien Jeesus puhuttelee häntä: “Nainen, sinut on päästetty vapaaksi heikkoudestasi.” Sen sanottuaan hän panee kätensä naisen päälle ja samassa tämä ojentautuu ja alkaa kirkastaa Jumalaa.
    Mutta synagogan esimies on vihainen. “On kuusi päivää, joina pitäisi tehdä työtä”, hän esittää vastalauseensa. “Tulkaa siis niinä parannettaviksi älkääkä sapattipäivänä.” Tämä esimies tunnustaa näin Jeesuksen voiman parantaa, mutta tuomitsee sen, että kansa tulee parannettavaksi sapattina.
    “Ulkokullatut”, Jeesus sanoo, “eikö jokainen teistä sapattina päästä sonniaan tai aasiaan pilttuusta ja vie sitä pois antaakseen sen juoda? Eikö siis ollut paikallaan, että tämä nainen, joka on Aabrahamin tytär ja jota Saatana piti sidottuna, katso, 18 vuotta, päästetään tästä siteestä sapattipäivänä?”
    Kuullessaan tämän Jeesusta vastustavat rupeavat häpeämään. Mutta ihmisjoukko iloitsee kaikista niistä loistavista teoista, joita se näkee Jeesuksen tekevän. Vastaukseksi Jeesus kertoo uudelleen ne kaksi profeetallista, Jumalan valtakuntaa koskevaa kuvausta, jotka hän esitti noin vuotta aiemmin veneestä galileanjärvellä.
    Luukas 13:1 – 21
    Saarnaaja 9:11
    Matteus13:31 – 33

    LAMMASTARHAT JA PAIMEN
    Jeesus on tullut Jerusalemiin vihkimisjuhlaan ei hanukkaan, jota vietetään Jumalan temppelin uudelleenvihkimisen muistoksi. Vuonna 168 eaa., noin 200 vuotta aiemmin, Antiokhos IV Epifanes valloitti Jerusalemin ja häpäisi temppelin ja sen alttarin. Kolme vuotta myöhemmin Jerusalem kuitenkin vallattiin takaisin ja temppeli vihittiin käyttöön uudelleen. Sittemmin vuosittain vietettiin uudelleenvihkimisen juhlaa.
    Tämä vihkimisjuhla pidettiin 25. kislevkuuta, joka on meidän nykyisen kalenterimme marraskuun loppua ja joulukuun alkua vastaava juutalainen kuukausi. Niinpä jäljellä on vain vähän yli sata päivää vuoden 33 merkitykselliseen pääsiäiseen. Koska on viileää vuodenaika, apostoli Johannes kutsuu sitä “talviajaksi.”
    Jeesus kertoo nyt kuvauksen, jossa hän mainitsee kolme lammastarhaa ja oman osansa Hyvänä Paimenena. Ensimmäinen lammastarha, josta hän puhuu, tunnistetaan Mooseksen kanssa tehdystä lakiliittojärjestelyksi. Laki oli ikään kuin aita: se erotti juutalaiset niiden ihmisten turmeltuneista tavoista, jotka eivät olleet tässä erikoisliitossa Jumalan kanssa. Jeesus selittää: “Totta totisesti minä sanon teille: joka ei mene lammastarhaan ovesta, vaan kiipeä sinne muualta, se on varas ja ryöstäjä. Mutta joka menee sisään ovesta, on lampaiden paimen.”
    Jotkut toiset olivat tulleet ja väittäneet olevansa Messias eli Kristus, mutta he eivät olleet se tosi paimen, josta Jeesus puhuu edelleen: “Tälle ovenvartija avaa ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään ja hän kutsuu omia lampaitaan nimeltä ja johdattaa ne ulos. Vierasta ne eivät missään tapauksessa seuraa, vaan pakenevat häntä, koska ne eivät tunne vieraiden ääntä.”
    Ensimmäisen lammastarhan “ovenvartija” oli Johannes Kastaja. Ovenvartijana Johannes “avasi” Jeesukselle siten, että hän paljasti Jeesuksen henkilöllisyyden niille kuvaannollisille lampaille, jotka tämä johdattaisi laitumelle. Nämä lampaat, joita Jeesus kutsuu nimeltä ja jotka hän johdattaa ulos, otetaan lopulta toiseen lammastarhaan, kuten hän selittää: “Totta totisesti minä sanon teille: minä olen lampaiden ovi.” Kun Jeesus tekee uuden liiton opetuslastensa kanssa ja vuodattaa taivaasta heidän päälleen pyhää henkeä seuraavana helluntaina, heidät otetaan tähän uuteen lammastarhaan.
    Selittäen vielä omaa osaansa Jeesus sanoo: “Minä olen ovi, joka menee sisään minun kauttani, se pelastuu ja hän menee sisälle ja ulos ja löytää laitumen. Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja olisi se yltäkylläisenä. Minä olen se hyvä paimen ja minä tunnen lampaani ja minun lampaani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän ja minä annan sieluni lampaitten puolesta.”
    Jeesus oli vastikään lohduttanut seuraajiaan sanomalla: “Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Tämä pieni lauma, jonka lopullinen luku on 144 000, tulee tähän uuteen eli toiseen lammastarhaan. Mutta Jeesus huomauttaa vielä: “Minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta, nekin minun täytyy tuoda ja ne kuuntelevat minun ääntäni ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.”
    Koska “muut lampaat” “eivät ole tästä tarhasta”, niiden täytyy olla jostain muualta, kolmannesta tarhasta. Näillä kahdella viimeksi mainitulla tarhalla eli lammasaitauksella on erilaiset määränpäät. Toisessa tarhassa oleva “pieni lauma” tulee hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa ja toisen tarhan “muut Lampaat” tulevat elämään paratiisimaassa; Mutta vaikka lampaat ovatkin kahdessa tarhassa, niiden keskuudessa ei ole mustasukkaisuutta, eivätkä ne tunne olevansa eri aitauksissa, koska “niistä tulee yksi lauma” “yhden paimenen” alaisuuteen kuten Jeesus sanoo.
    Hyvä paimen, Jeesus Kristus, antaa halukkaasti elämänsä kummankin lammastarhan puolesta. “Minä annan sen omasta aloitteestani”, hän sanoo. “Minulla on valta antaa se ja minulla on valta saada se takaisin. Tästä olen saanut käskyn Isältäni.” Kun Jeesus sanoo tämän, juutalaisten keskuudessa syntyy jakauma.
    Monet ihmisjoukkoon kuuluvista sanovat: “Hänessä on demoni ja hän on hullu. Miksi te kuuntelette häntä?” Mutta toiset vastaavat: “Nämä eivät ole demonin riivaaman miehen sanoja.” Sitten viitaten ilmeisesti siihen, miten hän pari kuukautta aiemmin paransi sokeana syntyneen miehen, he lisäävät: “Ei kai demoni voi avata sokeitten silmiä?”
    Johannes 10:1 – 22
    Johannes 9:1 – 7’
    Luukas 12:32
    Johanneksen ilmestys 14:1 ja 3
    Johanneksen ilmestys 21:3 – 4
    Psalmi 37:29

    UUSIA YRITYKSIÄ JEESUKSEN TAPPAMISEKSI
    Koska on talviaika, Jeesus kävelee Salomon pylväskäytäväksi kutsutulla katetulla alueella, joka on temppelin sivustalla. Täällä juutalaiset ympäröivät hänet ja rupeavat sanomaan: “Kuinka kauan pidät sieluamme jännityksessä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.”
    “minä sanon teille”, Jeesus vastaa, “ja silti ette usko.” Jeesus ei ollut suoraan kertonut heille olevansa Kristus, niin kuin hän oli kertonut samarialaiselle naiselle kaivolla. Mutta hän oli paljastanut henkilöllisyytensä itse asiassa silloin, kun hän selitti heille, että hän oli siitä, mikä on ylhäällä ja että hän oli ollut olemassa ennen Aabrahamia.
    Jeesus haluaa kuitenkin ihmisten päättelevän itse, että hän on Kristus, vertaamalla hänen toimintaansa siihen, mitä Raamatussa ennustettiin Kristuksen tekevän. Siksi hän aiemmin kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Kristus. Siksi hän nyt sanoo edelleen näille vihamielisille juutalaisille: “Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko.”
    Miksi he eivät usko? Puuttuuko heiltä todisteita siitä, että Jeesus on Kristus? Ei, vaan Jeesus kertoo syyn tähän sanoessaan heille: “Te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuuntelevat minun ääntäni ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän, eivätkä he ikinä tuhoudu, eikä kukaan sieppaa heitä minun kädestäni. Se, mitä Isäni on antanut minulle, on suurempaa kuin kaikki muu, eikä kukaan voi siepata heitä Isäni kädestä.”
    Sitten Jeesus kuvailee läheistä suhdettaan Isäänsä selittäen: “Minä ja Isä olemme yhtä.” Koska Jeesus on maan päällä ja hänen Isänsä on taivaassa, selvästikään hän ei sano, että hän ja Hänen Isänsä ovat kirjaimellisesti eli fyysisesti yhtä. Hän tarkoittaa pikemminkin sitä, että he ovat yhtä päämäärien suhteen, että he ovat yksimielisiä.
    Jeesuksen sanoista kimpaantuneina juutalaiset poimivat kiviä aikoen tappaa hänet, aivan kuten he olivat tehneet aiemmin lehtimajanjuhlan aikaan. Jeesus kohtaa pelottomasti ne, jotka havittelevat hänen murhaamistaan ja sanoo: “Olen näyttänyt teille Isältä monia hyviä tekoja. Mikä noista teoista on se, jonka vuoksi kivitätte minut?”
    “Emme kivitä sinua minkään hyvän teon vuoksi, vaan jumalanpilkan vuoksi”, he vastaavat. Koska Jeesus ei milloinkaan väittänyt olevansa jumala, niin miksi juutalaiset sanovat näin? Ilmeisesti siksi, että Jeesus sanoo itsellään olevan sellaisia valtuuksia, joiden he uskovat kuuluvan yksinomaan Jumalalle. Esimerkiksi hän sanoi juuri äsken “lampaista”: “Minä annan heille ikuisen elämän” ja tätä ei kukaan ihminen voi tehdä. Juutalaisilta jää kuitenkin huomaamatta se, että Jeesus tunnustaa saavansa vallan Isältään.
    Jeesuksen seuraavaksi esittämä kysymys osoittaa, että hän vakuuttaa olevansa Jumalaa vähäisempi: “Eikö…….
    Psalmi 82:6
    ……..ole kirjoitettuna: “Minä sanoin: “Te olette jumalia?” Jos hän sanoi “jumaliksi” niitä, joita vastaan Jumalan sana tuli, niin sanotteko te minulle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: “sinä pilkkaat Jumalaa”, koska sanoin: olen Jumalan poika?”
    Koska Raamatussa kutsutaan jopa epäoikeudenmukaisia ihmistuomareita “jumaliksi”, niin miten nämä juutalaiset voivat moittia Jeesusta siksi, että hän sanoo: “Olen Jumalan Poika?” Jeesus lisää: “Jos en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua,. Mutta jos teen niitä, niin vaikka ette uskokaa minua, uskokaa tekoja, jotta tulisitte tietämään ja tietäisitte jatkuvasti, että Isä on minun yhteydessäni ja minä olen Isän yhteydessä.”
    Kun Jeesus sanoo tämän, juutalaiset yrittävät ottaa hänet kiinni, mutta hän pakenee, kuten pakeni aiemmin lehtimajanjuhlan aikaan. Hän lähtee Jerusalemista ja matkustaa Jordanvirran toiselle puolelle, missä Johannes alkoi kastaa lähes neljä vuotta aikaisemmin. Tämä paikka ei ole nähtävästi kaukana Galileanjärven etelärannalta, jonne on noin kahden päivän matka Jerusalemista.
    Monet tulevat Jeesuksen luo sinne ja rupeavat sanomaan: “Johannes ei tosiaankaan tehnyt yhtään ainoata tunnusmerkkiä, mutta kaikki, mitä Johannes on sanonut tästä miehestä, on ollut totta.” Sen vuoksi monet uskovat Jeesukseen täällä.
    Johannes 10:22 – 42
    Johannes 4:26
    Johannes 8:23 ja 58
    Matteus 16:20

    JEESUS LÄHTEE TAAS KOHTI JERUSALEMIA
    Pian Jeesus on jälleen matkalla opettaen kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään. Hän on ilmeisesti Perean alueella. Juudeasta katsoen Jordanvirran toisella puolella. Hänen määränpäänsä on kuitenkin Jerusalem
    Juutalaisen filosofian mukaan vain rajallinen määrä ansaitsee pelastuksen. Ehkä siksi eräs mies kysyy: “Herra, onko pelastuvia vähän?” Jeesus pakottaa vastauksensa avulla ihmiset pohtimaan sitä, mikä on välttämätön pelastumiselle: “Ponnistelkaa tarmokkaasti (toisin sanoen yrittäkää kovasti, kampailkaa) päästäksenne sisään kapeasta ovesta.”
    Sellainen tarmokas ponnistelu on tärkeää, “koska monet”, Jeesus jatkaa, “yrittävät päästä sisään, mutta eivät voi.” Mikseivät he voi? Hän selittää, että, “kun kerran talonisäntä on noussut ja lukinnut oven ja ihmiset seisovat ulkopuolella ja kolkuttavat sanoen: “Herra, avaa meille”, niin talonisäntä sanoo: “En tiedä, mistä te olette. Menkää pois luotani, kaikki te epävanhurskauden tekijät!”
    Oven ulkopuolelle jäävät tulevat nähtävästi vain heille itselleen sopivana ajankohtana. Mutta siihen mennessä tilaisuuden ovi on teljetty kiinni. Päästäkseen sisään heidän olisi pitänyt tulla aikaisemmin, vaikka tuleminen silloin olisi ehkä ollut epämukavaa. Todella surulliset seuraukset odottavat niitä, jotka lykkäävät Jumalan palvonnan asettamista elämän päätarkoitukseksi!
    Useimmat niistä juutalaisista joita Jeesus lähetetään palvelemaan, jättävät käyttämättä hyväkseen suurenmoisen tilaisuutensa ottaa vastaan Jumalan pelastusjärjestely.
    Niinpä Jeesus sanoo, että he tulevat itkemään ja kiristelemään hampaitaan, kun heidät heitetään ulkopuolelle. Toisaalta ihmisiä `”itäisiltä ja läntisiltä seuduilta ja pohjoisesta ja etelästä”, todellakin kaikista kansoista, on pitkällään pöydän ääressä Jumalan valtakunnassa.”
    Jeesus jatkaa: “On viimeisiä (halveksittuja ei-juutalaisia sekä sorrettuja juutalaisia), jotka tulevat olemaan ensimmäisiä ja on ensimmäisiä (aineellisesti ja uskollisesti suosittuja juutalaisia), jotka tulevat olemaan viimeisiä.” Tällaiset laiskat ja kiittämättömät ovat viimeisiä, mikä merkitsee sitä, että he eivät tule olemaan lainkaan Jumalan valtakunnassa.
    Fariseukset tulevat nyt Jeesuksen luo ja sanovat: “Lähde ja käy matkaan täältä, koska Herodes Antipas tahtoo tappaa sinut.” Saattaa olla, että Herodes itse alkoi levittää tällaista huhua saadakseen Jeesuksen pakenemaan alueelta. Ehkä Herodes on pelännyt tulevansa vedetyksi mukaan vielä jonkun Jumalan profeetan surmaamiseen, niin kuin kävi Johannes Kastajan tapauksessa. Mutta Jeesus sanoo fariseuksille: “Menkää ja sanokaa sille ketulle: “Katso,! Minä ajan ulos demoneja ja suoritan parantamista tänään ja huomenna ja kolmantena päivänä olen päässyt loppuun.”
    Saatuaan työnsä siellä päätökseen Jeesus jatkaa matkaansa kohti Jerusalemia, koska, kuten hän selittää, “ei käy päinsä, että profeetta saa surmansa Jerusalemin ulkopuolella.” Miksi Jeesuksen voidaan odottaa tulevan tapetuksi Jerusalemissa? Koska Jerusalem on pääkaupunki, jossa 71-jäsenten sanhedrinin korkein oikeus sijaitsee ja jossa eläinuhreja uhrataan. Siksi ei kävisi päinsä, että “Jumalan Karitsa” tapettaisiin jossakin muualla kuin Jerusalemissa.
    “Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luokseni lähetettyjen kivittä”, Jeesus valittaa. “Kuinka usein tahdonkaan koota lapsesi sillä tavalla kuin kana kokoaa poikueensa siipiensä alle, mutta te ette tahtoneet! Katso! Teidän huoneenne jätetään teille hylätyksi.” Jumalan Pojan hylkäämisen vuoksi kansa tuomitaan!
    Jeesuksen kulkiessa edelleen kohti Jerusalemia hänet kutsutaan erään fariseusten hallitusmiehen taloon. On sapatti ja ihmiset pitävät häntä tarkkaan silmällä, sillä siellä on mies, joka sairastaa vesipöhöä, nestettä on kerääntynyt ilmeisesti hänen käsivarsiinsa ja sääriinsä. Jeesus puhuttelee läsnä olevia fariseuksia ja laintuntijoita kysyen: “Onko luvallista parantaa sapattina vai ei?”
    Kukaan ei sano sanakaan. Niinpä Jeesus parantaa miehen ja lähettää hänet pois. Sitten hän kysyy: “Kuka teistä, jos hänen poikansa tai sonninsa putoaa kaivoon, ei heti vedä sitä ylös sapattina?” Taaskaan kukaan ei sano sanakaan vastaukseksi.
    Luukas 13:22 – 35
    Luukas 14:1 – 6
    Johannes 1:29

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 9. B /13jatkuu seuraavalla 6. uudella tapahtumalla.

    83. FARISEUKSEN VIERAANA
    84. OPETUSLAPSEUDEN VASTUU
    85. KADONNEITA ETSIMÄSSÄ
    86. KERTOMUS KADONNEESTA POJASTA
    87. TURVAA TULEVAISUUS KÄYTÄNNÖLLISTÄ VIISAUTTA OSOITTAEN
    88. RIKAS MIES JA LASARUS

    Siunausterveisin
    Ari

  13. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 9 B /13

    83. FARISEUKSEN VIERAANA
    84. OPETUSLAPSEUDEN VASTUU
    85. KADONNEITA ETSIMÄSSÄ
    86. KERTOMUS KADONNEESTA POJASTA
    87. TURVAA TULEVAISUUS KÄYTÄNNÖLLISTÄ VIISAUTTA OSOITTAEN
    88. RIKAS MIES JA LASARUS

    FARISEUKSEN VIERAANA
    Jeesus on yhä huomattavan fariseuksen kodissa ja on juuri parantanut vesipöhöä sairastaneen miehen. Havaitessaan toisten vieraiden valitsevan huomattavia paikkoja aterialla hän opettaa läksyn nöyryydestä.
    “Kun joku on kutsunut sinut häihin”, Jeesus selittää sitten, “älä asetu pitkällesi huomattavimmalle paikalle. Ehkä hän on voinut samalla kutsua jonkun sinua kunnianarvoisemman ja hän, joka kutsui sinut ja hänet, tulee ja sanoo sinulle: “Anna tälle se paikka.” Silloin sinä lähdet häpeissäsi ottamaan alhaisinta paikkaa.”
    Niinpä Jeesus neuvoo: ” Kun sinut kutsutaan, mene ja asetu pitkällesi alhaisimpaan paikkaan, jotta kutsujasi tullessaan sanoisi sinulle: “Ystävä, käy ylemmäksi”. Silloin sinä saat kunniaa kaikkien vierastovereittesi edessä.” Lopuksi Jeesus sanoo: “Sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään ja se, joka nöyrryttää itsensä, korotetaan.”
    Seuraavaksi Jeesus puhuttelee fariseusta, joka kutsui hänet ja kuvailee sitä, miten voi järjestää sellaiset päivälliset, joilla on todellista arvoa Jumalan silmissä. “Kun laitat päivälliset ja illalliset, älä kutsu ystäviäsi äläkä veljiäsi äläkä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Ehkäpä hekin saattaisivat jolloinkin kutsua vuorostaan sinut ja se koituisi sinulle takaisinmaksuksi. Kun laitat pidot, kutsu sen sijaan köyhiä raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.”
    Tällaisen aterian järjestäminen kovaosaisille tuo onnellisuutta sen järjestäjille, koska kuten Jeesus selittää isännälleen: “Sinulle maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” Jeesuksen kuvaus tästä ansiokkaasta ateriasta tuo erään toisen vieraan mieleen muunlaisen aterian. “Onnellinen on se, joka syö leipää Jumalan valtakunnassa”, sanoo tämä vieras tämä vieras. Kaikki eivät kuitenkaan pidä asianmukaisesti arvossa tuota onnellista odotetta, kuten Jeesus seuraavaksi osoittaa kertomalla kuvauksen.
    “Muuan mies laittoi suuret illalliset ja hän kutsui monia. Hän lähetti orjansa, sanomaan kutsutuille: “Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.” Mutta he alkoivat kaikki yhteisesti pyydellä vapautusta. Ensimmäinen sanoi hänelle: “Ostin pellon ja minun on välttämättä mentävä katsomaan sitä, pyydän sinua: pidä minut estyneenä.” Toinen sanoi: “Ostin viisi nautavaljakkoa ja olen menossa tarkastamaan niitä, pyydän sinua: pidä minut estyneenä.” Vielä yksi sanoi: “Ostin juuri vaimon ja sen vuoksi en voi tulla.”
    Miten ontuvia tekosyitä! Pelto tai karja tarkastetaan tavallisesti ennen niiden ostamista, joten ei ole mikään pakko mennä katsomaan niitä jälkeenpäin. Avioliiton ei myöskään pitäisi estää jotakuta ottamasta vastaan tällaista tärkeää kutsua. Siksi kuultuaan nämä verukkeet isäntä vimmastuu ja käskee orjaansa: “Mene nopeasti kaupungille valtakaduille ja kujille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot ja sokeat ja rammat.” Aikanaan orja sanoi: “Herra, on tehty mitä käskit ja vielä on tilaa.” Isäntä sanoi orjalle: “Mene teille ja aidatuille alueille ja pakota ihmiset tulemaan sisään, jotta taloni täyttyisi. Yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsuttuja, ei tule maistamaan illallistani.”
    Mistä tilanteesta kuvaus kertoo? “Isäntä”, joka järjestää aterian, edustaa Jumalaa, kutsun esittävä “orja” on Jeesus Kristus ja “suuret illalliset” tarkoittavat mahdollisuutta olla ehdolla taivasten Valtakuntaan.
    Jeesuksen ajan juutalaiset uskonnolliset johtajat saivat ensimmäisinä, ennen kaikkia muita, kutsun asettua ehdolle Valtakuntaan. Mutta he eivät ottaneet vastaan tuota kutsua. Sen vuoksi alettiin, varsinkin vuoden 33 helluntaista lähtien, esittää toista kutsua juutalaisen kansan halveksituille ja alhaisille jäsenille. Mutta riittävän monet eivät osoittaneet vastakaikua, jotta Jumalan taivaallisen valtakunnan 144 000 paikka olisi saatu täyteen. Niinpä vuonna 36, kolme ja puoli vuotta myöhemmin, kolmas ja viimeinen kutsu ulotettiin ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille ja heidän kokoamisensa on jatkunut meidän aikaamme saakka.
    Luukas 14:1 – 24

    OPETUSLAPSEUDEN VASTUU
    Lähdettyään huomattavan fariseuksen luota, joka on nähtävästi sanhedrinin jäsen, Jeesus jatkaa matkaa kohti Jerusalemia. Suuret ihmisjoukot seuraavat häntä. Mutta mitkä ovat ihmisten vaikuttimet? Mitä oikeastaan sisältyy hänen tosi seuraajanaan olemiseen?
    Heidän matkatessaan eteenpäin Jeesus kääntyy ihmisjoukkojen puoleen ja ehkä järkyttää ihmisiä, kun hän sanoo: “Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiään ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljeään ja sisariaan, vieläpä omaa sieluaankin, niin hän ei voi olla minun opetuslapseni.”
    Mitä Jeesus tarkoittaa? Jeesus ei tässä sano, että hänen seuraajiensa tulisi kirjaimellisesti vihata sukulaisiaan. Heidän täytyy sen sijaan vihata heitä siinä merkityksessä, että he rakastavat heitä vähemmän kuin häntä. Jeesuksen esi-isän Jaakobin sanotaan “vihanneen” Leeaa ja rakastaneen Raakelia, mikä merkitsi sitä, että Leea sai osakseen vähemmän rakkautta kuin sisarensa Raakel.
    Huomaa myös, että Jeesuksen sanojen mukaan opetuslapsen tulisi vihata “vieläpä omaa sieluaankin” eli elämäänsä. Jälleen Jeesus tarkoittaa sitä, että tosi opetuslapsen täytyy rakastaa Häntä enemmän kuin omaa elämäänsä. Jeesus tähdentää näin sitä, että hänen opetuslapsekseen tulemiseen sisältyy vakava vastuu. Siihen ei tule ryhtyä harkitsematta asiaa huolellisesti.
    Jeesuksen opetuslapsen olemiseen sisältyy kärsimystä ja vainoa, kuten hän jatkossa osoittaa: “Joka ei kanna kidutuspaaluaan ja tule minun perässäni, se ei voi olla minun opetuslapseni.” Näin ollen tosi opetuslapsen täytyy olla halukas kärsimään sama häpeän taakka, jonka Jeesus kesti. Lisäksi siihen sisältyy tarpeen vaatiessa jopa kuoleminen Jumalan vihollisten käsissä, minkä Jeesus on pian kokeva.
    Kristusta seuraavien ihmisjoukkojen tulee siksi eritellä hyvin huolellisesti, mitä hänen opetuslapsenaan olemiseen liittyy. Jeesus tähdentää tätä seikkaa kuvauksella. “Esimerkiksi”, hän sanoo, “kuka teistä, joka haluaa rakentaa tornin, ei ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa tehdä se loppuun? Muutoin hän saattaisi laskea sen perustuksen, mutta ei pystyisi saamaan sitä valmiiksi ja kaikki katselijat saattaisivat alkaa ilkkua häntä sanoen: “Tämä mies alkoi rakentaa, mutta ei pystynyt saamaan valmiiksi.”Näin Jeesus valaisee häntä seuraaville ihmisjoukoille sitä, että ennen hänen opetuslapsikseen tulemista ihmisen pitäisi lujasti päättää, että he pystyvät täyttämään kaiken, mitä siihen liittyy. Varmistautuuhan mieskin, joka haluaa rakentaa tornin, ennen rakentamisen aloittamista siitä, että hänellä on varaa saada se valmiiksi. Jeesus jatkaa esittäen toisen kuvauksen:
    “Kuka kuningas, joka marssii sotaan toista kuningasta vastaan, ei ensin istu neuvottelemaan, kykeneekö hän 10 000 miehellä kohtaamaan sen ja tulee häntä vastaan 10 000? Ellei hän näet kykene, niin hän lähettää, tuon toisen ollessa vielä kaukana, lähettiläsjoukon hieromaan rauhaa.”
    Jeesus tähdentää sitten kuvaustensa ydintä sanoen: “Näin voitte olla varmat siitä, ettei kukaan teistä, joka ei jätä jäähyväisiä kaikelle sille, mitä hän omistaa, voi olla minun opetuslapseni.” Juuri näin häntä seuraavien ihmisjoukkojen ja jokaisen muun, joka saa tietää Kristuksesta, täytyy olla halukas tekemään. Heidän täytyy olla valmiita uhraamaan kaikki, mitä heillä on, koko omaisuutensa, myös itse elämä, jos he haluavat olla hänen opetuslapsiaan. Oletko sinä halukas tekemään tämän?
    “Suola on tietenkin hyvä”, Jeesus jatkaa. vuorisaarnassaan hän sanoi, että hänen opetuslapsensa ovat “maan suola”, mikä tarkoittaa sitä, että heillä on säilyttävä vaikutus ihmisiin, samoin kuin kirjaimellinenkin suola on säilöntäaine. “Mutta jos suolakin menettää voimansa, niin millä se maustetaan? Se ei ole soveliasta maahan eikä lantaan”, Jeesus sanoo lopuksi. Se heitetään ulos. Jolla on korvat, kuunnella, se kuunnelkoon.”
    Näin Jeesus osoittaa, että nekään, jotka ovat olleet hänen opetuslapsiaan jonkin aikaa, eivät saa heikentyä päättäväisyydessään jatkaa. Jos he heikentyvät, heistä tulee hyödyttömiä, tämän maailman pilkan kohteita ja kelpaamattomia Jumalan edessä, itse asiassa he ovat häpeäksi Jumalalle. Tästä syystä heidät mauttomaan ja saastuneen suolan tavoin heitetään ulos ja tuhotaan.
    Luukas 14:25 – 35
    1. Mooseksen kirja 29:30 – 33
    Matteus 5:13

    KADONNEITA ETSIMÄSSÄ
    Jeesus on innokas etsimään ja löytämään ne, jotka haluavat palvella nöyrästi Jumalaa. Niinpä hän etsii käsiinsä ihmisiä ja puhuu Valtakunnasta kaikille, myös pahamaineisille syntisille. Tällaisia ihmisiä tulee nyt hänen läheisyyteensä kuuntelemaan häntä.
    Huomatessaan tämän fariseukset ja kirjanoppineet arvostelevat Jeesusta siksi, että hän seurustelee sellaisten ihmisten kanssa, joita he pitävät arvottomina. He mutisevat: “Tämä mies ottaa syntisiä tervetulleina vastaan ja syö heidän kanssaan.” Sellainen on täysin sopimatonta heidän arvolleen! Fariseukset ja kirjanoppineet kohtelevat tavalliseen kansaan kuuluvia kuin jalkojensa alla olevaa lokaa. Itse asiassa he käyttävät heprealaista ilmaista “am ha a rets, = maan kansa” osoittaakseen halveksuntansa heitä kohtaan.
    Toisaalta Jeesus kohtelee kaikkia arvokkaasti, huomaavaisesti ja sääliväisesti. Siksi monet näistä alhaisista, myös jotkut sellaiset, joiden hyvin tiedetään harjoittavan väärin tekemistä, ovat innokkaita kuuntelemaan häntä. Mutta mitä sanottavaa siitä, että fariseukset arvostelevat Jeesusta, kun hän uhraa voimia niiden hyväksi, joita he pitävät arvottomina?
    Jeesus vastaa heidän huomautukseensa käyttämällä kuvausta. Hän puhuu fariseusten omasta näkökulmasta, ikään kuin he todella olisivat vanhurskaita ja turvassa Jumalan laumassa, kun taas halveksittava “am ha a rets” olisi eksynyt ja kadotetussa tilassa. Kuuntelehan, kun hän kysyy: “Kuka ihminen teistä, jolla on 100 lammasta ja joka kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä 99 taakseen erämaahan ja lähde kadonneen perään, kunnes hän löytää sen? Sen löydettyään hän panee sen hartioilleen ja iloitsee. Kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa koolle ja sanoo heille: “Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.”
    Sen jälkeen Jeesus soveltaa kertomuksensa: “Minä sanon teille, että näin on taivaassa enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka katuu, kuin 99 vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse katumusta.”
    Fariseukset pitävät itseään vanhurskaina eivätkä näin ollen tunne tarvetta katua. Kun jotkut heistä arvostelivat Jeesusta parisen vuotta aiemmin siitä, että hän söi veronkantajien ja syntisten kanssa, hän sanoi heille: ” Minä en tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” Omavanhurskaat fariseukset, jotka eivät ymmärrä, että heidän on tarpeen katua, eivät saa aikaan lainkaan iloa taivaassa. Mutta todella katuvat syntiset tuottavat iloa.
    Painottaakseen vielä sitä, että kadonneiden syntisten palauttaminen oikealle tielle on suuren ilon aihe. Jeesus kertoo toisen kuvauksen. Hän sanoo: “Kuka nainen, jolla on 10 drakhman kolikkoa, ei sytytä lamppua, jos hän kadottaa yhden drakhman kolikon ja lakaise taloaan ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää se? Sen löydettyään hän kutsuu koolle naiset, jotka ovat hänen ystäviään ja naapureitaan ja sanoo: “Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin sen drakhman kolikon, jonka olin kadottanut.”
    Sen jälkeen Jeesus esittää samantapaisen sovelluksen. Hän jatkaa: “Minä sanon teille: näin nousee ilo Jumalan enkelien keskuudessa yhdestä syntisestä, joka katuu.” Tämä Jumalan enkelien ilmaisema rakkaudellinen huoli kadonneiden syntisten palauttamisesta oikealle tielle on todella merkittävää. Näin on varsinkin siksi, että nämä aiemmin alhainen halveksittu “am ha a rets” pääsevät lopulta ehdolle Jumalan taivaallisen valtakunnan jäseniksi. Niinpä he saavat Taivaassa korkeimman aseman kuin enkelit itse! Mutta sen sijaan että enkelit olisivat kateellisia ta tuntisivat itsensä syrjityksi, he nöyrästi ymmärtävät, että nämä syntiset ihmiset ovat elämässään kohdanneet ja voittaneet sellaisia tilanteita, jotka tekevät heidät kykeneviksi palvelemaan ymmärtäväisinä ja armollisina taivaallisina kuninkaina ja pappeina.
    Luukas 15:1 – 10
    Matteus 9:13
    1. Korinttolaisille 6:2 – 3
    Johanneksen ilmestys 20:6

    KERTOMUS KADONNEESTA POJASTA
    Kerrottuaan juuri äsken fariseuksille kuvaukset kadonneen drakhman kolikon saamisesta takaisin Jeesus esittää nyt vielä uuden kuvauksen. Se kertoo rakkaudellisesta isästä ja siitä, miten hän kohtelee kahta poikaansa, joilla kummallakin on vakavia puutteita.
    Ensiksi on nuorempi poika, kuvauksen päähenkilö. Hän saa perintöosuutensa, jonka hänen isänsä empimättä antaa hänelle. Sitten hän lähtee kotoa ja alkaa viettää hyvin moraalitonta elämää. Mutta kuuntelehan, kun Jeesus esittää kertomuksen ja koeta osaatko päätellä, keitä näiden henkilöiden on tarkoitus edustaa.
    “Eräällä miehellä”, Jeesus aloittaa, “oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: “Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka tulee minun osuudekseni. Silloin hän (isä) jakoi heille elatusvaransa.” Mitä tämä nuorempi poika tekee sillä, mitä hän saa?
    Jeesus selittää: “Eikä kulunut monta päivää, kun nuorempi poika kokosi kaiken ja matkusti pois kaukaiseen maahan ja tuhlasi siellä omaisuutensa viettämällä irstailevaa elämää.” Hän tuhlaa rahansa tosiaankin elämällä prostituoitujen kanssa. Myöhemmin koittavat kovat ajat, kuten Jeesus jatkaa kertomustaan: “Kun hän oli kuluttanut kaiken, tuli ankara nälänhätä kaikkialle siihen maahan ja hän alkoi olla puutteessa. Hän jopa meni ja liittyi erääseen sen maan kansalaiseen ja tämä lähetti hänet tiluksilleen paimentamaan sikoja. Hän halusi tulla kylläiseksi palkohedelmistä, joita siat söivät, eikä kukaan antanut hänelle niitäkään.”
    Sikopaimeneksi joutuminen oli todella alentavaa, sillä siat olivat Lain mukaan epäpuhtaita eläimiä. Tuskallisinta pojalle oli kuitenkin kalvava nälkä, joka sai hänet haluamaan jopa sioille annettua ruokaa. Jeesus sanoi, että tämän pojan kohtaama kauhea onnettomuus sai “pojan tulemaan järkiinsä.” Jatkaen kertomustaan Jeesus selittää: “Hän sanoi (itselleen): “Kuinka monella isäni palkkalaisella on runsaasti leipää, kun taas minä olen menehtymässä täällä nälänhätään! Minä nousen ja lähden matkaan isäni luo ja sanon hänelle: “Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.” Niin hän nousi ja meni isänsä luo.”
    Harkitsehan seuraavaa: jos pojan isä olisi hänen kotoa lähtiessään kääntynyt vastustamaan häntä ja olisi huutanut hänelle vihaisesti, poika ei varmaankaan olisi ollut niin määrätietoinen ratkaistessaan, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän olisi saattanut päättää palata ja yrittää löytää työtä muualta kotimaastaan, jottei hänen tarvitsisi kohdata isäänsä. Mutta sellainen ajatus ei käväissytkään hänen mielessään. Hän halusi päästä kotiin!
    Jeesuksen kuvauksen isä edustaa selvästikin rakkaudellista, armollista taivaallista Isäämme, Jumalaa. Ehkä ymmärrät myös, että kadonnut poika ei tuhlaajapoika edustaa ihmisiä, joiden tiedetään olevan syntisiä. Fariseukset, joille Jeesus puhuu, ovat aiemmin arvostelleet Jeesusta siksi, että hän syö juuri sellaisten kanssa. Mutta ketä vanhempi poika edustaa?

    KADONNEEN POJAN LöYTYMINEN
    Kun Jeesuksen kuvauksen tuhlaajapoika palaa isänsä taloon, niin millaisen vastaanoton hän saa? Kuuntelehan, kun Jeesus kuvailee sitä: “Kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä ja hän juoksi ja lankesi pojan kaulaan ja suuteli häntä hellästi.” Pojan isä on todella armollinen ja lämminsydäminen ja edustaa siksi erittäin hyvin taivaallista Isäämme Jumalaa!
    Isä oli todennäköisesti kuullut poikansa irstailevasta elämästä. Silti hän toivottaa pojan tervetulleeksi kotiin odottamatta yksityiskohtaista selvitystä. Jeesuskin ilmaisee tällaista ystävällistä henkeä, niin että hän ottaa aloitteen lähestyäkseen syntisiä ja veronkantajia, joita kuvauksen tuhlaajapoika edustaa.
    Toisin Jeesuksen kuvauksen tarkkanäköisellä isällä on epäilemättä jonkinlainen käsitys poikansa katumuksesta, kun hän pojan palatessa näkee tämän surulliset ja masentuneet kasvot. Mutta isän rakkaudellinen aloite tekee pojalle helpommaksi tunnustaa syntinsä, kuten Jeesus kertoo: “Silloin poika sanoi hänelle: “Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.”
    Mutta poika on tuskin saanut tämän sanottua, kun hänen isänsä ryhtyy toimintaan ja antaa määräyksiä orjilleen: “Nopeasti! Tuokaa pitkä viitta, paras ja pukekaa hänet siihen ja pankaa sormus hänen sormeensa ja sandaalit hänen jalkaansa. Tuokaa syötetty nuori sonni, teurastakaa se ja syödään ja pidetään hauskaa, koska tämä minun poikani oli kuollut ja tuli jälleen eloon, hän oli kadonnut ja on löytynyt.” Sitten he alkavat “pitää hauskaa.”
    Sillä väli isän “vanhempi poika on pellolla .” Lue kertomus loppuun ja kokeile, pystytkö tunnistamaan, ketä hän edustaa. Jeesus sanoo vanhemmasta pojasta: “Kun hän tuli ja lähestyi taloa, hän kuuli musiikkia ja tanssimista. Niin hän kutsui yhden palvelijoistaan luokseen ja tiedusteli , mitä nämä merkitsevät. Hän sanoi hänelle: “Veljesi on tullut ja isäsi teurasti syötetyn nuoren sonnin, koska sai hänet terveenä takaisin.” Mutta hän vihastui eikä tahtonut mennä sisään. Silloin hänen isänsä tuli ulos ja rupesi hartaasti pyytämään häntä. Vastaukseksi hän sanoi isälleen: “Minä tässä olen näin monta vuotta raatanut sinun hyväksesi enkä kertaakaan ole rikkonut sinun käskyjäsi ja kuitenkaan et minulle ole kertaakaan antanut vohlaa pitääksesi hauskaa ystävieni kanssa. Mutta heti kun tämä sinun poikasi saapui, joka kulutti sinun elatusvarasi porttojen kanssa, hänelle sinä teurastit syötetyn nuoren sonnin.”
    Ketkä ovat tämän vanhemman pojan tavoin arvostelleet syntisille osoitettua armoa ja huomiota? Eivätkö juuri kirjanoppineet ja fariseukset? Koska tämä kuvaus esitettiin sen vuoksi, että he ovat arvostelleet Jeesusta, kun tämä ottaa syntisiä ystävällisesti vastaan, vanhemman pojan täytyy selvästikin edustaa heitä.
    Jeesus päättää kertomuksensa isän vanhemmalle pojalleen esittämään vetoomukseen: “Lapsi, sinä olet aina ollut minun kanssani ja kaikki se, mikä on minun on sinun, mutta täytyihän meidän pitää hauskaa ja iloita, koska tämä sinun veljesi oli kuollut ja tuli eloon ja hän oli kadonnut ja on löytynyt.”
    Jeesus ei näin ollen kerro, mitä vanhempi poika lopulta tekee. Myöhemmin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen tosiaan “suuri joukko pappeja rupesi olemaan uskolle tottelevaisia”, ja heidän joukossaan oli mahdollisesti joitakuita näistä “vanhemman pojan” luokkaan kuuluvista, joille Jeesus tässä puhuu.
    Mutta keitä nämä kaksi poikaa edustavat nykyään? Heidän täytyy olla niitä, jotka ovat oppineet tuntemaan Jumalan tarkoituksia riittävästi voidakseen sen perusteella luoda suhteen häneen. Vanhempi poika edustaa joitakuita “pienen lauman” eli taivaissa kirjattujen esikoisten seurakunnan” jäseniä. Nämä omaksuivat samanlaisen asenteen kuin vanhempi poika. He eivät halunneet ottaa ystävällisesti vastaan maallista luokkaa, “muita lampaita”, joiden he ajattelivat vievän kaiken huomion.
    Tuhlaajapoika puolestaan edustaa niitä jumalan kansaan kuuluvia, jotka lähtevät nauttimaan maailman tarjoamista iloista. Aikanaan nämä kuitenkin palaavat katuvaisina ja heistä tulee jälleen toimeliaita Jumalan palvelijoita. Isä on todella rakkaudellinen ja armollinen niitä kohtaan, jotka ymmärtävät tarvitsevansa anteeksiantoa ja palaavat hänen luokseen.
    Luukas 15:11 – 32
    3. Mooseksen kirja 11:7 – 8
    Apostolien teot 6:7
    Luukas 12:32
    heprealaisille 12:23
    Johannes 10:16

    TURVAA TULEVAISUUS KÄYTÄNNÖLLISTÄ VIISAUTTA OSOITTAEN
    Jeesus on juuri saanut kerrottua tuhlaajapojasta ihmisjoukoille, johon kuuluu hänen opetuslapsiaan, epärehellisiä veronkantajia ja muita syntisiksi tunnettuja sekä kirjanoppineita ja fariseuksia. Kohdistaen sanansa opetuslapsilleen hän kertoo nyt kuvauksen rikkaasta miehestä, joka on saanut kuulla huonoja uutisia taloudenhoitajastaan.
    Jeesuksen kertoman mukaan rikas mies kutsuu taloudenhoitajansa ja sanoo hänelle aikovansa erottaa hänet palveluksestaan. “Mitä minun on tehtävä, kun kerran isäntäni ottaa minulta taloudenhoidon pois?” Taloudenhoitaja ihmettelee. “Kaivaa en jaksa, kerjätä häpeän. Tiedänpä mitä teen, niin että ottavat minut koteihinsa, kun minut pannaan pois taloudenhoidosta.”
    Millainen on taloudenhoitajan suunnitelma? Hän kutsuu luokseen ne, jotka ovat velkaa hänen isännälleen. “Paljonko olet velkaa?” hän kysyy. Ensimmäinen vastaa: “2200 litraa oliiviöljyä.” “Ota kirjallinen sopimuksesi takaisin ja istu ja kirjoita pian 1100”, talouden käskee häntä.
    Hän kysyy toiselta: “Entä sinä, paljonko olet velkaa?” Hän sanoo: “22 000 litraa vehnää.” “Ota kirjallinen sopimuksesi takaisin ja kirjoita 18 000.”
    Taloudenhoitajalla on oikeus pienentää isäntänsä saatavia, koska hän on yhä vastuussa isäntänsä raha-asioista. Alentamalla velkasummia hän tekee ystäviä niistä, jotka voivat tehdä hänelle palveluksia sitten, kun hän on todella menettää työpaikkansa.
    Kun isäntä kuulee tapahtuneesta, se tekee häneen syvän vaikutuksen. Itse asiassa hän “kehui taloudenhoitajaa, vaikka tämä oli epävanhurskas, koska hän oli toiminut osoittaen käytännöllistä viisautta.” Jeesus lisääkin: “Tämän asiainjärjestelmän lapset ovat omaa sukupolveaan kohtaan käytännöllisellä tavalla viisaampia kuin valon lapset.”
    Tuoden esiin opetuksen Jeesus kannustaa nyt opetuslapsiaan: “Tehkää itsellenne ystäviä epävanhurskaalla rikkaudella, niin että kun se loppuu, he ottaisivat teidät ikuisiin asuinpaikkoihin.”
    Jeesus ei kiitä taloudenhoitajaa hänen epävanhurskaudestaan vaan hänen kaukokatseisuudestaan, käytännöllisestä viisaudestaan. Usein “tämän maailman ajan lapset” käyttävät taitavasti rahansa tai asemaansa ystävystyäkseen niiden kanssa, jotka voivat tehdä heille vastapalveluksia. Niinpä Jumalan palvelijoiden, “Valon lapsen”, täytyy käyttää aineellista omaisuuttaan, “epävanhurskasta rikkauttaan”, viisaalla tavalla omaksi hyödykseen.
    Mutta kuten Jeesus sanoo, heidän tulisi tällä rikkaudella tehdä ystäviä niistä, jotka voivat ottaa heidät “ikuisiin asuinpaikkoihin.” Pienen lauman jäsenten paikat ovat taivaassa, “muiden lampaitten” paikat ovat paratiisimaassa. Koska ainoastaan Jumala ja hänen Poikansa voivat ottaa ihmisiä näihin paikkoihin, meidän tulisi uutterasti kehittää ystävyyttä heidän kanssaan käyttämällä kaikkea meille mahdollisesti olevaa “epävanhurskasta rikkautta” Valtakunnan etujen tukemiseen. Kun aineellinen rikkaus sitten loppuu tai tuhoutuu, kuten sille varmasti käy, ikuinen tulevaisuutemme on turvattu.
    Jeesus sanoo edelleen, että ne, jotka ovat uskollisia huolehtiessaan jopa näistä aineellisista eli vähimmistä asioista, ovat uskollisia myös huolehtiessaan tärkeimmistä asioista. Hän jatkaa: “Sen tähden jos ette ole osoittautuneet uskollisiksi epävanhurskaassa rikkaudessa, kuka uskoo teille todellista (toisin sanoen hengellisiä eli Valtakuntaan liittyviä etuja)? Jos ette ole osoittautuneet uskollisiksi siinä, mikä on toisen (Valtakunnan edut, joita Jumala uskoo palvelijoilleen), kuka antaa teille sitä, mikä on teitä itseänne varten (elämän palkinto ikuisissa asuinpaikoissa)?”
    Me emme yksinkertaisesti voi olla Jumalan tosi palvelijoita ja samalla epävanhurskaan rikkauden, aineellisen rikkauden, orjia. Jeesus toteaakin lopuksi: “Kukaan palvelija ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän tulee joko vihaamaan toista ja rakastamaan toista tai liittymään toiseen ja halveksimaan toista. Ette voi olla jumalan ja rikkauden orjia.”
    Luukas 15:1 – 2
    Luukas 16:1 – 13
    Johannes 10:16

    RIKAS MIES JA LASARUS
    Jeesus on juuripuhunut opetuslapsilleen aineellisen rikkauden oikeasta käytöstä selittäen, että me emme voi samanaikaisesti olla sen ja Jumalan orjia.. Fariseuksetkin ovat kuuntelemassa ja he rupeavat virnistelemään Jeesukselle, koska he ovat rahaa rakastavia. Niinpä hän sanoo heille: “Juuri te julistatte itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne, sillä se, mikä on ihmisten keskuudessa korkeaa, on Jumalan silmissä iljetys.”
    On tullut aika yllättää ne ihmiset, joilla on paljon aineellista omaisuutta sekä poliittista ja uskonnollista vaikutusvaltaa. Heidät on määrä alentaa. Mutta ne, jotka tajuavat hengellisen tarpeensa, on määrä korottaa. Jeesus viittaa tällaiseen muutokseen, kun hän jatkaa sanoen fariseuksille: “Laki ja Profeetat olivat Johannekseen(Kastaja) saakka. Siitä lähtien Jumalan valtakuntaa julistetaan hyvänä uutisena ja kaikenlaiset ihmiset ponnistelevat voimakkaasti sitä kohti. Taivaan ja maankin on helpompi kadota kuin yhdenkään Lain kirjaimen osasen jäädä täyttymättä.”
    Kirjanoppineet ja fariseukset ovat ylpeitä siitä, että he pitävät julkisesti kiinni Mooseksen laista Muista, että kun Jeesus ihmeen avulla antoi eräälle sokealle miehelle näön Jerusalemissa, he kerskuivat: “Me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle.” Mutta nyt Mooseksen laki on täyttänyt aiotun tarkoituksensa: se on ohjannut nöyriä ihmisiä Jumalan nimittämän Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, luo. Niinpä Johanneksen aloittaessa palveluksensa kaikenlaiset ihmiset, varsinkin nöyrät ja köyhät, ponnistelevat tullakseen Jumalan valtakunnan alamaisiksi.
    Koska Mooseksen laki on nyt täyttymässä, velvollisuus noudattaa sitä on määrä poistaa. Laki sallii avioeron erilaisten syiden perusteella, mutta nyt Jeesus sanoo: “Jokainen joka eroaa vaimostaan ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen ja joka menee naimisiin miehestä eronneen naisen kanssa, tekee aviorikoksen.” Miten tällaisten julistusten täytyykään ärsyttää fariseuksia, varsinkin koska he sallivat avioeron monien erilaisten syiden perusteella!
    Esittäen edelleen huomautuksiaan fariseuksille Jeesus kertoo kuvauksen, jonka päähenkilöiden, kahden miehen, asemassa tapahtuu lopulta dramaattinen muutos. Voitko päätellä, keitä nämä miehet edustavat ja mitä heidän asemansa kääntyminen päinvastaiseksi merkitsee?
    “Mutta oli rikas mies!, Jeesus selittää, “ja hänellä oli tapana pukeutua purppuraan ja pellavaan ja hän huvitteli päivästä päivään loisteliaasti. Mutta eräs Lasarus-niminen kerjäläinen, joka oli täynnä märkähaavoja, pantiin tavallisesti hänen porttinsa pieleen ja hän halusi tulla kylläiseksi siitä, mitä rikkaan miehen pöydältä putoili. Koirat tulivat nuoleskelemaan hänen märkähaavojaan.”
    Jeesus käyttää tässä rikasta miestä edustamaan juutalaisia uskonnollisia johtajia, joihin kuuluvat fariseusten ja kirjanoppineitten lisäksi myös saddukeukset ja ylipapit. Heillä on runsaasti hengellisiä etuja ja mahdollisuuksia ja he käyttäytyvät rikkaan miehen tavoin. Heidän upea purppurapukunsa edustaa heidän suosittua asemaansa ja valkoinen pellava kuvaa heidän omavanhurskauttaan.
    Tämä ylpeä rikas mies luokka suhtautuu köyhiin, tavallisiin ihmisiin äärimmäisen ylenkatseellisesti kutsuen heitä sanoilla am ha a rets = maan kansa. Lasarus-kerjäläinen edustaa niin ollen näitä ihmisiä, joilta uskonnolliset johtajat eväävät heille kuuluvan hengellisen ravinnon ja edut. Sen tähden samoin kuin märkähaavojen peitossa olevaa Lasarusta, tavallisia ihmisiäkin halveksitaan ikään kuin he olisivat hengellisesti sairaita ja kelpaisivat ainoastaan koirien seuraan. Lasarus luokkaan kuuluvat tuntevat kuitenkin hengellisen ravinnon nälkää ja janoa ja ovat siksi portin pielessä etsimässä mitä tahansa vähäisiä hengellisen ruoan murusia, joita saattaa putoilla rikkaan miehen pöydältä. Jeesus jatkaa nyt kuvailemalla rikkaan miehen ja Lasaruksen oloissa tapahtuvia muutoksia. Millaisia nämä muutokset ovat ja mitä ne kuvaavat?
    Rikkaan miehen ja Lasaruksen olosuhteissa tapahtuu muutos
    Rikas mies edustaa uskonnollisia johtajia, joille on suotu hengellisiä etuja ja mahdollisuuksia ja Lasarus kuvaa tavallisia ihmisiä, jotka tuntevat hengellisen ravinnon nälkää. Jeesus jatkaa kertomustaan kuvaillen näiden miesten olosuhteissa tapahtuvaa dramaattista muutosta. “Mutta aikaa myöten”, Jeesus sanoo, “kerjäläinen kuoli ja enkelit veivät hänet Aabrahamin povelle. Myös rikas mies kuoli ja hänet haudattiin. Hän nosti silmänsä Haadeksessa, ollessaan piinallisissa tuskissa ja hän näki Aabrahamin kaukana ja Lasaruksen hänen povellaan.”
    Koska rikas mies ja Lasarus eivät ole kirjaimellisa ihmisiä vaan vertauskuvaavat ihmisluokkia, on johdonmukaista, että myös heidän kuolemansa on vertauskuvallinen. Mitä heidän kuolemansa kuvaa? Jeesus on juuri viitannut olosuhteiden muutokseen sanomalla, että Laki ja Profeetat olivat Johannes Kastajaan saakka, mutta siitä lähtien Jumalan valtakuntaa julistetaan.” Näin ollen juuri Johanneksen ja Jeesuksen Kristuksen saarnaaminen vaikuttaa siten, että rikas mies ja Lasarus kuolevat aiempiin olosuhteisiin eli entiseen tilaansa nähden.
    Nuo nöyrään, katuvaan Lasarus luokkaan kuuluvat kuolevat entiseen hengellisesti köyhään tilaansa katsoen ja tulevat asemaan, jossa he saavat Jumalan suosion. Kun he aikaisemmin olivat odottaneet saavansa uskonnollisilta johtajilta sen vähän, mitä näiden hengelliseltä pöydältä sattui putoilemaan, niin nyt Jeesuksen kertomat raamatulliset totuudet täyttävät heidän tarpeensa. Heidät tuodaan esiin Suuremman Aabrahamin, Jumalan, povelle eli suosioon.
    Toisaalta ne, joista rikas mies luokka koostuu, joutuvat Jumalan epäsuosioon, koska he itsepintaisesti kieltäytyvät ottamasta vastaan Jeesuksen opettamaa Valtakunnan sanomaa. He kuolevat sen vuoksi entiseen näennäisesti suosittuun asemaansa katsoen. Itse asiassa heidän sanotaan olevan kuvaannollisesti piinallisessa tuskassa. Kuuntele nyt, kun rikas mies puhuu: “Isä Aabraham, ole minulle armollinen ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään kieltäni, koska minä kärsin tuskaa tässä leimuavassa tulessa.” Jumalan tuliset tuomiosanomat, joita Jeesuksen opetuslapset julistavat, aiheuttavat piinallista tuskaa rikas mies luokkaan kuuluville yksilöille. He haluavat opetuslasten lopettavan näiden sanomien julistamisen ja siten suovan heille jonkin verran lievitystä heidän piinallisiin tuskiinsa.
    “Mutta Aabraham sanoi: ” Lapsi, muista, että sinä sait elinaikanasi täysin määrin hyväsi, mutta Lasarus vastaavasti pahan. Nyt hän kuitenkin saa lohdutusta täällä. mutta sinä kärsit tuskaa. Kaiken tämän lisäksi meidän ja teidän välille on pantu suuri juopa, niin että ne, jotka tahtovat mennä yli täältä teidän luoksenne, eivät voi, eikä sieltä voi kulkea yli meidän luoksemme.”
    Tällainen Lasarus ja rikas mies luokkien välillä tapahtuva dramaattinen käänne on todella oikeudenmukainen ja sopiva. Olosuhteiden muutos toteutetaan muutamaa kuukautta myöhemmin vuoden 33 helluntaina, jolloin uusi liitto korvaa vanhan lakiliiton. Silloin käy aivan selväksi, että Jumala suosii opetuslapsia. ei fariseuksia eikä muita uskonnollisia johtajia. “Suuri juopa”, jotka erottaa vertauskuvallisen rikkaan miehen Jeesuksen opetuslapsista, kuvaa siis Jumalan muuttumatonta, vanhurskasta tuomiota.
    Rikas mies pyytää seuraavaksi “isä Aabrahamilta”: “Lähetä Lasarus isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä.” Rikas mies tunnustaa näin, että hänellä on läheisempi suhde erääseen toiseen isään, joka on todellisuudessa Saatana Panettelija. Rikas mies pyytää, että Lasarus vesittäisi Jumalan tuomiosanomat, niin ettei hänen “viittä veljeään”, hänen uskonnollisia liittolaisiaan, pantaisi “tähän piinan paikkaan.”
    “Mutta Aabraham sanoi: “Heillä on Mooses ja Profeetat, kuunnelkoot niitä.” “Voidakseen välttää piinan “viiden veljen” on vain otettava huomioon Mooseksen ja Profeettojen kirjoitukset, jotka tunnistavat Jeesuksen Messiaaksi ja tultava sitten hänen opetuslapsikseen. Mutta rikas mies vastustaa: “Ei toki, isä Aabraham, vaan jos joku kuolleista menee heidän luokseen, niin he katuvat.”
    Hänelle sanotaan kuitenkin: “Jos he eivät kuuntele Moosesta ja Profeettoja, niin he eivät liioin tule vakuuttuneiksi, jos joku nousee kuolleista.” Jumala ei anna erikoisia tunnusmerkkejä tai ihmeitä saadakseen ihmiset vakuuttuneiksi. Heidän täytyy lukea ja soveltaa Raamattua, jos he haluavat saada hänen suosionsa.
    Luukas 16:14 – 31
    Johannes 9:28 – 29
    Matteus 19:3 – 9
    Galatalaisille 3:24
    Kolossalaisille 2:14
    Johannes 8:44

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 10 A /13 jatkuu seuraavalla 5. uudella tapahtumalla.

    89. ARMOA ILMAISEVA MATKA JUUDEAAN
    90. YLÖSNOUSEMUSTOIVO
    91. KUN LASARUS HERÄTETÄÄN KUOLLEISTA
    92. JEESUS PARANTAA 10 LEPRATAUTISTA VIIMEISELLÄ MATKALLAAN JERUSALEMIIN.
    93. KUN IHMISEN POIKA ILMESTYY

    Siunausterveisin
    Ari

  14. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 10 A /13

    89. ARMOA ILMAISEVA MATKA JUUDEAAN
    90. YLÖSNOUSEMUSTOIVO
    91. KUN LASARUS HERÄTETÄÄN KUOLLEISTA
    92. JEESUS PARANTAA 10 LEPRATAUTISTA VIIMEISELLÄ MATKALLAAN JERUSALEMIIN.
    93. KUN IHMISEN POIKA ILMESTYY

    ARMOA ILMAISEVA MATKA JUUDEAAN
    Muutamia viikkoja aiemmin vihkimisjuhlan aikaan juutalaiset yrittivät tappaa Jeesuksen Jerusalemissa. Niinpä hän matkusti pohjoiseen, ilmeisesti jollekin Galileanjärven lähistöllä sijaitsevalle alueelle. Hiljattain hän kulkenut jälleen etelään päin kohti Jerusalemia saarnaten pitkin matkaa Jordanvirran itäpuolella sijaitsevissa Perean alueen kylissä. Kerrottuaan kuvauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta hän antaa opetuslapsilleen lisää opetusta asioista, joista oli puhunut aiemmin ollessaan Galileassa.
    Hän sanoo esimerkiksi, että ihmiselle olisi edullisempaa, “jos myllynkivi olisi ripustettu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen”, kuin että hän aiheuttaisi yhden Jumalalle kuuluvan “pienen” kompastumisen. Hän tähdentää myös sitä, että on annettava anteeksi ja selittää: “Vieläpä jos hän (joku veli) tekee syntiä seitsemän kertaa päivässä sinua vastaan ja tulee takaisin luoksesi seitsemän kertaa ja sanoo: “Minä kadun”, niin sinun tulee antaa hänelle anteeksi.”
    Kun opetuslapset pyytävät: “Anna meille lisää uskoa”, Jeesus vastaa: “Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, niin te sanoisitte tälle mustalle silkkiäispuulle: “Irrottaudu juurinesi ja istuta itsesi mereen!”, se tottelisi teitä.” Vähäinenkin usko voi siis saada aikaan suuria asioita.
    Seuraavaksi Jeesus kertoo tosielämän tilanteen, joka valaisee kaikkivaltiaan Jumalan palvelijan oikeaa asennetta. “Kuka teistä, jolla on orja kyntämässä tai paimenessa”, Jeesus huomauttaa, “sanoo hänelle, kun hän tulee sisälle pellolta. “Tule heti tänne ja asetu pitkällesi pöydän ääreen”? Eikö hän pikemminkin san hänelle: “Valmista minulle jotakin illalliseksi ja pane esiliina eteesi ja palvele minua, kunnes olen syönyt ja juonnut ja jälkeenpäin sinä voit syödä ja juoda”? Ei kai hän tunne kiitollisuutta orjaa kohtaan, koska tämä teki, mitä oli määrätty? Samoin tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: “Me olemme kelvottomia orjia. Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä.” Täten Jumalan palvelijoiden ei pitäisi milloinkaan ajatella, että heidän palveluksensa on jonkinlainen suosionosoitus Jumalalle. Pikemminkin heidän tulisi aina muistaa, että heillä on etu palvoa häntä hänen huonekuntansa uskottuina jäseninä.
    Nähtävästi vähän sen jälkeen, kun Jeesus on esittänyt tämän kuvauksen, saapuu sanansaattaja. Juudean Betaniassa asuvat Lasaruksen sisaret, Maria ja Martta, ovat lähettäneet hänet, “Herra, katso se johon olet kiintynyt, on sairaana”, sanansaattaja kertoo. Jeesus vastaa: “Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, jotta jumalan Poika kirkastettaisiin sen välityksellä:” Viivyttyään kaksi päivää siellä, missä hän on, Jeesus sanoo opetuslapsilleen: “Mennään taas Juudeaan.” Mutta he muistuttavat häntä: “Rabbi, juuri äsken juudealaiset yrittivät kivittää sinut ja taasko olet menossa sinne?”
    “Eikö päivänvaloa ole 12 tuntia?” Jeesus kysyy sitten. “Jos joku vaeltaa päivänvalossa, niin hän ei törmää mihinkään, koska hän näkee tämän maailman valon. Mutta jos joku vaeltaa yöllä, niin hän törmää johonkin, koska valo ei ole hänessä.” Jeesus tarkoittaa nähtävästi sitä, että “päivänvalo” eli se aika, jonka jumala on määrännyt Jeesuksen maallista palvelusta varten, ei ole vielä kulunut umpeen ja niinpä kukaan ei voi sitä ennen vahingoittaa häntä. Hänen täytyy käyttää täysin hyväkseen lyhyt “päivänvalon” aika, joka hänelle on jäljellä, koska myöhemmin tulee “yö”, jolloin hänen vihollisensa tappavat hänet. Jeesus lisää: “Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.”
    Luullen ilmeisesti Lasaruksen nukkuvan unessa ja ajatellen sen olevan myönteinen merkki siitä, että hän tulee paranemaan, opetuslapset vastaavat: “Herra, jos hän on vaipunut uneen, niin hän tulee terveeksi.” Silloin Jeesus sanoo heille suoraan: “Lasarus on kuollut ja minä iloitsen teidän takianne, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte. Mutta mennään hänen luokseen.” Tajuten, että Jeesus saatettaisiin tappaa Juudeassa, mutta haluten kuitenkin tukea Jeesusta Tuomas kehottaa toisia opetuslapsia: “Mennään mekin kuollaksemme hänen kanssaan.” Niinpä oman henkensä vaarantaen opetuslapset seuraavat Jeesusta tälle armoa ilmaisevalle matkalle Juudeaan.
    Luukas 13:22
    Luukas 17:1 – 10
    Johannes 10:22
    Johannes 10:31
    Johannes 10:40 – 42
    Johannes 11:1 – 16

    YLÖSNOUSEMUSTOIVO
    Jeesus saapuu vihdoin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista sijaitsevaan Betanian kylän laitamille. Lasaruksen kuolemasta ja hautaamisesta on kulunut vain muutama päivä. Hänen sisarensa Maria ja Martta surevat yhä ja monet ovat tulleet heidän kotiinsa lohduttamaan heitä. Heidän surressaan joku ilmoittaa Martalle, että Jeesus on tulossa. Niinpä Martta lähtee ja kiiruhtaa häntä vastaan nähtävästi kertomatta mitään sisarelleen. Jeesuksen luo saavuttuaan Martta toistaa sanat, jotka hän ja hänen sisarensa ovat varmasti lausuneet monta kertaa viimeksi kuluneiden 4 päivän aikana: “Jos olisit ollut täällä, niin veljeni ei olisi kuollut.” Martta ilmaisee kuitenkin toivovansa, että Jeesus saattaisi vielä tehdä jotain hänen veljensä hyväksi. “Tiedän”, hän sanoo, “että jumala antaa sinulle niin paljon kuin sinä Jumalalta pyydätkin:” “Veljesi on nouseva ylös”, Jeesus lupaa.
    Martta luulee Jeesuksen puhuvan tulevasta maapäällisestä ylösnousemuksesta, jota myös Aabraham ja muut jumalan palvelijat odottivat: Niinpä hän vastaa: “Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä. Jeesus antaa kuitenkin toiveita heti saatavasta huojennuksesta sanomalla vastaukseksi: “Minä olen ylösnousemus ja elämä:” Hän muistuttaa Marttaa siitä; että Jumala on antanut hänelle valtaa kuolemaan nähden, sanoen: “Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.”
    Jeesus ei anna Martan ymmärtää, että silloin elossa olevat uskolliset eivät tule koskaan kuolemaan. Ei, vaan Jeesuksen sanojen ydin on se, että häneen uskominen voi johtaa ikuiseen elämään. Useimmat ihmiset saavat nauttia ikuisesta elämästä, kun heidät herätetään viimeisenä päivänä. Mutta toiset uskolliset säilyvät elossa maan päällä tämän asiainjärjestelmän lopusta ja näiden kohdalla Jeesuksen sanat toteutuvat aivan kirjaimellisessa mielessä. He eivät tule ikinä kuolemaan! Esitettyään tämän merkittävän lausunnon Jeesus kysyy Martalta: “Uskotko tämän?”
    “Uskon, Herra”, hän vastaa. “Minä olen uskonut, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se maailmaan tuleva:” Sitten Martta rientää takaisin kutsumaan luokseen sisartaan ja kertoo hänelle kahden kesken: “Opettaja on täällä ja kutsuu sinua:” Maria lähtee heti talosta: Kun toiset näkevät hänen lähtevän, he seuraavat häntä olettaen, että hän on menossa muistohaudalle.
    Tultuaan Jeesuksen luo Maria lankeaa itkien hänen jalkoihinsa. ” Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut”, hän sanoo. Jeesus on syvästi liikuttunut, kun hän näkee Marian ja häntä seuraavien monien ihmisten itkevän. “Mihin te olette panneet hänet?” hän kysyy. Herra, tule ja katso”, he vastaavat. Jeesuskin puhkeaa kyyneliin, mikä saa juutalaiset sanomaan: “Katso, miten kiintynyt hän oli häneen!”
    Jotkut muistavat, että muutamaa kuukautta aiemmin lehtimajanjuhlan aikaan Jeesus oli parantanut erään nuoren sokeana syntyneen miehen ja he kysyväåt: “Eikö tämä, joka avasi sokean silmät, kyennyt estämään tätä kuolemasta?”
    Johannes 5:21
    Johannes 6:40
    Johannes 9:1 – 7
    Johannes 11:17 – 37

    LASARUS HERÄTETÄÄN KUOLLEISTA
    Jeesus sekä hänen seurassaan olevat saapuvat nyt Lasaruksen muistohaudalle. Se on oikeastaan luola, jonka suulle on asetettu kivi.!Ottakaa kivi pois”; Jeesus sanoo. Martta vastustelee tätä, koska hän ei vielä ymmärrä, mitä Jeesus aikoo tehdä. “Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä”, Martta sanoo. Mutta Jeesus kysyy: “Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin näkisit Jumalan kirkkauden?”
    Niinpä kivi siirretään pois. Sitten Jeesus kohottaa katseensa ja rukoilee: “Isä, kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Tosin minä tiesin, että aina kuulet minua, mutta puhuin ihmisjoukon vuoksi, joka seisoo ympärillä, jotta se uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut.” Jeesus rukoilee julkisesti, jotta ihmiset tietävät, että se, mitä hän on tekemäisillään, saadaan aikaan Jumalan antaman voiman avulla. Sitten hän huutaa kovalla äänellä: “Lasarus, tule ulos!”
    Silloin Lasarus tulee ulos. Hänen kätensä ja jalkansa ovat vielä käärinliinoihin sidottuina ja hänen kasvonsa ovat liinalla peitetyt. “Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä”, Jeesus sanoo.
    Nähdessään tämän ihmeen monet juutalaisista, jotka olivat tulleet lohduttamaan Mariaa ja Marttaa, uskovat Jeesukseen. Toiset kuitenkin menevät kertomaan fariseuksille , mitä on tapahtunut. He ja ylipapit järjestävät heti juutalaisen korkeimman oikeuden, sanhedrinin, kokouksen.
    Sanhedrinin kuuluu parhaillaan ylimmäisenä pappina toimiva Kaifas sekä fariseuksia ja saddukeuksia, ylipappeja ja entisiä ylimmäisiä pappeja. Nämä valittavat: “Mitä meidän on tehtävä, koska tämä mies tekee monia tunnusmerkkejä?” Jos annamme hänen olla tällä tavoin, niin kohta kaikki uskovat häneen ja roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä palvontapaikkamme että kansamme.”
    Vaikka uskonnolliset johtajat myöntävätkin, että Jeesus “tekee monia tunnusmerkkejä”, he ovat huolissaan vain omasta asemastaan ja vallastaan. Lasaruksen herättäminen on erityisen voimakas isku saddukeuksille, koska eivät usko ylösnousemukseen. Kaifas, joka on ehkä saddukeus, sanoo nyt suoraan: “Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on hyödyksi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, eikä koko kansa tuhoudu.”
    Jumala sai Kaifaan sanomaan tämän, sillä apostoli Johannes kirjoitti myöhemmin: “Tätä hän (Kaifas) ei kuitenkaan sanonut omasta aloitteestaan. ” “Itse asiassa Kaifas tarkoitti sitä, että Jeesus pitäisi tappaa, jotta Häntä estettäisiin heikentämästä enää enempää heidän virka-asemiaan ja vaikutusvaltaansa. Mutta Johanneksen mukaan “Kaifas profetoi, että Jeesuksen ei ollut määrä kuolla vain kansan puolesta, vaan myös kootakseen Jumalan lapset yhteen:” Jumalan tarkoitus tosiaan on, että hänen Poikansa kuolee lunnaina kaikkien puolesta.
    Kaifas onnistuu nyt vaikuttamaan sanhedriniin niin, että se suunnittelee Jeesuksen tappamista. Mutta Jeesus poistuu saatuaan kuulla näistä suunnitelmista mahdollisesti Nikodeemukselta, hänen ystävällisesti suhtautuvalta sanhedrinin jäseneltä.
    Johannes 11:38 – 54

    JEESUS PARANTAA 10 LEPRATAUTISTA VIIMEISELLä MATKALLAAN JERUSALEMIIN
    Lähtemällä Jerusalemista ja matkustamalla ehkä vain noin 25 kilometrin päähän Jerusalemista koilliseen sijaitsevaan Efraimin kaupunkiin Jeesus tekee tyhjäksi sanhedrinin yritykset tappaa hänet. Sinne hän jää opetuslastensa kanssa kauas vihollisistaan.
    Mutta vuoden 33 pääsiäinen lähestyy ja pian Jeesus on jälleen liikkeellä. Hän kulkee Samarian halki Galileaan saakka. Tämä on viimeinen kerta, kun hän käy täällä alueella ennen kuolemaansa. Ollessaan Galileassa hän ja hänen opetuslapsensa todennäköisesti liittyvät toisten sellaisten seuraan, jotka ovat matkalla Jerusalemiin viettämään pääsiäistä. He valitsevat Jordanvirran itäpuolella sijaitsevan Perean alueen halki kulkevan reitin.
    Alkumatkasta Jeesuksen ollessa menossa johonkin joko Samariassa tai Galileassa sijaitsevaan kylään hän kohtaa 10 lepratautista miestä. Tämä kauhea sairaus tuhoaa vähitellen ihmisen ruumiinosia: hänen sormensa, varpaansa, korvansa, nenänsä ja huulensa. Toisten ihmisten suojelemiseksi tartunnalta Jumalan laki sanoo lepratautia sairastavasta: “Hän käyköön parta peitettynä ja huutakoon: “Saastainen, saastainen!” Niin kauan kuin sairaus hänessä on, olkoon hän saastainen, hän asukoon yksinänsä.”
    Nämä 10 lepratautista noudattavat Laissa lepratautiselle annettuja rajoituksia ja pysyttelevät etäällä Jeesuksesta. He huutavat kuitenkin suurella äänellä. “Jeesus, Opettaja, ole meille armollinen!” Nähdessään heidät kaukaa Jeesus käskee: “Menkää ja näyttäkää itsenne papeille.” Jeesus sanoo näin, koska Jumalan laki valtuuttaa papit julistamaan parantuneiksi sairaudestaan toipuneet lepratautiset. Tällä tavoin nämä saavat luvan elää taas terveiden ihmisten parissa.
    Nämä 10 lepratautista luottavat Jeesuksen yliluonnollisiin voimiin. Niinpä he rientävät tapamaan pappeja, vaikkeivät olekaan vielä parantuneet. Kun he ovat matkalla, heidän uskonsa Jeesukseen palkitaan. He alkavat nähdä ja tuntea terveytensä palautuvan!
    Yhdeksän puhdistunutta lepratautista jatkaa matkaansa, mutta yksi lepratautinen, samarialainen, palaa etsimään Jeesusta. Miksi? Koska hän niin kiitollinen siitä, mitä hänelle on tapahtunut. Suureen ääneen hän ylistää Jumalaa ja kun hän löytää Jeesuksen, hän lankeaa Jeesuksen jalkoihin kiittäen häntä. Vastaukseksi Jeesus sanoo: “Eivätkö ne 10 puhdistuneet? Missä sitten ne muut 9 ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat kääntyneet takaisin antamaan kunniaa Jumalalle, kuin tämä toisen kansan mies?” Sitten hän sanoo samarialaiselle miehelle: “Nouse ja lähde matkaan, uskosi on tehnyt sinut terveeksi:”
    Kun luemme siitä, kuinka Jeesus parantaa 10 lepratautista, meidän tulisi suhtautua vakavasti opetukseen, joka sisältyy hänen kysymykseensä: “Missä sitten ne muut 9 ovat?” Kiittämättömyys, jota nuo 9 ilmaisivat, on vakava heikkous. Osoitammeko me tuon samarialaisen tavoin kiitollisuutta siitä, mitä saamme Jumalalta, muun muassa varman lupauksen ikuisesta elämästä Jumalan vanhurskaassa uudessa maalimassa?
    Johannes 11:54 – 55
    Luukas 17:11 – 19
    3. Mooseksen kirja 13:16 – 17
    3. Mooseksen kirja 13: 45 – 46
    Johanneksen ilmestys 21:3 – 4

    KUN IHMISEN POIKA ILMESTYY
    Kun Jeesus on yhä Pohjoisessa (joka Samariassa tai Galileassa), fariseukset kysyvät häneltä Valtakunnan tulemisesta. He uskovat sen tulevan suurin juhlallisuuksin ja muotomenoin, mutta Jeesus sanoo: ” Jumalan valtakunta ei tule huomiota herättävästi, eikä sanota: “Katso, täällä! tai: “Tuolla!” Sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
    Jeesuksen sanat “teidän keskellänne” on toisinaan käännetty sanoilla “sisällisesti teissä.” Niinpä jotkut ovat ajatelleet, että Jeesus tarkoitti Jumalan valtakunnan hallitsevan Jumalan palvelijoiden sydämessä. Mutta Jumalan valtakunta ei selvästikään ole näiden epäuskoisten fariseusten sydämessä, joille Jeesus puhuu. Se on kuitenkin heidän keskellään, koska Jumalan valtakunnan virkaan määrätty Kuningas, Jeesus Kristus, on heidän joukossaan.
    Luultavasti fariseusten lähdettyä Jeesus puhuu opetuslastensa kanssa enemmän Valtakunnan tulemisesta. Hänellä on erityisesti mielessään tuleva läsnäolonsa Valtakunnan voimassa, kun hän varoittaa: “Teille sanotaan: “Katso, tuolla!” tai: “Katso täällä!” Älkää menkö ulos älkääkä juosko (näiden väärien Messiaiden) perään. Sillä niin kuin salama leimahduksellaan loistaa taivaan alla seudulta toiselle, niin on Ihmisen Poika oleva.” Näin ollen Jeesus osoittaa, että aivan samalla tavoin kuin salama nähdään laajalle alueelle, todisteet hänen läsnäolostaan Valtakunnan voimassa tulevat olemaan selvästi kaikkien niiden nähtävissä, jotka haluavat ne havaita.
    Sitten Jeesus tekee vertailuja muinaisiin tapahtumiin osoittaakseen, millaisia asenteita ihmisillä on hänen tulevan läsnäolonsa aikana. Hän selittää: “Lisäksi niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin tulee olemaan myös Ihmisen Pojan päivinä. Samoin, niin kuin tapahtui Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja rikkiä taivaasta ja se tuhosi heidät kaikki: Samalla tavoin on sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.”
    Jeesus ei sano, että ihmiset Nooan ja Lootin päivinä tuhottiin vain sen vuoksi, että he jatkoivat normaaleja toimiaan: söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat. Jopa Nooa ja Loot ja heidän perheensä tekivät näin. Mutta toiset huolehtivat näistä päivittäisistä toimistaan kiinnittämättä minkäänlaista huomiota Jumalan tahtoon ja juuri tästä syystä heidät tuhottiin. Samasta syystä ihmiset tuhotaan silloin, kun Kristus ilmestyy tätä asiainjärjestelmää kohtaavassa suuressa ahdistuksessa.
    Jeesus tähdentää sitä, että on tärkeää toimia ripeästi silloin, kun todisteet hänen tulevasta läsnäolostaan Valtakunnan voimassa ovat havaittavissa. Hän lisää: “Älköön sinä päivänä se, joka on katolla mutta jonka irtaimisto on talossa, tulko alas noutamaan sitä, älköönkä se, joka on pellolla, myöskään palatko sen luo, mikä on jäänyt taakse. Muistakaa Lootin vaimoa:”
    Kun todisteet Kristuksen läsnäolosta ilmaantuvat, ihmiset eivät voi antaa kiintymyksensä aineelliseen omaisuuteensa estää heitä ryhtymästä nopeaan toimintaan. Matkallaan pois Sodomasta Lootin vaimo katsoi taakseen todennäköisesti kaivaten sinne jääneitä tavaroita ja hänestä tuli suolapatsas.
    Jeesus kuvailee edelleen sitä, millainen tilanne valitsisi hänen tulevan läsnäolonsa aikana ja sanoo opetuslapsilleen: “Sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella, toinen otetaan mukaan, mutta toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa saman myllyn ääressä, toinen otetaan mukaan, mutta toinen jätetään.”
    Mukaan ottaminen vastaa sitä, kun Nooa meni perheineen arkkiin ja sitä, kun enkelit veivät Lootin ja hänen perheensä pois Sodomasta. Se merkitsee pelastusta. Toisaalta jättäminen merkitsee tuhoutumista. Tässä vaiheessa opetuslapset kysyvät: “Mihin, Herra?” “Missä ruumis on, sinne myös kotkat kokoontuvat”, Jeesus vastaa. Ne jotka “otetaan mukaan” pelastukseen, ovat kuin kaukonäköisiä kotkia kokoontuessaan yhteen “ruumiin” luo. Ruumis viittaa tosi Kristuksen hänen näkymättömässä läsnäolostaan Valtakunnan voimassa ja Jumalan järjestämiin hengellisiin pitoihin.
    Luukas 17:20 – 37
    1. Mooseksen kirja 19:26

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 10 B /13 jatkuu seuraavalla 6 uudella tapahtumalla.

    94. RUKOILEMISEN JA NÖRYYDEN TARVE
    95. OPETUKSIA AVIOEROSTA JA LASTEN RAKASTAMISESTA
    96. JEESUS JA RIKAS NUORI HALLITUSMIES
    97. VIINITARHAN TYÖNTEKIJÄT
    98. OPETUSLAPSET KIISTELEVÄT JEESUKSEN KUOLEMAN LÄHESTYESSÄ
    99. JEESUS OPETTAA JERIKOSSA

    Siunausterveisin
    Ari

  15. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 10 B /13

    94. RUKOILEMISEN JA NÖYRYYDEN TARVE
    95. OPETUKSIA AVIOEROSTA JA LASTEN RAKASTAMISESTA
    96. JEESUS JA RIKAS NUORI HALLITUSMIES
    97. VIINITARHAN TYÖNTEKIJÄT
    98. OPETUSLAPSET KIISTELEVÄT JEESUKSEN KUOLEMAN LÄHESTYESSÄ
    99. JEESUS OPETTAA JERIKOSSA

    RUKOILEMISEN JA NÖYRYYDEN TARVE
    Aiemmin ollessaan Juudeassa Jeesus kertoi kuvauksen siitä, kuinka tärkeää on olla hellittämätön rukouksessa. Nyt viimeisellä matkallaan Jerusalemiin hän tähdentää jälleen sitä, miten tarpeellista on rukoilla lakkaamatta. Jeesus on luultavasti yhä Samariassa tai Galileassa kertoessaan opetuslapsilleen seuraavan kuvauksen.
    Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmisiä. Mutta siinä kaupungissa oli leski, joka kävi yhä uudelleen hänen luonaan ja sanoi: “Katso, että saan vastapuoleltani oikeutta.” Jonkin aikaa hän oli haluton, mutta myöhemmin hän sanoi itsekseen: “Vaikka en pelkää Jumalaa enkä kunnioita ihmistä, niin joka tapauksessa, koska tämä leski tuottaa minulle jatkuvasti vaivaa, minä katson että hän saa oikeutta, jottei hän vähän väliä tule ja rusikoi minua loppuun:”
    Sitten Jeesus soveltaa kertomuksensa sanoen: “Kuulkaa, mitä se tuomari sanoi, vaikka hän oli epävanhurskas! Eikö sitten Jumala toimita varmasti oikeutta valituilleen, jotka huutavat hänen puoleensa päivät ja yöt, vaikka hän onkin pitkämielinen heitä kohtaan.”
    Jeesuksen tarkoitus ei ole vihjata, että Jumala on mitenkään tuon epävanhurskaan tuomarin kaltainen. Päinvastoin jos kerran jopa epävanhurskas tuomari vastaa hellittämättömiin anomuksiin, ei tulisi olla epäilystäkään siitä, että Jumala, joka on täysin vanhurskas ja hyvä, vastaa, jos hänen kansaansa kuuluvat eivät lakkaa rukoilemasta. Niinpä Jeesus jatkaa: “Minä sanon teille: Hän (Jumala) toimittaa heille oikeuden pikaisesti.”
    Alituiseen oikeudenmukaisuus evätään alhaisilta ja köyhiltä, kun taas vaikutusvaltaisia ja rikkailta usein suositaan. Jumala ei kuitenkaan pidä huolta ainoastaan siitä, että jumalattomia rangaistaan oikeudenmukaisesti, vaan antamalla palvelijoilleen ikuisen elämän takaa myös sen, että näitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Mutta kuinka monet ihmiset uskovat lujasti siihen, että Jumala toimittaa oikeuden pikaisesti?
    Viitaten erityisesti rukouksen voimaan liittyvään uskoon Jeesus kysyy: “Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän sitä uskoa maan päältä?” Vaikka kysymys jätetään avoimeksi, voidaan päätellä, että tällainen usko ei olisi tavallista, kun Kristus saapuu Valtakunnan voimassa.
    Jeesusta kuuntelevien joukossa on joitakuita, jotka ovat melko varmoja omasta uskostaan. He luottavat itseensä ajatellen olevansa vanhurskaita ja halveksivat toisia. Jopa jotkut Jeesuksen opetuslapset saattavat kuulua tähän joukkoon. Niinpä hän kohdistaa seuraavan kuvauksen juuri tällaisille: “Kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen veronkantaja. Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen näin: “Oi Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, aviorikkojat, enkä myöskään niin kuin tämä veronkantaja. Minä paastoa kahdesti viikossa, minä annan kymmenesosan kaikesta, mitä omakseni hankin.”
    Fariseukset ovat tunnettuja siitä, että he koettavat tehdä vaikutuksen toisiin julkisilla vanhurskaudenosoituksillaan. He ovat itse ottaneet tavakseen paastota maanantaisin ja torstaina ja he maksavat äärimmäisen tunnollisesti kymmenykset, jopa kedon pienistä yrteistä. Muutamaa kuukautta aikaisemmin heidän ylenkatseensa tavallista kansaa kohtaan oli ilmennyt lehtimajanjuhlan aikaan, kun he sanoivat: “Tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia (Toisin sanoen fariseusten esittämää tulkintaa siitä), on kirottua.”
    Jatkaen kuvaustaan Jeesus kertoo yhdestä tällaisesta “kirotusta” ihmisestä: “Mutta veronkantaja, joka seisoi matkan päässä ei tahtonut edes nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi toistuvasti rintaansa sanoen: “Oi Jumala, ole suosiollinen minulle syntiselle.” “Koska veronkantaja on tunnustanut nöyrästi puutteensa, Jeesus sanoo: “Minä sanon teille: tämä meni alas kotiinsa vanhurskaammaksi todistettuna kuin tuo, sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.”
    Näin Jeesus tähdentää jälleen nöyränä olemisen tarpeellisuutta. Koska Jeesuksen opetuslapset on kasvatettu yhteisössä, jossa omahyväisillä fariseuksilla on suuri vaikutusvalta ja jossa yhteiskunnallista arvoa ja asemaa aina korostetaan, ei ole yllättävää, että tällainen ilmapiiri vaikuttaa heihinkin. Jeesus opettaa kuitenkin erinomaisia läksyjä nöyryydestä.
    Luukas 18:1 – 14
    Johannes 7:49

    OPETUKSIA AVIOEROSTA JA LASTEN RAKASTAMISESTA
    Jeesus ja hänen opetuslapsensa ovat matkalla Jerusalemiin viettämään vuoden 33 pääsiäistä. He ylittävät Jordanvirran ja valitsevat Perean alueen halki kulkevan reitin. Jeesus oli Pereassa muutamia viikkoja aikaisemmin, muta sitten häntä pyydettiin tulemaan Juudeaan, koska hänen ystävänsä Lasarus oli sairas. Silloin Pereassa ollessaan Jeesus puhui fariseuksille avioerosta ja nyt he ottavat asian jälleen esille.
    Fariseusten keskuudessa oli erilaisia ajatussuuntia avioerosta. Mooses sanoi, että naisesta voisi ottaa avioeron sen perusteella, että “hänessä on jotakin häpeällistä.” Jotkut uskovat tämän viittaavan vain siveettömyyteen. Mutta toiset ajattelevat “Jonkin häpeällisen” käsittävän hyvin vähäisiä rikkomuksia. Niinpä koetellakseen Jeesusta fariseukset kysyvät: “Onko miehen lupa erota vaimostaan millä perusteella tahansa?” He ovat varmoja siitä, että sanoopa Jeesus mitä tahansa, hän joutuu vaikeuksiin niiden fariseusten kanssa, joilla on asiasta erilainen näkemys.
    Jeesus käsittelee kysymyksen mestarillisesti vetoamatta mihinkään ihmisten mielipiteeseen, vaan viittaamalla avioliiton alkuperäiseen tarkoitukseen. “Ettekö ole lukeneet”, hän kysyy, että hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: “Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa?” He eivät siis ole enää kaksi, vaan yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.”
    Jeesus osoittaa Jumalan tarkoittaneen alun perin, että aviopuolisot pysyvät yhdessä eivätkä ota avioeroa. Jos kerran on näin, niin “miksi sitten Mooses määräsi antamaan erokirjan ja eroamaan hänestä”, fariseukset kysyvät. “Teidän kovasydämisyytenne huomioon ottaen Mooses salli teidän erota vaimostanne”, Jeesus vastaa, “Mutta niin ei ole ollut alusta asti.” Kun Jumala asetti Eedenin puutarhassa oikean mallin avioliitolle, hän ei tehnyt järjestelyä avioeron varalta.
    Jeesus sanoo edelleen fariseuksille: “Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” Hän osoittaa siten, että, joka on törkeää sukupuolista moraalittomuutta, on ainoa Jumalan hyväksymä avioeron peruste.
    Tajutessaan, että avioliiton tulisi olla pysyvä liitto haureuden ollessa ainoa avioeron peruste, opetuslapset sanovat: “Jos miehen asema vaimoonsa nähden on sellainen, niin ei ole viisasta mennä naimisiin.” Ei ole epäilystäkään siitä, että avioliittoa suunnitelevan tulisi vakavasti harkita aviositeen pysyvyyttä!
    Jeesus jatkaa puhumalla naimattomuudesta. Hän selittää, että jotkut pojat syntyvät eunukkeina, he ovat siis kykenemättömiä avioliittoon sukupuolisen kehittymättömyytensä takia. Toisista taas ihmiset ovat tehneet eunukkeja, kun heistä on julmasti tehty sukupuolisesti kyvyttömiä. Sitten on niitä, jotka tukahduttavat halunsa avioitua ja nauttia sukupuolisuhteista voidakseen täydemmin omistautua taivasten Valtakuntaan liittyviin asioihin. “Se, joka voi tehdä sille (naimattomuudelle) tilaa, tehköön sille tilaa”, Jeesus sanoo lopuksi.
    Ihmiset rupeavat nyt tuomaan lapsukaisiaan Jeesuksen luo. Opetuslapset kuitenkin toruvat lapsia ja yrittävät lähettää heidät pois haluten siten epäilemättä suojella Jeesusta tarpeettomalta rasitukselta. Mutta Jeesus sanoo: “Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni, älkää yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu senkaltaisille . Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsukainen, se ei missään tapauksessa mene sinne.”
    Miten erinomaisia opetuksia Jeesus tässä antaakaan! Ottaaksemme vastaan Jumalan valtakunnan meidän täytyy jäljitellä lapsukaisten nöyryyttä ja opinhaluisuutta. Mutta Jeesuksen esimerkki valaisee myös sitä, miten tärkeää varsinkin vanhempien on käyttää aikaa lastensa kanssa. Jeesus osoittaa nyt rakkauttaan lapsukaisia kohtaan ottamalla heidät syliinsä ja siunaamalla heitä.,
    Matteus 19:1 – 15
    5. Mooseksen kirja 24:1
    Luukas 16:18
    Markus 10:1 – 16
    Luukas 18:15 – 17

    JEESUS JA RIKAS NUORI HALLITUSMIES
    Jeesuksen kulkiessa Perean alueen halki kohti Jerusalemia muuan nuorimies juoksee paikalle ja lankeaa polvilleen hänen eteensä. Miestä kutsutaan hallitusmieheksi, mikä luultavasti merkitsee sitä, että hänellä on huomattava asema paikallisessa synagogassa tai jopa sitä, että hän on sanhedrinin jäsen. Lisäksi hän on hyvin rikas. “hyvä Opettaja, mitä minun täytyy tehdä periäkseni ikuisen elämän?” hän kysyy.
    “Miksi kutsut minua hyväksi?” Jeesus sanoo. “Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.” Nuorimies käyttää todennäköisesti samaa “hyvä” arvonimeä ja siksi Jeesus kertoo hänelle, että sellainen arvonimi kuuluu vain Jumalalle. Jeesus jatkaa: “Mutta jos tahdot astua elämään, niin noudata käskyä jatkuvasti.” “Mitä käskyjä?” mies kysyy.
    Mainiten esimerkkinä viisi kymmeneen käskyyn kuuluvaa käskyä Jeesus vastaa: Näitä:” Sinä etsaa tehdä aviorikosta, Sinä et saa varastaa, Sinä et saa esittää väärää todistusta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Lisäten vielä yhden näitä tärkeimmän käskyn Jeesus sanoo: “Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” “Nämä kaikki olen pitänyt nuoruudestani lähtien”, mies vastaa mitä vilpittömimmin. “mitä minulta puuttuu?”
    Kuunnellessaan miehen kiihkeää, harrasta pyyntöä Jeesus tuntee rakkautta häntä kohtaan. Mutta Jeesus havaitsee miehen kiintymyksen aineelliseen omaisuuteen ja kiinnittää siksi huomion siihen, mitä tämän pitää tehdä: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy, mitä sinulla on ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa ja tule minun seuraajakseni.”
    Jeesus katselee epäilemättä sääliä tuntien, kun mies nousee ja lähtee pois syvästi murheellisena. Hänen rikkautensa sokaisee hänet näkemästä tosi aarteen arvoa. “Kuinka vaikea”, Jeesus valittaa, “Onkaan niiden, joilla on rahaa, mennä Jumalan valtakuntaa!” Jeesuksen sanat hämmästyttävät opetuslapsia. Mutta he yllättyvät vielä enemmän kun hän jatkaa esittäen seuraavan yleispätevän säännön: “Helpompi on oikeastaan kamelin päästä ompeluneulan silmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”
    “Kuka sitten voi pelastua?” haluavat opetuslapset tietää. Katsoen suoraan heihin Jeesus vastaa: “Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä kaikki on mahdollista Jumalalle.” Huomatessaan opetuslasten tehneen aivan toisenlaisen valinnan kuin rikas nuori hallitusmies Pietari sanoo: “Katso! Me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua.” Niinpä Pietari kysyy: “Mitä oikeastaan tulee meidän osaksemme?”
    Jeesus lupaa: “Siinä uudelleen luomisessa, jolloin Ihmisen Poika istuu loistoisalle valtaistuimelleen, tulette tekin, te jotka olette seuranneet minua, istumaan kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa.” Jeesus osoittaa, että maan olosuhteissa tulee tapahtumaan uudelleen luominen, niin että olot tulevat olemaan samanlaiset kuin ne olivat Eedenin puutarhassa. Pietari ja toiset opetuslapset palkitaan siten, että he saavat hallita Kristuksen kanssa tätä maailmanlaajuista paratiisia. Tällainen suurenmoinen palkinto on varmasti minkä tahansa uhrauksen arvoinen!
    Palkintoja voi kuitenkin saada jo nyt, kuten Jeesus toteaa vakuuttavasti: “Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljeä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.”
    Kuten Jeesus lupaa, menevätpä hänen opetuslastensa mihin tahansa maailmassa, heillä voi olla läheisempi ja arvokkaampi suhde toisiin kristittyihin kuin omiin sukulaisiinsa. Rikas nuori hallitusmies nähtävästi menettää sekä tämän palkinnon että ikuisen elämän Jumalan taivaallisessa valtakunnassa.
    Myöhemmin Jeesus lisää: “Mutta monet, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.” Mitä hän tarkoittaa?
    Hän tarkoittaa sitä, että monet ihmiset, jotka ovat “ensimmäisinä” nauttimassa uskonnollisista eduista, kuten rikas nuori hallitusmies oli, eivät mene Valtakuntaan. He tulevat olemaan “viimeisiä.” Mutta monet Jeesuksen nöyrät opetuslapset mukaan lukien, joita omavanhurskaat fariseukset halveksien pitävät “viimeisinä” ja joiden sanotaan olevan maan kansa eli tulevat “ensimmäisiksi.” Se että he tulevat “ensimmäisiksi”, merkitsee sitä, että he saavat edun olla Kristuksen hallitsijatovereita Valtakunnassa.
    Markus 10:17 – 31
    Matteus 19:16 – 30
    Luukas 18:18 – 30

    VIINITARHAN TYÖNTEKIJäT
    “Monet, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä” Jeesus sanoi juuri äsken. Nyt hän valaisee tätä esittämällä kertomuksen. “Taivasten valtakunta”, hän aloittaa, ” on miehen talonisännän, kaltainen, joka meni ulos varhain aamulla palkkaamaan työtekijöitä viinitarhaansa.”
    Jeesus jatkaa: “Kun hän (talonisäntä) oli sopinut työtekijöiden kanssa denaarista päivältä, hän lähetti heidät viinitarhaansa. Mentyään ulos myös kolmannen tunnin vaiheilla hän näki toisia seisomassa torilla toimettomina ja näille hän sanoi: “Menkää tekin viinitarhaan ja mikä on oikeudenmukaista, sen minä annan teille.” Niin he menivät. Taas hän meni ulos kuudennen ja yhdeksännen tunnin vaiheilla ja teki samoin. Lopuksi hän meni ulos yhdennentoista tunnin vaiheilla ja tapasi toisia seisomassa ja hän sanoi: “”Miksi olette seisoskelleet täällä koko päivän toimettomina?” He sanoivat hänelle: “Koska kukaan ei ei ole palkannut meitä.” Hän sanoi heille: “Menkää tekin viinitarhaan.”
    Talonisäntä eli viinitarhan omistaja on Jumala ja viinitarha on Israelin kansa. Viinitarhan työntekijät ovat lakiliiton alaisuuteen saatettuja ihmisiä, erityisesti apostolien päivinä eläviä juutalaisia. Palkkasopimus tehdään ainoastaan kokopäivätyöntekijöiden kanssa. Päivän työstä saa palkaksi denaarin. Koska “kolmas tunti” on kello yhdeksän aamulla, ne jotka kutsutaan kolmannella, kuudennella, yhdeksännellä ja yhdennellätoista tunnilla, työskentelevät siten ainoastaan yhdeksän, kuusi tai kolme tuntia tai vain yhden tunnin.
    Kaksitoista tuntia työskennelleet kokopäivätyöntekijät edustavat juutalaisia johtajia, jotka ovat koko ajan olleet uskonnollisessa palveluksessa. He ovat erilaisia kuin Jeesuksen opetuslapset, jotka ovat suurimman osan elämästään työskennelleet kalastuksen tai jonkun muun ansiotyön parissa. Vasta vuoden 29 syksyllä “talonisäntä” lähetti Jeesuksen Kristuksen kokoamaan heidät opetuslapsikseen. Heistä tuli näin “Viimeisiä” eli yhdennentoista tunnin työntekijöitä viinitarhaan.
    Lopulta vertauskuvallinen työpäivä päättyy Jeesuksen kuolemaan ja tulee aika maksaa työtekijöille. Noudatetaan epätavallista maksutapaa: viimeisille maksetaan ensimmäiseksi. Sitä selitetään: “Illan tultua viinitarhan omistaja sanoi valtuutetulleen : “Kutsu työntekijät ja maksa heille heidän palkkansa viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti”; Kun yhdentoista tunnin miehet tulivat, he saivat denaarin. Niinpä kun ensimmäiset tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat maksuksi kukin denaarin. Saatuaan sen he rupesivat nurisemaan talonisäntää vastaa ja sanoivat: “Nämä viimeiset tekivät työtä yhden tunnin, kuitenkin sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän taakan ja polttavan helteen!” Mutta hän sanoi yhdelle heistä vastaukseksi: “Ystävä, en minä tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinut kanssani denaarista? Ota mikä on sinun ja mene. Minä tahdon antaa tälle viimeiselle saman kuin sinullekin. Eikö minun ole lupa tehdä omillani mitä tahdon? Vai onko silmäsi paha, koska minä olen hyvä?” Lopuksi Jeesus toisti jo aiemman mainitun ydinkohdan sanoen: “Täten viimeiset tulevat olemaan ensimmäisiä ja ensimmäiset viimeisiä.”
    Denaarin saaminen ei tapahdu Jeesuksen kuoleman yhteydessä, vaan helluntaina vuonna 33, kun Kristus, “valtuutettu” vuodattaa pyhää henkeä opetuslapsilleen. Nämä Jeesuksen opetuslapset ovat kuin “viimeiset” eli yhdentoista tunnin työntekijät. Denaari ei edusta pyhän hengen lahjaa itsessään. Denaari on jotakin sellaista, mitä opetuslapset voivat käyttää täällä maan päällä. Se on jotakin, mikä merkitsee heidän elämäänsä, heidän ikuista elämäänsä. Se on etu olla hengellinen israelilainen, voideltu saarnaamaan Jumalan valtakunnasta.
    Pian ensiksi palkatut havaitsevat, että Jeesuksen opetuslapsille on maksettu palkka ja he näkevät opetuslasten käyttävän vertauskuvallista denaaria. Mutta he haluavat muutakin kuin Pyhää Henkeä ja siihen liittyviä Valtakunnan etuja. Heidän nurinansa ja vastaväitteensä ilmenevät siten, että he vainoavat Kristuksen opetuslapsia, “viimeisiä” viinitarhan työntekijöitä.
    Onko tuo ensimmäisen vuosisadan täyttymys ainoa täyttymys, joka Jeesuksen kuvauksella on? Ei, tällä 1900-luvulla kristikunnan papit ovat olleet asemansa ja vastuidensa takia “ensimmäisiä”, jotka on palkattu työskentelemään Jumalan vertauskuvallisessa viinitarhassa. He pitivät raamattuseuran yhteydessä toimivia vihkiytyneitä saarnaajia “Viimeisinä” kelpaamaan mihinkään tehtävään Jumalan palveluksessa. Mutta itse asiassa juuri nämä papiston halveksimat ihmiset saivat denaarin, kunnian palvella Jumalan taivaallisen valtakunnan voideltuina lähettiläinä.
    Matteus 19:30
    Matteus 20:1 – 16

    OPETUSLAPSET KIISTELEVÄT JEESUKSEN KUOLEMAN LÄHESTYESSÄ
    Jeesus ja hänen opetuslapsensa ovat lähellä Jordanvirtaa, jonka he ylittävät päästäkseen Perean alueelta Juudeaan. Heidän kanssaan matkustaa monia muita viettämään vuoden 33 pääsiäistä, johon on aikaa ainoastaan viikon päivät.
    Jeesus kävelee opetuslasten edellä ja heitä hämmästyttää hänen rohkea päättäväisyytensä. Muista, että muutamaa viikkoa aikaisemmin, kun Lasarus kuoli ja Jeesus oli lähdössä Pereasta Juudeaan, Tuomas kehotti toisia: “Mennään mekin kuollaksemme hänen kanssaan.” Muista myös, että Jeesuksen herätettyä Lasaruksen sanhedrin teki suunnitelmia tappaakseen Jeesuksen. Ei ihme, että pelko valtaa opetuslapset, kun he menevät nyt jälleen Juudeaan.
    Valmistaakseen niitä 12:ta siihen, mitä on edessä, Jeesus ottaa heidät erilleen ja kertoo heille: “Katso! Olemme menossa ylös Jerusalemiin ja Ihmisen Poika luovutetaan ylipapeille ja kirjanoppineille ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet kansojen ihmisten käsiin ja he tekevät hänestä pilaa ja sylkevät hänen päälleen ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet, mutta kolme päivää myöhemmin hän nousee ylös.”
    Viime kuukausien aikana tämä on kolmas kerta, kun Jeesus on kertonut opetuslapsilleen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Vaikka he kuuntelevatkin häntä, he eivät pysty ymmärtämään kuulemaansa. Se johtuu ehkä siitä, että he uskovat Israelin valtakunnan ennallistamiseen maan päälle ja he innokkaasti odottavat nauttivansa kirkkaudesta ja kunniasta Kristuksen kanssa maallisessa valtakunnassa.
    Pääsiäisen viettoon matkaavien joukossa on Salome, apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti. Jeesus on nimittänyt nämä miehet “ukkosenjyrinän pojiksi” epäilemättä heidän kiivaan luonteenlaatunsa vuoksi. Jo jonkin aikaa nämä kaksi ovat hautoneet mielessään kunnianhimoista halua olla huomattavia Kristuksen valtakunnassa ja he ovat kertoneet toiveistaan äidilleen. Tämä lähestyy nyt Jeesusta heidän puolestaan, kumartaa häntä ja pyytää suosionosoitusta. “Mitä tahdot?” Jeesus kysyy Hän vastaa: “Anna sanasi, että nämä kaksi poikaani saavat istua valtakunnassasi toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi.”
    Tajuten, mistä pyyntö on lähtöisin, Jeesus sanoo Jaakobille ja Johannekselle: “Ette tiedä mitä pyydätte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juomaisillani?” “Voimme”, he vastaavat. Vaikka Jeesus on juuri kertonut heille, että hän kohtaa kauhea vainoa ja että hänet lopulta teloitetaan, he eivät nähtävästi ymmärrä, että hän tarkoittaa juuri tätä “maljalla”, jonka hän on juomaisillaan. Siitä huolimatta Jeesus kertoo heille: “Te tosin juotte maljani, mutta tämä oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se kuuluu niille, joille Isäni on sen valmistanut.”
    Aikanaan kymmenen muuta apostolia saavat tietää, mitä Jaakob ja Johannes ovat pyytäneet ja he ovat vihaisia. Jaakob ja Johannes olivat kenties äänekkäästi esillä apostolien aiemmin kiistellessä keskenään siitä, kuka on suurin. Heidän nyt esittämänsä pyyntö paljastaa, että he eivät ole soveltaneet neuvoja, jota Jeesus on antanut tästä asiasta. Ikävä kyllä heillä on yhä voimakas halu olla huomattavassa asemassa.
    Selvittääkseen siis tämän viimeisimmän riidan ja sen nostattaman närän Jeesus kutsuu kokoon ne 12. Neuvoen heitä rakkaudellisesti hän sanoo: “Te tiedätte, että kansojen hallitsijat herroina niitä hallitsevat ja suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo tulla suureksi, sen täytyy olla teidän palvelijanne ja joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, sen täytyy olla teidän orjanne.”
    Jeesus on antanut esimerkin, jota heidän pitäisi jäljitellä, kuten hän selittää: “Niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaina monien korvaukseksi.” Jeesus ei ole ainoastaan palvellut toisia, vaan hän tulee jopa kuolemaan ihmiskunnan puolesta. Opetuslapsilla täytyy olla tuo sama Kristuksen kaltainen mielenlaatu, niin että he haluavat mieluummin palvella kuin olla palveltavia ja olla mieluummin vähäisempiä kuiun huomattavassa asemassa.
    Matteus 20:17 – 28
    Markus 3:3:17
    Markus 9:33 – 37
    Markus 10:32 – 45
    Luukas 18:31 – 34
    Johannes 11:16

    JEESUS OPETTAA JERIKOSSA
    Pian Jeesus ja hänen kanssaan matkustavat ihmisjoukot saapuvat Jerikon kaupunkiin, joka sijaitsee noin päivän matkan päässä Jerusalemista. Jeriko on nähtävästi kaksoiskaupunki, vanha juutalainen kaupunki sijaitsee noin puolentoista kilometrin päässä uudemmasta roomalaisesta kaupungista. Ihmisjoukkojen suunnatessa kulkunsa pois vanhasta kaupungista ja lähestyessä uutta kaupunkia kaksi sokeaa kerjäläistä kuulee hälinää. Heistä toisen nimi on Bartimeus.
    Saatuaan tietää, että itse Jeesus on kulkemassa ohi, Bartimeus ja hänen toverinsa rupeavat huutamaan: “Herra, ole meille armollinen, Daavidin poika!” Kun ihmisjoukko nuhtelee heitä, jotta he pysyisivät hiljaa, he huutavat vielä enemmän ja kovemmalla äänellä: “Herra, ole meille armollinen, Daavidin poika!”
    Kohun kuullessaan Jeesus pysähtyy. Hän pyytää mukanaan olevia kutsumaan nämä huutajat hänen luokseen. He menevät sokeiden luo ja sanovat toiselle heistä: “Rohkaise mielesi, nouse, hän kutsuu sinua.” Suunnattoman innoissaan sokea mies heittää pois päällysvaippansa, hypähtää jaloilleen ja menee Jeesuksen luo. “Mitä tahdotte minun tekevän teille?” Jeesus kysyy. “Herra, anna silmiemme aueta”, anovat nämä kaksi sokeaa miestä.
    Säälistä liikuttuneena Jeesus koskettaa heidän silmiään. Markuksen kertomuksen mukaan Jeesus sanoo toiselle heistä: “Mene, uskosi on tehnyt sinut terveeksi.” Heti sokeat kerjäläiset saavat näkönsä ja epäilemättä he molemmat alkavat kirkastaa Jumalaa. Kun kaikki kansa näkee, mitä on tapahtunut, sekin antaa ylistyksen Jumalalle. Viipymättä Bartimeus ja hänen toverinsa rupeavat seuraamaan Jeesusta.
    Jeesuksen kulkiessa Jerikon läpi saapuvilla on valtavasti väkeä. Kaikki haluavat nähdä sen miehen, joka on parantanut nämä sokeat. Ihmiset tungeksivat Jeesusta kohti joka puolelta ja niinpä jotkut eivät pysty näkemään hänestä vilaustakaan. Yksi niistä on Sakkeus, Jerikon ja sen ympäristön veronkantajien päämies. Hän on liian lyhyt nähdäkseen, mitä tapahtuu.
    Niinpä Sakkeus juoksee edeltä ja kiipeää metsäviikunapuuhun, joka on Jeesuksen kulkureitin varrella. Tästä tähystyspaikasta hän voi nähdä kaiken hyvin. Ihmisjoukkojen lähestyessä Jeesus huutaa ylös puuhun: “”Sakkeus, tule kiireesti alas, sillä tänään minun täytyy majailla sinun talossasi.” Sakkeus kapuaa iloiten alas puusta ja kiirehtii kotiin tehdäkseen valmisteluja huomattavaa vierastaan varten.
    Mutta kun ihmiset näkevät, mitä tapahtuu, he kaikki rupeavat nurisemaan. Heidän mielestään Jeesuksen ei ole sopivaa mennä sellaisen miehen vieraaksi. Sakkeus on näet rikastunut kiristämällä epärehellisesti rahaa veronkantajana. Monet ihmiset seuraavat Jeesusta ja kun hän menee Sakkeuksen kotiin he valittavat: “Syntisen miehen luo hän meni majoittumaan.” Jeesus kuitenkin näkee, että Sakkeuksella olisi kaikki mahdollisuudet katua. Eikä Jeesus pety, sillä Sakkeus nousee seisomaan ja ilmoittaa: “Katso! Puolet omaisuudestani Herra, minä annan köyhille ja jos olen joltakulta kiristänyt jotakin väärällä syytöksellä, sen minä palautan nelinkertaisena.”
    Sakkeus osoittaa katumuksensa olevan aitoa antamalla puolet omaisuudestaan köyhille ja käyttämällä toisen puolen varoistaan maksaakseen takaisin niille, joita hän petti. Nähtävästi hän pystyy veroluetteloistaan laskemaan tarkalleen, kuinka paljon hän on velkaa näille ihmisille. Niinpä hän lupaa antaa heille nelinkertaisen hyvityksen sopusoinnussa sen Jumalan lain kanssa, joka sanoo:” Jos joku varastaa lampaan, antakoon neljä lammasta yhdestä lampaasta.”
    Jeesus on tyytyväinen siihen tapaan, jolla Sakkeus lupaa jakaa omaisuutensa, sillä Hän sanoo: “Tänä päivänä on pelastus tullut tälle talolle, koska hänkin on Aabrahamin poika. Sillä Ihmisen poika tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut.”
    Äskettäin Jeesus oli valaisuut “kadonneiden”tilaa kertomalla tuhlaajapojasta. Tässä meille on nyt todellinen esimerkki kadonneesta, joka on löytynyt. Vaikka uskonnolliset johtajat ja heidän seuraajansa mutisevat ja valittavat sen vuoksi, että Jeesus kiinnittää huomiota Sakkeuksen kattaisiin ihmisiin, niin Jeesus edelleen etsii tällaisia Aabrahamin kadonneita poikia ja palauttaa heidät oikealle tielle.
    Matteus 20:29 – 34
    Markus 10:46 – 52
    Luukas 18:35 – 43
    Luukas 20:1 – 10
    2. Mooseksen kirja 22:1

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 11. A /13 jatkuu seuraavalla 5 uudella tapahtumalla.

    100. KUVAUS MIINOISTA
    101. BETANIASSA SIMONIN TALOSSA
    102. KRISTUKSEN VOITTOISA SAAPUMINEN JERUSALEMIIN
    103. JÄLLEEN TEMPPELISSÄ
    104. JUMALAN ÄÄNI KUULLAAN KOLMANNEN KERRAN

    Siunausterveisn
    Ari

  16. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 11 A /13
    100. KUVAUS MIINOISTA
    101. BETANIASSA SIMONIN TALOSSA
    102. KRISTUKSEN VOITTOISA SAAPUMINEN JERUSALEMIIN
    103. JÄLLEEN TEMPPELISSÄ
    104. JUMALAN ÄÄNI KUULLAAN KOLMANNEN KERRAN

    KUVAUS MIINOISTA
    Jeesus on ehkä yhä Sakkeuksen kodissa, jonne hän on poikennut matkallaan Jerusalemiin. Hänen opetuslapsensa luulevat, että kun he saapuvat Jerusalemiin, hän julistaa olevansa Messias ja perustaa Valtakuntansa. Oikaistakseen tämän käsityksen ja osoittaakseen, että Valtakunnan perustamiseen on vielä pitkä aika, Jeesus esittää kuvauksen.
    “Eräs jalosukuinen mies”, hän kertoo, “matkusti kaukaiseen maahan varmistaakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja palatakseen.” Jeesus on tuo “jalosukuinen mies” ja taivas on “kaukainen maa”.” Kun Jeesus saapuu sinne, hänen isänsä antaa hänelle kuninkaallisen vallan.
    Ennen lähtöään tuo jalosukuinen mies kuitenkin kutsuu 10 orjaa ja antaa kullekin heistä hopeamiinan sanoen: “Harjoittakaa liiketoimintaa, kunnes minä tulen.” Ensimmäisessä täyttymyksessä nuo 10 orjaa kuvaavat Jeesuksen ensimmäisiä opetuslapsia. Laajemmassa sovelluksessa he kuvaavat kaikkia niitä, joilla on odote tulla hänen perijätovereikseen taivaallisessa Valtakunnassa.
    Hopeamiinat ovat arvokkaita rahoja, kukin niistä vastaa maataloustyöntekijän noin 3 kuukauden sen aikaista palkkaa. Mutta mitä miinat edustavat? Entä millaista liiketoimintaa orjien on määrä harjoittaa niillä? Miinat edustavat omaisuutta, jota hengestä siinneet opetuslapset voisivat käyttää tuottaakseen lisää taivaallisen valtakunnan perillisiä, kunnes Jeesuksesta tulee luvatun Valtakunnan Kuningas. Ylösnousemuksensa ja opetuslapsille näyttäytymisensä jälkeen Jeesus antoi heille vertauskuvalliset miinat, jotta he tekisivät lisää opetuslapsia ja siten lisäisivät jäseniä taivaalliseen valtakunta luokkaan.
    Jeesus jatkaa: “Mutta hänen maamiehensä vihasivat häntä (jalosukuista miestä) ja lähettivät hänen jälkeensä lähettiläsjoukon sanomaan: “Emme tahdo tämän tulevan kuninkaaksemme .” Nämä maanmiehet ovat israelilaisia eli juutalaisia, mutta heihin eivät kuitenkaan kuulu hänen opetuslapsensa. Jeesuksen mentyä taivaaseen nämä juutalaiset ilmaisivat hänen opetuslapsiaan vainoamalla, että he eivät halunneet häntä kuninkaakseen. Tällä tavoin he toimivat samoin kuin nuo maanmiehet, jotka lähettivät lähettiläsjoukon.
    Miten nuo 10 orjaa käyttävät miinojaan? Jeesus selittää: “Kun hän lopulta tuli takaisin varmistettuaan kuninkaallisen vallan, hän käski kutsua luokseen nämä orjat, joille oli antanut hopearahan, saadakseen selville, mitä he olivat liiketoiminnallaan ansainneet. Silloin saapui ensimmäinen ja sanoi: “Herra, miinasi tuotti kymmenen miinaa.” Niin hän sanoi hänelle: “Hyvin tehty, hyvä orja! Koska hyvin vähäisessä asiassa olet osoittautunut uskolliseksi, ole 10 kaupungin vallanpitäjä.” Sitten toinen tuli ja sanoi: “Sinun miinasi, herra, tuotti viisi miinaa.” Hän sanoi tällekin: “sinä myös, johda viittä kaupunkia.”
    Orja, jolla oli 10 miinaa, kuvaa opetuslasten luokkaa eli ryhmää, apostolit mukaan lukien, vuoden 33 helluntaista aina nykyaikaan saakka. Orja joka sai viisi miinaa, edustaa myös tänä samana aikana toimivaa ryhmää, joka mahdollisuuksien ja kykyjensä mukaan lisää kuninkaansa maanpäällistä omaisuutta. Molemmat ryhmät saarnaavat innokkaasti hyvää uutista ja sen vuoksi monista oikeasydämisistä ihmisistä tulee kristittyjä. Yhdeksän orjista harjoitti menestyksellisesti liiketoimintaa ja lisäsi omaisuuttaan.
    Jeesus jatkaa: Mutta vielä tuli yksi ja sanoi: “Herra, tässä on miinasi, jota pidin liinaan pantuna. Minä näet pelkäsin sinua, koska olet ankara mies, sinä otat, mitä et ole pannut talteen ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.” Hän sanoi hänelle: “Oman suusi mukaan minä tuomitsen sinut, paha orja. Sinähän tiesit, että minä olen ankara mies, joka otan, mitä en ole pannut talteen ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Minkä vuoksi et sitten pannut hopearahaani pankkiin? Silloin minä olisin tultuani perinyt sen korkoineen.” Sen jälkeen hän sanoi lähellä seisoville: “Ottakaa miina häneltä pois ja antakaa se sille, jolla on 10 miinaa.”
    Vertauskuvallisen miinan menettäminen merkitsee pahalle orjalle sitä, että hän menettää paikan taivaallisessa Valtakunnassa. Hän todellakin menettää edun hallita ikään kuin 10 tai 5 kaupunkia. Huomaa lisäksi, että orjaa ei julisteta pahaksi niinkään pahan teon vuoksi, vaan siksi, että hän ei työskentele lisätäkseen isäntänsä valtakunnan vaurautta.
    Kun pahan orjan miina annetaan ensimmäiselle orjalle, esitetään vastalause: “Herra, hänellä on 10 miinaa!” Jeesus kuitenkin vastaa: “Jokaisella, jolla on, annetaan lisää, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Tuokaa lisäksi tänne nämä viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen ja tappakaa heidät minun edessäni.”
    Luukas 19:11 – 27
    Matteus 28:19 – 20

    BETANIASSA SIMONIN TALOSSA
    Kun Jeesus lähtee Jerikosta, hän suuntaa kulkunsa kohti Betaniaa. Matka kestää melkein koko päivän, sillä maasto on lähes 20 kilometriä vaikeakulkuista nousua. Jeriko sijaitsee noin 250 metriä merenpinnan alapuolella, kun taas Betania on yli 750 merenpinnan yläpuolella. Saatat muistaa, että Lasarus ja hänen sisarensa asuvat Betaniassa. Tuo pieni kylä sijaitsee noin kolmen kilometrin päästä Jerusalemista öljyvuoren itärinteellä.
    Monet ovat jo saapuneet Jerusalemiin pääsiäiseksi. He ovat tulleet hyvissä ajoin puhdistaakseen itsensä palvontamenojen mukaisesti. Ehkä he ovat koskettaneet kuollutta tai tehneet jotakin muuta, mikä tekee heistä epäpuhtaita. Niinpä he noudattavat puhdistautumisen liittyviä tapoja voidakseen viettää pääsiäistä hyväksyttävällä tavalla. Näiden ensimmäisten juhlaan saapuneiden kokoontuessa temppeliin monet pohtivat, tuleeko Jeesus pääsiäisjuhlaan.
    Jerusalemissa kiistellään kovasti Jeesuksesta. Kaikki tietävät, että uskonnolliset johtajat haluavat ottaa hänet kiinni surmatakseen hänet. He ovat itse asiassa antaneet määräyksiä, että jos joku saa tietää Jeesuksen olinpaikan, hänen tulee ilmoittaa siitä heille. Nämä johtajat ovat viime kuukausien aikana yrittäneet jo kolmesti tappaa Jeesuksen: lehtimajanjuhlassa, vihkimisjuhlassa ja sen jälkeen kun hän herätti Lasaruksen kuolleista. Niinpä ihmiset haluavat tietää aikooko Jeesus vielä jolloinkin näyttäytyä julkisesti. “mitä mieltä olette?” he kysyvät toisiltaan.
    Sillä välin Jeesus saapuu Betaniaan 6 päivää ennen pääsiäistä, jota vietetään 14 nisankuuta juutalaisen kalenterin mukaan. Jeesus saapuu Betaniaan jolloinkin perjantai-iltana, nisankuun 8. päivän alussa. Hän ei olisi voinut tehdä tuota matkaa Betaniaan lauantaina, koska juutalainen laki rajoittaa matkustamista sapattina, perjantain auringonlaskun ja lauantain auringonlaskun välisenä aikana. Jeesus menee luultavasti Lasaruksen kotiin, niin kuin hän on tehnyt aikaisemminkin ja viettää perjantaiyön siellä.
    Eräs toinen betanialainen kuitenkin kutsuu Jeesuksen ja hänen seuralaisensa aterialle lauantai-iltana. Mies on Simon, entinen lebratautinen, jonka Jeesus on ehkä aikaisemmin parantanut. Koska Martta on luonteeltaan ahkera, hän palvelee vieraita. Mutta Maria hänelle luonteenomaisella tavalla kiinnittä kaiken huomionsa Jeesukseen ja tekee nyt jotain sellaista mikä herättää kiistaa.
    Maria avaa pienen alabasteripullon, joka sisältää noin kolmanneskilon hyvänhajuista öljyä, “aitoa nardusta.” Se on hyvin kallisarvoista. Sen arvo vastaa tosiaan suunnilleen vuoden palkkaa! Kun Maria kaataa öljyä Jeesuksen päähän ja hänen jaloilleen ja kuivaa Jeesuksen jalat hiuksillaan, aromaattinen tuoksu täyttää koko talon.
    Opetuslapset ovat vihaisia ja kysyvät: “Miksi tämä haaskaus?” Silloin Juudas Iskariot sanoo: “minkä vuoksi tätä hyvänhajuista öljyä ei myyty 300 denaarista ja annettu köyhille?” Mutta Juudas ei todellisuudessa välitä köyhistä, sillä hän on varastellut opetuslasten kassalippaasta.
    Jeesus alkaa puolustaa Mariaa. “Antakaa hänen olla”, hän käskee. “Miksi yritätte aiheuttaa hänelle ikävyyksiä? Hän suoritti minulle hyvän teon. Sillä köyhät teillä on aina parissanne ja milloin vain tahdotte, te voitte aina tehdä heille hyvää, mutta minua teillä ei ole aina. Hän teki minkä voi, hän ryhtyi etukäteen panemaan hyvänhajuista öljyä ruumiilleni hautaamista silmällä pitäen. Totisesti minä sanon teille: missä ikinä hyvää uutista saarnata kaikessa maailmassa, sekin, mitä tämä nainen teki, on kerrottava hänen muistokseen.”
    Jeesus on ollut Betaniassa nyt yli vuorokauden ja sana hänen siellä olostaan on levinnyt. Monet tulevat siksi Simonin taloon katsomaan Jeesusta, mutta he tulevat myös voidakseen nähdä Lasaruksen, joka on myös siellä. Niinpä ylipapit neuvottelevat tappaakseen paitsi Jeesuksen, myös Lasaruksen. He tekevät tämän siksi, että monet ihmiset uskovat Jeesukseen nähdessään elossa sen miehen, jonka hän herätti kuolleista. Miten ilkeitä nämä uskonnolliset johtajat ovatkaan!
    Johannes 11:55 – 57
    Johannes 12:1 – 11
    Matteus 26:6 – 13
    Markus 14:3 – 9
    Apostolien teot 1:12

    KRISTUKSEN VOITTOISA SAAPUMINEN JERUSALEMIIN
    Seuraava aamuna, joka on sunnuntai 9. nisankuuta, Jeesus lähtee opetuslasten kanssa Betaniasta ja suuntaa kulkunsa öljyvuoren yli kohti Jerusalemia. Vähän ajan kuluttua he lähestyvät Betfagea, joka sijaitsee öljyvuorella. Jeesus antaa kahdelle opetuslapselleen seuraavia ohjeita:
    “Lähtekää kylään, joka on näkyvissänne, niin löydätte heti aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa, päästäkää ne irti ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, niin teidän täytyy sanoa: “Herra tarvitsee niitä.” Silloin hän lähettää ne heti.” Opetuslapset eivät aluksi tajua, että nämä ohjeet liittyvät jotenkin Raamatun ennustuksen täyttymykseen, mutta myöhemmin he ymmärtävät sen. Profeetta Sakarja ennusti, että Jumalan lupaama Kuningas ratsastaisi Jerusalemiin aasilla, “aasintamman varsalla.” Kuningas Salomo oli samalla tavoin ratsastanut voideltavaksi aasin varsalla.
    Kun opetuslapset saapuvat Betfageen ja ottavat aasin ja sen varsan, jotkut siellä seisovista sanovat: “Mitä te teette?” Mutta kun heille kerrotaan, että eläimet ovat Herraa varten, opetuslasten annetaan viedä ne Jeesukselle. Opetuslapset asettavat päällysvaippansa aasintamman ja sen varsan päälle, mutta Jeesus nousee varsan selkään.
    Jeesuksen ratsastaessa kohti Jerusalemia ihmisjoukko kasvaa. Useimmat ihmiset levittävät päällysvaippansa tielle, kun taas toiset katkovat puista oksia ja levittävät niitä. “Siunattu on Hän, joka tulee kuninkaana Jumalan nimessä.!” he huutavat. “Rauhataivaassa ja kunnia ylimmissä korkeuksissa!”
    Jotkut ihmisjoukoissa olevista fariseuksista ovat järkyttyneitä näistä julistuksista ja valittavat Jeesukselle: “Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.” Mutta Jeesus vastaa: “Minä sanon teille: jos nämä pysyisivät vaiti, niin kivet huutaisivat.”
    Jeesuksen lähestyessä Jerusalemia hän katsoo kaupunkia ja rupeaa itkemään sitä sanoen: “Jospa sinä, niin sinä, olisit havainnut tänä päivänä sen, mikä koskee rauhaa, mutta nyt se on kätketty sinun silmiltäsi.” Jerusalemin täytyy maksaa tahallisesta tottelemattomuudestaan., kuten Jeesus ennustaa: “Sinun vihollisesi (roomalaiset kenraali Tiituksen johdolla) rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta ja he iskevät sinut ja sinun sisäpuolellasi olevat lapsesi maahan eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle.” “Tämä Jeesuksen ennustama Jerusalemin tuho tapahtuu todella 37 vuotta myöhemmin, vuonna 70.
    Vain muutamaa viikkoa aikaisemmin monet ihmisjoukosta olivat nähneet Jeesuksen herättävän Lasaruksen kuolleista. Nyt he kertovat jatkuvasti toisilleen tuosta ihmeestä. Niinpä kun Jeesus menee Jerusalemiin, koko kaupunki joutuu liikkeelle. ” Kuka tämä on?” haluavat ihmiset tietää. Lisäksi ihmisjoukot sanovat toistuvasti: “Tämä on se profeetta Jeesus, Galilean Nasaretista!” Nähdessään, mitä tapahtuu, fariseukset valittavat, etteivät he saa aikaan yhtään mitään, sillä kuten he sanovat: “maailma on mennyt hänen peräänsä.”
    Vieraillessaan Jerusalemissa Jeesus tapansa mukaan menee temppeliin opettamaan. Siellä sokeat ja rammat tulevat hänen luokseen ja hän parantaa heidät. Kun ylipapit ja kirjanoppineet näkevät ne ihmeet, jotka Jeesus tekee ja kun he kuulevat poikien huutavan temppelissä: “Oi pelasta Daavidin Poika!” he vihastuvat. “Kuuletteko, mitä he nämä sanovat?” he kysyvät paheksuvasti.
    “Kuulen”, Jeesus vastaa. “Ettekö ole koskaan lukeneet tätä: “Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut ylistystä?” Jeesus jatkaa opettamista ja hän katselee ympärilleen kaikkea temppelissä. Pian on myöhä. Niinpä hän lähtee niiden 12 kanssa takaisin Betaniaan. Hän on sunnuntaiyön todennäköisesti ystävänsä Lasaruksen kodissa.
    Matteus 21:1 – 11
    Matteus 21:14 – 17
    Markus 11:1 – 11
    Luukas 19:29 – 44
    Johannes 12:12 – 19
    Sakarja 9:9

    JÄLLEEN TEMPPELISSÄ
    Jeesus ja hänen opetuslapsensa ovat juuri yöpyneet kolmannen kerran Betaniassa Jerikosta saapumisensa jälkeen. Maanantaina, nisankuun 10. päivänä, he ovat nyt jo aamuauringon sarastaessa matkalla Jerusalemiin. Jeesuksella on nälkä. Niinpä kun hän näkee viikunapuun, jossa on lehtiä, hän menee sen luo katsomaan, olisiko siinä kenties viikunoita.
    Puun lehdet ovat puhjenneet poikkeuksellisen aikaisin, sillä viikunoiden aika ei ole ennen kesäkuuta ja nyt vasta maaliskuun loppu. Mutta Jeesus ilmeisesti ajattelee, että koska puussa on lehtiä jo näin aikaisin, niin siinä voisi olla myös viikunoita. Hän kuitenkin pettyy. Lehdet ovat antaneet puusta petollisen vaikutelman. Sitten Jeesus kiroaa puun sanoen: “Älköön kukaan syökö hedelmää sinusta enää ikinä.” Seuraavana aamuna saadaan tietää Jeesuksen teon seuraukset ja merkitys.
    Jeesus ja hänen opetuslapsensa jatkavat matkaa ja saapuvat pian Jerusalemiin. Jeesus menee temppeliin, jonka hän oli tarkastanut edellisenä iltapäivänä. Tänään hän kuitenkin ryhtyy aivan samanlaisiin toimiin kuin hän oli ryhtynyt kolme vuotta aiemmin tultuaan viettämään vuoden 30 pääsiäistä. Jeesus heittää ulos ne , jotka myyvät ja ostavat temppelissä ja kaataa kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet. Hän ei salli kenenkään edes kantaa mitään astiaa temppelin läpi.
    Tuomiten ne, jotka vaihtavat rahaa ja myyvät eläimiä temppelissä, hän sanoo: “Eikö ole kirjoitettu: “Minun huonettani tullaan kutsumaan kaikkien kansojen rukoushuoneeksi?” Mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.” He ovat ryöstäjiä, koska he vaativat kiskurihintoja niiltä, joilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin ostaa heiltä uhrieläimet. Siksi Jeesus pitää näitä liiketoimia eräänlaisena kiristämisenä tai ryöstämisenä.
    Kun ylipapit ja kirjanoppineet ja kansan huomattavimmat miehet kuulevat, mitä Jeesus on tehnyt, he etsivät jälleen keinoa tappaakseen hänet.. Siten he osoittavat olevansa kykenemättömiä tekemään parannusta. He eivät kuitenkaan tiedä, miten he ottaisivat Jeesuksen hengiltä, sillä koko kansa riippuu hänessä kiinni kuullakseen häntä .Luonnollisten juutalaisten lisäksi pakanoita on tullut viettämään pääsiäistä. Nämä ovat käännynnäisiä, mikä merkitsee sitä, että he ovat kääntyneet juutalaisuuteen. Jotkut kreikkalaiset, jotka ovat ilmeisesti käännynnäisiä, lähestyvät nyt Filippusta ja pyytävät saada nähdä Jeesuksen. Filippus menee Andreaan luo ehkä kysymään sitä, olisiko sellaisen tapaamisen järjestäminen sopivaa. Jeesus on todennäköisesti yhä temppelissä, missä kreikkalaiset voivat tavata hänet.
    Jeesus tietää että hänellä on enää muutamia päivä elinaikaan, joten hän kuvaa tilannettaan osuvasti: “Hetki on tullut, jolloin Ihmisen poika kirkastetaan. Totta totisesti minä sanon teille: ellei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon hedelmää.”
    Yhdellä vehnänjyvällä ei ole paljonkaan arvoa. Muta entä jos se pannaan maahan ja se “kuolee” eli sen elämä siemenenä päättyy? Silloin se itää ja aikanaan tulee tähkälle, joka tuottaa paljon vehnänjyviä. Samalla tavoin Jeesus on vain yksi täydellinen ihminen. Mutta jos hän kuolee uskollisena Jumalalle, hänestä tulee välikappale ikuisen elämän antamiseksi uskollisille, joilla on sama uhrautuvaisuuden henki kuin hänellä. Jeesus sanoo siksi: “Joka on mieltynyt sieluunsa, tuhoaa sen, mutta joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, on varjeleva sen ikuiseen elämään.”
    Jeesus ei selvästikään ajatte vain itseään, sillä hän selittää seuraavaksi: “Jos joku haluaa palvella minua, hän seuratkoon minua ja missä minä olen, siellä minun palvelijakin tulee olemaan. Jos joku haluaa palvella minua, niin Isä tulee kunnioittamaan häntä.” Mikä suurenmoinen palkka Jeesuksen seuraamisesta ja palvelemisesta! Palkkana on, että Isä kunnioittaa tällaista ihmistä yhdistämällä hänet Kristuksen kanssa Valtakunnassa.
    Ajattelen edessäni olevia suuria kärsimyksiä ja tuskallista kuolemaa Jeesus jatkaa: “Nyt minun sieluni on levoton ja mitä minun pitää sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä.” Kunpa hän voisikin välttää sen, mikä häntä odottaa! Mutta ei sittenkään, kuten hän sanoo: “Tämän vuoksihan olen tullut tähän hetkeen.” Jeesus hyväksyy Jumalan koko järjestelyn, johon sisältyy hänen oma uhrikuolemansa.
    Matteus 21:12 – 13
    Matteus 21:18 – 19
    Markus 11:12 – 18
    Luukas 19:45 – 48
    Johannes 12:20 – 27

    JUMALAN ÄÄNI KUULLAAN KOLMANNEN KERRAN
    Ollessaan temppelissä Jeesus on tuntenut suurta tuskaa kuoleman vuoksi, joka hänen täytyy pian kohdata. Häntä huolestuttaa eniten se, millaista mainetta hänen Isänsä saa, joten hän rukoilee: “Isä kirkasta nimesi.” Silloin taivaasta kuuluu voimakas ääni, joka julistaa: “Olen kirkastanut sen ja tulen kirkastamaan sen jälleen.”
    Ympärillä seisova ihmisjoukko on ymmällään. “Hänelle on puhunut enkeli”, rupeavat jotkut sanomaan. Toiset väittävät, että ukkonen jyrisi. Mutta puhuja oli tosiaan itse Jumala! Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Jumalan ääni kuultiin Jeesuksen yhteydessä.
    Kolme ja puoli vuotta aiemmin Johannes Kastaja kuuli Jeesuksen kasteen aikana Jumalan sanovan Jeesuksesta: “Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” Sitten, jokin aikaa edellisen pääsiäisen jälkeen, kun Jeesuksen muoto muuttui Jaakobin, Johanneksen ja Pietarin edessä, he kuulivat Jumalan ilmoittavan: “Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt, kuunnelkaa häntä.” 10. nisankuuta, neljä päivää ennen Jeesuksen kuolemaa, ihmiset kuulevat jälleen, nyt kolmannen kerran, Jumalan äänen. Mutta tällä kertaa Jumala puhuu niin, että suuret ihmisjoukot voivat kuulla sen!
    Jeesus selittää: “Ei tämä ääni ole kuulunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.” Se on todiste siitä, että Jeesus todella on Jumalan Poika, luvattu Messias. “Nyt tämän maailman hallitsija tullaan heittämään ulos.” Jeesuksen uskollinen elämänvaellus itse asiassa vahvistaa sen, että Saatanan Panettelija, maailman hallitsija, ansaitsee tulla “heitetyksi ulos”, tuhotuksi.
    Viitaten lähestyvän kuolemansa seurauksiin Jeesus sanoo: “Kuitenkin minä, jos minut kohotetaan maasta, vedän kaikenlaisia ihmisiä luokseni.” Hänen kuolemansa ei ole millään tavalla tappio , sillä sen kautta hän vetää ihmisiä luokseen, niin että he voivat nauttia ikuisesta elämästä. Mutta ihmisjoukko väittää vastaan: “Me olemme kuulleet Laista, että Kristus pysyy ikuisesti ja kuinka sinä sanot, että Ihmisen Poika täytyy kohottaa? Kuka tämä Ihmisen Poika on?”
    Huolimatta kaikista todisteista, Jumalan oman äänen kuuleminen mukaan lukien, useimmat eivät usko Jeesuksen olevan todellinen Ihmisen Poika, luvattu Messias . Jeesus kuitenkin puhuu jälleen itsestään “valona” niin kuin hän oli puhunut puoli vuotta aikaisemmin lehtimajanjuhlassa ja kannustaa kuulijoitaan: “Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon tullaksenne valon lapsiksi.” Tämän sanottuaan Jeesus menee pois ja kätkeytyy ilmeisesti sen vuoksi, että hänen henkensä on vaarassa.
    Juutalainen epäusko Jeesusta kohtaan toteuttaa Jesajan sanat, joiden mukaan “ihmisten silmät on sokaistu ja heidän sydämensä paadutetaan niin, etteivät he käänny tullakseen parannetuiksi.” Jesaja näki näyssä Jumalan taivaallisen hovin jossa oli myös Jeesus siinä kirkkaudessa, joka hänellä oli Jumalan rinnalla ennen ihmiseksi tuloaan. Siitä huolimatta juutalaiset Jesajan sanojen täyttymykseksi itsepintaisesti hylkäävät todisteet siitä, että juuri Hän on heidän luvattu Vapauttajansa.
    Toisaalla monet hallitusmiehistäkin (ilmeisesti juutalaisen korkeimman oikeuden, sanhedrinin jäsenistä) todella uskovat Jeesukseen. Nikodeemus ja Joosef Arimatialainen ovat kaksi tällaista hallitusmiestä. Mutta ainakaan tällä hetkellä nuo hallitusmiehet eivät julista uskoaan pelätessään joutuvansa erotetuiksi asemastaan synagogassa. Miten paljon he menettävätkään!
    Jeesus huomauttaa edelleen: ” Joka uskoo minuun , ei usko ainoastaan minuun, vaan myös häneen, joka on lähettänyt minut ja joka näkee minut, näkee myös hänet, joka on lähettänyt minut. Mutta jos joku kuulee minun sanani eikä pidä niitä, niin minä en tuomitse häntä, sillä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan maailman. Se sana jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.”
    Jumala rakkaus ihmismaailmaa kohtaan sai hänet lähettämään Jeesuksen, jotta häneen uskovat voisivat pelastua. Ihmisten pelastuminen ratkaistaan sen perusteella, tottelevatko he sitä. mitä Jumala käski Jeesuksen puhua. Tuomio langetetaan “viimeisenä päivänä”, Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana.
    Jeesus sanoo lopuksi: “Minä en ole puhunut omasta aloitteestani,. vaan Isä itse, joka on lähettänyt minut, on antanut minulle käskyn siitä, mitä minun pitää sanoa ja mitä puhua. Tiedän myös, että hänen käskynsä merkitsee ikuista elämää. Sen tähden minä puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut.”
    Johannes 12:28 – 50
    Johannes 19:38 – 39
    Matteus 3:17
    Matteus 17:5
    Jesaja 6:1
    Jesaja 6:8 – 10

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 11. B /13 jatkuu seuraavalla 6. uudella tapahtumalla.

    105. RATKAISEVA PÄIVÄ ALKAA
    106. VIINITARHAKUVAUSTEN PALJASTAMISIA
    107. KUVAUS HÄÄJUHLASTA
    108. HE EIVÄT ONNISTU SAAMAAN JEESUSTA ANSAAN
    109. JEESUS TUOMITSEE VASTUSTAJANSA
    110. PALVELUS TEMPPELISSÄ PÄÄTTYY

    Siunausterveisin
    Ari

  17. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 11. B /13

    105. RATKAISEVA PÄIVÄ ALKAA
    106. VIINITARHAKUVAUSTEN PALJASTAMISIA
    107. KUVAUS HÄÄJUHLASTA
    108. HE EIVÄT ONNISTU SAAMAAN JEESUSTA ANSAAN
    109. JEESUS TUOMITSEE VASTUSTAJANSA
    110. PALVELUS TEMPPELISSÄ PÄÄTTYY

    RATKAISEVA PÄIVÄ ALKAA
    Kun Jeesus lähtee Jerusalemista maanantai-iltana, hän palaa öljyvuoren rinteellä sijaitsevaan Bataniaan,kaksi päivää hänen lopun ajan palveluksestaan on vierähtänyt Jerusalemissa. Jeesus on epäilemättä jälleen yötä ystävänsä Lasaruksen luona. Koska hän saapui Jerikosta perjantaina, tämä on hänen neljäs Betaniassa viettämänsä yö.
    Nyt varhain tiistaiaamuna 11. nisankuuta hän ja hänen opetuslastensa ovat jälleen matkalla. Tästä on tuleva ratkaiseva ja tähän asti myös Jeesuksen kiireisin palveluspäivä. Tämä on myös viimeinen päivä, jolloin hän näyttäytyy temppelissä. Tämä on myös viimeinen päivä, jolloin hän suorittaa julkista palvelustaan ennen oikeudenkäyntiään ja teloitustaan.
    Jeesus ja hänen opetuslapsensa valitsevat taas saman reitin öljyvuoren yli Jerusalemiin. Tuolla Betaniasta lähtevällä tiellä Pietari näkee puun, jonka Jeesus kirosi edellisenä aamuna. “Rabbi, katso”, hän huudahtaa, “viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuihtunut.” Mutta miksi Jeesus tappoi puun? Hän osoittaa syyn siihen sanoessaan: “Totisesti minä sanon teille: jos vain teillä on uskoa ettekä epäile, niin ette ainoastaan tule tekemään mitä minä tein viikunapuulle, vaan myös jos sanotte tälle vuorelle (öljyvuorelle, jolla he seisoivat): “kohoa ja heittäydy mereen”, niin se tapahtuu. Ja kaiken mitä pyydätte rukouksessa, uskoen, te saatte.”
    Niinpä aiheuttamalla puun kuihtumisen Jeesus antaa opetuslapsilleen havainto opetusta siitä, miten tarpeellista heidän on uskoa Jumalaan. Hän sanookin: “kaikki, mitä rukoilette ja pyydätte, uskokaa ikään kuin saaneenne, niin se tulee olemaan teillä,” Heidän on todella tärkeää oppia tämä läksy, varsinkin kun otetaan huomioon ne pelottavat koetukset, jotka ovat pian tulossa! Viikunapuun kuihtuminen ja uskon laatu liittyvät yhteen vielä toisellakin tavalla.
    Tämän viikunapuun tavoin Israelin kansa antaa itsestään valheellisen kuvan. Vaikka tuo kansa onkin liittosuhteessa Jumalan kanssa ja saattaa ulkonaisesti näyttää noudattavan hänen säädöksiään, niin se on osoittanut, ettei sillä ole uskoa, ettei se tuota hyvää hedelmää. Epäuskon vuoksi se on jopa parhaillaan hylkäämässä Jumalan oman Pojan! Näin ollen aiheuttamalla hedelmättömän viikunapuun kuihtumisen Jeesus osoittaa havainnollisesti, mihin tämä hedelmätön ja uskoton kansa lopulta päätyy.
    Pian Jeesus ja hänen opetuslapsensa saapuvat Jerusalemiin ja tapansa mukaan he menevät temppeliin, missä Jeesus rupeaa opettamaan. Ylipapit ja kansan vanhimmat muistavat epäilemättä, mitä Jeesus teki edellisenä päivänä rahanvaihtajille ja kysyvät häneltä haastavasti: “Millä valtuudella sinä teet näitä ja kuka antoi sinulle tämän valtuuden?”
    Vastaukseksi Jeesus sanoo: “Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Jos tahdotte minulle sen, niin minäkin sanon teille, millä valtuudella minä näitä teen: Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä? Papit ja vanhimmat rupeavat neuvottelemaan keskenään siitä, mitä he vastaavat. “Jos sanomme: “taivaasta, niin hän sanoo meille: “Miksi sitten ette uskoneet häntä?” Mutta jos sanomme: “Ihmisistä”, niin saamme pelätä ihmisjoukkoa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.”
    Nämä uskonnolliset johtajat eivät tiedä mitä vastata. Niinpä he sanovat Jeesukselle: “Emme tiedä:”
    Jeesus puolestaan toteaa: “Enkä minäkään sano teille, millä valtuudella minä näitä teen.”
    Matteus 21:19 – 27
    Markus 11:19 – 33
    Luukas 20:1 – 8

    VIINITARHAKUVAUSTEN PALJASTAMIA
    Jeesus on temppelissä. Hän on juuri häkellyttänyt uskonnolliset johtajat, jotka vaativat saada tietää, kenen valtuudella hän toimii. Enne kuin he selviävät hämmennyksestään, Jeesus kysyy: “Mitä arvelette?” Sitten hän osoittaa heille kuvauksen avulla, millaisia ihmisiä he todella ovat.
    “Miehellä on kaksi lasta”, Jeesus kertoo. “Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: “Lapsi, mene tänään työskentelemään viinitarhaan:” Vastaukseksi tämä sanoi: “Minä menen, herra”, mutta ei mennytkään. Niin hän lähestyi toista ja sanoi samoin. Vastaukseksi tämä sanoi: “En tahdo.” Jälkeenpäin hän oli pahoillaan ja meni. Kumpi näistä kahdesta teki isäntänsä tahdon?” Jeesus kysyy.
    “Jälkimmäinen”, vastasivat hänen vastustajansa. Niinpä Jeesus selittää: “Totisesti minä sanon teille, että veronkantajat ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.” Veronkantajat ja portot itse asiassa kieltäytyivät aluksi palvelemasta Jumalaa. Mutta sitten he tuon toisen lapsen tavoin katuivat ja tosiaan palvelivat häntä. Toisaalta uskonnolliset johtajat ensimmäisen lapsen tavoin väittävät palvelevansa Jumalaa, mutta kuten Jeesus huomauttaa: “Johannes (Kastaja) tuli teidän luoksenne vanhurskauden tietä, mutta te ette uskoneet häntä. Kuitenkin veronkantajat ja portot uskoivat häntä, ja te, vaikka sen näitte, ette olleet pahoillanne jälkeenpäin, niin että olisitte uskoneet häntä.”
    Seuraavaksi Jeesus osoittaa, että nuo uskonnolliset johtajat eivät ole ainoastaan laiminlyöneet Jumalan palvelemista, vaan he ovat todellisuudessa ilkeitä ja pahoja miehiä. “Oli mies, talonisäntä”, Jeesus kertoo, “Joka istutti viinitarhan ja pani sen ympärille aidan ja kaivoi siihen viinikuurnan ja matkusti ulkomaille. Kun hedelmien aika läheni, hän lähetti orjansa viljelijöiden luo hakemaan hedelmänsä. Mutta viljelijät ottivat hänen orjansa ja yhden he pieksivät, toisen tappoivat, yhden taas kivittivät. Hän lähetti vielä toisia orjia, useampia kuin ensimmäiset, mutta hekin tekivät näille samoin.” “Orjat” ovat profeettoja, jotka “talonisäntä”, Jumala, lähetti “viinitarhan viljelijöille”. Nämä viljelijät ovat Israelin kansan johtavia edustajia ja tämän kansan Raamattu osoittaa olevan Jumalan “viinitarha.”
    Koska “viljelijät” kohtelevat huonosti “orjia” ja tappavat heidät, Jeesus selittää: “Poikaani he kunnioittavat.” Nähtyään pojan viljelijät sanoivat keskenään: “Tämä on perillinen, tulkaa, tapetaan hänet ja otetaan hänen perintönsä!” Niin he ottivat hänet ja heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat.” Osoittaen sanansa uskonnollisille johtajille Jeesus kysyy nyt: “Kun viinintarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?” “Koska he ovat pahoja”, vastaavat uskonnolliset johtajat, “niin hän tuhoaa heidät pahoin ja vuokraa viinitarhan toisille viljelijöille, jotka luovuttavat hänelle hedelmät,. kun niiden aika tulee.”
    Näin he tietämättään julistavat tuomion itselleen, sillä heidät lasketaan mukaan Jumalan koko Israelin kansan muodostamaan “viinitarhan” israelilaisiin “viljelijöihin.” Hedelmä, jota Jumala odottaa näiltä viljelijöiltä, on usko hänen Poikaansa, tosi Messiaaseen. Koska he eivät tuota tällaista hedelmää, Jeesus varoittaa: “Ettekö ole koskaan lukeneet Raamatun kirjoituksista (Psalmista 118:22 – 23): “se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakiveksi. Jumalalta tämä on tullut ja se on ihmeellinen meidän silmissämme? Tämän vuoksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmää ja joka kaatuu tähän kiveen, se ruhjoutuu. Jonka päälle se taas kaatuu, sen se murskaa tomuksi.”
    Kirjanoppineet ja ylipapit tajuavat nyt, että Jeesus puhuu heistä ja he haluavat tappaa hänet, tuon oikeutetun “perillisen.” Niinpä etu olla hallitsijoina Jumalan valtakunnassa otetaan heiltä pois kansana ja muodostetaan uusi “viinitarhan viljelijöiden” kansa, joka tuottaa sopivia hedelmiä.
    Koska uskonnolliset johtajat pelkäävät ihmisjoukkoja, jotka pitävät Jeesusta profeettana, he eivät yritä tappaa häntä nyt.
    Matteus 21:28 46
    Markus 12:1 – 12
    Luukas 20:9 – 19
    Jesaja 5:1 – 7

    KUVAUS HÄÄJUHLASTA
    Jeesus on kahden kuvaksen avulla paljastanut kirjanoppineet ja ylipapit ja he haluavat tappaa hänet. Mutta Jeesus ei ole sanonut heille vielä läheskään kaikkea. Jatkoksi hän kertoo heille taas kuvauksen sanoen: “Taivasten valtakunta on verrattavissa mieheen, kuninkaaseen, joka laittoi häät pojalleen. Hän lähetti orjansa kutsumaan häihin kutsuttuja, mutta he eivät halunneet tulla.”
    Jumala on tuo Kuningas, joka valmistaa häät Pojalleen, Jeesukselle Kristukselle. Lopulta 144 000 voidellusta seuraajasta koostuva morsian liitetään Jeesuksen taivaassa. Kuninkaan alamaisia ovat Israelin kansaan kuuluvat, jotka tultuaan otetuiksi lakiliittoon noin vuonna 1500 eaa. saivat tilaisuuden muodostaa “pappisvaltakunnan.” Tuolloin hääkutsu siis ulotettiin koskemaan alun alkaen heitä.
    Ensimmäinen kutsu noille kutsutuille esitettiin kuitenkin vasta syksyllä vuonna 29, kun Jeesus ja hänen opetuslapsensa (kuninkaan orjat) alkoivat saarnata Valtakuntaa. Mutta ne luonnolliset israelilaiset, jotka saivat noiden orjien esittämän kutsun vuosina 29 – 33, eivät halunneet tulla. Niinpä Jumala antoi kutsutuista muodostuvalle kansalle uuden tilaisuuden, kuten Jeesus selostaa: “Hän lähetti vielä toisia sanoen: “kertokaa kutsutuille: “Katso! Olen valmistanut päivälliseni, sonnini ja syöttöeläimeni ovat teurastetut ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin” Tätä toista ja lopullista kutsua alettiin esittää kutsutuille helluntaina vuonna 33, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin Jeesuksen seuraajien päälle. Tämän kutsun esittäminen jatkui vuoteen 36.
    Mutta suurin osa israelilaisista torjui tämänkin kutsun. “He menivät pois välinpitämättöminä”, Jeesus sanoo, “kuka omalle pellolleen , kuka kaupallisiin toimiinsa, mutta muut ottivat kiinni hänen orjansa, kohtelivat heitä röyhkeästi ja tappoivat heidät.” Jeesus jatkaa: “Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhaajat ja poltti heidän kaupunkinsa.” Tämä tapahtui vuonna 70, jolloin roomalaiset hävittivät Jerusalemin maan tasalle ja nuo murhaajat tapettiin.
    Sen jälkeen Jeesus selittää, mitä sillä välin tapahtui: “Sitten hän (kuningas) sanoi orjilleen: “Häät ovat tosin valmiit, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää sen tähden kaupungin ulosmenoteille ja kutsukaa häihin, keitä vain tapaatte.” Orjat tekivät näin ja “häähuone täyttyi niistä, jotka olivat pitkällään pöydän ääressä.”
    Tämä vieraiden kokoamistyö kutsuttujen kaupungin ulosmenoteiltä alkoi vuonna 36. Rooman armeijan upseeri Kornelius ja hänen perheensä olivat ensimmäisiä ympärileikkaamattomia ei-juutalaisia , jotka koottiin. Näiden ei-juutalaisten kokoaminen, jotka kaikki tulevat alkuperäisestä kutsusta kieltäytyneiden tilalle, on jatkunut siitä lähtien. Jeesus kertoo, mitä sitten tapahtuu, sanoen: “Kun kuningas tuli sisään tarkastamaan vieraita, hän näki siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteeseen. Niin hän sanoi hänelle: “”Ystävä , kuinka pääsit tänne sisään, vaikka ylläsi ei ole häävaatetta? Hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: “Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää hänet ulkopuolelle pimeyteen. Siellä hänellä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.”
    Mies, jolla ei ole häävaatetta, kuvaa kristikunnan tekokristittyjä. Jumala ei ole koskaan tunnustanut heidän todella olevan hengellisiä israelilaisia. Jumala ei milloinkaan voidellut heitä pyhällä hengellä Valtakunnan perillisiksi. Niinpä heidät heitetään ulos pimeyteen, missä he kärsivät tuhon.
    Jeesus päättää kuvauksensa sanoen: “Sillä monia kutsuttuja, muta harvoja valittuja.” Israelin kansasta kutsuttiin todellakin monia tulemaan Kristuksen morsiamen jäseniksi, mutta vain harvoja luonnollisia israelilaisia valittiin. Useimmat taivaallisen palkinnon saavista 144 000 vieraasta osoittautuvat ei-israelilaisiksi.
    Matteus 22:1 – 14
    2. Mooseksen kirja 19:1 – 6
    Johanneksen ilmestys 14:1 – 3

    HE EIVÄT ONNISTU SAAMAAN JEESUSTA ANSAAN
    Jeesus on ollut opettamassa temppelissä ja on juuri kertonut uskonnollisille vihollisilleen kolme kuvausta, jotka paljastavat heidän pahuuteensa. Fariseukset ovat siksi vihaisia ja pitävät neuvottelun saadakseen hänet sanomaan jotakin sellaista, minkä vuoksi he voivat antaa pidättää hänet. He punovat juonen ja lähettävät opetuslapsensa yhdessä Herodeksen puoluelaisten kanssa, jotta nämä yrittäisivät saada hänet ansaan.
    “Opettaja”, nämä miehet sanovat, “me tiedämme, että sinä olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso ihmisten ulkonäköön. Sano siis meille, mitä arvelet: onko luvallista maksaa keisarille henkilöveroa vai ei?” Jeesusta ei hämätä imartelulla. Hän on täysin selvillä siitä, että jos hän sanoo: “Ei ole luvallista eikä oikein maksaa tätä veroa”, hän syyllistyy kapinamielialan lietsomiseen Roomaa vastaan. Jos hän taas sanoo: “Kyllä, teidän pitäisi maksaa tämä vero”, juutalaiset jotka pitävät riippuvaisuuttaan Roomasta halveksittavana, vihaavat häntä. Niinpä hän vastaa: “Ulkokullatut, miksi panette minut koetukselle? Näyttäkää minulle henkilöveroraha.” Kun he tuovat hänelle rahan, hän kysyy: “Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?” “Keisarin”, he vastaavat. “maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” Kun miehet kuulevat Jeesuksen mestarillisen vastauksen, he ihmettelevät. He menevät pois ja jättävät hänet rauhaan.
    Nähtyään fariseusten epäonnistuvan yrityksessään, saada jotain huomauttamista Jeesusta vastaan saddukeukset, jotka sanovat, ettei ole ylösnousemusta, lähestyvät häntä ja kysyvät: “Opettaja, Mooses sanoi: “Jos mies kuolee lapsettomana, niin hänen veljensä täytyy mennä avioliittoon hänen vaimonsa kanssa ja herättää jälkeläisiä veljelleen.” Meidän parissamme oli seitsemän veljestä ja ensimmäinen meni naimisiin ja kuoli ja koska hänellä ei ollut jälkeläisiä, niin hän jätti vaimonsa veljelleen. Samalla tavalla kävi toisen ja kolmannen ja vihdoin kaikkien seitsemän. Kaikkien viimeiseksi kuoli vaimo. Kenelle noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä he kaikki saivat hänet.”
    Vastaukseksi Jeesus sanoo: “Ettekö te erehdy siksi, ettette tunne Raamatun kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? Sillä kun kuolleista noustaan, niin eivät miehet mene naimisiin eikä naisia naiteta, vaan he ovat kuin enkeli taivaissa. Mutta mitä kuolleisiin tulee, että heidät herätetään, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksesta orjantappurapensaasta, kuinka Jumala sanoi hänelle: “Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala?” Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te erehdytte suuresti.”
    Ihmisjoukot ovat jälleen perin pohjin hämmästyneitä Jeesuksen vastauksesta. Jopa jotkut kirjanoppineista myöntävät: “Opettaja, sinä puhut hyvin.” Kun fariseukset huomaavat, että Jeesus on vaientanut saddukeukset, he tulevat joukolla hänen luokseen. Koetellakseen häntä vielä yksi kirjanoppinut heidän keskuudessaan kysyy: “Opettaja, mikä on suurin käsky Laissa?”
    Jeesus vastaa: “Ensimmäinen on: “Kuule, Israel, meidän Jumalamme, on yksi ja sinun tulee rakastaa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.” Ei mitään muuta näitä suurempaa käskyä.” Itse asiassa Jeesus lisää: Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko Laki ja Profeetta.”
    “Opettaja, hyvin sanoit totuuden mukaan”, myöntää kirjanoppinut. “Hän on Yksi, eikä ole ketään muuta kuin Hän” ja tämä hänen rakastamisensa koko sydämestään ja koko ymmärryksestään ja koko voimastaan ja tämä, että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on paljon suuriarvoisempaa kuin kaikki kokonaispolttouhrit ja muut uhrit.” Havaittuaan kirjanoppineen vastanneen älykkäästi Jeesus sanoo hänelle: “Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”
    Kolmen päivän ajan sunnuntaista tiistaihin Jeesus on nyt opettanut temppelissä. Ihmiset ovat kuunnelleet häntä mielellään. Uskonnolliset johtajat haluavat kuitenkin tappaa hänet, mutta toistaiseksi heidän yrityksensä ovat epäonnistuneet.
    Matteus 22:15 – 40
    Markus 12:13 – 34
    Luukas 20:20 – 40

    JEESUS TUOMITSEE VASTUSTAJANSA
    Jeesus on häkellyttänyt uskonnolliset vastustajansa niin perusteellisesti, että he pelkäävät kysyä häneltä enää mitään. Niinpä hän ottaa aloitteen paljastaakseen heidän tietämättömyytensä. “Mitä arvelette Kristuksesta?” hän tiedustelee. “Kenen poika hän on?” “Daavidin”, vastaavat fariseukset.
    Vaikkei Jeesus kielläkään sitä, että Daavid on Kristuksen eli Messiaan esi-isä, hän kysyy: “Kuinka sitten Daavid henkeytyksestä (Psalmi 110) kutsuu häntä “herraksi” sanoen: Jumala sanoi minun Herralleni: “Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi jalkojesi alle?” Jos siis Daavid kutsuu häntä “Herraksi”, kuinka hän on hänen poikansa?”
    Fariseukset ovat vaiti, sillä he eivät tiedä Kristuksen eli voidellun todellista henkilöllisyyttä. Messias ei ole vain Daavidin ihmisjälkeläinen, kuten fariseukset nähtävästi uskovat, vaan hän oli olemassa taivaassa ja oli Daavidia ylempi eli tämän Herra.
    Kääntyen nyt ihmisjoukkojen ja opetuslastensa puoleen Jeesus varoittaa kirjanoppineista ja fariseuksista. Koska nämä opettavat Jumalan lakia “istuuduttuaan Mooseksen istuimelle”, Jeesus kehoittaa: “Kaikki, mitä he teille sanovat, se tehkää ja sitä noudattakaa.” Mutta hän lisää:” Älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he sanovat, mutta eivät tee.”
    He ovat ulkokultaisia ja Jeesus tuomitsee heidät käyttäen suunnilleen samanlaista kieltä kuin hän käytti ollessaan aterioimassa fariseuksen talossa joitakin kuukausia aiemmin. “Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi”, hän sanoo. Hän mainitsee esimerkkejä:
    He leventävät raamatunlauseita sisältävät kotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä.” Nämä suhteellisen pienet kotelot, joita käytetään otsalla tai käsivarressa, sisältävät neljä katkelmaa Laista. Jakeet lopussa (2. Moos.13 luku, 4. Moos. 15. luku ja 5 . Moos. 6. luku)

    Mutta fariseukset suurentavat näitä koteloita antaakseen sellaisen vaikutelman, että he ovat innokkaita Lain puolesta.
    Jeesus jatkaa sanoen, että he “suurentavat vaatteittensa reunukset.” Israelilaisia kehotetaan 4. Mooseksen kirjan 15:38 – 40 tekemään ripsureunukset vaatteisiinsa, mutta fariseukset tekevät omista reunuksistaan suuremmat kuin kenelläkään muulla. Kaikki tehdään huomion herättämiseksi! “He pitävät huomattavimmasta paikasta”, Jeesus julistaa.
    Ikävä kyllä tämä halu olla huomattavassa asemassa on vaikuttanut hänen omiin opetuslapsiinsakin. Niinpä hän neuvoo: “Mutta teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne. Taivaallinen: Älköön teitä liioin kutsuttako “johtajiksi”, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” Opetuslasten täytyy päästä eroon halusta olla ensimmäinen. “Suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne”, Jeesus neuvoo.
    Seuraavaksi hän lausuu kirjanoppineille ja fariseuksille sarjan “voi” huudahduksia kutsuen heitä toistuvasti ulkokullatuiksi. He “sulkevat taivasten valtakunnan ihmisten edessä”, hän sanoo ja “juuri he ahmivat leskien talot ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia.”
    “Voi teitä, sokeat oppaat”, Jeesus sanoo. Hän tuomitsee fariseusten hengellisten arvojen puutteen, joka tulee ilmi heidän tekemisistään mielivaltaisista luokituksista. He sanovat esimerkiksi: “Se ei ole mitään, jos joku vannoo temppelin kautta, mutta se, joka vannoo temppelin kullan kautta, on velvoituksen alainen.” Panemalla enemmän painoa temppelin kullalle kuin tuon palvontapaikan hengelliselle arvolle he paljastavat moraalisen sokeutensa.
    Sitten Jeesus tuomitsee fariseukset, niin kuin hän on aiemminkin tuominnut, siksi, että he laiminlyövät “Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden”, samalla kun he pitävät tarkasti huolta kymmenyksien eli kymmenesosan maksamisesta mitättömistä yrteistä.
    Jeesus kutsuu fariseuksia “sokeiksi oppaiksi, jotka siivilöivät hyttysen, mutta nielevät kamelin!” He siivilöivät hyttysen viinistään, eivät vain siksi, että se on hyönteinen, vaan koska se on palvontamenojen kannalta epäpuhdas. Heidän piittaamattomuutensa Lain painavimmasta asioista on kuitenkin verrattavissa kamelin nielemiseen, kamelikin on palvontamenojen kannalta epäpuhdas eläin.
    Matteus 22:41 – 23:24
    Markus 12:35 – 40
    Luukas 20:41 – 47
    2. Mooseksen kirja 13:1 – 10
    2. Mooseksen kirja 13:11 – 16
    3. Mooseksen kirja11:4 ja 21 – 24
    4. Mooseksen kirja15:38 – 40
    5. Mooseksen kirja 6:4 – 9
    5. Mooseksen kirja 11:13 – 21

    PALVELUS TEMPPELISSÄ PÄÄTTYY
    Jeesus näyttäytyy viimeisen kerran temppelissä. Hän on itse asiassa päättämässä julkista palvelustaan maan päällä lukuun ottamatta oikeudenkäyntiinsä ja teloittamiseensa liittyviä tapahtumia, jotka ovat kolmen päivän kuluttua. Nyt hän jatkaa kirjanoppineiden ja fariseusten ankaraa arvostelemista.
    Hän huudahtaa vielä kolme kertaa “Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut!” Hän esittää heille tällaisen huudahduksen ensiksikin siksi, että he puhdistavat “maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuolelta ne ovat täynnä ryöstöä ja kohtuuttomuutta.” Niinpä hän kehottaa: “Puhdista ensin maljan ja vadin sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi.”
    Seuraavaksi hän ilmaisee paheksuntaa kirjanoppineita ja fariseuksia kohtaan heidän sisäisen turmeltuneisuutensa ja mädännäisyytensä vuoksi, jonka he yrittävät peittää ulkoisella hurskaudella. “Te muistutatte valkoisiksi kalkittuja hautoja, jotka tosin ulkonaisesti näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleitten luita ja kaikenlaista epäpuhtautta”, hän sanoo.
    Lopuksi heidän ulkokultaisuutensa ilmenee siinä, että he ovat halukkaita rakentamaan hautoja profeetoille ja koristelemaan niitä kiinnittääkseen huomiota harjoittamaansa hyväntekeväisyyteen. He ovat kuitenkin, kuten Jeesus ilmaisee, “niiden poikia, jotka murhasivat profeetat.” Jokainen, joka uskaltaa paljastaa heidän ulkokultaisuutensa, on todella vaarassa!
    Jeesus jatkaa lausuen voimakkaammat tuomitsevat sanansa. “Käärmeet, kyykäärmeitten jälkeläiset”, hän sanoo, “kuinka te pakenisitte Gehennan tuomiota?” Gehennan laaksoa käytetään Jerusalemin kaatopaikkana. Jeesus siis sanoo, että pahan menettelytapansa vuoksi kirjanoppineet ja fariseukset kärsivät ikuisen tuhon.
    Niistä, jotka Jeesus lähettää edustajinaan, hän sanoo: “Jotkut heistä te tapatte ja panette paaluun ja muutamia heistä te ruoskitte synagogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin, jotta päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka on vuodatettu maan päällä vanhurskaan Aabelin verestä Sakarjan, Barakian (kutsutaan Joojadaksi 2. Aikakirjassa) pojan, vereen asti, hänen jonka te murhasitte pyhäkön ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: nämä kaikki tulevat tämän sukupolven päälle.”
    Koska Sakarja kuritti Israelin johtajia, “he tekivät salaliiton häntä vastaan ja kivittivät hänet kuoliaaksi kuninkaan käskystä Herran temppelin esipihalla.” Kuten Jeesus ennustaa, Israel tulee kuitenkin maksamaan kaiken sellaisen vanhurskaan veren vuodattamisesta. Maksun aika tulee 37 vuotta myöhemmin, vuona 70, jolloin Rooman armeijat tuhoavat Jerusalemin ja yli miljoona juutalaista kuolee.
    Kun Jeesus miettii tätä kauheaa tilannetta, hän on ahdistunut, “Jerusalem, Jerusalem”, hän julistaa jälleen kerran. “kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Katso! Teidän huoneenne jätetään teille hylätyksi.”
    Sitten Jeesus lisää: “Tästä lähin ette missään tapauksessa näe minua, ennen kuin sanotte: “Siunattu on hän, joka tulee Jumalan nimessä!” Tuo hetki on Kristuksen läsnäolon aikana, jolloin hän tulee taivaalliseen Valtakuntaansa ja ihmiset näkevät hänet uskon silmin.
    Jeesus siirtyy nyt paikkaan, jossa hän voi tarkkailla temppelin rahalippaita ja niihin rahaa pudottavia ihmisiä. Rikkaat pudottavat monta kolikkoa. Mutta sitten ilmestyy näkyviin köyhä leski ja pudottaa kaksi pientä, hyvin vähäarvoista kolikkoa.
    Jeesus kutsuu opetuslapsensa luokseen ja sanoo: “Totisesti minä sanon teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki nuo, jotka pudottivat rahaa lippaisiin.” He varmasti pohdiskelevat, miten asia voi olla näin. Niinpä Jeesus selittää: “He kaikki pudottivat liiastaan, mutta hän puutteestaan pudotti kaiken mitä hänellä oli, koko elämisensä..” Tämän sanottuaan Jeesus lähtee temppelistä viimeisen kerran.
    Ihmettelen temppelin kokoa ja kauneutta yksi hänen opetuslapsistaan huudahtaa: “opettaja, katso, millaisia kiviä ja millaisia rakennuksia!” tiettävästi kivet tosiaankin ovat yli 10 metriä pitkiä, lähes 5 metriä leveitä ja yli 3 metriä korkeita!
    “Näetkö nämä suuret rakennukset?” kysyy Jeesus. “Tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta.” Tämän sanottuaan Jeesus ja hänen apostolinsa ylittävät Kidronin laakson ja kiipeävät öljyvuorelle. Sieltä he voivat katsella alempana olevaa komeaa temppeliä.
    Matteus 23:25 – 39
    Matteus 24: 1 – 3
    Markus 12:41 – 44
    Markus 13:1 – 3
    Luukas 21:1 – 6
    Aikakirja 24:20 – 22

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 12. A /13 jatkuu seuraavalla 5 uudella tapahtumalla.

    111. VIIMEISTEN PÄIVIEN TUNNUSMERKKI
    112. JEESUKSEN VIIMEINEN PÄÄSIÄINEN ON KÄSILLÄ
    113. NÖYRYYDEN OSOITUS VIIMEISENÄ PÄÄSIÄISENÄ
    114. MUISTOILLALLINEN
    115. VÄITTELY PUHKEAA

    Siunausterveisin
    Ari

  18. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 12 A /13

    111. VIIMEISTEN PÄIVIEN TUNNUSMERKKI. 112. JEESUKSEN VIIMEINEN PÄÄSIÄINEN ON KÄSILLÄ
    113. NÖYRYYDEN OSOITUS VIIMEISENÄ PÄÄSIÄISENÄ. 114. MUISTOILLALLINEN. 115. VÄITTELY PUHKEAA

    VIIMEISTEN PÄIVIEN TUNNUMERKKI
    Nyt on tiistai-iltapäivä. Kun Jeesus istuu öljyvuorella katselemassa alapuolella olevaa temppeliä, Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes tulevat hänen luokseen yksityisesti. He ovat huolissaan temppelistä, koska Jeesus on juuri ennustanut, ettei siihen jätetä kiveä kiven päälle.
    Mutta ilmeisesti heillä on mielessään mutakin, kun he lähestyvät Jeesusta. Muutamia viikkoja aiemmin hän oli puhunut “läsnäolostaan”, jonka aikana “Ihmisen poika ilmestyy.” Eräällä aikaisemmalla kerralla hän oli kertonut heille “asiainjärjestelmän päättymisestä.” Niinpä apostolit ovat hyvin uteliaita. “Sano meille”, he pyytävät, “milloin nämä (tapahtumat, jotka johtavat Jerusalemin ja sen temppelin tuhoon) tapahtuvat ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” Heidän kysymyksensä on itse asiassa kolmiosainen. He haluavat ensiksi tietää Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta, sitten Jeesuksen läsnäolosta Valtakunnan voimassa ja lopuksi koko asiainjärjestelmän lopusta.
    Jeesus vastaa laajasti tämän kysymyksen kaikkiin kolmeen osaan. Hän antaa tunnusmerkin, jonka perusteella voidaan nähdä, milloin juutalainen asiainjärjestelmä päättyy, mutta hän kertoo enemmänkin. Hän antaa myös tunnusmerkin, joka valpastuttaa hänen tulevat opetuslapsensa, niin että he voivat tietää elävänsä hänen läsnäolonsa aikaa ja lähellä koko asiainjärjestelmän päättymistä.
    Vuosien kuluessa apostolit havaitsevat Jeesuksen ennustuksen täyttyvän. Juuri ne tapahtumat, jotka hän ennusti, alkavat sattua heidän aikanaan. Niinpä juutalaisen järjestelmän ja sen temppelin tuho ei yllätä niitä kristittyjä, jotka ovat elossa 37 vuotta myöhemmin, vuonna 70.
    Kristuksen läsnäolo ja asiainjärjestelmän päättyminen eivät kuitenkaan tapahdu vuonna 70. Hänen läsnäolonsa Valtakunnan voimassa osuu paljon myöhäisemmäksi ajankohdaksi. Mutta milloin sen aika on? Jeesuksen ennustuksen tarkastelu paljastaa tämän.
    Jeesus ennustaa, että tule olemaan “sotia ja sanomia sodista.” Kansa nousee kansaa vastaan”. hän sanoo ja tulee olemaan nälänhätää, maanjäristyksiä ja ruttotauteja. Hänen opetuslapsiaan tullaan vihaamaan ja tappamaan. Vääriä profeettoja nousee ja he eksyttävät monia. Laittomuus lisääntyy ja useimpien rakkaus kylmenee. Samanaikaisesti Jumalan valtakunnan hyvä uutinen saarnataan todistukseksi kaikille kansoille.
    Vaikka Jeesukseen ennustus täyttyykin osittain, ennen kuin Jerusalem tuhotaan vuonna 70, niin sen pääasiallinen täyttymys on hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen aikaan. 1900-luvun jälkeiset maailmantapahtumien huolellinen tarkastelu paljastaa, että Jeesuksen merkityksellinen profetian pääasiallinen täyttymys on ollut meneillään tuosta vuodesta lähtien.
    Yksi Jeesuksen esittämän tunnusmerkin osa on “autioittavan iljetyksen” ilmaantuminen. Vuonna 66 tämä iljetys ilmaantuu, kun Rooman “leiriytyneet sotajoukot” piirittävät Jerusalemin ja kaivautuvat temppelin muurin alle. “Iljetys seisoo siellä, missä sen ei pitäisi seistä.
    Tunnusmerkin pääasiallisessa täyttymyksessä iljetys on Kansainliitto ja sen seuraaja, Yhdistyneet kansakunnat. Kristikunta pitää tätä maailmanrauhaa tavoittelevaa järjestöä Jumalan valtakunnan korvikkeena. Kuinka iljettävä! YK:hon liittyneet poliittiset vallat tulevat sen vuoksi aikanaan kääntymään kristikuntaa (vastakuvallista Jerusalemia) vastaan ja autioittamaan sen.
    Siksi Jeesus ennustaa: “Tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” Vaikka Jerusalemin tuho vuonna 70 on todella suuri ahdistus, kun tiettävästi yli miljoona ihmistä tapetaan, se ei ole suurempi ahdistus kuin Nooan ajan maailmanlaajuinen vedenpaisumus. Niinpä Jeesuksen ennustuksen tämän osan pääasiallinen täyttymys on vielä edessäpäin. LUOTTAVAISINA VIIMEISINÄ PÄIVINÄ: Kun tiistaipäivä 11. nisankuuta on kallistumassa iltaan, Jeesus keskustelee edelleen apostoliensa kanssa Valtakunnan voimassa tapahtuvan läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkeistä. Hän varoittaa heitä juoksemasta väärien Kristusten perässä. Hän sanoo, että “mikäli mahdollista valitutkin yritetään eksyttää.” Mutta kaukonäköisten kotkien tavoin nämä valitut kokoontuvat sinne, mistä oikeaa hengellistä ravintoa on löydettävissä, nimittäin näkymättömänä läsnä olevan tosi Kristuksen luo. Heitä ei eksytetä, eivätkä he kokoonnu kenenkään väärän Kristuksen luo.
    Väärät Kristukset voivat ilmaantua vain näkyvinä. Jeesuksen läsnäolo on sitä vastoin näkymätön. Se tulee tapahtumaan ihmiskunnan historian pelottavana aikana, kuten Jeesus sanoo: ” Aurinko pimenee, eikä kuu anna valoaan.” Tämä tulee tosiaan olemaan ihmiskunnan olemassaolon synkintä aikaa. On ikään kuin aurinko olisi pimentynyt päiväsaikaan eikä kuu antaisi valoaan yöllä.
    “taivaitten voimat järkkyvät”, jatkaa Jeesus. Näin hän osoittaa, että kirjaimellinen taivas tulee näyttämään pahaenteiseltä. Taivas ei ole pelkkä lintujen olinpaikka, vaan se tulee olemaan täynnä sotilaskoneita, raketteja ja avaruusluotaimia. Pelko ja väkivalta tulevat olemaan ihmishistorian pahimpia.
    Jeesus sanoo, että tämän vuoksi tulee olemaan “kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä meren pauhun ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata.” Tämä ihmiskunnan olemassaolon synkin aikakausi tulee todellakin johtamaan aikaan, jolloin Jeesuksen sanojen mukaan “Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy taivaalla ja silloin kaikki maan sukukunnat lyövät itseään valittaen.”
    Kaikki eivät kuitenkaan valita, kun “Ihmisen Poika tulee voimalla” tuhoamaan tämän pahan asiainjärjestelmän. Ne 144 000 “valittua”, jotka tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa Valtakunnassaan, eivät valita eivätkä myöskään heidän toverinsa, joita Jeesus aikaisemmin kutsui “muiksi lampaikseen.” Siitä huolimatta että he elävät ihmishistorian synkintä aikaa, he noudattavat Jeesuksen kannustavaa kehotusta: “Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.”
    Jeesus esittää seuraavan kuvauksen, jotta ne hänen opetuslapsensa, jotka eläisivät viimeisinä päivinä, voisivat havaita lopun läheisyyden: “Pankaa merkille viikunapuu ja kaikki muut puut: kun niissä on jo silmuja, niin sen huomaamalla te tiedätte itse, että kesä on jo lähellä. Tällä tavoin te myös, kun näette näiden tapahtuvan, tiedätte Jumalan valtakunnan olevan lähellä. Totisesti minä sanon teille: “Tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.”
    Niinpä kun hänen opetuslapsensa näkevät tunnusmerkin monien eri piirteiden täyttyvän, heidän tulisi tajuta, että asiainjärjestelmän loppu on lähellä ja että Jumalan valtakunnan pyyhkäisee pian pois kaiken pahuuden. Loppu tulee itse asiassa niiden ihmisten elinaikana, jotka näkevät kaikkien Jeesuksen ennustamien asioiden täyttymyksen. Neuvoen vakavasti niitä opetuslapsia, jotka eläisivät merkityksellisinä viimeisinä päivinä, Jeesus sanoo: “Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä kuin ansa. Sillä se kohtaa kaikkia koko maan pinnalla asuvia. Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seiso Ihmisen Pojan edessä.”
    VIISAAT JA TYHMÄT NEITSYET: Jeesus on juuri vastannut apostoliensa pyyntöön saada tunnusmerkki hänen läsnäolostaan Valtakunnan voimassa. Nyt hän esittää lisäpiirteitä tunnusmerkkiin kertomalla kolme vertausta eli kuvusta.
    Hänen läsnäolonsa aikana elävät havaitsisivat kunkin kuvauksen täyttymyksen. Hän aloittaa ensimmäisenä kuvauksen sanoilla: “Silloin taivasten valtakunta on oleva 10 neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. 5 heistä oli tyhmää ja 5 oli ymmärtäväistä.” Ilmauksella “taivasten valtakunta on oleva 10 neitsyen kaltainen” Jeesus ei tarkoita sitä, että puolet taivaallisen Valtakunnan perillisistä on tyhmiä ja puolet ymmärtäväisiä. Hän tarkoitta sen sijaan sitä, että taivasten Valtakuntaan liittyy piirre, joka on joko tällainen tai tuollainen tai että Valtakuntaan liittyvät asiat ovat sen ja sen kaltaisia.
    Nuo 10 neitsyttä kuvaavat kaikki kristittyjä, jotka ovat tai väittävät olevansa ehdolla taivaallisen Valtakuntaan. Helluntaina vuonna 33 kristillinen seurakunta luvattiin avioliiton ylösnousseelle, kirkastetulle Sulhaselle, Jeesukselle Kristukselle. Mutta häät oli määrä viettää taivaassa jonakin tarkemmin määrittelemättömänä aikana tulevaisuudessa.
    Kuvauksessa nuo 10 neitsyttä menevät ulos tarkoituksenaan ottaa sulhanen tervetulleena vastaan ja liittyä hääkulkueeseen. Kun sulhanen saapuu, he valaisevat kulkueen reitin lampuillaan ja siten kunnioittavat häntä, kun hän noutaa morsiamensa tälle valmistettuun taloon. Jeesus kuitenkin selittää: “Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa, kun taas ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa sekä lamppunsa. Sulhasen viipyessä he kaikki torkkuivat ja vaipuivat uneen.”
    Sulhasen pitkäaikainen viipyminen osoittaa, että Kristuksen läsnäolo hallitsevana Kuninkaana on oleva kaukaisessa tulevaisuudessa. Hän saapuu lopulta valtaistuimelleen 1900-luvun alussa. Siihen asti kestävänä pitkänä yönä kaikki neitsyet nukahtavat. Mutta heitä ei tuomita tämän takia. Tyhmät neitsyet tuomitaan sen vuoksi, että heillä ei ole öljyä astioissaan. Jeesus selittää, miten neitsyet heräävät ennen sulhasen saapumista: “Aivan keskellä yötä kuului huuto: “Katso! Sulhanen! Lähtekää häntä vastaan” Silloin kaikki nuo neitsyet nousivat ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: “Antakaa meille öljyänne, koska meidän lamppumme ovat sammumaisillaan.” Ymmärtäväiset vastasivat sanoen: “Se ei taida ehkä aivan riittää meille ja teille. Menkää sen sijaan niiden luo, jotka myyvät sitä, ja ostakaa itsellenne.”
    Öljy kuvaa sitä, mikä saa tosi kristityt loistamaan jatkuvasti valaisijoina. Kyseessä on Jumalan henkeytetty sana, josta kristityt pitävät tiukasti kiinni, sekä pyhä henki, joka auttaa heitä ymmärtämään tuota Sanaa. Hengellisen öljyn avulla ymmärtäväiset neitsyet voivat säteillä valoa ottaessaan vastaan sulhasen hääkulkusessaan. Mutta tyhmien neitsyiden luokalla ei ole itsessään astioissaan tarvittavaa hengellistä öljyä. Niinpä Jeesus kuvailee, mitä tapahtuu: “Heidän (tyhmien neitsyiden) mennessään ostamaan (öljyä) sulhanen saapui ja ne neitsyet, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan sisään häihin ja ovi suljettiin. Jälkeenpäin tulivat loputkin neitsyet ja sanoivat: “Herra, herra, avaa meille!” Vastaukseksi hän sanoi: “Minä sanon teille totuuden: en tunne teitä.”
    Sen jälkeen kun Kristus saapuu taivaallisessa Valtakunnassaan, aidosta voidelluista kristityistä muodostuvana ymmärtäväisten neitsyiden luokka herää etuunsa valaista tätä pimentynyttä maailmaa palanneen Sulhasen ylistykseksi. Mutta ne joita tyhmät neitsyet kuvaavat, eivät ole valmiita esittämään tätä ylistävää tervetulotoivotusta. Kun siis taivaassa pidettävien häiden aika koittaa, Kristus ei avaa heille ovea tuohon juhlaan. Hän jättää heidät ulos maailman synkimmän yön pimeyteen tuhotumaan kaikkien muiden laittomuuden tekijöiden kanssa. “Pysykää siis valveilla”, Jeesus sanoo lopuksi, “koska ette tiedä päivää ettekä hetkeä,”
    TALENTTIKUVAUS: Jeesus jatkaa keskustelua apostoliensa kanssa öljyvuorella kertomalla heille jälleen yhden kuvauksen, joka on toinen näiden kuvauksen sarjassa. Muutamia päiviä aikaisemmin ollessaan Jerikossa hän esitti kuvauksen miinoista osoittaakseen, että Valtakunta oli vielä kaukana tulevaisuudessa. Vaikka hänen nyt kertomassaan kuvauksessa onkin joitakin samantapaisia piirteitä kuin miinakuvauksessa, niin se kuvailee täyttymyksessään tapahtumia, jotka sattuvat Kristuksen ollessa läsnä Valtakunnan voimassa. Se valaisee sitä, että hänen opetuslapsensa täytyy työskennellä ollessaan vielä maan päällä kartuttaakseen “Hänen omaisuuttaan:”
    Jeesus aloittaa: “On (toisin sanoen Valtakuntaan liittyvät olosuhteet ovat) näet niin kuin ulkomailla matkustamaisillaan olevan miehen kutsuessa orjansa ja jättäessä omaisuutensa heidän huostaansa.” Jeesus on tuo mies, joka ennen ulkomaille , taivaaseen, matkustamista jättää omaisuutensa orjiensa, opetuslastensa, jotka ovat ehdolla taivaalliseen Valtakuntaan, huostaan. Tämä omaisuus ei ole kirjaimellista omaisuutta, vaan se edustaa viljeltyä peltoa, jolle hän on antanut mahdollisuudet tuottaa lisää opetuslapsia.
    Jeesus uskoo omaisuutensa orjilleen vähän ennen taivaaseen nousemistaan. Miten hän tekee sen? Kehottamalla heitä jatkamaan viljellyllä pellolla työskentelemistä siten, että he saarnaavat Valtakunnan sanomaa maan ääriin asti. Jeesus sanookin: “Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja vielä toiselle yhden, kullekin hänen oman kykynsä mukaan ja lähti ulkomaille.”
    Nuo kahdeksan talenttia. Kristuksen omaisuutta, jaetaan näiden orjien kykyjen eli hengellisten mahdollisuuksien mukaisesti. Orjat edustavat opetuslasten luokkia. Ensimmäisellä vuosisadalla apostolit kuuluivat todennäköisesti luokkaan, joka sai 5 talenttia. Jeesus kertoo edelleen, että 5 ja 2 talenttia saaneet orjat kaksinkertaistivat kumpikin talenttien määrän saarnaamalla Valtakuntaa ja tekemällä opetuslapsia. Mutta orja, joka sai yhden talentin, kätki sen maahan.
    Jeesus jatkaa: “Pitkän ajan kuluttua noiden orjien isäntä tuli ja selvitti tilit heidän kanssaan. Sitten Jeesus selittää: Se, joka oli saanut 5 talenttia, astui esiin ja toi 5 lisätalenttia ja sanoi. “Herra, sinä jätit 5 talenttia minun huostaani, katso, olen voittanut 5 talenttia lisää.” Hänen isäntänsä sanoi hänelle: “Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja! Olet ollut uskollinen vähässä. Olen asettava sinut huolehtimaan paljosta. Mene herrasi iloon.” Samoin kaksi talenttia saanut orja kaksinkertaisti talenttiensa määrän ja sai samanlaisen kiitoksen ja palkan.
    Miten nämä uskolliset orjat sitten menevät Herransa iloon. Heidän Herransa, Jeesuksen Kristuksen, ilo on se, kun hän ulkomaille, Isänsä luo taivaaseen, mentyään saa hallintaansa Valtakunnan. Nykyajan uskolliset orjat taas saavat suurta iloa siitä, että heille uskotaan lisää Valtakuntaan liittyviä vastuita ja kun he päättävät maallisen vaelluksensa, heidän ilonsa huipentuu heidän saadessaan ylösnousemuksen taivaalliseen Valtakuntaan. Entä mitä on sanottava kolmannesta orjasta?
    “Herra, tiesin sinun olevan vaativa mies”, valittaa tämä orja. “Niinpä minä rupesin pelkäämään ja menin pois ja kätkin talenttisi maahan. Tässä saat omasi.” Tuo orja ehdoin tahdoin kieltäytyi työskentelemästä viljelyllä pellolla eikä siis saarnannut eikä tehnyt opetuslapsia. Niinpä isäntä kutsuu häntä häntä “pahaksi ja laiskaksi” ja julistaa tuomion: “Ottakaa, talentti häneltä pois. Heittäkää tuo kelvoton orja ulkopuolelle pimeyteen. Siellä hänellä tulee olemaan itku ja hammasten kiristely.” Tähän paha orja luokkaan kuuluvilta, jotka on heitetty ulos, riistetään kaikki hengellinen ilo.
    Tässä on vakava opetus kaikille, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi. Jos he aikovat nauttia taivaallisen Herransa kiitoksesta ja palkasta sekä välttyä joutumasta heitetyiksi ulkopuolelle pimeyteen ja lopulliseen tuhoon, heidän täytyy työskennellä hänen omaisuutensa kartuttamiseksi osallistumalla täysin määrin saarnaamistyöhön. Oletko sinä ahkera tässä työssä?
    KUN KRISTUS SAAPUU VALTAKUNNAN VOIMASSA: Jeesus on yhä apostoliensa kanssa öljyvuorella. Vastaukseksi heidän pyyntöönsä saada tunnusmerkki hänen läsnäolostaan ja asiainjärjestelmän päättymisestä hän kertoo heille nyt viimeisen kolmesta kuvauksesta. “Kun Ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan”, Jeesus aloittaa, “Silloin hän istuu loistoisalla valtaistuimellaan.”
    Ihmiset eivät voi nähdä enkeleitä näiden taivaallisessa kirkkaudessa. Niinpä Ihmisen Poika, Jeesus Kristuksen, saapumisen enkelien kanssa täytyy olla ihmissilmille näkymätön. Mutta mitä tarkoitusta varten? Jeesus selittää: “Kaikki kansat kootaan hänen eteensä ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.”
    Kuvaillessaan sitä, mitä tapahtuu niille, jotka on erotettusuositulle puolelle, Jeesus sanoo: “Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: “Tulkaa, te Isäni siunaamat, perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” Tämän kuvauksen lampaat eivät hallitse Kristuksen kanssa taivaassa, vaan perivät Valtakunnan siinä mielessä, että he ovat sen maallisia alamaisia. “Maailman perustaminen” tapahtui, kun Aadam ja Eeva saivat ensimmäiset lapsensa, jotka saattoivat hyötyä Jumalan ihmiskuntaa varten tekemästä lunastusjärjestelystä.
    Mutta miksi Lampaat on erotettu Kuninkaan suosimalle oikealle puolelle? Kuningas vastaa: “Sillä minun tuli nälkä ja te annoitte minulle syötävää, minun tuli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Olin vieras ihminen ja te otitte minut vieraanvaraisesti vastaan, alaston ja te vaatetitte minut. Minä sairastuin ja te huolehditte minusta. Olin vankilassa ja te tulitte luokseni.”
    Koska lampaat ovat maan päällä, he haluavat tietää, miten he ovat voineet tehdä tällaista oivallisia tekoja taivaallisen Kuninkaan hyväksi. “Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua”, he kysyvät, “tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut vieraanvaraisesti vastaan tai alastomana ja vaatetimme sinut? Milloin näimme sinut sairaana tai vankilassa tulimme luoksesi?”
    “Totisesti minä sanon teille”, Kuningas vastaa, “sen, mitä teitte yhdelle vähäisimmästä näistä veljistäni, sen te teitte minulle” että hyvän tekeminen heille on samaa kuin hyvän tekeminen hänelle.
    Seuraavaksi Kuningas puhuu vuohille. “Menkää tiehenne minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Panettelijalle ja hänen enkeleilleen. Sillä minun tuli nälkä, mutta te ette antaneet minulle syötävää ja minun tuli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Olin vieras ihminen, mutta te ette ottaneet minua vieraanvaraisesti vastaan, alaston, mutta te ette vaatettaneet minua, sairas ja vankilassa, mutta te ette huolehtineet minusta.”
    Vuohet kuitenkin valittavat: “Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai vieraana ta alastomana tai sairaana tai vankilassa emmekä palvelleet sinua?” Vuohet saavat epäsuotuisan tuomion samalla perusteella kuin lampaat suotuisan. “Sitä, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä (veljistäni)”, vastaa Jeesus, “sitä te ette tehneet minulle.”
    Niinpä Kristuksen läsnäolo Valtakunnan voimassa juuri ennen tämän pahan maailman järjestelmän päättymistä suuressa ahdistuksessa tulee olemaan tuominnan aikaa.. Vuohet “menevät ikuiseen pois karsimiseen, mutta vanhurskaat (lampaat) ikuiseen elämään.”
    Matteus 24:2 – 51, Matteus 25:1 – 46, Matteus 13:40 ja 49, Markus 13:3 – 37, Luukas 21:76 – 36
    Luukas 19:43 – 44, Luukas 17:20 – 30, 2. Timoteukselle 3:1 – 5, Johannes 10:16
    Johanneksen ilmestys 14:1 – 3
    JEESUKSEN VIIMEINEN PÄÄSIÄINEN ON KÄSILLÄ
    Kun tiistai nisankuun 11. päivä, on päättymässä, Jeesus lopettaa apostoliensa opettamisen öljyvuorella. Päivä on ollut todella kiireinen ja rasittava. Jeesus sanoo nyt apostoleilleen heidän ollessaan kenties palaamassa Betaniaan yöksi: “Te tiedätte, että kahden päivän kuluttua on pääsiäinen ja Ihmisen Poika luovutetaan ristille (paaluun) pantavaksi.”
    Jeesus nähtävästi viettää seuraavan päivän, keskiviikon 12. nisankuuta, rauhallisessa, syrjäisessä paikassa apostoliensa kanssa. Edellisenä päivänä hän oli nuhdellut uskonnollisia johtajia julkisesti ja hän tajuaa, että he tavoittelevat häntä tappaakseen. Niinpä hän ei keskiviikkona näyttäydy ihmisten ilmoilla, koska hän ei halua minkään häiritsevän sitä, kun hän viettää pääsiäistä apostoliensa kanssa seuraavana iltana.
    Sillä välin ylipapit ja kansan vanhimmat ovat kokoontuneet ylimmäisen papin, Kaifaan, sisäpihaan. Jeesuksen edellisenä päivänä tekemän hyökkäyksen kaivellessa heidän mieltään he suunnitttelevat hänen ottamistaan kiinni viekkaan juonen avulla ja hänen surmauttamiseen. Kuitenkin he sanovat toistuvasti: “Ei juhlassa, jottei kansan keskuudessa nousisi mellakkaa.” He pelkäävät kansaa, jonka suosiosta Jeesus nauttii.
    Kun uskonnolliset johtajat ovat ilkeästi suunnittelemassa salaliittoa tappaakseen Jeesuksen, he saavat vieraan. Heidän yllätyksekseen hän on yksi Jeesuksen omista apostoleista, Juudas Iskariot, jonka mieleen Saatana on istuttanut halpamaisen ajatuksen hänen Mestarinsa kavaltamisesta. He ovat todella tyytyväisiä, kun Juudas tiedustelee: “Mitä haluatte antaa minulle, niin että minä kavallan hänet teille?” He suostuvat ilomielin maksamaan hänelle 30 hopearahaa, orjan hinnan Mooseksen lakiliiton mukaan. Siitä lähtien Juudas etsii sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen Jeesuksen heille, kun ihmisjoukko ei olisi ympärillä.
    Nisankuun 13. päivä alkaa auringonlaskusta keskiviikkona. Jeesus saapui Jerikosta perjantaina, joten tämä on kuudes ja viimeinen yö, jonka hän viettää Betaniassa. Seuraavana päivänä, torstaina, on tehtävä viimeiset valmistelut pääsiäistä varten, joka alkaa auringonlaskusta. Pääsiäislammas täytyy teurastaa juuri silloin ja paahtaa sitten kokonaisena. Missä he viettävät juhlan ja kuka tekee valmistelut?
    Jeesus ei ole järjestänyt näitä yksityiskohtia etukäteen kenties estääkseen Juudasta antamasta tietoja ylipapeille, niin että nämä voisivat ottaa Jeesuksen kiinni pääsiäisjuhlan aikaan. Mutta nyt, luultavasti aikaisin torstai-iltapäivällä, Jeesus lähettää Pietarin ja Johanneksen Betaniasta sanoen: “Menkää ja valmistakaa meille pääsiäisateria syötäväksi.”
    “Mihin tahdot meidän valmistavan sen?” he kysyvät. “Kun tulette kaupunkiin”, Jeesus selittää, “teitä vastaan tulee mies kantaen saviastiaa, jossa on vettä. Seuratkaa häntä siihen taloon, mihin hän menee. Teidän on sanottava talon isännälle: “Opettaja sanoo sinulle: “Missä on vierashuone, jossa voin syödä pääsiäisateria opetuslasteni kanssa?” Hän näyttää teille suuren kalustetun ylähuoneen. Valmistakaa se sinne.”
    Isäntä epäilemättä on Jeesuksen opetuslapsi, joka ehkä osaa odottaakin Jeesuksen pyyntöä saada käyttää hänen taloaan tähän erikoistilaisuuteen, Joka tapauksessa, kun Pietari ja Johannes saapuvat Jerusalemiin, he havaitsevat kaiken olevan juuri niin kuin Jeesus kertoi edeltä. Niinpä nämä kaksi huolehtivat siitä, että lammas on valmiina ja että kaikki muut valmistelut tehdään 13:a pääsiäisenviettäjää, Jeesusta ja hänen 12:ta apostoliaan, varten.
    Matteus 26:1 -5, Matteus 26:14 – 19, Markus 14:1 – 2, Markus 14:10 – 16 , Luukas 22:1 – 13
    2. Mooseksen kirja 21:32
    NYÖRYYDEN OSOITUS VIIMEISENÄ PÄÄSIÄISENÄ
    Pietari ja Johannes ovat Jeesuksen ohjeiden mukaan jo saapuneet Jerusalemiin valmistelemaan pääsiäistä. Jeesus sekä nähtävästi loput 10 apostolia saapuvat myöhemmin iltapäivällä. Aurinko on painumassa mailleen Jeesuksen ja hänen seurueensa laskeutuessa alas öljyvuorta. Tämä on viimeinen kerta, kun Jeesus ennen ylösnousemustaan näkee kaupungin päivänvalossa tältä vuorelta. Pian Jeesus ja hänen seuralaisensa saapuvat kaupunkiin ja menevät siihen kotiin jossa he viettävät pääsiäistä. He nousevat portaat ylös suureen ylähuoneeseen, jossa he havaitsevat kaiken olevan valmista heidän yksityistä pääsiäisenviettoa varten. Jeesus on odottanut tätä tilaisuutta, kuten hän sanoo: “Olen suuresti halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kuin kärsin,”
    Pääsiäisenviettäjät juovat perinteisesti neljä maljaa viiniä. Otettuaan vastaan ilmeisesti kolmannen maljan Jeesus esittää kiitoksen ja sanoo: “Ottakaa tämä ja ojentakaa se joukossanne toiselta toiselle, sillä minä sanon teille: tästä lähtien en enää juo viiniköynnöksen tuotetta, ennen kuin Jumala valtakunta saapuu.”
    Jolloinkin aterian aikana Jeesus nousee, panee syrjään päällysvaippansa, ottaa pyyhkeen ja täyttää vadin vedellä. Tavallisesti isäntä pitää huolta siitä, että vieraiden jalat pestiin. Mutta koska tässä tilaisuudessa ei ole lainkaan isäntää, Jeesus huolehtii tästä henkilökohtaisesta palveluksesta. Kuka tahansa apostoleista olisi voinut tarttua tilaisuuteen ja tehdä tämän työn, nähtävästi heidän keskuudessaan edelleen vallitsevan jonkinlaisen kilpailuhengen vuoksi kukaan ei kuitenkaan tee sitä.
    Nyt heitä nolottaa, kun Jeesus alkaa pestä heidän jalkojaan. Kun Jeesus tulee Pietarin kohdalle, tämä vastustelee: “Et ikinä pese minun jalkojani.” “Ellen pese sinua, sinulla ei ole mitään osuutta minun kanssani, sanoo Jeesus. “Herra”, Pietari vastaa, “ei vain minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää.”
    “Joka on kylpenyt”, Jeesus vastaa, “ei tarvitse muuta kuin että hänen jalkansa pestään, niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaat, mutta ette kaikki.” Hän sanoo tämän, koska hän tietää, että Juudas Iskariot suunnittelee kavaltavansa hänet.
    Kun Jeesus on pessyt kaikkien 12:n jalat, mukaan lukien kavaltajansa Juudaan jalat, hän panee päällysvaippansa ylleen ja asettuu jälleen pitkälleen pöydän ääreen. Sitten hän kysyy: “Tiedättekö, mitä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua “Opettajaksi” ja “Herraksi”, ja oikein te puhutte, sillä sellainen minä olen. Jos siis minä, vaikka olen Herra ja Opettaja, pesin teidän jalkanne, niin teidänkin pitäisi pestä toistenne jalat. Sillä minä annoin teille mallin, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille. Totta totisesti minä sanon teille: orja ei ole suurempi isäntäänsä eikä lähetetty suurempi lähettäjäänsä. Jos tiedätte nämä, niin te olette onnellisia, jos teette ne.”
    Tämä on todella loistava läksy nöyrästä palvelemisesta! Apostolien ei tulisi etsiä ensimmäistä sijaa ajatellen olevansa niin tärkeitä, että toisten tulisi aina palvella heitä. Heidän tulee noudattaa Jeesuksen antamaa mallia. Se ei ole malli jalkojenpesurituaalista, vaan halukkuudesta palvella vailla puolueellisuutta, onpa tehtävä kenties kuinka halpa arvoinen tai epämiellyttävä tahansa.
    Matteus 26:20 – 21, Markus 14:17 – 18 , Luukas 22:14 – 18, Luukas 7:44, Johannes 13:1 – 17
    MUISTOILLALLINEN
    Pestyään apostoliensa jalat Jeesus lainaa Psalmia 41:10 sanoen: “Se joka söi minun leipääni, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.” Sitten Jeesus tulee levottomaksi hengessään ja selittää: “yksi teistä kavaltaa minut.” Apostolit alkavat murehtia ja sanovat Jeesukselle yksi kerrallaan: “En kai minä?” Juudas Iskariot kysyy samaa. Johannes, joka on pitkällään Jeesuksen vieressä pöydän ääressä, nojautuu taaksepäin Jeesuksen rintaa vasten ja kysyy: “Herra, kuka se on?”
    “Se on yksi kahdestatoista, se joka kastaa minun kanssani yhteiseen kulhoon”, Jeesus vastaa. “Tosin Ihmisen Poika menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettukin , mutta voi sitä ihmistä, jonka välityksellä Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi ollut sille ihmiselle, jos hän ei oliosi syntynytkään.” Tämän jälkeen Saatana menee jälleen Juudakseen käyttäen hyväkseen hänen avautunutta sydäntään, josta on tullut paha. Myöhemmin tuona yönä Jeesus kutsuu Juudasta osuvasti “tuhon pojaksi.”
    Jeesus käskee nyt Juudasta: “Mitä teet, tee nopeammin.” Yksikään apostoleista ei ymmärrä, mitä Jeesus tarkoittaa. Jotkut luulevat, että koska kassalipas on Juudaalla, Jeesus sanoo hänelle: “Osta, mitä me tarvitsemme juhlaa varten”, tai että hänen tulisi mennä antamaan jotakin köyhille.
    Juudan lähdettyä Jeesus panee alulle aivan uuden juhlan, muistojuhlan, jota hän viettää uskollisten apostoliensa kanssa. Hän ottaa leivän, esittää kiitosrukouksen, taittaa leivän ja antaa heille sanoen: “Ottakaa, syökää.” Hän selittää: “Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.
    Kun jokainen on syönyt leivästä. Jeesus ottaa viinimaljan, ilmeisesti neljännen pääsiäisenvietossa käytettävän maljan. Hän esittää kiitosrukouksen myös maljalle, panee sen kiertämään, pyytää heitä juomaan siitä ja sanoo: “Tämä malja tarkoitta uutta liittoa minun vereni ansiosta, joka vuodatetaan teidän puolestanne.”
    Tämä on siis itse asiassa Jeesuksen kuoleman muistojuhla. Siitä tulee viettää toistuvasti joka vuosi nisankuun 14. päivänä, kuten Jeesus sanoo, hänen muistokseen. Se palauttaa juhlan viettäjien mieleen, mitä Jeesus ja hänen taivaallinen Isänsä ovat tehneet järjestääkseen ihmiskunnalle pelastuksen kuolemantuomiosta. Ne juutalaiset, joista tulee Kristuksen seuraajia, ryhtyivät viettämään tätä juhlaa pääsiäisen asemasta.
    Uusi liitto, joka astuu voimaan Jeesuksen vuodatetun veren ansiosta, korvaa vanhan lakiliiton. Jeesus Kristus on sen välittäjä kahden osapuolen välillä, toisaalta Jumalan ja toisaalta 144 000:n hengestäsiinneen kristityn välillä. Sen lisäksi että tuon liiton ansiosta synnit voidaan saada anteeksi, se tekee myös mahdolliseksi kuningas-papeista koostuvan taivaallisen kansan muodostamiseen.
    Matteus 26:21 – 29, Markus 14:18 – 25, Luukas 22:19 – 23, Johannes 13:18 – 30, Johannes 17:12
    1. Korinttolaisille 5:7
    VÄITELY PUHKEAA
    Jeesus opetti alkuillasta loistavan läksyn nöyrästä palvelemisesta pesemällä apostoliensa jalat. Sen jälkeen hän panin alulle lähestyvän kuolemansa muiston vieton. Ottaen huomioon erityisesti sen, mitä juuri on tapahtunut, nyt sattuu jotain perin yllättävää. Hänen apostolinsa alkavat kiihkeästi väitellä siitä, kuka heistä mahtaa olla suurin! Nähtävästi tästä aiheesta on kiistelty tavan takaa.
    Muista, että sen jälkeen kun Jeesuksen muoto muuttui vuorella, apostolit väittelivät siitä, kuka heidän joukossaan oli suurin. Lisäksi Jaakob ja Johannes pyysivät huomattavia asemia Valtakunnassa, mistä seuraisi lisää riitaa apostolien kesken. Ollessaan nyt viimeistä iltaa heidän kanssaan Jeesus on varmasti hyvin murheellinen nähdessään heidän jälleen kinastelevan. Mitä hän tekee? Sen sijaan että Jeesus toruisi apostoleita heidän käytöksestään, hän jälleen kerran yrittää kärsivällisesti puhua heille järkeä: “Kansojen kuninkaat hallitsevat niitä herroina ja niiden vallassaolijoita kutsutaan “hyväntekijöiksi.” Mutta teidän ei pidä olla sellaisia. Sillä kumpi on suurempi, se, joka on pitkällään pöydän ääressä, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka on pitkällään pöydän ääressä?” Muistuttaen heitä sitten antamastaan esimerkistä hän sanoo: “Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.”
    Epätäydellisyyksistään huolimatta apostolit ovat pysyneet Jeesuksen kanssa hänen koettelemuksissaan. Niinpä hän sanoo: “Minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta.” Tämä henkilökohtainen liitto Jeesuksen ja hänen uskollisten seuraajiensa välillä yhdistää ´heidät häneen, niin että he voivat hallita hänen kanssaan hänen kuninkaallisella valta-alueellaan. Vain rajallinen määrä, 144 000, otetaan lopulta tähän liittoon valtakunnasta.
    Vaikka apostoleille esitetäänkin tämä ihastuttava odote olla osallisia Kristuksen kanssa Valtakunnan hallintoon, he ovat tällä hetkellä hengellisesti heikkoja. “Te kaikki kompastutte tänä yönä siihen, mikä koskee minua”, sanoo Jeesus. Mutta kerrottuaan Pietarille rukoilleensa tämän puolesta Jeesus kehottaa: “Kun sinä kerran olet palannut, vahvista veljiäsi.”
    “Lapsukaiset”, Jeesus selittää, “olen teidän kanssanne enää vähän aikaa. Te tulette etsimään minua ja niin kuin sanoin juutalaisille: “Minne minä menen, sinne te ette voi tulla”, sanon nyt teillekin. Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne, että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”
    “Herra, mihin olet menossa?” Pietari kysyy. “Minne olen menossa, sinne et voi seurata minua nyt”, Jeesus vastaa, “mutta seuraat myöhemmin.” “Herra, minkä vuoksi en voi seurata sinua nyt”´?” haluaa Pietari tietää. “Minä annan sieluni sinun puolestasi.” “Sinäkö annat sielusi minun puolestani?” Kysyy Jeesus. “Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kiekuu kahdesti, juuri sinä kieltäydyt kolmesti tunnustamasta minua.”
    “Vaikka minun täytyisi kuolla sinun kanssasi, en suinkaan kieltäydy tunnustamasta sinua”, Pietari vastustelee. Samalla kun toisetkin apostolit yhtyvät sanomaan samaa, Pietari kerskuu: “Vaikka kaikki muut kompastuvat siihen, mikä koskee sinua, minä en koskaan kompastu!”
    Viitaten aikaan, jolloin hän lähetti apostolit ilman kukkaroa ja eväslaukkua saarnaamismatkalle ympäri Galileaa, Jeesus kysyy: “Eihän teiltä puutunut mitään?” “Ei mitään!” he vastaavat.
    “Mutta nyt, jolla kukkaro, ottakoon sen mukaan, samoin myös eväslaukun”, hän sanoo, ” ja jolla ei ole miekkaa, myyköön päällysvaippansa ja ostakoon yhden. Sillä minä sanon teille, että tämän, mikä on kirjoitettu, täytyy mennä minussa täytäntöön, nimittäin: “Hänet luettiin laittomien joukkoon.” Sillä se, mikä koskee minua, on täyttymässä.”
    Jeesus tarkoittaa sitä aikaa, jolloin hänet pannaan paaluun pahantekijöiden eli laittomien kanssa. Hän osoittaa myös, että hänen seuraajansa kohtaavat sen jälkeen ankaraa vainoa. “Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa”, he sanovat.
    “riittää”, hän vastaa. Kuten tulemme näkemään, se että heillä on miekat mukanaan, suo Jeesukselle tilaisuuden opettaa vielä jotain erittäin tärkeää.
    Matteus 26:31 – 35
    Markus 14:27 – 31
    Luukas 22:24 – 38
    Johannes 13:31 – 38
    Johanneksen ilmestys 14:1 – 3

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 12. B /13 jatkuu seuraavalla 6. uudella tapahtumalla.
    116. JEESUS VALMISTELEE APOSTOLEITA POISLÄHTÖÄÄN VARTEN
    117. TUSKAN HETKIÄ PUUTARHASSA
    118. KAVALTAMINEN JA PIDÄTTÄMINEN
    119. ENSIN HANNAAN, SITTEN KAIFAAN LUO
    120. JEESUS KIELLETÄÄN SISÄPIHALLA
    121. SANHEDRININ ETEEN, SITTEN PILATUKSEN LUO

    Siunausterveisin
    Ari

  19. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 12. B /13

    116. JEESUS VALMISTELEE APOSTOLEITA POISLÄHTÖÄÄN VARTEN
    117. TUSKAN HETKIÄ PUUTARHASSA
    118. KAVALTAMINEN JA PIDÄTTÄMINEN
    119. ENSIN HANNAAN, SITTEN KAIFAAN LUO
    120. JEESUS KIELLETÄÄN SISÄPIHALLA
    121. SANHEDRININ ETENN, SITTEN PILATUKSEN LUO
    JEESUS VALMISTELEE APOSTOLEITA POIS LÄHTÖÄÄN VARTEN
    Muistoateria on ohi, mutta Jeesus ja hänen apostolinsa ovat yhä yläkerran huoneessa. Vaikka Jeesus on pian poissa, hänellä on vielä paljon sanottavaa. “Älköön sydämenne tulko levottomaksi”, hän lohduttaa heitä. “uskokaa Jumalaan.” Mutta hän lisää: “Uskokaa myös minuun.”
    “Isäni talossa on monta asuntoa”, Jeesus jatkaa. “Olen menossa valmistamaan teille sijaa, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen. Minne minä olen menossa, tien sinne te tiedätte.” Apostolit eivät ymmärrä, että Jeesus puhuu taivaaseen menemisestä ja niinpä Tuomas kysyy: “Herra, emme tiedä, mihin olet menossa. Kuinka tiedämme tien?”
    “Minä olen tie ja totuus ja elämä”, Jeesus vastaa. Kukaan ei tosiaankaan voi päästä Isän taivaalliseen taloon muutoin kuin tunnustamalla Jeesuksen ja jäljittelemällä hänen elämäntapaansa, koska kuten Jeesus sanoo: “Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
    “Herra, näytä meille Isä”, Filippus pyytää, “Niin se riittää meille.” Filippus ilmeisesti haluaa Jeesuksen antavan jonkin näkyvän merkin jumalasta, kuten muinaisina aikoina annettiin näyissä Moosekselle, Elialle ja Jesajalle. Mutta apostoleilla on todellisuudessa jotakin paljon parempaa kuin tuollaisia näkyjä, kuten Jeesus huomauttaa: “Niin kauan aikaa olen ollut teidän kanssanne ja etkö ole kuitenkaan tullut tuntemaan minua, Filippus? Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.”
    Jeesus heijastaa niin täydellisesti Isänsä persoonallisuutta, että hänen kanssaan eläminen ja hänen tarkkailemisensa on itse asiassa samaa kuin Isän näkeminen. Isä on kuitenkin Poikaa korkeampi, niin kuin Jeesus myöntää: “Niitä asioita, jotka minä sanon teille, en puhu omasta aloitteestani.” Jeesus antaa aivan oikein kaiken kunnian opetuksistaan taivaalliselle Isälleen.
    Apostoleista on varmasti erittäin kannustavaa kuulla, kun Jeesus nyt sanoo heille: “Joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä.” Jeesus ei tarkoita sitä, että hänen seuraajillaan tulee olemaan kyky tehdä suurempia ihmeitä kuin hän teki. Hän tarkoittaa sen sijaan sitä, että he jatkavat sananpalvelusta paljon pitemmän aikaa, paljon laajemmalla alueella ja tavoittavat paljon useampia ihmisiä.
    Jeesus ei hylkää opetuslapsiaan poislähtönsä jälkeen. Hän lupaa: “Mitä pyydättekin minun nimessäni, sen minä teen.” Lisäksi hän sanoo: “Minä pyydän Isältä ja hän antaa teille toisen auttajan olemaan kanssanne ikuisesti, totuuden hengen.” Taivaaseen noustuaan Jeesus myöhemmin vuodattaa opetuslastensa päälle Pyhän Hengen, tämän toisen auttajan.
    Jeesuksen poislähtö on lähellä, kuten hän sanoo: “Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe.” Jeesus tulee olemaan henkiluomus, jota ei kukaan ihminen voi nähdä. Mutta jälleen Jeesus lupaa uskollisille apostoleilleen: “Te näette minut, koska minä elän ja te tulette elämään:” Jeesus todellakin paitsi näyttäytyy heille ihmisen muodossa ylösnousemuksensa jälkeen, myös aikanaan herättää heidät elämään kanssaan taivaassa henkiluomuksina.
    Jeesus esittää nyt yksinkertaisen säännön: “Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, on se, joka rakastaa minua. Joka taas rakastaa minua, sitä minun Isäni rakastaa ja minä rakastan häntä ja näytän itseni hänelle selvästi.”
    Tämän kuultuaan apostoli Juudas, jota kutsutaan myös Taddeukseksi, keskeyttää: “Herra, mitä on tapahtunut, niin että sinä aiot näyttää itsesi selvästi meille etkä maailmalle?” !Jos joku rakastaa minua”, Jeesus vastaa, “niin hän noudattaa minun sanaani ja minun Isäni rakastaa häntä. Joka ei rakasta minua, se ei noudata minun sanojani.” Toisin kuin Jeesuksen tottelevaiset seuraajat, maailman ihmiset jättävät Kristuksen opetukset huomiotta. Niinpä hän ei paljasta itseään heille.
    Maallisen palveluksensa aikana Jeesus on opettanut apostoleilleen monia asioita. Miten he muistavat ne kaikki, varsinkin kun heiltä tähän hetkeen asti on jäänyt niin moni asia ymmärtämättä? Onneksi Jeesus lupaa: “Auttaja, Pyhä henki, jonka Isä tulee lähettämään minun nimessäni, se opettaa teille kaikki ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut.”
    Lohduttaen heitä jälleen Jeesus sanoo: “Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani. Älköön sydämenne tulko levottomaksi.” Jeesus on tosin lähdössä pois, mutta hän selittää: “Jos rakastaisitte minua, niin te iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, koska Isä on minua suurempi.”
    Jeesus voi olla heidän kanssaan enää vähän aikaa . “En puhu enää paljon teidän kanssanne”, hän sanoo, “sillä maailman hallitsija on tulossa. Hänellä ei ole mitään otetta minuun.” Saatana Panettelija, joka kykeni menemään Juudakseen ja saamaan hänestä otteen, on maailman hallitsija. Mutta Jeesuksen ei ole mitään syntistä heikkoutta, jota Saatana voisi käyttää kääntääkseen hänet pois palvelemasta jumalaa.
    LÄHEISESTÄ SUHTEESTA NAUTTIMINEN: Muistoaterian jälkeen Jeesus on kannustanut apostoleiltaan pitämällä välittömän, läheisen puheen. On Ehkä yli puolenyön ja niinpä Jeesus kehottaa: “Nouskaa, lähdetään täältä.” Mutta ennen kuin he lähtevät, rakkaudesta heitä kohtaan Jeesus jatkaa vielä puhumista esittäen toimintaa kannustavan kuvauksen.
    “Minä olen tosi viiniköynnös ja Isäni on viljelijä”, hän aloittaa. Suuri Viljelijä, Jumala, istutti tämän vertauskuvallisen viiniköynnöksen, kun hän voiteli Jeesuksen pyhällä hengellä tämän kasteen yhteydessä, syksyllä vuonna 29. Mutta Jeesus jatkaa osoittaakseen, että viiniköynnös vertauskuvaa muutakin kuin vain häntä. Hän huomauttaa: “Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän ottaa pois ja jokaisen joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kannattaisi enemmän hedelmää. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viiniköynnöksessä, niin ette tekään voi, ellette pysy minun yhteydessäni. Minä olen viiniköynnös, te olette oksat.”
    Helluntaina, 51 päivää myöhemmin, apostoleista ja muista tulee viiniköynnöksen oksia, kun pyhä Henki vuodatetaan heidän päälleen. Lopulta 144 000 ihmisestä tulee kuvaannollisen viiniköynnöksen oksia. Yhdessä viiniköynnöksen rungon, Jeesuksen Kristuksen, kanssa nämä muodostavat vertauskuvallisen viiniköynnöksen, joka tuottaa jumalan valtakunnan hedelmiä.
    Jeesus selittää, mikä on hedelmän tuottamisen avain: “Joka pysyy minun yhteydessäni ja jonka yhteydessä minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä minusta erossa ette voi tehdä yhtään mitään.” Jos joku ei kuitenkaan tuota hedelmää, Jeesus sanoo, että “hänet heitetään pois kuin oksa ja hän kuivettuu ja nuo oksat kootaan ja heitetään tuleen ja ne palavat.” Toisaalta Jeesus lupaa: “Jos pysytte minun yhteydessäni ja minun sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää mitä hyvänsä tahdotte ja se tapahtuu teille.”
    Lisäksi Jeesus sanoo apostoleilleen: “Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.” Hedelmä, jota Jumala haluaa noiden oksien tuottavan, on se, että he ilmaisevat samoja ominaisuuksia kuin Kristus, erityisesti rakkautta. Koska Kristus oli lisäksi Jumalan valtakunnan julistaja, toivottuun hedelmään sisältyy myös se, että he tekevät opetuslapsia, niin kuin hänkin teki.
    “Pysykää minun rakkaudessani”, Jeesus kehottaa nyt. Mutta miten hänen apostolinsa voivat tehdä sen? “Jos noudatatte minun käskyni”, hän sanoo, “niin te pysytte minun rakkaudessani.” Jeesus jatkaa selittämällä: “Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne niin kuin minä ole rakastanut teitä. Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.”
    Muutamaa tuntia myöhemmin Jeesus osoittaa tämän oivallisen rakkauden antamalla henkensä apostoliensa sekä kaikkien muiden puolesta, joka uskovat häneen. Hänen esimerkkinsä tulisi saada hänen seuraajansa osoittamaan samanlaista uhrautuvaa rakkautta toinen toisiaan kohtaan. Heidät tunnistetaan tästä rakkaudesta, niin kuin Jeesus aiemmin sanoi: “Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”
    Jeesus sanoo, ketkä ovat hänen ystäviään: “Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään. En sano teitä enää orjiksi, koska orja ei tiedä, mitä hänen isäntänsä tekee. Mutta olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen tehnyt teille tunnetuksi kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.”
    Läheinen ystävyys Jeesuksen kanssa on todella kallisarvoinen suhde! Mutta voidakseen edelleen nauttia tästä suhteesta hänen seuraajiensa täytyy “kantaa jatkuvasti hedelmää.” Jos he tekevät niin, Jeesus sanoo, että “mitä pyydättekin Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille.” Se on varmasti suurenmoinen palkinto Valtakunnan hedelmän kantamisesta! Kehotettuaan jälleen apostoleita “rakastamaan toisiaan” Jeesus selittää, että maailman tulee vihaamaan heitä. Hän kuitenkin lohduttaa heitä: “Jos maailma vihaa teitä.” Jeesus paljastaa seuraavaksi, miksi maailma vihaa hänen seuraajiaan, sanoen: “Koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa.”
    Selittäen edelleen syytä maailman vihamielisyyteen Jeesus jatkaa; “He tekevät tämän kaiken teitä vastaan minun nimeni vuoksi, koska he eivät tunne häntä (Jumalaa), joka on minut lähettänyt.” Jeesuksen ihmeet itse asiassa tuomitsevat ne, jotka vihaavat häntä, niin kuin hän huomauttaa: “Ellen olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, heille ei olisi syntiä, mutta nyt he ovat sekä nähneet että vihanneet minua samoin kuin Isääni.” Niinpä kuten Jeesus sanoo, seuraava raamatunkohta täyttyy: “He vihasivat minua syyttä.”
    Niin kuin aiemminkin Jeesus lohduttaa heitä jälleen lupaamalla lähettää auttajan, Pyhän Hengen, joka on jumalan mahtava vaikuttava voima. “Se todistaa minusta ja teidän on vuorostanne määrä todistaa.”
    LISÄÄ NEUVOJA ERON HETKELLÄL: Jeesus ja apostolit ovat valmiina lähtemään ylähuoneesta. “Olen puhunut nämä asiat teille, jollette kompastuisi”, hän jatkaa. Sitten hän esittää vakavan varoituksen: “Ihmiset tulevat erottamaan teidät synagogasta. Onpa tulossa hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittele suorittaneensa pyhän palveluksensa Jumalalle.”
    Tämä varoitus ilmeisesti tekee apostolit levottomiksi. Vaikka Jeesus oli aikaisemmin sanonut, että maailma vihaisi heitä, hän ei ollut paljastanut näin suoraan, että heitä tapettaisiin. “En sanonut ttätä teille aluksi”, Jeesus selittää, “koska olin teidän kanssanne.” Heidän on silti hyvä saada tietää tämä etukäteen, ennen kuin hän poistuu heidän keskuudestaan!
    “Mutta nyt”, Jeesus jatkaa, “olen menossa hänen luokseen, joka on minut lähettänyt ja kuitenkaan ei kukaan teistä kysy minulta: “Mihin olet menossa?” Aiemmin illalla he olivat tiedustelleet, mihin hän oli menossa, mutta nyt he ovat niin poissa tolaltaan sen vuoksi, mitä hän on kertonut heille, etteivät he kysy häneltä tästä enää enempää. Jeesus sanookin: “Koska olen puhunut teille nämä asiat, on murhe täyttänyt sydämenne.” Apostolit ovat murheellisia paitsi siksi, että he ovat saaneet tietää, että he tulevat kärsimään kauheaa vainoa ja että heitä tapetaan, myös siksi, että heidän Herransa on jättämässä heidät.
    Niinpä Jeesus selittää: “Teidän hyödyksenne minä menen pois. Sillä jos en mene pois, ei auttaja missään tapauksessa tule luoksenne, mutta jos menen, niin minä lähetän sen teille.” Ihmisenä Jeesus voi olla ainoastaan yhdessä paikassa kerrallaan, mutta kun hän on taivaassa, hän voi lähettää auttajan, Jumalan Pyhän Hengen, seuraajilleen, ovatpa nämä missä tahansa maapallolla. Näin Jeesuksen lähtö on hyödyllinen.
    Jeesus sanoo, että pyhä Henki “antaa maailmalle vakuuttavan todisteen synnistä ja vanhurskaudesta ja tuomiosta.” Maailman synti, se että maailma ei usko Jumalan Poikaan, tullaan paljastamaan. Lisäksi Jeesuksen vanhurskaudesta saadaan vakuuttava todiste, kun hän nousee Isän luo. Se että Saatana ja hänen paha maailmansa eivät ole pystyneet murtamaan Jeesuksen nuhteettomuutta, on vakuuttava todiste siitä, että maailman hallitsija on saanut epäsuotuisan tuomion.
    “Minulla on vielä paljon sanottavaa teille”, Jeesus jatkaa, “Mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” Sen vuoksi Jeesus lupaa, että kun hän vuodattaa Pyhän Hengen, joka on Jumalan vaikuttava voima, se tulee opastamaan heitä näiden asioiden ymmärtämiseen sitä mukaa kuin he kykenevät käsittämään niitä.
    Apostolien on erityisen vaikea ymmärtää sitä, että Jeesus kuolee ja näyttäytyy sitten heille ylösnousemuksensa jälkeen. Niinpä he kysyvät toisiltaan: “Mitä tämä tarkoittaa, kun hän sanoo meille: “Vähän aikaa, niin ette näe minua ja taas vähän aikaa, niin näette minut” ja “Koska minä menen Isän luo?”
    Jeesus tajuaa, että he tahtovat vielä kysellä häneltä, joten hän selittää: “Totta totisesti, minä sanon teille: te tulette itkemään ja vaikeroimaan, mutta maailma tulee iloitsemaan, te tulette olemaan murheellisia, mutta murheenne muuttuu iloksi.” Myöhemmin tuona samana päivänä, iltapäivällä, kun Jeesus tapetaan, maailman uskonnolliset johtajat iloitsevat, mutta opetuslapset murehtivat. Heidän murheensa vaihtuu kuitenkin iloksi, kun Jeesus saa ylösnousemuksen! Heidän ilonsa jatkuu, kun hän valtuuttaa heidät helluntaina olemaan hänen todistajiaan vuodattamalla heidän päälleen Jumalan Pyhän hengen.
    Verraten apostolien tilannetta synnytystuskissa olevan naisen tilaan Jeesus sanoo: “Kun nainen synnyttää, hänellä on murhe, koska hänen hetkensä on tullut.” Mutta Jeesus huomauttaa, että tuo nainen ei enää muista ahdistustaan, kun hänen lapsensa on syntynyt ja rohkaisee apostoleitaan sanoen: “Teilläkin on sen tähden tosin nyt murhe, mutta minä tulen näkemään teidät jälleen (saatuani ylösnousemuksen) ja teidän sydämenne tulee iloitsemaan, eikä kukaan vie teiltä iloanne.”
    Tähän mennessä apostolit eivät ole koskaan esittäneet pyyntöä Jeesuksen nimessä. Mutta hän sanoo nyt: “Jos pyydätte Isältä mitä tahansa, niin hän antaa sen teille minun nimessäni.
    Sillä Isä itse on kiintynyt teihin, koska te olette olleet kiintyneitä minuun ja olette uskoneet minun tulleen Isän edustajana. Minä tulin Isän luota”, he sanovat. “Uskotko nyt?” Jeesus kysyy. “Katso! tulee hetki ja on jo tullut, jolloin teidät hajotetaan kukin taholleen ja te jätätte minut yksin.” “Niin uskomattomalta kuin se saattaa tuntuakin, tämä tapahtuu ennen aamun valkenemista!
    “Olen sanonut teille nämä asiat, jotta teillä olisi minun avullani Rauha.” Lopuksi Jeesus sanoo: “Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” Jeesus voitti maailman saattamalla uskollisesti päätökseen Jumalan tahdon huolimatta kaikesta siitä, mitä Saatana ja hänen maailmansa yrittivät tehdä murtaakseen Jeesuksen nuhteettomuuden.
    LOPPURUOKOUS YLÄHUONEESSA: Syvä rakkaus, jota Jeesus tuntee apostoleitaan kohtaan, on saanut hänet valmistelemaan heitä edessä olevaan poislähtöönsä. Neuvottuaan ja lohdutettuaan heitä pitkään hän kohottaa nyt silmänsä taivasta kohti ja anoo Isältään: “Kirkasta Poikasi, jotta poikasi kirkastaisi sinut, sen mukaan kuin olet antanut hänelle vallan kaikkeen lihaan, jotta hän antaisi ikuisen elämän niiden koko joukolle, jotka olet hänelle antanut.”
    Miten sävähdyttävän aiheen Jeesus tuokaan esiin: ikuisen elämän! Saatuaan “vallan kaikkeen lihaan” Jeesus voi lunastusuhrillaan hyödyntää koko kuolevaa ihmiskuntaa. Hän suo “ikusen elämän” kuitenkin vain niille, jotka Isä hyväksyy. Kehitellen tätä ikuista elämää koskevaa teemaa Jeesus jatkaa rukoustaan:
    “Tämä merkitsee ikuista elämää, että hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi jumalan ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Pelastus on tosiaan sen varassa, että hankimme sekä Jumalan että hänen Poikansa tuntemusta. Mutta tarvitaan muutakin kuin vain pään tietoa.
    Ihmisen täytyy noppia tuntemaan heidät läheisesti ja kehittää harmoninen ystävyys heidän kanssaan. Hänen täytyy ajatella asioista samoin kuin he ajattelevat ja nähdä ne heidän tavallaan. Ihmisen täytyy ennen kaikkea pyrkiä jäljittelemään heidän verrattomia ominaisuuksiaan ollessaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa.
    Seuraavaksi Jeesus rukoilee: “Minä olen kirkastanut sinut maan päällä vietyäni päätökseen sen työn, jonka olet antanut minun tehtäväkseni.” Täytettyään näin tehtävänsä tähän saakka ja tulevaan onnistumiseensa luottaen hän anoo: “Kirkasta, Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan.” Hän pyytää nyt tulevansa korotetuksi ylösnousemuksen välityksellä takaisin aikaisempaan taivaalliseen kirkkauteensa.
    Luoden katsauksensa tärkeimpään maan päällä suorittamaansa työhön Jeesus sanoo: “Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun ja sinä annoit heidät minulle ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi.” Jeesus käytti palveluksessaan Jumalan nimeä Jahve ja osoitti, mikä on sen oikea lausumistapa, mutta hän teki sen lisäksi muutakin ilmaistakseen Jumalan nimen apostoleilleen. Hän laajensi sitä tuntemusta, joka heillä oli Jumalasta, hänen persoonallisuudestaan ja tarkoituksistaan, sekä kehitti heidän arvostustaan niitä kohtaan.
    Jeesus antaa Jumalalle kunnian itseään korkeampana Persoona, jonka alaisuudessa hän palvelee ja tunnustaa nöyrästi: “Olen antanut heille ne sanat, jotka annoit minulle ja he ovat ottaneet ne vastaan ja ovat tulleet varmasti tietämään, että olen tullut sinun edustajanasi ja he ovat uskoneet, että sinä olet lähettänyt minut.”
    Tehden eron seuraajiensa ja muun ihmiskunnan välillä Jeesus rukoilee seuraavaksi: “En pyydä maailman puolesta, vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle. Kun oli heidän kanssaan, minä valvoin heitä ja olen varjellut heidät, eikä heistä ole tuhoutunut kukaan muu kuin se tuhon poika”, nimittäin Juudas Iskariot. Juuri tällä hetkellä Juudas on suorittamassa halveksittavaa tehtäväänsä pettääkseen Jeesuksen. Näin Juudas tietämättään täyttää Raamatun kirjoituksia.
    “Maailma on vihannut heitä”, Jeesus rukoilee edelleen. “En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Jeesuksen seuraajat ovat maailmassa, tässä Saatanan hallitsemassa järjestäytyneessä ihmisyhteiskunnassa, mutta he ovat ja heidän täytyy aina pysyä erossa siitä ja sen pahuudesta.
    “Pyhitä heidät totuudella”, Jeesus jatkaa: “Sinun sanasi on totuus.” Jeesus kutsuu tässä henkeytettyä Raamatun heprealaisia kirjoituksia, joita hän toistuvasti lainasi, “totuudeksi.” Mutta se, mitä hän opetti opetuslapsilleen ja mitä he myöhemmin henkeytettyinä kirjoittivat Kreikkalaisiin kirjoituksiin, on myös “totuus.” Tämä totuus voi pyhittää ihmisen, muuttaa täysin hänen elämänsä ja saada hänet erottumaan maailmasta.
    Jeesus rukoilee nyt “ei ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat häneen heidän sanansa kautta.” Jeesus siis rukoilee niiden puolesta, joista tulee hänen voideltuja seuraajiaan ja muiden tulevien opetuslasten puolesta, jotka tullaan vielä kokoamaan “yhteen laumaan.” Mitä hän pyytää näiden kaikkien puolesta?
    “Jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, jotta he olisivat yhä, niin kuin me olemme yhtä.” Jeesus ja hänen Isänsä eivät ole kirjaimellisesti yksi persoona, mutta he ovat samaa mieltä kaikesta. Jeesus rukoilee, että hänen seuraajansa saisivat tuntea tämän saman ykseyden, niin että “maailma tietäisi sinun lähettäneen minut ja rakastaneen heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
    Jeesus esittää nyt taivaalliselle Isälleen pyynnön voideltujen seuraajiensa puolesta. Mitä hän pyytää? “Että hekin olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen, nähdäkseen minun kirkkauteni, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista” eli ennen kuin Aadam ja Eeva saivat jälkeläisiä. Kauan ennen sitä Jumala rakasti aino-syntyistä Poikaansa ´, josta tuli Jeesus Kristus.
    Rukouksensa lopuksi Jeesus tähdentää jälleen: “Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.” jumalan nimen oppiminen on merkinnyt apostoleille sitä, että he ovat henkilökohtaisesti tulleet tuntemaan Jumalan rakkauden.
    Johannes 14:1 – 31, Johannes 15:1 – 27, Johannes 16:1 – 33, Johannes 17:1 – 26, Johannes 13:27
    Johannes 13:35 – 36, Johannes 10:16, Luukas 22:3 – 4, 2. Mooseksen kirja 24:10
    1. Kuningasten kirja19:9 – 13, Jesaja 6:1 – 5, Galatalaisille 6:16, Psalmit 35:19
    Psalmi 69:5, Sananlaskut 8:22 ja 30
    TUSKAN HETKIÄ PUUTARHASSA
    Kun Jeesus lopettaa rukoilemisen, hän ja hänen 11 uskollista apostoliaan laulavat ylistyslauluja Jumalalle. Sitten he laskeutuvat ylähuoneesta, astuvat yön viileään pimeyteen ja suuntaavat kulkunsa takaisin Kidronin laaksoon toiselle puolelle kohti Betaniaa. Matkalla he kuitenkin pysähtyvät mielipaikkaansa Getsemanen puutarhaan. Se sijaitsee öljyvuorella tai sen läheisyydessä. Jeesus on usein tavannut apostolinsa täällä oliivipuiden keskellä.
    Jättäessään kahdeksan apostolia, ehkä lähelle puutarhan sisäänkäyntiä, hän käskee heitä: “Istukaa tässä sillä aikaa kun menen tuonne ja rukoilen.” Sitten hän ottaa mukaansa kolme apostolia. Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja jatkaa edemmäs puutarhaan. Jeesus tulee murheelliseksi ja tuskaisan levottomaksi. “Sieluni on syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti”, hän sanoo heille. “Jääkää tähän ja pysykää valveilla minun kanssani.”
    Mentyään vähän matkaa eteenpäin Jeesus vaipuu maahan ja kasvot maata kohti alkaa hartaasti rukoilla: “Isäni, jos on mahdollista, niin menköön minulta pois tämä malja. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Mitä hän tarkoittaa? Miksi hän on “syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti?” Onko hän perääntymässä päätöksestään kuolla ja antaa lunnaat?
    Ei suinkaan! Jeesus ei pyydä, että hänet säästetään kuolemalta. Jo pelkkä ajatus uhrikuoleman välttämisestä, mitä Pietari kerran ehdotti, on hänestä vastenmielinen. Hän kärsii pikemminkin siksi, että hän pelkää sen tavan, jolla hän pian kuolee, halveksittavana rikollisena, tuottavan häpeää Isänsä nimelle. Hän aavistaa nyt, että muutaman tunnin kuluttua hänet naulataan paaluun pahimman laatuisena ihmisenä: jumalanpilkkaajana! Tästä syystä hän on tuskaisen levoton.
    Rukoiltuaan pitkään Jeesus palaa ja tapaa nuo kolme apostolia nukkumasta. Puhuen Pietarille hän sanoo: “Ettekö voineet edes yhtä tuntia valvoa minun kanssani? Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jollette joutuisi kiusaukseen.” Ymmärrän kuitenkin sen, että he ovat olleet paineen alaisina ja että ajankohta on myöhäinen, hän sanoo: “Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.”
    Sitten Jeesus menee pois kolmannen kerran noin kivenheiton päähän ja polvistuneena rukoilee voimakkain huudoin ja kyynelin: “Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta.” Jeesus tuntee todella ankaria tuskia sen häpeän vuoksi, jota hänen kuolemansa rikollisena tulee tuottamaan hänen Isänsä nimelle. Onhan sitä, että häntä syytetään jumalanpilkkaajaksi, sellaiseksi, joka kiroaa Jumalan, miltei mahdotonta kestää!
    Siitä huolimatta Jeesus rukoilee edelleen: “Ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä.” Jeesus tottelevaisesti alistaa oman tahtonsa Jumalan tahtoon. Tämän jälkeen hänelle näyttäytyy taivaasta enkeli ja vahvistaa häntä rohkaisevin sanoin. Todennäköisesti enkeli kertoo Jeesukselle, että hänen Isänsä hyväksymyksen hymy lepää hänen yllään.
    Jeesuksen harteilla on kuitenkin todella raskas taakka! Hänen oma ikuinen elämänsä ja koko ihmissuvun ikuinen elämä ovat vaakalaudalla. Henkinen paine on valtava. Niinpä Jeesus rukoilee rukoilemistaan yhä hartaammin ja hänen hikensä tulee kuin vesipisaroiksi, jotka putoavat maahan. “Vaikka tämä on hyvin harvinainen ilmiö”,, huomautetaan Yhdysvaltain lääkäriliiton lehdessä, “verensekaista hikeä, voi erittyä äärimmäisissä tunnetiloissa.
    Tämän Jälkeen Jeesus palaa kolmannen kerran apostoliensa luo ja tapaa heidät jälleen kerran nukkumasta. He ovat uupuneita pelkästä surusta. “Tällaisena aikana te nukutte ja lepäätte!” hän huudahtaa. “Riittää! Hetki on tullut! Katso! Ihmisen Poika kavalletaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähdetään. Katso! Kavaltajani on tullut lähelle.”
    Hänen vielä puhuessaan Juudas Iskariot lähestyy soihtuja, lamppuja ja aseita mukanaan kantavan suuren ihmisjoukon kanssa.
    Matteus 26:30, Matteus 26:36 -47, Matteus 16:21 – 23, Markus 14:26, Markus 14:32 – 43,
    Luukas 22:39 – 47, Johannes 18:1 – 3, Heprealaisille 5:7
    KAVALTAMINEN JA PIDÄTTÄMINEN
    On kulunut pitkälti yli puolenyön, kun Juudas johdattaa sotilaita, ylipapeista, fariseuksista ja muista koostuvan suuren joukon Getsemanen puutarhaan. Papit ovat sitoutuneet maksamaan Juudaalle 30 hopearahaa Jeesuksen kavaltamisesta.
    Aikaisemmin, kun Juudas oli lähetetty pois pääsiäisaterialta, hän on mennyt ilmeisesti suoraan ylipappien luo. Nämä kutsuivat heti koolle omat virkailijansa samoin kuin sotilasosaston. Juudas oli vienyt heidät ehkä ensin sinne, missä Jeesus ja hänen apostolinsa olivat viettäneet pääsiäistä. Havaittuaan heidän lähteneen suuri aseista sekä lamppuja ja soihtuja kantava ihmisjoukko seurasi Juudasta Jerusalemin ulkopuolelle Kidrinin laaksoon poikki.
    Johdattaessaan kulkuetta öljyvuorelle Juudas uskoo tietävänsä varmasti, mistä Jeesus löytyy. Menneen viikon aikana, kun Jeesus ja apostolit matkustivat edestakaisin Betanian ja Jerusalemin väliä, he pysähtyivät usein Getsemanen puutarhaan lepäämään ja keskustelemaan. Mutta miten sotilaat tunnistavat Jeesuksen nyt, kun hän on mahdollisesti öljypuiden alla pimeyden kätkössä? He eivät ole ehkä koskaan aikaisemmin nähneet häntä. Siksi Juudas antaa tunnusmerkin sanoen: “Ketä minä suutelen, hän se on, ottakaa kiinni ja viekää hänet turvallisesti pois.”
    Juudas johdattaa suuren ihmisjoukon puutarhaan, näkee Jeesuksen apostoleineen ja menee suoraan hänen luokseen. “Päivää, Rabbi!” hän sanoo ja suutelee häntä hyvin hellästi. “Ystävä, mitä varten olet täällä?” kysyy Jeesus tiukasti. Sitten hän vastaa omaan kysymykseensä sanoen: “Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?” Mutta tämä riittäköön hänen kavaltajastaan! Jeesus astuu esiin palavien soihtujen ja lamppujen valoon ja kysyy: “Ketä te etsitte?” “Jeesus Nasaretilaista”, kuuluu vastaus. “Minä se olen”, Jeesus vastaa seisoessaan rohkeana heidän kaikkien edessä. Hämmästyneinä hänen pelottomuudestaan ja epätietoisina siitä, mitä on odotettavissa, miehet peräytyvät ja kaatuvat maahan.
    “Sanoin teille, että minä se olen”, Jeesus jatkaa rauhallisesti. “Jos siis etsitte minua, niin antakaa näiden mennä:” Hiukan aiemmin ylähuoneessa Jeesus oli kertonut Isälleen rukouksessa, että hän oli varjellut uskolliset apostolinsa, eikä heistä ollut joutunut turmioon kukaan muu “kuin se tuhon poika.” Niinpä hän pyytää että hänen seuraajiensa annetaan mennä, jotta hänen sanansa täyttyisivät.
    Kun sotilaat rauhoittuvat, nousevat seisomaan ja alkavat sitoa Jeesusta, apostolit tajuavat, mitä on tapahtumassa. “Herra, iskemmekö miekalla?” he kysyvät. Ennen kuin Jeesus ehtii vastata, Pietari hyökkää Markuksen, ylimmäisen papin orjan, kimppuun käyttäen toista apostolien mukanaan tuomista miekoista. Pietarin isku menee orjan pään ohi, mutta sivaltaa pois hänen oikean korvansa.
    “Antakaa mennä tähän asti”, Jeesus sanoo tullessaan väliin. Koskettaen Markuksen korvaa hän parantaa vamman. Sitten hän opettaa tärkeän läksyn käskien Pietaria: “Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jota miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat. Vai luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?”
    Jeesus on halukas tulemaan pidätetyksi, sillä hän selittää; Kuinka, täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, että näin täytyy tapahtua? Hän lisää: “Eikö minun tulisi toki juoda se malja, jonka Isä on minulle antanut?” Hän on täysin sopusoinnussa jumalan häntä koskevan tahdon kanssa.
    Sitten Jeesus kohdistaa sanansa ihmisjoukolle. “Kuin ryöstäjää vastaanko te olette lähteneet miekat ja nuijat mukananne pidättämään minua?” hän kysyy. “Päivä toisensa jälkeen minulla oli tapana istua temppelissä opettamassa ja kuitenkin ette ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset täyttyisivät.”
    Tässä vaiheessa sotilasosasto, sotapäällikkö ja juutalaisten virkailijat ottavat Jeesuksen kiinni ja sitovat hänet. Nähdessään tämän apostolit jättävät Jeesuksen ja pakenevat. Mutta muuan nuori mies, kenties opetuslapsi Markus, pysyttelee ihmisjoukossa. Hän on saattanut olla siinä kodissa, jossa Jeesus vietti pääsiäistä ja myöhemmin tullut sieltä ihmisjoukon mukana. Nyt hänet kuitenkin tunnistetaan ja yritetään saada kiinni. Mutta hän jättää taakseen pellavavaatteensa ja pääsee pakenemaan.
    Matteus 26:47 – 56, Markus 14:43 – 52, Luukas 22:47 – 53, Johannes 17:12, Johannes 18:3 – 12
    ENSIN HANNAN, SITTEN KAIFAAN LUO
    Tavallisen rikollisen tavoin sidottuna Jeesus viedään Hannaan, vaikutusvaltaisen entisen ylimmäisen papin, luo. Hannas oli ylimmäinen pappi silloin, kun Jeesus 12-vuotiaana poikasena hämmästytti juutalaisia opettajia temppelissä. Useat Hannaan pojista palvelivat myöhemmin ylimmäisenä pappina ja parhaillaan hänen vävynsä Kaifas on tuossa asemassa.
    Jeesus viedään luultavasti ensin Hannaan kotiin, koska tuolla ylipapilla on ollut pitkään vaikutusvaltaa juutalaisessa uskonnollisessa elämässä. Tämä pysähdys Hannasta tapaamaan suo ylimmäiselle papille Kaifaalle aikaa kutsua koolle sanhedrin 71-jäseninen juutalainen korkein oikeus, sekä koota vääriä todistajia.
    Ylipappi Hannas kyselee sitten Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Mutta Jeesus sanoo vastaukseksi: “Minä olen puhunut maailmalle julkisesti. Minä opetin aina synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset tulevat koolle, enkä puhunut mitään salassa. Miksi kyselet minulta? Kysele niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä olen heille puhunut. Katso! Nämä tietävät, mitä minä olen sanonut:”
    Tämän kultuaan yksi Jeesuksen vieressä seisovista virkailijoista läimäyttää häntä kasvoihin ja sanoo: “Tuolla tavallako sinä vastaat ylipapille?” “Jos puhuin väärin”, Jeesus vastaa, “Niin todista siitä väärästä, mutta jos oikein, niin miksi lyöt minua?” Tämän sananvaihdon jälkeen Hannas lähettää Jeesuksen sidottuna Kaifaan luo.
    Tähän aikaan kaikki ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet toisiaankin koko sanhedrin, alkavat tulla koolle. He kokoontuvat ilmeisesti Kaifaan kotiin. Sellaisen oikeudenkäynnin järjestäminen pääsiäisyönä on selvästi vastoin juutalaisten lakia. Tämä ei kuitenkaan saa uskonnollisia johtajia luopumaan pahasta aikomuksestaan.
    Viikkoja ennen kuin Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, sanhedrin oli jo päättänyt keskuudessaan, että Jeesuksen on kuoltava. Vain kaksi päivää aiemmin, keskiviikkona, uskonnolliset vallanpitäjät neuvottelivat yhdessä ottaakseen Jeesuksen kiinni viekkaan juonen avulla ja tappaakseen hänet. Kuvittelehan, että hänet oli todellisuudessa tuomittu ennen hänen oikeudenkäyntiään.!
    Nyt yritetään löytää sellaisia todistajia, jotka antavat väärän todistuksen, niin että Jeesusta vastaan voidaan nostaa syyte. Ei voida kuitenkaan löytää todistajia, joiden todistukset ovat yhtäpitäviä. Lopulta esiin astuu kaksi todistajaa ja he vakuuttavat: “Me kuulimme hänen sanovan: “Minä hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin ja rakenna kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty-”
    “Etkö sano mitään vastaukseksi?” Kaifas kysyy. “Mitä nämä todistavat sinua vastaan?” Mutta Jeesus pysyy vaiti. Sanhedrinin nöyryytykseksi todistajat eivät pysty esittämään tätäkään väärää syytöstä yhtäpitävästi. Niinpä ylimmäinen pappi yrittää erilaista taktiikkaa.
    Kaifas tietää, kuinka herkkätunteisesti juutalaiset suhtautuvat jokaiseen sellaiseen, joka väittää olevansa itse Jumalan Poika: Kahdesti aiemmin he olivat äkkipikaisesti leimanneet Jeesuksen kuoleman ansaitsevaksi jumalanpilkkaajaksi, koska he olivat erheellisesti kuvitelleet, että hän väitti olevansa yhdenvertainen Jumalan kanssa: Kaifas vaatii nyt viekkaasti saada tietää: “Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!”
    Ajattelevatpa juutalaiset mitä tahansa, Jeesus on todella Jumalan Poika. Vaiti pysyminen voitaisiin tulkita sen kieltämiseksi, että hän on Kristus. Niinpä Jeesus vastaa rohkeasti: “Olen ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien mukana:” Tällöin Kaifas repäisee dramaattisin elein vaatteensa ja huudahtaa: “Hän on pilkannut Jumalaa! Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso! Nyt olette kuulleet jumalanpilkan. Mikä on mielipiteenne?”
    “Hän on ansainnut kuoleman”, sanhedrin julistaa. Sitten he rupeavat tekemään hänestä pilaa ja sanovat pilkatessaan paljon häntä vastaan. He läimäyttävät häntä kasvoihin ja sylkevät niille. Toiset peittävät hänen kasvonsa kokonaan ja lyövät häntä nyrkeillään ja sanovat ivallisesti: “Profetoi meille, Kristus. Kuka se on, joka löi sinua?” Näin yöllinen oikeudenkäynnin aikana käyttäydytään karkeasti ja laittomasti.
    Matteus 26:57 – 68, Matteus 26: 3 – 4, Markus 14:53 – 65, Luukas 22:54 , Luukas 22:63 – 65
    Johannes 18:13 – 24, Johannes 11:45 – 53, Johannes 10:31 – 39, Johannes 5:16 – 18
    JEESUS KIELLETÄÄN SISÄPIHALLA
    Pietari Johannes ovat jättäneet Jeesuksen Getsemanen puutarhaan ja paenneet peloissaan muiden apostolien kanssa. Nyt he keskeyttävät pakonsa. Kenties he saavuttavat Jeesuksen, kun häntä ollaan viemässä Hannaan kotiin. Kun Hannas lähettää Jeesuksen ylimmäisen papin Kaifaan luo, Pietari ja Johannes seuraavat hyvän matkan päässä tuntien nähtävästi pelkoa oman henkensä puolesta ja toisaalta syvää huolta siitä, mitä heidän Herralleen tapahtuu.
    Saapuessaan Kaifaan tilavalle asunnolle Johannes pääsee kulkemaan sisäpihaan, koska ylimmäinen pappi tuntee hänet. Pietari jätetään kuitenkin seisomaan oven ulkopuolelle. Mutta Johannes palaa pian ja puhuu ovenavaajalle, palvelustytölle ja Pietari päästetään sisään.
    Nyt on jo kylmä ja ylimmäisen papin palvelija ja virkailijat ovat tehneet hiilitulen. Pietari liittyy heidän seuraansa pysyäkseen lämpimänä odotellessaan Jeesuksen oikeudenkäynnin lopputulosta. Siinä kirkkaan tulen valossa ovenavaaja, joka oli päästänyt Pietarin sisään, näkee hänet paremmin. “Sinäkin olit Jeesus Galilealaisen kanssa!” tyttö huudahtaa.
    Hämmästyneenä siitä, että hänet on tunnistettu, Pietari kieltää heidän kaikkien edessä koskaan tunteneensa Jeesusta. !En tunne häntä enkä ymmärrä, mitä sinä sanot”, hän toteaa. Sen jälkeen Pietari menee ulos lähelle porttikäytävää. Siellä toinen tyttö huomaa hänet ja hänkin sanoo lähellä seisoville: “Tämä mies oli Jeesus Nasaretilaisen kanssa.” Jälleen kerran Pietari kieltää sen vannoen: “En tunne sitä miestä!”
    Pietari jää sisäpihaan yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. Kenties tässä vaiheessa aamuhämärissä kuuluva kukon kiekaisu säpsähdyttää hänet. Sillä välin Jeesuksen oikeudenkäynti on meneillään, se pidetään ilmeisesti talon siinä osassa, joka on sisäpihan yläpuolella. Pietari ja muut alhaalla odottavat epäilemättä näkevät niiden eri todistajien tulemiset ja menemiset, joita tuodaan todistamaan.
    On kulunut noin tunti siitä, kun Pietari viimeksi tunnistettiin Jeesuksen seuralaiseksi. Nyt jotkut ympärillä seisoskelevista tulevat hänen lähelleen ja sanovat: “Varmasti sinäkin olet yksi heistä, sillä sinun murteesihan paljastaa sinut.” Yksi ryhmään kuuluvista on sen Malkuksen sukulainen, jonka korvan Pietari sivalsi pois. “Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan ?” hän sanoo.
    “En tunne sitä miestä!” vakuuttaa Pietari kiivaasti. Hän yrittää itse asiassa saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että he kaikki ovat erehtyneet, kiroamalla ja vannomalla asian puolesta, oikeastaan toivottamalla itselleen onnettomuutta, ellei hän kerro totuutta.
    Juuri kun Pietari kieltää Jeesuksen kolmannen kerran, kukko kiekuu. Sillä hetkellä Jeesus, joka nähtävästi on tullut ulos sisäpihan yläpuolelle parvekkeelle, kääntyy ja katsoo häntä. Pietari muistaa heti, mitä Jeesus oli sanonut vain muutamaa tuntia aiemmin ylähuoneessa. “Ennen kuin kukko kiekuu kahdesti, juuri sinä kieltäydyt kolmasti tunnustamasta minua.” Syntinsä taakan musertaman Pietari menee ulos ja itkee katkerasti.
    Miten tämä saattoi tapahtua? Miten Pietari saattoi lyhyessä ajassa kieltää Herransa kolme kertaa peräkkäin oltuaan niin vakuuttunut omasta hengellisestä voimastaan? Olosuhteet epäilemättä yllättävät Pietarin. Totuutta vääristellään ja Jeesus kuvataan halpamaiseksi rikolliseksi. Oikea saadaan näyttämään väärältä, syytön syylliseltä. Niinpä tilanteeseen liittyvien paineiden vuoksi Pietari joutuu pois tasapainosta. Yhtäkkiä hänen oikea uskollisuuden tajunsa häiriintyy, hänen surukseen ihmispelko lamaannuttaa hänet. Älköön meille koskaan käykö niin!
    Matteus 26:57 – 58 , Matteus 26:69 – 75, Markus 14:30 , Markus 14:53 – 54, Markus 14:66 – 72
    Luukas 22:54 – 62, Johannes 18:15 – 18, Johannes 18:25 – 27
    SANHEDRININ ETEEN, SITTEN PILATUKSEN LUO
    Aamu on valkenemassa. Pietari on kieltänyt Jeesuksen kolmannen kerran ja sanhedrinin jäsenet ovat päättäneet pilaoikeudenkäyntinsä ja hajaantuneet. Heti perjantaiaamun sarastaessa he kokoontuvat kuitenkin uudelleen, tällä kertaa sanhedrininsaliinsa. Heidän tarkoituksenaan on todennäköisesti antaa yölliselle oikeudenkäynnille jonkinlainen laillisuuden leima. Kun Jeesus tuodaan heidän eteensä, he sanovat samoin kuin yölläkin: “Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille.”
    “Jos sanoisinkin teille, niin te ette uskoisi sitä”, Jeesus vastaa. “Sitä paitsi jos kysyisin teiltä, niin te ette vastaisi.” Jeesus kiinnittää kuitenkin rohkeasti huomiota siihen, kuka hän on, sanoen: “Tästä lähtien Ihmisen Poika on istuva Jumalan voimallisella oikealla puolella.”
    “Oletko sinä siis Jumalan Poika” he haluavat kaikki tietää. “Te itse sanotte, että minä olen”, Jeesus vastaa. Näille murha aikeissa oleville miehille tämä vastaus riittää. He pitävät sitä jumalanpilkkana. “Miksi me enää todistusta tarvitsemme?” he kysyvät. “Sillä itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan.” Niinpä he sitovat Jeesuksen, vievät hänet pois ja luovuttavat hänet roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle.
    Juudas, Jeesuksen kavaltaja, on tarkkaillut oikeudenkäyntiä. Kun hän näkee, että Jeesukselle on langetettu tuomio, hän saa tunnonvaivoja. Niinpä hän menee ylipappien ja vanhinten luo palauttamaan 30 hopearahaa ja selittää: “Tein syntiä, kun kavalsin vanhurskaan veren.”
    “Mitä se meille kuuluu? vastaa siitä itse!” he sanovat tunteettomasti. Niin Juudas viskaa hopearahat temppeliin, menee pois ja yrittää hirttäytyä. Mutta oksa, johon Juudas sitoo köyden, nähtävästi katkeaa, ja hänen ruumiinsa putoaa alla olevaan kivikkoon, missä se halkeaa kahtia.
    Ylipapit eivät oikein tiedä, mitä heidän pitäisi tehdä hopearahoille. “Ei ole luvallista pudottaa niitä pyhään rahastoon”, he päättelevät, “koska ne ovat veren hinta.” Niinpä neuvoteltuaan yhdessä he ostavat rahalla savenvalajan pellon muukalaisten hautaamista varten. Peltoa aletaan sen vuoksi kutsu “Veripelloksi.”
    On vielä aamuvarhainen, kun Jeesus viedään maaherran palatsiin. Mutta häntä seuranneet juutalaiset kieltäytyivät menemästä sisään, koska he uskovat sellaisen yhteydenpidon pakanoiden kanssa saastuttavan heidät. Niinpä mukautuakseen heidän ajattelutapaansa Pilatus tulee ulos. !Minkä syytöksen te esitätte tätä miestä vastaan?” hän kysyy. “Jos tämä ei olisi väärintekijä, emme olisi luovuttaneet häntä sinulle”, he vastaavat.
    Haluten välttää sekaantumasta asiaan Pilatus vastaa: “Ottakaa hänet itse ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan.” Paljastaen murhanhimoisen aikeensa juutalaiset väittävät: “Meidän ei ole lupa tappaa ketään.” Jos he tosiaan tappaisivat Jeesuksen pääsiäisjuhlan aikana, se todennäköisesti aiheuttaisi yleisen mellakan, koska monet pitävät Jeesusta suuressa arvossa. Mutta jos he voivat saada roomalaiset teloittamaan hänet jonkin poliittisen syytöksen nojalla, se on omiaan vapauttamaan heidät vastuusta ihmisten edessä.
    Niinpä jättäen mainitsematta aiemman oikeudenkäynnin, jonka kuluessa Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta, uskonnolliset johtajat sepittävät nyt erilaisia syytöksiä. He esittävät kolmiosaisen syytöksen: “Tämän miehen olemme todenneet 1. villitsevän kansaamme ja 2. kieltävän maksamaasta veroja keisarille ja 3. sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.”
    Se syytös, että Jeesus väittää olevansa kuningas, askarruttaa Pilatusta. Sen tähden hän menee jälleen palatsiin, kutsuu Jeesuksen luokseen ja kysyy: “Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Toisin sanoen: oletko rikkonut lakia julistautumalla keisaria vastustavaksi kuninkaaksi?
    Jeesus haluaa tietää, kuinka paljon Pilatus on jo kuullut hänestä ja niinpä hän kysyy: “Sanotko sinä tämän omasta aloitteestasi, vai ovatko toiset puhuneet sinulle minusta?”
    Pilatus tunnustaa, ettei hän tiedä Jeesuksesta paljoakaan ja ilmaisee haluavansa tietää tosiasiat. “En suinkaan minä ole juutalainen?” hän sanoo. “Oma kansasi ja ylipapit luovuttivat sinut minulle. Mitä olet tehnyt?” Jeesus ei yritä millään tavalla kiertää kuninkuutta koskevaa kysymystä. Vastaus, jonka Jeesus nyt antaa, epäilemättä hämmästyttää Pilatusta.
    Luukas 22:66 – 71
    Luukas 23:1 – 3
    Matteus 27:1 – 11
    Markus 15:1
    Johannes 18:28 – 35
    Apostolien teot 1:16 – 20
    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 13. A /13 jatkuu seuraavalla 6. uudella tapahtumalla.
    122. PILATUKSEN LUOTA HERODEKSEN LUO JA JÄLLEEN TAKAISIN
    123. “KATSO! IHMINEN!”
    124. JEESUS LUOVUTETAAN JA VIEDÄÄN POIS
    125. TUSKA KIDUTUSPAALUSSA
    126. “VARMASTI TÄMÄ OLI JUMALAN POIKA”
    127. HAUDATAAN PERJANTAINA….TYHJÄ HAUTA SUNNUNTAINA
    Siunausterveisin
    Ari

  20. JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT OSA 13. A /13

    122. PILATUKSEN LUOTA HERODEKSEN LUO JA JÄLLEEN TAKAISIN
    123. “KATSO! IHMINEN!”
    124. JEESUS LUOVUTETAAN JA VIEDÄÄN POIS
    125. TUSKA KIDUTUSPAALUSSA
    126. “VARMASTI TÄMÄ OLI JUMALAN POIKA”
    127. HAUDATAAN PERJANTAINA….TYHJÄ HAUTA SUNNUNTAINA

    PILATUKSEN LUOTA HERODEKSEN LUO JA JÄLLEEN TAKAISIN
    Vaikka Jeesus ei yritäkään salata Pilatukselta sitä, että hän on kuningas, hän selittää, että hänen Valtakuntansa ei ole uhka Roomalle. “Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta”, Jeesus sanoo. “Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä:” Jeesus myöntää näin kolme kertaa, että hänellä on Valtakunta, vaikka se ei olekaan maallista alkuperää.
    Pilatus kuitenkin tiukkaa häneltä vielä: “Oletko sinä sitten kuningas?” Tosin sanoen: oletko sinä kuningas, vaikkei Valtakuntasi olekaan osa tästä maailmasta? Jeesus ilmoittaa Pilatukselle, että tämä on tehnyt oikean päätelmän ja vastaa: “Sinä itse sanot sen, että olen kuningas,. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minun ääntäni.”
    Jeesuksen maanpäällisen olemassaolon todellinen tarkoitus on todistaa “totuudesta”, erityisesti hänen Valtakuntaansa koskevasta totuudesta. Jeesus on valmistautunut olemaan uskollinen tuolle totuudelle, vaikka se maksaakin hänelle hänen henkensä. Siitä huolimatta että Pilatus kysyy: “Mikä on totuus?” hän ei jää odottamaan lisäselvitystä. Hän on kuullut tarpeeksi esittääkseen tuomion.
    Pilatus palaa palatsin ulkopuolelle odottavan ihmisjoukon luo. Ilmeisesti Jeesuksen seisoessa hänen vierellään hän sanoo ylipapeille ja heidän kanssaan oleville: “En löydä mitään rikosta tästä miehestä.” Vihastuneena päätöksestä ihmisjoukot alkavat itsepintaisesti sanoa: “Hän kiihottaa kansaa opettamalla kautta koko Juudean, jopa Galileasta alkaen tänne asti.”
    Juutalaisten järjettömän fanaattisuuden täytyy kummastuttaa Pilatusta. Niinpä ylipappien ja vanhinten jatkaessa huutamista, Pilatus kääntyy Jeesuksen puoleen ja kysyy: “Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?” Mutta Jeesus ei edes yritä vastata. Hänen tyyneytensä näiden järjettömien syytösten edessä saa Pilatuksen ihmettelemään.
    Saadessaan kuulla, että Jeesus on galilealainen, Pilatus havaitsee keinon vetäytyä vastuusta. Galilean hallitsija Herodes Antipas (Herodes Suuren poika) on pääsiäisenä Jerusalemissa ja niin Pilatus lähettää Jeesuksen hänen luokseen. Aiemmin Herodes Antipas oli mestauttanut Johannes Kastajan ja sen jälkeen Herodes säikähti kuultuaan Jeesuksen tekemistä ihmeistä, koska hän pelkäsi, että Jeesus oli todellisuudessa kuolleista herätetty Johannes.
    Nyt Herodes ilahtuu suuresti mahdollisuudesta nähdä Jeesus. Tämä ei merkitse sitä, että hän on kiinnostunut Jeesuksen hyvinvoinnista tai että haluaa todella yrittää saada tietää, ovatko häntä vastaan esitetyt syytökset paikkansapitäviä. Hän on sen sijaan pelkästään utelias ja toivoo näkevänsä Jeesuksen tekevän jonkin ihmeen.
    Jeesus kuitenkin kieltäytyy tyydyttämästä Herodeksen uteliaisuutta. Hän ei sano sanakaan, kun Herodes kyselee häneltä. Pettyneinä Herodes ja hänen sotilasvartiostonsa tekevät Jeesuksesta pilaa. He pukevat hänet loistavaan vaatteeseen ja ivaavat häntä. Sitten he lähettävät hänet takaisin Pilatuksen luo. Näin Herodeksesta ja Pilatuksesta, jotka ovat aikaisemmin olleet vihollisia, tulee hyviä ystäviä.
    Kun Jeesus palaa, Pilatus kutsuu ylipapit, juutalaiset hallitusmiehet ja kansan koolle ja sanoo: “Te toitte tämän miehen minun luokseni sellaisena, joka kiihottaa kansaa kapinaan ja katso, minä kuulustelin tätä miestä teidän edessänne, mutta en löytänyt hänestä mitään perustetta niihin syytöksiin, joita te esitätte häntä vastaan. Eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meidän luoksemme ja Katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman. Sen tähden minä kuritan häntä ja päästän hänet vapaaksi.”
    Näin Pilatus on kahdesti julistanut Jeesuksen syyttömäksi. Hän on halukas vapauttamaan Jeesuksen, sillä hän tajuaa, että papit ovat silkasta kateudesta luovuttaneet hänet. Pilatuksen yrittäessä edelleen päästä Jeesuksen vapaaksi hän saa vielä painavimman syyn tehdä niin. Hänen istuessaan tuomarinistuimella hänen vaimonsa lähettää sanoman, jossa häntä kehotetaan: “Älä ole missään tekemisissä sen vanhurskaan miehen kanssa, sillä minä kärsin paljon tänään unessa (joka oli ilmeisesti lähtöisin Jumalasta) hänen takiaan.” Pilatus tietää, että hänen pitäisi vapauttaa tämä viaton mies, mutta miten hän voi tehdä sen?
    Johannes 18:36 – 38, Luukas 23:4 – 16, Matteus 27:12 – 14, Matteus 27:18 – 19, Matteus 14:1 – 2, Markus 15:2 – 5

    KATSO! IHMINEN
    Jeesuksen käytös on tehnyt vaikutuksen Pilatukseen ja hän tajuaa Jeesuksen olevan syytön. Niinpä Pilatus yrittää käyttää jälleen erästä keinoa vapauttaakseen hänet. “Teillä on tapana”, hän sanoo ihmisjoukolle, “Että minun tulisi pääsiäisenä vapauttaa teille joku.”
    Barabbasta, pahamaineista murhaajaa, pidetään myös vankina ja niinpä Pilatus kysyy: “kumman tahdotte minun päästävän teille vapaaksi, Barabbaan vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” Ylipapit ovat kiihottaneet ihmiset saadakseen heidät taivuteltua pyytämään Barabbaan vapauttamista, mutta Jeesuksen tappamista. Pilatus ei luovuta, vaan kysyy jälleen: “Kumman näistä kahdesta tahdotte minun päästävän teille vapaaksi?” “Barabbaan”, he huutavat.
    “Mitä minun siten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Pilatus kysyy tyrmistyneenä. Huutaen yhteen ääneen korvia huumaavasti he vastaavat: “Pantakoon paaluun!” “Pane paaluun! Pane hänet paaluun!” Tietäen, että he vaativat viattoman miehen kuoleman, Pilatus vetoaa heihin: “Mitä pahaa tämä mies on sitten tehnyt? En ole löytänyt hänestä mitään, mikä ansaitsee kuoleman, sem tähden minä kuritan häntä ja päästän hänet vapaaksi.”
    Hänen yrityksistään huolimatta vimmastunut ihmisjoukko uskonnollisten johtajiensa yllyttämänä kirkuu jatkuvasti: “Pantakoon paaluun!” Pappien kiihotettua ihmisjoukon raivoon se janoaa verta. Ajatella, että vain 5 päivää aiemmin jotkut näistä ihmisistä olivat luultavasti niiden joukossa, jotka toivottivat Jeesuksen tervetulleeksi Jerusalemiin Kuninkaana! Kaiken aikaa Jeesuksen opetuslapset, mikäli he ovat paikalla, pysyvät vaiti ja huomaamattomina.
    Kun Pilatus näkee, etteivät hänen vetoomuksensa auta, vaan että pikemminkin on nousemassa mellakka, hän ottaa vettä ja pesee kätensä ihmisjoukon edessä sanoen: Minä olen viaton tämän miehen vereen. Vastatkaa siitä itse.” Siihen kansa vastaa: “Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.”
    Niinpä ihmisten vaatimusten mukaisesti ja koska Pilatus haluaa olla heille mieliksi ennemmin kuin tehdä sitä, minkä hän tietää oikeaksi, hän päästää heille vapaaksi Barabbaan. Hän ottaa Jeesuksen ja antaa riisua ja sitten ruoskia hänet. Kysymys ei ollut mistään tavallisesta ruoskimisesta.
    Tämän kiduttavan lyömisen jälkeen Jeesus viedään maaherran palatsiin ja koko joukko-osasto kutsutaan koolle. Siellä Jeesuksen pahoinpitely jatkuu: sotilaat punovat orjantappurakruunun ja painavat sen hänen päähänsä. He panevat ruokokepin hänen oikeaan käteensä ja pukevat hänen päälleen purppuranpunaisen vaatteen, sellainen jota kuninkaalliset käyttävät. Sitten he sanovat hänelle ivaten: “Päivää, juutalaisten kuningas!” Lisäksi he sylkevät hänen päälleen ja läimäyttelevät häntä kasvoihin. He ottavat tukevan ruokokepin hänen kädestään ja hakkaavat sillä häntä päähän painaakseen vielä syvemmälle hänen päänahkaansa hänen nöyryyttävän “kruununsa” terävät piikit.
    Jeesuksen merkille pantava arvokkuus ja voima tämän huonon kohtelun edessä tekevät Pilatukseen niin syvän vaikutuksen, että hän ryhtyy uuteen yritykseen Jeesuksen vapauttamiseksi. “Katso! Minä tuon hänet ulkopuolelle teidän luoksenne tietääksenne, etten löydä hänestä’ mitään syytä”, hän sanoo ihmisjoukoille. Hän mahdollisesti kuvittelee, että Jeesuksen kidutetun tilan näkeminen pehmentää ihmisten sydämen. Jeesuksen seistessä sydämettömän väkijoukon edessä orjantappurakruunu päässään, purppuranpunainen päällysvaippa yllään ja verta vuotavat kasvot tuskaisina Pilatus huudahtaa: “Katso! Ihminen!”
    Saamistaan ruhjeista huolimatta tässä seisoo koko historian merkittävin ihminen, tosiaankin ihmeellisin ihminen, joka koskaan on elänyt! Jeesuksen ilmaisema hillitty arvokkuus ja tyyneys todistavat suuruudesta, joka jopa Pilatuksen täytyy tunnustaa, sillä hänen sanansa ovat nähtävästi sekoitus sekä kunnioitusta että sääliä.
    Johannes 18:39 – 40, Johannes 19:1 – 5, Matteus 27:15 – 17, Matteus 27:20 – 30, Markus 15:6 – 19, Luukas 23:18 – 25

    JEESUS LUOVUTETAAN JA VIEDÄÄN POIS
    Kun Pilatus kidutetun Jeesuksen hillitystä arvokkuudesta liikuttuneena yrittää jälleen vapauttaa hänet, ylipapit vihastuvat entistä enemmän. He ovat päättäneet, ettei mikään saa estää heitä toteuttamasta pahaa aikomustaan. Niinpä he huutavat uudelleen: “Pane Paaluun! Pane paaluun!”
    “Ottakaa hänet itse ja pankaa paaluun”, Pilatus vastaa. (Vastoin aikaisempia väitteitään juutalaisilla saattaa olla valta teloittaa rikollisia riittävän painavien uskonnollisten rikkomusten nojalla.) Sitten ainakin viidennen kerran Pilatus julistaa Jeesuksen syyttömäksi sanoen: “Minä en löydä hänestä mitään syytä.”
    Kun juutalaiset näkevät, etteivät heidän poliittiset syytöksensä ole tuottaneet tulosta, he turvautuivat jumalanpilkkaa koskeneeseen uskonnolliseen syytökseen, jota he käyttivät tunteja aiemmin sanhedrinin edessä pidetyssä Jeesuksen oikeudenkäynnissä. “Miellä on laki” he sanovat “Ja lain mukaan hänen pitää kuolla, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan pojaksi:”
    Tämä syytös on uusi Pilatukselle ja se saa hänet pelkäämään vielä enemmän. Nyt hän käsittää jo, ettei Jeesus ole mikään tavallinen ihminen, minkä myös hänen vaimonsa uni ja Jeesuksen hämmästyttävä luonteenlujuus osoittavat. Mutta onko hän “Jumalan Poika?” Pilatus tietää, että Jeesus on kotoisin Galileasta. Voisiko kuitenkin olla mahdollista, että hän olisi elänyt aiemmin? Pilatus vie hänet takaisin palatsiin ja kysyy: “Mistä sinä olet?”
    Jeesus pysyy vaiti. Hän oli aiemmin kertonut Pilatukselle, että hän on kuningas, mutta että hänen Valtakuntansa ei ole osa tästä maailmasta. Lisäselvityksistä ei olisi nyt mitään hyötyä. Se, että Jeesus kieltäytyy vastaamasta, loukkaa kuitenkin Pilatuksen ylpeyttä ja hän tiuskaisee Jeesukselle seuraavin sanoin: “Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja minulla on valta panna sinut paaluun?”
    “Sinulla ei olisi yhtään mitään valtaa minua vastaan, ellei sitä olisi suotu sinulle ylhäältä”, Jeesus vastaa kunnioittavasti. Hän viittaa Jumalan ihmishallitsijoille antamaan valtaan huolehtia maallisista asioista. Jeesus lisää: “Tämän vuoksi sen miehen synti, joka luovutti minut sinulle, on suurempi.” Ylimmäinen pappi Kaifas ja hänen avustajansa sekä Juudas Iskariot kantavat tosiaankin kaikki raskaamman vastuun kuin Pilatus Jeesuksen oikeudenmukaisesta kohtelusta.
    Koska Jeesus on nyt tehnyt Pilatukseen vielä syvemmän vaikutuksen ja koska Pilatus pelkää, että Jeesus saattaa olla Jumalallista alkuperää, hän yrittää jälleen päästä Jeesuksen vapaaksi. Juutalaiset torjuvat kuitenkin Pilatuksen. He toistavat poliittisen syytöksensä uhkaillen viekkaasti: “Jos päästät tämän vapaaksi, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsestään kuninkaan, puhuu keisaria vastaan.” “Vie pois! Vie pois! Pane hänet paaluun!” “Onko minun pantava paaluun teidän kuninkaanne?” Pilatus kysyy epätoivoisena.
    Roomalaisten hallinto on ärsyttänyt juutalaisia. He todellakin halveksivat Rooman ylivaltaa! Ylipapit sanovat kuitenkin ulkokultaisesti: “Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” Pelätessään poliittisen asemansa ja maineensa puolesta Pilatus antaa lopulta periksi juutalaisten heltymättömien vaatimusten edessä. Hän luovuttaa Jeesuksen. Sotilaat riisuvat Jeesukselta purppurapunaisen viitan ja pukevat hänelle hänen päällysvaippansa. Kun Jeesus viedään pois paaluun pantavaksi, hänet pakotetaan kantamaan omaa kidutuspaaluaan.
    Nyt on jo perjantaiaamupäivä 14. nisankuuta, ollaan kenties lähestymässä keskipäivää. Jeesus on valvonut aikaisesta torstaiaamusta lähtien ja kärsinyt tuskallisen kokemuksen toisensa jälkeen. On ymmärrettävää, että hän uupuu pian paalun painon alla. Niinpä eräs ohikulkija, Kyrenestä Afrikasta kotoisin oleva Simon, pakotetaan palvelukseen kantamaan sitä hänen puolestaan. Heidän kulkiessaan eteenpäin monia ihmisiä seuraa mukana, myös naisia ja he lyövät itseään murheesta ja vaikeroivat Jeesuksen tähden.
    Kääntyen naisten puoleen Jeesus sanoo: “Jerusalemin tyttäret, lakatkaa itkemästä minua. Itkekää päinvastoin itseänne ja lapsianne, sillä katso, päivät tulevat, joina ihmiset sanovat: “Onnellisia ovat hedelmättömät naiset ja ne kohdut, jotka eivät ole tuottaneet jälkeläisiä ja ne rinnat, jotka eivät ole imettäneet!” Sillä jos he tekevät tätä, kun puu on tuore, niin mitä tapahtuukaan, kun se on kuihtunut?”
    Jeesus viittaa juutalaisen kansan edustamaan puuhun, jossa on vielä jonkin verran elämän tuoreutta, koska Jeesus on läsnä ja koska on olemassa häneen uskova jäännös. Mutta kun nämä otetaan pois tuolta kansalta, jäljelle jää pelkkä hengellisesti kuollut puu, tosiaankin kuihtunut kansallinen järjestö. Silloin onkin todella syytä itkeä, kun Rooman armeijat jumalan tuomion toimeenpanijoina tuhoavat juutalaisen kansan!
    Johannes 19:6 – 17, Johannes 18:31, Luukas 23:24 – 31, Matteus 27:31 – 32, Markus 15:20 – 21

    TUSKA KIDUTUSPAALUSSA
    Yhdessä Jeesuksen kanssa viedään teloitettavaksi kaksi ryöstäjää. Heti kaupungin ulkopuolella kulkue pysähtyy Galgataksi eli Pääkalloksi kutsutulla paikalla. Vangeilta riisutaan heidän päällysvaatteensa. Sitten heille tarjotaan viiniä, johon on sekoitettu mirhaa: Jerusalemissa asuvat naiset ovat nähtävästi valmistaneet tätä kipua lievittävää juomaa, eivätkä roomalaiset kiellä sitä niiltä, jotka pannan paaluun. Mutta kun Jeesus maistaa sitä, hän kieltäytyy juomasta. Miksi? Hän haluaa ilmeisesti olla täysissä voimissa tämän uskonsa suurimman koetuksen aikana.
    Jeesus on nyt pitkällään paalun päällä niin, että hänen kätensä on asetettu hänen yläpuolelle. Sitten sotilaat hakkaavat suuria nauloja hänen käsiinsä ja jalkoihinsa. Hän vääntyy tuskasta, kun naulat lävistävät lihakset ja nivelsiteet. Kun paalu käännetään pystyyn, kipu on sietämätön, sillä ruumiinpaino repii naulojen tekemiä haavoja. Uhkailemisen sijasta Jeesus kuitenkin rukoilee roomalaisten sotilaiden puolesta: “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät:”
    Pilatus on kiinnittänyt paaluun kilven, jossa lukee: “Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Hän kirjoittaa tämän nähtävästi siksi, että hän kunnioittaa Jeesusta ja myös siksi että hän tuntee vastenmielisyyttä juutalaisia pappeja kohtaan, koska he ovat kiristäneet häneltä Jeesuksen kuolemantuomion. Pilatus kirjoituttaa kilvessä olevan tekstin kolmella kielellä, hepreaksi, viralliseksi latinaksi ja yleiskreikaksi, jotta kaikki voivat lukea sen.
    Ylipapit, Kaifas ja Hannas mukaan lukien, ovat kauhistuneita. Tämä myönteinen julistus pilaa heidän voitonhetkensä. Sen vuoksi he vastustavat: “Älä kirjoita: “Juutalaisten kuningas:” Ärtyneenä pappien pelinappulaksi joutumisestaan Pilatus vastaa päättäväisen halveksuvasti: “Minkä olen kirjoittanut, sen olen kirjoittanut:”
    Papit sekä suuri ihmisjoukko kokoontuvat nyt teloituspaikalle ja papit kumoavat kilvessä olevan lausunnon. He toistavat sen väärän todistuksen, joka annettiin aiemmin sanhedrinin oikeuskäyntien aikana. Ei ole sen vuoksi yllättävää, että ohikulkijat rupeavat pilkkaamaan, nyökyttelevät ivaten päätään ja sanovat: “Sinä, joka muka hajotat maahan temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä, pelasta itsesi! Jos olet Jumalan poika, niin tule alas kidutuspaalusta!”
    “Muita hän pelasti, itseään hän ei voi pelastaa!” yhtyvät puheeseen ylipapit ja heidän uskonnolliset ystävänsä. “hän on Israelin kuningas, tulkoon nyt alas kidutuspaalusta, niin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan, pelastakoon Hän nyt hänet, jos Hän hänet haluaa, sillä hän sanoi: “Minä olen Jumalan Poika:”
    Sama henki tarttuu sotilaisiin ja hekin tekevät pilaa Jeesuksesta. Ivaten he tarjoavat hänelle hapanviiniä pitäen sitä ilmeisesti aivan hänen kuivuneiden huuliensa ulottuvilla. “Jos sinä olet juutalaisten kuningas”, he irvailevat, “Niin pelasta itsesi.” Jopa ryöstäjät, joista toinen on naulattu paaluun Jeesuksen oikealle ja toinen hänen vasemmalle puolelleen, pilkkaavat häntä. Ajattelehan: ihmeellisin ihminen, joka koskaan on elänyt, tosiaankin hän, joka oli Jumalan kanssa luomassa kaikkea, päättäväisesti kärsii kaiken tämän herjauksen!
    Sotilaat ottavat Jeesuksen päällysvaipat ja jakavat ne neljään osaan. He heittävät arpaa nähdäkseen, kuka ne saa. Aluspukine on kuitenkin saumaton, koska se on parempilaatuinen. Niinpä sotilaat sanovat toisilleen: “Ei revitä sitä, vaan ratkaistaan siitä arvalla, kenelle se tulee.” Tällä tavoin he tietämättään täyttävät raamatunkohdan, joka sanoo: “He jakoivat päällysvaippani keskenään ja vaatetuksestani he heittivät arpaa.”
    Aikanaan toinen ryöstäjistä oppii ymmärtämään, että Jeesuksen täytyy tosiaan olla kuningas. Sen vuoksi hän toveriaan nuhdellen sanoo: “Etkö lainkaan pelkää Jumalaa, nyt kun olet saman tuomion alaisena? Me tosiaankin oikeudenmukaisesti, sillä me saamme täysin, mitä ansaitsemme teoistamme, mutta tämä ei ole tehnyt mitään sopimatonta.” Sitten hän puhuttelee Jeesusta ja esittää anomuksen: “Muista minua, kun pääset valtakuntaasi:”
    “Totisesti minä sanon sinulle tänään”, Jeesus vastaa, Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa. Tämä lupaus täyttyy, kun Jeesus hallitsee Kuninkaana taivaassa ja herättää tämän katuvan pahantekijän elämään paratiisimaassa, jota Harmagedonissa elossa säilyneillä ja heidän tovereillaan on etu viljellä.
    Matteus 27:33 – 44, Markus 15:22 – 32, Luukas 23:27, Luukas 23:32 – 43, Johannes 19:17 – 24

    VARMASTI TäMä OLI JUMALAN POIKA
    Jeesus ei ole ollut kidutuspaalussa vielä pitkään, kun keskipäivällä tulee selittämätön, kolme tuntia kestävä pimeys. Sitä ei saa aikaan auringonpimennys, koska auringonpimennyksiä sattuu ainoastaan uudenkuun aikaan ja pääsiäisen aikoihin on täysikuu. Lisäksi auringonpimennykset kestävät vain muutamia minuutteja. Niinpä tuo pimeys on lähtöisin Jumalasta! Se luultavasti pysähdyttää ne, jotka ivaavat Jeesusta ja saa heidät jopa lopettamaan ilkkumisensa.
    Jos tämä kaamea ilmiö sattuu, ennen kuin toinen pahantekijä kurittaa toveriaan ja pyytää Jeesusta muistamaan häntä, se saattaa osaltaan vaikuttaa hänen katumukseensa. Kenties juuri pimeyden vallitessa neljä naista, nimittäin Jeesuksen äiti ja tämän sisar Salome, Maria Magdaleena ja Maria, apostoli Jaakob Vähäisemmän äiti, suuntaavat kulkunsa kidutuspaalun lähistölle. Johannes, Jeesuksen rakas apostoli, on siellä heidän kanssaan.
    Kuinka Jeesuksen äidin sydän “lävistyykään”, kun hän katselee poikaa, jota hän hoivasi ja vaali ja joka nyt roikkuu siinä tuskissaan! Mutta Jeesus ei ajattele omaa kärsimystään, vaan äitinsä hyvinvointia. Suurin ponnistuksin hän nyökkää Johannekseen päin ja sanoo äidilleen: “Nainen, katso, poikasi!” Sitten Mariaan päin nyökäten hän sanoo Johannekselle: “Katso” äitisi!”
    Jeesus uskoo siten huolenpidon äidistään, joka on nyt ilmeisesti leski, sille apostolille, jota hän erityisesti rakastaa. Jeesus tekee näin koska Marian muut pojat eivät ole vielä ilmaisseet uskoa Jeesukseen. Näin hän antaa erinomaisen esimerkin paitsi äitinsä fyysisistä tarpeista, myös hänen hengellisistä tarpeistaan huolehtimisesta.
    Noin kolmelta iltapäivällä Jeesus sanoo: “Minun on jano.” Jeesus tuntee, että hänen Isänsä on ikään kuin poistanut suojeluksensa häneltä, jotta hänen nuhteettomuutensa saatettaisiin koetella äärimmilleen. Niinpä hän huutaa suurella äänellä: “Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?” Tämän kuullessaan jotkut lähellä seisovista huudahtavat: “Katso! Hän huutaa Eliaa.” Heti yksi heistä juoksee ja pannen hapanviinillä kastellun sienen iisopinvarren päähän antaa hänelle juotavaa. Mutta muut sanovat: “Antakaa hänen olla! Katsotaan, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.”
    Kun Jeesus saa hapanviinin, hän huutaa: “Se on suoritettu!” Hän on tosiaan saattanut päätökseen kaiken, mitä hänen Isänsä lähetti hänet maan päälle tekemään. Lopuksi hän sanoo: “Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Sillä tavoin Jeesus jättää elämänvoimansa Jumalan haltuun luottaen siihen, että jumala antaa sen hänelle jälleen takaisin.. Sitten hän kallistaa päänsä ja kuolee.
    Sillä hetkellä´, jolloin Jeesus vetää viimeisen henkäyksensä, sattuu ankara maanjäristys, joka halkaisee kalliot. Järistys on niin voimakas, ett Jerusalemin ulkopuolella olevat muistohaudat avautuvat ja ruumiita työntyy niistä ulos. Ohikulkijat, jotka näkevät esiin tulleita kuolleita ruumiita, menevät kaupunkiin ja kertovat siitä.
    Lisäksi samalla hetkellä, jolloin Jeesus kuolee, valtavan suuri esirippu, joka erottaa pyhän kaikkein pyhimmästä Jumala temppelissä, repeää kahtia, ylhäältä alas asti.
    Tämä kauniisti koristeltu esirippu on ilmeisesti 18 metriä korkea ja erittäin painava. Tuo hämmästyttävä ihme ilmaisee Jumalan vihan Hänen poikansa tappajia kohtaan ja on myös merkkinä siitä, että Jeesuksen kuolema tekee nyt mahdolliseksi pääsyn kaikkein pyhimpään, itse taivaaseen.
    Kun ihmiset tuntevat maan järisevän ja näkevät mitä tapahtuu, he pelästyvät kovasti. Teloitusta vartioiva upseeri kirkastaa Jumalaa. “Varmasti tämä oli Jumalan Poika”, hän julistaa. Hän oli todennäköisesti ollut läsnä, kun väitettä, että Jeesus on Jumalan poika, käsiteltiin Jeesuksen oikeudenkäynnissä Pilatuksen edessä. Nyt hän on vakuuttunut siitä, että Jeesus on Jumalan poika. että hän tosiaankin on ihmeellisin ihminen, joka on koskaan elänyt.
    Nämä yliluonnolliset tapahtumat tekevät vaikutuksen myös muihin ja he rupeavat palaamaan kotiin lyöden rintoihinsa eleenä tuntemastaan syvästä murheesta ja häpeästä. Tätä näytelmää on tarkkailemassa matkan päässä monia naisia. jotka ovat Jeesuksen opetuslapsia ja syvästi liikuttuneita näistä merkityksellisistä tapahtumista. Paikalla on myös apostoli Johannes.
    Matteus 27:45 – 56, Markus 15:33 – 41, Luukas 23:44 – 49, Luukas 2:34 – 35, Johannes 19:25 – 30

    HAUDATAAN PERJANTAIN, TYHJÄ HAUTA SUNNUNTAINA
    Nyt on myöhäinen perjantai-iltapäivä ja nisankuun 15. päivän sapatti alkaa auringonlaskusta. Jeesuksen kuollut ruumis roikkuu velttona paalussa, mutta hänen vierellään olevat kaksi ryöstäjää ovat yhä elossa. Perjantai-iltapäivää sanotaan valmistuspäiväksi, koska silloin ihmiset valmistavat aterioita ja suorittavat loppuun kaikki muut kiireelliset työt, joita ei voi jättää sapatin jälkeen tehtäviksi.
    Pian alkava sapatti ei ole vain tavallinen sapatti (viikon seitsämäs päivä) vaan myös kaksinkertainen eli “suuri” sapatti. Sitä sanotaan “suureksi”, koska nisankuun 15. päivä, joka on seitsenpäiväisen happamattomien leipien juhlan ensimmäinen päivä (ja on aina sapatti, osuupa se mille viikonpäivälle tahansa), sattuu samaksi päiväksi kuin tavallinen sapatti.
    Jumalan lain mukaan ruumiita ei tule jättää yöksi roikkumaan paaluun. Niinpä juutalaiset pyytävät Pilatukselta, että teloitettavina oloevien kuolemaa kiirehditään murtamalla heidän säärensä. Sen tähden sotilaat murtavat kahden ryöstäjän sääret. Mutta koska Jeesus näyttää olevan kuollut, hänen sääriään ei murreta. Tämä täyttää seuraavan raamatunkohdan: “Luutakaan häneltä ei murskata.”
    Muttei jottei jäisi mitään epäilystä siitä, että Jeesus on todella kuollut, yksi sotilaista puhkaisee keihäällä hänen kylkensä. Keihäs lävistää hänen sydämensä ja heti tulee ulos verta ja vettä. Silminnäkijänä oleva apostoli Johannes kertoo, että tämä täyttää erään toisen raamatunkohdan: “He katsovat Häneen, jonka he lävistivät.”
    Teloituspaikalla on myös Joosef Arimatian kaupungista, arvossa pidetty sanhedrinin jäsen. Hän kieltäytyi puoltamasta korkeimman oikeuden päätöstä ryhtyä epäoikeudenmukaisiin toimiin Jeesusta vastaan. Joosef on todellisuudessa Jeesuksen opetuslapsi, vaikka hän onkin pelännyt tunnustautua opetuslapseksi. Nyt hän kuitenkin ilmaisee rohkeutta ja menee Pilatuksen luo pyytämään Jeesuksen ruumista. Pilatus kutsuu luokseen palveluksessa olevan upseerin ja upseerin vahvistettua todeksi sen, että Jeesus on kuollut, Pilatus antaa luovuttaa ruumiin.
    Joosef ottaa ruumiin ja käärii sen puhtaaseen hienoon pellavakankaaseen hautaamisen valmistelemiseksi. Nikodeemus, toinen sanhedrinin jäsen, auttaa häntä. Nikodeemuskaan ei ole tunnustanut uskoaan Jeesuksen asemansa menettämisen pelosta. Mutta nyt hän tuo käärön, joka sisältää noin 100 roomalaista paunaa (33 kiloa) mirhaa ja kallista aloetta. Jeesuksen ruumis kiedotaan näitä tuoksuyrttejä sisältäviin käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana valmistella ruumiiden hautaaminen.
    Ruumis pannaan sitten Joosefin uuteen muistohautaan, joka on hakattu läheisessä puutarhassa sijaitsevaan kallioon. Lopuksi haudan eteen vieritetään suuri kivi. Ruumis valmistellaan kiireesti, jotta hautaaminen saadaan tehdyksi ennen sapattia. Sen vuoksi Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob Vähäisemmän äiti, jotka ovat ehkä auttaneet valmisteluissa, kiiruhtavat kotiin valmistamaan lisää tuoksuyrttejä ja hyvänhajuisia öljyä. Sapatin jälkeen heidän tarkoituksenaan on jatkaa Jeesuksen ruumiin käsittelyä, jotta ruumis säilyisi pitemmän aikaa.
    Seuraavana päivänä, joka on lauantai (sapatti), ylipapit ja fariseukset menevät Pilatuksen luo ja sanovat: “Herra, me muistimme, että se petkuttaja vielä elossa ollessaan sanoi: “Kolmannen päivän kuluttua minut on määrä herättää.” Käske sen tähden varmistaa hauta kolmanteen päivään asti, jotta hänen opetuslapsensa eivät vain tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: “Hänet on herätetty kuolleista!” ja jottei tämä viimeinen petkutus oliosi pahempi kuin ensimmäinen.” “Teillä on vartiosto”, Pilatus vastaa. “Menkää varmistamaan se niin kuin taidatte.” Niinpä he menevät ja varmistavat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla roomalaisia sotilaita vartioiksi.
    Varhain sunnuntaiaamuna Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, sekä Salome, Johanna ja muut naiset tuovat tuoksuyrttejä haudalle käsitelläkseen niillä Jeesuksen ruumista. Matkalla he sanovat toisilleen: “Kuka vierittää meille kiven pois muistohaudan ovelta?” Mutta saapuessaan he näkevät, että on tapahtunut maanjäristys ja että Jumalan enkeli on vierittänyt kiven pois. Vartijat ovat lähteneet teihensä ja hauta on tyhjä!
    Matteus 27:57 – 66, Matteus 28:1 – 2, Markus 15:42 – 47, Markus 16:1 – 4, Luukas 23:50 – 56, Luukas 24:1 – 3, Johannes 19:14, Johannes 19:31 – 42, Johannes 20:1 , Johannes 12:42, 3. Mooseksen kirja 23:5 – 7, 5. Mooseksen kirja 21:22 – 23, Psalmit 34:21, Sakarja 12:10

    Seuraavalla kerralla Jeesuksen maanpäällisen elämän tapahtumat 13. B /13 jatkuu 6. viimeisellä tapahtumalla.
    128. JEESUS ELOSSA
    129. UUSIA NÄYTTÄYTYMISIÄ
    130. GALILEANMEREN LUONA
    131. VIIMEISET NÄYTTÄYTYMISET JA VUODEN 33 HELLUNTAI
    132. JUMALAN OIKEALLA PUOLELLA
    133. JEESUS TÄYTTÄÄ KAIKEN MINKÄ JUMALA PYYTÄÄ

    Siunausterveisin
    Ari

    • JEESUKSEN MAANPÄÄLLISEN ELÄMÄN TAPAHTUMAT VIIMEINEN OSA 13. B /13

      128. JEESUS ELOSSA
      129. UUSIA NÄYTTÄYTYMISIÄ
      130. GALILEANMEREN LUONA
      131. VIIMEISET NÄYTTÄYTYMISET JA VUODEN 33 HELLUNTAI
      132. JUMALAN OIKEALLA PUOLELLA
      133. JEESUS TÄYTTÄÄ KAIKEN MINKÄ JUMALA PYYTÄÄ

      JEESUS ON ELOSSA
      Kun naiset huomaavat Jeesuksen haudan olevan tyhjä, Maria Magdaleena juoksee kertomaan siitä Pietarille ja Johannekselle. Mutta toiset naiset jäävät ilmeisesti haudalle. Pian enkeli näyttäytyy ja kutsuu heidät sisälle hautaan.
      Siellä naiset näkevät vielä yhden enkelin ja toinen näistä enkeleistä sanoo heille: “Älkää te pelätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka pantiin paaluun. Ei hän ole täällä, sillä hänet on herätetty, niin kuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän makasi. Menkää nopoeasti sanomaan hänen opetuslapsilleen, että hänet on herätetty kuolleista.” Niinpä nämäkin naiset juoksevat pois peloissaan ja suuresti iloiten.
      Tähän mennessä Maria on löytänyt Pietarin ja Johanneksen ja hän kertoo heille: “He ovat ottaneet Herran pois muistohaudasta, emmekä tiedä, mihin he ovat panneet hänet.” Nuo kaksi apostolia lähtevät heti juoksemaan. Johannes on nopsajalkaisempi, koska hän on ilmeisesti nuorempi ja saapuu haudalle ensimmäisenä. Tällöin naiset ovat lähteneet, joten siellä ei ole ketään. Kumartuessaan alas Johannes kurkistaa hautaan ja näkee käärinliinat, mutta hän itse jää haudan ulkopuolelle.
      Kun Pietari saapuu, hän ei epäröi vaan menee suoraan sisään. Hän näkee siellä olevat käärinliinat sekä liinan, joka oli kiedottu Jeesuksen päähän. Se on toiseen paikkaan kokoon käärittynä. Johanneskin menee nyt sisään hautaan ja hän uskoo Marian kertomuksen. Pietari ja Johannes eivät kumpikaan kuitenkaan käsitä, että Jeesus on herätetty, vaikka Hän oli usein sanonut heille, että Hänet herätettäisiin kuolleista. Ymmällään nämä kaksi palaavat kotiin, mutta Maria, joka on tullut takaisin haudalle, jää sinne.
      Sillä välin toiset naiset kiirehtivät enkelien käskyn mukaisesti kertomaan opetuslapsille, että Jeesus on saanut ylösnousemuksen. Heidän juostessaan niin nopeasti kuin he voivat Jeesus tulee heitä vastaan ja sanoo: “”Päivää!” He lankeavat hänen jalkoihinsa ja kumartavat häntä. Sitten Jeesus sanoo: “Älkää pelätkö! Menkää, ilmoittakaa veljilleni, että he lähtisivät Galileaan ja siellä he näkevät minut.”
      Aiemmin kun sattui maanjäristys ja enkelit näyttäytyivät, vartiossa olleet sotilaat järkyttyivät ja tulivat kuin kuolleiksi. Toivuttuaan he menivät heti kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille, mitä oli tapahtunut. Juutalaisten “vanhinten” kanssa käydyn neuvottelun jälkeen päätettiin yrittää kaikessa hiljaisuudessa lahjoa sotilaat. Heitä neuvottiin: “Sanokaa: “Hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja varastivat hänet meidän nukkuessamme.
      Koska roomalaisia sotilaita voidaan rangaista kuolemalla, jos he nukahtavat vartiopaikalleen, papit lupasivat: “Jos tämä (tieto teidän nukahtamisestanne ) tulee maaherran korviin, niin me taivutamme hänet ja vapautamme teidät huolesta.” Koska lahjus oli riittävän suuri, sotilaat tekivät niin kuin heitä neuvottiin. Niinpä valheellista kertomusta Jeesuksen riimiin varastamisesta levitettiin laajalti juutalaisten keskuudessa.
      Murhe valtaa Maria Magdaleenan, jokia on jäänyt haudalle. Missä Jeesus voisi olla? Kumartuessaan eteenpäin katsoakseen hautaan hän näkee valkoisissa kaksi pientä enkeliä, jotka ovat ilmaantuneet uudelleen! Toinen istuu pääpuolessa ja toinen jalkopäässä, siinä missä Jeesuksen ruumis oli maannut. “Nainen, miksi itket?” he kysyvät
      He ovat ottaneet Herrani pois”, Maria vastaa, “Enkä tiedä mihin he ovat panneet hänet.” Sitten hän kääntyy ympäri ja näkee jonkun, joka toistaa kysymyksen: “Nainen, miksi itket?” Lisäksi tämä kysyy: “Ketä etsit?” Luulen häntä sen puutarhan hoitajaksi, jossa hauta sijaitsee, Maria sanoo hänelle: “Herra, jos sinä olet vienyt hänet pois, sano minulle, mihin panit hänet, niin minä haen hänet pois.”
      “Maria!” hän sanoo. Heti Maria tietää tutun puhetavan perusteella, että tämä on Jeesus. “Rabbuuni!” (merkitsee: “Opettaja!”) hän huudahtaa. Suunnattoman iloisena Maria tarttuu häneen kiinni. Mutta Jeesus sanoo: “Lakkaa pitämästä minusta kiinni. Sillä en minä ole vielä noussut Isän luo. Mutta mene veljeni luo ja sano heille: “Minä nousen minun Isäni ja teidän Isänne luo ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
      Maria juoksee nyt sinne, minne apostolit ja muut opetuslapset ovat kokoontuneet. Hän lisää oman selostuksensa siihen kertomukseen, jonka muut naiset ovat jo esittäneet ylösnousseen Jeesuksen näkemisestä. Mutta nämä miehet, jotka eivät uskoneet ensimmäisiä naisia, eivät nähtävästi usko Mariaakaan.
      Matteus 28:3 – 15, Markus 16:5 – 8, Luukas 24:4 – 12, Johannes 20:2 – 18

      UUSIA NÄYTTÄYTYMISIÄ
      Opetuslapset ovat yhä masentuneita. He eivät ymmärrä tyhjän haudan merkitystä eivätkä usko naisten kertomuksia. Niinpä myöhään sunnuntaina Kleopas ja muuan toinen opetuslapsi lähtevät Jerusalemista Emmaukseen, joka sijaitsee lähellä Jerusalemia.
      Matkalla heidän keskustellessaann päivän tapahtumista eräs muukalainen liittyy heidän seuraansa. “Mitä nämä asiat ovat, joista te kävellessänne väittelitte keskenänne?” hän kysyy.
      Opetuslapset pysähtyvät kasvot murheellisina ja Kleopas sanoo: “Asutko sinä yksin muukalainen Jerusalemissa etkä siksi tiedä, mitä siellä on tapahtunut näinä päivinä?” Hän kysyy: “Mitä?” “Sitä, mikä koskee Jeesus Nasaretilaista”, he sanovat. “Meidän ylipappimme ja ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja panivat hänet paaluun. Mutta me toivomme tämän miehen olevan se, jonka oli määrä vapauttaa Israel.”
      Kleopas ja hänen seuralaisensa selittävät päivän hämmästyttävät tapahtumat, uutisen enkelien yliluonnollisesta näyttäytymisestä ja tyhjästä haudasta, mutta myöntävät sitten olevansa ymmällään näiden asioiden merkityksestä. Muukalainen nuhtelee heitä: “Oi te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkeen siihen, minkä profeetat ovat puhuneet. Eikö Kristuksen täytynyt kärsiä nämä ja mennä kirkkauteensa?” Hän tulkitsee heille sitten sellaisia kohtia pyhästä tekstistä, jotka koskevat Kristusta.
      Vihdoin he saapuvat lähelle Emmausta ja muukalainen on aikovinaan jatkaa matkaansa. Opetuslapset haluavat kuulla lisää ja pyytämällä pyytävät: “Jää meidän luoksemme, koska ilta on tulossa.” Niin hän jää aterialle. Kun hän esittää rukouksen, taittaa leivän ja ojentaa sitä heille, he tuntevat, että hän on todella Jeesus aineellistuneessa ihmisruumiissa.
      Mutta sitten hän katoaa. Nyt he ymmärtävät, miksi muukalainen tiesi niin paljon! “Eikö sydämemme ollut palava”, he kysyvät, “kun hän puhui meille tiellä, kun hän täysin avasi meille Raamatun kirjoitukset?” Viipymättä he nousevat ja kiirehtivät koko matkan takaisin Jerusalemiin, missä he tapaavat apostolit ja heidän kanssaan kokoontuneet. Ennen kuin Kleopas ja hänen seuralaisensa ehtivät sanoa sanakaan, toiset kertovat innoissaan: “Totta tosiaan Herra on herätetty ja hän on näyttäytynyt Simonille!” Sitten nuo kaksi kertovat, kuinka Jeesus näyttäytyi myös heille. Näin Jeesus on tuon päivän aikana näyttäytynyt kaikkiaan neljä kertaa eri opetuslapsilleen.
      Jeesus näyttäytyy äkisti viidennen kerran. Vaikka ovet ovat lukossa siksi, että opetuslapset pelkäävät juutalaisia, hän astuu sisään ja seistessään aivan heidän keskellään sanoo: “Olkoon teillä rauha.” He ovat kauhistuneita, koska he kuvittelevat näkevänsä hengen. Niinpä Jeesus selittää, ettei hän ole aave, sanoen: “Miksi olette levottomia ja minkä vuoksi sydämessänne nousee epäilyksiä ? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, että se olen minä itse, tunnustelkaa minun ja katsokaa, koska hengellä ei ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minulla olevan.” Silti he ovat vastahakoisia uskomaan.
      Auttaakseen heitä käsittämään sen, että hän on todella Jeesus, hän kysyy: “Onko teillä siellä mitään syötävää?” Otettuaan palan kalaa ja syötyään sen hän sanoo: “Nämä ovat minun sanani, jotka minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne (ennen kuolemaani), että kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa, pitää täyttyä.”
      Jeesus opettaa seuraavaksi ikään kuin hän pitäisi heille raamatuntutkistelua: “Tällä tavoin on kirjoitettu, että Kristus kärsisi ja nousisi kuolleista kolmantena päivänä ja hänen nimensä perusteella saarnattaisiin katumusta syntien anteeksi antamiseksi kaikissa kansoissa, Jerusalemista alkaen teidän on määrä olla tämän todistajia.”
      Jostain syystä Tuomas ei ole läsnä tässä erittäin tärkeässä sunnuntai-illan kokouksessa. Niinpä seuraavina päivinä toiset kertovat hänelle riemuissaan: “Olemme nähneet Herran!” “Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkeä”, Tuomas vastustelee, “ja pistä sormeani naulojen jälkeen ja pistä kättäni hänen kylkeensä, niin en varmasti usko.”
      Kahdeksan päivää myöhemmin opetuslapset ovat taas koolla sisällä. Tällä kertaa Tuomas on heidän kanssaan. Vaikka ovet ovat lukittuina, Jeesus seisoo jälleen kerran heidän keskellään ja sanoo: “Olkoon teillä rauha.” Sitten kääntyen Tuomaan puoleen hän kehottaa: “Pane sormesi tähän ja katso käsiäni ja ota kätesi ja pistä se kylkeeni äläkä enää ole epäuskoinen.” “Herrani ja Jumalani!” Tuomas huudahtaa. “Oletko uskonut sen tähden, että olet nähnyt minut?” Jeesus kysyy. “Onnellisia ovat ne, jotka eivät näe ja silti uskovat.”
      Luukas 24:11, Luukas 24:13 – 48, Johannes 20:19 – 29

      GALILEANJÄRVEN LUONA
      Apostolit palaavat nyt Galileaan, niin kuin Jeesus oli aiemmin neuvonut heitä palaamaan. Mutta he eivät ole varmoja siitä, mitä heidän pitäisi siellä tehdä. Jonkin ajan kuluttua Pietari sanoo Tuomaalle, Natanaeelille, Jaakobille ja hänen veljelleen Johannekselle sekä kahdelle muulle apostolille: “Minä menen kalastamaan.”
      “Mekin tulemme sinun mukaasi”, nuo kuusi vastaavat. Koko sinä yönä he eivät onnistu saamaan mitään. Mutta juuri kun on tulossa valoisaa, Jeesus näyttäytyy rannalla, vaikka opetuslapset eivät havaitse, että se on Jeesus. Hän huutaa: “Lapsukaiset, eikö teillä ole mitään syötävää?” “Ei!” he huutavat takaisin veden yli.
      “Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte”, hän sanoo. Kun he heittävät verkkonsa, he eivät jaksa vetää sitä takaisin kalojen paljouden takia. “Se on Herra!” Johannes huudahtaa. Tämän kuultuaan Pietari vyöttäytyy päällimmäiseen vaatteeseensa, sillä hän on riisunut ja hyppää veteen. Sitten hän ui lähes sadan metrin matkan rannalle. Toiset apostolit seuraavat pienellä veneellä vetäen perässään verkkoa, joka on täynnä kaloja.
      Kun he saapuvat rantaan, siellä on hiilituli, jolla on kalaa ja leipää. “Tuokaa niitä kaloja, joita äsken saitte”, Jeesus sanoo. Pietari astuu veneeseen ja kiskoo verkon rannalle. Siinä on paljon suuria kaloja! “Tulkaa syömään aamiaista”, Jeesus kutsuu.
      Yksikää heistä ei rohkene kysyä: “Kuka sinä olet?”, koska he kaikki tietävät, että se on Jeesus. Tämä on seitsemäs kerta, kun hän näyttäytyy ylösnousemuksensa jälkeen ja kolmas kerta, kun hän näyttäytyy apostolien ryhmälle. Hän tarjoilee nyt aamiaista antaen heille jokaiselle leipää ja kalaa.
      Kun he ovat syönneet, Jeesus katsoo todennäköisesti suuren kalasaaliiseen ja kysyy Pietarilta: “Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua enemmän kuin näitä. Hän tarkoittaa epäilemättä: oletko kiintyneempi kalastamiseen kuin siihen työhön, jota minä olen valmentanut sinua tekemään? “Sinä tiedät, että olen kiintynyt sinuun”, Pietari vastaa. “Ruoki minun karitsoitani”, Jeesus sanoo.
      Taas toisen kerran hän kysyy: “Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” “Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olen kiintynyt sinuun”, Pietari vastaa vilpittömästi. “paimenna minun pieniä lampaitani”, Jeesus käskee jälleen. Sitten vielä kolmannen kerran hän kysyy: “Simon, Johanneksen poika, oletko kiintynyt minuun?”
      Nyt Pietari on murheellinen. Hän saattaa ihmetellä, epäileekö Jeesus hänen uskollisuuttaan. Kielsinhän Pietari kolme kertaa tuntevansa Jeesuksen, kun tämä oli äskettäin oikeudenkäynnissä, jossa ratkaistiin hänen elämästään. Niin Pietari sanoo: “Herra, sinä tiedät kaiken, sinä olet tietoinen siitä, että olen kiintynyt sinuun.” “ruoki minun pieniä lampaitani”, Jeesus käskee kolmannen kerran.
      Jeesus käyttää näin Pietaria välineenä kiinnittääkseen toisten huomion siihen työhön, jota hän tahtoo heidän tekevän. Hän lähtee pian maan päältä ja hän haluaa heidän ottavan johdon niiden palvelemisessa, jotka tulevat otetuiksi Jumalan lammastarhaan.
      Jeesus paljastaa nyt, että niin kuin hänet sidottiin ja teloitettiin, koska hän teki Jumalan hänelle määräämää työtä, niin Pietarikin tulee kokemaan samanlaisen kärsimyksen. “Kun olit nuorempi”, Jeesus sanoo hänelle, “Niin vyötit itsesi ja vaeltelit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, niin ojennat kätesi ja toinen vyöttää sinut ja vie sinut sinne minne et tahdo.” Pietarin odottavasta marttyyrikuolemasta, huolimatta Jeesus kehottaa häntä: “Seuraa minua jatkuvasti.” Käännyttyään ympäri Pietari näkee Johanneksen ja kysyy: “Herra, mitä tämä tulee tekemään?” “Jos tahdon hänen jäävän siihen asti kun tulen”, Jeesus vastaa, niin mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua jatkuvasti.”
      Monet opetuslapset ymmärsivät näiden Jeesuksen sanojen merkitsevän sitä, ettei apostoli Johannes koskaan kuolisi. Mutta kuten apostoli Johannes myöhemmin selitti, Jeesus ei sanonut, ettei Johannes kuolisi, vaan Jeesus sanoi vain: “Jos tahdon hänen jäävän siihen asti kun tulen, niin mitä se sinun koskee?”
      Johannes esitti myöhemmin myös seuraavan merkityksellisen huomautuksen: “On paljon muutakin, mitä Jeesus teki. Jos se joskus kirjoitettaisiin täysin yksityiskohtaisesti, niin luulen, että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan.” Johannes 21:1 – 25, Matteus 26:32, Matteus 28:7 ja 10

      VIIMEISET NäYTTÄYTYMISET JA VUODEN 33 HELLUNTAI
      Jossakin vaiheessa Jeesus tekee järjestelyjä, niin että kaikki hänen 11 apostoliaan tapaavat hänet eräällä Galileassa sijaitsevalla vuorella. Muille opetuslapsille nähtävästi kerrotaan tästä kokoontumisesta ja koolle tulee yhteensä yli 500 ihmistä. Tästä tulee todella onnistunut kokous, kun Jeesus näyttäytyy ja ryhtyy opettamaan heitä.
      Jeesus selittää tuolle suurelle ihmisjoukolle muun muassa se, että Jumala on antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. “Menkää sen tähden”, hän kehottaa, “ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.”
      Ajattelehan sitä! Miehet, naiset ja lapset saavat kaikki tämän tehtävän osallistua opetuslasten tekemiseen. Vastustajat yrittävät lopettaa heidän saarnaamisensa ja opettamisensa, mutta Jeesus lohduttaa heidän heitä: “Katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä maallisen ajan päättymiseen asti.” Jeesus on edelleen seuraajiensa kanssa pyhän hengen välityksellä auttaakseen heitä suorittamaan palveluksensa.
      Jeesus näyttäytyy opetuslapsilleen elävänä kaikkiaan 40 päivän kuluessa ylösnousemuksensa jälkeen. Näiden näyttäytymisten aikana hän opettaa heille Jumalan valtakuntaa koskevia asioita ja tähdentää sitä, millaisia vastuita heillä on hänen opetuslapsinaan. Erään kerran hän näyttäytyy, jopa velipuolelleen Jaakobille ja saa tämän entisen ei-uskovan vakuuttuneeksi siitä, että Hän on todella Kristus.
      Apostolien ollessa yhä Galileassa Jeesus ilmeisesti neuvoo heitä palamaan Jerusalemiin. Kun he tapaavat hänet siellä hän sanoo heille: “Älkää poistuko Jerusalemista, vaan odotelkaa sitä, minkä Isä on luvannut, mistä te kuulitte minulta, sillä Johannes tosin kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhässä hengessä muutamia päiviä tämän jälkeen.”
      Myöhemmin Jeesus on jälleen yhdessä apostoliensa kanssa ja vie heidät ulos kaupungista öljyvuoren itärinteelle sijaitsevaan Betaniaan asti. On hämmästyttävää, että kaikesta huolimatta, mitä hän on sanonut pian tapahtuvasta poislähdöstään taivaaseen, he uskovat yhä, että hänen Valtakuntansa perustetaan maan päälle. Niinpä he tiedustelevat: “Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?”
      Sen sijaan että Jeesus yrittäisi oikaista heidän vääriä käsityksiään, hän vastaa yksinkertaisesti: “Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut.” tähdentäen sitten jälleen kerran sitä työtä, jota heidän täytyy tehdä, hän sanoo: “Te saatte voimaa, kun pyhä Henki tulee päällenne ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.”
      Heidän vielä katsellessaan Jeesus alkaa kohota taivaaseen ja sitten pilvi peittää hänet heidän näkyvistään. Muutettuaan liharuumiinsa aineettomaksi hän nousee taivaaseen henkipersoonana. Kun nuo 11 katselevat edelleen kiinteästi taivaalle, kaksi miestä valkoisissa vaateissa ilmaantuu heidän viereensä. Nämä aineellistuneet enkelit kysyvät: “Galilean miehet, miksi te seisotte katsomassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne ylös taivaaseen, tulee näin samalla tavalla kuin olette nähneet hänen taivaaseen menevän.”
      Jeesus on juuri lähtenyt maan päältä ilman mitään suuria julkisia eleitä ja vain hänen uskollisten seuraajiensa ollessa tarkkailijoina. Niinpä hän tulee takaisin samalla tavalla, ilman suuria julkisia eleitä ja ainoastaan hänen uskollisten seuraajiensa havaitessa, että hän on palannut ja että hänen läsnäolonsa Valtakunnan voimassa on alkanut.
      Apostolit laskeutuvat nyt öljyvuorelta, kulkevat Kidronin laakson poikki ja menevät jälleen kerran Jerusalemiin. He jäävät sinne totellen Jeesuksen käskyä. 10. päivää myöhemmin juutalaisten viettämän vuoden 33 helluntain aikaan, kun noin 120 opetuslasta on koolla eräässä ylähuoneessa Jerusalemissa, koko talon täyttää yhtäkkiä kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus. Näkyviin tulee ikään kuin tulisia kieliä, kukin läsnä olevan päälle asettuu yksi ja kaikki opetuslapset ryhtyvät puhumaan eri kieliä. Tämä on Jeesuksen lupaama Pyhän hengen vuodattaminen!
      Matteus 28:16 – 20,Luukas 24:49 – 52, 1. Korinttolaisille 15:5 – 7, Apostolien teot 1:3 – 15, Apostolien teot 2:1 – 4

      JUMALAN OIKEALLA PUOLELLA
      Pyhän hengen vuodattaminen helluntaina on todiste siitä, että Jeesus on mennyt takaisin taivaaseen. Opetuslapsi Stefanukselle pian tämän jälkeen annettu näky todistaa myös, että Hän on saapunut taivaaseen. Vain hetkeä ennen kuin Stefanus kivitetään uskollisen todistamisensa takia, hän huudahtaa: “Katso! minä näen taivaat avautuneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.”
      Ollessaan Jumalan oikealla puolella Jeesus odottaa Isänsä käskyä: “Hallitse vihollistesi keskellä.” Mutta mitä Jeesus tekee ennen kuin hän ryhtyy toimiin vihollisiaan vastaan.? Hän hallitsee voideltujen opetuslapsiaan opastaen heitä heidän saarnaamistyössään ja valmistaen heitä tulemaan ylösnousemuksen kautta hänen kuningastovereikseen hänen Isänsä valtakunnassa.
      Jeesus valitsee esimerkiksi Sauluksen (joka myöhemmin tunnetaan paremmin roomalaisella nimellään Paavali) johtamaan opetuslasten tekemissä muissa maissa. Saulus on innokas Jumalan lain puolesta, vaikka juutalaiset uskonnolliset johtajat ovatkin johtaneet hänet harhaan. Sen vuoksi Saulus paitsi hyväksyy Stefanuksen murhan, myös lähtee Damaskokseen ylimmäisen papin Kaifaan valtuuttamana tuodakseen takaisin Jerusalemiin pidätettyinä kaikki löytämänsä miehet ja naiset, jotka ovat Jeesuksen seuraajia. Mutta Sauluksen ollessa matkalla hänen ympärillään leimahtaa yhtäkkiä kirkas valo ja hän kaatuu maahan,
      “Saul, Saul, miksi vainoat minua?” kysyy näkymättömästä lähteestä kuuluva ääni. “Herra, kuka olet?” Saulus kysyy. “Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat”, kuuluu vastaus. Jeesus käskee Saulusta, joka on yliluonnollisen valon sokaisema, menemään Damaskokseen ja odottamaan ohjeita. Sitten Jeesus näyttäytyy näyssä Ananiaalle, yhdelle opetuslapsistaan. Ananiaalle Jeesus sanoo Sauluksesta: “Tämä mies on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansoille samoin kuin kuninkaille ja Israelin lapsille.”
      Jeesuksen avun turvin Saulus (joka nyt tunnetaan Paavalina) sekä muut evankelistat saavuttavat valtaisan menestyksen saarnaamis- ja opetustyössään. Itse asiassa noin 25 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus näyttäytyi Paavalille Damaskokseen vievällä tiellä, tämä kirjoittaa, että “hyvää uutista, on saarnattava kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on.”
      Monien vuosien kuluttu Jeesus antaa rakkaalle apostolilleen Johannekselle sarjan näkyjä. Näiden näkyjen välityksellä, joita Johannes kuvailee Raamatun Ilmestyskirjassa, hän todellisuudessa ikään kuin elää kyllin kauan ehtiäkseen nähdä Jeesuksen paluun Valtakunnan voimassa. Johannes sanoo, että “henkeytyksestä” hänet siirrettiin ajassa eteenpäin “Herran päivään.
      Totellen Isänsä määräystä Jeesus puhdisti taivaat heittämällä Saatanan Demonineen alas maahan. Nähtyään tämän tapahtuvan näyssä Johannes kuulee taivaallisen äänen julistavan: “Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Kristuksensa valta!”
      Miten hyvä uutinen onkaan Jumalan taivaassa oleville palvojille! Heitä kehotetaan: Iloitkaa, taivaat ja te niissä asuvat!” Entä millaiset olosuhteet vallitsevat maan päällä olevilla? “Voi maata ja merta, koska Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren vihan vallassa tietäessään, että hänellä on lyhyt aika”, jatkaa taivaasta kuuluva ääni.
      Elämme “ehkä” nyt tuota aikaa. Parhaillaan ihmisiä erotellaan joko astumaan Jumalan uuteen maailman tai kärsimään tuho. Se, miten suhtaudut Jumalan valtakunnan hyvään uutiseen, jota saarnataan maailmanlaajuisesti Kristuksen ohjauksessa, ratkaisee siis nyt tulevaisuutesi.
      Kun ihmisten erottelu on saatettu päätökseen, Jeesus Kristus tulee toimimaan Jumalan välikappaleena maan vapauttamiseksi Saatanan koko maailmanjärjestelmästä ja kaikista niistä, jotka tukevat sitä. Jeesus saa aikaan kaiken pahuuden poistamisen sodassa, jota Raamatussa kutsutaan Har-Magedoniksi eli harmagedoniksi. Myöhemmin Jeesus, joka on heti Jumalan jälkeen seuraavaksi suurin Persoona kaikkeudessa, ottaa kiinni Saatanan ja hänen demoninsa ja sitoo heidät 1000 vuodeksi “syvyyteen” eli kuoleman kaltaiseen toimettomuuden tilaa.
      Apostolien teot 7:55 – 60, Apostolien teot 8:1 – 3, Apostolien teot 9:1 – 19, Apostolien teot 16:6 – 10, Psalmi 110:1 – 2,. Heprealaisille 10:12 – 13, 1. Pietarin kirje 3:22, Luukas 22:28 – 30, Kolossalaisille 1:13 ja 23, Johanneksen ilmestys 1:1 ja 10, Johanneksen ilmestys 12:7 – 12, Johanneksen ilmestys 16:14 – 16, Johanneksen ilmestys 20:1 – 3
      Matteus 24:14, Matteus 25:31 – 33

      JEESUS TÄYTTÄÄ KAIKEN MINKÄ JUMALA PYYTÄÄ
      On varmasti syytä iloita, kun soturikuningas Jeesus Kristus poistaa Saatanan ja hänen epävanhurskaan maailmansa! Jeesuksen rauhaisa tuhatvuotinen hallituskausi alkaa vihdoinkin!
      Jeesuksen ja hänen kuningastovereidensa ohjauksessa puhdistavat Harmagedonissa elossa säilyneet tuon vanhurskaan sodan jälkeensä jättämät rauniot. Ne jotka säilyvät elossa maan päällä, saavat myös todennäköisesti jonkin aikaa lapsia ja nämä osallistuvat miellyttävään työhön, kun maata muutetaan ihastuttavaksi puiston kaltaiseksi puutarhaksi.
      Aikanaan Jeesus tuo esiin miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä haudoistaan nauttimaan tästä kauniista paratiisista. Hän tulee tekemään tämän oman lupauksensa täyttymykseksi: “Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat, tulevat esiin.”
      Niiden joukossa, jotka Jeesus herättää kuolleista, tulee olemaan se entinen pahantekijä, joka kuoli hänen vierellään kidutuspaalussa. Muista, että Jeesus lupasi hänelle: “Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” Tuota miestä ei oteta taivaaseen hallitsemaan kuninkaana Jeesuksen kanssa, eikä Jeesus tule uudelleen ihmiseksi, niin että hän eläisi paratiisimaassa tuon miehen kanssa. Jeesus tulee sen sijaan olemaan tuon entisen pahantekijän kanssa siinä mielessä, että Hän herättää miehen kuolleista elämään paratiisissa ja pitää huolen siitä, että hänen sekä fyysinen että hengellinen tarpeistaan huolehditaan.
      Ajattelehan! Jeesuksen rakkaudellisessa huolenpidossa koko ihmisperhe, Harmagedonissa elossa säilyneet, heidän jälkeläisensä ja miljardit ylösnousseet kuolleet, jotka tottelevat häntä tulevat kasvamaan kohti inhimillistä täydellisyyttä. Kuninkaallisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä Jumala asuu hengellisesti ihmiskunnan kanssa. Ääni, jonka Johannes kuuli taivaasta, sanookin: “Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolema ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva.” Kukaan ihminen maan päällä ei kärsi eikä ole sairas.
      Jeesuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa tilanne on juuri sellainen kuin Jumala alun perin tarkoitti, kun hän käski ensimmäistä ihmisparia, Aadamia ja Eevaa, lisääntymään ja täyttämään maan. Tämä on mahdollista Jeesuksen lunastusuhrin perusteella, jota on sovellettu kaikkien hyödyksi. Aadamin synnistä aiheutunutta kuolemaa ei enää ole!
      Näin Jeesus saattaa päätökseen kaiken, mitä Jumala on häneltä pyytänyt. Sen vuoksi hän tulee noiden 1000 vuoden lopussa luovuttamaan valtakunnan ja täydellistetyn ihmisperheen Isälleen Jumala päästää sitten Saatanan ja hänen demoninsa vapaaksi kuoleman kaltaisesta toimettomuuden syvyydestä. Mitä tarkoitusta varten?
      Noiden 1000 vuoden lopussa useimmat niistä, jotka elävät paratiisissa, ovat ylösnousseita, joiden uskoa ei ole milloinkaan koeteltu. Ennen kuolemaansa he eivät olleet koskaan saaneet tietää Jumalan lupauksista eivätkä siis voineet ilmaista uskovansa niihin. Saatuaan sitten ylösnousemuksen ja opetusta Raamatun totuuksista heidän oli helppo ilman minkäänlaista vastustusta palvella Jumalaa paratiisissa. Mutta jos Saatanalle annettaisiin tilaisuus yrittää saada heidät lopettamaan Jumalan jatkuva palveleminen, osoittautuisivatko he uskolliseksi koetuksessa? Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi Saatana tullaan päästämään vapaaksi.
      Johannekselle annettu ilmestys paljastaa, että Jeesuksen 1000 -vuotisen hallituskauden jälkeen Saatana onnistuu kääntämään tarkemmin määrittelemättömän suuruisen ihmisjoukon pois palvelemasta Jumalaa. Mutta sitten kun loppukoetus on ohi, Saatana, hänen demoninsa ja kaikki ne, jotka hän onnistuu johtamaan harhaan, tuhotaan ikuisiksi ajoiksi. Toisaalta täysin koetellut, uskolliset elossa säilyneet tulevat elämään ja nauttimaan taivaallisen Isänsä antamista siunauksista halki ikuisuuden.
      Jeesukselle on selvästi ollut ja tulee jatkuvasti olemaan tärkeä osa Jumalan loistoisien tarkoitusten loppuun saattamisessa. Voimme iloita todella suurenmoisesta tulevaisuudesta kaiken sen vuoksi, mitä hän saa aikaan Jumalan suurena taivaallisena Kuninkaana! Meidän ei pidä kuitenkaan unohtaa kaikkea sitä, mitä hän teki ollessaan ihminen.
      Jeesus tuli halukkaasti maan päälle ja antoi meille opetusta Isästään. Tämän lisäksi hän valaisi esimerkillään Jumalan arvokkaita ominaisuuksia. Sydäntämme liikuttaa, kun tarkastelemme hänen valtavaa rohkeuttaan ja miehuullisuuttaan,. hänen vertaansa vailla olevaa viisauttaan, hänen erinomaista kykyään opettajana, hänen pelotonta johtamistaitoaan ja hänen hellää sääliväisyyttään ja empatiaansa. Tunnemme varmasti sydämessämme arvostusta häntä kohtaan, kun muistelemme sitä, miten sanoin kuvaamattomasti hän kärsi antaessaan lunnaat, joihin elämänodotteemme kokonaan perustuvat.
      Millaiseen ihmiseen olemmekaan toisiaan tutustuneet tässä Jeesuksen maanpäällisen elämää käsittelevässä aiheessa. Hänen ihmeellisyytensä on ilmeisen ylivoimainen. Se saa meidät toistamaan roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen sanat: “Katso! Ihminen!” Hän oli tosiaankin “ihminen” Ihmeellisin ihminen joka koskaan on elänyt!
      Kun hyväksymme Jeesuksen lunastusuhrin avulla tehtävän järjestelyn, Aadamilta perityn synnin ja kuoleman taakka voidaan poistaa meiltä ja Jeesuksesta voi tulla “Iankaikkinen isämme.” Kaikkien ikuista elämää haluavien täytyy hankkia Jumalan ja myös hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, tuntemusta. Auttakoon tämä 13-osainen aihekokonaisuuden lukeminen sinua hankkimaan tällaista elämää antavaa tietoa!
      1. Johannes 1:7, 1. Johannes 2:17, Johannes 5:28 – 29, Johannes 3:16, Johannes 17:3, Johannes 19:5
      Luukas 23:43, 1. Mooseksen kirja 1:28, 1. Korinttolaisille 15:24 – 28, Johanneksen ilmestys 20:1 – 3, Johanneksen ilmestys 21:3 – 4, Jesaja 9:5

      Ensivuonna aloitan jokaisen Raamatun 66 kirjan läpi käymisen tiivistetyssä muodossa.

      Siunausterveisin
      Ari

      • RAAMATUN 66 KIRJAA 0 / 66

        Ensi vuonna aloitan siis koko Raamatun avaamisen tiivistetyssä muodossa, aloittaen Vanhasta Testamentista ja sen valmiiksi saatuani siirryn Uuteen Testamenttiin. Kirjoitan siinä järjestyksessä, miten se on kirjoitettu suomalaiseen kirkko Raamattuun vuodelta 1933/1938.
        Toivottavasti tiivistelmä auttaa lisäämään Raamatun lukemista, sekä saamaan lukijan ymmärtämään Raamatun sanaa selkeämmin, oikein ja tulisivat tuntemaan Jumalan tarkoituksen, ei pelkästään vain tiedon ammentamista. Toivottavasti tämä tiivistelmä auttaa myös Raamatun sanan lukemisessa ja tutkimisessa tekemällä siitä mielenkiintoisen, haastavan, hyödyllisen ja innostavan niille, jotka eivät ole vielä sitä lukeneet alusta loppuun ja myöskin niille, jotka ovat sen lukeneet läpi useimpia kertoja.
        Jumalan sanan sanoma on täydellinen vastaus ihmisen kaikkiin tarpeisiin. Se on hyvä sanoma anteeksiantamuksesta, uskosta, rauhasta, päämäärästä, ikuisesta elämästä ja taivaasta. Raamatusta ihminen saa tietää, mitä ja miten hänen tulee uskoa ja minne hän on menossa.
        Nykyhetken kristittyjen suurimpia tarpeita on tutustua Raamattuun tutkimalla ja mietiskelemällä sitä joka päivä, koska ateistisuuden myötä tieteen “ihannointi” on hurjassa nousussa, jolla yritetään kaikin tavoin vesittää Raamatun totuus. Sana ”tiede” merkitsi alun perin yksinkertaisesti ”tietoa”. Monet tieteen löydöt saattavat vaikuttaa ällistyttäviltä ja voimme luulla, että tiede voi kertoa meille kaiken. Kuitenkaan tiedemiehet eivät ole kaikkitietävä. Jumala on ainoa kaikkitietävä.
        Vaikka tiede voi auttaa meitä oppimaan enemmän Jumalan luomasta maailmasta, se ei voi määritellä, mikä on oikein ja väärin, eikä tiede voi myöskään opettaa meille Luojastamme. Tiede on myös hyvin rajallinen yrittäessään saada selville asioita menneisyydestä.
        Raamattu on tarkin, ainoa alkuperäinen lähde oikeaan uskontoon. Jumalan sana ei muutu koskaan, kuten ei Jumalakaan muutu koskaan. Jumalan suuruutta kuvaa aidoimmillaan ainoastaan Raamattu, sen välityksellä Jumala ilmaisee tahtonsa. Kaikkea Raamatun opettamaa on arvioitava Raamatun mukaan. Raamattuun ihmiset ovat kirjoittaneet sen, mitä ovat nähneet, kuulleet ja uskoneet. Näin Raamatussa on sekä jumalallinen että inhimillinen puoli. Raamatussa kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Rakkauden kaksoiskäsky on käskyistä tärkein, se tiivistää Vanhan ja Uuden testamentin.
        Pyhän Hengen ja rukouksen avulla Raamatun lukeminen täyttää mielemme Jumalan iankaikkisella totuudella. Saamme vahvan tunnun päämäärästä ja suunnasta. Meille on välttämätöntä päästä selville Jumalan sanasta.
        Raamatulla on pitkä traditio (perinne) ja suurenmoinen perintö. Siihen kuuluu 66 kirjaa, jotka erilaiset ihmiset ovat kirjoittaneet satojen vuosien aikana. Kuitenkin Pyhän Hengen jumalallisesti innoittama sanoma on kauttaaltaan selkeä. Nämä 66 kirjaa muodostavat yhden kirjan.

        Vaikka Raamattu on todella vanha kirja, meille kristityille se on aina uusi. Se ollut menneisyydessä, meidän aikana ja tulevaisuudessa eläville uudenaikaisin teos. Yhdestäkään muusta kirjasta ei voi sanoa samaa, koska muut kirjat vanhenevat nopeasti, mutta Raamattu yltää yli vuosisatojen. Useimmat kirjat täytyy soveltaa iän mukaan, mutta sekä vanhat että nuoret rakastavat Raamattua yhtälailla. Useimmat kirjat ovat kansallisia ja kiinnostavat vain niitä ihmisiä joiden kielellä ne on kirjoitettu, toisin on Raamatun laita.
        Etenkin nykyajan ihmisille syötetään tieteen kaikkia saavutuksia ainoina oikeina faktoina ja yritetään sen voimalla vesitetään Raamatun totuuden sana pelkäksi paimentolaisten nuotiotarinoiksi, myöskin selityksillä, että se ei yllä enää meidän jokapäiväisiin tarpeisiin, joka on ehdottomasti väärä. Jos Menet sen sanomaan tieteen enemmistön edustajille ja ateisteille, niin johan alkaa kova äläkkä vastapuolen edustajilta, mitä eriskummallisimmilla selityksillä. Se on kumminkin uusi niille, jotka rakastavat ja lukevat Raamattua.
        Raamatusta saamme vastauksia siihen, mistä olemme saaneet alkumme, miksi olemme täällä, minne olemme menossa ja mikä olemassaolomme tarkoitus.
        Nykyajan maailman meno osoittaa meille selvästi, mikä on meidän aikamme ja tulevien aikojen suurin ja tärkein tarve, se on palata kirjoitusten alkujuurille ja tutkia niitä rukoillen Pyhän Hengen johdolla. Kun luemme Raamattua, sydämemme täyttyvät Hänen sanoillaan ja Jumala puhuu meille sanansa kautta.
        Raamattu on ihmishistorian suurin kirja, sitä täytyy lukea ja siihen täytyy uskoa, muuten uskolta katoaa pohja.

        MITÄ RAAMATTU SISÄLTÄÄ?

        Raamattu sisältää sisältää 66 kirjaa, noin 50 eri kirjoittajan kirjaa, jotka ovat syntyneet noin 1600 vuoden aikana.
        Vanha Testamentti kirjoitettiin suurimmaksi osaksi hepreaksi (joitakin lyhyitä katkelmia aramean kielellä). Noin 200 vuotta ennen kristillisen ajanlaskun alkua käännettiin koko Vanha Testamentti kreikaksi
        Uusi Testamentti kirjoitettiin kreikan kielellä. Raamattumme on käännetty näistä kielistä monien eri maitten kielille.
        Sana Testamentti tarkoittaa liittoa tai sopimusta. Vanha Testamentti on pelastusliitto, jonka Jumala teki ihmisen kanssa ennen kristuksen tuloa maailmaan. Uusi Testamentti on pelastusliitto, jonka Jumala teki ihmisen kanssa Kristuksen syntymän jälkeen. Vanha Testamentti on lakiliitto, Uusi Testamentti on armoliitto, joka tehtiin Jeesuksen Kristuksen kautta. Toinen johti toiseen.
        Galantalaisille 3:17 – 25

        Vanha Testamentti aloittaa sen, minkä Uusi Testamentti suorittaa loppuun:
        Vanha Testamentti keskittyy Siinain ympärillä, Uusi Testamentti Golgatan ympärillä.
        Vanha Testamentti on tekemisissä Mooseksen kanssa, Uusi Testamentti Kristuksen kanssa.
        Johanneksen kirje 1:17

        Raamatun kirjoittajat olivat kuninkaita ja ruhtinaita, runoilijoita ja filosofeja, profeettoja ja valtiomiehiä. Jotkut tunsivat kaikki aikansa humanistiset tieteet, toiset olivat oppimattomia kalastajia.
        Jumalan sanassa kristinuskon perustus on pantu yhden ja ainoan Jumalan ilmestymiseen. Jumala valitsi kansan (Israelin lapset) osoittaakseen tämän totuuden ja säilyttääkseen kertomuksen itsestään.
        Raamattu kertoo synnin alkuperästä ja siitä, miten tämä kirous erotti ihmisen Jumalasta. Lain oli täysin mahdotonta tuoda ihmiselle sitä pelastusta, jonka hän tarvitsee. Yksikään ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista, sillä kaikki ovat syntiä tehneet.
        Roomalaisille 3:20 ja 23

        Siksi saamme lupauksen Vapahtajasta, Hänestä, joka TULI ETSIMÄÄN JA PELASTAMAAN SITÄ, MIKÄ OLI KADONNUT JA ANTAMAAN HENKENSÄ MONIEN EDESTÄ.
        Luukkaan 19:10
        Matteus 20:28

        Kautta aikojen näkyy selkeä päämäärä, tien valmistaminen maailman Vapahtajalle.
        Ei ole helppoa oppia tuntemaan Raamattua. Jumalan Henki tosin johdattaa meidät kaikkeen totuuteen, mutta Jumala käskee meitä tutkimaan sanaa, jotta meidät hyväksyttäisiin työtekijöiksi, jotka eivät työtään häpeä.
        2. Timoteuksen kirje 2:15

        Raamattua tutkiessamme meidän täytyy näin ollen tietää mihin pyrimme. Ehkäpä juuri siksi nykyisin kiinnitetään niin vähän huomiota Raamatun lukemiseen, koska siinä nähdään epäselvästi sen tarkoitus. Meidän täytyy lähestyä Raamattua mielessämme jokin päämäärä, selvästi määritetty kohde.
        Haluatko lukea Raamatun läpi? Raamattu voidaan lukea läpi noin 80 – 100 tunnissa, jos lasketaan siihen käytetty kokonaisaika yhteensä, että kaikkein kiireellisimpienkin on mahdollista se lukea läpi, se ei vaadi muuta kuin suunnittelee ajan käytön hieman huolellisemmin. Jos aiomme tuntea Raamatun, meidän täytyy ottaa aikaa sitä varten ja suunnitella lukemisemme. Ellemme tee näin, emme ehkä koskaan saa itsellemme kokonaiskuvaa Raamatusta elinaikanamme. Mielestäni on mahdotonta saada pelkästään vain Sanan kuuntelemisesta tarpeellista tuntemusta. Raamattu ilmoittaa, että Jumala tahtoo johtaa ihmisen sanan tuntemiseen. Raamatun jokaisella kirjalla on tietty opetuksensa. Etsi, mikä se on ja noudata sitä. Tämä on päämäärämme. Jumala on nähnyt vaivaa antaakseen meille asteittain tapahtuvan ilmoituksen ja meidän tulisi nähdä vaivaa myös lukeaksemme sen alusta loppuun. Pienten pätkien lukeminen ei voi koskaan korvata syvää ja jatkuvaa Raamatun tutkistelua. Meidän täytyy palata takaisin sanaan, eikä siihen riitä rippeitten lukeminen.
        Jokaisella kirjalla on siis sanomansa ja meidän pitäisi löytää se. Esimerkiksi Johanneksen kirjeen tarkoitus on helppo huomata. Se on sanottu:
        Johanneksen kirje 20:31

        Aina ei sanomaa anneta yhtä selvästi, mutta totuus voidaan löytää. Anna Jumalan Hengen itse opettaa sinua. jokaisella on oikeus lukea Raamattua itse. Jumala valaisee sen sivut, kun lähestymme sitä nöyrästi.
        2. Pietarin kirje 1:20

        Jos siihen lisätään jotakin tai jos siitä poistetaan jotakin, turmellaan sen ehdoton täydellisyys.
        Kun lähestymme Raamatun kirjoja muistamme, että ne ovat itsessään täydellisiä, mutta pidämme kuitenkin mielessämme, että ne ovat ehdottomassa yhteydessä siihen, mikä niitä edeltää ja siihen, mikä seuraa niitten jälkeen.
        Koko Raamattu on rakennettu Jumalan, hänen Poikansa ja hänen lupaamansa iankaikkisen elämän ympärille. Se on kirjoitettu vain siksi, että me tuntisimme heidät, uskoisimme ja ymmärtäisimme heitä ja rakastaisimme ja seuraisimme heitä.

        VANHAN TESTAMENTIN PÄÄASIALLISET TAPAHTUMAT
        1. Luominen 1. Mooseksen kirja 1:1 – 2:3
        2. Ihmisen syntiinlankeemus 1: Mooseksen kirja 3 luku
        3. Vedenpaisumus 1. Mooseksen kirja 6 – 9 luvut
        4. Baabel 1. Mooseksen kirja 11:1 – 9
        5. Aabrahamin kutsuminen 1. Mooseksen kirja 11:10 – 12:3
        6. Meno Egyptiin 1. Mooseksen kirja 46. – 47. luvut
        7. Lähtö Egyptistä 2. Mooseksen kirja 7. – 12. luvut
        8. Pääsiäinen 2. Mooseksen kirja 12. luku
        9. Lain antaminen 2. Mooseksen kirja 19 – 24 luvut
        10. Erämaan vaellus 4. Mooseksen kirja 13 – 14 luvut
        11. Luvatun maan valloitus Joosua 11. luku
        12 .Valitun kansan pimeä aikakausi Tuomarien kirjat
        13. Saulin voiteleminen kuninkaaksi 1. Samuelin kirja 9:27, 10:1
        14. Heprealaisten kultainen aika Daavidin ja Salomon, aikana yhdistynyt kuningaskunta.
        2. Samuelin kirja 5:4 ja 5, 1. Kuningasten kirja 10:6 – 8
        15. Jaettu valtakunta, Israel ja Juudea 1. Kuningasten kirja 12:26 – 33
        16. Pakkosiirtolaisuus 2. Kuningasten kirja 17 – 25 luvut
        17. Paluu Esra

        UUDEN TESTAMENTIN PÄÄTAPAHTUMAT
        1. Kristuksen syntyminen ja lapsuus
        2. Kristuksen palvelutehtävä
        3. Jerusalemin seurakunta
        4. Seurakunnan leviäminen pakanoiden keskuuteen
        5. Seurakunta koko maailmassa.

        Eiköhän näistä lähtöasetelmista ole hyvä jatkaa ja aloittaa 1. Mooseksen kirjasta.

        Siunausterveisin Ari

  21. 66. RAAMATUN KIRJAA 1 / 66

    1. MOOSEKSEN KIRJA

    1. Mooseksen kirja on Jumalan sanan taimilava. Se kertoo meille kaiken muun alusta, paitsi ei Jumalan. Toiseksi on huomattava, että kirja kertoo vain alusta. Siinä ei puhuta sanakaan lopusta. Sen ilmaisemiin totuuksiin perustuu kaikki Jumalan tuleva ilmestyminen ihmiselle.
    Saatana näyttää erityisesti vihaavan 1. Mooseksen kirjaa. Ei ole ihme, että vastustaja on suunnannut hyökkäyksensä sitä vastaan, sillä se paljastaa saatanan Jumalan viholliseksi ja ihmissuvun pettäjäksi. Se ennustaa hänen perikatonsa ja kuvailee hänen tuomionsa.
    1. Mooseksen kirja 3. luku
    Ilman 1. Mooseksen kirjaa olisi tietomme luovasta Jumalasta säälittävän rajoittunutta. olisimme surkean tietämättömiä oman maailmamme alusta. 1. Mooseksen kirjan alut ovat:
    Maailman alku 1. Mooseksen kirja 1:1 – 25
    Ihmissuvun alku 1. Mooseksen kirja 1:26 – 2. luku
    Synnin alku maailmassa 1. Mooseksen kirja 3:1 – 7
    Alkulupaus pelastuksesta 1. Mooseksen kirja 3:8 – 24
    Perhe-elämän alku 1. Mooseksen kirja 4:1 – 15
    Ihmisen tuottaman sivilisaation alku 1. Mooseksen kirja 4:16 – 9:29
    Maailman kansakuntien alku 1. Mooseksen kirja 10 – 11 luvut
    Juutalaisen rodun alku 1. Mooseksen kirja 12 – 50 luvut
    Aatami alkoi elämänsä Jumalan yhteydessä, mutta lankesi siitä pois tottelemattomuuden tähden
    1. Mooseksen kirja 3. luku

    Aabel alkoi elää Jumalan yhteydessä uhraamalla veriuhrin.
    1. Mooseksen kirja 6:8, 14, 22

    Aabraham alkoi elää Jumalan yhteydessä rakentaessaan alttareita.
    1. Mooseksen kirja 12:8

    Nämä kaikki aloittivat uutta ihmissuvun historiassa 1. Mooseksen kirja on kertomusta näistä tapahtumista. Ei ihme, että kun ihmiset hengellisen sokeutensa tähden kieltävät Jumalan ilmestyksen tässä verrattomassa alkukertomuksessa, he palvovat sattumaa luojana, eläimiä esivanhempinaan ja langennutta ihmissukua luonnollisen kehityksen alkuna.
    1. Mooseksen kirja alkaa Jumalan yhteydessä, mutta päättyy ruumisarkussa. Tämä kirja on ihmisen epäonnistumisen historiaa. Jumala tulee kumminkin siinä jokaisen ihmisen epäonnistumista vastaan. Hän on suurenmoinen Jumala.
    Roomalaisille 5:20

    1. Mooseksen kirja kertoo ainakin nykytietojen mukaan 2000 vuoden ajanjaksosta. Se ei ole yksinomaan historiaa. Se on historian hengellistä selittämistä. Kahdessa ensimmäisessä luvussa Jumala väläyttää kuvia maailman ja ihmisen luomistapahtumasta. Siitä lähtien katsomme lunastustapahtumaa. Jumala alkaa vetää kadotettua ihmistä luoksensa.
    Otin jo alussa esille mistä syystä saatana sotii tätä majesteettista kirjaa vastaan. Mooseksen tieteellistä tarkkuutta vastaavia kirjoituksia vastaan on katkerasti hyökätty. Ei myöskään hyväksytä sitä, että tämä kirja on kirjallinen todistus ihmisen synnistä, tietoisesta tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan. Jumalan sana vakuuttaa kuitenkin selvästi, että 1. Mooseksen kirja on yksi niitä eläviä kirjoituksia, jotka annettiin (todennäköisesti) vain Moosekselle. Meidän Herramme Jeesus Kristus varmistaa kuin sinetillä, että 1 Mooseksen kirja ja sen todistus Messiaasta on ehdottomasti totta.
    Johannes 5:46 – 47

    Jos hylätään 1. Mooseksen kirja, hylätään myös Jumala luojana, Jumalan luomakunta, Jumalan lupaama vapahtaja ja Jumalan innoittama Raamattu.. 1. Mooseksen kirjan sivuja puolustaa itse Pyhä Henki, joka on inspiroinut sen ilmoituksen. Jos väittelyn sijaan tutkittaisiin tätä kirjaa enemmän, sen totuus tulisi selvemmäksi. Ensimmäisessä 11. luvussa kerrotaan monista aluista: Luomakunnan, synnin, kuoleman, pelastuksen, sivilisaation, kansakuntien ja kielien.
    Kirjan loppuosa alkaen 1. Mooseksen kirjan 12:nnesta kertoo juutalaisesta rodusta, ensin se perustamisesta Aabrahamin kautta, sitten sen jatkuvasta kehityksestä ja historiasta suurten ihmisten Iisakin, Jaakobin ja Joosefin johdolla. Juutalainen kansa perustettiin sitä varten, että sen kautta siunattaisiin koko maailma. jumala lupasi Aabrahamille, joka uskoi häneen, että hänen jälkeläisensä:
    1. Perisivät kaanaan maan
    Mooseksen kirja 12:1 – 3

    2. Että heistä tulisi suuri kansa
    3. Että heidän kauttaan siunattaisiin kaikki kansat. Jumala toisti nämä lupaukset Iisakille ja Jaakobille.
    1. Mooseksen kirja 26:1 – 5 ja 28:13 – 15

    SEITSEMÄN SUURTA SANOMAA:

    1. Kumarru Aabelin kanssa tapetun Karitsan ristille.
    2. Kulje Eenokin askelissa ja vaella Jumalan kanssa.
    3. Usko Jumalaan ja työnnä Nooan kanssa veneesi jumalan vesien varaan.
    4. Käy uskossa eteenpäin Aabrahamin kanssa
    5. Kaiva kaivoja Iisakin kanssa ja laskeudu alas jumalan lähteisiin
    6. Kiipeä tikapuita Jaakobin kanssa ja kohtaa Jumala
    7. Ole uskollinen kuin Joosef ja elä jumalan kanssa.

    1. MOOSEKSEN KIRJA VASTAA SELLAISIIN SUURIIN IHMISEN KYSYKSIIN KUIN:
    1. Jumalan iankaikkisuus
    2. Mistä ihminen tuli maailmaan
    3. Mistä synti tuli maailmaan
    4. Miten syntinen ihminen voi päästä takaisin Jumalan luo (Aabelin uhri.)
    5. Miten ihminen voi olla mieliksi Jumalalle (Aabrahamin usko)
    6. Miten voimme saada voimaa Jumalan ja ihmisen yhteydestä (Jaakobin antautuminen)

    1. MOOSEKSEN KIRJA VOIDAAN JÄSENTÄÄ KOLMELLA SANALLA:
    1. Syntyminen …..Alussa loi Jumala….1. Mooseksen kirja 1:1
    2. Turmellus……Mutta käärme ……1. Mooseksen kirja 3:1
    3. Uudestisyntyminen….Jumala sanoi……1. Mooseksen kirja 12:1
    1. Mooseksen kirja on kertomus ihmisen epäonnistumisesta, ensin ihanteellisissa olosuhteissa (Eeden), sitten omantunnon alueella (vedenpaisumuksesta lähtien) ja lopuksi patriarkkojen hallituksen aikana (Nooasta Joosefiin). Jokaisessa ihmisen epäonnistumisessa Jumala kuitenkin tyydyttää ihmisen tarpeet suvereenin armonsa suurenmoisilla lupauksilla. Siksi on paikallaan, että Raamatun ensimmäinen kirja näyttää meille, miten Jumalan pelastusta tarjotaan kaikissa olosuhteissa ihmisen epäonnistumiseen.

    VIITTAUKSIA MESSIAASEEN
    Jeesus Kristus on Raamatuin keskipiste. Hän on mukana joka sivulla. 1. Mooseksen kirjassa näemme hänet esikuvana ja ennustettuna:
    1. Vaimon siemen 1. Mooseksen kirja 3:15
    2. Tapettujen eläinten nahat 1. Mooseksen kirja 3:21
    3. Aabelin välttämätön veriuhri 1. Mooseksen kirja 4:4
    4. Pääsy turvalliseen arkkiin 1. Mooseksen kirja 7:1 ja 7
    5. Iisakin uhraaminen 1. Mooseksen kirja 22. luku
    6. Joosef nostetaan kaivosta valtaistuimelle 1. Mooseksen kirja 37:28 ja 41:41 – 44

    PATRIARKKOJEN AIKA
    Patriarkkojen aika on kaiken historian perusta. Se käsittää ajan Aadamista Moosekseen. Koska ihminen tänä varhaisena aikana lankesi, Jumala valitsi yhden ihmisen. Hän siirsi ihmissuvun syrjään ja kutsui yhden ihmisen, Aabrahamin, josta oli tuleva juutalaisen kansan isä. Astumme tähän aikakauteen 1. Mooseksen kirjan 12. luvussa.
    Patriarkkoja on 4.: Aabraham, Iisak, Jaakob ja Joosef
    Jumala kutsui Aabrahamin ja teki hänen kanssaan liiton, joka tunnetaan Aabrahamin liiton nimellä.
    1. Mooseksen kirja 12:1 – 3

    Ellei tunneta sitä, tutustuminen valittuun kansaan (oikeastaan koko Vanhaan Testamenttiin) on tarkoituksetonta. Jumala uudisti liiton Aabrahamin pojan Iisakin, kanssa ja jälleen hänen pojanpoikansa, Jaakobin, kanssa.
    1. Mooseksen kirja 26.1 – 5
    1. Mooseksen kirja 28:13 – 15

    Hän ei uudistanut sitä kenenkään muun kanssa, siis nämä kolme ovat liiton isiä ja siksi Raamatussa sanotaan:
    Apostolien teot 7:23

    Jumala ei koskaan lisää tähän ketään muuta. Jumala teki liittonsa näiden kolmen kanssa ja heidän piti ilmoittaa siitä muille. Mikä se liitto on:
    1 . Mooseksen kirja 12:1 – 3
    1. Mooseksen kirja 26:1 – 5
    1. Mooseksen kirja 28.13 – 15

    PERHEESTÄ KANSAKSI
    Hyvin suuri osa 1. Mooseksen kirjan kertomusta käsittelee Joosefia.
    1. Mooseksen kirja 37 – 48 luvut

    Miksi? Koska Joosef on yhdyssiteenä perheen ja kansan välillä. Joosefiin saakka on kyseessä perhe, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin perhe. 1. Mooseksen kirjan lopussa kuuluu Jaakobin perheeseen noin 70 henkeä, mutta Jumala on yhä tekemisissä perheen kanssa.
    1. Mooseksen kirja 49 luku

    Heti kun käännämme sivua ja tulemme 2. Mooseksen kirjaan on kyseessä kansa eikä perhe. Tämä kansa syntyi pitkän ajan kuluessa 1. Mooseksen kirjan lopusta 2. Mooseksen kirjan alkuun. Joosef on yhdyssiteenä perheen ja kansan välillä.
    Joosef on esitetty virheettömänä, ei niin, etteikö hänessä olisi ollut virheitä, mutta hänen virheitään ei mainita. Hän oli ihminen, niin kuin mekin. Jumala kunnioitti häntä, koska Joosefin ja Jeesuksen välillä on kymmeniä yhtäläisyyksiä. Joosef on siksi messiaaninen patriarkka, joka heijasti itse Kristusta.

    KUKA KIRJOITTI 1. MOOSEKSEN KIRJAN JA LUOMISKERTOMUKSEN?
    Ikivanhan juutalaisen ja kristillisen näkemyksen mukaan Mooses, Jumalan Pyhän Hengen johtamana kirjoitti 1. Mooseksen kirjan. Kirja päättyy noin 300 vuotta ennen (Raamatun Tietosanakirjan mukaan), kuin Mooses oli syntynyt. Raamatussa löytyy kumminkin jakeita, jotka valaisevat asiaa paremmin.
    2. Mooseksen kirja 34:27
    4. Mooseksen kirja 17:2
    5: Mooseksen kirja 6:9 ja 24:1 ja 3
    Joosua 8:32
    Aamos 3:7
    Luukas 24:27
    Johannes 7:9
    Apostolien teot 7:22

    LUOMINEN
    Kirjan alussa näemme pitkästä ajanjaksosta huolimatta himmentymättöminä nämä sanat: Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Näillä harvoilla yksinkertaisilla sanoilla Raamattu julistaa tämän aineellisen maailman lähtökohdan. Jumalan luova työ oli asteittain tapahtuvaa.
    Aineellinen maailma 1. Mooseksen kirja 1:3 – 19
    Eläinkunta 1. Mooseksen kirja 1:20 – 25
    Ihminen 1. Mooseksen kirja 1:26 – 27

    Ensimmäisessä luvussa esitetään luomisen jäsentely, toisessa yksityiskohdat. Ne esittävät ihmisen luomisen, sillä Raamattu on ihmisen pelastushistoriaa.
    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteensä. Ihminen joutui erilleen Jumalasta synnin tähden. Voimme päästä tähän yhteyteen vain, jos synti on poistettu. Jeesus Kristus tuli maailmaan, että kantaisi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuuhun.
    1. Pietarin kirje 2:24
    Johanneksen 1. luku

    SYNTIINLANKEEMUS
    Aatami ja Eeva oli luotu viattomuuden tilaan, mutta heillä oli valinnanvapaus. Heitä koeteltiin mitä suotuisimmissa olosuhteissa. Heille oli annettu selvä ymmärrys, puhdas sydän ja kyky tehdä oikein. Jumala itse oli läsnä ja piti yhteyttä heihin.
    1. Mooseksen kirja 3:8

    Käärmeen muodossa kiusasi saatana (synnin alkuunpanija), Aatamia ja Eevaa ja saattoi heidät epäilemään jumalan sanaa. He antoivat periksi kiusaukselle ja epäonnistuivat kokeessa. Silloin tuli synti maailmaan. Saatana saa vieläkin ihmiset tottelemattomiksi Jumalaa kohtaan. Aatamin ja Eevan synnin seuraukset luetellaan:
    1. Mooseksen kirjan 3. luku

    Heidät erotettiin Jumalasta, maa kirottiin ja murhe täytti heidän sydämensä. Jumala lupasi armossaan Hänet, joka lunastaisi ihmiset synnistä. Vaimon siemen (Neitseestä syntynyt Jeesus) tulisi hävittämään perkeleen työt.
    1. Mooseksen kirja 3:15
    1. Johanneksen kirje 3:8
    1. Mooseksen kirja sisältää pienoiskuvan koko ihmisen lunastamisesta, mikä tulisi tapahtumaan sijaisuhrin kautta. Eläinten nahkoja ei voinut saada muuten kuin viattoman uhrin kuoleman kautta. Ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta.
    1. Mooseksen kirja 3:21
    Heprealaisille 11:4

    Heti lankeemuksen jälkeen ihmiset alkoivat uhrata Jumalalle. Epäilemättä Jumala oli määrännyt nämä uhrit. Ne olivat sitä varten, että ihminen muistaisi lankeemuksensa ja tulevan Uhrin. Kristuksen veren kautta ihminen lunastettaisiin synnistä ja kuolemasta.
    Heprealaisille 9:22

    Aatamin kaksi poikaa, Kain ja Aabel, toivat uhrinsa Jumalalle. Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan. Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisesta. Aabelin uhri hyväksyttiin, mutta Kainin hylättiin. Kain suuttui veljeensä Aabeliin ja tappoi hänet vihassaan.
    Kirjoittaminen alkoi siitä, että Jumala pani Kainiin “merkin”. Tämä merkki välitti tiedon ja ihmiset ymmärsivät sen. Siten merkkejä ja kuvia käytettiin ilmaisemaan ajatuksia, sanoja tai sanaryhmiä. Nämä kuvat tehtiin saveen tai koviin savitauluihin maalaamalla tai kaivertamalla.
    1. Mooseksen kirja 4:15

    Jo kauan ennen kuin jumala antoi lain Moosekselle (2. Mooseksen kirja 20. luku), tapaamme 1. Mooseksen kirjassa useita hyvin selviä määräyksiä. Heti alussa Jumala oli määrännyt sapatin ja avioliiton.
    1. Mooseksen kirja 2:1 – 3
    1. Mooseksen kirja 2:24
    1. Mooseksen kirja 14:20
    1. Mooseksen kirja 28:22

    VEDENPAISUMUS
    Vedenpaisumusta edeltävät kansat katosi vedenpaisumuksessa. Se oli Kainin alkama sivilisaatio ja loppui tuhoon. Raamattu opettaa ja myös arkeologit vakuuttavat, että vedenpaisumusta ennen eläneet ihmiset eivät olleet pelkkiä villi-ihmisiä. Heillä oli melkoinen elintaso. Vaikkakaan vedenpaisumusta edeltävää aikaa ei paljon tunneta, on kuitenkin voitu löytää joitakin silloisten ihmisten asuntoja ja jäännöksiä heidän käsitöistään mitkä todistavat, että Raamatun kuva kansoista on oikea.
    1. Mooseksen kirja 4:16 – 22
    1. Mooseksen kirja 4:20 – 22
    1. Mooseksen kirja 6:5 – 7

    Raamatun kertomus vedenpaisumuksesta on selkeä ja suorasukainen. Tapahtumaa ei kuvata siksi, että se on hämmästyttävä tai mielenkiintoinen, vaan siksi että se kuuluu Raamatun pelastushistoriaan. Paha oli alkanut rehottaa uhaten hävittää kaiken hyvän. Oli jäljellä enää vain yksi vanhurskas mies, Nooa. Jumala lähetti vedenpaisumuksen palauttamaan hyvän maan päälle.
    Aatami ja Eeva olivat antaneet periksi ulkonaiselle kiusaukselle, mutta nyt ihmiset olivat suostuneet sisäiseen kiusaukseen. Jumala alkoi erottaa vanhurskaat vääristä Hän astui ensimmäisen askeleen kohti valittua kansaa.
    1. Mooseksen kirja 6:5

    Jumala oli ollut kauan kärsivällinen ihmisiä kohtaan. Pyhä Henki oli kiihkeästi tavoitellut ihmisiä. Nooa oli arkkia rakentaessaan varoittanut heitä noin 100 vuoden ajan. Vielä senkin jälkeen, kun Nooa ja hänen vaimonsa ja heidän kolme poikaansa vaimoineen, mukana yksi pari kutakin epäpuhdasta eläinlajia ja seitsemän paria kutakin puhdasta eläinlajia, oli astunut turvalliseen arkkiin, lykättiin vedenpaisumusta seitsemän päivää. Siitä huolimatta ihmiset hylkäsivät Jumalan armon ja siksi heidän täytyi tuhoutua. Nooa pelastui vedenpaisumuksesta arkin avulla. Astuttuaan arkista ulos hänen ensimmäinen tehtävänsä oli pystyttää alttari ja palvoa Jumalaa.
    1. Mooseksen kirja 6 – 7 luvut
    1. Mooseksen kirja 8:20

    Jumala pelasti tuhoavasta vedenpaisumuksesta 8 ihmistä ja antoi heille puhdistetun maan hallittavaksi. Hän jätti heidän haltuunsa jokaisen elävän olennon maan päällä ja meressä. Ensimmäisen kerran Jumala antoi ihmiselle oikeuden hallita. Ihminen oli vastuussa maailman hallinnasta Jumalalle. Suurin Jumalan antama vastuu oli hengen ottaminen hengestä. Jumala määräsi kuolemanrangaistuksen murhasta, eikä Hän ole koskaan muuttanut tätä maailman hallintaa kuuluvaa asiaa. Jumala ei ole korvannut murhaa elinkautisella vankeudella. Se oli ihmisten ratkaisu.
    1. Mooseksen kirja 9:1 – 6

    BAABELIN TORNI
    Vedenpaisumuksen jälkeen maailman elämä alkoi uudestaan. Sen sijaan että ihmiset olisivat levinneet ja kansoittaneet maan uudestaan, he rakensivat suuren Baabelin tornin uhmaamaan Jumalaa. He luulivat voivansa perustaa jumalasta riippumattoman maailmanlaajuisen valtakunnan, mutta Jumala lähetti rangaistukseksi kielten sekoituksen ja hajotti ihmiset kauaksi toisistaan. Ihmissuku jakaantui kansoiksi, jotka puhuivat eri kieliä. Nooan kolmen pojan Seemin, haamin ja Jaafetin mukaan. Baalin torni rakennettiin siksi, että ihmiset eivät tahtoneet alistua Jumalan alaisuuteen.
    1. Mooseksen kirja 10 – 11 luvut

    AABRAHAMIN KUTSU
    Ihmissydämen pahuudesta huolimatta Jumala tahtoi osoittaa armoaan. Hän halusi valita itselleen kansan. Miksi?
    1. Jolle Hän voisi uskoa pyhät kirjoitukset
    2. Joka olisi Hänen todistajansa muiden kansojen joukossa
    3. Jonka välityksellä Hän voisi lähettää maailmaan luvatun Messiaan.
    Jumala kutsui Aabraham-nimisen miehen lähtemään pakanallisesta Kaldean Uurista ja matkustamaan tuntemattomaan maahan, jossa Hän tekisi tästä suuren kansan isän. Tästä alkaa Jumalan valitun kansan, Israelin, historia
    1. Mooseksen kirja 12:1 -3
    Heprealaisille 11:8 – 19

    Minne tahansa Aabraham meni, sinne hän rakensi alttarin Jumalalle. Jumala kunnioitti häntä erityisesti ilmaisemalla itseään hänelle. Häntä kutsuttiin “Jumalan ystäväksi”. Jumala teki hänen kanssaan liiton ja lupasi, että hänestä tulee suuren kansan isä ja hänessä siunataan kaikki kansat maan päällä.
    1. Mooseksen kirja 12:1 – 3

    Hänen suvustaan tuli Jumalan erityisen huolenpidon kohde. Jumala menetteli sen kanssa toisin kuin minkään muun kansan kanssa. Juutalaisista puhutaan aina jumalan valittuna kansana.
    Iisakin, Aabrahamin pojan, kautta Jumalan lupaukset siirtyivät Jaakobille, joka monista virheistään huolimatta antoi suuren arvon jumalan liiton siunauksille. Häntä innoitti Jumalan suunnitelma sen kansan perustamiseksi, jonka kautta koko maailma siunataan. Jaakob joutui matkoillaan kärsimään syntinsä takia, mutta kurituksen kautta hänestä tuli suuri mies. Hänen nimensä muutettiin Israeliksi, jumalan ruhtinaaksi. Tämän nimen mukaan kutsuttiin Jumalan valittua kansaa israeli